Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä
22.10.2022 |
Kaikki synttärit, joulut ja muut juhlahetket joudun suunnittelemaan yksin ja järjestämään yksin. Tekee kyllä jonkun yksittäisen helpon asian niistä, jos käskemällä käsken ja annan tarkat ohjeet niin että ei joudu vaivaamaan päätään yhtään, esim että käy keskiviikkona ostamassa joulukuusi, pituus 230 cm, tuuhea, ja laita se ulkovarastoon sulamaan. Osallistuu juhlaan sitten ihan puolivaloilla, on paikalla mutta ei läsnä, istuu jotenkin vähän sivussa ja ei puhu oikein mitään eikä tee mitään. Vaikka lapsia vartenhan ne joulujutut on ja synttäreiden vietot. Ihan kuin häntä ei voisi vähempää kiinnostaa osallistua siihen, että lapsi puhaltaa synttärikakkunsa kynttilät tai avaa joululahjat. Viime jouluna söi oman joulupuuronsa olohuoneen sohvalla telkkaria katsoen, minä ja lapset ruokapöydässä. Kuopuksen viime synttäreillä ei ottanut edes kakkua, vaikka tykkää paljon kakuista. Kun räjähdän lopulta tällaisesta käytöksestä, hän loukkaantuu verisesti. Erota hän ei halua ja perheen halusi perustaa, jopa enemmän kuin minä. Mitä tämä oikein on?
Kommentit (1808)
Ap, miten menee? Mitä ajattelet tästä keskustelusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No oma vika, jos lyöttäytyy yhteen tuollaisen vapaamatkustajan kanssa. Mikä hänessä viehätti alun perin?
Tähän on itse asiassa vastattu jo aiemmin ketjussa. Aloittaja mainitsi luotettavuuden ja perhekeskeisyyden, mies itse halusi lapsia ja olivat ehtineet olla yhdessä pitemmän aikaa. Kun lapsia tuli, todellisuus oli toinen. Tämä ei ole mitenkään tavatonta. On täysin mahdollista, että puoliso on huomioiva kumppani, mutta vetäytyvä vanhempi. Sitä omaa tapaa olla lasten kanssa ei koskaan kehity, vaikka muuta olisi luvannut, perhe tuntuu vieraalta ja merkittävä osa elämästä omassa kodissa menee siihen, että on omassa kuplassa, paikalla, mutta ei läsnä.
On iso kysymys onko tähän joku psykologinen syy.
On tavallista syyttää tästä kumppaninvalintaa, mutta valitettavasti kukaan ei varmasti tiedä miten puolisolotossa oikeasti käy, kun ne lapset lopulta syntyvät. Elämä ennen lapsia on ehkä luvannut ihan muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa settiä.
En ihmettele yhtään, jos miehiä ei asiat naisten kanssa aina kiinnosta.
Mutta sitä ihmettelen, miksi roikkua myrkyllisessä suhteessa. Lapset sitten saavat hyvän käsityksen ihmissuhteesta. Tosin ei normaalista.
Ööö....tekeekö siis ihmissuhteesta myrkyllisen se, että akka kehtaa vaivata miestä naisten asioilla, kuten yhteisten lasten syntymäpäivillä? Ja vaatii osallistumaan, vaikka se ei miehelle kuulu?
Ei vaan se, että eletään suhteessa, jossa toisesta ei välitetä. Ei tarvitse olla mikään ruudinkeksijä tajutakseen tämän.
No tuosta olen kyllä samaa mieltä. Tosin ajattelen niin, että vanhempana voisi myös nähdä sen pienen vaivan, että osoittaisi välittämisensä myös lapsilleen, kun niille sillä yleensä on merkitystä. Esim että vähän osallistuisi synttäreihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä on taas ollut huvittavaa lukea naisten valitusta ja ruikutusta asioista. Mies ei tee sitä ja tätä. Ei osaa sitä ja tätä. Ei osallistu siihen ja tähän. Sitten kun mies tekee ja osallistuu, niin sitten valitetaan vaikka siitä, että eihän se edes tiedä lapsen kengänkokoa.
Valitetaan, valitetaan ja valitetaan. Silti vaan jatketaan saman kumppanin kanssa. Vuodesta toiseen. Ja valitetaan lisää. Asialle ei tehdä mitään. Valitetaan ja haukutaan. Muututaan katkeriksi. Pian kaikki miehet ovatkin samanlaisia sikoja.
Kuka pakottaa teitä elämään tollasten kumppanien kanssa. Ei kukaan. Erotkaa ja vaihtakaa parempaan. Näin minä olen tehnyt. Kaikki siivousfriikit, nalkuttajat ja pihtarit ovat saaneet lähteä. Parempiakin naisia maailmassa onneksi on. Ja voi kuinka hyvää elämä voikaan olla hyvän kumppanin kanssa. Ollut jo yli 20 vuotta.
Olette kyllä aika vässyköitä. Mahdollisesti masokisteja. Ette vaan uskalla ottaa asioita omiin käsiinne ja tehdä ratkaisuja oman elämän parantamiseksi. Ja kohta joku tulee avautumaan, että ei se ero ole helppoa, kun on lapsia ja asuntolainaakin. Ei kai sen helppoa kuulukaan olla. Vaikeampaa se on silloin, jos ei ole rohkeutta siihen. Jatketaan paskan miehen kanssa ja valitetaan. Vuodesta toiseen.
Kyllä mä jotenkin säälin teitä. Ja jotenkin ajattelen, että saatte juuri sen minkä ansaitsette. Voimia pimeään talveen paskan kumppaninne kanssa. Voimia tulettekin tarvitsemaan. Vertaistukea voi aina tulla vauva-palstalle hakemaan. Sitä täällä tapahtuukin ihan joka viikko.
Mikä teitä oikein vaivaa? Ja nyt saatte alkaa haukkumaan minua...
En hauku, mutta kysyn: Kuinka monen lapsen lähihuoltajaksi jäit noiden erojesi jälkeen?
En yhdenkään. Koska en tehnyt lapsia naisen kanssa, jota en tuntenut vielä riittävän hyvin. Älä tee sinäkään. Nykyisen puolison kanssa tein. Pitkän yhdessäolon jälkeen. Ja mahtava ihminen onkin.
Teinkin täysin oikein, kun lopetin suhteet naisten kanssa, jotka eivät olleet minulle sitä, mitä etsin. Miksi jäädä roikkumaan sellaiseen suhteeseen. Tehkää te muutkin rohkeasti niin.
Sinä olet tehnyt lapset siinä viiskymppisenä tai vanhempana. Naisilla ei ole vara odotella kymmeniä vuosia eikä sekään ole tae siitä, millainen isä miehestä kuoriutuu.
Lastentekoon olen ryhtynyt silloin, kun olen tiennyt olevani valmis siihen. Ja mitä kaikkea siitä seuraa. Miksi mun pitäisi olla yli 50?
Käsittääkseni nainen voi raskaaksi tulla myös yli 40 vuotiaana. Ja miksi kumppanini pitäisi olla kanssani saman ikäinen?
Todella kummallisia olettamuksia.
Tälläisiä tarinoita lukiessaan sitä tuntee itsensä todella onnelliseksi, kun on normaali mies&isä omassa perheessä. Mies osannut ja halunnut hoitaa lastaan, osaa siivota ja käydä kaupassa, omaa mielipiteitä ja on älykäs. Kyllä häntäkin jossain asioissa joskus saanut patistaa pois netin/netflixin maailmoista ja on introverttiutta luonteessa, mutta osaa arvostaa perhettään, jonka itse on myös halunnut. Minulla on käynyt hyvä tuuri!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No oma vika, jos lyöttäytyy yhteen tuollaisen vapaamatkustajan kanssa. Mikä hänessä viehätti alun perin?
Kuiskaili korvaan kaikkea kivaa ja lupaili valtakunnan.
Lapsena sai monesti kuulla, että "kakarat käy hermoille" ja "Kakarat hiljaa".
Eli isä ei voinut sietää lapsia.
Äiti halusi hoivata poikasia.
Kauheaa oli kaikilla lapsuudenperheessä.
Tämä ketju toi näitä lapsuusmuistoja esiin, yöksi.
Itse olen vela. Ei kai kukaan ihmettele, että miksiköhän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tälläisiä tarinoita lukiessaan sitä tuntee itsensä todella onnelliseksi, kun on normaali mies&isä omassa perheessä. Mies osannut ja halunnut hoitaa lastaan, osaa siivota ja käydä kaupassa, omaa mielipiteitä ja on älykäs. Kyllä häntäkin jossain asioissa joskus saanut patistaa pois netin/netflixin maailmoista ja on introverttiutta luonteessa, mutta osaa arvostaa perhettään, jonka itse on myös halunnut. Minulla on käynyt hyvä tuuri!
Ketjua lukiessa jotenkin tuntuu siltä, että tämäkään ei ole riittävästi palsta mammoille.
Alkoholisti todennäköisesti. Meille ominaista käytöstä! Hakisi apua hengenpuutokseensa. Vertaistukea on saatavilla ympäri suomea seuraavien tuntienkin aikana.
PS. Älkää hoitako sielullista sairautta netissä. Menkää paikanpäälle kokouksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälläisiä tarinoita lukiessaan sitä tuntee itsensä todella onnelliseksi, kun on normaali mies&isä omassa perheessä. Mies osannut ja halunnut hoitaa lastaan, osaa siivota ja käydä kaupassa, omaa mielipiteitä ja on älykäs. Kyllä häntäkin jossain asioissa joskus saanut patistaa pois netin/netflixin maailmoista ja on introverttiutta luonteessa, mutta osaa arvostaa perhettään, jonka itse on myös halunnut. Minulla on käynyt hyvä tuuri!
Ketjua lukiessa jotenkin tuntuu siltä, että tämäkään ei ole riittävästi palsta mammoille.
Voi kuule kyllä. Tuntuu upealta olla miehen kanssa, joka välittää lapsistaan ja joka on niin aikuinen, että ratkoo asioita oma-aloitteisesti, eikä kaikki ole hänelle ihasssama. Ei ole itsestäänselvää!
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien välistä kilpailuja joidenkin synttäreiden ja muiden juhlien suhteen on olemassa vain blogeissa niiden bloggaajien kesken (ja näitä on Suomessa vain muutama kpl, naisia kuitenkin pari miljoonaa). Ja lisäksi ulkomaisissa tv-sarjoissa ja elokuvissa. Mahdollisesti esim. Jenkeissä joissain piireissä on äitien välistä kilpailua, mutta Suomessa tosiaan ei.
Sitten ne synttärit järjestää helposti. Mitä vaikeaa siinä on mennä kauppaan ja ostaa kakku ja karkkia? Kilpailu ja kulissit tekee siitä elämästänne raskasta.
Isä ei halua, että lasten synttäreitä juhlitaan lainkaan = nainen kilpavarustelee lasten synttäreitä.
??????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tälläisiä tarinoita lukiessaan sitä tuntee itsensä todella onnelliseksi, kun on normaali mies&isä omassa perheessä. Mies osannut ja halunnut hoitaa lastaan, osaa siivota ja käydä kaupassa, omaa mielipiteitä ja on älykäs. Kyllä häntäkin jossain asioissa joskus saanut patistaa pois netin/netflixin maailmoista ja on introverttiutta luonteessa, mutta osaa arvostaa perhettään, jonka itse on myös halunnut. Minulla on käynyt hyvä tuuri!
Sama pätee omaan vaimoon. Olen niiin onnellinen, että vaimoni on henkisesti tasapainoinen eikä palstamamma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on vähän samanlainen, vaikka meillä ei olekaan lapsia. Ei osallistu esimerkiksi lomien tai juhlien suunnitteluun eikä ole ikinä kartalla mistään. Ei myöskään ikinä järjestä meille mitään yhteistä, vaan kaikki jää minun harteilleni. Kieltämättä alan olla jo lopeensa kyllästynyt tähän yksipuolisen järjestelyyn, tuntuu että minä vastaan liikaa suunnittelusta ja järjestelyistä ja mies ikäänkuin tulee aina ns. valmiiseen pöytään. Auttaa ja hoitaa kyllä asioita, mutta vasta kun sanotaan mitä pitää tehdä. Asiasta keskustelu ei onnistu, vaan ottaa nokkiinsa. Jotain autismia tai narsismiako lienee?
Olisi kuitenkin käynyt niin että suhteen alkupuolella mies osallistui jonkin jutun järjestämiseen ja sai siitä haukut.
Mies oppi kerrasta että ei kannata edes yrittää v..tuiksi menee kuitenkin.
Toimiiko tuo sama periaate töissäkin? Jos ei heti onnistu, niin sitten jätetään työt tekemättä? Mitäs jos esimies huomauttaa, että pitää tehdä paremmin, miten mies siihen suhtautuu?
Tosi moni nainen kuvittelee miehen olevan hänellä töissä.
Ei vaan ihmettelee, miten mies pärjää töissä ilman mitään oma-aloitteisuutta tai toisten huomioimista.
Suomeksi: ei tee asioita juuri niin kuin nainen haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitatko siis metatyötä vai ihan konkreettista työtä? Meillä puoliso tekee kotitöitä, mutta yhtä ainutta lomaa ei ole suunnitellut. Jos minä en suunnittele, istumme vain kotona kaikki lomat ja viikonloput. Samoin jää hoitamatta kaikki työt, joita ei ole pakko tehdä juuri samana päivänä.
En tarkoita kotitöitä enkä metatöitä vaan perheen yhteistä yhdessäoloa.
Ap
No siis mitä ihmettä nämä on sun universumissa??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälläisiä tarinoita lukiessaan sitä tuntee itsensä todella onnelliseksi, kun on normaali mies&isä omassa perheessä. Mies osannut ja halunnut hoitaa lastaan, osaa siivota ja käydä kaupassa, omaa mielipiteitä ja on älykäs. Kyllä häntäkin jossain asioissa joskus saanut patistaa pois netin/netflixin maailmoista ja on introverttiutta luonteessa, mutta osaa arvostaa perhettään, jonka itse on myös halunnut. Minulla on käynyt hyvä tuuri!
Sama pätee omaan vaimoon. Olen niiin onnellinen, että vaimoni on henkisesti tasapainoinen eikä palstamamma.
Täällä sama. Tällaiset ketjut ovat aina loistava muistutus siitä, miten hyvin asiat oikeasti ovatkin.
Vierailija kirjoitti:
Minä inhoan lähes kaikkia juhlia. Enkä ole mies.
Juhlat on kyllä ihan perseestä, varsinkin häät!
Kyllä vanhemmuuteen kuuluu se että tehdään myös asioita jotka ei itseä niin kauheasti kiinnosta, koska ne on tärkeitä lapselle tai halutaan tarjota lapsille uusia kokemuksia.
Synttäreiden viettäminen esimerkiksi on lapsille yleensä tosi merkittävä juttu. Luistelemaan taas mennään yhdessä koska sitä halutaan opettaa lapselle, ei siksi että aikuisen olisi pakko päästä luistelemaan juuri nyt. Luistelun jälkeen juodaan kaakaot koska halutaan tehdä hyviä yhteisiä muistoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälläisiä tarinoita lukiessaan sitä tuntee itsensä todella onnelliseksi, kun on normaali mies&isä omassa perheessä. Mies osannut ja halunnut hoitaa lastaan, osaa siivota ja käydä kaupassa, omaa mielipiteitä ja on älykäs. Kyllä häntäkin jossain asioissa joskus saanut patistaa pois netin/netflixin maailmoista ja on introverttiutta luonteessa, mutta osaa arvostaa perhettään, jonka itse on myös halunnut. Minulla on käynyt hyvä tuuri!
Sama pätee omaan vaimoon. Olen niiin onnellinen, että vaimoni on henkisesti tasapainoinen eikä palstamamma.
Saatat yllättyä totuudesta ;) . Lähes kaikki 20-50 -ikäiset naiset lukee tätä palstaa. Ei minunkaan mies tiedä, että kirjoittelen tänne.
Ap, haluaako miehesi pa nna sua? Jos ei, niin sitten olisin huolissani.
Ei vaan se, että eletään suhteessa, jossa toisesta ei välitetä. Ei tarvitse olla mikään ruudinkeksijä tajutakseen tämän.