Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä
22.10.2022 |
Kaikki synttärit, joulut ja muut juhlahetket joudun suunnittelemaan yksin ja järjestämään yksin. Tekee kyllä jonkun yksittäisen helpon asian niistä, jos käskemällä käsken ja annan tarkat ohjeet niin että ei joudu vaivaamaan päätään yhtään, esim että käy keskiviikkona ostamassa joulukuusi, pituus 230 cm, tuuhea, ja laita se ulkovarastoon sulamaan. Osallistuu juhlaan sitten ihan puolivaloilla, on paikalla mutta ei läsnä, istuu jotenkin vähän sivussa ja ei puhu oikein mitään eikä tee mitään. Vaikka lapsia vartenhan ne joulujutut on ja synttäreiden vietot. Ihan kuin häntä ei voisi vähempää kiinnostaa osallistua siihen, että lapsi puhaltaa synttärikakkunsa kynttilät tai avaa joululahjat. Viime jouluna söi oman joulupuuronsa olohuoneen sohvalla telkkaria katsoen, minä ja lapset ruokapöydässä. Kuopuksen viime synttäreillä ei ottanut edes kakkua, vaikka tykkää paljon kakuista. Kun räjähdän lopulta tällaisesta käytöksestä, hän loukkaantuu verisesti. Erota hän ei halua ja perheen halusi perustaa, jopa enemmän kuin minä. Mitä tämä oikein on?
Kommentit (1808)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, että mies haluaisi viettää joulua/synttäreitä/lomia/arkea eritavalla. Olin ajautua itse samaan tilanteeseen, kunnes JUTTELIMME. Mies sanoi, että joulu tulee ilman viittä eri laatikkolajia, suursiivousta, ylenpalttista koristelua. Hänelle riittää jouluvalot ja kinkku. Teimme sitten sellaisen joulun ja voin sanoa, että oikeassa oli! Ja paljon pienemmällä stressillä. Eli anna miehellekin sanavaltaa ja kysy, miten haluaa tehdä niin saat hänet mukaan juttuihin.
Ei kyse ole kylläkään tuosta. Meillä ei nimittäin ole mitään viittä eri laatikkolajia ja suursiivousta. Ei ole koskaan ollut, vaan minulle riittää yksi laatikkolaji, valmiina kaupasta ostettu, ja imurointi. Ja mies saisi kyllä sanavaltaa, olen häneltä kysellyt ja kysellyt mitä haluaa, ei hän vastaa muuta kuin että järjestä sinä.
ApTässä on minusta kaksi vaihtoehtoa: masennus tai opittu avuttomuus/vetäytyminen.
Itse olen kärsinyt - ja kärsin - lievästä masennuksesta, joka pahenee erityisesti syksyisin ja talvisin. Silloin kaikki "ylimääräinen", kuten juhliminen tai muu tuntuu lähes ylivoimaiselta työltä. Väsyttää, ja kaipaisi vain omaan kuoreen vetäytymistä.
Toinen vaihtoehto voi olla lähinnä opittu avuttomuus / opittu vetäytyminen. Esimerkiksi lapsuudenkotona ei ole otettu lasta mukaan askareisiin ja kotitöihin, ja jos lapsi on yrittänyt, häneltä on viety osallistumisen ilo korjaamalla hänen jälkensä jo ennen, kuin työ on tullut valmiiksi. Tällaisissa tapauksissa töihin on vaikea tarttua, jos joku toinen on niitä tekemässä tai auttamassa. Silloin ei esimerkiksi mikään jouluvalmistelu luista, ja valmiissa pöydässäkin tulee mieleen lähinnä pois vetäytyminen ja ulkopuoliseksi heittäytyminen.
Tai sitten vain ei ole jouluihminen, mutta sekin on vissiin vain naiselle sallittua. Tai kuten meillä, lapsuuden jouluista jäi mieleen vain se äidin takakireä puurtaminen, kaikki muut perheenjäsenet olivat sitä mieltä että paljon pienemmällä pärjättäisiin ja kaikilla olisi kivempi joulu kun otettaisiin rennommin.
Miten itsekeskeinen pitää olla, ettei tajua ettei ne joulut saati lasten synttärit ole naisenkaan kutsumus, vaan jotakin mitä tehdään lapselle.
Huono mies, kun kerran asut täällä, niin vastaa että millainen isä sinulla oli?
No on se kumma jos lapsille tehdään väkisin vaikka lapsetkin ovat sitä mieltä että olisi kivempaa kun ei tehtäisi hampaat irvessä ja kireä tunnelma kaikilla. Ei kuulosta ihan terveeltä, vaan pikemminkin siltä että äiti nimenomaan toteuttaa omaa kuvaansa joulusta. Varmaan omien traumojensa pohjalta hänkin.
Erehdyt varmaan henkilöstä, kun en ole huono mies enkä asu täällä. Täällä on useampi ihminen keskustelemassa. Mutta isäni on rakas minulle vielä näin keski-ikäisenäkin, aina on voinut kaikesta puhua ja saanut apua. Ja ollut se rauhallisuus verrattuna äidin huiskimiseen. Sellainen jää lopulta mieleen, ei se että kuinka innokkaasti on jotain juhlia väsätty.
Ja alapeukua viuhuu tällekin. Ei näiden palstanaisten kanssa kannata edes yrittää keskustella. Tehkööt sen keskenään, niin kaikki ovat samaa mieltä. Sinkkuja nää pääosin kai on. Ei tuommoisia kukaan täysjärkinen halua kotiinsa tuoda.
Tai sitten kyseessä oli aiheeseen liittymätön naistenhaukkumiskommentti, siitä alapeukut.
Missä kohtaa oli naisvihaa?
Esim se, että kerrottiin naisten ja äitien suorittavan väkisin hampaat irvessä lapsista piittaamatta, vaikka siitä ei tässä ketjussa nyt ole ollut ollenkaan kyse.
Jos keskustelu menee siihen, niin mikä sinä olet päättämään mistä tässä on kyse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap suorittaa perhe-elämää miehenkin puolesta. Sulla on joku ideaalimuotti, johon tunget muita perheenjäseniä. Päsmäröintisi voi aikaa myöten vähentyä, tai sitten ei.
Huonolta näyttää teidän suhteen kannalta. Miehesi on aiemmin ollut niiiiiin ihana, nyt hänessä onkin kaikki pielessä.
Jospa lukisit ap:n kommentit uudestaan. Perheen kanssa ajan viettäminen ja lapsille synttärien/joulun järjestäminen ei ole mitään ihmeellistä ideaalimuottia vaan normi perhe-elämää. Tai ainakin pitäisi olla. Jos ei lasten kanssa tahdo viettää yhtään aikaa niin mikä järki on niitä haluta. Tämä mies ei suostu edes joulupuuroa syömään yhdessä perheensä kanssa samassa pöydässä ja silti hänestä yritetään täällä leipoa jotain väärinymmärrettyä uhria!
En tiedä muista, mutta kyllä omat muistoni isästä liittyvät ihan muihin asioihin kuin siihen että syötiinkö puuroa missä kohtaa taloa.
No sehän on kiva, ja normaalia. Mun muistot mun isästä liittyy kanssa ihan muihin asioihin. Olisi tosi kurja jos muistot isästä olisi ainoastaan siitä, kuinka se istuu hiljaa nurkassa osallistumatta mihinkään. Kuinka isä on paikalla, mutta samaan tapaan kuin joku huonekalu.
Mun muistot isästä liittyy myöskin pääosin ihan muuhun, mutta takuulla muistaisin jos isä olisi syönyt joulupuurot eri huoneessa ja kieltäytynyt synttärikakusta, niin omituista käytöstä se on. Toisaalta en ole niin huonomuistinen ettenkö muistaisi isän olleen ihan läsnä siinä yhteisessä joulunvietossa, vaikka muuten olikin paljon poissa kotoa ja järjestelyt tehtiin pääosin äidin kanssa.
Minäpä kuule lapsena synttärisankarina kieltäydyin joskus itsekin kakusta, kun en siitä niin ole koskaan välittänyt. Kauheaa, mitäs nyt tehdään? Mitä rovastikin sanoo?
Miksi sinulle tehtiin kakku jos et siitä tykkää? Omituista sekin. Ap:n kertoman mukaan tämä kyseinen isä kuitenkin tykkää kakusta, mutta lasten synttärikakku ei kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, että mies haluaisi viettää joulua/synttäreitä/lomia/arkea eritavalla. Olin ajautua itse samaan tilanteeseen, kunnes JUTTELIMME. Mies sanoi, että joulu tulee ilman viittä eri laatikkolajia, suursiivousta, ylenpalttista koristelua. Hänelle riittää jouluvalot ja kinkku. Teimme sitten sellaisen joulun ja voin sanoa, että oikeassa oli! Ja paljon pienemmällä stressillä. Eli anna miehellekin sanavaltaa ja kysy, miten haluaa tehdä niin saat hänet mukaan juttuihin.
Ei kyse ole kylläkään tuosta. Meillä ei nimittäin ole mitään viittä eri laatikkolajia ja suursiivousta. Ei ole koskaan ollut, vaan minulle riittää yksi laatikkolaji, valmiina kaupasta ostettu, ja imurointi. Ja mies saisi kyllä sanavaltaa, olen häneltä kysellyt ja kysellyt mitä haluaa, ei hän vastaa muuta kuin että järjestä sinä.
ApTässä on minusta kaksi vaihtoehtoa: masennus tai opittu avuttomuus/vetäytyminen.
Itse olen kärsinyt - ja kärsin - lievästä masennuksesta, joka pahenee erityisesti syksyisin ja talvisin. Silloin kaikki "ylimääräinen", kuten juhliminen tai muu tuntuu lähes ylivoimaiselta työltä. Väsyttää, ja kaipaisi vain omaan kuoreen vetäytymistä.
Toinen vaihtoehto voi olla lähinnä opittu avuttomuus / opittu vetäytyminen. Esimerkiksi lapsuudenkotona ei ole otettu lasta mukaan askareisiin ja kotitöihin, ja jos lapsi on yrittänyt, häneltä on viety osallistumisen ilo korjaamalla hänen jälkensä jo ennen, kuin työ on tullut valmiiksi. Tällaisissa tapauksissa töihin on vaikea tarttua, jos joku toinen on niitä tekemässä tai auttamassa. Silloin ei esimerkiksi mikään jouluvalmistelu luista, ja valmiissa pöydässäkin tulee mieleen lähinnä pois vetäytyminen ja ulkopuoliseksi heittäytyminen.
Tai sitten vain ei ole jouluihminen, mutta sekin on vissiin vain naiselle sallittua. Tai kuten meillä, lapsuuden jouluista jäi mieleen vain se äidin takakireä puurtaminen, kaikki muut perheenjäsenet olivat sitä mieltä että paljon pienemmällä pärjättäisiin ja kaikilla olisi kivempi joulu kun otettaisiin rennommin.
Miten itsekeskeinen pitää olla, ettei tajua ettei ne joulut saati lasten synttärit ole naisenkaan kutsumus, vaan jotakin mitä tehdään lapselle.
Huono mies, kun kerran asut täällä, niin vastaa että millainen isä sinulla oli?
No on se kumma jos lapsille tehdään väkisin vaikka lapsetkin ovat sitä mieltä että olisi kivempaa kun ei tehtäisi hampaat irvessä ja kireä tunnelma kaikilla. Ei kuulosta ihan terveeltä, vaan pikemminkin siltä että äiti nimenomaan toteuttaa omaa kuvaansa joulusta. Varmaan omien traumojensa pohjalta hänkin.
Erehdyt varmaan henkilöstä, kun en ole huono mies enkä asu täällä. Täällä on useampi ihminen keskustelemassa. Mutta isäni on rakas minulle vielä näin keski-ikäisenäkin, aina on voinut kaikesta puhua ja saanut apua. Ja ollut se rauhallisuus verrattuna äidin huiskimiseen. Sellainen jää lopulta mieleen, ei se että kuinka innokkaasti on jotain juhlia väsätty.
Ja alapeukua viuhuu tällekin. Ei näiden palstanaisten kanssa kannata edes yrittää keskustella. Tehkööt sen keskenään, niin kaikki ovat samaa mieltä. Sinkkuja nää pääosin kai on. Ei tuommoisia kukaan täysjärkinen halua kotiinsa tuoda.
Tai sitten kyseessä oli aiheeseen liittymätön naistenhaukkumiskommentti, siitä alapeukut.
Missä kohtaa oli naisvihaa?
Esim se, että kerrottiin naisten ja äitien suorittavan väkisin hampaat irvessä lapsista piittaamatta, vaikka siitä ei tässä ketjussa nyt ole ollut ollenkaan kyse.
Jos keskustelu menee siihen, niin mikä sinä olet päättämään mistä tässä on kyse?
Keskustelu on mennyt siihen tämän yhden kommentoijan toimesta.
Meillä äiti järkkäsi normaalit juhlat. Isältä en ole saanut koskaan mitään lahjaa tms osallistumista juhliin. Isä on huono isä, oikeastaan irtisanoutunut isyydestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen tekee siitä omasta elämästään todella vaikeaa. Kaikkea pitää olla ja kulissit kiiltävät. Siinä se ongelma on, eikä lapsiperheen pyörittämisessä. Karsikaa epäolennainen pois ja synttäritkin voi järjestää ihan pienellä vaivalla jos haluaa, mutta silloin ei menesty äitienvälisissä kilpailuissa.
Ai kuten ostamalla purkin Mehu-Kattia ja keksipaketin? Lapselle tulee kyllä arvostettu olo.
Samalla vaivalla kun ostat mehukattia ja keksejä voit ostaa myös limsapullon ja kakun sieltä kaupasta. Älä viitsi olla tietävinäsi toisen ihmisen tunteita, lapsi ei ole = sinä ja sinun tunteesi. Kyllä tämä äitiys näyttää olevan niin paljon naisten tunneasia, milloin tiedetään etukäteen lapsen tunteet, milloin miehen, että se tässä se suurin ongelma on- Järki ja äly väistyy ja tilalle tulee hormonihuuruinen täti tomera joka sekoittaa oman etunsa ja tunteensa lapse netuun ja tunteisiin.
Tuo mehukatti ja keksipaketti oli joskus palstalla jonkun miehen kommentti, millaiset on riittävät tarjoilut lapsen synttärijuhliin. Siis sellaisiin, johon on kutsuttu vieraita. Tuntuu, että ketjun miehille on ihan mahdoton ajatus kysyä siltä omalta lapselta, millaiset synttärit hän itselleen haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ollut huimaava sekä ällistyttävä kokemus lukea ketju läpi. Jokaisen miehen olisi hyvä lukea tällainen ketju läpi.
Ketjussa on ollut kai kaksi naista, joilla on normaali ja hyvä mies kumppanina. Muilla on vaan löysiä paskakasoja ja riippakiviä. Tästä herääkin kysymys, minkälaiset naiset tänne sitten enimmikseen kirjoittelevat. Tähän kysymykseen ei tarvitse vastata, koska jokainen tajuaa sen. Lisäksi täällä on muutama avohoitopotilaskin. Tosin voi ne laitoksestakin käsin kai kirjoitella.
Kun olette itsellenne valinneet sen kumppanin, oliko se jo silloin löysä paskakasa ja riippakivi? Vai onko se muuttunut sellaiseksi? Jos oli jo tavatessa sellainen, niin miksi ensinnäkään otitte sen kumppaniksenne?
Jos se on muuttunut sellaiseksi jostain syystä, niin oletteko koskaan pysähtynyt miettimään miksi näin on käynyt? Kukaan hurmaava prinssi ei ilman syytä muutu paskiaiseksi. Näihin juttuihin tarvitaan kaksi. Ihan kaikki ei voi aina olla miehen syytä. Jos syy on miehessä, olisi ehkä pitänyt olla pidempi koeaika eikä heti rynnätä naimisiin ja lastentekoon. Ja nyt joku sitten kysyy, mistä sen voi tietää? Vie miehesi vaikka johonkin lastenkutsuille ja tarkkaile sen käytöstä. Jos se häipyy johonkin nurkkaan puhelimensa kanssa, niin merkit on silloin jo selvillä. En ole koskaan tajunnut sitä, että kun se biologinen kello tikittää niin kaikki järjellinen ajattelu pysähtyy. Tuloksista olemme sitten saaneet kaikki täällä nyt lukea.
Eräs seikka, mikä ihmetyttää on se että vain yksi totuus kelpaa tässä ketjussa. Ja se ei tule miehen suusta. Toivottavasti tämä samanlainen asenne ei ole normaalissa elämässäkin ainoa vaihtoehto. Jos on niin eipä ole ihme, että miestä ei asiat oikein jaksa kiinnostaa. Enkä nyt viittaa ap:n synttäreihin enkä Jouluun.
Ja kyllä, miehet voivat olla ap:n kuvaamia. Silloin vain herää kysymys, miksi ne asuu samassa talossa, kun eivät välitä kuin itsestään. Tässä kohtaa se vika on vain ja ainoastaan vaimossa. Eikö olisi kaikille parempi, jos se velttoilija ei pyörisi tyhjän panttina jaloissa? Linkitin tämän keskustelun eilen illalla omalla kumppanilleni. Kommentti oli, että osa naisista taitaa olla hiukan vähä-älyisiä, kun jatkavat tuollaista elämää vuosi toisensa perään. Minä kuulemma olisin lentänyt pihalle jo aikoja sitten, jos oma perhe ei oikein jaksaisi kiinnostaa.
Mutta voimia ja jaksamista niiden riippakivien kanssa. Tiedätte kyllä miten niistä päästä eroon. Mutta olisi myös hyvä tajuta miten niitä saa aikaiseksi.
Tienaan miestäni enemmän ja samassa suhteessa maksan yhyeisiä juttuja enemmän. Ikinä en ole ajatellut sen olevan vapaudu vastuusta-kortti kotihommien ja lapsesta huolehtimisen suhteen.
Omaakin miestä on tarvinnut vähän herätellä siihen, että hommia tehdään myös oma-aloitteisesti, mutta nykyään sujuu suht mallikkaasti. Minä suostun olemaan äiti vain lapselleni, en miehelleni. Lasta kehoitan tekemään kotityönsä ja selitän miten niitä tehdään. Aikuisen miehen pitää osata tehdä jo itse ja oma-aloitteisesti ilman, että siitä saa napista. Sanoin miehelleni, että erotaan ennen kuin saamattomuudellasi teet minusta nalkuttavan akan. Hän sitten skarppasi, kun ei halunnut menettää perhettään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, että mies haluaisi viettää joulua/synttäreitä/lomia/arkea eritavalla. Olin ajautua itse samaan tilanteeseen, kunnes JUTTELIMME. Mies sanoi, että joulu tulee ilman viittä eri laatikkolajia, suursiivousta, ylenpalttista koristelua. Hänelle riittää jouluvalot ja kinkku. Teimme sitten sellaisen joulun ja voin sanoa, että oikeassa oli! Ja paljon pienemmällä stressillä. Eli anna miehellekin sanavaltaa ja kysy, miten haluaa tehdä niin saat hänet mukaan juttuihin.
Ei kyse ole kylläkään tuosta. Meillä ei nimittäin ole mitään viittä eri laatikkolajia ja suursiivousta. Ei ole koskaan ollut, vaan minulle riittää yksi laatikkolaji, valmiina kaupasta ostettu, ja imurointi. Ja mies saisi kyllä sanavaltaa, olen häneltä kysellyt ja kysellyt mitä haluaa, ei hän vastaa muuta kuin että järjestä sinä.
ApTässä on minusta kaksi vaihtoehtoa: masennus tai opittu avuttomuus/vetäytyminen.
Itse olen kärsinyt - ja kärsin - lievästä masennuksesta, joka pahenee erityisesti syksyisin ja talvisin. Silloin kaikki "ylimääräinen", kuten juhliminen tai muu tuntuu lähes ylivoimaiselta työltä. Väsyttää, ja kaipaisi vain omaan kuoreen vetäytymistä.
Toinen vaihtoehto voi olla lähinnä opittu avuttomuus / opittu vetäytyminen. Esimerkiksi lapsuudenkotona ei ole otettu lasta mukaan askareisiin ja kotitöihin, ja jos lapsi on yrittänyt, häneltä on viety osallistumisen ilo korjaamalla hänen jälkensä jo ennen, kuin työ on tullut valmiiksi. Tällaisissa tapauksissa töihin on vaikea tarttua, jos joku toinen on niitä tekemässä tai auttamassa. Silloin ei esimerkiksi mikään jouluvalmistelu luista, ja valmiissa pöydässäkin tulee mieleen lähinnä pois vetäytyminen ja ulkopuoliseksi heittäytyminen.
Tai sitten vain ei ole jouluihminen, mutta sekin on vissiin vain naiselle sallittua. Tai kuten meillä, lapsuuden jouluista jäi mieleen vain se äidin takakireä puurtaminen, kaikki muut perheenjäsenet olivat sitä mieltä että paljon pienemmällä pärjättäisiin ja kaikilla olisi kivempi joulu kun otettaisiin rennommin.
Miten itsekeskeinen pitää olla, ettei tajua ettei ne joulut saati lasten synttärit ole naisenkaan kutsumus, vaan jotakin mitä tehdään lapselle.
Huono mies, kun kerran asut täällä, niin vastaa että millainen isä sinulla oli?
No on se kumma jos lapsille tehdään väkisin vaikka lapsetkin ovat sitä mieltä että olisi kivempaa kun ei tehtäisi hampaat irvessä ja kireä tunnelma kaikilla. Ei kuulosta ihan terveeltä, vaan pikemminkin siltä että äiti nimenomaan toteuttaa omaa kuvaansa joulusta. Varmaan omien traumojensa pohjalta hänkin.
Erehdyt varmaan henkilöstä, kun en ole huono mies enkä asu täällä. Täällä on useampi ihminen keskustelemassa. Mutta isäni on rakas minulle vielä näin keski-ikäisenäkin, aina on voinut kaikesta puhua ja saanut apua. Ja ollut se rauhallisuus verrattuna äidin huiskimiseen. Sellainen jää lopulta mieleen, ei se että kuinka innokkaasti on jotain juhlia väsätty.
Ja alapeukua viuhuu tällekin. Ei näiden palstanaisten kanssa kannata edes yrittää keskustella. Tehkööt sen keskenään, niin kaikki ovat samaa mieltä. Sinkkuja nää pääosin kai on. Ei tuommoisia kukaan täysjärkinen halua kotiinsa tuoda.
Tai sitten kyseessä oli aiheeseen liittymätön naistenhaukkumiskommentti, siitä alapeukut.
Tuossa kommentissa ei kylläkään ketään haukuttu.
Itse muistan, miten ihmettelin poikaystävän kärsivällisyyttä, kun jaksoi touhuta pienten serkkujensa kanssa. Sitten kun hän meni istumaan sohvalle, oli hän serkuilleen kiipeilytelineenä. Kuulin myös, miten hän oli ollut milloin kenenkin luona lapsenvahtina, jos lapsilla oli menoa. Tuosta meni monen monituista vuotta ennen kuin meille syntyi lapsi. Kyllä minulle tuli yllätyksenä, miten mies arvotti omat menemisensä perheen edelle. Isyyslomastakin meni iso osa harrastuksissa.
Silti meillä on mennyt paljon paremmin mitä aloittajan tapauksessa. Synttärit ja joulut on järjestetty, porukalla on käyty ravintolassa syömässä ja isä on ollut kiinnostunut lasten koulunkäynnistä. Sitä mies on tosin ihmetellyt, että miksi lapset soittavat aina minulle. Varmaan hoksaa sen joku päivä.
Sitä ei todellakaan tiedä etukäteen millainen isä miehestä tulee, ennen kuin hän on isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap suorittaa perhe-elämää miehenkin puolesta. Sulla on joku ideaalimuotti, johon tunget muita perheenjäseniä. Päsmäröintisi voi aikaa myöten vähentyä, tai sitten ei.
Huonolta näyttää teidän suhteen kannalta. Miehesi on aiemmin ollut niiiiiin ihana, nyt hänessä onkin kaikki pielessä.
Jospa lukisit ap:n kommentit uudestaan. Perheen kanssa ajan viettäminen ja lapsille synttärien/joulun järjestäminen ei ole mitään ihmeellistä ideaalimuottia vaan normi perhe-elämää. Tai ainakin pitäisi olla. Jos ei lasten kanssa tahdo viettää yhtään aikaa niin mikä järki on niitä haluta. Tämä mies ei suostu edes joulupuuroa syömään yhdessä perheensä kanssa samassa pöydässä ja silti hänestä yritetään täällä leipoa jotain väärinymmärrettyä uhria!
En tiedä muista, mutta kyllä omat muistoni isästä liittyvät ihan muihin asioihin kuin siihen että syötiinkö puuroa missä kohtaa taloa.
No sehän on kiva, ja normaalia. Mun muistot mun isästä liittyy kanssa ihan muihin asioihin. Olisi tosi kurja jos muistot isästä olisi ainoastaan siitä, kuinka se istuu hiljaa nurkassa osallistumatta mihinkään. Kuinka isä on paikalla, mutta samaan tapaan kuin joku huonekalu.
Nimenomaan, voi istua ihan pöydässäkin ja olla "mukana" mutta silti täysin huonekalu eikä mitään oikeaa kontaktia lapseen.
Tämmöisiä huonekalu-isiä on kyllä menneillä vuosikymmenillä ollut paljon. Tai on se huonekalu saartanut välillä karjaista lapsia olemaan hiljaa. Jos oma isä on ollut semmoinen niin voi kyllä olla tosi vaikea opetella toisenlainen isän malli omalle kohdalle, tai opetella luomaan kiintymyssuhde lapseen jos on kasvatettu semmoiseen "mies ei näytä tunteitaan"-malliin. Sama muuten noissa äideissä, monelle naiselle se huseeraaminen ja joulustressi ym. on kotoa opittu malli josta on vaikea päästä yli, ja myös kasvatuksen tulosta. Nämä asiat näkyy siis helposti sukupolvelta toiselle ellei tietoisesti pyri olemaan erilainen kuin se oma vanhempi.
Joo, jääneet jonnekin 1950-luvulle. Uskomatonta selittelyä, että vanhemmuuteen riittäisi pelkkä palkkatöissä käynti. Kun naisetkin käy töissä, niin kuka ne lapset hoitaa, joulupukkiko?
Miehet tekee itselleen todellisen karhunpalveluksen kun ei tajua, ettei se lasten siittäminen yksin riitä. Jos haluaa välit niihin lapsiinsa, pitää olla aktiivisesti mukana niiden elämässä.
Sitten itkevät vanhainkodissa kun ei kukaan käy katsomassa. Ei käy niin, ei edes ne vanhat työkaverit. Pitäisi tajuta että ellei mitään sijoita (omaa aikaa, vaivaa) ei mitään myöskään saa takaisin. Miten itsekäs ja lapsellinen pitää aikuisen olla, ettei tätä tajua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, että mies haluaisi viettää joulua/synttäreitä/lomia/arkea eritavalla. Olin ajautua itse samaan tilanteeseen, kunnes JUTTELIMME. Mies sanoi, että joulu tulee ilman viittä eri laatikkolajia, suursiivousta, ylenpalttista koristelua. Hänelle riittää jouluvalot ja kinkku. Teimme sitten sellaisen joulun ja voin sanoa, että oikeassa oli! Ja paljon pienemmällä stressillä. Eli anna miehellekin sanavaltaa ja kysy, miten haluaa tehdä niin saat hänet mukaan juttuihin.
Ei kyse ole kylläkään tuosta. Meillä ei nimittäin ole mitään viittä eri laatikkolajia ja suursiivousta. Ei ole koskaan ollut, vaan minulle riittää yksi laatikkolaji, valmiina kaupasta ostettu, ja imurointi. Ja mies saisi kyllä sanavaltaa, olen häneltä kysellyt ja kysellyt mitä haluaa, ei hän vastaa muuta kuin että järjestä sinä.
ApTässä on minusta kaksi vaihtoehtoa: masennus tai opittu avuttomuus/vetäytyminen.
Itse olen kärsinyt - ja kärsin - lievästä masennuksesta, joka pahenee erityisesti syksyisin ja talvisin. Silloin kaikki "ylimääräinen", kuten juhliminen tai muu tuntuu lähes ylivoimaiselta työltä. Väsyttää, ja kaipaisi vain omaan kuoreen vetäytymistä.
Toinen vaihtoehto voi olla lähinnä opittu avuttomuus / opittu vetäytyminen. Esimerkiksi lapsuudenkotona ei ole otettu lasta mukaan askareisiin ja kotitöihin, ja jos lapsi on yrittänyt, häneltä on viety osallistumisen ilo korjaamalla hänen jälkensä jo ennen, kuin työ on tullut valmiiksi. Tällaisissa tapauksissa töihin on vaikea tarttua, jos joku toinen on niitä tekemässä tai auttamassa. Silloin ei esimerkiksi mikään jouluvalmistelu luista, ja valmiissa pöydässäkin tulee mieleen lähinnä pois vetäytyminen ja ulkopuoliseksi heittäytyminen.
Tai sitten vain ei ole jouluihminen, mutta sekin on vissiin vain naiselle sallittua. Tai kuten meillä, lapsuuden jouluista jäi mieleen vain se äidin takakireä puurtaminen, kaikki muut perheenjäsenet olivat sitä mieltä että paljon pienemmällä pärjättäisiin ja kaikilla olisi kivempi joulu kun otettaisiin rennommin.
Miten itsekeskeinen pitää olla, ettei tajua ettei ne joulut saati lasten synttärit ole naisenkaan kutsumus, vaan jotakin mitä tehdään lapselle.
Huono mies, kun kerran asut täällä, niin vastaa että millainen isä sinulla oli?
Kyllä ne synttärit ja joulut on joillekin kutsumus tai vähintään tekosyy toteuttaa itseään kutsumuksen lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap suorittaa perhe-elämää miehenkin puolesta. Sulla on joku ideaalimuotti, johon tunget muita perheenjäseniä. Päsmäröintisi voi aikaa myöten vähentyä, tai sitten ei.
Huonolta näyttää teidän suhteen kannalta. Miehesi on aiemmin ollut niiiiiin ihana, nyt hänessä onkin kaikki pielessä.
Jospa lukisit ap:n kommentit uudestaan. Perheen kanssa ajan viettäminen ja lapsille synttärien/joulun järjestäminen ei ole mitään ihmeellistä ideaalimuottia vaan normi perhe-elämää. Tai ainakin pitäisi olla. Jos ei lasten kanssa tahdo viettää yhtään aikaa niin mikä järki on niitä haluta. Tämä mies ei suostu edes joulupuuroa syömään yhdessä perheensä kanssa samassa pöydässä ja silti hänestä yritetään täällä leipoa jotain väärinymmärrettyä uhria!
En tiedä muista, mutta kyllä omat muistoni isästä liittyvät ihan muihin asioihin kuin siihen että syötiinkö puuroa missä kohtaa taloa.
No sehän on kiva, ja normaalia. Mun muistot mun isästä liittyy kanssa ihan muihin asioihin. Olisi tosi kurja jos muistot isästä olisi ainoastaan siitä, kuinka se istuu hiljaa nurkassa osallistumatta mihinkään. Kuinka isä on paikalla, mutta samaan tapaan kuin joku huonekalu.
Mun muistot isästä liittyy myöskin pääosin ihan muuhun, mutta takuulla muistaisin jos isä olisi syönyt joulupuurot eri huoneessa ja kieltäytynyt synttärikakusta, niin omituista käytöstä se on. Toisaalta en ole niin huonomuistinen ettenkö muistaisi isän olleen ihan läsnä siinä yhteisessä joulunvietossa, vaikka muuten olikin paljon poissa kotoa ja järjestelyt tehtiin pääosin äidin kanssa.
Minäpä kuule lapsena synttärisankarina kieltäydyin joskus itsekin kakusta, kun en siitä niin ole koskaan välittänyt. Kauheaa, mitäs nyt tehdään? Mitä rovastikin sanoo?
Miksi sinulle tehtiin kakku jos et siitä tykkää? Omituista sekin. Ap:n kertoman mukaan tämä kyseinen isä kuitenkin tykkää kakusta, mutta lasten synttärikakku ei kelpaa.
Eri, kyllä meillä ainakin tehtiin useimmat asiat niin kuin vanhemmat halusi koska niin vain kuului tehdä. Synttäreillä oli kermakakkua koska niin vain tehdään. Riparille oli pakko mennä, YO-juhlatkin järjestettiin väkisin vaikka lähdin juuri juhlien alettua muualle. Koska niin on aina tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, että mies haluaisi viettää joulua/synttäreitä/lomia/arkea eritavalla. Olin ajautua itse samaan tilanteeseen, kunnes JUTTELIMME. Mies sanoi, että joulu tulee ilman viittä eri laatikkolajia, suursiivousta, ylenpalttista koristelua. Hänelle riittää jouluvalot ja kinkku. Teimme sitten sellaisen joulun ja voin sanoa, että oikeassa oli! Ja paljon pienemmällä stressillä. Eli anna miehellekin sanavaltaa ja kysy, miten haluaa tehdä niin saat hänet mukaan juttuihin.
Ei kyse ole kylläkään tuosta. Meillä ei nimittäin ole mitään viittä eri laatikkolajia ja suursiivousta. Ei ole koskaan ollut, vaan minulle riittää yksi laatikkolaji, valmiina kaupasta ostettu, ja imurointi. Ja mies saisi kyllä sanavaltaa, olen häneltä kysellyt ja kysellyt mitä haluaa, ei hän vastaa muuta kuin että järjestä sinä.
ApTässä on minusta kaksi vaihtoehtoa: masennus tai opittu avuttomuus/vetäytyminen.
Itse olen kärsinyt - ja kärsin - lievästä masennuksesta, joka pahenee erityisesti syksyisin ja talvisin. Silloin kaikki "ylimääräinen", kuten juhliminen tai muu tuntuu lähes ylivoimaiselta työltä. Väsyttää, ja kaipaisi vain omaan kuoreen vetäytymistä.
Toinen vaihtoehto voi olla lähinnä opittu avuttomuus / opittu vetäytyminen. Esimerkiksi lapsuudenkotona ei ole otettu lasta mukaan askareisiin ja kotitöihin, ja jos lapsi on yrittänyt, häneltä on viety osallistumisen ilo korjaamalla hänen jälkensä jo ennen, kuin työ on tullut valmiiksi. Tällaisissa tapauksissa töihin on vaikea tarttua, jos joku toinen on niitä tekemässä tai auttamassa. Silloin ei esimerkiksi mikään jouluvalmistelu luista, ja valmiissa pöydässäkin tulee mieleen lähinnä pois vetäytyminen ja ulkopuoliseksi heittäytyminen.
Tai sitten vain ei ole jouluihminen, mutta sekin on vissiin vain naiselle sallittua. Tai kuten meillä, lapsuuden jouluista jäi mieleen vain se äidin takakireä puurtaminen, kaikki muut perheenjäsenet olivat sitä mieltä että paljon pienemmällä pärjättäisiin ja kaikilla olisi kivempi joulu kun otettaisiin rennommin.
Miten itsekeskeinen pitää olla, ettei tajua ettei ne joulut saati lasten synttärit ole naisenkaan kutsumus, vaan jotakin mitä tehdään lapselle.
Huono mies, kun kerran asut täällä, niin vastaa että millainen isä sinulla oli?
No on se kumma jos lapsille tehdään väkisin vaikka lapsetkin ovat sitä mieltä että olisi kivempaa kun ei tehtäisi hampaat irvessä ja kireä tunnelma kaikilla. Ei kuulosta ihan terveeltä, vaan pikemminkin siltä että äiti nimenomaan toteuttaa omaa kuvaansa joulusta. Varmaan omien traumojensa pohjalta hänkin.
Erehdyt varmaan henkilöstä, kun en ole huono mies enkä asu täällä. Täällä on useampi ihminen keskustelemassa. Mutta isäni on rakas minulle vielä näin keski-ikäisenäkin, aina on voinut kaikesta puhua ja saanut apua. Ja ollut se rauhallisuus verrattuna äidin huiskimiseen. Sellainen jää lopulta mieleen, ei se että kuinka innokkaasti on jotain juhlia väsätty.
Ja alapeukua viuhuu tällekin. Ei näiden palstanaisten kanssa kannata edes yrittää keskustella. Tehkööt sen keskenään, niin kaikki ovat samaa mieltä. Sinkkuja nää pääosin kai on. Ei tuommoisia kukaan täysjärkinen halua kotiinsa tuoda.
Tai sitten kyseessä oli aiheeseen liittymätön naistenhaukkumiskommentti, siitä alapeukut.
Missä kohtaa oli naisvihaa?
Esim se, että kerrottiin naisten ja äitien suorittavan väkisin hampaat irvessä lapsista piittaamatta, vaikka siitä ei tässä ketjussa nyt ole ollut ollenkaan kyse.
Jos keskustelu menee siihen, niin mikä sinä olet päättämään mistä tässä on kyse?
Keskustelu on mennyt siihen tämän yhden kommentoijan toimesta.
N aispelon höpötykset kannattaa vaan jättää huomiotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n kuvaama ongelma on tiivistettynä se, että mies ei ole ollenkaan läsnä perheelleen ja lapsilleen vaikka on kyllä paikalla. Ja käyttäytyy tavalla, joka oikein alleviivaa sitä läsnäolon puutetta, niin että sokeakin näkee, että mies itse jättäytyy perheen ulkopuolelle.
En ihan ymmärrä miksi ketjussa jauhetaan sivutolkulla ihan muusta.
Ap:n tilanne on sikäli aika vaikea, että miestä ehkä pystyy käskemään kotitöihin ja joulukuusen ostoon, mutta milläs käskeä joku olemaan henkisesti läsnä? Oletan ap:n yrittäneen, ja tulos on silti se, että mies raahaa kehonsa paikalle synttärikahvipöytään, mutta istuu siinä hiljaa eikä ota edes kakkua, pälyilee muualle ja joka solu huutaa, että en osallistu tähän vaikka pakotettuna olenkin paikalla. Kamala tilanne ap:lle ja lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen tekee siitä omasta elämästään todella vaikeaa. Kaikkea pitää olla ja kulissit kiiltävät. Siinä se ongelma on, eikä lapsiperheen pyörittämisessä. Karsikaa epäolennainen pois ja synttäritkin voi järjestää ihan pienellä vaivalla jos haluaa, mutta silloin ei menesty äitienvälisissä kilpailuissa.
En usko, että moni nainen toimii noin. Jotkut ehkä. Mutta miten se liittyy AP:n tilanteeseen? Ap kertoo, että heillä lastensynttärit on kakkua aamulla kotona oman perheen kesken. Ja joulut sitä, että pöytään ei itse tehdä sen seitsemää sorttia, vaan yksi joululaatikko riittää ja sekin ostetaan valmiina kaupasta. Ja joulusiivous on pelkkä imurointi. Eipä paljon tuon rennommin voi joulua järjestää.
Sokeakin näkee ettei asia ole noin :D Aamulla nakerrellaan kakunkänttyä hieman aamupalapöydässä ja siinä on muka synttärit :D :D Anna mun kaikki kestää :D :D :D Jouluna pöytään lyödään 400g porkkanalaatikko josta kaikki ottaa omalla lusikalla lautaselle, ja siinä on jouluvalmistelut ja joulunvietto :D :D :D Yrittäkää edes pysyä hieman aiheessa :D :D
Vierailija kirjoitti:
Itse muistan, miten ihmettelin poikaystävän kärsivällisyyttä, kun jaksoi touhuta pienten serkkujensa kanssa. Sitten kun hän meni istumaan sohvalle, oli hän serkuilleen kiipeilytelineenä. Kuulin myös, miten hän oli ollut milloin kenenkin luona lapsenvahtina, jos lapsilla oli menoa. Tuosta meni monen monituista vuotta ennen kuin meille syntyi lapsi. Kyllä minulle tuli yllätyksenä, miten mies arvotti omat menemisensä perheen edelle. Isyyslomastakin meni iso osa harrastuksissa.
Silti meillä on mennyt paljon paremmin mitä aloittajan tapauksessa. Synttärit ja joulut on järjestetty, porukalla on käyty ravintolassa syömässä ja isä on ollut kiinnostunut lasten koulunkäynnistä. Sitä mies on tosin ihmetellyt, että miksi lapset soittavat aina minulle. Varmaan hoksaa sen joku päivä.
Sitä ei todellakaan tiedä etukäteen millainen isä miehestä tulee, ennen kuin hän on isä.
Viimeinen lause pitää niin paikkansa. Vielä vauva-aikana onnittelinkin itseäni, miten hyvän isän lapsilleni olenkaan valinnut. Ja vieläkin mies on noin teorian tasolla kiinnostunut lasten asioista ja hoitaa velvollisuutensa heidän suhteen. Mutta esim. lasten harrastuksissa häntä ei kiinnosta olla läsnä. Mies kun olisi halunnut, että tytöt olisivat alkaneet pelata hänelle itselleen rakasta jalkapalloa ja harrastaa yleisurheilua. No, tytöt valitsivat toisin ja kun nämä toiset lajit eivät miestä kiinnosta, niin hänen mielestään hänen ei tarvitse katsomossa istua tai lähteä kisamatkoille. "Hoida sä vaan kun tajuat enemmän asiasta" Jep jep. Tajuan kun olen joutunut vuosien myötä oppimaan ja ottamaan selvää minullekin ennestään täysin vieraista lajeista. Meilläkin lapset soittavat minulle aivan kaikista asioista. Miehen vakiolausahdus lapsille on "Kysy äidiltä". Hohhjoijaa, jos aikuinen ihminen ei tiedä miten menetellä, niin kyllä se on kai niin että selvitä ja go figure it out. En haluaisi mitään viimeisen totuuden sanojan ja ylimmän erotuomarin roolia. Siihen suuntaan ollaan kuitenkin kovaa vauhtia menossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin koko ketjun ja mun on nyt pakko kysyä, että miksi te naiset teette elämästänne niin rankkaa? Miksi te vedätte niitä riippakiviä perässänne?
Eikö vaan voisi viheltää pelin poikki ja todeta, että tämä loppuu nyt. Valitatte palstoilla ja olette kuin mitäkin marttyyrejä. Kai se eroaminen sitten on vielä pahempaa, kuin asuminen sen riippakiven kanssa?
Valitettavasti riippakivestä eroaminenkin on aikamoinen projekti. Kaikki jää siinäkin vain toiselle ja jos on esim. yhteinen asunto ja lapsia, niin siihen tarvitaan aika paljon voimia. Tämä ainakin itsellä on syynä. Ero tulee kyllä, mutta vasta sitten, kun lapset pärjää enemmän omillaan ja saan ladattua itseeni riittävästi voimia erota. Nyt juuri en jaksa.
Voin sanoa että sama juttu miehellä. Hän ei halua alkaa riitelemään lapsista ja rahasta, ja siksi hän jää huonoon liittoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suht tuoreena isänä näen itseni arvosteltavana. Vaikken ole muuttunut juuri yhtään ja osallistun kodin pyörittämiseen sen mitä töiltä kerkeän.
Puoliso sen sijaan on muuttunut. Ennen raskautta hän lähinnä vain aloitti toimimaan ja minä suunnittelin monimutkaisemmat kuviot. Vauvan tulon jälkeen jopa vessassa käynti tuntuu vaativan suunnittelua. Tähän turhaan suunnitteluun menee oikeasti 2-3 kertaa enemmän aikaa ja energiaa kuin suoran toiminnan kanssa.
Innolla (kauhulla) odotan kuinka vaikeaksi joulu muuttuu tänä vuonna, kun aiemmin ongelmia ei ole ollut. Vaikka olemme jo muutaman vuoden ajan kutsuneet sukulaiset syömään.
Outoa, et ole muuttunut, vaikka perheeseen on syntynyt lapsi. Peräti merkillistä.
Puolisollasi on klassisia uupumisoireita ja sinä mieti joulun järjestämistä tai sen vaikeutta. Nyt silmä käteen. Kysyt ensinnäkin puolisolta, että millaisia toiveita hänellä on joulun suhteen, etkä odota häneltä osallistumista, jos haluat välttämättä sukujoulun järjestää. Ja kysyt muutenkin miten hän oikeasti voi.
Hänen halusta ne sukulaiset on meidän tykö kutsuttu. Minä vain suunnittelin meidän toimintaa ja aikataulut.
Mutta tosiaan. En koe, että elämäni olisi ihan älyttömästi muuttunut. Isoin muutos toistaiseksi on tullut puolison käytöksen kautta. Nykyään kaikesta tehdään monimutkaista ja vaatii suunnittelua, eikä esim. kaupassa voi vain käydä kuten aiemmin.
Arjen tuen osalta. Luettelin viestissä 658 meidän tämän hetkiset järjestelyt.
Voi elämä. Semmoista se on kun on vauva. Asioita pitää vaan suunnitella enemmän, ellei halua päätyä imettämään nälkäänsä huutavaa lasta keskelle Prismaa pakasteiden sulaessa kärryissä, tai huomaamaan että vaipassa ja pitkin selkää on köntsät eikä vaihtovaippaa tai -vaatteita mukana. Toisaalta se suunnittelukaan ei ole niin yksinkertaista kun se vauva saattaa järjestää jonkun yllärin eikä esim nukukaan päiväunia kunnolla just sinä päivänä.
Miten te saatte kauppareisustakin noin vaikean asian?
Meillä toinen kävi kaupassa ja toinen oli sen aikaa lapsen kanssa kotona. Mä en nyt ihan ymmärrä?
Tuossa juuri osoitettiin selvästi se millaista on elää äiti-ihmisen kanssa. Ennen niin normaali kauppareissukin muuttuu exceltaulukkoa ja kolmen sivun pamflettia vaativaksi toiminnaksi. Sitten ihmetellään mikä miehellä on, miksi MIES on muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä inhoan lähes kaikkia juhlia. Enkä ole mies.
En tarkoittanut vain juhlia vaan kaikkea perheen yhteistä. Tavallista yhteistä viikonlopputekemistä vaikkapa. Nuo juhlat oli esimerkki, joka oli helposti aloitukseen kuvattavissa. Sama koskee kaikkea muutakin perheen yhteistä. Ap
Sillä on toinen ja se ei halua olla sinun kanssa.
Esim se, että kerrottiin naisten ja äitien suorittavan väkisin hampaat irvessä lapsista piittaamatta, vaikka siitä ei tässä ketjussa nyt ole ollut ollenkaan kyse.