Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä
22.10.2022 |
Kaikki synttärit, joulut ja muut juhlahetket joudun suunnittelemaan yksin ja järjestämään yksin. Tekee kyllä jonkun yksittäisen helpon asian niistä, jos käskemällä käsken ja annan tarkat ohjeet niin että ei joudu vaivaamaan päätään yhtään, esim että käy keskiviikkona ostamassa joulukuusi, pituus 230 cm, tuuhea, ja laita se ulkovarastoon sulamaan. Osallistuu juhlaan sitten ihan puolivaloilla, on paikalla mutta ei läsnä, istuu jotenkin vähän sivussa ja ei puhu oikein mitään eikä tee mitään. Vaikka lapsia vartenhan ne joulujutut on ja synttäreiden vietot. Ihan kuin häntä ei voisi vähempää kiinnostaa osallistua siihen, että lapsi puhaltaa synttärikakkunsa kynttilät tai avaa joululahjat. Viime jouluna söi oman joulupuuronsa olohuoneen sohvalla telkkaria katsoen, minä ja lapset ruokapöydässä. Kuopuksen viime synttäreillä ei ottanut edes kakkua, vaikka tykkää paljon kakuista. Kun räjähdän lopulta tällaisesta käytöksestä, hän loukkaantuu verisesti. Erota hän ei halua ja perheen halusi perustaa, jopa enemmän kuin minä. Mitä tämä oikein on?
Kommentit (1808)
Monet miehet on just tuommosia kuin aloittajalla. Esim. Minun mies ei voi sietää mitään merkkipäiviä tai juhlia, joten niitä vietetään meillä tosi pienesti jos ollenkaan. Lasten takia yritän jotain pientä laittaa esi. lasten synttäreiksi, miehen ja minun synttäreitä ei huomioida. Joskus vuosia sitten anoppi kutsui meidät isänpäivänä syömään. Paikalla oli myös miehen sisarukset perheineen. Ainut joka ei osallistunut, oli appiukko, joka asettui sivuhuoneeseen pläräämään jotain papereitaan. Oli vähän kummallista, mutta anoppi otti tuosta opiksi eikä toiste tarjonnut isänpäivälounasta. Se vaan on niin, että miehiä ei kiinnosta ja sen kun hyväksyy niin pääsee helpommalla ihan jokainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet miehet on just tuommosia kuin aloittajalla. Esim. Minun mies ei voi sietää mitään merkkipäiviä tai juhlia, joten niitä vietetään meillä tosi pienesti jos ollenkaan. Lasten takia yritän jotain pientä laittaa esi. lasten synttäreiksi, miehen ja minun synttäreitä ei huomioida. Joskus vuosia sitten anoppi kutsui meidät isänpäivänä syömään. Paikalla oli myös miehen sisarukset perheineen. Ainut joka ei osallistunut, oli appiukko, joka asettui sivuhuoneeseen pläräämään jotain papereitaan. Oli vähän kummallista, mutta anoppi otti tuosta opiksi eikä toiste tarjonnut isänpäivälounasta. Se vaan on niin, että miehiä ei kiinnosta ja sen kun hyväksyy niin pääsee helpommalla ihan jokainen.
En kyllä ymmärrä miten noin huonosta käytöksestä voi löytää mitään hyväksyttävää. Ihan jo lapsille opetetaan käytöstavat, miksi aikuisten miesten ei muka tarvitsisi niitä noudattaa? Tietenkin anoppi teki virheen kun järjesti isänpäivälounaan, mutta appi oli tuossa vaan totaalinen törppö, kuin kiukutteleva teini. Ei tartte tykätä juhlista, mutta käytöstavat pitää silti olla ja lapsille pitää ne synttärit järjestää jollain tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälläisiä tarinoita lukiessaan sitä tuntee itsensä todella onnelliseksi, kun on normaali mies&isä omassa perheessä. Mies osannut ja halunnut hoitaa lastaan, osaa siivota ja käydä kaupassa, omaa mielipiteitä ja on älykäs. Kyllä häntäkin jossain asioissa joskus saanut patistaa pois netin/netflixin maailmoista ja on introverttiutta luonteessa, mutta osaa arvostaa perhettään, jonka itse on myös halunnut. Minulla on käynyt hyvä tuuri!
Sama pätee omaan vaimoon. Olen niiin onnellinen, että vaimoni on henkisesti tasapainoinen eikä palstamamma.
Älä viitsi, kaikki tietää ettei sulla ole mitään vaimoa tai lapsia, niin lapsellista juttua on.
Tämä on katkeran vauvamannan standardi vastaus. Hän ei pysty ymmärtämään, että jollakin voi oikeasti olla täydellä pakalla pelaava nainen vaimonaan. Koska itse ei ole koskaan ollut sellainen. Ei vaimo eikä täydellä pakalla pelaava. No niillä korteilla on pelattava, jotka käteen on saanut.
On tämä ylitse vuotava katkeruus jo huvittavaa.
Älä na ispelko taas valehtele, sulla ei ole vaimoa, ei täydellä pakalla eikä vajaalla. Katkeruuden otat sinä aina puheeksi, lienee sinulle ajankohtaista.
Tässä kyllä osin luonnonvalinta toimii, mies joka ei tajua että hänenkin pitää hoitaa omaa lastaan ei ansaitse lisääntyä. Eikä onneksi juuri lisäännykään.
N aispelko
n aispelko
na ispelko
Onko täällä kolme lähes samaa omituista samaa käyttävää naista vai yksi kirjoitustaidoton? Vauvapalstan parasta A-ryhmää ainakin. Olet kyllä mainio muistutus siitä, kuinka pihalla joku voi olla.
Katkeruudella kohti pimeää talvea. Ymmärrän täysin, että sun v.tuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei pysty lapsen syntymäpäiväpöydässä edes istumaan, kyse täytyy olla jonkin sortin autistista. Luulisi kyllä, että tällaisen huomaisi jo seurusteluvaiheessa.
En tiedä, minun isäni on tällainen, oli jo meidän lapsuudessa. Vetäytyi omiin oloihinsa, kiukutteli lapsellisesti ja veetuili ja itketti äitiä esimerkiksi jouluisin. Narsistisia piirteitä + alkoholismi. Muistan edelleen isän ja äidin riitelyt, kun isä karjuu kurkku suorana "MINÄ, MINÄ, MINUN, MINUN". Kaikki vaan pyöri hänen ympärillä, hän ei voinut hyvin, hän ei tykkää, hän ei halua, hän ei saa... Viis lapsista, kunhan HÄN.
Siis oliko se nyt MINÄ vai HÄN?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako mies itse päättää asioita vai onko mies vapaa matkustaja silloin kun ei tee juuri niin kuin sinä olet yksin päättänyt ja määritellyt asiat
Mitä se mies nyt on sitten päättämässä? Kun tässä se suuri päätös oli, ettei lapsen synttäreihin tarvitse osallistua edes vieraana, saati isänä.
Sinun vanhempi on ilmeisesti toiminut noin, etkä sinä tajua vieläkään että asia ei ole ok. Vaikka sinusta tuli tuollainen yksinäinen syrjäytynyt.
Siinä on taas nainen valinnut itselleen jännän kumppanin ja sitten yllättyy, kun tätä ei kiinnosta lapsiperheen arki tai juhla. Silti syy on jotenkin sen miehen, joka ei vastaakkaan naisen oletuksia.
Oletko lukenut ketjua lainkaan? Mitä ihmettä horiset jännistä miehistä? Tässähän se mies oli halunnut lapsia, mutta niiden kanssa ajan viettäminen ei sitten onnistukaan.
Huono mies kannattaa heivata heti, tuollainen isä aiheuttaa lapsille pelkkää vahinkoa, jota on vaikea enää aikuisena korjata.
Oliko mies edes puolella sanalla sanonut aikovansa osallistua lasten elämään muutenkin kuin tekemisvaiheeseen, vai oliko niin kiire levittää jalat, että unohtui kysyä näinkin oleellinen asia?
Kyllähän miehet lupailee vaikka kuun taivaalta saadakseen naisen levittämään jalkansa. Ne vaan sitten tositilanteessa äkkiä unohtuu ne lupaukset. Eikä välttämättä mistään voi päätellä miten tulee käymään, harvalla meistä on niin laajaa ihmistuntemusta että osaisi ne varoitusmerkit ajoissa huomata.
Asia olisi selvitettävissä naurettavan helposti pienellä vaivalla, mutta kun on niin kiire niihin lisääntymispuuhiin, ettei millään ehdi.
Vain sinä tässä olet naurettava. Ikävä kyllä miehestä ei saa selville millainen isä hän on ennenkuin hän oikeasti on isä, ei millään testeillä tai kysymyksillä.
Tunnen yhden joka sai puhuttua vaimon lapsen tekoon lupaamalla hoitaa lasta kotona kunnes lapsi voi mennä tarhaan. Nainen uskoi lupausta, mutta parin viikon jälkeen mies palasi töihin, oli kuulemma liian rankkaa lapsen kanssa. Mistä tämä olisi pitänyt ennalta arvata?
Et siis itse edes tajunnut, miten se helppo testi toimii? Lue oma tekstisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet miehet on just tuommosia kuin aloittajalla. Esim. Minun mies ei voi sietää mitään merkkipäiviä tai juhlia, joten niitä vietetään meillä tosi pienesti jos ollenkaan. Lasten takia yritän jotain pientä laittaa esi. lasten synttäreiksi, miehen ja minun synttäreitä ei huomioida. Joskus vuosia sitten anoppi kutsui meidät isänpäivänä syömään. Paikalla oli myös miehen sisarukset perheineen. Ainut joka ei osallistunut, oli appiukko, joka asettui sivuhuoneeseen pläräämään jotain papereitaan. Oli vähän kummallista, mutta anoppi otti tuosta opiksi eikä toiste tarjonnut isänpäivälounasta. Se vaan on niin, että miehiä ei kiinnosta ja sen kun hyväksyy niin pääsee helpommalla ihan jokainen.
Ei tuollainen jörökäytös ihan normaalia ole. Junttia ja epäkohteliasta nyt ainakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, että mies haluaisi viettää joulua/synttäreitä/lomia/arkea eritavalla. Olin ajautua itse samaan tilanteeseen, kunnes JUTTELIMME. Mies sanoi, että joulu tulee ilman viittä eri laatikkolajia, suursiivousta, ylenpalttista koristelua. Hänelle riittää jouluvalot ja kinkku. Teimme sitten sellaisen joulun ja voin sanoa, että oikeassa oli! Ja paljon pienemmällä stressillä. Eli anna miehellekin sanavaltaa ja kysy, miten haluaa tehdä niin saat hänet mukaan juttuihin.
Ei kyse ole kylläkään tuosta. Meillä ei nimittäin ole mitään viittä eri laatikkolajia ja suursiivousta. Ei ole koskaan ollut, vaan minulle riittää yksi laatikkolaji, valmiina kaupasta ostettu, ja imurointi. Ja mies saisi kyllä sanavaltaa, olen häneltä kysellyt ja kysellyt mitä haluaa, ei hän vastaa muuta kuin että järjestä sinä.
ApTässä on minusta kaksi vaihtoehtoa: masennus tai opittu avuttomuus/vetäytyminen.
Itse olen kärsinyt - ja kärsin - lievästä masennuksesta, joka pahenee erityisesti syksyisin ja talvisin. Silloin kaikki "ylimääräinen", kuten juhliminen tai muu tuntuu lähes ylivoimaiselta työltä. Väsyttää, ja kaipaisi vain omaan kuoreen vetäytymistä.
Toinen vaihtoehto voi olla lähinnä opittu avuttomuus / opittu vetäytyminen. Esimerkiksi lapsuudenkotona ei ole otettu lasta mukaan askareisiin ja kotitöihin, ja jos lapsi on yrittänyt, häneltä on viety osallistumisen ilo korjaamalla hänen jälkensä jo ennen, kuin työ on tullut valmiiksi. Tällaisissa tapauksissa töihin on vaikea tarttua, jos joku toinen on niitä tekemässä tai auttamassa. Silloin ei esimerkiksi mikään jouluvalmistelu luista, ja valmiissa pöydässäkin tulee mieleen lähinnä pois vetäytyminen ja ulkopuoliseksi heittäytyminen.
Tai sitten vain ei ole jouluihminen, mutta sekin on vissiin vain naiselle sallittua. Tai kuten meillä, lapsuuden jouluista jäi mieleen vain se äidin takakireä puurtaminen, kaikki muut perheenjäsenet olivat sitä mieltä että paljon pienemmällä pärjättäisiin ja kaikilla olisi kivempi joulu kun otettaisiin rennommin.
Miten itsekeskeinen pitää olla, ettei tajua ettei ne joulut saati lasten synttärit ole naisenkaan kutsumus, vaan jotakin mitä tehdään lapselle.
Huono mies, kun kerran asut täällä, niin vastaa että millainen isä sinulla oli?
No on se kumma jos lapsille tehdään väkisin vaikka lapsetkin ovat sitä mieltä että olisi kivempaa kun ei tehtäisi hampaat irvessä ja kireä tunnelma kaikilla. Ei kuulosta ihan terveeltä, vaan pikemminkin siltä että äiti nimenomaan toteuttaa omaa kuvaansa joulusta. Varmaan omien traumojensa pohjalta hänkin.
Erehdyt varmaan henkilöstä, kun en ole huono mies enkä asu täällä. Täällä on useampi ihminen keskustelemassa. Mutta isäni on rakas minulle vielä näin keski-ikäisenäkin, aina on voinut kaikesta puhua ja saanut apua. Ja ollut se rauhallisuus verrattuna äidin huiskimiseen. Sellainen jää lopulta mieleen, ei se että kuinka innokkaasti on jotain juhlia väsätty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei pysty lapsen syntymäpäiväpöydässä edes istumaan, kyse täytyy olla jonkin sortin autistista. Luulisi kyllä, että tällaisen huomaisi jo seurusteluvaiheessa.
En tiedä, minun isäni on tällainen, oli jo meidän lapsuudessa. Vetäytyi omiin oloihinsa, kiukutteli lapsellisesti ja veetuili ja itketti äitiä esimerkiksi jouluisin. Narsistisia piirteitä + alkoholismi. Muistan edelleen isän ja äidin riitelyt, kun isä karjuu kurkku suorana "MINÄ, MINÄ, MINUN, MINUN". Kaikki vaan pyöri hänen ympärillä, hän ei voinut hyvin, hän ei tykkää, hän ei halua, hän ei saa... Viis lapsista, kunhan HÄN.
Siis oliko se nyt MINÄ vai HÄN?
Lainausmerkeissä on se miten isä puhuu itsestään eli tietysti minä-muodossa. Hän-muotoa voi käyttää tämä lapsi isästään.
Minä en vietä omia synttäreitä, koska ei asia niin kiinnosta. Ei kutsuta ketään kahville. Lahjan saan, kun perheenjäsenet haluaa sellasen ostaa. Miestä kiinnostaa omat synttärinsä enemmän, niin sille viedään kahvit aamulla lasten kanssa vuoteeseen ja sen vanhemmat&täti tulee käymään kahvilla. Sama lapsilla, luonnollisesti niitä kiinnostaa niiden omat synttärit, niin niitä juhlistetaan. Leivon jopa kakkua, joka koristellaan päivänsankarin toiveiden mukaan. Osallistun, koska rakastan perhettäni.
Olen muutenkin mukana monessa, vaikka itteeni ei kovin paljon kiinnostakaan. Olen vienyt lapsia uimaan, luistelemaan, HopLopiin, leikkipuistoon ja meillä vietetään jouluakin perinteisesti, perinteisten jouuruokieen kera, kun kolme neljästä perheenkjäsenestä niin tahtoo. Mun ideat sushi- tai pizzajoulusta on kumottu.
Olisi aika ikävää lapsille, jos niiden synttäripäivänä meikä tönöttäisi jossain makkarissa piilossa. Tai jouluna, kun syödään puuroa (lapset haluaa siihen sen mantelin aina, niille on iso juttu kuka sen saa) menisin oman lautaseni kanssa olkkariin. Ei niin voi tehdä, ihan tyhmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmoinen huomio että veljeni taitaa olla tällainen aarre mieheksi.
Makasi vaimon vedettävänä 20 vuotta elämästään ja erosivat sitten.
Yritin olla vähän enemmän yhteyksissä, ainoa veli kun on, mutta nyt loppui jaksaminen minulta kun aina tulee "olis kiva muttaa" vastaukseksi.
Kyllä: järjestämisen uuvuttamat järjestäjät voivat olla hyvinkin takakireitä välillä: sellaista seuraa siitä että yksi joutuu vetämään kivirekeä jossa muut tulevat vapaamatkustajina kyydissä.
Meidän eromme jälkeen häipyi elämästä takakireä ihminen, ja jäljelle jäi lapset jotka eivät ole kivirekien vetäjiä vaan joiden kanssa saa nauttia elämästä ja siitä mitä se tuo tullessaan ilman hampaita kiristelevää exää. Nyt hän kiristelee hampaitaan sitten lapsille joka toinen viikko. Lapsille ei muuten ole jäänyt oikein kivoja muistoja näistä juhlista sun muista joissa äiti lähinnä raivoaa etu ja jälkikäteen, komentaa ja käskyttää jotta ulospäin näyttäisi hienolta.
Itse olen onneksi siitä vapaa ollut jo monta vuotta. Lapsia käy toki sääliksi.
Niin, onko se äiti oikeasti läsnä vai onko se kokoajan järjestämässä ja husaamassa jotakin juhlaa tai menoa tai tapahtumaa ja kuvittelee olevansa niin hieno vanhempi että oksat pois?
Rauhoitu ihmeessä. Synttärit ja joulu on joka vuosi, onko se "koko ajan"?
Sinulle ei ilmeisesti isä koskaan järjestänyt mitään, ja nyt olet katkera ja kateellinen? Kovasti meni tämä juttu nyt tunteisiin ainakin.
Minä tiesin vain että synttärit järjestettiin ja lahjoja sain, en pannut erityisesti merkille että missä kohtaa isä istui kakkua syömässä. Ei ollut kovin oleellista.
Todennäköisesti sitten istui perheensä seurassa ja oli läsnä. Kyllä minä vaan muistan hyvinkin oman isäni kylmyyden ja etäisyyden ja etäisyys jatkuu edelleen.
Kylmyys ja etäisyys varmaan jääkin mieleen, se on paljon syvällisempi asia kuin istumapaikan valinta. Ehkä tässä puhutaan nyt ihan eri asioista ja siitä miltä asiat näyttävät kenenkin mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmoinen huomio että veljeni taitaa olla tällainen aarre mieheksi.
Makasi vaimon vedettävänä 20 vuotta elämästään ja erosivat sitten.
Yritin olla vähän enemmän yhteyksissä, ainoa veli kun on, mutta nyt loppui jaksaminen minulta kun aina tulee "olis kiva muttaa" vastaukseksi.
Kyllä: järjestämisen uuvuttamat järjestäjät voivat olla hyvinkin takakireitä välillä: sellaista seuraa siitä että yksi joutuu vetämään kivirekeä jossa muut tulevat vapaamatkustajina kyydissä.
Meidän eromme jälkeen häipyi elämästä takakireä ihminen, ja jäljelle jäi lapset jotka eivät ole kivirekien vetäjiä vaan joiden kanssa saa nauttia elämästä ja siitä mitä se tuo tullessaan ilman hampaita kiristelevää exää. Nyt hän kiristelee hampaitaan sitten lapsille joka toinen viikko. Lapsille ei muuten ole jäänyt oikein kivoja muistoja näistä juhlista sun muista joissa äiti lähinnä raivoaa etu ja jälkikäteen, komentaa ja käskyttää jotta ulospäin näyttäisi hienolta.
Itse olen onneksi siitä vapaa ollut jo monta vuotta. Lapsia käy toki sääliksi.
Niin, onko se äiti oikeasti läsnä vai onko se kokoajan järjestämässä ja husaamassa jotakin juhlaa tai menoa tai tapahtumaa ja kuvittelee olevansa niin hieno vanhempi että oksat pois?
Rauhoitu ihmeessä. Synttärit ja joulu on joka vuosi, onko se "koko ajan"?
Sinulle ei ilmeisesti isä koskaan järjestänyt mitään, ja nyt olet katkera ja kateellinen? Kovasti meni tämä juttu nyt tunteisiin ainakin.
Minä tiesin vain että synttärit järjestettiin ja lahjoja sain, en pannut erityisesti merkille että missä kohtaa isä istui kakkua syömässä. Ei ollut kovin oleellista.
Todennäköisesti sitten istui perheensä seurassa ja oli läsnä. Kyllä minä vaan muistan hyvinkin oman isäni kylmyyden ja etäisyyden ja etäisyys jatkuu edelleen.
Kylmyys ja etäisyys varmaan jääkin mieleen, se on paljon syvällisempi asia kuin istumapaikan valinta. Ehkä tässä puhutaan nyt ihan eri asioista ja siitä miltä asiat näyttävät kenenkin mielestä.
Tämä ap:n kuvaama mies on nimenomaan kylmä ja etäinen. Ei halua perheensä lähelle ja on kuin ulkopuolinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet midgetmiehet on just tuommosia kuin aloittajalla. Esim. Minun mies ei voi sietää mitään merkkipäiviä tai juhlia, joten niitä vietetään meillä tosi pienesti jos ollenkaan. Lasten takia yritän jotain pientä laittaa esi. lasten synttäreiksi, miehen ja minun synttäreitä ei huomioida. Joskus vuosia sitten anoppi kutsui meidät isänpäivänä syömään. Paikalla oli myös miehen sisarukset perheineen. Ainut joka ei osallistunut, oli appiukko, joka asettui sivuhuoneeseen pläräämään jotain papereitaan. Oli vähän kummallista, mutta anoppi otti tuosta opiksi eikä toiste tarjonnut isänpäivälounasta. Se vaan on niin, että miehiä ei kiinnosta ja sen kun hyväksyy niin pääsee helpommalla ihan jokainen.
Ei tuollainen jörökäytös ihan normaalia ole. Junttia ja epäkohteliasta nyt ainakin.
Ei tosiaan ole normaalia vaan ihan mielisairasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap suorittaa perhe-elämää miehenkin puolesta. Sulla on joku ideaalimuotti, johon tunget muita perheenjäseniä. Päsmäröintisi voi aikaa myöten vähentyä, tai sitten ei.
Huonolta näyttää teidän suhteen kannalta. Miehesi on aiemmin ollut niiiiiin ihana, nyt hänessä onkin kaikki pielessä.
Jospa lukisit ap:n kommentit uudestaan. Perheen kanssa ajan viettäminen ja lapsille synttärien/joulun järjestäminen ei ole mitään ihmeellistä ideaalimuottia vaan normi perhe-elämää. Tai ainakin pitäisi olla. Jos ei lasten kanssa tahdo viettää yhtään aikaa niin mikä järki on niitä haluta. Tämä mies ei suostu edes joulupuuroa syömään yhdessä perheensä kanssa samassa pöydässä ja silti hänestä yritetään täällä leipoa jotain väärinymmärrettyä uhria!
En tiedä muista, mutta kyllä omat muistoni isästä liittyvät ihan muihin asioihin kuin siihen että syötiinkö puuroa missä kohtaa taloa.
No sehän on kiva, ja normaalia. Mun muistot mun isästä liittyy kanssa ihan muihin asioihin. Olisi tosi kurja jos muistot isästä olisi ainoastaan siitä, kuinka se istuu hiljaa nurkassa osallistumatta mihinkään. Kuinka isä on paikalla, mutta samaan tapaan kuin joku huonekalu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, että mies haluaisi viettää joulua/synttäreitä/lomia/arkea eritavalla. Olin ajautua itse samaan tilanteeseen, kunnes JUTTELIMME. Mies sanoi, että joulu tulee ilman viittä eri laatikkolajia, suursiivousta, ylenpalttista koristelua. Hänelle riittää jouluvalot ja kinkku. Teimme sitten sellaisen joulun ja voin sanoa, että oikeassa oli! Ja paljon pienemmällä stressillä. Eli anna miehellekin sanavaltaa ja kysy, miten haluaa tehdä niin saat hänet mukaan juttuihin.
Ei kyse ole kylläkään tuosta. Meillä ei nimittäin ole mitään viittä eri laatikkolajia ja suursiivousta. Ei ole koskaan ollut, vaan minulle riittää yksi laatikkolaji, valmiina kaupasta ostettu, ja imurointi. Ja mies saisi kyllä sanavaltaa, olen häneltä kysellyt ja kysellyt mitä haluaa, ei hän vastaa muuta kuin että järjestä sinä.
ApTässä on minusta kaksi vaihtoehtoa: masennus tai opittu avuttomuus/vetäytyminen.
Itse olen kärsinyt - ja kärsin - lievästä masennuksesta, joka pahenee erityisesti syksyisin ja talvisin. Silloin kaikki "ylimääräinen", kuten juhliminen tai muu tuntuu lähes ylivoimaiselta työltä. Väsyttää, ja kaipaisi vain omaan kuoreen vetäytymistä.
Toinen vaihtoehto voi olla lähinnä opittu avuttomuus / opittu vetäytyminen. Esimerkiksi lapsuudenkotona ei ole otettu lasta mukaan askareisiin ja kotitöihin, ja jos lapsi on yrittänyt, häneltä on viety osallistumisen ilo korjaamalla hänen jälkensä jo ennen, kuin työ on tullut valmiiksi. Tällaisissa tapauksissa töihin on vaikea tarttua, jos joku toinen on niitä tekemässä tai auttamassa. Silloin ei esimerkiksi mikään jouluvalmistelu luista, ja valmiissa pöydässäkin tulee mieleen lähinnä pois vetäytyminen ja ulkopuoliseksi heittäytyminen.
Tai sitten vain ei ole jouluihminen, mutta sekin on vissiin vain naiselle sallittua. Tai kuten meillä, lapsuuden jouluista jäi mieleen vain se äidin takakireä puurtaminen, kaikki muut perheenjäsenet olivat sitä mieltä että paljon pienemmällä pärjättäisiin ja kaikilla olisi kivempi joulu kun otettaisiin rennommin.
Miten itsekeskeinen pitää olla, ettei tajua ettei ne joulut saati lasten synttärit ole naisenkaan kutsumus, vaan jotakin mitä tehdään lapselle.
Huono mies, kun kerran asut täällä, niin vastaa että millainen isä sinulla oli?
No on se kumma jos lapsille tehdään väkisin vaikka lapsetkin ovat sitä mieltä että olisi kivempaa kun ei tehtäisi hampaat irvessä ja kireä tunnelma kaikilla. Ei kuulosta ihan terveeltä, vaan pikemminkin siltä että äiti nimenomaan toteuttaa omaa kuvaansa joulusta. Varmaan omien traumojensa pohjalta hänkin.
Erehdyt varmaan henkilöstä, kun en ole huono mies enkä asu täällä. Täällä on useampi ihminen keskustelemassa. Mutta isäni on rakas minulle vielä näin keski-ikäisenäkin, aina on voinut kaikesta puhua ja saanut apua. Ja ollut se rauhallisuus verrattuna äidin huiskimiseen. Sellainen jää lopulta mieleen, ei se että kuinka innokkaasti on jotain juhlia väsätty.
Menikö keskustelun aihe nyt jotenkin sinulta ohi, eihän tässä puhuttu mistään hirveällä stressillä ja hampaat irvessä järjestetystä joulusta. Kaikkihan tietää ettei sellaisessa ole järkeä ja aloittajakin on kertonut että järjestää kaikki juhlat melko pienellä vaivannäöllä, lasten isä vaan vetäytyy pois silti (eikä toisaalta suostu kysyttäessä kertomaan mitä haluaisi).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, että mies haluaisi viettää joulua/synttäreitä/lomia/arkea eritavalla. Olin ajautua itse samaan tilanteeseen, kunnes JUTTELIMME. Mies sanoi, että joulu tulee ilman viittä eri laatikkolajia, suursiivousta, ylenpalttista koristelua. Hänelle riittää jouluvalot ja kinkku. Teimme sitten sellaisen joulun ja voin sanoa, että oikeassa oli! Ja paljon pienemmällä stressillä. Eli anna miehellekin sanavaltaa ja kysy, miten haluaa tehdä niin saat hänet mukaan juttuihin.
Ei kyse ole kylläkään tuosta. Meillä ei nimittäin ole mitään viittä eri laatikkolajia ja suursiivousta. Ei ole koskaan ollut, vaan minulle riittää yksi laatikkolaji, valmiina kaupasta ostettu, ja imurointi. Ja mies saisi kyllä sanavaltaa, olen häneltä kysellyt ja kysellyt mitä haluaa, ei hän vastaa muuta kuin että järjestä sinä.
ApTässä on minusta kaksi vaihtoehtoa: masennus tai opittu avuttomuus/vetäytyminen.
Itse olen kärsinyt - ja kärsin - lievästä masennuksesta, joka pahenee erityisesti syksyisin ja talvisin. Silloin kaikki "ylimääräinen", kuten juhliminen tai muu tuntuu lähes ylivoimaiselta työltä. Väsyttää, ja kaipaisi vain omaan kuoreen vetäytymistä.
Toinen vaihtoehto voi olla lähinnä opittu avuttomuus / opittu vetäytyminen. Esimerkiksi lapsuudenkotona ei ole otettu lasta mukaan askareisiin ja kotitöihin, ja jos lapsi on yrittänyt, häneltä on viety osallistumisen ilo korjaamalla hänen jälkensä jo ennen, kuin työ on tullut valmiiksi. Tällaisissa tapauksissa töihin on vaikea tarttua, jos joku toinen on niitä tekemässä tai auttamassa. Silloin ei esimerkiksi mikään jouluvalmistelu luista, ja valmiissa pöydässäkin tulee mieleen lähinnä pois vetäytyminen ja ulkopuoliseksi heittäytyminen.
Tai sitten vain ei ole jouluihminen, mutta sekin on vissiin vain naiselle sallittua. Tai kuten meillä, lapsuuden jouluista jäi mieleen vain se äidin takakireä puurtaminen, kaikki muut perheenjäsenet olivat sitä mieltä että paljon pienemmällä pärjättäisiin ja kaikilla olisi kivempi joulu kun otettaisiin rennommin.
Miten itsekeskeinen pitää olla, ettei tajua ettei ne joulut saati lasten synttärit ole naisenkaan kutsumus, vaan jotakin mitä tehdään lapselle.
Huono mies, kun kerran asut täällä, niin vastaa että millainen isä sinulla oli?
No on se kumma jos lapsille tehdään väkisin vaikka lapsetkin ovat sitä mieltä että olisi kivempaa kun ei tehtäisi hampaat irvessä ja kireä tunnelma kaikilla. Ei kuulosta ihan terveeltä, vaan pikemminkin siltä että äiti nimenomaan toteuttaa omaa kuvaansa joulusta. Varmaan omien traumojensa pohjalta hänkin.
Erehdyt varmaan henkilöstä, kun en ole huono mies enkä asu täällä. Täällä on useampi ihminen keskustelemassa. Mutta isäni on rakas minulle vielä näin keski-ikäisenäkin, aina on voinut kaikesta puhua ja saanut apua. Ja ollut se rauhallisuus verrattuna äidin huiskimiseen. Sellainen jää lopulta mieleen, ei se että kuinka innokkaasti on jotain juhlia väsätty.
Ja alapeukua viuhuu tällekin. Ei näiden palstanaisten kanssa kannata edes yrittää keskustella. Tehkööt sen keskenään, niin kaikki ovat samaa mieltä. Sinkkuja nää pääosin kai on. Ei tuommoisia kukaan täysjärkinen halua kotiinsa tuoda.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä niitä miehiä pitää koeajaa vaikka sukulaislasten synttäreillä yms ennenkuin hankki itse lapsia. Katsoo miten se mies reagoi kun tusina tenavaa pomppii ympärillä innoissaan. Jos sillä on naama nurinpäin tai hipsii syrjemmälle puhelintaan räpläämään niin voi olla vihje siitä ettei mikään kovin lapsikeskeinen oikeasti kiinnosta vaikka kuinka mainostaisi olevansa vuoden isäkandidaatti.
Sen mitä itse olen nähnyt niin useimpia miehiä kiinnostaa lapset ja perhe tasan niin kauan kuin nainen hoitaa kaikki niihin liittyvät asiat eikä miehen tarvi itse vaivata niillä päätään tai käyttää yhtään aikaa mihinkään perheen ajanviettoon. Yhtään ei suunnitella lomia, harrastuksia, lasten tarvikkeita kuten vaatteita tai mitään muutakaan mikä ei ole vain miehen omiin tarpeisiin liittyvää. Naiset ovat pääosin lannistuneet ja luovuttaneet ja tekevät lasten vuoksi sen mitä pitää mutta taustalla on pettymys ja muutamalla jo orastava suunnitelma dumpata vapaamatkustajamies ja jatkaa lasten kanssa yksin. Yksinhän he jo muutenkin kaiken tekevät.
Niin, ihan kuin tässä olisi joku luonnollinen työnjako että isä paiskii menemään töissä ja on se hiljainen mutta luotettava kallio ja äiti sitten hoitaa nämä hilipapahippan-hommat niin innokkaasti kuin haluaa.
Entäs kun kaikkia äitejäkään ei kiinnosta ne hilipapahippan-hommat? Entäs jos sille isälle onkin tärkeää että joulut ja muut järjestetään jollain tietyllä tavalla? Jollekin perheellehän tuo työnjako voi sopia, mutta ei sitä pysty mitenkään yleistämään, ihmisiä ja parisuhteita kun on niin monenlaisia. Ja ne tietyt asiat on vaan lapsiperheissä hoidettava, kiinnosti tai ei.
Itseäni ei ärsytä, muuta kun taloudellisessa mielessä ei saa olla vapaamatkustaja ja sen verran vanhanaikainen olen, että haluan miehen tienaavan enemmän kun mä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, että mies haluaisi viettää joulua/synttäreitä/lomia/arkea eritavalla. Olin ajautua itse samaan tilanteeseen, kunnes JUTTELIMME. Mies sanoi, että joulu tulee ilman viittä eri laatikkolajia, suursiivousta, ylenpalttista koristelua. Hänelle riittää jouluvalot ja kinkku. Teimme sitten sellaisen joulun ja voin sanoa, että oikeassa oli! Ja paljon pienemmällä stressillä. Eli anna miehellekin sanavaltaa ja kysy, miten haluaa tehdä niin saat hänet mukaan juttuihin.
Ei kyse ole kylläkään tuosta. Meillä ei nimittäin ole mitään viittä eri laatikkolajia ja suursiivousta. Ei ole koskaan ollut, vaan minulle riittää yksi laatikkolaji, valmiina kaupasta ostettu, ja imurointi. Ja mies saisi kyllä sanavaltaa, olen häneltä kysellyt ja kysellyt mitä haluaa, ei hän vastaa muuta kuin että järjestä sinä.
ApTässä on minusta kaksi vaihtoehtoa: masennus tai opittu avuttomuus/vetäytyminen.
Itse olen kärsinyt - ja kärsin - lievästä masennuksesta, joka pahenee erityisesti syksyisin ja talvisin. Silloin kaikki "ylimääräinen", kuten juhliminen tai muu tuntuu lähes ylivoimaiselta työltä. Väsyttää, ja kaipaisi vain omaan kuoreen vetäytymistä.
Toinen vaihtoehto voi olla lähinnä opittu avuttomuus / opittu vetäytyminen. Esimerkiksi lapsuudenkotona ei ole otettu lasta mukaan askareisiin ja kotitöihin, ja jos lapsi on yrittänyt, häneltä on viety osallistumisen ilo korjaamalla hänen jälkensä jo ennen, kuin työ on tullut valmiiksi. Tällaisissa tapauksissa töihin on vaikea tarttua, jos joku toinen on niitä tekemässä tai auttamassa. Silloin ei esimerkiksi mikään jouluvalmistelu luista, ja valmiissa pöydässäkin tulee mieleen lähinnä pois vetäytyminen ja ulkopuoliseksi heittäytyminen.
Tai sitten vain ei ole jouluihminen, mutta sekin on vissiin vain naiselle sallittua. Tai kuten meillä, lapsuuden jouluista jäi mieleen vain se äidin takakireä puurtaminen, kaikki muut perheenjäsenet olivat sitä mieltä että paljon pienemmällä pärjättäisiin ja kaikilla olisi kivempi joulu kun otettaisiin rennommin.
Miten itsekeskeinen pitää olla, ettei tajua ettei ne joulut saati lasten synttärit ole naisenkaan kutsumus, vaan jotakin mitä tehdään lapselle.
Huono mies, kun kerran asut täällä, niin vastaa että millainen isä sinulla oli?
No on se kumma jos lapsille tehdään väkisin vaikka lapsetkin ovat sitä mieltä että olisi kivempaa kun ei tehtäisi hampaat irvessä ja kireä tunnelma kaikilla. Ei kuulosta ihan terveeltä, vaan pikemminkin siltä että äiti nimenomaan toteuttaa omaa kuvaansa joulusta. Varmaan omien traumojensa pohjalta hänkin.
Erehdyt varmaan henkilöstä, kun en ole huono mies enkä asu täällä. Täällä on useampi ihminen keskustelemassa. Mutta isäni on rakas minulle vielä näin keski-ikäisenäkin, aina on voinut kaikesta puhua ja saanut apua. Ja ollut se rauhallisuus verrattuna äidin huiskimiseen. Sellainen jää lopulta mieleen, ei se että kuinka innokkaasti on jotain juhlia väsätty.
Ja alapeukua viuhuu tällekin. Ei näiden palstanaisten kanssa kannata edes yrittää keskustella. Tehkööt sen keskenään, niin kaikki ovat samaa mieltä. Sinkkuja nää pääosin kai on. Ei tuommoisia kukaan täysjärkinen halua kotiinsa tuoda.
Tai sitten kyseessä oli aiheeseen liittymätön naistenhaukkumiskommentti, siitä alapeukut.
Yleensä ihan kokopäiväisesti ja ero mediaanipalkoissakin on vaan muutaman hassun satasen, nettona varsinkin. Näin se vaan menee nykyaikana.