Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä
22.10.2022 |
Kaikki synttärit, joulut ja muut juhlahetket joudun suunnittelemaan yksin ja järjestämään yksin. Tekee kyllä jonkun yksittäisen helpon asian niistä, jos käskemällä käsken ja annan tarkat ohjeet niin että ei joudu vaivaamaan päätään yhtään, esim että käy keskiviikkona ostamassa joulukuusi, pituus 230 cm, tuuhea, ja laita se ulkovarastoon sulamaan. Osallistuu juhlaan sitten ihan puolivaloilla, on paikalla mutta ei läsnä, istuu jotenkin vähän sivussa ja ei puhu oikein mitään eikä tee mitään. Vaikka lapsia vartenhan ne joulujutut on ja synttäreiden vietot. Ihan kuin häntä ei voisi vähempää kiinnostaa osallistua siihen, että lapsi puhaltaa synttärikakkunsa kynttilät tai avaa joululahjat. Viime jouluna söi oman joulupuuronsa olohuoneen sohvalla telkkaria katsoen, minä ja lapset ruokapöydässä. Kuopuksen viime synttäreillä ei ottanut edes kakkua, vaikka tykkää paljon kakuista. Kun räjähdän lopulta tällaisesta käytöksestä, hän loukkaantuu verisesti. Erota hän ei halua ja perheen halusi perustaa, jopa enemmän kuin minä. Mitä tämä oikein on?
Kommentit (1808)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on vähän samanlainen, vaikka meillä ei olekaan lapsia. Ei osallistu esimerkiksi lomien tai juhlien suunnitteluun eikä ole ikinä kartalla mistään. Ei myöskään ikinä järjestä meille mitään yhteistä, vaan kaikki jää minun harteilleni. Kieltämättä alan olla jo lopeensa kyllästynyt tähän yksipuolisen järjestelyyn, tuntuu että minä vastaan liikaa suunnittelusta ja järjestelyistä ja mies ikäänkuin tulee aina ns. valmiiseen pöytään. Auttaa ja hoitaa kyllä asioita, mutta vasta kun sanotaan mitä pitää tehdä. Asiasta keskustelu ei onnistu, vaan ottaa nokkiinsa. Jotain autismia tai narsismiako lienee?
Olisi kuitenkin käynyt niin että suhteen alkupuolella mies osallistui jonkin jutun järjestämiseen ja sai siitä haukut.
Mies oppi kerrasta että ei kannata edes yrittää v..tuiksi menee kuitenkin.
Toimiiko tuo sama periaate töissäkin? Jos ei heti onnistu, niin sitten jätetään työt tekemättä? Mitäs jos esimies huomauttaa, että pitää tehdä paremmin, miten mies siihen suhtautuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä kyllä sitte naisetkaan osallistu usein sellaseen miehelle mieluisampaan juhlatyyliin että vähemmän krumeluuria ja enemmän relaa. Tyypillisesti ainoastaan justiinan mielipide pätee ja muita ei lasketa.
Tässähän puhuttiin selvästi että järjestelyt on enemmän lapsia varten, eikä edes ole mitään "krumeluuria". Lapset kun tuppaavat tykkäämään joulusta ja synttärijuhlista. Samoin oli mainittu perheen yhteinen tekeminen yleensäkin, mihin mies ei osallistu. Ei viitsi edes joulupuuroa syödä perheen kanssa samassa pöydässä.
Eli siis: miesten vuoksi pitäisi mielellään olla viettämättä lasten synttäreitä. Kun se häiritsee. Ei oo sillai mun juttu. Teeskentelyä. Turhuutta.
Jos joku lahja nyt sille ipanalle pitää antaa, niin nopeesti sitten. En tule samaan pöytään. Ja kakkuakin vielä, hirvee hössötys. Miksei sais vaa olla rauhassa. Jos tällasen koettelemuksen joutuu kärsimään kerran vuodessa, niin mä en ala. Epistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä on taas ollut huvittavaa lukea naisten valitusta ja ruikutusta asioista. Mies ei tee sitä ja tätä. Ei osaa sitä ja tätä. Ei osallistu siihen ja tähän. Sitten kun mies tekee ja osallistuu, niin sitten valitetaan vaikka siitä, että eihän se edes tiedä lapsen kengänkokoa.
Valitetaan, valitetaan ja valitetaan. Silti vaan jatketaan saman kumppanin kanssa. Vuodesta toiseen. Ja valitetaan lisää. Asialle ei tehdä mitään. Valitetaan ja haukutaan. Muututaan katkeriksi. Pian kaikki miehet ovatkin samanlaisia sikoja.
Kuka pakottaa teitä elämään tollasten kumppanien kanssa. Ei kukaan. Erotkaa ja vaihtakaa parempaan. Näin minä olen tehnyt. Kaikki siivousfriikit, nalkuttajat ja pihtarit ovat saaneet lähteä. Parempiakin naisia maailmassa onneksi on. Ja voi kuinka hyvää elämä voikaan olla hyvän kumppanin kanssa. Ollut jo yli 20 vuotta.
Olette kyllä aika vässyköitä. Mahdollisesti masokisteja. Ette vaan uskalla ottaa asioita omiin käsiinne ja tehdä ratkaisuja oman elämän parantamiseksi. Ja kohta joku tulee avautumaan, että ei se ero ole helppoa, kun on lapsia ja asuntolainaakin. Ei kai sen helppoa kuulukaan olla. Vaikeampaa se on silloin, jos ei ole rohkeutta siihen. Jatketaan paskan miehen kanssa ja valitetaan. Vuodesta toiseen.
Kyllä mä jotenkin säälin teitä. Ja jotenkin ajattelen, että saatte juuri sen minkä ansaitsette. Voimia pimeään talveen paskan kumppaninne kanssa. Voimia tulettekin tarvitsemaan. Vertaistukea voi aina tulla vauva-palstalle hakemaan. Sitä täällä tapahtuukin ihan joka viikko.
Mikä teitä oikein vaivaa? Ja nyt saatte alkaa haukkumaan minua...
En hauku, mutta kysyn: Kuinka monen lapsen lähihuoltajaksi jäit noiden erojesi jälkeen?
En yhdenkään. Koska en tehnyt lapsia naisen kanssa, jota en tuntenut vielä riittävän hyvin. Älä tee sinäkään. Nykyisen puolison kanssa tein. Pitkän yhdessäolon jälkeen. Ja mahtava ihminen onkin.
Teinkin täysin oikein, kun lopetin suhteet naisten kanssa, jotka eivät olleet minulle sitä, mitä etsin. Miksi jäädä roikkumaan sellaiseen suhteeseen. Tehkää te muutkin rohkeasti niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää olla suhteessa, missä nainen haluaa kaikenlaisia kissanristiäisiä ja vaatii muita toteuttamaan näitä. Miten vaikeaa voi olla tehdä itse tai sitten jättää väliin? Uhriutuminen on todella rasittavaa.
Jännä. Oliko sinulla koskaan synttärit lapsena? Olisiko ollut ok, jos toinen vanhempi olisi ollut siellä mököttämässä & muistuttamassa, että tämä on turhaa?
Sinä vain pidät normaalia istumista mököttämisenä kun mies ei ole taaskaan osannut täyttää sinun toiveitasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle monesti riittää se, että ollaan yhdessä ja on katto pään päällä. Perhe ympärillä ja maassa rauha. Töissä saa painaa ihan tarpeeksi menemään. Miksi naisten pitää koko ajan sählätä, suunnitella ja suihkia?
no siitä perheestä pitää huolehtia, ei se itsessään hoidu. Juurikin nuo ap:n mainitsemat joulut, lasten synttärit, lomat ym. Samalla tavalla se perheen äitikin suihkii töissä ja valitettavan moni näköjään myös kotona, kun miehet ei nyt vaan syystä tai toisesta jaksa.
Jep. Ja uskomattoman moni luulee, etteä he vaan voi lusmuilla ja vapaamatkustaa, eikä siitä tule mitään seurauksia. Kumma kun he hyvin tajuavat, että jos töissä vaan julistaisi että tahtoo omaa rauhaa eikä tee mitään paitsi on, niin potkut tulee. Mutta kotona sitten voikin muka heittäytyä passiiviseksi hoidettavaksi.
No ero siitä sitten tulee. Ja mikä vielä pahempaa, ne omat lapset pitää isää ihan luuserina ja kuspäänä. Eikä sitä lapsuuden passiivisuutta saa enää peruttua kun lapset on isompia, uutta tilaisuutta ei tule.
Ero on just hyvä kun huomataan ettei vanhemmuudet sovi yhteen (eikä ole viitsitty tehdä tarvittavaa työtä sen eteen jo ENNEN lapsia). Ei ne lapset pidä isäänsä huonona, sinä pidät. Lapsillasi on oma mieli ja he arvottavat omista lähtökohdistaan eikä sinun katkeruudestasi käsin isänsä.
Kyllä ne lapset pitävät isäänsä huonona. Useinkin sanovat, ettei isä tee mitään heidän kanssaan. Pyytävät vaikka ulos potkimaan palloa ja aina isä kieltäytyy. Tai lupaa tulla kohta ja 1,5 h myöhemmin on naama edelleen kiinni ruudussa. Lapset ei ole tyhmiä. Tottakai ne tajuaa, jos toinen ei halua tehdä heidän kanssaan mitään.
Meilläkin valitetaan jos ei koko ajan tehdä lapsen mielen mukaan. silloin on vanhempi vähän tyhmä. Älä viitsi aikuisena lähteä tuohon mukaan.
Kysymys: onko joillekin isille jotenkin noloa tehdä asioita, jotka eivät ole heille itselleen niin tärkeitä, mutta lapselle ovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on vähän samanlainen, vaikka meillä ei olekaan lapsia. Ei osallistu esimerkiksi lomien tai juhlien suunnitteluun eikä ole ikinä kartalla mistään. Ei myöskään ikinä järjestä meille mitään yhteistä, vaan kaikki jää minun harteilleni. Kieltämättä alan olla jo lopeensa kyllästynyt tähän yksipuolisen järjestelyyn, tuntuu että minä vastaan liikaa suunnittelusta ja järjestelyistä ja mies ikäänkuin tulee aina ns. valmiiseen pöytään. Auttaa ja hoitaa kyllä asioita, mutta vasta kun sanotaan mitä pitää tehdä. Asiasta keskustelu ei onnistu, vaan ottaa nokkiinsa. Jotain autismia tai narsismiako lienee?
Olisi kuitenkin käynyt niin että suhteen alkupuolella mies osallistui jonkin jutun järjestämiseen ja sai siitä haukut.
Mies oppi kerrasta että ei kannata edes yrittää v..tuiksi menee kuitenkin.
Toimiiko tuo sama periaate töissäkin? Jos ei heti onnistu, niin sitten jätetään työt tekemättä? Mitäs jos esimies huomauttaa, että pitää tehdä paremmin, miten mies siihen suhtautuu?
Tosi moni nainen kuvittelee miehen olevan hänellä töissä.
Onpa settiä.
En ihmettele yhtään, jos miehiä ei asiat naisten kanssa aina kiinnosta.
Mutta sitä ihmettelen, miksi roikkua myrkyllisessä suhteessa. Lapset sitten saavat hyvän käsityksen ihmissuhteesta. Tosin ei normaalista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa settiä.
En ihmettele yhtään, jos miehiä ei asiat naisten kanssa aina kiinnosta.
Mutta sitä ihmettelen, miksi roikkua myrkyllisessä suhteessa. Lapset sitten saavat hyvän käsityksen ihmissuhteesta. Tosin ei normaalista.
Ööö....tekeekö siis ihmissuhteesta myrkyllisen se, että akka kehtaa vaivata miestä naisten asioilla, kuten yhteisten lasten syntymäpäivillä? Ja vaatii osallistumaan, vaikka se ei miehelle kuulu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä on taas ollut huvittavaa lukea naisten valitusta ja ruikutusta asioista. Mies ei tee sitä ja tätä. Ei osaa sitä ja tätä. Ei osallistu siihen ja tähän. Sitten kun mies tekee ja osallistuu, niin sitten valitetaan vaikka siitä, että eihän se edes tiedä lapsen kengänkokoa.
Valitetaan, valitetaan ja valitetaan. Silti vaan jatketaan saman kumppanin kanssa. Vuodesta toiseen. Ja valitetaan lisää. Asialle ei tehdä mitään. Valitetaan ja haukutaan. Muututaan katkeriksi. Pian kaikki miehet ovatkin samanlaisia sikoja.
Kuka pakottaa teitä elämään tollasten kumppanien kanssa. Ei kukaan. Erotkaa ja vaihtakaa parempaan. Näin minä olen tehnyt. Kaikki siivousfriikit, nalkuttajat ja pihtarit ovat saaneet lähteä. Parempiakin naisia maailmassa onneksi on. Ja voi kuinka hyvää elämä voikaan olla hyvän kumppanin kanssa. Ollut jo yli 20 vuotta.
Olette kyllä aika vässyköitä. Mahdollisesti masokisteja. Ette vaan uskalla ottaa asioita omiin käsiinne ja tehdä ratkaisuja oman elämän parantamiseksi. Ja kohta joku tulee avautumaan, että ei se ero ole helppoa, kun on lapsia ja asuntolainaakin. Ei kai sen helppoa kuulukaan olla. Vaikeampaa se on silloin, jos ei ole rohkeutta siihen. Jatketaan paskan miehen kanssa ja valitetaan. Vuodesta toiseen.
Kyllä mä jotenkin säälin teitä. Ja jotenkin ajattelen, että saatte juuri sen minkä ansaitsette. Voimia pimeään talveen paskan kumppaninne kanssa. Voimia tulettekin tarvitsemaan. Vertaistukea voi aina tulla vauva-palstalle hakemaan. Sitä täällä tapahtuukin ihan joka viikko.
Mikä teitä oikein vaivaa? Ja nyt saatte alkaa haukkumaan minua...
En hauku, mutta kysyn: Kuinka monen lapsen lähihuoltajaksi jäit noiden erojesi jälkeen?
En yhdenkään. Koska en tehnyt lapsia naisen kanssa, jota en tuntenut vielä riittävän hyvin. Älä tee sinäkään. Nykyisen puolison kanssa tein. Pitkän yhdessäolon jälkeen. Ja mahtava ihminen onkin.
Teinkin täysin oikein, kun lopetin suhteet naisten kanssa, jotka eivät olleet minulle sitä, mitä etsin. Miksi jäädä roikkumaan sellaiseen suhteeseen. Tehkää te muutkin rohkeasti niin.
Sinä olet tehnyt lapset siinä viiskymppisenä tai vanhempana. Naisilla ei ole vara odotella kymmeniä vuosia eikä sekään ole tae siitä, millainen isä miehestä kuoriutuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suunnitelkaa ja tehkää kivoja asioita kavereiden kanssa ja lasten kavereiden&kavereiden vanhempien kanssa. Jos miestä ei kiinnosta osallistua suunnitteluun niin miehen ei tarvi osallistua ollenkaan.
Ei ne kaverit lapsille pysty korvaamaan isää.
Ei tarvitsekaan korvata. Sinä koet että isä ei ole läsnä, isä ja lapset kokevat eri tavalla. Sinä et ole muiden tunteissa oikeassa, ainoastaan omissasi.
Oma isä oli tuollainen, joka ei osallistunut lasten elämään oikein millään tavalla. Isä jäi minulle vieraaksi, me ei koskaan edes juteltu. Kyllä se suretti minua. Ihan samoin käy näille nykylapsille, jos heidän isänsä ihan väkisin haluaa elää erillistä elämää eikä välitä perheen toiveista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on vähän samanlainen, vaikka meillä ei olekaan lapsia. Ei osallistu esimerkiksi lomien tai juhlien suunnitteluun eikä ole ikinä kartalla mistään. Ei myöskään ikinä järjestä meille mitään yhteistä, vaan kaikki jää minun harteilleni. Kieltämättä alan olla jo lopeensa kyllästynyt tähän yksipuolisen järjestelyyn, tuntuu että minä vastaan liikaa suunnittelusta ja järjestelyistä ja mies ikäänkuin tulee aina ns. valmiiseen pöytään. Auttaa ja hoitaa kyllä asioita, mutta vasta kun sanotaan mitä pitää tehdä. Asiasta keskustelu ei onnistu, vaan ottaa nokkiinsa. Jotain autismia tai narsismiako lienee?
Olisi kuitenkin käynyt niin että suhteen alkupuolella mies osallistui jonkin jutun järjestämiseen ja sai siitä haukut.
Mies oppi kerrasta että ei kannata edes yrittää v..tuiksi menee kuitenkin.
Toimiiko tuo sama periaate töissäkin? Jos ei heti onnistu, niin sitten jätetään työt tekemättä? Mitäs jos esimies huomauttaa, että pitää tehdä paremmin, miten mies siihen suhtautuu?
Tosi moni nainen kuvittelee miehen olevan hänellä töissä.
Ei vaan ihmettelee, miten mies pärjää töissä ilman mitään oma-aloitteisuutta tai toisten huomioimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten, kun mies alkaakin suunnitella asioita eli "talloo naisen varpaile" ja "kävelee tämän yli", niin sittenhän av-mammoilla onkin piru merrassa.
Menee muuten just näin. Sitten alkaa valitus, että olen suunnitellut jo silloin sitä ja tätä.
Miehen on siis ihan mahdottomuus kysäistä vaimolta, että oletko tehnyt suunnitelmia asian x varalle, kun minulla olisi muutama idea?
On. Esimerkisi silloin, kun haluaisi järjestää jonkun yllätyksen, minkä perään aina huudetaan. Sitten se ei kelpaakaan, kun ei sovi naisen järjestelyihin.
On sulla vaikeeta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää olla suhteessa, missä nainen haluaa kaikenlaisia kissanristiäisiä ja vaatii muita toteuttamaan näitä. Miten vaikeaa voi olla tehdä itse tai sitten jättää väliin? Uhriutuminen on todella rasittavaa.
Jännä. Oliko sinulla koskaan synttärit lapsena? Olisiko ollut ok, jos toinen vanhempi olisi ollut siellä mököttämässä & muistuttamassa, että tämä on turhaa?
Sinä vain pidät normaalia istumista mököttämisenä kun mies ei ole taaskaan osannut täyttää sinun toiveitasi.
No jos sillä hetkellä kun olisi aika toivottaa hyvää syntymäpäivää lapselle (Ah mikä suuri vaiva! Mieshän ei sellaiseen pysty, koska oma maskuliinisuus voi tuhoutua kun joutuu lässyttämään!) isä häippäsee omiin oloihinsa, kun ei asia hänelle kuulu, niin onhan se selvä viesti - sille lapselle.
No oma vika, jos lyöttäytyy yhteen tuollaisen vapaamatkustajan kanssa. Mikä hänessä viehätti alun perin?
Samanlaisia önnönnöitä noi ukot on työpaikoillaan. Sosiaalinen osaaminen nolla, työntekoa harjoitellaan ja usein vain larpataan.
T. Osastosihteeri
Eihän tuossa ole muuta vaihtoehtoa kuin sopia että esimerkiksi lasten syntymäpäivät, joulut ja muut järjestetään vuorotellen. Kun on miehen vuoro järjestää, lähdet ap pois siksi aikaa.
Se halusi geeninsä eteenpäin mutta odotti että sinä mukisematta hoidat lapset yksin koska olet nainen. Tälläinen luulo/vaatimus tuntuu olevan yleistä.