Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä
22.10.2022 |
Kaikki synttärit, joulut ja muut juhlahetket joudun suunnittelemaan yksin ja järjestämään yksin. Tekee kyllä jonkun yksittäisen helpon asian niistä, jos käskemällä käsken ja annan tarkat ohjeet niin että ei joudu vaivaamaan päätään yhtään, esim että käy keskiviikkona ostamassa joulukuusi, pituus 230 cm, tuuhea, ja laita se ulkovarastoon sulamaan. Osallistuu juhlaan sitten ihan puolivaloilla, on paikalla mutta ei läsnä, istuu jotenkin vähän sivussa ja ei puhu oikein mitään eikä tee mitään. Vaikka lapsia vartenhan ne joulujutut on ja synttäreiden vietot. Ihan kuin häntä ei voisi vähempää kiinnostaa osallistua siihen, että lapsi puhaltaa synttärikakkunsa kynttilät tai avaa joululahjat. Viime jouluna söi oman joulupuuronsa olohuoneen sohvalla telkkaria katsoen, minä ja lapset ruokapöydässä. Kuopuksen viime synttäreillä ei ottanut edes kakkua, vaikka tykkää paljon kakuista. Kun räjähdän lopulta tällaisesta käytöksestä, hän loukkaantuu verisesti. Erota hän ei halua ja perheen halusi perustaa, jopa enemmän kuin minä. Mitä tämä oikein on?
Kommentit (1808)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen keski-ikäinen (40+) mies jolla oli aina unelmana perhe ja isyys. Sain jo nuorena tyydytystä ja iloa pienemmän sisaruksen hoidosta, muista huolehtimisesta ja tunteiden ilmaisusta yleensäkin. Tuolla nyt se teini omassa huoneessaan touhuaa, ja olen äärettömän onnellinen että olen pystynyt olemaan läsnä ja pystymme tänä päivänäkin puhumaan kivoista sekä vaikeista asioista. Eläminen ja oleminen on helpon sujuvaa.
Pointtina ei millään lailla omaan torveen puhaltelu, vaan mielestäni olen onnekas kun olen saanut rakastaa. Se mistä ihmetyn kerta toisensa jälkeen, on monen naisen ääretön yllätys perheen perustamisen jälkeen miten mies ei osaa rakastaa, huolehtia, hoitaa asioita tai vain olla läsnä. Miten tätä ei olla havaittu vuosien suhteen aikana aiemmin? Ymmärrän että moni mies on tossukka ja perustaa perheen ympäristön, suvun, odotusten paineesta ja on sitten onneton jos tätä ei halunnut. Vielä kauheampaa tämä on sitten naiselle koska jos ei ole asiaa nähnyt/tiennyt niin miehen pelkurimaisuus on tehnyt väärän valinnan myös naisen osalta peruuttamattomasti.
En osaa tarjota patenttiratkaisua näihin mutta jos on pienikin epäilys että aviomieheksi suunniteltu paperilla unelmamies on ehkä unelma fb tyyppisenä muttei perheen toisena henkisenä vastuunkantajana ja kasvattajana, niin voisi ehkä keksiä matkalle tilanteita joissa ominaisuuksia voisi tulla esiin. Tai tilaisuus miehen kertoa/tajuta mitä haluaa. Vaikea keksiä mitään yksityiskohtaista, mutta jos suhde jo vakaalla pohjalla niin illan perumisen sairauden takia sijaan, "Hei en pysty lähtee kipeenä, pystyisitkö tulla käyttää hauvelin lenkillä ja kokkaa mulle pariksi päiväksi jotain kotiruokaa, ihan mitä vaan, päätä ite, syön mitä vaan". Tärkeetä että tässä tilanteessa ei kysy ohjeita(olettaen ettei allergioita) vaan mies tekee jonkin päätöksen ja toimii. Tai mitä vaan millä voi simuloida miten reagoi tilanteeseen. Pistää vielä lopuksi lukemaan kirjaa aikuiselle iltasaduksi niin taitaa jo arvata mistä kyse :). Ja jos asuttu yhdessä niin tietty näiden pitäisi olla rutiinia että suunnitelmat muuttuu ja prioriteetit on kunnossa.
Missä on näiden miesten oma vastuu tajuta näistä asioista? Miksi naisten pitäisi sekin kaivaa heistä esille joillakin omituisilla testeillä lomalla ollessaan? Tämä on taas tällaista naisten syyllistämistä vaikka syy on noissa miehissä. Ja kyllä sun viestiä paistaa selkeästi se että naisten vastuulla kaikki tämäkin on selvittää ja jos ei ole selvitetty ennen lastentekoa niin syy on naisen. Tai sitten mies vaan on onneton tossukka jolla ei ole omaa tahtoa ja toimii vain muiden pillin mukaan. Miten ne samat miehet sitten pystyvät käymään töissä kun ovat suurin piirtein kehitysvammaisen tasolla. Yllättäen taas tämä kommentti sai paljon tykkäyksiä, ns. tyypillinen mies kertoo nyt totuuden ja tottakai naiset on että oi että, tämä mies puhuu asiaa.
Joillakin käy vaan niin hyvä tuuri jos eivät saa tällaisia vältteleviä vanhempia tai puolisoa, niin on helppo kommentoida näin ja samat henkilöt myös monesti ajattelevat että heille ei itselleen ei ole käynyt noin koska ovat tehneet jotain oikein ja se jolla on vätyspuoliso on tehnyt jotain huonosti ja on tähän syypää.
Syy on 99% siinä joka sanoo syyn olevan jossain muualla kuin itsessä. Ei se ole mikään tuuripeli että valitsee oman lapsensa toisen vanhemman tarkkaan, se on ihan normaalia toiintaa joka pitäisi onnistua sinultakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle monesti riittää se, että ollaan yhdessä ja on katto pään päällä. Perhe ympärillä ja maassa rauha. Töissä saa painaa ihan tarpeeksi menemään. Miksi naisten pitää koko ajan sählätä, suunnitella ja suihkia?
Siksi kun lapsille tuo ei riitä. Miksei mies elä yksin kun karran haluaa olla vaan yksin ja rauhassa? Miksi pitää hankkia lapsia, ja sitten vasta heittäytyä mieslapseksi?
Minulla oli tuollainen äiti. Joka nyt sitten kovasti itkee ja ihmettelee, että miksei kukaan välitä hänestä. No siksi ettei hänkään välittänyt kun lapset oli pieniä, halusi vaan olla omassa rauhassaan. No nyt sitä rauhaa sitten riittää, mutta kun ei sekään ole hyvä.
Kyllä se lapsille riittää aivan hyvin, äidille ei, kun pitää saada instakuvia kaiken maailman yllätyksistä ja lomamatkoista, ja pakko vertailla pirkon kanssa, ja olla kade pirkolle kun pirkolla on enemmän somekuvia.
Joo on varmaan joitain someaddiktimammoja, mutta 90% on ihan tavallisia joita ei kiinnosta vertailla somekuvia kenenkään Pirkon kuviin. Onhan niitä someaddikti-isiäkin joille isyydessä olennaisinta on pitää hyvä kulissi yllä ja postata jokainen lasten kanssa tehty asia someen näyttääkseen hyvälle isälle, vaikka totuus on ettei kiinnosta p*skaakaan se oma lapsi. Tämmöisen isän tiedän (sittemmin päätyi etäisäksi, jännä kyllä), tuommoisia äitejä taas en, toki uskon että sellaisia on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin koko ketjun ja mun on nyt pakko kysyä, että miksi te naiset teette elämästänne niin rankkaa? Miksi te vedätte niitä riippakiviä perässänne?
Eikö vaan voisi viheltää pelin poikki ja todeta, että tämä loppuu nyt. Valitatte palstoilla ja olette kuin mitäkin marttyyrejä. Kai se eroaminen sitten on vielä pahempaa, kuin asuminen sen riippakiven kanssa?
Valitettavasti riippakivestä eroaminenkin on aikamoinen projekti. Kaikki jää siinäkin vain toiselle ja jos on esim. yhteinen asunto ja lapsia, niin siihen tarvitaan aika paljon voimia. Tämä ainakin itsellä on syynä. Ero tulee kyllä, mutta vasta sitten, kun lapset pärjää enemmän omillaan ja saan ladattua itseeni riittävästi voimia erota. Nyt juuri en jaksa.
Voi jäädä toiselle, jos naimisiin mennessä on ollut niin tyhmä ja hyväuskoinen, että on kokenut avioehdon tarpeettomaksi. Siitä voi syyttää vain itseään. Ei miestään.
Mutta eipä mitään. Itse olet valinnut jatkaa paskassa suhteessa. Pulinat silloin pois. Ihan turhaa valittaa ja avautua asiasta.
Siis miten avioehto tähän liittyy?? Jos on yhteinen asunto, niin ei siinä paljon avioehto auta. Meillä on molemmilla omat rahat, mutta ei meistä kummallakaan olisi tässä nykyasunnossa varaa yksin olla, joten se pitää myydä ja muuttaa pois. Kun toinen on täysin perässä vedettävä, niin uskotko tosiaan että hoitaa mitään asioita itse? Ja kyllä olen valinnut jäädä tällä hetkellä tähän, koska en muuta jaksa. Tuskin tulen koskaan enää ryhtymään parisuhteeseen, joten ihan sama se on tässä olla. Keskityn kivaan elämään lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle monesti riittää se, että ollaan yhdessä ja on katto pään päällä. Perhe ympärillä ja maassa rauha. Töissä saa painaa ihan tarpeeksi menemään. Miksi naisten pitää koko ajan sählätä, suunnitella ja suihkia?
no siitä perheestä pitää huolehtia, ei se itsessään hoidu. Juurikin nuo ap:n mainitsemat joulut, lasten synttärit, lomat ym. Samalla tavalla se perheen äitikin suihkii töissä ja valitettavan moni näköjään myös kotona, kun miehet ei nyt vaan syystä tai toisesta jaksa.
Jep. Ja uskomattoman moni luulee, etteä he vaan voi lusmuilla ja vapaamatkustaa, eikä siitä tule mitään seurauksia. Kumma kun he hyvin tajuavat, että jos töissä vaan julistaisi että tahtoo omaa rauhaa eikä tee mitään paitsi on, niin potkut tulee. Mutta kotona sitten voikin muka heittäytyä passiiviseksi hoidettavaksi.
No ero siitä sitten tulee. Ja mikä vielä pahempaa, ne omat lapset pitää isää ihan luuserina ja kuspäänä. Eikä sitä lapsuuden passiivisuutta saa enää peruttua kun lapset on isompia, uutta tilaisuutta ei tule.
Ero on just hyvä kun huomataan ettei vanhemmuudet sovi yhteen (eikä ole viitsitty tehdä tarvittavaa työtä sen eteen jo ENNEN lapsia). Ei ne lapset pidä isäänsä huonona, sinä pidät. Lapsillasi on oma mieli ja he arvottavat omista lähtökohdistaan eikä sinun katkeruudestasi käsin isänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen keski-ikäinen (40+) mies jolla oli aina unelmana perhe ja isyys. Sain jo nuorena tyydytystä ja iloa pienemmän sisaruksen hoidosta, muista huolehtimisesta ja tunteiden ilmaisusta yleensäkin. Tuolla nyt se teini omassa huoneessaan touhuaa, ja olen äärettömän onnellinen että olen pystynyt olemaan läsnä ja pystymme tänä päivänäkin puhumaan kivoista sekä vaikeista asioista. Eläminen ja oleminen on helpon sujuvaa.
Pointtina ei millään lailla omaan torveen puhaltelu, vaan mielestäni olen onnekas kun olen saanut rakastaa. Se mistä ihmetyn kerta toisensa jälkeen, on monen naisen ääretön yllätys perheen perustamisen jälkeen miten mies ei osaa rakastaa, huolehtia, hoitaa asioita tai vain olla läsnä. Miten tätä ei olla havaittu vuosien suhteen aikana aiemmin? Ymmärrän että moni mies on tossukka ja perustaa perheen ympäristön, suvun, odotusten paineesta ja on sitten onneton jos tätä ei halunnut. Vielä kauheampaa tämä on sitten naiselle koska jos ei ole asiaa nähnyt/tiennyt niin miehen pelkurimaisuus on tehnyt väärän valinnan myös naisen osalta peruuttamattomasti.
En osaa tarjota patenttiratkaisua näihin mutta jos on pienikin epäilys että aviomieheksi suunniteltu paperilla unelmamies on ehkä unelma fb tyyppisenä muttei perheen toisena henkisenä vastuunkantajana ja kasvattajana, niin voisi ehkä keksiä matkalle tilanteita joissa ominaisuuksia voisi tulla esiin. Tai tilaisuus miehen kertoa/tajuta mitä haluaa. Vaikea keksiä mitään yksityiskohtaista, mutta jos suhde jo vakaalla pohjalla niin illan perumisen sairauden takia sijaan, "Hei en pysty lähtee kipeenä, pystyisitkö tulla käyttää hauvelin lenkillä ja kokkaa mulle pariksi päiväksi jotain kotiruokaa, ihan mitä vaan, päätä ite, syön mitä vaan". Tärkeetä että tässä tilanteessa ei kysy ohjeita(olettaen ettei allergioita) vaan mies tekee jonkin päätöksen ja toimii. Tai mitä vaan millä voi simuloida miten reagoi tilanteeseen. Pistää vielä lopuksi lukemaan kirjaa aikuiselle iltasaduksi niin taitaa jo arvata mistä kyse :). Ja jos asuttu yhdessä niin tietty näiden pitäisi olla rutiinia että suunnitelmat muuttuu ja prioriteetit on kunnossa.
Missä on näiden miesten oma vastuu tajuta näistä asioista? Miksi naisten pitäisi sekin kaivaa heistä esille joillakin omituisilla testeillä lomalla ollessaan? Tämä on taas tällaista naisten syyllistämistä vaikka syy on noissa miehissä. Ja kyllä sun viestiä paistaa selkeästi se että naisten vastuulla kaikki tämäkin on selvittää ja jos ei ole selvitetty ennen lastentekoa niin syy on naisen. Tai sitten mies vaan on onneton tossukka jolla ei ole omaa tahtoa ja toimii vain muiden pillin mukaan. Miten ne samat miehet sitten pystyvät käymään töissä kun ovat suurin piirtein kehitysvammaisen tasolla. Yllättäen taas tämä kommentti sai paljon tykkäyksiä, ns. tyypillinen mies kertoo nyt totuuden ja tottakai naiset on että oi että, tämä mies puhuu asiaa.
Joillakin käy vaan niin hyvä tuuri jos eivät saa tällaisia vältteleviä vanhempia tai puolisoa, niin on helppo kommentoida näin ja samat henkilöt myös monesti ajattelevat että heille ei itselleen ei ole käynyt noin koska ovat tehneet jotain oikein ja se jolla on vätyspuoliso on tehnyt jotain huonosti ja on tähän syypää.
En ole tuo jota lainasit, mutta kysehän oli siitä, millä keinoin nainen voisi ehkä suojata itseään haksahtamasta perhe-elämään vätyksen kanssa. Siihen nuo testit oli tarpeen.
Itse en kyllä usko, että miehen käytöstä lasten syntymän jälkeen pystyy etukäteen luotettavati selvittämään, kyllä se venäläistä rulettia on.
Ihan yhtä hyin tai huonosti pystyy ennustamaan kuin sen vaimon muuttumistakaan kontrollintarpeiseksi inhotukseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
å
Valitettavasti riippakivestä eroaminenkin on aikamoinen projekti. Kaikki jää siinäkin vain toiselle ja jos on esim. yhteinen asunto ja lapsia, niin siihen tarvitaan aika paljon voimia. Tämä ainakin itsellä on syynä. Ero tulee kyllä, mutta vasta sitten, kun lapset pärjää enemmän omillaan ja saan ladattua itseeni riittävästi voimia erota. Nyt juuri en jaksa.Tämä. Nurkassa nönnöttävä riippakivi on riippakivi myös eron ja osituksen aikana, ja erityisesti eron jälkeen. Yhteistä hoidettavaa ja huollettavaa (lapset) kun riittää eikä mitään pysty sopimaan järkevästi.
Aivan samaa mieltä näiden kirjoittajien kanssa.
Kuvittelevatko nuo huutelijat, jotka kehottavat heti eroamaan perässä vedettävistä, että ne kiviriipat kuin taikaiskusta heräävät fiksuiksi, toimeliaiksi, yhteistyökykyisiksi heti kun eroa aletaan laittamaan vireille.
Se kiviriippa voi muuttua kiusaa tekeväksi kiviriipaksi, mutta ei se siitä ainakaan paremmaksi tule.
Eron kyllä saa, mutta senkin jälkeen pitää niistä yhteisistä lapsista huolehtia ja kun toinen ei huolehdi, mutta tekee kaikkensa, että kaikki on mahdollisimman hankalaa on todellinen helvetti irti.
Tämän vuoksi eroamista lykätään kunnes lapset ovat isompia, elleivät jo ihan täysi-ikäisiä. Se on ihan selviytymiskeino, pitkälle harkittua vahinkojen minimoimista.
Olette tietysti ennen eroa käyneet sosiaalihuollon puheilla ja kertonut, mikä tilanne teillä kotona on. Ette kai te nyt ihan tyhmiä kuitenkaan ole? Jatkatte mielummin vaikka 15 vuotta samaa paskaa ja sitten eroatte? No omapa on elämänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, että mies haluaisi viettää joulua/synttäreitä/lomia/arkea eritavalla. Olin ajautua itse samaan tilanteeseen, kunnes JUTTELIMME. Mies sanoi, että joulu tulee ilman viittä eri laatikkolajia, suursiivousta, ylenpalttista koristelua. Hänelle riittää jouluvalot ja kinkku. Teimme sitten sellaisen joulun ja voin sanoa, että oikeassa oli! Ja paljon pienemmällä stressillä. Eli anna miehellekin sanavaltaa ja kysy, miten haluaa tehdä niin saat hänet mukaan juttuihin.
Nyt ei aukea alapeukkujen määrä tähän, ihan asialliseen ehdotukseen ja mielipiteeseen. Voisiko joku alapeukuttaja kertoa, miksi? Ei ollut siis minun kommentti, ja ymmärrän ap:n turhautumisen oikein hyvin, mutta myös sen että erilaisista näkemyksistä pitäisi kyllä keskustella kuten tässä ehdotettu!
Koska tässäkin ketjussa ainoastaan naiset ovat oikeassa.
Onneksi oikeassa elämässä asiat eivät ole ihan näin.
Mutta oikeassa elämässä nämä naiset kuitenkin LUULEVAT että asiat ovat niin kuin heistä TUNTUU. Onneksi eron jälkeen miehenkin on mahdollista olla vielä hyvä isä kun ei ole kukaan sitä enää estämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suunnitelkaa ja tehkää kivoja asioita kavereiden kanssa ja lasten kavereiden&kavereiden vanhempien kanssa. Jos miestä ei kiinnosta osallistua suunnitteluun niin miehen ei tarvi osallistua ollenkaan.
Ei ne kaverit lapsille pysty korvaamaan isää.
Ei tarvitsekaan korvata. Sinä koet että isä ei ole läsnä, isä ja lapset kokevat eri tavalla. Sinä et ole muiden tunteissa oikeassa, ainoastaan omissasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon siivoukseen,kaupassakäyntiin,harrastuksiin ym.
Tehkää viikkolista,mitä kukin tekee. Vastuu tekijällä. Ja jos jättää tekemättä, ei siivousta,ei kaupassakäyntiä-käyt lasten kanssa ulkona syömässä. Jos jättää viemättä harrastuksiin,saahan nauttia kiukkuisista kersoista.Ongelma vaan on siinä, että ne lapset kiukuttelevat äidilleen, eli sille läheiselle aikuiselle, eikä sille liki ventovieraalle miehelle, jota nimitetään isäksi.
Ei meillä ainakaan lapset kiukuttele normaalielämästä. Täytyy olla lapsissa joku vika, tai täyteen ahdetussa äitikalenterissa kun normaali eläminen aiheuttaa kiukuttelua eikä jatkuvasti olla sekuntikellon kanssa pyyhältämässä.
Normaalielämästä = isää ei kiinnosta lapsensa vitt*akaan
Just.
Vähän niin kuin arvasin, n aispelon isä in siis ottanut hatkat.
Miksi nämä mieslapset edes haluaa perheen? Olisi ihan yksin niin ei tarvitse tehdä mitään kamalaa, kuten osallistua oman lapsen synttäreihin.
Voisitko vastata kysymykseen, miksi vihaat miehiä noin kovasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle monesti riittää se, että ollaan yhdessä ja on katto pään päällä. Perhe ympärillä ja maassa rauha. Töissä saa painaa ihan tarpeeksi menemään. Miksi naisten pitää koko ajan sählätä, suunnitella ja suihkia?
no siitä perheestä pitää huolehtia, ei se itsessään hoidu. Juurikin nuo ap:n mainitsemat joulut, lasten synttärit, lomat ym. Samalla tavalla se perheen äitikin suihkii töissä ja valitettavan moni näköjään myös kotona, kun miehet ei nyt vaan syystä tai toisesta jaksa.
Jep. Ja uskomattoman moni luulee, etteä he vaan voi lusmuilla ja vapaamatkustaa, eikä siitä tule mitään seurauksia. Kumma kun he hyvin tajuavat, että jos töissä vaan julistaisi että tahtoo omaa rauhaa eikä tee mitään paitsi on, niin potkut tulee. Mutta kotona sitten voikin muka heittäytyä passiiviseksi hoidettavaksi.
No ero siitä sitten tulee. Ja mikä vielä pahempaa, ne omat lapset pitää isää ihan luuserina ja kuspäänä. Eikä sitä lapsuuden passiivisuutta saa enää peruttua kun lapset on isompia, uutta tilaisuutta ei tule.
Ero on just hyvä kun huomataan ettei vanhemmuudet sovi yhteen (eikä ole viitsitty tehdä tarvittavaa työtä sen eteen jo ENNEN lapsia). Ei ne lapset pidä isäänsä huonona, sinä pidät. Lapsillasi on oma mieli ja he arvottavat omista lähtökohdistaan eikä sinun katkeruudestasi käsin isänsä.
Kyllä ne lapset pitävät isäänsä huonona. Useinkin sanovat, ettei isä tee mitään heidän kanssaan. Pyytävät vaikka ulos potkimaan palloa ja aina isä kieltäytyy. Tai lupaa tulla kohta ja 1,5 h myöhemmin on naama edelleen kiinni ruudussa. Lapset ei ole tyhmiä. Tottakai ne tajuaa, jos toinen ei halua tehdä heidän kanssaan mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä mies-pskaa. Mun puoliso sanoi monta kertaa, että kun ei HÄNTÄ kiinnosta käydä leikkipuistossa tai leikkiä pihalla lapsen kanssa. Siihen sanoin, että mitäpä luulet kiinnostaako kolmevitosta naistakaan tuommoinen oikeasti, ei kyse ole siitä mikä aikuista kiinnostaa vaan siitä että vanhemmuuteen kuuluu tehdä sitä, mikä lapsia kiinnostaa ja opetella tykkäämään siitä. Sama juttu sen joulun kanssa, kun HÄNTÄ ei kuulemma joulu kiinnosta. Sitten piti kysyä, että haluatko siitä, että lapsesi ei koe koskaan kotona joulua, koska sinun mielestä se ei ole niin kivaa. Huh huh mitä mieslapsia. Näitä riittää. Sitten ihmetellään, että mikä on kun naiset ei halua lapsia ja ei hyvä mies kelpaa.
Eikö olla vuottakaan oltu yhdessä ennen lasten pykäämnistä, jos ei ole edes yhden joulun kokemusta siitä mitä kumppani yleensä jouluna tekee? Pitäisikö vähän paremmin tutustua ennen kuin saattaa lapsia maailmaan jonkun kanssa?
Ei lapsettoman pariskunnan jouluista paljon voi päätellä. Meillä ainakin oltiin jouluisin jomman kumman vanhemmilla. Ei meillä mitään omaa joulua ollut. Nyt kun on lapsia, niin toki se joulu täytyy järjestää. Mua ei tosin haittaa järjestää sitä joulua yksin, koska en siitä sen enempää hössötä. Huomattavasti suurempi ongelma on arki. On todella raskasta olla se tasan ainoa aikuinen perheessä, joka pyörittää sitä ruoka- ja pyykkishowta yksin. Toinen istuu työhuoneessa aamusta iltaan vastamelukuulokkeet päässä. Ja kyllä, ero on varmasti edessä, mutta juuri nyt mulla ei ole siihenkään energiaa (tiedän valmiiksi, että kaikki jää siinäkin minulle.) Yllättävästi mies kiukuttelee, kun makkarissa on niin hiljaista. Ei tietenkään suostu ymmärtämään mikä tässä on kuviossa on vikana.
Niin, nyt yhtäkkiä se oulu täytyy järjestää, mutta sitä ei yhtään voinut ajatella ennen lasten tekoa? Menkää edelleen jomman kumman vanhemmille syömään jouluna kuten tähänkin asti. Veikkaan että se ei käy koska äidin mielestä nyt pitää olla meidän oma Joulu!!!<3<3<3 Eli täysin turhaa ongelmien kasaamista, kun voisi tehdä kuten tähänkin asti. Kiristäminen seksillä on varmaan toiminut tosi hyvin teillä, eikö ;) Teet itse alkeellisimmatkin virheet ja syytät niistä muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä mies-pskaa. Mun puoliso sanoi monta kertaa, että kun ei HÄNTÄ kiinnosta käydä leikkipuistossa tai leikkiä pihalla lapsen kanssa. Siihen sanoin, että mitäpä luulet kiinnostaako kolmevitosta naistakaan tuommoinen oikeasti, ei kyse ole siitä mikä aikuista kiinnostaa vaan siitä että vanhemmuuteen kuuluu tehdä sitä, mikä lapsia kiinnostaa ja opetella tykkäämään siitä. Sama juttu sen joulun kanssa, kun HÄNTÄ ei kuulemma joulu kiinnosta. Sitten piti kysyä, että haluatko siitä, että lapsesi ei koe koskaan kotona joulua, koska sinun mielestä se ei ole niin kivaa. Huh huh mitä mieslapsia. Näitä riittää. Sitten ihmetellään, että mikä on kun naiset ei halua lapsia ja ei hyvä mies kelpaa.
Eikö olla vuottakaan oltu yhdessä ennen lasten pykäämnistä, jos ei ole edes yhden joulun kokemusta siitä mitä kumppani yleensä jouluna tekee? Pitäisikö vähän paremmin tutustua ennen kuin saattaa lapsia maailmaan jonkun kanssa?
Ei lapsettoman pariskunnan jouluista paljon voi päätellä. Meillä ainakin oltiin jouluisin jomman kumman vanhemmilla. Ei meillä mitään omaa joulua ollut. Nyt kun on lapsia, niin toki se joulu täytyy järjestää. Mua ei tosin haittaa järjestää sitä joulua yksin, koska en siitä sen enempää hössötä. Huomattavasti suurempi ongelma on arki. On todella raskasta olla se tasan ainoa aikuinen perheessä, joka pyörittää sitä ruoka- ja pyykkishowta yksin. Toinen istuu työhuoneessa aamusta iltaan vastamelukuulokkeet päässä. Ja kyllä, ero on varmasti edessä, mutta juuri nyt mulla ei ole siihenkään energiaa (tiedän valmiiksi, että kaikki jää siinäkin minulle.) Yllättävästi mies kiukuttelee, kun makkarissa on niin hiljaista. Ei tietenkään suostu ymmärtämään mikä tässä on kuviossa on vikana.
Niin, nyt yhtäkkiä se oulu täytyy järjestää, mutta sitä ei yhtään voinut ajatella ennen lasten tekoa? Menkää edelleen jomman kumman vanhemmille syömään jouluna kuten tähänkin asti. Veikkaan että se ei käy koska äidin mielestä nyt pitää olla meidän oma Joulu!!!<3<3<3 Eli täysin turhaa ongelmien kasaamista, kun voisi tehdä kuten tähänkin asti. Kiristäminen seksillä on varmaan toiminut tosi hyvin teillä, eikö ;) Teet itse alkeellisimmatkin virheet ja syytät niistä muita.
Isovanhemmat on kuolleet (no, yksi on elossa palvelukodissa). Luetun ymmärtäminen on sulla muutenkin tosi hyvin hallussa. Ei ole joulun järjestäminen ongelma. Arki on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen keski-ikäinen (40+) mies jolla oli aina unelmana perhe ja isyys. Sain jo nuorena tyydytystä ja iloa pienemmän sisaruksen hoidosta, muista huolehtimisesta ja tunteiden ilmaisusta yleensäkin. Tuolla nyt se teini omassa huoneessaan touhuaa, ja olen äärettömän onnellinen että olen pystynyt olemaan läsnä ja pystymme tänä päivänäkin puhumaan kivoista sekä vaikeista asioista. Eläminen ja oleminen on helpon sujuvaa.
Pointtina ei millään lailla omaan torveen puhaltelu, vaan mielestäni olen onnekas kun olen saanut rakastaa. Se mistä ihmetyn kerta toisensa jälkeen, on monen naisen ääretön yllätys perheen perustamisen jälkeen miten mies ei osaa rakastaa, huolehtia, hoitaa asioita tai vain olla läsnä. Miten tätä ei olla havaittu vuosien suhteen aikana aiemmin? Ymmärrän että moni mies on tossukka ja perustaa perheen ympäristön, suvun, odotusten paineesta ja on sitten onneton jos tätä ei halunnut. Vielä kauheampaa tämä on sitten naiselle koska jos ei ole asiaa nähnyt/tiennyt niin miehen pelkurimaisuus on tehnyt väärän valinnan myös naisen osalta peruuttamattomasti.
En osaa tarjota patenttiratkaisua näihin mutta jos on pienikin epäilys että aviomieheksi suunniteltu paperilla unelmamies on ehkä unelma fb tyyppisenä muttei perheen toisena henkisenä vastuunkantajana ja kasvattajana, niin voisi ehkä keksiä matkalle tilanteita joissa ominaisuuksia voisi tulla esiin. Tai tilaisuus miehen kertoa/tajuta mitä haluaa. Vaikea keksiä mitään yksityiskohtaista, mutta jos suhde jo vakaalla pohjalla niin illan perumisen sairauden takia sijaan, "Hei en pysty lähtee kipeenä, pystyisitkö tulla käyttää hauvelin lenkillä ja kokkaa mulle pariksi päiväksi jotain kotiruokaa, ihan mitä vaan, päätä ite, syön mitä vaan". Tärkeetä että tässä tilanteessa ei kysy ohjeita(olettaen ettei allergioita) vaan mies tekee jonkin päätöksen ja toimii. Tai mitä vaan millä voi simuloida miten reagoi tilanteeseen. Pistää vielä lopuksi lukemaan kirjaa aikuiselle iltasaduksi niin taitaa jo arvata mistä kyse :). Ja jos asuttu yhdessä niin tietty näiden pitäisi olla rutiinia että suunnitelmat muuttuu ja prioriteetit on kunnossa.
Missä on näiden miesten oma vastuu tajuta näistä asioista? Miksi naisten pitäisi sekin kaivaa heistä esille joillakin omituisilla testeillä lomalla ollessaan? Tämä on taas tällaista naisten syyllistämistä vaikka syy on noissa miehissä. Ja kyllä sun viestiä paistaa selkeästi se että naisten vastuulla kaikki tämäkin on selvittää ja jos ei ole selvitetty ennen lastentekoa niin syy on naisen. Tai sitten mies vaan on onneton tossukka jolla ei ole omaa tahtoa ja toimii vain muiden pillin mukaan. Miten ne samat miehet sitten pystyvät käymään töissä kun ovat suurin piirtein kehitysvammaisen tasolla. Yllättäen taas tämä kommentti sai paljon tykkäyksiä, ns. tyypillinen mies kertoo nyt totuuden ja tottakai naiset on että oi että, tämä mies puhuu asiaa.
Joillakin käy vaan niin hyvä tuuri jos eivät saa tällaisia vältteleviä vanhempia tai puolisoa, niin on helppo kommentoida näin ja samat henkilöt myös monesti ajattelevat että heille ei itselleen ei ole käynyt noin koska ovat tehneet jotain oikein ja se jolla on vätyspuoliso on tehnyt jotain huonosti ja on tähän syypää.
Syy on 99% siinä joka sanoo syyn olevan jossain muualla kuin itsessä. Ei se ole mikään tuuripeli että valitsee oman lapsensa toisen vanhemman tarkkaan, se on ihan normaalia toiintaa joka pitäisi onnistua sinultakin.
Kumppanin valintaan kannattaa panostaa, eikä ottaa ekaa vastaantulijaa. Lisäksi kannattaa elää sen kanssa useampi vuosi ennen kirkkoon menoa. Nää valittajat ovat itse kumppaninsa valinneet ja on nyt parjaavat täällä miehiään. Virhe tullut tehtyä. Käsi rohkeasti pystyyn virheen merkiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle monesti riittää se, että ollaan yhdessä ja on katto pään päällä. Perhe ympärillä ja maassa rauha. Töissä saa painaa ihan tarpeeksi menemään. Miksi naisten pitää koko ajan sählätä, suunnitella ja suihkia?
no siitä perheestä pitää huolehtia, ei se itsessään hoidu. Juurikin nuo ap:n mainitsemat joulut, lasten synttärit, lomat ym. Samalla tavalla se perheen äitikin suihkii töissä ja valitettavan moni näköjään myös kotona, kun miehet ei nyt vaan syystä tai toisesta jaksa.
Jep. Ja uskomattoman moni luulee, etteä he vaan voi lusmuilla ja vapaamatkustaa, eikä siitä tule mitään seurauksia. Kumma kun he hyvin tajuavat, että jos töissä vaan julistaisi että tahtoo omaa rauhaa eikä tee mitään paitsi on, niin potkut tulee. Mutta kotona sitten voikin muka heittäytyä passiiviseksi hoidettavaksi.
No ero siitä sitten tulee. Ja mikä vielä pahempaa, ne omat lapset pitää isää ihan luuserina ja kuspäänä. Eikä sitä lapsuuden passiivisuutta saa enää peruttua kun lapset on isompia, uutta tilaisuutta ei tule.
Ero on just hyvä kun huomataan ettei vanhemmuudet sovi yhteen (eikä ole viitsitty tehdä tarvittavaa työtä sen eteen jo ENNEN lapsia). Ei ne lapset pidä isäänsä huonona, sinä pidät. Lapsillasi on oma mieli ja he arvottavat omista lähtökohdistaan eikä sinun katkeruudestasi käsin isänsä.
Kyllä ne lapset pitävät isäänsä huonona. Useinkin sanovat, ettei isä tee mitään heidän kanssaan. Pyytävät vaikka ulos potkimaan palloa ja aina isä kieltäytyy. Tai lupaa tulla kohta ja 1,5 h myöhemmin on naama edelleen kiinni ruudussa. Lapset ei ole tyhmiä. Tottakai ne tajuaa, jos toinen ei halua tehdä heidän kanssaan mitään.
Jep, minkähän takia ne lapsetkaan ei enää halua tehdä asioita isänsä kanssa, vaan aina jos mahdollista valitsevat äidin? Ja nyt kyse ei ole taaperoista joille näitä äiti- tai isikausia saattaa tulla vaan isommista lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä on taas ollut huvittavaa lukea naisten valitusta ja ruikutusta asioista. Mies ei tee sitä ja tätä. Ei osaa sitä ja tätä. Ei osallistu siihen ja tähän. Sitten kun mies tekee ja osallistuu, niin sitten valitetaan vaikka siitä, että eihän se edes tiedä lapsen kengänkokoa.
Valitetaan, valitetaan ja valitetaan. Silti vaan jatketaan saman kumppanin kanssa. Vuodesta toiseen. Ja valitetaan lisää. Asialle ei tehdä mitään. Valitetaan ja haukutaan. Muututaan katkeriksi. Pian kaikki miehet ovatkin samanlaisia sikoja.
Kuka pakottaa teitä elämään tollasten kumppanien kanssa. Ei kukaan. Erotkaa ja vaihtakaa parempaan. Näin minä olen tehnyt. Kaikki siivousfriikit, nalkuttajat ja pihtarit ovat saaneet lähteä. Parempiakin naisia maailmassa onneksi on. Ja voi kuinka hyvää elämä voikaan olla hyvän kumppanin kanssa. Ollut jo yli 20 vuotta.
Olette kyllä aika vässyköitä. Mahdollisesti masokisteja. Ette vaan uskalla ottaa asioita omiin käsiinne ja tehdä ratkaisuja oman elämän parantamiseksi. Ja kohta joku tulee avautumaan, että ei se ero ole helppoa, kun on lapsia ja asuntolainaakin. Ei kai sen helppoa kuulukaan olla. Vaikeampaa se on silloin, jos ei ole rohkeutta siihen. Jatketaan paskan miehen kanssa ja valitetaan. Vuodesta toiseen.
Kyllä mä jotenkin säälin teitä. Ja jotenkin ajattelen, että saatte juuri sen minkä ansaitsette. Voimia pimeään talveen paskan kumppaninne kanssa. Voimia tulettekin tarvitsemaan. Vertaistukea voi aina tulla vauva-palstalle hakemaan. Sitä täällä tapahtuukin ihan joka viikko.
Mikä teitä oikein vaivaa? Ja nyt saatte alkaa haukkumaan minua...
En hauku, mutta kysyn: Kuinka monen lapsen lähihuoltajaksi jäit noiden erojesi jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten, kun mies alkaakin suunnitella asioita eli "talloo naisen varpaile" ja "kävelee tämän yli", niin sittenhän av-mammoilla onkin piru merrassa.
Menee muuten just näin. Sitten alkaa valitus, että olen suunnitellut jo silloin sitä ja tätä.
Miehen on siis ihan mahdottomuus kysäistä vaimolta, että oletko tehnyt suunnitelmia asian x varalle, kun minulla olisi muutama idea?
On. Esimerkisi silloin, kun haluaisi järjestää jonkun yllätyksen, minkä perään aina huudetaan. Sitten se ei kelpaakaan, kun ei sovi naisen järjestelyihin.
Kuka huutaa yllätyksen perään? Olet taas lukenut niitä naistenlehtiä, oikeat naiset ei ole innoisaan jostakin yllätyksestä.
Huono mies tässä selittelee, sen sijaan että vaan myöntäisi olevansa huono isä. Saati muuttaisi käytöstään.
Sen voin ihan kokemuksesta kertoa, että lapset tajuavat jo aika pieninä ettei isä oikeasti välitä eikä rakasta. Ja isällä on odotettavissa yksinäinen vanhuus, ne lapset ei käy katsomassa kun je ovat isältä oppineet, että voi vaan möllöttää ja olla omassa rauhassa. Kun isä sitten jätetään siihen omaan rauhaan, kumma kyllä sekään ei ole hyvä, uhriutuu että miksei kukaan välitä. No siksi, ettei isäkään välittänyt.
No jopas oli oksennusta.
Vai oikeat naiset eivät välitä yllätyksistä? Naistenlehdistä en tiedä, kun en niitä lue.
Huono mies selittelee. Mistä muuten tiedät olenko isä vai en? Et mistään, arvailet vaan. Sinun isäsäsi ilmeisesti ei antanut sinulle huomiota ja hellyyttä. Taidatkin projisoida omaa ja huonoa isäsuhdettasi muihin. Vielä ei ole myöhäistä mennä terapiaan. Tekee sulle ihan hyvää.
Minä sen sijaan jäi kotiin hoitamaan tyttöäni, kun piti päättää kumpi jää ja kumpi menee töihin. Elämäni parasta aikaa muuten. Joten se noista sun teorioistasi ja olettamuksistasi.
Olen oikea nainen, ja vihaan yllätyksiä, joissa minun odotetaan tekevän jotain tai menevän jonnekin. Ainoa kiva yllätys on joku mieluinen tavaralahja.
Ja minä olen mies joka vihaa sitä ettei kotona saa koskaan olla rauhassa vaan pirttihirmu sanelee miten kunkin päivä menee aamusta iltaan. Jatkuvasti odotetaan minun tekevän jotain tai menevän jonnekin mihin hirmu määrää.
Ja olet pirttihirmun kanssa koska?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä kyllä sitte naisetkaan osallistu usein sellaseen miehelle mieluisampaan juhlatyyliin että vähemmän krumeluuria ja enemmän relaa. Tyypillisesti ainoastaan justiinan mielipide pätee ja muita ei lasketa.
Just tätä minä, 8, yritin sanoa. Ihan yhtälailla muijat nyrpistää nenäänsä miehen ehdottamille saunailloille kuin mies naisen ehdottamille synttäreille. Miehet on vaan sen verran fiksuja, että antavat useimmiten vaan periksi, kun eivät jaksa vääntää ja draamailla. Pidemmän päälle tuollainen joustaminen vaan menee siihen, ettei mielipidettä huomioida lopulta ollenkaan ja silloin toisen odotukset jää kokonaan täyttämättä ja siitä se eristäytyminen lähtee.
Mutta kun niissä synttäreissä olisi kyse _lapsista_ ja heidän haluistaan ja tarpeistaan, ei mistään naisen omasta huvituksesta. Vai vertaatko nyt tosissaan jotain poikien saunailtaa lasten synttäreihin? Jos haluaa lapsia niin pitää vaan sitten tehdä asioita lasten takia vaikka ei välttämättä huvittaisikaan, ja olla niistä lapsista ja heidän tarpeistaan kiinnostunut, niin se vaan menee.
Monesti lasten synttäreissä on kyse siitä että äiti pääsee pätemään ja näyttämään.
Monesti näin on. Ainakin mitä sivusta on tullut seurattua.
Äiti järjestää juuri sellaiset synttärit lapselle, kuin äiti itse haluaa. Onneksi oma puolisoni ei lukeudu tuohon ryhmään.
Jos kyse ei ole taaperosta, niin lapsi osaa itse kysyttäessä kertoa, millaiset synttärit hän haluaisi ja ketä kutsutaan vieraaksi. Ehkä joillain rikkailla julkkiksilla on lapsille suureelliset synttärit, jossa vieraina on aikuisia julkkiksia, mutta meillä taviksilla vieraat on sukulaisia ja lasten kavereita. Ainakin omat lapset olivat innoissaan suunnittelemassa, mitä makeaa ja suolaista vieraille tehdään. Jos mies olisi tullut nillittämään miksi synttäreitä pidetään, olisin potkaissut miehen pihalle lapsen juhlapäivää pilaamasta.
Tuo inttäjä taitaa seurailla tätä elämänmenoa Kardishiansien ja muiden julkkis-tosi-tv-ohjelmien välityksellä. Ei taida tajuta, että tavisihmisten normaalielämä on jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin koko ketjun ja mun on nyt pakko kysyä, että miksi te naiset teette elämästänne niin rankkaa? Miksi te vedätte niitä riippakiviä perässänne?
Eikö vaan voisi viheltää pelin poikki ja todeta, että tämä loppuu nyt. Valitatte palstoilla ja olette kuin mitäkin marttyyrejä. Kai se eroaminen sitten on vielä pahempaa, kuin asuminen sen riippakiven kanssa?
Valitettavasti riippakivestä eroaminenkin on aikamoinen projekti. Kaikki jää siinäkin vain toiselle ja jos on esim. yhteinen asunto ja lapsia, niin siihen tarvitaan aika paljon voimia. Tämä ainakin itsellä on syynä. Ero tulee kyllä, mutta vasta sitten, kun lapset pärjää enemmän omillaan ja saan ladattua itseeni riittävästi voimia erota. Nyt juuri en jaksa.
Voi jäädä toiselle, jos naimisiin mennessä on ollut niin tyhmä ja hyväuskoinen, että on kokenut avioehdon tarpeettomaksi. Siitä voi syyttää vain itseään. Ei miestään.
Mutta eipä mitään. Itse olet valinnut jatkaa paskassa suhteessa. Pulinat silloin pois. Ihan turhaa valittaa ja avautua asiasta.
Siis miten avioehto tähän liittyy?? Jos on yhteinen asunto, niin ei siinä paljon avioehto auta. Meillä on molemmilla omat rahat, mutta ei meistä kummallakaan olisi tässä nykyasunnossa varaa yksin olla, joten se pitää myydä ja muuttaa pois. Kun toinen on täysin perässä vedettävä, niin uskotko tosiaan että hoitaa mitään asioita itse? Ja kyllä olen valinnut jäädä tällä hetkellä tähän, koska en muuta jaksa. Tuskin tulen koskaan enää ryhtymään parisuhteeseen, joten ihan sama se on tässä olla. Keskityn kivaan elämään lasten kanssa.
Sinähän sanoit, että kaikki kuitenkin menee toiselle. Siksi se avioehto tehdään ennen naimisiin menoa. Tai no ainakin täysjärkinen toimii niin. Sinä ilmeisesti jätit tekemättä?
Taas on mennyt kumppaninvalinta ihan nappiin ja sitten napistaan, kiukutellaan ja katkeroidutaan. Kerro nyt mulle, kuinka on rankempaa erota, kuin elää paskassa suhteessa vaikka 12 vuotta? Mutta kerranhan täällä vaan eletään.
Voit taputtaa itseäsi olkapäälle hyvästä parinvalinnasta sekä siitä että jaksat ja jaksat. Sen lisäksi lapset saavat loistavan esimerkin tulevaisuutta varten. Voivat itsekin kasvaa tunnevammaisiksi ihmisiksi, kun malli on kotoa saatu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen tekee siitä omasta elämästään todella vaikeaa. Kaikkea pitää olla ja kulissit kiiltävät. Siinä se ongelma on, eikä lapsiperheen pyörittämisessä. Karsikaa epäolennainen pois ja synttäritkin voi järjestää ihan pienellä vaivalla jos haluaa, mutta silloin ei menesty äitienvälisissä kilpailuissa.
Ai kuten ostamalla purkin Mehu-Kattia ja keksipaketin? Lapselle tulee kyllä arvostettu olo.
Ei vaan näyttää muille äideille, että minä olen hyvä äiti, kun tuhlasin elämästä 15 lapsen synttäreihin, kun siitä olisi selvinnyt puolessa tunnissa.
Lapsia ei voisi vähempää kiinnostaa kuinka paljon vaivaa synttäreiden järjestämiseen on tuhlattu.
Yleensä synttärit järjestetään sen oman lapsen vuoksi. Ja kyllä lasta varmaan kiinnostaa juhlitaanko vai jätetäänkö synttärit juhlimatta. En tiedä, miten jotkut miehet ottavat tämän jonain henkilökohtaisena loukkauksena. Ei meillä isä istu lapsen syntymäpäivinä nurkassa, vaan hakee konditoriosta kakun lapselle. Ei ole mikään ongelma. Mistä muista äideistä jankkaat? Kakkua syömässä on ap ja hänen lapsensa, sekä sivussa murjottava ukko.
En minä tykkää kakusta. Pitääkö vielä onnitellakin, en minä halua. Kaikkea pitäisi muka viitsiä lasten tähden. Emmähaluu.
Se onkin paha jos esikoinen on hyvin nukkuva ja kaikki sujuu, mutta se kuopus ei olekaan. Itsekin olin aika zombie juuri kuopuksen vauva-aikaan, kun yöt valvoin vauvan kanssa ja päivät kolmevuotiaan joka ei nukkunut päiväunia. Eipä siinä hirveästi jaksanut mitään suunnitella ja ihan kaikki oli todellakin ihan h*lvetin vaikeaa. Toisaalta oli esikoisenkin kanssa vaikeaa tavallaan, kun kaikki oli niin uutta ja piti opetella ihan erilainen elämänrytmi sen entisen rennon olemisen sijaan.