Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä
22.10.2022 |
Kaikki synttärit, joulut ja muut juhlahetket joudun suunnittelemaan yksin ja järjestämään yksin. Tekee kyllä jonkun yksittäisen helpon asian niistä, jos käskemällä käsken ja annan tarkat ohjeet niin että ei joudu vaivaamaan päätään yhtään, esim että käy keskiviikkona ostamassa joulukuusi, pituus 230 cm, tuuhea, ja laita se ulkovarastoon sulamaan. Osallistuu juhlaan sitten ihan puolivaloilla, on paikalla mutta ei läsnä, istuu jotenkin vähän sivussa ja ei puhu oikein mitään eikä tee mitään. Vaikka lapsia vartenhan ne joulujutut on ja synttäreiden vietot. Ihan kuin häntä ei voisi vähempää kiinnostaa osallistua siihen, että lapsi puhaltaa synttärikakkunsa kynttilät tai avaa joululahjat. Viime jouluna söi oman joulupuuronsa olohuoneen sohvalla telkkaria katsoen, minä ja lapset ruokapöydässä. Kuopuksen viime synttäreillä ei ottanut edes kakkua, vaikka tykkää paljon kakuista. Kun räjähdän lopulta tällaisesta käytöksestä, hän loukkaantuu verisesti. Erota hän ei halua ja perheen halusi perustaa, jopa enemmän kuin minä. Mitä tämä oikein on?
Kommentit (1808)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen vakiolausahdus lapsille on "Kysy äidiltä". Hohhjoijaa, jos aikuinen ihminen ei tiedä miten menetellä, niin kyllä se on kai niin että selvitä ja go figure it out. En haluaisi mitään viimeisen totuuden sanojan ja ylimmän erotuomarin roolia. Siihen suuntaan ollaan kuitenkin kovaa vauhtia menossa.
Tässä taas nähdään miten se toimii useimmissa perheissä. Nainen on ensin haalinut kaiken vastuun kasvatuksesta itselleen ja alentanut miehen pelkäksi käskyläiseksi, ja sitten kun miestä ei enää kiinnosta osallistua tähän valtataisteluun niin se on hänen syy. Niin tyypillistä. Ei miehiä yleensä kiinnosta kasvattaa lapsia naisten laatimilla pehmeillä arvoilla, joissa lapsi on perheen pää, vaan jonkinlainen hierarkia ja kuri pitää olla. Jos noita ei saa ylläpitää, niin miehellä ei ole kiinnostusta osallistua. Näin tämä on meilläkin, en minä päätä mistään koska tiedän, että se on aina väärin.
Taitaa olla ihan laki, joka kieltää sen ruumiillisen kurittamisen nykyään. Onneksi.
Missä luki oikeasti mitään ruumiillisesta kurittamisesta? Olinkin jo unohtanut kuinka psykooseissa porukka on täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt aika moni nainen haukkuu miestään. Oletteko kertoneet asioista myös miehillenne vai avaudetteko vain keskustelupalstoilla?
Jos olette ja asiat eivät vaan muutu, niin mitä pitäisi tehdä? Erota tai jatkaa sitten valittamatta valitsemallaan tiellä. Mä en käsitä, mitä auttaa valittaa täällä. Muuttaako se tilanteen joksikin toiseksi? Vertaistukea, sitä täältä kai haetaan. Että jaksaisi sitten taas viikon eteenpäin. Nimittäin ensi viikolla täällä on taas uusi keskustelu siitä, kuinka mieheni sitä ja tätä. Sama paketti uusissa papereissa.
No kuule. Aika monen kohdalla on varmaan kyse siitä, että kun on lapsia, niin on todella korkea kynnys erota. Sitä toivoo ja toivoo lähes loputtomiin, että tilanne paranisi. Ja jaksaakseen toivoa ja odottaa hakee vertaistukea muilta vastaavassa tilanteessa olevilta.
Lasten vuoksi yhdessä pysyminen on huono syy. Siitä tosiaan mallia lapsille kuinka pitää hampaat irvessä kestää mitä vain toiselta, ja lapsuus on sit sitä kun odottelee sitä pinnan alla kytevää räjähdystä vaikka vanhemmat ei riitele tai yöt kuunnellaan sitä itkua. Eikä tosiaan kunnollisesta toista kunnioittavasta parisuhteesta mitään mallia.
Samaa mieltä. Vaikka ero on rankka, on se parempi lapsille kuin isä, joka kaikin tavoin viestittää ettei lapset ole edes syntymäpäivän vieton arvoisia.
Mies kuitenkin maksaa teillä kaiken, joten olisit tyytyväinen, etkä valittaisi turhasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suht tuoreena isänä näen itseni arvosteltavana. Vaikken ole muuttunut juuri yhtään ja osallistun kodin pyörittämiseen sen mitä töiltä kerkeän.
Puoliso sen sijaan on muuttunut. Ennen raskautta hän lähinnä vain aloitti toimimaan ja minä suunnittelin monimutkaisemmat kuviot. Vauvan tulon jälkeen jopa vessassa käynti tuntuu vaativan suunnittelua. Tähän turhaan suunnitteluun menee oikeasti 2-3 kertaa enemmän aikaa ja energiaa kuin suoran toiminnan kanssa.
Innolla (kauhulla) odotan kuinka vaikeaksi joulu muuttuu tänä vuonna, kun aiemmin ongelmia ei ole ollut. Vaikka olemme jo muutaman vuoden ajan kutsuneet sukulaiset syömään.
Outoa, et ole muuttunut, vaikka perheeseen on syntynyt lapsi. Peräti merkillistä.
Puolisollasi on klassisia uupumisoireita ja sinä mieti joulun järjestämistä tai sen vaikeutta. Nyt silmä käteen. Kysyt ensinnäkin puolisolta, että millaisia toiveita hänellä on joulun suhteen, etkä odota häneltä osallistumista, jos haluat välttämättä sukujoulun järjestää. Ja kysyt muutenkin miten hän oikeasti voi.
Hänen halusta ne sukulaiset on meidän tykö kutsuttu. Minä vain suunnittelin meidän toimintaa ja aikataulut.
Mutta tosiaan. En koe, että elämäni olisi ihan älyttömästi muuttunut. Isoin muutos toistaiseksi on tullut puolison käytöksen kautta. Nykyään kaikesta tehdään monimutkaista ja vaatii suunnittelua, eikä esim. kaupassa voi vain käydä kuten aiemmin.
Arjen tuen osalta. Luettelin viestissä 658 meidän tämän hetkiset järjestelyt.
Voi elämä. Semmoista se on kun on vauva. Asioita pitää vaan suunnitella enemmän, ellei halua päätyä imettämään nälkäänsä huutavaa lasta keskelle Prismaa pakasteiden sulaessa kärryissä, tai huomaamaan että vaipassa ja pitkin selkää on köntsät eikä vaihtovaippaa tai -vaatteita mukana. Toisaalta se suunnittelukaan ei ole niin yksinkertaista kun se vauva saattaa järjestää jonkun yllärin eikä esim nukukaan päiväunia kunnolla just sinä päivänä.
Miten te saatte kauppareisustakin noin vaikean asian?
Meillä toinen kävi kaupassa ja toinen oli sen aikaa lapsen kanssa kotona. Mä en nyt ihan ymmärrä?
Tuossa juuri osoitettiin selvästi se millaista on elää äiti-ihmisen kanssa. Ennen niin normaali kauppareissukin muuttuu exceltaulukkoa ja kolmen sivun pamflettia vaativaksi toiminnaksi. Sitten ihmetellään mikä miehellä on, miksi MIES on muuttunut.
Meillä MIES on se joka haluaa tehdä kauppareissulle valmiin kauppalistan, ettei siellä prismassa sompailuun menisi niin paljon aikaa ja olisi kotona aina ruokatarviketta, lasten kanssa kun se nopea kaupassa poikkeaminen ei enää olekaan välttämättä niin simppeliä. Mies on siis muuttunut lasten myötä, ja hyvä niin. Asiaa varmasti auttoi se, että joutui välillä pyörittämään arkea yksin kun minä olin töissä, tajusi samalla ettei asiat vaan hoidu yhtä yksinkertaisesti kuin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ap täysin neuroottiselta ns. jouluhullulta (tämä pätee kaikkiin muihinkin tapahtumiin ja juhliin). Rakennat psykoosin partaalla väkisin jotain teennäistä "yhdessäoloa", joka tosiasiassa kiinnostaa vain sinua, ja hössötät juhlapäiviä ym. asioita niin paljon, ettei miehesi jaksa enää puuttua koko asiaan, vaan mieluummin vetäytyy syrjään näistä sinun projekteistasi, koska tietää että mikäli menee sanomaan jonkin oman näkemyksensä johonkin asiaan, on lopputuloksena raivari ja perhekriisi.
Psykoosin partaalla oleva jouluhullu? Ap, joka haluaa vain sen yhden joululaatikon ja senkin valmiina kaupasta ja jolle joulusiivous on pelkkä imurointi?
Vai halusitko vain päästä haukkumaan tuntematonta ihmistä mielisairaaksi?
Joulu voi olla myös sitä, että mennään lasten kanssa laavulle paistamaan makkarat, tehdään tortilloja, löhötään sohvalla ja rentoudutaan. Synttärit sitä, että mennäänkin leffaan tai ulos syömään ilman vieraiden passaamista. Out of the box, ap ja muut ap-mieliset ja antakaa vihdoin se sanavalta myös puolisolle ja lapsille!
Niin voi. Mutta laavuretket, leffaan meno, tortillojen teko tai mikään muukaan out-of-the-box-puuha ei tapahdu, ellei sitä joku suunnittele, järjestä tai edes ehdota.
Ja mikä oletus se nyt on, että lapset eivät haluaisi niitä perinteisiä synttärijuhlia kakkuineen tai jouluperinteitä? Kyllä ne aika usein haluaa, lapset tykkää rutiineista ja siitä että ne tutut asiat toistuu. Jos lapset ja äiti siis haluaa nämä tietyt jutut, miksi pitäisi miehen mieliksi keksiä jotain muuta? Varsinkin jos se mies ei edes itse ole keksimässä, vaan odottaa että joku muu hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen vakiolausahdus lapsille on "Kysy äidiltä". Hohhjoijaa, jos aikuinen ihminen ei tiedä miten menetellä, niin kyllä se on kai niin että selvitä ja go figure it out. En haluaisi mitään viimeisen totuuden sanojan ja ylimmän erotuomarin roolia. Siihen suuntaan ollaan kuitenkin kovaa vauhtia menossa.
Tässä taas nähdään miten se toimii useimmissa perheissä. Nainen on ensin haalinut kaiken vastuun kasvatuksesta itselleen ja alentanut miehen pelkäksi käskyläiseksi, ja sitten kun miestä ei enää kiinnosta osallistua tähän valtataisteluun niin se on hänen syy. Niin tyypillistä. Ei miehiä yleensä kiinnosta kasvattaa lapsia naisten laatimilla pehmeillä arvoilla, joissa lapsi on perheen pää, vaan jonkinlainen hierarkia ja kuri pitää olla. Jos noita ei saa ylläpitää, niin miehellä ei ole kiinnostusta osallistua. Näin tämä on meilläkin, en minä päätä mistään koska tiedän, että se on aina väärin.
Taitaa olla ihan laki, joka kieltää sen ruumiillisen kurittamisen nykyään. Onneksi.
Tuossa kirjoituksessa ei edes viitattu ruumiilliseen kuritukseen. Mistä vedit sen tähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen vakiolausahdus lapsille on "Kysy äidiltä". Hohhjoijaa, jos aikuinen ihminen ei tiedä miten menetellä, niin kyllä se on kai niin että selvitä ja go figure it out. En haluaisi mitään viimeisen totuuden sanojan ja ylimmän erotuomarin roolia. Siihen suuntaan ollaan kuitenkin kovaa vauhtia menossa.
Tässä taas nähdään miten se toimii useimmissa perheissä. Nainen on ensin haalinut kaiken vastuun kasvatuksesta itselleen ja alentanut miehen pelkäksi käskyläiseksi, ja sitten kun miestä ei enää kiinnosta osallistua tähän valtataisteluun niin se on hänen syy. Niin tyypillistä. Ei miehiä yleensä kiinnosta kasvattaa lapsia naisten laatimilla pehmeillä arvoilla, joissa lapsi on perheen pää, vaan jonkinlainen hierarkia ja kuri pitää olla. Jos noita ei saa ylläpitää, niin miehellä ei ole kiinnostusta osallistua. Näin tämä on meilläkin, en minä päätä mistään koska tiedän, että se on aina väärin.
Siis oikeasti? Lapset ei kiinnosta, jos ei saa kasvattaa niitä kovilla arvoilla määräilemällä. Jos tämä ei käy, et tee mitään?
Lapset ei kiinnosta omina itsenään?
Ne on ok vain, jos saat olla perheen kuningas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt kannattaa muistaa, että noin kymmenen prosenttia miehistä on luonnevikaisia ihan tilastojenkin valossa. Niihin luonnevikoihin liittyy loismainen elämäntyyli, joten nämä miehet pyrkivät liittoihin vapaamatkustajiksi, jos vaan jaksavat esittää kiinnittäytymisvaiheen. Lapsia tehdään myös ankkureiksi ja naisen mieliksi.
Tällainen mies on parhaimmillaan jurottava teini, joka on pakotettu mukaan, pahimmillaan itkupotkuraivaritaapero.
Mitä tilastot sanoo naisista?
Vierailija kirjoitti:
Tuossa kirjoituksessa ei edes viitattu ruumiilliseen kuritukseen. Mistä vedit sen tähän.
Ehkä se kertoo naisten kasvatusmetodeista ja sen kautta siitä, miksi lapset ja nuoret ovat nykyään sellaisia kuin ovat, pisatulokset laskevat jne. Siis että kuri automaattisesti mielletään hirveäksi asiaksi ja ainoastaan ruumiilliseksi kuritukseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen vakiolausahdus lapsille on "Kysy äidiltä". Hohhjoijaa, jos aikuinen ihminen ei tiedä miten menetellä, niin kyllä se on kai niin että selvitä ja go figure it out. En haluaisi mitään viimeisen totuuden sanojan ja ylimmän erotuomarin roolia. Siihen suuntaan ollaan kuitenkin kovaa vauhtia menossa.
Tässä taas nähdään miten se toimii useimmissa perheissä. Nainen on ensin haalinut kaiken vastuun kasvatuksesta itselleen ja alentanut miehen pelkäksi käskyläiseksi, ja sitten kun miestä ei enää kiinnosta osallistua tähän valtataisteluun niin se on hänen syy. Niin tyypillistä. Ei miehiä yleensä kiinnosta kasvattaa lapsia naisten laatimilla pehmeillä arvoilla, joissa lapsi on perheen pää, vaan jonkinlainen hierarkia ja kuri pitää olla. Jos noita ei saa ylläpitää, niin miehellä ei ole kiinnostusta osallistua. Näin tämä on meilläkin, en minä päätä mistään koska tiedän, että se on aina väärin.
Taitaa olla ihan laki, joka kieltää sen ruumiillisen kurittamisen nykyään. Onneksi.
Missä luki oikeasti mitään ruumiillisesta kurittamisesta? Olinkin jo unohtanut kuinka psykooseissa porukka on täällä.
Tää tyyppi lienee yksi niistä avohoitopotilaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen vakiolausahdus lapsille on "Kysy äidiltä". Hohhjoijaa, jos aikuinen ihminen ei tiedä miten menetellä, niin kyllä se on kai niin että selvitä ja go figure it out. En haluaisi mitään viimeisen totuuden sanojan ja ylimmän erotuomarin roolia. Siihen suuntaan ollaan kuitenkin kovaa vauhtia menossa.
Tässä taas nähdään miten se toimii useimmissa perheissä. Nainen on ensin haalinut kaiken vastuun kasvatuksesta itselleen ja alentanut miehen pelkäksi käskyläiseksi, ja sitten kun miestä ei enää kiinnosta osallistua tähän valtataisteluun niin se on hänen syy. Niin tyypillistä. Ei miehiä yleensä kiinnosta kasvattaa lapsia naisten laatimilla pehmeillä arvoilla, joissa lapsi on perheen pää, vaan jonkinlainen hierarkia ja kuri pitää olla. Jos noita ei saa ylläpitää, niin miehellä ei ole kiinnostusta osallistua. Näin tämä on meilläkin, en minä päätä mistään koska tiedän, että se on aina väärin.
Siis oikeasti? Lapset ei kiinnosta, jos ei saa kasvattaa niitä kovilla arvoilla määräilemällä. Jos tämä ei käy, et tee mitään?
Lapset ei kiinnosta omina itsenään?
Ne on ok vain, jos saat olla perheen kuningas?
Vanhemmat ovat perheen päitä, lapset ovat lapsia jotka eivät ole kypsiä päättämään asioista kuin hyvin harkiten ja vähäpätöisissä asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ap täysin neuroottiselta ns. jouluhullulta (tämä pätee kaikkiin muihinkin tapahtumiin ja juhliin). Rakennat psykoosin partaalla väkisin jotain teennäistä "yhdessäoloa", joka tosiasiassa kiinnostaa vain sinua, ja hössötät juhlapäiviä ym. asioita niin paljon, ettei miehesi jaksa enää puuttua koko asiaan, vaan mieluummin vetäytyy syrjään näistä sinun projekteistasi, koska tietää että mikäli menee sanomaan jonkin oman näkemyksensä johonkin asiaan, on lopputuloksena raivari ja perhekriisi.
Psykoosin partaalla oleva jouluhullu? Ap, joka haluaa vain sen yhden joululaatikon ja senkin valmiina kaupasta ja jolle joulusiivous on pelkkä imurointi?
Vai halusitko vain päästä haukkumaan tuntematonta ihmistä mielisairaaksi?
Joulu voi olla myös sitä, että mennään lasten kanssa laavulle paistamaan makkarat, tehdään tortilloja, löhötään sohvalla ja rentoudutaan. Synttärit sitä, että mennäänkin leffaan tai ulos syömään ilman vieraiden passaamista. Out of the box, ap ja muut ap-mieliset ja antakaa vihdoin se sanavalta myös puolisolle ja lapsille!
Niin voi. Mutta laavuretket, leffaan meno, tortillojen teko tai mikään muukaan out-of-the-box-puuha ei tapahdu, ellei sitä joku suunnittele, järjestä tai edes ehdota.
Ja mikä oletus se nyt on, että lapset eivät haluaisi niitä perinteisiä synttärijuhlia kakkuineen tai jouluperinteitä? Kyllä ne aika usein haluaa, lapset tykkää rutiineista ja siitä että ne tutut asiat toistuu. Jos lapset ja äiti siis haluaa nämä tietyt jutut, miksi pitäisi miehen mieliksi keksiä jotain muuta? Varsinkin jos se mies ei edes itse ole keksimässä, vaan odottaa että joku muu hoitaa.
Ja mikä sen takaisi, että mies olisi henkisesti läsnä jouluna tortillojen teossa? Siis kun ei ole joulupuurossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen vakiolausahdus lapsille on "Kysy äidiltä". Hohhjoijaa, jos aikuinen ihminen ei tiedä miten menetellä, niin kyllä se on kai niin että selvitä ja go figure it out. En haluaisi mitään viimeisen totuuden sanojan ja ylimmän erotuomarin roolia. Siihen suuntaan ollaan kuitenkin kovaa vauhtia menossa.
Tässä taas nähdään miten se toimii useimmissa perheissä. Nainen on ensin haalinut kaiken vastuun kasvatuksesta itselleen ja alentanut miehen pelkäksi käskyläiseksi, ja sitten kun miestä ei enää kiinnosta osallistua tähän valtataisteluun niin se on hänen syy. Niin tyypillistä. Ei miehiä yleensä kiinnosta kasvattaa lapsia naisten laatimilla pehmeillä arvoilla, joissa lapsi on perheen pää, vaan jonkinlainen hierarkia ja kuri pitää olla. Jos noita ei saa ylläpitää, niin miehellä ei ole kiinnostusta osallistua. Näin tämä on meilläkin, en minä päätä mistään koska tiedän, että se on aina väärin.
Siis oikeasti? Lapset ei kiinnosta, jos ei saa kasvattaa niitä kovilla arvoilla määräilemällä. Jos tämä ei käy, et tee mitään?
Lapset ei kiinnosta omina itsenään?
Ne on ok vain, jos saat olla perheen kuningas?
Haluaisin nähdä sinut pysyvän aktiivisena lasten takia tilanteessa, jossa kaikesta tekemisestä tai tekemättömyydestä saat kuulla pelkkää valitusta ja vaatimuksia tehdä toisin.
Tiedän jo arvottoman jeesustelu viestisi perusteella, ettet kestäisi sekuntiakaan. Sen sijaan sekoaisit suoraan ja alkaisit riehumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa kirjoituksessa ei edes viitattu ruumiilliseen kuritukseen. Mistä vedit sen tähän.
Ehkä se kertoo naisten kasvatusmetodeista ja sen kautta siitä, miksi lapset ja nuoret ovat nykyään sellaisia kuin ovat, pisatulokset laskevat jne. Siis että kuri automaattisesti mielletään hirveäksi asiaksi ja ainoastaan ruumiilliseksi kuritukseksi.
Meillä ainakin on ollut kuri kasvatuksessa.
Eipä tartte nyt keräillä vaatteita pitkin lattioita. Lelut menee omiin laatikoihinsa. Hampaat pestään silloin, kun on sen aika. Onneksi vedettiin kumppanin kanssa samaa köyttä asian kanssa. Nyt on sitten aika helppoa.
Meillä on takapihalla tommonen pieni leikkimökki. Siellä tytöt (oma ja naapureiden) sitten leikkii leikkejään. Ollaan tehty selväksi kaikille, että leikit siivotaan leikkien loputtua. Osa tytöistä on semmosia, että ei omia vanhempiaan kuuntele pätkääkään. Me haettiin pari kertaa takaisin siivoamaan jälkiään ja nyt ei tarvitse enää edes mainita leikkien siivoamisesta. Tekevät sen kimpassa ihan itse. Ja kaikki tämä ihan ilman piiskaa. Voitteko kuvitella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen vakiolausahdus lapsille on "Kysy äidiltä". Hohhjoijaa, jos aikuinen ihminen ei tiedä miten menetellä, niin kyllä se on kai niin että selvitä ja go figure it out. En haluaisi mitään viimeisen totuuden sanojan ja ylimmän erotuomarin roolia. Siihen suuntaan ollaan kuitenkin kovaa vauhtia menossa.
Tässä taas nähdään miten se toimii useimmissa perheissä. Nainen on ensin haalinut kaiken vastuun kasvatuksesta itselleen ja alentanut miehen pelkäksi käskyläiseksi, ja sitten kun miestä ei enää kiinnosta osallistua tähän valtataisteluun niin se on hänen syy. Niin tyypillistä. Ei miehiä yleensä kiinnosta kasvattaa lapsia naisten laatimilla pehmeillä arvoilla, joissa lapsi on perheen pää, vaan jonkinlainen hierarkia ja kuri pitää olla. Jos noita ei saa ylläpitää, niin miehellä ei ole kiinnostusta osallistua. Näin tämä on meilläkin, en minä päätä mistään koska tiedän, että se on aina väärin.
Siis oikeasti? Lapset ei kiinnosta, jos ei saa kasvattaa niitä kovilla arvoilla määräilemällä. Jos tämä ei käy, et tee mitään?
Lapset ei kiinnosta omina itsenään?
Ne on ok vain, jos saat olla perheen kuningas?
Vanhemmat ovat perheen päitä, lapset ovat lapsia jotka eivät ole kypsiä päättämään asioista kuin hyvin harkiten ja vähäpätöisissä asioissa.
Kyllä, mutta onko se, että lapsille järjestetään syntymäpäivät tai joulu sitä että "lapset saavat päättää kaikesta"? Ei ole.
Kuulostaa erikoiselta syyltä olla tekemättä mitään ja irtisanoutua tekemisistä lasten kanssa. Ja vähän ikävä niiden lasten kannalta. Mutta jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Isi sitten osoittaa mieltään viereisessä huoneessa, kun häntä ei pidetä kuninkaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa kirjoituksessa ei edes viitattu ruumiilliseen kuritukseen. Mistä vedit sen tähän.
Ehkä se kertoo naisten kasvatusmetodeista ja sen kautta siitä, miksi lapset ja nuoret ovat nykyään sellaisia kuin ovat, pisatulokset laskevat jne. Siis että kuri automaattisesti mielletään hirveäksi asiaksi ja ainoastaan ruumiilliseksi kuritukseksi.
Meillä ainakin on ollut kuri kasvatuksessa.
Eipä tartte nyt keräillä vaatteita pitkin lattioita. Lelut menee omiin laatikoihinsa. Hampaat pestään silloin, kun on sen aika. Onneksi vedettiin kumppanin kanssa samaa köyttä asian kanssa. Nyt on sitten aika helppoa.
Meillä on takapihalla tommonen pieni leikkimökki. Siellä tytöt (oma ja naapureiden) sitten leikkii leikkejään. Ollaan tehty selväksi kaikille, että leikit siivotaan leikkien loputtua. Osa tytöistä on semmosia, että ei omia vanhempiaan kuuntele pätkääkään. Me haettiin pari kertaa takaisin siivoamaan jälkiään ja nyt ei tarvitse enää edes mainita leikkien siivoamisesta. Tekevät sen kimpassa ihan itse. Ja kaikki tämä ihan ilman piiskaa. Voitteko kuvitella.
Ai että kuinka ihanaa luettavaa. Tästä näkee että kun asiat tehdään selväksi lapsi kyllä oppii tekemään ja siivoamaan jälkensä. Olisipa kaikki vanhemmat samanlaisia kuin te.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen vakiolausahdus lapsille on "Kysy äidiltä". Hohhjoijaa, jos aikuinen ihminen ei tiedä miten menetellä, niin kyllä se on kai niin että selvitä ja go figure it out. En haluaisi mitään viimeisen totuuden sanojan ja ylimmän erotuomarin roolia. Siihen suuntaan ollaan kuitenkin kovaa vauhtia menossa.
Tässä taas nähdään miten se toimii useimmissa perheissä. Nainen on ensin haalinut kaiken vastuun kasvatuksesta itselleen ja alentanut miehen pelkäksi käskyläiseksi, ja sitten kun miestä ei enää kiinnosta osallistua tähän valtataisteluun niin se on hänen syy. Niin tyypillistä. Ei miehiä yleensä kiinnosta kasvattaa lapsia naisten laatimilla pehmeillä arvoilla, joissa lapsi on perheen pää, vaan jonkinlainen hierarkia ja kuri pitää olla. Jos noita ei saa ylläpitää, niin miehellä ei ole kiinnostusta osallistua. Näin tämä on meilläkin, en minä päätä mistään koska tiedän, että se on aina väärin.
No nyt tuli 100% se vastaus, jota mieskin minulle tarjoaa. Olen siis tuo, joka hoitaa yksin lasten harrastukset. Tosin meillä minä joudun pitämään yllä kuria ja mies on vaan se kiva iskä, jolle kyllä kaikki kävisi, mutta kun äiti ei suostu...Mutta muuten miehen perustelu siis on, että hän ei viitsi "sotkeentua" lasten asioihin, koska se sitten kuitenkin menee (minun mielestä) väärin. Myönnän, että olen joskus kritisoitunut hänen tiettyjä lapsia koskevia ratkaisuja (mm. lasten rahan käytön osalta tai antaa lupia olla osallistumatta perheen yhteisiin tilaisuuksiin) , mutta kai järjen käyttö on sallittu, kun ratkaisujaan tekee. Yritän välttää natkuttamista ja silmien pyörittelyä. Mutta vaikeaa sen on välillä :D Tässä keskustelussa kuitenkin oli pointtina se, että toinen vanhemmista ei ole henkisesti läsnä perheen yhteisissä hetkissä ja se, että tällaista käytöstä on vaikeaa toisesta ennustaa puolisoa valittaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa kirjoituksessa ei edes viitattu ruumiilliseen kuritukseen. Mistä vedit sen tähän.
Ehkä se kertoo naisten kasvatusmetodeista ja sen kautta siitä, miksi lapset ja nuoret ovat nykyään sellaisia kuin ovat, pisatulokset laskevat jne. Siis että kuri automaattisesti mielletään hirveäksi asiaksi ja ainoastaan ruumiilliseksi kuritukseksi.
Meillä ainakin on ollut kuri kasvatuksessa.
Eipä tartte nyt keräillä vaatteita pitkin lattioita. Lelut menee omiin laatikoihinsa. Hampaat pestään silloin, kun on sen aika. Onneksi vedettiin kumppanin kanssa samaa köyttä asian kanssa. Nyt on sitten aika helppoa.
Meillä on takapihalla tommonen pieni leikkimökki. Siellä tytöt (oma ja naapureiden) sitten leikkii leikkejään. Ollaan tehty selväksi kaikille, että leikit siivotaan leikkien loputtua. Osa tytöistä on semmosia, että ei omia vanhempiaan kuuntele pätkääkään. Me haettiin pari kertaa takaisin siivoamaan jälkiään ja nyt ei tarvitse enää edes mainita leikkien siivoamisesta. Tekevät sen kimpassa ihan itse. Ja kaikki tämä ihan ilman piiskaa. Voitteko kuvitella.
Niinpä, ei kurin tarvitse olla ruumiillista. Mutta kaverivanhemmuus on syöpää, ei vanhemman tehtävä ole olla lapsen kaveri vaan tuki ja turva. Kuten Jari Sinkkonenkin totesi, niin vanhemman tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kannattaa muistaa, että noin kymmenen prosenttia miehistä on luonnevikaisia ihan tilastojenkin valossa. Niihin luonnevikoihin liittyy loismainen elämäntyyli, joten nämä miehet pyrkivät liittoihin vapaamatkustajiksi, jos vaan jaksavat esittää kiinnittäytymisvaiheen. Lapsia tehdään myös ankkureiksi ja naisen mieliksi.
Tällainen mies on parhaimmillaan jurottava teini, joka on pakotettu mukaan, pahimmillaan itkupotkuraivaritaapero.
Aamen. Ja noiden seulominen pois etukäteen onkin tosi vaikeaa. Ero ja mahdollisimman varhain on ainoa keino. Ja näille miehille täällä jotka puolustelevat huonoa isyyttä: jääkää sinkuiksi, saatte ihan rauhassa keskittyä omiin juttuihinne siellä pitsalaatikoiden keskellä, eikä kenenkään lapsen lapsuus mene pilalle.
Nyt kannattaa muistaa, että noin kymmenen prosenttia miehistä on luonnevikaisia ihan tilastojenkin valossa. Niihin luonnevikoihin liittyy loismainen elämäntyyli, joten nämä miehet pyrkivät liittoihin vapaamatkustajiksi, jos vaan jaksavat esittää kiinnittäytymisvaiheen. Lapsia tehdään myös ankkureiksi ja naisen mieliksi.
Tällainen mies on parhaimmillaan jurottava teini, joka on pakotettu mukaan, pahimmillaan itkupotkuraivaritaapero.