Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä
22.10.2022 |
Kaikki synttärit, joulut ja muut juhlahetket joudun suunnittelemaan yksin ja järjestämään yksin. Tekee kyllä jonkun yksittäisen helpon asian niistä, jos käskemällä käsken ja annan tarkat ohjeet niin että ei joudu vaivaamaan päätään yhtään, esim että käy keskiviikkona ostamassa joulukuusi, pituus 230 cm, tuuhea, ja laita se ulkovarastoon sulamaan. Osallistuu juhlaan sitten ihan puolivaloilla, on paikalla mutta ei läsnä, istuu jotenkin vähän sivussa ja ei puhu oikein mitään eikä tee mitään. Vaikka lapsia vartenhan ne joulujutut on ja synttäreiden vietot. Ihan kuin häntä ei voisi vähempää kiinnostaa osallistua siihen, että lapsi puhaltaa synttärikakkunsa kynttilät tai avaa joululahjat. Viime jouluna söi oman joulupuuronsa olohuoneen sohvalla telkkaria katsoen, minä ja lapset ruokapöydässä. Kuopuksen viime synttäreillä ei ottanut edes kakkua, vaikka tykkää paljon kakuista. Kun räjähdän lopulta tällaisesta käytöksestä, hän loukkaantuu verisesti. Erota hän ei halua ja perheen halusi perustaa, jopa enemmän kuin minä. Mitä tämä oikein on?
Kommentit (1808)
Ne jotka täällä haukkuu äitejä suorittamisesta, jopa omiaan, niin miettikääpä millasta olisi ollut jos se teidän äiti ei olisi ikinä järkännyt mitään? Ei olisi synttäreitä pidetty, joulua ei vietetty, oltaisiin vaan tavallisesti möllötetty koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
; I'm
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap suorittaa perhe-elämää miehenkin puolesta. Sulla on joku ideaalimuotti, johon tunget muita perheenjäseniä. Päsmäröintisi voi aikaa myöten vähentyä, tai sitten ei.
Huonolta näyttää teidän suhteen kannalta. Miehesi on aiemmin ollut niiiiiin ihana, nyt hänessä onkin kaikki pielessä.
Jospa lukisit ap:n kommentit uudestaan. Perheen kanssa ajan viettäminen ja lapsille synttärien/joulun järjestäminen ei ole mitään ihmeellistä ideaalimuottia vaan normi perhe-elämää. Tai ainakin pitäisi olla. Jos ei lasten kanssa tahdo viettää yhtään aikaa niin mikä järki on niitä haluta. Tämä mies ei suostu edes joulupuuroa syömään yhdessä perheensä kanssa samassa pöydässä ja silti hänestä yritetään täällä leipoa jotain väärinymmärrettyä uhria!
En tiedä muista, mutta kyllä omat muistoni isästä liittyvät ihan muihin asioihin kuin siihen että syötiinkö puuroa missä kohtaa taloa.
Taidat olla vähän simppeli.
Vai oletko sinä simppeli, jos elämässä tärkeintä on se että missä kohtaa puuroa syödään?
Juttuihin voi osallista vaikkei olisi edes fyysisesti paikalla. Jokainen tuntee jos joku jatkuvasti loistaa poissaolollaan.
Niin, kumpiko se nyt sitten on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suunnitelkaa ja tehkää kivoja asioita kavereiden kanssa ja lasten kavereiden&kavereiden vanhempien kanssa. Jos miestä ei kiinnosta osallistua suunnitteluun niin miehen ei tarvi osallistua ollenkaan.
Ei ne kaverit lapsille pysty korvaamaan isää.
Ei tarvitsekaan korvata. Sinä koet että isä ei ole läsnä, isä ja lapset kokevat eri tavalla. Sinä et ole muiden tunteissa oikeassa, ainoastaan omissasi.
Oma isä oli tuollainen, joka ei osallistunut lasten elämään oikein millään tavalla. Isä jäi minulle vieraaksi, me ei koskaan edes juteltu. Kyllä se suretti minua. Ihan samoin käy näille nykylapsille, jos heidän isänsä ihan väkisin haluaa elää erillistä elämää eikä välitä perheen toiveista.
Mehän emme tiedä että tässä tapauksessa on mitään tuollaista. Isä ei ehkä ole pöydässä mättämässä kakkua, mutta voi silti olla maailman turvallisin isä jonka viereen voi aina mennä ja jutella.
Lue nyt edes se aloitus, isä ei ole turvallinen, eikä osallistu mihinkään lasten asioihin, se on ketjun aihe. Se että käy töissä (kuten normaalit aikuiset nyt käy) ei tee kenestäkään pelkästään hyvää isää.
Ei aloituksessa mainittu mitään siitä ettei olisi turvallinen, se oli omaa projektiotasi. Muutenkin meillä on pelkästään toisen osapuolen kuvaus asioista tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap suorittaa perhe-elämää miehenkin puolesta. Sulla on joku ideaalimuotti, johon tunget muita perheenjäseniä. Päsmäröintisi voi aikaa myöten vähentyä, tai sitten ei.
Huonolta näyttää teidän suhteen kannalta. Miehesi on aiemmin ollut niiiiiin ihana, nyt hänessä onkin kaikki pielessä.
Jospa lukisit ap:n kommentit uudestaan. Perheen kanssa ajan viettäminen ja lapsille synttärien/joulun järjestäminen ei ole mitään ihmeellistä ideaalimuottia vaan normi perhe-elämää. Tai ainakin pitäisi olla. Jos ei lasten kanssa tahdo viettää yhtään aikaa niin mikä järki on niitä haluta. Tämä mies ei suostu edes joulupuuroa syömään yhdessä perheensä kanssa samassa pöydässä ja silti hänestä yritetään täällä leipoa jotain väärinymmärrettyä uhria!
En tiedä muista, mutta kyllä omat muistoni isästä liittyvät ihan muihin asioihin kuin siihen että syötiinkö puuroa missä kohtaa taloa.
No sehän on kiva, ja normaalia. Mun muistot mun isästä liittyy kanssa ihan muihin asioihin. Olisi tosi kurja jos muistot isästä olisi ainoastaan siitä, kuinka se istuu hiljaa nurkassa osallistumatta mihinkään. Kuinka isä on paikalla, mutta samaan tapaan kuin joku huonekalu.
Mun muistot isästä liittyy myöskin pääosin ihan muuhun, mutta takuulla muistaisin jos isä olisi syönyt joulupuurot eri huoneessa ja kieltäytynyt synttärikakusta, niin omituista käytöstä se on. Toisaalta en ole niin huonomuistinen ettenkö muistaisi isän olleen ihan läsnä siinä yhteisessä joulunvietossa, vaikka muuten olikin paljon poissa kotoa ja järjestelyt tehtiin pääosin äidin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä niitä miehiä pitää koeajaa vaikka sukulaislasten synttäreillä yms ennenkuin hankki itse lapsia. Katsoo miten se mies reagoi kun tusina tenavaa pomppii ympärillä innoissaan. Jos sillä on naama nurinpäin tai hipsii syrjemmälle puhelintaan räpläämään niin voi olla vihje siitä ettei mikään kovin lapsikeskeinen oikeasti kiinnosta vaikka kuinka mainostaisi olevansa vuoden isäkandidaatti.
Sen mitä itse olen nähnyt niin useimpia miehiä kiinnostaa lapset ja perhe tasan niin kauan kuin nainen hoitaa kaikki niihin liittyvät asiat eikä miehen tarvi itse vaivata niillä päätään tai käyttää yhtään aikaa mihinkään perheen ajanviettoon. Yhtään ei suunnitella lomia, harrastuksia, lasten tarvikkeita kuten vaatteita tai mitään muutakaan mikä ei ole vain miehen omiin tarpeisiin liittyvää. Naiset ovat pääosin lannistuneet ja luovuttaneet ja tekevät lasten vuoksi sen mitä pitää mutta taustalla on pettymys ja muutamalla jo orastava suunnitelma dumpata vapaamatkustajamies ja jatkaa lasten kanssa yksin. Yksinhän he jo muutenkin kaiken tekevät.
Niin, ihan kuin tässä olisi joku luonnollinen työnjako että isä paiskii menemään töissä ja on se hiljainen mutta luotettava kallio ja äiti sitten hoitaa nämä hilipapahippan-hommat niin innokkaasti kuin haluaa.
Fun fact: ne naisetkin käy töissä.
Niin käyvät, mutta yleensä tekevät vähemmän tunteja ja vähemmän rahaa jolla se talo ja kaikki muu maksetaan.
Yleensä ihan kokopäiväisesti ja ero mediaanipalkoissakin on vaan muutaman hassun satasen, nettona varsinkin. Näin se vaan menee nykyaikana.
Hyvä, sitten voidaan varmaan lopettaa vinkuminen naisen eurosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet miehet on just tuommosia kuin aloittajalla. Esim. Minun mies ei voi sietää mitään merkkipäiviä tai juhlia, joten niitä vietetään meillä tosi pienesti jos ollenkaan. Lasten takia yritän jotain pientä laittaa esi. lasten synttäreiksi, miehen ja minun synttäreitä ei huomioida. Joskus vuosia sitten anoppi kutsui meidät isänpäivänä syömään. Paikalla oli myös miehen sisarukset perheineen. Ainut joka ei osallistunut, oli appiukko, joka asettui sivuhuoneeseen pläräämään jotain papereitaan. Oli vähän kummallista, mutta anoppi otti tuosta opiksi eikä toiste tarjonnut isänpäivälounasta. Se vaan on niin, että miehiä ei kiinnosta ja sen kun hyväksyy niin pääsee helpommalla ihan jokainen.
Näin se on. Kannattaa mennä naimisiin homomiesten kanssa, ne tykkäävät bilettää.
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka täällä haukkuu äitejä suorittamisesta, jopa omiaan, niin miettikääpä millasta olisi ollut jos se teidän äiti ei olisi ikinä järkännyt mitään? Ei olisi synttäreitä pidetty, joulua ei vietetty, oltaisiin vaan tavallisesti möllötetty koko ajan.
Minulla on yksi ystävä jolle ei koskaan lapsena järjestetty synttärijuhlia. Se on vähän outoa kun kyseessä on kuitenkin ihan normaalin oloinen keskiluokkainen perhe muuten, mutta ilmeisesti ei vaan kiinnostanut vanhempia järjestää. Kaveri on siitä vähän katkera edelleen, ja omalle lapselleen haluaa sitten järjestää siitäkin edestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmoinen huomio että veljeni taitaa olla tällainen aarre mieheksi.
Makasi vaimon vedettävänä 20 vuotta elämästään ja erosivat sitten.
Yritin olla vähän enemmän yhteyksissä, ainoa veli kun on, mutta nyt loppui jaksaminen minulta kun aina tulee "olis kiva muttaa" vastaukseksi.
Kyllä: järjestämisen uuvuttamat järjestäjät voivat olla hyvinkin takakireitä välillä: sellaista seuraa siitä että yksi joutuu vetämään kivirekeä jossa muut tulevat vapaamatkustajina kyydissä.
Meidän eromme jälkeen häipyi elämästä takakireä ihminen, ja jäljelle jäi lapset jotka eivät ole kivirekien vetäjiä vaan joiden kanssa saa nauttia elämästä ja siitä mitä se tuo tullessaan ilman hampaita kiristelevää exää. Nyt hän kiristelee hampaitaan sitten lapsille joka toinen viikko. Lapsille ei muuten ole jäänyt oikein kivoja muistoja näistä juhlista sun muista joissa äiti lähinnä raivoaa etu ja jälkikäteen, komentaa ja käskyttää jotta ulospäin näyttäisi hienolta.
Itse olen onneksi siitä vapaa ollut jo monta vuotta. Lapsia käy toki sääliksi.
Niin, onko se äiti oikeasti läsnä vai onko se kokoajan järjestämässä ja husaamassa jotakin juhlaa tai menoa tai tapahtumaa ja kuvittelee olevansa niin hieno vanhempi että oksat pois?
Rauhoitu ihmeessä. Synttärit ja joulu on joka vuosi, onko se "koko ajan"?
Sinulle ei ilmeisesti isä koskaan järjestänyt mitään, ja nyt olet katkera ja kateellinen? Kovasti meni tämä juttu nyt tunteisiin ainakin.
Minä tiesin vain että synttärit järjestettiin ja lahjoja sain, en pannut erityisesti merkille että missä kohtaa isä istui kakkua syömässä. Ei ollut kovin oleellista.
Todennäköisesti sitten istui perheensä seurassa ja oli läsnä. Kyllä minä vaan muistan hyvinkin oman isäni kylmyyden ja etäisyyden ja etäisyys jatkuu edelleen.
Kylmyys ja etäisyys varmaan jääkin mieleen, se on paljon syvällisempi asia kuin istumapaikan valinta. Ehkä tässä puhutaan nyt ihan eri asioista ja siitä miltä asiat näyttävät kenenkin mielestä.
Tämä ap:n kuvaama mies on nimenomaan kylmä ja etäinen. Ei halua perheensä lähelle ja on kuin ulkopuolinen.
En tuosta vielä päättelisi moista, voi olla täysin vääristelyä tai sitten väärinymmärrystä jopa aloittajan puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap suorittaa perhe-elämää miehenkin puolesta. Sulla on joku ideaalimuotti, johon tunget muita perheenjäseniä. Päsmäröintisi voi aikaa myöten vähentyä, tai sitten ei.
Huonolta näyttää teidän suhteen kannalta. Miehesi on aiemmin ollut niiiiiin ihana, nyt hänessä onkin kaikki pielessä.
Jospa lukisit ap:n kommentit uudestaan. Perheen kanssa ajan viettäminen ja lapsille synttärien/joulun järjestäminen ei ole mitään ihmeellistä ideaalimuottia vaan normi perhe-elämää. Tai ainakin pitäisi olla. Jos ei lasten kanssa tahdo viettää yhtään aikaa niin mikä järki on niitä haluta. Tämä mies ei suostu edes joulupuuroa syömään yhdessä perheensä kanssa samassa pöydässä ja silti hänestä yritetään täällä leipoa jotain väärinymmärrettyä uhria!
En tiedä muista, mutta kyllä omat muistoni isästä liittyvät ihan muihin asioihin kuin siihen että syötiinkö puuroa missä kohtaa taloa.
No sehän on kiva, ja normaalia. Mun muistot mun isästä liittyy kanssa ihan muihin asioihin. Olisi tosi kurja jos muistot isästä olisi ainoastaan siitä, kuinka se istuu hiljaa nurkassa osallistumatta mihinkään. Kuinka isä on paikalla, mutta samaan tapaan kuin joku huonekalu.
Nimenomaan, voi istua ihan pöydässäkin ja olla "mukana" mutta silti täysin huonekalu eikä mitään oikeaa kontaktia lapseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin koko ketjun ja mun on nyt pakko kysyä, että miksi te naiset teette elämästänne niin rankkaa? Miksi te vedätte niitä riippakiviä perässänne?
Eikö vaan voisi viheltää pelin poikki ja todeta, että tämä loppuu nyt. Valitatte palstoilla ja olette kuin mitäkin marttyyrejä. Kai se eroaminen sitten on vielä pahempaa, kuin asuminen sen riippakiven kanssa?
He varmaan tiedostavat jollain tasolla että ovat itsekin niin hankalia ja ikäviä että ei ole miehen touhuihin mitään sanomista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, että mies haluaisi viettää joulua/synttäreitä/lomia/arkea eritavalla. Olin ajautua itse samaan tilanteeseen, kunnes JUTTELIMME. Mies sanoi, että joulu tulee ilman viittä eri laatikkolajia, suursiivousta, ylenpalttista koristelua. Hänelle riittää jouluvalot ja kinkku. Teimme sitten sellaisen joulun ja voin sanoa, että oikeassa oli! Ja paljon pienemmällä stressillä. Eli anna miehellekin sanavaltaa ja kysy, miten haluaa tehdä niin saat hänet mukaan juttuihin.
Ei kyse ole kylläkään tuosta. Meillä ei nimittäin ole mitään viittä eri laatikkolajia ja suursiivousta. Ei ole koskaan ollut, vaan minulle riittää yksi laatikkolaji, valmiina kaupasta ostettu, ja imurointi. Ja mies saisi kyllä sanavaltaa, olen häneltä kysellyt ja kysellyt mitä haluaa, ei hän vastaa muuta kuin että järjestä sinä.
ApTässä on minusta kaksi vaihtoehtoa: masennus tai opittu avuttomuus/vetäytyminen.
Itse olen kärsinyt - ja kärsin - lievästä masennuksesta, joka pahenee erityisesti syksyisin ja talvisin. Silloin kaikki "ylimääräinen", kuten juhliminen tai muu tuntuu lähes ylivoimaiselta työltä. Väsyttää, ja kaipaisi vain omaan kuoreen vetäytymistä.
Toinen vaihtoehto voi olla lähinnä opittu avuttomuus / opittu vetäytyminen. Esimerkiksi lapsuudenkotona ei ole otettu lasta mukaan askareisiin ja kotitöihin, ja jos lapsi on yrittänyt, häneltä on viety osallistumisen ilo korjaamalla hänen jälkensä jo ennen, kuin työ on tullut valmiiksi. Tällaisissa tapauksissa töihin on vaikea tarttua, jos joku toinen on niitä tekemässä tai auttamassa. Silloin ei esimerkiksi mikään jouluvalmistelu luista, ja valmiissa pöydässäkin tulee mieleen lähinnä pois vetäytyminen ja ulkopuoliseksi heittäytyminen.
Tai sitten vain ei ole jouluihminen, mutta sekin on vissiin vain naiselle sallittua. Tai kuten meillä, lapsuuden jouluista jäi mieleen vain se äidin takakireä puurtaminen, kaikki muut perheenjäsenet olivat sitä mieltä että paljon pienemmällä pärjättäisiin ja kaikilla olisi kivempi joulu kun otettaisiin rennommin.
Miten itsekeskeinen pitää olla, ettei tajua ettei ne joulut saati lasten synttärit ole naisenkaan kutsumus, vaan jotakin mitä tehdään lapselle.
Huono mies, kun kerran asut täällä, niin vastaa että millainen isä sinulla oli?
No on se kumma jos lapsille tehdään väkisin vaikka lapsetkin ovat sitä mieltä että olisi kivempaa kun ei tehtäisi hampaat irvessä ja kireä tunnelma kaikilla. Ei kuulosta ihan terveeltä, vaan pikemminkin siltä että äiti nimenomaan toteuttaa omaa kuvaansa joulusta. Varmaan omien traumojensa pohjalta hänkin.
Erehdyt varmaan henkilöstä, kun en ole huono mies enkä asu täällä. Täällä on useampi ihminen keskustelemassa. Mutta isäni on rakas minulle vielä näin keski-ikäisenäkin, aina on voinut kaikesta puhua ja saanut apua. Ja ollut se rauhallisuus verrattuna äidin huiskimiseen. Sellainen jää lopulta mieleen, ei se että kuinka innokkaasti on jotain juhlia väsätty.
Menikö keskustelun aihe nyt jotenkin sinulta ohi, eihän tässä puhuttu mistään hirveällä stressillä ja hampaat irvessä järjestetystä joulusta. Kaikkihan tietää ettei sellaisessa ole järkeä ja aloittajakin on kertonut että järjestää kaikki juhlat melko pienellä vaivannäöllä, lasten isä vaan vetäytyy pois silti (eikä toisaalta suostu kysyttäessä kertomaan mitä haluaisi).
Tässä kohtaa keskustelu rönsyili jo vähän aloitusta laajemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, että mies haluaisi viettää joulua/synttäreitä/lomia/arkea eritavalla. Olin ajautua itse samaan tilanteeseen, kunnes JUTTELIMME. Mies sanoi, että joulu tulee ilman viittä eri laatikkolajia, suursiivousta, ylenpalttista koristelua. Hänelle riittää jouluvalot ja kinkku. Teimme sitten sellaisen joulun ja voin sanoa, että oikeassa oli! Ja paljon pienemmällä stressillä. Eli anna miehellekin sanavaltaa ja kysy, miten haluaa tehdä niin saat hänet mukaan juttuihin.
Ei kyse ole kylläkään tuosta. Meillä ei nimittäin ole mitään viittä eri laatikkolajia ja suursiivousta. Ei ole koskaan ollut, vaan minulle riittää yksi laatikkolaji, valmiina kaupasta ostettu, ja imurointi. Ja mies saisi kyllä sanavaltaa, olen häneltä kysellyt ja kysellyt mitä haluaa, ei hän vastaa muuta kuin että järjestä sinä.
ApTässä on minusta kaksi vaihtoehtoa: masennus tai opittu avuttomuus/vetäytyminen.
Itse olen kärsinyt - ja kärsin - lievästä masennuksesta, joka pahenee erityisesti syksyisin ja talvisin. Silloin kaikki "ylimääräinen", kuten juhliminen tai muu tuntuu lähes ylivoimaiselta työltä. Väsyttää, ja kaipaisi vain omaan kuoreen vetäytymistä.
Toinen vaihtoehto voi olla lähinnä opittu avuttomuus / opittu vetäytyminen. Esimerkiksi lapsuudenkotona ei ole otettu lasta mukaan askareisiin ja kotitöihin, ja jos lapsi on yrittänyt, häneltä on viety osallistumisen ilo korjaamalla hänen jälkensä jo ennen, kuin työ on tullut valmiiksi. Tällaisissa tapauksissa töihin on vaikea tarttua, jos joku toinen on niitä tekemässä tai auttamassa. Silloin ei esimerkiksi mikään jouluvalmistelu luista, ja valmiissa pöydässäkin tulee mieleen lähinnä pois vetäytyminen ja ulkopuoliseksi heittäytyminen.
Tai sitten vain ei ole jouluihminen, mutta sekin on vissiin vain naiselle sallittua. Tai kuten meillä, lapsuuden jouluista jäi mieleen vain se äidin takakireä puurtaminen, kaikki muut perheenjäsenet olivat sitä mieltä että paljon pienemmällä pärjättäisiin ja kaikilla olisi kivempi joulu kun otettaisiin rennommin.
Miten itsekeskeinen pitää olla, ettei tajua ettei ne joulut saati lasten synttärit ole naisenkaan kutsumus, vaan jotakin mitä tehdään lapselle.
Huono mies, kun kerran asut täällä, niin vastaa että millainen isä sinulla oli?
No on se kumma jos lapsille tehdään väkisin vaikka lapsetkin ovat sitä mieltä että olisi kivempaa kun ei tehtäisi hampaat irvessä ja kireä tunnelma kaikilla. Ei kuulosta ihan terveeltä, vaan pikemminkin siltä että äiti nimenomaan toteuttaa omaa kuvaansa joulusta. Varmaan omien traumojensa pohjalta hänkin.
Erehdyt varmaan henkilöstä, kun en ole huono mies enkä asu täällä. Täällä on useampi ihminen keskustelemassa. Mutta isäni on rakas minulle vielä näin keski-ikäisenäkin, aina on voinut kaikesta puhua ja saanut apua. Ja ollut se rauhallisuus verrattuna äidin huiskimiseen. Sellainen jää lopulta mieleen, ei se että kuinka innokkaasti on jotain juhlia väsätty.
Ja alapeukua viuhuu tällekin. Ei näiden palstanaisten kanssa kannata edes yrittää keskustella. Tehkööt sen keskenään, niin kaikki ovat samaa mieltä. Sinkkuja nää pääosin kai on. Ei tuommoisia kukaan täysjärkinen halua kotiinsa tuoda.
Kai se sitten naisilla ei ole kuni se yksi kuva siitä, miten asiat pitää tehdä ja nähdä ja kuvittelevat sitten että lapsille jää mieleen se heidän touhottamisensa ennen kaikkea. Vaan kun ei jää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä niitä miehiä pitää koeajaa vaikka sukulaislasten synttäreillä yms ennenkuin hankki itse lapsia. Katsoo miten se mies reagoi kun tusina tenavaa pomppii ympärillä innoissaan. Jos sillä on naama nurinpäin tai hipsii syrjemmälle puhelintaan räpläämään niin voi olla vihje siitä ettei mikään kovin lapsikeskeinen oikeasti kiinnosta vaikka kuinka mainostaisi olevansa vuoden isäkandidaatti.
Sen mitä itse olen nähnyt niin useimpia miehiä kiinnostaa lapset ja perhe tasan niin kauan kuin nainen hoitaa kaikki niihin liittyvät asiat eikä miehen tarvi itse vaivata niillä päätään tai käyttää yhtään aikaa mihinkään perheen ajanviettoon. Yhtään ei suunnitella lomia, harrastuksia, lasten tarvikkeita kuten vaatteita tai mitään muutakaan mikä ei ole vain miehen omiin tarpeisiin liittyvää. Naiset ovat pääosin lannistuneet ja luovuttaneet ja tekevät lasten vuoksi sen mitä pitää mutta taustalla on pettymys ja muutamalla jo orastava suunnitelma dumpata vapaamatkustajamies ja jatkaa lasten kanssa yksin. Yksinhän he jo muutenkin kaiken tekevät.
Niin, ihan kuin tässä olisi joku luonnollinen työnjako että isä paiskii menemään töissä ja on se hiljainen mutta luotettava kallio ja äiti sitten hoitaa nämä hilipapahippan-hommat niin innokkaasti kuin haluaa.
Entäs kun kaikkia äitejäkään ei kiinnosta ne hilipapahippan-hommat? Entäs jos sille isälle onkin tärkeää että joulut ja muut järjestetään jollain tietyllä tavalla? Jollekin perheellehän tuo työnjako voi sopia, mutta ei sitä pysty mitenkään yleistämään, ihmisiä ja parisuhteita kun on niin monenlaisia. Ja ne tietyt asiat on vaan lapsiperheissä hoidettava, kiinnosti tai ei.
Niin. Ja onko kenellekään tullut mieleen kysyä että mitä lapset oikeasti haluavat? Etäisänä olen aina perinteiset synttärit järjestänyt omalta osaltani, mutta varsinkin lapsen varttuessa kyselen että mitä hän haluaa, enkä toteuta jotain päässäni olevaa mallia josta odotan sitten glooriaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen tekee siitä omasta elämästään todella vaikeaa. Kaikkea pitää olla ja kulissit kiiltävät. Siinä se ongelma on, eikä lapsiperheen pyörittämisessä. Karsikaa epäolennainen pois ja synttäritkin voi järjestää ihan pienellä vaivalla jos haluaa, mutta silloin ei menesty äitienvälisissä kilpailuissa.
Ai kuten ostamalla purkin Mehu-Kattia ja keksipaketin? Lapselle tulee kyllä arvostettu olo.
Samalla vaivalla kun ostat mehukattia ja keksejä voit ostaa myös limsapullon ja kakun sieltä kaupasta. Älä viitsi olla tietävinäsi toisen ihmisen tunteita, lapsi ei ole = sinä ja sinun tunteesi. Kyllä tämä äitiys näyttää olevan niin paljon naisten tunneasia, milloin tiedetään etukäteen lapsen tunteet, milloin miehen, että se tässä se suurin ongelma on- Järki ja äly väistyy ja tilalle tulee hormonihuuruinen täti tomera joka sekoittaa oman etunsa ja tunteensa lapse netuun ja tunteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, että mies haluaisi viettää joulua/synttäreitä/lomia/arkea eritavalla. Olin ajautua itse samaan tilanteeseen, kunnes JUTTELIMME. Mies sanoi, että joulu tulee ilman viittä eri laatikkolajia, suursiivousta, ylenpalttista koristelua. Hänelle riittää jouluvalot ja kinkku. Teimme sitten sellaisen joulun ja voin sanoa, että oikeassa oli! Ja paljon pienemmällä stressillä. Eli anna miehellekin sanavaltaa ja kysy, miten haluaa tehdä niin saat hänet mukaan juttuihin.
Ei kyse ole kylläkään tuosta. Meillä ei nimittäin ole mitään viittä eri laatikkolajia ja suursiivousta. Ei ole koskaan ollut, vaan minulle riittää yksi laatikkolaji, valmiina kaupasta ostettu, ja imurointi. Ja mies saisi kyllä sanavaltaa, olen häneltä kysellyt ja kysellyt mitä haluaa, ei hän vastaa muuta kuin että järjestä sinä.
ApTässä on minusta kaksi vaihtoehtoa: masennus tai opittu avuttomuus/vetäytyminen.
Itse olen kärsinyt - ja kärsin - lievästä masennuksesta, joka pahenee erityisesti syksyisin ja talvisin. Silloin kaikki "ylimääräinen", kuten juhliminen tai muu tuntuu lähes ylivoimaiselta työltä. Väsyttää, ja kaipaisi vain omaan kuoreen vetäytymistä.
Toinen vaihtoehto voi olla lähinnä opittu avuttomuus / opittu vetäytyminen. Esimerkiksi lapsuudenkotona ei ole otettu lasta mukaan askareisiin ja kotitöihin, ja jos lapsi on yrittänyt, häneltä on viety osallistumisen ilo korjaamalla hänen jälkensä jo ennen, kuin työ on tullut valmiiksi. Tällaisissa tapauksissa töihin on vaikea tarttua, jos joku toinen on niitä tekemässä tai auttamassa. Silloin ei esimerkiksi mikään jouluvalmistelu luista, ja valmiissa pöydässäkin tulee mieleen lähinnä pois vetäytyminen ja ulkopuoliseksi heittäytyminen.
Tai sitten vain ei ole jouluihminen, mutta sekin on vissiin vain naiselle sallittua. Tai kuten meillä, lapsuuden jouluista jäi mieleen vain se äidin takakireä puurtaminen, kaikki muut perheenjäsenet olivat sitä mieltä että paljon pienemmällä pärjättäisiin ja kaikilla olisi kivempi joulu kun otettaisiin rennommin.
Miten itsekeskeinen pitää olla, ettei tajua ettei ne joulut saati lasten synttärit ole naisenkaan kutsumus, vaan jotakin mitä tehdään lapselle.
Huono mies, kun kerran asut täällä, niin vastaa että millainen isä sinulla oli?
No on se kumma jos lapsille tehdään väkisin vaikka lapsetkin ovat sitä mieltä että olisi kivempaa kun ei tehtäisi hampaat irvessä ja kireä tunnelma kaikilla. Ei kuulosta ihan terveeltä, vaan pikemminkin siltä että äiti nimenomaan toteuttaa omaa kuvaansa joulusta. Varmaan omien traumojensa pohjalta hänkin.
Erehdyt varmaan henkilöstä, kun en ole huono mies enkä asu täällä. Täällä on useampi ihminen keskustelemassa. Mutta isäni on rakas minulle vielä näin keski-ikäisenäkin, aina on voinut kaikesta puhua ja saanut apua. Ja ollut se rauhallisuus verrattuna äidin huiskimiseen. Sellainen jää lopulta mieleen, ei se että kuinka innokkaasti on jotain juhlia väsätty.
Ja alapeukua viuhuu tällekin. Ei näiden palstanaisten kanssa kannata edes yrittää keskustella. Tehkööt sen keskenään, niin kaikki ovat samaa mieltä. Sinkkuja nää pääosin kai on. Ei tuommoisia kukaan täysjärkinen halua kotiinsa tuoda.
Tai sitten kyseessä oli aiheeseen liittymätön naistenhaukkumiskommentti, siitä alapeukut.
Missä kohtaa oli naisvihaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap suorittaa perhe-elämää miehenkin puolesta. Sulla on joku ideaalimuotti, johon tunget muita perheenjäseniä. Päsmäröintisi voi aikaa myöten vähentyä, tai sitten ei.
Huonolta näyttää teidän suhteen kannalta. Miehesi on aiemmin ollut niiiiiin ihana, nyt hänessä onkin kaikki pielessä.
Jospa lukisit ap:n kommentit uudestaan. Perheen kanssa ajan viettäminen ja lapsille synttärien/joulun järjestäminen ei ole mitään ihmeellistä ideaalimuottia vaan normi perhe-elämää. Tai ainakin pitäisi olla. Jos ei lasten kanssa tahdo viettää yhtään aikaa niin mikä järki on niitä haluta. Tämä mies ei suostu edes joulupuuroa syömään yhdessä perheensä kanssa samassa pöydässä ja silti hänestä yritetään täällä leipoa jotain väärinymmärrettyä uhria!
En tiedä muista, mutta kyllä omat muistoni isästä liittyvät ihan muihin asioihin kuin siihen että syötiinkö puuroa missä kohtaa taloa.
No sehän on kiva, ja normaalia. Mun muistot mun isästä liittyy kanssa ihan muihin asioihin. Olisi tosi kurja jos muistot isästä olisi ainoastaan siitä, kuinka se istuu hiljaa nurkassa osallistumatta mihinkään. Kuinka isä on paikalla, mutta samaan tapaan kuin joku huonekalu.
Nimenomaan, voi istua ihan pöydässäkin ja olla "mukana" mutta silti täysin huonekalu eikä mitään oikeaa kontaktia lapseen.
Tämmöisiä huonekalu-isiä on kyllä menneillä vuosikymmenillä ollut paljon. Tai on se huonekalu saartanut välillä karjaista lapsia olemaan hiljaa. Jos oma isä on ollut semmoinen niin voi kyllä olla tosi vaikea opetella toisenlainen isän malli omalle kohdalle, tai opetella luomaan kiintymyssuhde lapseen jos on kasvatettu semmoiseen "mies ei näytä tunteitaan"-malliin. Sama muuten noissa äideissä, monelle naiselle se huseeraaminen ja joulustressi ym. on kotoa opittu malli josta on vaikea päästä yli, ja myös kasvatuksen tulosta. Nämä asiat näkyy siis helposti sukupolvelta toiselle ellei tietoisesti pyri olemaan erilainen kuin se oma vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka täällä haukkuu äitejä suorittamisesta, jopa omiaan, niin miettikääpä millasta olisi ollut jos se teidän äiti ei olisi ikinä järkännyt mitään? Ei olisi synttäreitä pidetty, joulua ei vietetty, oltaisiin vaan tavallisesti möllötetty koko ajan.
Miksi vaihtoehdot ovat joko kireä ylisuorittaminen tai ei mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä niitä miehiä pitää koeajaa vaikka sukulaislasten synttäreillä yms ennenkuin hankki itse lapsia. Katsoo miten se mies reagoi kun tusina tenavaa pomppii ympärillä innoissaan. Jos sillä on naama nurinpäin tai hipsii syrjemmälle puhelintaan räpläämään niin voi olla vihje siitä ettei mikään kovin lapsikeskeinen oikeasti kiinnosta vaikka kuinka mainostaisi olevansa vuoden isäkandidaatti.
Sen mitä itse olen nähnyt niin useimpia miehiä kiinnostaa lapset ja perhe tasan niin kauan kuin nainen hoitaa kaikki niihin liittyvät asiat eikä miehen tarvi itse vaivata niillä päätään tai käyttää yhtään aikaa mihinkään perheen ajanviettoon. Yhtään ei suunnitella lomia, harrastuksia, lasten tarvikkeita kuten vaatteita tai mitään muutakaan mikä ei ole vain miehen omiin tarpeisiin liittyvää. Naiset ovat pääosin lannistuneet ja luovuttaneet ja tekevät lasten vuoksi sen mitä pitää mutta taustalla on pettymys ja muutamalla jo orastava suunnitelma dumpata vapaamatkustajamies ja jatkaa lasten kanssa yksin. Yksinhän he jo muutenkin kaiken tekevät.
Niin, ihan kuin tässä olisi joku luonnollinen työnjako että isä paiskii menemään töissä ja on se hiljainen mutta luotettava kallio ja äiti sitten hoitaa nämä hilipapahippan-hommat niin innokkaasti kuin haluaa.
Entäs kun kaikkia äitejäkään ei kiinnosta ne hilipapahippan-hommat? Entäs jos sille isälle onkin tärkeää että joulut ja muut järjestetään jollain tietyllä tavalla? Jollekin perheellehän tuo työnjako voi sopia, mutta ei sitä pysty mitenkään yleistämään, ihmisiä ja parisuhteita kun on niin monenlaisia. Ja ne tietyt asiat on vaan lapsiperheissä hoidettava, kiinnosti tai ei.
Niin. Ja onko kenellekään tullut mieleen kysyä että mitä lapset oikeasti haluavat? Etäisänä olen aina perinteiset synttärit järjestänyt omalta osaltani, mutta varsinkin lapsen varttuessa kyselen että mitä hän haluaa, enkä toteuta jotain päässäni olevaa mallia josta odotan sitten glooriaa.
Eiköhän suurin osa vanhemmista nimenomaan kysy mitä lapset haluaa ja mahdollisuuksien mukaan sitä toteuttaa. Näin on aina tehty meillä ja ainakin omassa tuttavapiirissäni muillakin. Varmaan on niitäkin jotka toimii toisin, onhan niitä kaikenlaisia ihmisiä vanhempina. Suurin osa on kuitenkin niitä normaaleita jotka järjestää synttärit nimenomaan lapsille heidän toiveitten mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap suorittaa perhe-elämää miehenkin puolesta. Sulla on joku ideaalimuotti, johon tunget muita perheenjäseniä. Päsmäröintisi voi aikaa myöten vähentyä, tai sitten ei.
Huonolta näyttää teidän suhteen kannalta. Miehesi on aiemmin ollut niiiiiin ihana, nyt hänessä onkin kaikki pielessä.
Jospa lukisit ap:n kommentit uudestaan. Perheen kanssa ajan viettäminen ja lapsille synttärien/joulun järjestäminen ei ole mitään ihmeellistä ideaalimuottia vaan normi perhe-elämää. Tai ainakin pitäisi olla. Jos ei lasten kanssa tahdo viettää yhtään aikaa niin mikä järki on niitä haluta. Tämä mies ei suostu edes joulupuuroa syömään yhdessä perheensä kanssa samassa pöydässä ja silti hänestä yritetään täällä leipoa jotain väärinymmärrettyä uhria!
En tiedä muista, mutta kyllä omat muistoni isästä liittyvät ihan muihin asioihin kuin siihen että syötiinkö puuroa missä kohtaa taloa.
No sehän on kiva, ja normaalia. Mun muistot mun isästä liittyy kanssa ihan muihin asioihin. Olisi tosi kurja jos muistot isästä olisi ainoastaan siitä, kuinka se istuu hiljaa nurkassa osallistumatta mihinkään. Kuinka isä on paikalla, mutta samaan tapaan kuin joku huonekalu.
Mun muistot isästä liittyy myöskin pääosin ihan muuhun, mutta takuulla muistaisin jos isä olisi syönyt joulupuurot eri huoneessa ja kieltäytynyt synttärikakusta, niin omituista käytöstä se on. Toisaalta en ole niin huonomuistinen ettenkö muistaisi isän olleen ihan läsnä siinä yhteisessä joulunvietossa, vaikka muuten olikin paljon poissa kotoa ja järjestelyt tehtiin pääosin äidin kanssa.
Minäpä kuule lapsena synttärisankarina kieltäydyin joskus itsekin kakusta, kun en siitä niin ole koskaan välittänyt. Kauheaa, mitäs nyt tehdään? Mitä rovastikin sanoo?
En puhunut pakenemisesta, se on sitten asia erikseen.