Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä
22.10.2022 |
Kaikki synttärit, joulut ja muut juhlahetket joudun suunnittelemaan yksin ja järjestämään yksin. Tekee kyllä jonkun yksittäisen helpon asian niistä, jos käskemällä käsken ja annan tarkat ohjeet niin että ei joudu vaivaamaan päätään yhtään, esim että käy keskiviikkona ostamassa joulukuusi, pituus 230 cm, tuuhea, ja laita se ulkovarastoon sulamaan. Osallistuu juhlaan sitten ihan puolivaloilla, on paikalla mutta ei läsnä, istuu jotenkin vähän sivussa ja ei puhu oikein mitään eikä tee mitään. Vaikka lapsia vartenhan ne joulujutut on ja synttäreiden vietot. Ihan kuin häntä ei voisi vähempää kiinnostaa osallistua siihen, että lapsi puhaltaa synttärikakkunsa kynttilät tai avaa joululahjat. Viime jouluna söi oman joulupuuronsa olohuoneen sohvalla telkkaria katsoen, minä ja lapset ruokapöydässä. Kuopuksen viime synttäreillä ei ottanut edes kakkua, vaikka tykkää paljon kakuista. Kun räjähdän lopulta tällaisesta käytöksestä, hän loukkaantuu verisesti. Erota hän ei halua ja perheen halusi perustaa, jopa enemmän kuin minä. Mitä tämä oikein on?
Kommentit (1808)
No oikeastihan tuollainen ihminen ei ole normaali, mt-ongelmat näkyy ja kauas. Mutta sitten pitää sitoutua hoitoon, ei maksattaa omaa pahaa oloa lapsilla.
Puolison taas tulisi suojata niitä lapsia ja erota, ennenkuin niitä mt-ongelmia ja oireita on myös lapsilla. Lapselle on traumatisoivaa koko ajan kokea, että vanhempi ei välitä, lapset vääntävät sen helposti vielä omaksi syykseen (tyyliin kyllä isä jaksaisi olla mun kanssa, jos olisin kaikin tavoin parempi).
Ei ole helppoa erota vätyksestä joka passiivis-aggrena haraa vastaan (puhun omasta kokemuksesta), mutta ei se elämä koskaan parane ellei tätä eroa tehdä. Lapsia tulee suojella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on vähän samanlainen, vaikka meillä ei olekaan lapsia. Ei osallistu esimerkiksi lomien tai juhlien suunnitteluun eikä ole ikinä kartalla mistään. Ei myöskään ikinä järjestä meille mitään yhteistä, vaan kaikki jää minun harteilleni. Kieltämättä alan olla jo lopeensa kyllästynyt tähän yksipuolisen järjestelyyn, tuntuu että minä vastaan liikaa suunnittelusta ja järjestelyistä ja mies ikäänkuin tulee aina ns. valmiiseen pöytään. Auttaa ja hoitaa kyllä asioita, mutta vasta kun sanotaan mitä pitää tehdä. Asiasta keskustelu ei onnistu, vaan ottaa nokkiinsa. Jotain autismia tai narsismiako lienee?
Olisi kuitenkin käynyt niin että suhteen alkupuolella mies osallistui jonkin jutun järjestämiseen ja sai siitä haukut.
Mies oppi kerrasta että ei kannata edes yrittää v..tuiksi menee kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten, kun mies alkaakin suunnitella asioita eli "talloo naisen varpaile" ja "kävelee tämän yli", niin sittenhän av-mammoilla onkin piru merrassa.
Menee muuten just näin. Sitten alkaa valitus, että olen suunnitellut jo silloin sitä ja tätä.
Juuri näin! Hermosaha laulaa aamusta iltaan ja päivän ohjelmat on aikataulutettu minuutin tarkkuudella. Ei sitä jaksanut ei!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten, kun mies alkaakin suunnitella asioita eli "talloo naisen varpaile" ja "kävelee tämän yli", niin sittenhän av-mammoilla onkin piru merrassa.
Menee muuten just näin. Sitten alkaa valitus, että olen suunnitellut jo silloin sitä ja tätä.
Miehen on siis ihan mahdottomuus kysäistä vaimolta, että oletko tehnyt suunnitelmia asian x varalle, kun minulla olisi muutama idea?
Voi saada mahdutettua kalenteriin vapaapäivän jolloin vain ollaan ja nautitaan elämästä ehkä jonnekin 3 kk päähän, ja kun se päivä koittaa, niin sehän on hei hyvä SIIVOUSpäivä nyt kun ei ole "mitään ohjelmaa" :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon siivoukseen,kaupassakäyntiin,harrastuksiin ym.
Tehkää viikkolista,mitä kukin tekee. Vastuu tekijällä. Ja jos jättää tekemättä, ei siivousta,ei kaupassakäyntiä-käyt lasten kanssa ulkona syömässä. Jos jättää viemättä harrastuksiin,saahan nauttia kiukkuisista kersoista.Ongelma vaan on siinä, että ne lapset kiukuttelevat äidilleen, eli sille läheiselle aikuiselle, eikä sille liki ventovieraalle miehelle, jota nimitetään isäksi.
Ei meillä ainakaan lapset kiukuttele normaalielämästä. Täytyy olla lapsissa joku vika, tai täyteen ahdetussa äitikalenterissa kun normaali eläminen aiheuttaa kiukuttelua eikä jatkuvasti olla sekuntikellon kanssa pyyhältämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten, kun mies alkaakin suunnitella asioita eli "talloo naisen varpaile" ja "kävelee tämän yli", niin sittenhän av-mammoilla onkin piru merrassa.
Menee muuten just näin. Sitten alkaa valitus, että olen suunnitellut jo silloin sitä ja tätä.
Miehen on siis ihan mahdottomuus kysäistä vaimolta, että oletko tehnyt suunnitelmia asian x varalle, kun minulla olisi muutama idea?
On. Esimerkisi silloin, kun haluaisi järjestää jonkun yllätyksen, minkä perään aina huudetaan. Sitten se ei kelpaakaan, kun ei sovi naisen järjestelyihin.
Kuka huutaa yllätyksen perään? Olet taas lukenut niitä naistenlehtiä, oikeat naiset ei ole innoisaan jostakin yllätyksestä.
Huono mies tässä selittelee, sen sijaan että vaan myöntäisi olevansa huono isä. Saati muuttaisi käytöstään.
Sen voin ihan kokemuksesta kertoa, että lapset tajuavat jo aika pieninä ettei isä oikeasti välitä eikä rakasta. Ja isällä on odotettavissa yksinäinen vanhuus, ne lapset ei käy katsomassa kun je ovat isältä oppineet, että voi vaan möllöttää ja olla omassa rauhassa. Kun isä sitten jätetään siihen omaan rauhaan, kumma kyllä sekään ei ole hyvä, uhriutuu että miksei kukaan välitä. No siksi, ettei isäkään välittänyt.
Siellä taas kontrollinhimoinen muiden isyyden määrittelijä huutelee :D
Vierailija kirjoitti:
Tuommosta vätystä lähipiirini ihminen veti yli 10 vuotta perässään. Jätkä ei osannut/halunnut tehdä mitään. Vaimo joutui kädestä pitäen näyttämään mm. miten laskut maksetaan. Vaimo teki perheessä kaiken. Kaikki ns. naisten työt mutta myös kaikki ns. miesten työt. Huolehti autosta, laittoi taulut seinään, vaihtoi lamput ja sulakkeet jne. Ukko vaan möllötti. Ihan mukava ihminen se mies. Paljon kun oltiin tekemisissä kun sukua ovat mutta en ikinä koskaan toivo sellaista puolisoa kellekään. Vaimo siis otti eron ja ihan syystä.
Nyt se miesparka on ihan tuuliajolla. Hänen äitinsä huolehtii laskuista ja kaikesta muusta. Aivan uskomaton tapaus.
Ja sen verran vielä sanon, että kukaan joka vaikka työelämässä tai muussa tapaisi hänet, ei uskoisi kuinka vätys se on. Hyvin skarpin oloinen kun vain näin jutellaan niitä näitä. Ja hyvä pitämään kulisseja yllä.
No on kyllää todella tuo kertomasi nainen aivan uskomaton tapaus kun lisääntyy tuollaisen kanssa. Miksi ette yhtään katso kenelle niitä lapsia väsäätte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon siivoukseen,kaupassakäyntiin,harrastuksiin ym.
Tehkää viikkolista,mitä kukin tekee. Vastuu tekijällä. Ja jos jättää tekemättä, ei siivousta,ei kaupassakäyntiä-käyt lasten kanssa ulkona syömässä. Jos jättää viemättä harrastuksiin,saahan nauttia kiukkuisista kersoista.Ongelma vaan on siinä, että ne lapset kiukuttelevat äidilleen, eli sille läheiselle aikuiselle, eikä sille liki ventovieraalle miehelle, jota nimitetään isäksi.
Ei meillä ainakaan lapset kiukuttele normaalielämästä. Täytyy olla lapsissa joku vika, tai täyteen ahdetussa äitikalenterissa kun normaali eläminen aiheuttaa kiukuttelua eikä jatkuvasti olla sekuntikellon kanssa pyyhältämässä.
Normaalielämästä = isää ei kiinnosta lapsensa vitt*akaan
Just.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten, kun mies alkaakin suunnitella asioita eli "talloo naisen varpaile" ja "kävelee tämän yli", niin sittenhän av-mammoilla onkin piru merrassa.
Menee muuten just näin. Sitten alkaa valitus, että olen suunnitellut jo silloin sitä ja tätä.
Miehen on siis ihan mahdottomuus kysäistä vaimolta, että oletko tehnyt suunnitelmia asian x varalle, kun minulla olisi muutama idea?
On. Esimerkisi silloin, kun haluaisi järjestää jonkun yllätyksen, minkä perään aina huudetaan. Sitten se ei kelpaakaan, kun ei sovi naisen järjestelyihin.
Kuka huutaa yllätyksen perään? Olet taas lukenut niitä naistenlehtiä, oikeat naiset ei ole innoisaan jostakin yllätyksestä.
Huono mies tässä selittelee, sen sijaan että vaan myöntäisi olevansa huono isä. Saati muuttaisi käytöstään.
Sen voin ihan kokemuksesta kertoa, että lapset tajuavat jo aika pieninä ettei isä oikeasti välitä eikä rakasta. Ja isällä on odotettavissa yksinäinen vanhuus, ne lapset ei käy katsomassa kun je ovat isältä oppineet, että voi vaan möllöttää ja olla omassa rauhassa. Kun isä sitten jätetään siihen omaan rauhaan, kumma kyllä sekään ei ole hyvä, uhriutuu että miksei kukaan välitä. No siksi, ettei isäkään välittänyt.
No jopas oli oksennusta.
Vai oikeat naiset eivät välitä yllätyksistä? Naistenlehdistä en tiedä, kun en niitä lue.
Huono mies selittelee. Mistä muuten tiedät olenko isä vai en? Et mistään, arvailet vaan. Sinun isäsäsi ilmeisesti ei antanut sinulle huomiota ja hellyyttä. Taidatkin projisoida omaa ja huonoa isäsuhdettasi muihin. Vielä ei ole myöhäistä mennä terapiaan. Tekee sulle ihan hyvää.
Minä sen sijaan jäi kotiin hoitamaan tyttöäni, kun piti päättää kumpi jää ja kumpi menee töihin. Elämäni parasta aikaa muuten. Joten se noista sun teorioistasi ja olettamuksistasi.
Olen oikea nainen, ja vihaan yllätyksiä, joissa minun odotetaan tekevän jotain tai menevän jonnekin. Ainoa kiva yllätys on joku mieluinen tavaralahja.
Ja minä olen mies joka vihaa sitä ettei kotona saa koskaan olla rauhassa vaan pirttihirmu sanelee miten kunkin päivä menee aamusta iltaan. Jatkuvasti odotetaan minun tekevän jotain tai menevän jonnekin mihin hirmu määrää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen tekee siitä omasta elämästään todella vaikeaa. Kaikkea pitää olla ja kulissit kiiltävät. Siinä se ongelma on, eikä lapsiperheen pyörittämisessä. Karsikaa epäolennainen pois ja synttäritkin voi järjestää ihan pienellä vaivalla jos haluaa, mutta silloin ei menesty äitienvälisissä kilpailuissa.
Ai kuten ostamalla purkin Mehu-Kattia ja keksipaketin? Lapselle tulee kyllä arvostettu olo.
Ei vaan näyttää muille äideille, että minä olen hyvä äiti, kun tuhlasin elämästä 15 lapsen synttäreihin, kun siitä olisi selvinnyt puolessa tunnissa.
Lapsia ei voisi vähempää kiinnostaa kuinka paljon vaivaa synttäreiden järjestämiseen on tuhlattu.
Kyllä ne lapsetkin näkee lopputuloksen. Kakku ja karkkia, hyi olkoon, siinä sitten jokainen synttäreille osallistunut lapsi kiukuttelee sokerihumalassa. Minä voisin ostaa miehelle päivällisruuaksi kakkua ja karkkia, kun hän tulee nälkäisenä töistä.
Hmm kyllä ne karkit, keksit ja sipsit on yleensä lasten synttäreillä parhaiten kauppaansa tehneet, ainakin silloin kun on sen verran isoja lapsia ettei vanhemmat ole mukana. Kakkukaan ei välttämättä pahemmin maistu, mutta kyllähän se kynttilöitten puhaltaminen vähän niinkuin kuuluu asiaan.
Jos mies käy töissä ja "tuo" rahaa...tuntee tehneensä jo ison osuuden perheen hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Semmoinen huomio että veljeni taitaa olla tällainen aarre mieheksi.
Makasi vaimon vedettävänä 20 vuotta elämästään ja erosivat sitten.
Yritin olla vähän enemmän yhteyksissä, ainoa veli kun on, mutta nyt loppui jaksaminen minulta kun aina tulee "olis kiva muttaa" vastaukseksi.
Kyllä: järjestämisen uuvuttamat järjestäjät voivat olla hyvinkin takakireitä välillä: sellaista seuraa siitä että yksi joutuu vetämään kivirekeä jossa muut tulevat vapaamatkustajina kyydissä.
Meidän eromme jälkeen häipyi elämästä takakireä ihminen, ja jäljelle jäi lapset jotka eivät ole kivirekien vetäjiä vaan joiden kanssa saa nauttia elämästä ja siitä mitä se tuo tullessaan ilman hampaita kiristelevää exää. Nyt hän kiristelee hampaitaan sitten lapsille joka toinen viikko. Lapsille ei muuten ole jäänyt oikein kivoja muistoja näistä juhlista sun muista joissa äiti lähinnä raivoaa etu ja jälkikäteen, komentaa ja käskyttää jotta ulospäin näyttäisi hienolta.
Itse olen onneksi siitä vapaa ollut jo monta vuotta. Lapsia käy toki sääliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon siivoukseen,kaupassakäyntiin,harrastuksiin ym.
Tehkää viikkolista,mitä kukin tekee. Vastuu tekijällä. Ja jos jättää tekemättä, ei siivousta,ei kaupassakäyntiä-käyt lasten kanssa ulkona syömässä. Jos jättää viemättä harrastuksiin,saahan nauttia kiukkuisista kersoista.Ongelma vaan on siinä, että ne lapset kiukuttelevat äidilleen, eli sille läheiselle aikuiselle, eikä sille liki ventovieraalle miehelle, jota nimitetään isäksi.
Ei meillä ainakaan lapset kiukuttele normaalielämästä. Täytyy olla lapsissa joku vika, tai täyteen ahdetussa äitikalenterissa kun normaali eläminen aiheuttaa kiukuttelua eikä jatkuvasti olla sekuntikellon kanssa pyyhältämässä.
Normaalielämästä = isää ei kiinnosta lapsensa vitt*akaan
Just.
Vähän niin kuin arvasin, n aispelon isä in siis ottanut hatkat.
Miksi nämä mieslapset edes haluaa perheen? Olisi ihan yksin niin ei tarvitse tehdä mitään kamalaa, kuten osallistua oman lapsen synttäreihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmoinen huomio että veljeni taitaa olla tällainen aarre mieheksi.
Makasi vaimon vedettävänä 20 vuotta elämästään ja erosivat sitten.
Yritin olla vähän enemmän yhteyksissä, ainoa veli kun on, mutta nyt loppui jaksaminen minulta kun aina tulee "olis kiva muttaa" vastaukseksi.
Kyllä: järjestämisen uuvuttamat järjestäjät voivat olla hyvinkin takakireitä välillä: sellaista seuraa siitä että yksi joutuu vetämään kivirekeä jossa muut tulevat vapaamatkustajina kyydissä.
Meidän eromme jälkeen häipyi elämästä takakireä ihminen, ja jäljelle jäi lapset jotka eivät ole kivirekien vetäjiä vaan joiden kanssa saa nauttia elämästä ja siitä mitä se tuo tullessaan ilman hampaita kiristelevää exää. Nyt hän kiristelee hampaitaan sitten lapsille joka toinen viikko. Lapsille ei muuten ole jäänyt oikein kivoja muistoja näistä juhlista sun muista joissa äiti lähinnä raivoaa etu ja jälkikäteen, komentaa ja käskyttää jotta ulospäin näyttäisi hienolta.
Itse olen onneksi siitä vapaa ollut jo monta vuotta. Lapsia käy toki sääliksi.
Älä larppaa perheellistä. Ja miten tuo keksimäsi tarvina aiheeseen liittyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuommosta vätystä lähipiirini ihminen veti yli 10 vuotta perässään. Jätkä ei osannut/halunnut tehdä mitään. Vaimo joutui kädestä pitäen näyttämään mm. miten laskut maksetaan. Vaimo teki perheessä kaiken. Kaikki ns. naisten työt mutta myös kaikki ns. miesten työt. Huolehti autosta, laittoi taulut seinään, vaihtoi lamput ja sulakkeet jne. Ukko vaan möllötti. Ihan mukava ihminen se mies. Paljon kun oltiin tekemisissä kun sukua ovat mutta en ikinä koskaan toivo sellaista puolisoa kellekään. Vaimo siis otti eron ja ihan syystä.
Nyt se miesparka on ihan tuuliajolla. Hänen äitinsä huolehtii laskuista ja kaikesta muusta. Aivan uskomaton tapaus.
Ja sen verran vielä sanon, että kukaan joka vaikka työelämässä tai muussa tapaisi hänet, ei uskoisi kuinka vätys se on. Hyvin skarpin oloinen kun vain näin jutellaan niitä näitä. Ja hyvä pitämään kulisseja yllä.
Näinhän se menee, kukaan ei mene yhteen vätyksen/tossukan/mieslapsen kanssa, vaan fiksun ja ihan aikuisen ja aikuisen tavalla toimivan miehen kanssa. Koska osaavat pitää kulisseja yllä, joskus todella pitkäänkin.
Kulissit alkavat kaatua ja naamio pudota viimeistään pikkulapsiaikana ja se on puolisolle ja lapsille kylmää kyytiä.
Ulospäin kulissit ja naamio pysyvät kyllä paikoillaan, mutta kodin seinien sisällä meno vain pahenee.
Lasten ollessa pieniä, erokin voi olla vain yksi huono vaihtoehto, hyviä vaihtoehtoja ei ole.
Kuka haluaisi jättää lapset välinpitämättömän ja aikuisen vastuuseen kykenemättömän ikuisen teinin huomaan vuoroviikoin?
Eroprosessi tarjoaa myös loputtoman voileipäpöydän tapoja kiusata tulevaa ex-puolisoa ja lapsia. Mieslasta ei kiinnosta vähääkään omien lasten hyvinvointi, jos vain saa exälle kostettua.
Usein ainoa vaihtoehto on yrittää sinnitellä kunnes lapset ovat lentämässä pesästä ja lähteä samalla oven aukaisulla. Tämäkään ei hirveän hyvä vaihtoehto ole, eihän avioliiton pitäisi tuntua tuomiolta, ja burn-out on lähellä moneen kertaan mieslapsen häärätessä perheessä omiaan.
Mutta kuten sanottu, vaihtoehdot ovat usein pelkästään huonoja sille aikuiselle ja vastuuta kantavalle puolisolle ja lapsille.
Juuri kuvailit sen mitä naiset tekevät täydellisesti. Esittävät elämästä nauttivaa, spontaania ja rakastavaa, mutta heti kun erehtyy tekemään lapsen sen kanssa, nainen muuttuukin juuri tässä ketjussa kuvatun kaltaiseksi akaksi. Huijaavat miehen isäksi kulisseja pystyssä pitämällä aina siihen asti kunnes lapsi putkahtaa maailmaan. sitten alkaa semmoinen sirkus ettei sen kyydissä kukaan selviä mielenterveenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon siivoukseen,kaupassakäyntiin,harrastuksiin ym.
Tehkää viikkolista,mitä kukin tekee. Vastuu tekijällä. Ja jos jättää tekemättä, ei siivousta,ei kaupassakäyntiä-käyt lasten kanssa ulkona syömässä. Jos jättää viemättä harrastuksiin,saahan nauttia kiukkuisista kersoista.Ongelma vaan on siinä, että ne lapset kiukuttelevat äidilleen, eli sille läheiselle aikuiselle, eikä sille liki ventovieraalle miehelle, jota nimitetään isäksi.
Ei meillä ainakaan lapset kiukuttele normaalielämästä. Täytyy olla lapsissa joku vika, tai täyteen ahdetussa äitikalenterissa kun normaali eläminen aiheuttaa kiukuttelua eikä jatkuvasti olla sekuntikellon kanssa pyyhältämässä.
Eikös tuossa nyt ollut kyse siitä että isä jättää lapset hoitamatta ja viemättä harrastuksiin ja sitten lapset kiukuttelee äidille. Eihän ne normaalielämässä kiukuttelekaan kun huolehtii että asiat sujuu, ruoka on ajoissa pöydässä, yöllä tulee nukuttua tarpeeksi, ulkonakin käydään eikä harrastukset jää välistä vanhemman laiskuuden takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suht tuoreena isänä näen itseni arvosteltavana. Vaikken ole muuttunut juuri yhtään ja osallistun kodin pyörittämiseen sen mitä töiltä kerkeän.
Puoliso sen sijaan on muuttunut. Ennen raskautta hän lähinnä vain aloitti toimimaan ja minä suunnittelin monimutkaisemmat kuviot. Vauvan tulon jälkeen jopa vessassa käynti tuntuu vaativan suunnittelua. Tähän turhaan suunnitteluun menee oikeasti 2-3 kertaa enemmän aikaa ja energiaa kuin suoran toiminnan kanssa.
Innolla (kauhulla) odotan kuinka vaikeaksi joulu muuttuu tänä vuonna, kun aiemmin ongelmia ei ole ollut. Vaikka olemme jo muutaman vuoden ajan kutsuneet sukulaiset syömään.
Suht tuoreena isänä eli teillä on tänä vuonna syntynyt vauva. Paljonko vauvalla on ikää? Tänä vuonna voisitte jättää vieraat kutsumatta tai tilata kaiken pitopalvelulta.
En tämän hetken tilanteen perusteella koe, että pitopalvelulle tai perumiselle olisi suoranaista tarvetta. Ellei alkuvuodesta syntynyt lapsi tai puolison uudet ominaisuudet tuo mukanaan jotain uusia muuttujia.
Tähän mennessä puolison tehtävä on ollut käydä kaupassa ja siivota, kun minä olen häärännyt keittiössä ja valmistanut ruuat n. 15 sukulaiselle.
Nyt voit laskea, että vaimo ei ehdi osallistumaan jouluvalmisteluihin, koska on vauva huolehdittavana. Sitoo yhden ihmisen kokonaan. Takuulla joulunne on erilainen ja niin sen kuuluu ollakin, kun teillä on lapsi. Itse olin aivan aivokuollut zombi kuopuksen kanssa, koska hän nukkui todella huonosti. En olisi jaksanut tehdä yhtään mitään ylimääräistä. Kannattaa kysyä vaimolta, että millaista joulua hän toivoo.
Muist sitten ettet tee kuin yhden lapsen vain, jos jo olemassa olevat lapset jäävät noin heitteille kun et pysty olla kuin vauvan kanssa 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, että mies haluaisi viettää joulua/synttäreitä/lomia/arkea eritavalla. Olin ajautua itse samaan tilanteeseen, kunnes JUTTELIMME. Mies sanoi, että joulu tulee ilman viittä eri laatikkolajia, suursiivousta, ylenpalttista koristelua. Hänelle riittää jouluvalot ja kinkku. Teimme sitten sellaisen joulun ja voin sanoa, että oikeassa oli! Ja paljon pienemmällä stressillä. Eli anna miehellekin sanavaltaa ja kysy, miten haluaa tehdä niin saat hänet mukaan juttuihin.
Nyt ei aukea alapeukkujen määrä tähän, ihan asialliseen ehdotukseen ja mielipiteeseen. Voisiko joku alapeukuttaja kertoa, miksi? Ei ollut siis minun kommentti, ja ymmärrän ap:n turhautumisen oikein hyvin, mutta myös sen että erilaisista näkemyksistä pitäisi kyllä keskustella kuten tässä ehdotettu!
No ihan varmasti Ap on keskustellut, puhunut, kysynyt miehen mielipidettä, kuunnellut ja joustanut ja tehnyt ihan kaiken mitä tehtävissä on.
Niin minäkin olen tehnyt oman mieheni kanssa. Mutta vapaamatkustajaksi heittäytynyt mies ei millään määrällä keskustelua ja mielipiteen kyselyä tms muutu osallistuvaksi ja vastuuta ottavaksi, ehei, kyselemällä saa vain itse omaa työtaakkaansa kasvatettua.
Mieheni kuvittelee olevansa hyvinkin osallistuva kun istuu puhumattomana olohuoneen nurkassa nojatuolissa ja minä teen kaikkea tavallista kotona, ja kun olen töissä ja mies vapaalla, istuu siinä samaisessa nojatuolissa.
Eroaminen tuntuu nyt hyvältä vaihtoehdolta, siinä nojatuolissa on oikeasti jo mieheni takapuolen kokoinen kuluma. Mutta erotessa mies pitäisi varmaan kantaa ulos siinä nojatuolissaan ja en vain jaksa.
Ei ihannemies muutu nappia painamalla huonoksi. Sinä se vain hyysäät vuodesta toiseen olmia kotonasi. Kyllä se vika löytyy ihan muualta kuin miehestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle monesti riittää se, että ollaan yhdessä ja on katto pään päällä. Perhe ympärillä ja maassa rauha. Töissä saa painaa ihan tarpeeksi menemään. Miksi naisten pitää koko ajan sählätä, suunnitella ja suihkia?
Siksi kun lapsille tuo ei riitä. Miksei mies elä yksin kun karran haluaa olla vaan yksin ja rauhassa? Miksi pitää hankkia lapsia, ja sitten vasta heittäytyä mieslapseksi?
Minulla oli tuollainen äiti. Joka nyt sitten kovasti itkee ja ihmettelee, että miksei kukaan välitä hänestä. No siksi ettei hänkään välittänyt kun lapset oli pieniä, halusi vaan olla omassa rauhassaan. No nyt sitä rauhaa sitten riittää, mutta kun ei sekään ole hyvä.
Kyllä se lapsille riittää aivan hyvin, äidille ei, kun pitää saada instakuvia kaiken maailman yllätyksistä ja lomamatkoista, ja pakko vertailla pirkon kanssa, ja olla kade pirkolle kun pirkolla on enemmän somekuvia.
Kyllä ne lapsetkin näkee lopputuloksen. Kakku ja karkkia, hyi olkoon, siinä sitten jokainen synttäreille osallistunut lapsi kiukuttelee sokerihumalassa. Minä voisin ostaa miehelle päivällisruuaksi kakkua ja karkkia, kun hän tulee nälkäisenä töistä.