Anna Kontulan oikeuskäsitys

Mikäs häntä vaivaa.

Mitään ohjetta eikä palautetta saanut mistään. Muistiko pettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hajonneen perheen sisäiset riitatilanteet ovat hankalia. Ensisijassa ne pitäisi ratkoa muita kuin oikeusteitä pitkin.

Älähän jaksa

Kerro sitten kenen etu tässä toteutuu? Lapsi kärsii, äiti kärsii, Risto kärsii ja piiri pieni pyörii vuodesta toiseen.

Lehtitietojen perusteella äiti ei kärsi, vaan saa melkein 500€/kk ylimääräistä rahaa. Lisäksi äiti on ilmeisesti ainoa, joka voisi ratkaista tilanteen oikeudenmukaisesti, mutta hän ei halua tehdä sitä.

Kontula on kyllä siinä suhteessa oikeassa, että lain mukaan "isän" olisi pitänyt toimia nopeammin. Voi olla, että vika on laissa, jossa ei olla otettu huomioon sitä, että selviää vasta kauan syntymän jälkeen, että avioisä ei olekaan biologinen isä. Mutta miten se voitaisiin ottaa huomioon niin, että lapsen etu ei kärsi?

Avioisän etu voi olla se, että isyyden saa purettua ilman määräaikoja. Mutta onko se lapsen etu? Oletetaan, että mies on kuvitellut olevansa lapsen isä vaikkapa 5 tai 10 vuotta ja sitten selviää, että hän ei olekaan isä. Olisiko lapsen etu, että isyys puretaan vai onko lapsen etu se, että usean vuoden ajan isän asemassa olevaa henkilöä pidetään silti lapsen isänä? Minusta lapsen etu ohittaa isän edun.

Laissa on selvä määräaika isyyden kumoamiselle avioisyystapauksissa. Se on kaksi vuotta lapsen syntymästä. Jos vasta myöhemmin selviää, että aviopuoliso ei olekaan lapsen isä, kanne voidaan ottaa käsiteltäväksi, mutta silloin kanne on tehtävä viivytyksettä. Tässä tapauksessa niin ei ilmeisesti tehty. Kahden vuoden määräaika ei ollut ilmeisesti vielä täyttynyt, kun selvisi, että aviopuoliso ei ole lapsen isä. Jos lapsen biologinen isyys on ollut hänelle tärkeää, hänen olisi pitänyt nostaa kanne. Miksi hän ei sitä tehnyt?

Laissa on kanteen nostamiselle määräaika hyvästä syystä. Sillä estetään lapsen isyyden kumoamisella tapahtuva kiristäminen ja uhkailu.

Tässäkin tapauksessa isyydestä on mahdollista päästä eroon. Se edellyttää sitä, että lapsen oikea biologinen isä tunnustaa isyytensä ja lapsen äiti yhdessä avioisän kanssa hyväksyvät tunnustamisen. Se ei useimmiten taida olla ongelma, mutta laissa ei selvästikään ole varauduttu tilanteeseen, jossa avioisä nosta kannetta määräajassa ja lapsen biologiset vanhemmat eivät halua muutosta tilanteeseen.

Täysin sivullisena vain lehtitietojen varassa on pakko sanoa, että tapaus on ikävä ja on ilmeistä, että avioisän tilanne on epäoikeudenmukainen, mutta suurin syyllinen on avioisä itse, joka ei ole toiminut määräajassa ja on siksi itse vastuussa tilanteesta. Pienempiä syyllisiä ovat biologiset vanhemmat, jotka voisivat toimia oikein ja reilusti, mutta eivät ilmeisesti halua niin tehdä. Ainoa syytön on lapsi.

 

Selitäppä nyt vielä, miten on reilua, että mies joutuu maksmaan tuntemattoman meihen lapsesta?

Oletko ihan sairas päästäsi, jos tämä olisi toisinpäin, että nainen maksajana (kuten pitäisi olla, että äiti joutuu korvaamaan miehelle elarit takaisin, koska petos) ja mies saajana?

Vierailija kirjoitti:

Ihme laki, että on joku 6 viikon määräaika, tai joudut maksamaan 18 vuotta ja kaikki perustuu naisen petokselle?

-Niin selittäkääpä nyt miten tämä on reilua?

Mies kärsii = Feministien mielestä reilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hajonneen perheen sisäiset riitatilanteet ovat hankalia. Ensisijassa ne pitäisi ratkoa muita kuin oikeusteitä pitkin.

Älähän jaksa

Kerro sitten kenen etu tässä toteutuu? Lapsi kärsii, äiti kärsii, Risto kärsii ja piiri pieni pyörii vuodesta toiseen.

Lehtitietojen perusteella äiti ei kärsi, vaan saa melkein 500€/kk ylimääräistä rahaa. Lisäksi äiti on ilmeisesti ainoa, joka voisi ratkaista tilanteen oikeudenmukaisesti, mutta hän ei halua tehdä sitä.

Kontula on kyllä siinä suhteessa oikeassa, että lain mukaan "isän" olisi pitänyt toimia nopeammin. Voi olla, että vika on laissa, jossa ei olla otettu huomioon sitä, että selviää vasta kauan syntymän jälkeen, että avioisä ei olekaan biologinen isä. Mutta miten se voitaisiin ottaa huomioon niin, että lapsen etu ei kärsi?

Avioisän etu voi olla se, että isyyden saa purettua ilman määräaikoja. Mutta onko se lapsen etu? Oletetaan, että mies on kuvitellut olevansa lapsen isä vaikkapa 5 tai 10 vuotta ja sitten selviää, että hän ei olekaan isä. Olisiko lapsen etu, että isyys puretaan vai onko lapsen etu se, että usean vuoden ajan isän asemassa olevaa henkilöä pidetään silti lapsen isänä? Minusta lapsen etu ohittaa isän edun.

Laissa on selvä määräaika isyyden kumoamiselle avioisyystapauksissa. Se on kaksi vuotta lapsen syntymästä. Jos vasta myöhemmin selviää, että aviopuoliso ei olekaan lapsen isä, kanne voidaan ottaa käsiteltäväksi, mutta silloin kanne on tehtävä viivytyksettä. Tässä tapauksessa niin ei ilmeisesti tehty. Kahden vuoden määräaika ei ollut ilmeisesti vielä täyttynyt, kun selvisi, että aviopuoliso ei ole lapsen isä. Jos lapsen biologinen isyys on ollut hänelle tärkeää, hänen olisi pitänyt nostaa kanne. Miksi hän ei sitä tehnyt?

Laissa on kanteen nostamiselle määräaika hyvästä syystä. Sillä estetään lapsen isyyden kumoamisella tapahtuva kiristäminen ja uhkailu.

Tässäkin tapauksessa isyydestä on mahdollista päästä eroon. Se edellyttää sitä, että lapsen oikea biologinen isä tunnustaa isyytensä ja lapsen äiti yhdessä avioisän kanssa hyväksyvät tunnustamisen. Se ei useimmiten taida olla ongelma, mutta laissa ei selvästikään ole varauduttu tilanteeseen, jossa avioisä nosta kannetta määräajassa ja lapsen biologiset vanhemmat eivät halua muutosta tilanteeseen.

Täysin sivullisena vain lehtitietojen varassa on pakko sanoa, että tapaus on ikävä ja on ilmeistä, että avioisän tilanne on epäoikeudenmukainen, mutta suurin syyllinen on avioisä itse, joka ei ole toiminut määräajassa ja on siksi itse vastuussa tilanteesta. Pienempiä syyllisiä ovat biologiset vanhemmat, jotka voisivat toimia oikein ja reilusti, mutta eivät ilmeisesti halua niin tehdä. Ainoa syytön on lapsi.

 

Selitäppä nyt vielä, miten on reilua, että mies joutuu maksmaan tuntemattoman meihen lapsesta?

Oletko ihan sairas päästäsi, jos tämä olisi toisinpäin, että nainen maksajana (kuten pitäisi olla, että äiti joutuu korvaamaan miehelle elarit takaisin, koska petos) ja mies saajana?

Loppuisi pettämisetkin samalla, kun nainen tietäisi joutuvansa maksamaan.

-Yök, mikä suoraan sanottuna mielisairas huo--, laitokseen kuuluisi, tahallinen teko.

On kai niitä tapauksia missä ei edes äiti tiedä kenen lapsi varmasti on.

Ja nyt mäntti käyttää julkista wifiä työasioiden hoitamiseen. No, vasuri niin välitä siitä meneekö tietoja naapuriin, ehkä se on tarkoituskin.

Vierailija kirjoitti:

Ihme laki, että on joku 6 viikon määräaika, tai joudut maksamaan 18 vuotta ja kaikki perustuu naisen petokselle?

-Niin selittäkääpä nyt miten tämä on reilua?

Minusta mitään määräaikaa ei pitäisi olla. Lapsen etu - my ass. Jos jollekin paljastuu vaikka 10 vuoden jälkeen, että ei ole lapsen isä, niin tuskin hän lastaan hylkää. Ja vaikka hylkäisikin, niin ei siinä mitkään pakotetut elarit paljoa auta.

Jos lapsen biologinen isä ei ole tiedossa, niin elarit vaikka valtiolta sitten (mielellään kuitenkin biologiselta isältä).

Miksi ihmeessä voi olla laki, että joku random mies on maksuvelvollinen jonkun toisen random miehen lapsesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hajonneen perheen sisäiset riitatilanteet ovat hankalia. Ensisijassa ne pitäisi ratkoa muita kuin oikeusteitä pitkin.

Älähän jaksa

Kerro sitten kenen etu tässä toteutuu? Lapsi kärsii, äiti kärsii, Risto kärsii ja piiri pieni pyörii vuodesta toiseen.

Lehtitietojen perusteella äiti ei kärsi, vaan saa melkein 500€/kk ylimääräistä rahaa. Lisäksi äiti on ilmeisesti ainoa, joka voisi ratkaista tilanteen oikeudenmukaisesti, mutta hän ei halua tehdä sitä.

Kontula on kyllä siinä suhteessa oikeassa, että lain mukaan "isän" olisi pitänyt toimia nopeammin. Voi olla, että vika on laissa, jossa ei olla otettu huomioon sitä, että selviää vasta kauan syntymän jälkeen, että avioisä ei olekaan biologinen isä. Mutta miten se voitaisiin ottaa huomioon niin, että lapsen etu ei kärsi?

Avioisän etu voi olla se, että isyyden saa purettua ilman määräaikoja. Mutta onko se lapsen etu? Oletetaan, että mies on kuvitellut olevansa lapsen isä vaikkapa 5 tai 10 vuotta ja sitten selviää, että hän ei olekaan isä. Olisiko lapsen etu, että isyys puretaan vai onko lapsen etu se, että usean vuoden ajan isän asemassa olevaa henkilöä pidetään silti lapsen isänä? Minusta lapsen etu ohittaa isän edun.

Laissa on selvä määräaika isyyden kumoamiselle avioisyystapauksissa. Se on kaksi vuotta lapsen syntymästä. Jos vasta myöhemmin selviää, että aviopuoliso ei olekaan lapsen isä, kanne voidaan ottaa käsiteltäväksi, mutta silloin kanne on tehtävä viivytyksettä. Tässä tapauksessa niin ei ilmeisesti tehty. Kahden vuoden määräaika ei ollut ilmeisesti vielä täyttynyt, kun selvisi, että aviopuoliso ei ole lapsen isä. Jos lapsen biologinen isyys on ollut hänelle tärkeää, hänen olisi pitänyt nostaa kanne. Miksi hän ei sitä tehnyt?

Laissa on kanteen nostamiselle määräaika hyvästä syystä. Sillä estetään lapsen isyyden kumoamisella tapahtuva kiristäminen ja uhkailu.

Tässäkin tapauksessa isyydestä on mahdollista päästä eroon. Se edellyttää sitä, että lapsen oikea biologinen isä tunnustaa isyytensä ja lapsen äiti yhdessä avioisän kanssa hyväksyvät tunnustamisen. Se ei useimmiten taida olla ongelma, mutta laissa ei selvästikään ole varauduttu tilanteeseen, jossa avioisä nosta kannetta määräajassa ja lapsen biologiset vanhemmat eivät halua muutosta tilanteeseen.

Täysin sivullisena vain lehtitietojen varassa on pakko sanoa, että tapaus on ikävä ja on ilmeistä, että avioisän tilanne on epäoikeudenmukainen, mutta suurin syyllinen on avioisä itse, joka ei ole toiminut määräajassa ja on siksi itse vastuussa tilanteesta. Pienempiä syyllisiä ovat biologiset vanhemmat, jotka voisivat toimia oikein ja reilusti, mutta eivät ilmeisesti halua niin tehdä. Ainoa syytön on lapsi.

 

Ihme jeesustelua, ja sitten päädyt johtopäätökseen, että syyllinen on tyyppi, jolla ei ole mitään tekemistä muksun kanssa, ja että tämän vaan pitää maksaa 50 000 euroa mukisematta. Eiköhän syyllinen ole äiti, joka on jakanut pesää muille, ja biologinen isä, joka ei ota vastuuta kakarastaan.

Syyllinen siihen, että on tilanteessa, jossa joutuu maksamaan elatusmaksuja, on avioisä, koska hän olisi voinut toimia ajoissa tai niin ainakin lehtijuttujen perusteella olen ymmärtänyt. Äidin ja biologisen isän teot eivät ole oikein, mutta heidän toimintatapansa on mahdollinen vain siksi, että avioisä ei toiminut ajoissa. Olisi kiinnostavaa tietää, miksi avioisä ei jättänyt isyyskannetta ajoissa, vaan otti riskin ylittämällä määräajan. Onko jotain, mitä julkisuuteen ei olla kerrottu? Tuomioistuimen päätös lienee kuitenkin oikea eli kannetta ei käsitellä, koska sitä ei jätetty ajoissa.

Onhan näitä vastaavia tapauksia vaikka kuinka paljon. Aikanaan Karpon ohjelmissa niitä näki vaikka kuinka paljon. Ihmiset eivät olleet tehneet jotain, mitä olisi pitänyt tehdä ja päätyivät tilanteeseen, josta sitten valittivat Karpolle. Siellä taisi olla joku tapaus, jossa joku oli joutunut takausvastuuseen, koska ei ollut reagoinut pankin kirjeeseen, jossa kerrottiin, että he ovat jonkin lainan takaajia. He olivat sitä mieltä, että ei pidä paikkaansa ja heittivät kirjeen roskiin. Lopputuloksena oli se, että he olivat takaajia. Jos he olisivat toimineet kirjeen ohjeiden mukaan ja ilmoittaneet heti, että he eivät ole tällaista takausta antaneet, huijaus tai virhe (en muista tarkasti) olisi voitu korjata. Kannattaa lukea kirjeet ja toimia ajoissa, eikä heittää niitä roskiin.

On todella paljon ongelmatilanteita, jotka on saatu aikaan sillä, että ei olla jostain syystä toimittu heti, vaan jääty odottamaan, että ongelma korjautuu itsestään. Jokin vastuu pitää ihmisten osata kantaa itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hajonneen perheen sisäiset riitatilanteet ovat hankalia. Ensisijassa ne pitäisi ratkoa muita kuin oikeusteitä pitkin.

Älähän jaksa

Kerro sitten kenen etu tässä toteutuu? Lapsi kärsii, äiti kärsii, Risto kärsii ja piiri pieni pyörii vuodesta toiseen.

Lehtitietojen perusteella äiti ei kärsi, vaan saa melkein 500€/kk ylimääräistä rahaa. Lisäksi äiti on ilmeisesti ainoa, joka voisi ratkaista tilanteen oikeudenmukaisesti, mutta hän ei halua tehdä sitä.

Kontula on kyllä siinä suhteessa oikeassa, että lain mukaan "isän" olisi pitänyt toimia nopeammin. Voi olla, että vika on laissa, jossa ei olla otettu huomioon sitä, että selviää vasta kauan syntymän jälkeen, että avioisä ei olekaan biologinen isä. Mutta miten se voitaisiin ottaa huomioon niin, että lapsen etu ei kärsi?

Avioisän etu voi olla se, että isyyden saa purettua ilman määräaikoja. Mutta onko se lapsen etu? Oletetaan, että mies on kuvitellut olevansa lapsen isä vaikkapa 5 tai 10 vuotta ja sitten selviää, että hän ei olekaan isä. Olisiko lapsen etu, että isyys puretaan vai onko lapsen etu se, että usean vuoden ajan isän asemassa olevaa henkilöä pidetään silti lapsen isänä? Minusta lapsen etu ohittaa isän edun.

Laissa on selvä määräaika isyyden kumoamiselle avioisyystapauksissa. Se on kaksi vuotta lapsen syntymästä. Jos vasta myöhemmin selviää, että aviopuoliso ei olekaan lapsen isä, kanne voidaan ottaa käsiteltäväksi, mutta silloin kanne on tehtävä viivytyksettä. Tässä tapauksessa niin ei ilmeisesti tehty. Kahden vuoden määräaika ei ollut ilmeisesti vielä täyttynyt, kun selvisi, että aviopuoliso ei ole lapsen isä. Jos lapsen biologinen isyys on ollut hänelle tärkeää, hänen olisi pitänyt nostaa kanne. Miksi hän ei sitä tehnyt?

Laissa on kanteen nostamiselle määräaika hyvästä syystä. Sillä estetään lapsen isyyden kumoamisella tapahtuva kiristäminen ja uhkailu.

Tässäkin tapauksessa isyydestä on mahdollista päästä eroon. Se edellyttää sitä, että lapsen oikea biologinen isä tunnustaa isyytensä ja lapsen äiti yhdessä avioisän kanssa hyväksyvät tunnustamisen. Se ei useimmiten taida olla ongelma, mutta laissa ei selvästikään ole varauduttu tilanteeseen, jossa avioisä nosta kannetta määräajassa ja lapsen biologiset vanhemmat eivät halua muutosta tilanteeseen.

Täysin sivullisena vain lehtitietojen varassa on pakko sanoa, että tapaus on ikävä ja on ilmeistä, että avioisän tilanne on epäoikeudenmukainen, mutta suurin syyllinen on avioisä itse, joka ei ole toiminut määräajassa ja on siksi itse vastuussa tilanteesta. Pienempiä syyllisiä ovat biologiset vanhemmat, jotka voisivat toimia oikein ja reilusti, mutta eivät ilmeisesti halua niin tehdä. Ainoa syytön on lapsi.

 

Ihme jeesustelua, ja sitten päädyt johtopäätökseen, että syyllinen on tyyppi, jolla ei ole mitään tekemistä muksun kanssa, ja että tämän vaan pitää maksaa 50 000 euroa mukisematta. Eiköhän syyllinen ole äiti, joka on jakanut pesää muille, ja biologinen isä, joka ei ota vastuuta kakarastaan.

Syyllinen siihen, että on tilanteessa, jossa joutuu maksamaan elatusmaksuja, on avioisä, koska hän olisi voinut toimia ajoissa tai niin ainakin lehtijuttujen perusteella olen ymmärtänyt. Äidin ja biologisen isän teot eivät ole oikein, mutta heidän toimintatapansa on mahdollinen vain siksi, että avioisä ei toiminut ajoissa. Olisi kiinnostavaa tietää, miksi avioisä ei jättänyt isyyskannetta ajoissa, vaan otti riskin ylittämällä määräajan. Onko jotain, mitä julkisuuteen ei olla kerrottu? Tuomioistuimen päätös lienee kuitenkin oikea eli kannetta ei käsitellä, koska sitä ei jätetty ajoissa.

Onhan näitä vastaavia tapauksia vaikka kuinka paljon. Aikanaan Karpon ohjelmissa niitä näki vaikka kuinka paljon. Ihmiset eivät olleet tehneet jotain, mitä olisi pitänyt tehdä ja päätyivät tilanteeseen, josta sitten valittivat Karpolle. Siellä taisi olla joku tapaus, jossa joku oli joutunut takausvastuuseen, koska ei ollut reagoinut pankin kirjeeseen, jossa kerrottiin, että he ovat jonkin lainan takaajia. He olivat sitä mieltä, että ei pidä paikkaansa ja heittivät kirjeen roskiin. Lopputuloksena oli se, että he olivat takaajia. Jos he olisivat toimineet kirjeen ohjeiden mukaan ja ilmoittaneet heti, että he eivät ole tällaista takausta antaneet, huijaus tai virhe (en muista tarkasti) olisi voitu korjata. Kannattaa lukea kirjeet ja toimia ajoissa, eikä heittää niitä roskiin.

On todella paljon ongelmatilanteita, jotka on saatu aikaan sillä, että ei olla jostain syystä toimittu heti, vaan jääty odottamaan, että ongelma korjautuu itsestään. Jokin vastuu pitää ihmisten osata kantaa itsekin.

Selitäppä nyt virlä kerran, että miten voi olla sivistysvaltiossa, että valtio määrää sinut elatusvelvolliseksi jonkun toisen miehen lapselle?

Mitä jos laitettaisiin se syyllinen maksamaan, eli äiti, joka tiesi tästä, mutta ei kertonut ja toisekseen petti samalla, kaikki perustuu naisen tekemälle petokselle, eli rikollinen maksamaan itse vaan leipomansa kakun?

Outo on.

Kontula puolustaa kiivaasti, jos joku yh on jättänyt hakematta jotain sosiaalietuuksia, vaikka tämän haun eräpäivä meni. Silloin ei laista olekaan väliä, eikä se ole yh:n vika, vaan järjestelmä kusee.

Sellaiset säädöt kommarilla tällä kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hajonneen perheen sisäiset riitatilanteet ovat hankalia. Ensisijassa ne pitäisi ratkoa muita kuin oikeusteitä pitkin.

Älähän jaksa

Kerro sitten kenen etu tässä toteutuu? Lapsi kärsii, äiti kärsii, Risto kärsii ja piiri pieni pyörii vuodesta toiseen.

Lehtitietojen perusteella äiti ei kärsi, vaan saa melkein 500€/kk ylimääräistä rahaa. Lisäksi äiti on ilmeisesti ainoa, joka voisi ratkaista tilanteen oikeudenmukaisesti, mutta hän ei halua tehdä sitä.

Kontula on kyllä siinä suhteessa oikeassa, että lain mukaan "isän" olisi pitänyt toimia nopeammin. Voi olla, että vika on laissa, jossa ei olla otettu huomioon sitä, että selviää vasta kauan syntymän jälkeen, että avioisä ei olekaan biologinen isä. Mutta miten se voitaisiin ottaa huomioon niin, että lapsen etu ei kärsi?

Avioisän etu voi olla se, että isyyden saa purettua ilman määräaikoja. Mutta onko se lapsen etu? Oletetaan, että mies on kuvitellut olevansa lapsen isä vaikkapa 5 tai 10 vuotta ja sitten selviää, että hän ei olekaan isä. Olisiko lapsen etu, että isyys puretaan vai onko lapsen etu se, että usean vuoden ajan isän asemassa olevaa henkilöä pidetään silti lapsen isänä? Minusta lapsen etu ohittaa isän edun.

Laissa on selvä määräaika isyyden kumoamiselle avioisyystapauksissa. Se on kaksi vuotta lapsen syntymästä. Jos vasta myöhemmin selviää, että aviopuoliso ei olekaan lapsen isä, kanne voidaan ottaa käsiteltäväksi, mutta silloin kanne on tehtävä viivytyksettä. Tässä tapauksessa niin ei ilmeisesti tehty. Kahden vuoden määräaika ei ollut ilmeisesti vielä täyttynyt, kun selvisi, että aviopuoliso ei ole lapsen isä. Jos lapsen biologinen isyys on ollut hänelle tärkeää, hänen olisi pitänyt nostaa kanne. Miksi hän ei sitä tehnyt?

Laissa on kanteen nostamiselle määräaika hyvästä syystä. Sillä estetään lapsen isyyden kumoamisella tapahtuva kiristäminen ja uhkailu.

Tässäkin tapauksessa isyydestä on mahdollista päästä eroon. Se edellyttää sitä, että lapsen oikea biologinen isä tunnustaa isyytensä ja lapsen äiti yhdessä avioisän kanssa hyväksyvät tunnustamisen. Se ei useimmiten taida olla ongelma, mutta laissa ei selvästikään ole varauduttu tilanteeseen, jossa avioisä nosta kannetta määräajassa ja lapsen biologiset vanhemmat eivät halua muutosta tilanteeseen.

Täysin sivullisena vain lehtitietojen varassa on pakko sanoa, että tapaus on ikävä ja on ilmeistä, että avioisän tilanne on epäoikeudenmukainen, mutta suurin syyllinen on avioisä itse, joka ei ole toiminut määräajassa ja on siksi itse vastuussa tilanteesta. Pienempiä syyllisiä ovat biologiset vanhemmat, jotka voisivat toimia oikein ja reilusti, mutta eivät ilmeisesti halua niin tehdä. Ainoa syytön on lapsi.

 

Ihme jeesustelua, ja sitten päädyt johtopäätökseen, että syyllinen on tyyppi, jolla ei ole mitään tekemistä muksun kanssa, ja että tämän vaan pitää maksaa 50 000 euroa mukisematta. Eiköhän syyllinen ole äiti, joka on jakanut pesää muille, ja biologinen isä, joka ei ota vastuuta kakarastaan.

Syyllinen siihen, että on tilanteessa, jossa joutuu maksamaan elatusmaksuja, on avioisä, koska hän olisi voinut toimia ajoissa tai niin ainakin lehtijuttujen perusteella olen ymmärtänyt. Äidin ja biologisen isän teot eivät ole oikein, mutta heidän toimintatapansa on mahdollinen vain siksi, että avioisä ei toiminut ajoissa. Olisi kiinnostavaa tietää, miksi avioisä ei jättänyt isyyskannetta ajoissa, vaan otti riskin ylittämällä määräajan. Onko jotain, mitä julkisuuteen ei olla kerrottu? Tuomioistuimen päätös lienee kuitenkin oikea eli kannetta ei käsitellä, koska sitä ei jätetty ajoissa.

Onhan näitä vastaavia tapauksia vaikka kuinka paljon. Aikanaan Karpon ohjelmissa niitä näki vaikka kuinka paljon. Ihmiset eivät olleet tehneet jotain, mitä olisi pitänyt tehdä ja päätyivät tilanteeseen, josta sitten valittivat Karpolle. Siellä taisi olla joku tapaus, jossa joku oli joutunut takausvastuuseen, koska ei ollut reagoinut pankin kirjeeseen, jossa kerrottiin, että he ovat jonkin lainan takaajia. He olivat sitä mieltä, että ei pidä paikkaansa ja heittivät kirjeen roskiin. Lopputuloksena oli se, että he olivat takaajia. Jos he olisivat toimineet kirjeen ohjeiden mukaan ja ilmoittaneet heti, että he eivät ole tällaista takausta antaneet, huijaus tai virhe (en muista tarkasti) olisi voitu korjata. Kannattaa lukea kirjeet ja toimia ajoissa, eikä heittää niitä roskiin.

On todella paljon ongelmatilanteita, jotka on saatu aikaan sillä, että ei olla jostain syystä toimittu heti, vaan jääty odottamaan, että ongelma korjautuu itsestään. Jokin vastuu pitää ihmisten osata kantaa itsekin.

Ongelma ei ole siinä, ettei "Risto" toiminut ajoissa, vaan lainsäädännössä. Mitään määräaikaa tuossa ei tarvitsisi edes olla. Lapsen etuja se ei suojele. Monet kasvatti-isät (sekä biologiset että ei-biologiset) hylkäävät lapsiaan eikä elarit vaikuta asiaan mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Ihme laki, että on joku 6 viikon määräaika, tai joudut maksamaan 18 vuotta ja kaikki perustuu naisen petokselle?

-Niin selittäkääpä nyt miten tämä on reilua?

Ei kai tässä reiluudesta ole kyse, vaan lakipykälistä.

Isyyskanteen määräaika on 2 vuotta lapsen syntymästä. Toisaalta vanha tämän vuoden loppuun asti voimassa oleva laki sanoo: "Kanne voidaan tutkia, vaikka se olisi pantu vireille määräajan päättymisen jälkeen, jos kantajalla, jota 1 momentissa tarkoitetaan, oli laillinen este tai hän näyttää muun erittäin painavan syyn, jonka vuoksi kannetta ei ole aikaisemmin nostettu. Kanne on kuitenkin jätettävä tutkimatta, jos sitä ei ole nostettu viipymättä sen jälkeen, kun syy kanteen nostamatta jättämiselle oli poistunut."

Avioisällä olisi siis pitänyt olla laillinen estä tai erittäin painava syy viivytellä kanteen nostamista ja silloinkin hänen olisi pitänyt toimia viipymättä esteen poistuttua. Tuomioistuimen mielestä joko syytä ei ollut tai hän ei toiminut viipymättä.

Uudessa laissa tekstiä on hieman muutettu: "Kanne voidaan tutkia, vaikka se olisi pantu vireille määräajan päättymisen jälkeen, jos kantajalla oli laillinen este tai hän näyttää muun painavan syyn, jonka vuoksi kannetta ei ole aikaisemmin nostettu. Kanne on kuitenkin jätettävä tutkimatta, jos sitä ei ole nostettu vuoden kuluessa siitä, kun syy kanteen nostamatta jättämiselle oli poistunut."

Uusi laki ei enää sano "viipymättä", vaan "vuoden kuluessa" esteen poistumisesta. Mutta yhä vaaditaan laillinen este tai muu painava syy.

En tiedä, mitä oikeasti on tapahtunut, mutta lehtitietojen perusteella avioisällä olisi ollut hyvin aikaa toimia määräajassa. On vähän vaikea ymmärtää, että puolison pettäminen tai tieto isyyden vääryydestä vie toimintakyvyn niin täysin, että ei saa edes ystävien tai lakimiehen avulla aikaiseksi isyyskannetta määräajassa. Viimeistään siinä vaiheessa, kun asiaa alkoi epäillä, olisi pitänyt miettiä, mitä aikoo tehdä, jos epäilykset osoittautuvat todeksi. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme laki, että on joku 6 viikon määräaika, tai joudut maksamaan 18 vuotta ja kaikki perustuu naisen petokselle?

-Niin selittäkääpä nyt miten tämä on reilua?

Minusta mitään määräaikaa ei pitäisi olla. Lapsen etu - my ass. Jos jollekin paljastuu vaikka 10 vuoden jälkeen, että ei ole lapsen isä, niin tuskin hän lastaan hylkää. Ja vaikka hylkäisikin, niin ei siinä mitkään pakotetut elarit paljoa auta.

Jos lapsen biologinen isä ei ole tiedossa, niin elarit vaikka valtiolta sitten (mielellään kuitenkin biologiselta isältä).

Isyyskanteen määräajalla estetään avioisää uhkailemasta tai kiristämästä lapsen äitiä isyyden kumoamisella tilanteessa, jossa lapsi on jo vuosia pitänyt jotakuta miestä isänään. Ei ole lapsen etu, että isä voi uhkailla tai kiristää isyyden kiistämisellä. Siksi laissa on määräaika. Useimmissa tapauksissa kaksi vuotta riittää isyyden kiistämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä voi olla laki, että joku random mies on maksuvelvollinen jonkun toisen random miehen lapsesta?

Eihän tässä ole kyse mistään "random miehestä", vaan lapsen äidin aviomiehestä lapsen syntyessä. Laissa aviopuoliso oletetaan lapsen isäksi, jollei äiti tai aviomies sitä kiistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hajonneen perheen sisäiset riitatilanteet ovat hankalia. Ensisijassa ne pitäisi ratkoa muita kuin oikeusteitä pitkin.

Älähän jaksa

Kerro sitten kenen etu tässä toteutuu? Lapsi kärsii, äiti kärsii, Risto kärsii ja piiri pieni pyörii vuodesta toiseen.

Lehtitietojen perusteella äiti ei kärsi, vaan saa melkein 500€/kk ylimääräistä rahaa. Lisäksi äiti on ilmeisesti ainoa, joka voisi ratkaista tilanteen oikeudenmukaisesti, mutta hän ei halua tehdä sitä.

Kontula on kyllä siinä suhteessa oikeassa, että lain mukaan "isän" olisi pitänyt toimia nopeammin. Voi olla, että vika on laissa, jossa ei olla otettu huomioon sitä, että selviää vasta kauan syntymän jälkeen, että avioisä ei olekaan biologinen isä. Mutta miten se voitaisiin ottaa huomioon niin, että lapsen etu ei kärsi?

Avioisän etu voi olla se, että isyyden saa purettua ilman määräaikoja. Mutta onko se lapsen etu? Oletetaan, että mies on kuvitellut olevansa lapsen isä vaikkapa 5 tai 10 vuotta ja sitten selviää, että hän ei olekaan isä. Olisiko lapsen etu, että isyys puretaan vai onko lapsen etu se, että usean vuoden ajan isän asemassa olevaa henkilöä pidetään silti lapsen isänä? Minusta lapsen etu ohittaa isän edun.

Laissa on selvä määräaika isyyden kumoamiselle avioisyystapauksissa. Se on kaksi vuotta lapsen syntymästä. Jos vasta myöhemmin selviää, että aviopuoliso ei olekaan lapsen isä, kanne voidaan ottaa käsiteltäväksi, mutta silloin kanne on tehtävä viivytyksettä. Tässä tapauksessa niin ei ilmeisesti tehty. Kahden vuoden määräaika ei ollut ilmeisesti vielä täyttynyt, kun selvisi, että aviopuoliso ei ole lapsen isä. Jos lapsen biologinen isyys on ollut hänelle tärkeää, hänen olisi pitänyt nostaa kanne. Miksi hän ei sitä tehnyt?

Laissa on kanteen nostamiselle määräaika hyvästä syystä. Sillä estetään lapsen isyyden kumoamisella tapahtuva kiristäminen ja uhkailu.

Tässäkin tapauksessa isyydestä on mahdollista päästä eroon. Se edellyttää sitä, että lapsen oikea biologinen isä tunnustaa isyytensä ja lapsen äiti yhdessä avioisän kanssa hyväksyvät tunnustamisen. Se ei useimmiten taida olla ongelma, mutta laissa ei selvästikään ole varauduttu tilanteeseen, jossa avioisä nosta kannetta määräajassa ja lapsen biologiset vanhemmat eivät halua muutosta tilanteeseen.

Täysin sivullisena vain lehtitietojen varassa on pakko sanoa, että tapaus on ikävä ja on ilmeistä, että avioisän tilanne on epäoikeudenmukainen, mutta suurin syyllinen on avioisä itse, joka ei ole toiminut määräajassa ja on siksi itse vastuussa tilanteesta. Pienempiä syyllisiä ovat biologiset vanhemmat, jotka voisivat toimia oikein ja reilusti, mutta eivät ilmeisesti halua niin tehdä. Ainoa syytön on lapsi.

 

Ihme jeesustelua, ja sitten päädyt johtopäätökseen, että syyllinen on tyyppi, jolla ei ole mitään tekemistä muksun kanssa, ja että tämän vaan pitää maksaa 50 000 euroa mukisematta. Eiköhän syyllinen ole äiti, joka on jakanut pesää muille, ja biologinen isä, joka ei ota vastuuta kakarastaan.

Syyllinen siihen, että on tilanteessa, jossa joutuu maksamaan elatusmaksuja, on avioisä, koska hän olisi voinut toimia ajoissa tai niin ainakin lehtijuttujen perusteella olen ymmärtänyt. Äidin ja biologisen isän teot eivät ole oikein, mutta heidän toimintatapansa on mahdollinen vain siksi, että avioisä ei toiminut ajoissa. Olisi kiinnostavaa tietää, miksi avioisä ei jättänyt isyyskannetta ajoissa, vaan otti riskin ylittämällä määräajan. Onko jotain, mitä julkisuuteen ei olla kerrottu? Tuomioistuimen päätös lienee kuitenkin oikea eli kannetta ei käsitellä, koska sitä ei jätetty ajoissa.

Onhan näitä vastaavia tapauksia vaikka kuinka paljon. Aikanaan Karpon ohjelmissa niitä näki vaikka kuinka paljon. Ihmiset eivät olleet tehneet jotain, mitä olisi pitänyt tehdä ja päätyivät tilanteeseen, josta sitten valittivat Karpolle. Siellä taisi olla joku tapaus, jossa joku oli joutunut takausvastuuseen, koska ei ollut reagoinut pankin kirjeeseen, jossa kerrottiin, että he ovat jonkin lainan takaajia. He olivat sitä mieltä, että ei pidä paikkaansa ja heittivät kirjeen roskiin. Lopputuloksena oli se, että he olivat takaajia. Jos he olisivat toimineet kirjeen ohjeiden mukaan ja ilmoittaneet heti, että he eivät ole tällaista takausta antaneet, huijaus tai virhe (en muista tarkasti) olisi voitu korjata. Kannattaa lukea kirjeet ja toimia ajoissa, eikä heittää niitä roskiin.

On todella paljon ongelmatilanteita, jotka on saatu aikaan sillä, että ei olla jostain syystä toimittu heti, vaan jääty odottamaan, että ongelma korjautuu itsestään. Jokin vastuu pitää ihmisten osata kantaa itsekin.

Ongelma ei ole siinä, ettei "Risto" toiminut ajoissa, vaan lainsäädännössä. Mitään määräaikaa tuossa ei tarvitsisi edes olla. Lapsen etuja se ei suojele. Monet kasvatti-isät (sekä biologiset että ei-biologiset) hylkäävät lapsiaan eikä elarit vaikuta asiaan mitenkään.

Tämän Riston olisi kuitenkin pitänyt toimia silloisessa tilanteessa silloisen lainsäädännön mukaan luonnollisestikin. Jos hän oli tietoinen tästä lainsäädännöstä, mutta ei vain tehnyt, mitä olisi pitänyt tehdä, niin asiassa ei pitäisi olla mitään epäselvää. Ihan itse on mies mokannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hajonneen perheen sisäiset riitatilanteet ovat hankalia. Ensisijassa ne pitäisi ratkoa muita kuin oikeusteitä pitkin.

Älähän jaksa

Kerro sitten kenen etu tässä toteutuu? Lapsi kärsii, äiti kärsii, Risto kärsii ja piiri pieni pyörii vuodesta toiseen.

Lehtitietojen perusteella äiti ei kärsi, vaan saa melkein 500€/kk ylimääräistä rahaa. Lisäksi äiti on ilmeisesti ainoa, joka voisi ratkaista tilanteen oikeudenmukaisesti, mutta hän ei halua tehdä sitä.

Kontula on kyllä siinä suhteessa oikeassa, että lain mukaan "isän" olisi pitänyt toimia nopeammin. Voi olla, että vika on laissa, jossa ei olla otettu huomioon sitä, että selviää vasta kauan syntymän jälkeen, että avioisä ei olekaan biologinen isä. Mutta miten se voitaisiin ottaa huomioon niin, että lapsen etu ei kärsi?

Avioisän etu voi olla se, että isyyden saa purettua ilman määräaikoja. Mutta onko se lapsen etu? Oletetaan, että mies on kuvitellut olevansa lapsen isä vaikkapa 5 tai 10 vuotta ja sitten selviää, että hän ei olekaan isä. Olisiko lapsen etu, että isyys puretaan vai onko lapsen etu se, että usean vuoden ajan isän asemassa olevaa henkilöä pidetään silti lapsen isänä? Minusta lapsen etu ohittaa isän edun.

Laissa on selvä määräaika isyyden kumoamiselle avioisyystapauksissa. Se on kaksi vuotta lapsen syntymästä. Jos vasta myöhemmin selviää, että aviopuoliso ei olekaan lapsen isä, kanne voidaan ottaa käsiteltäväksi, mutta silloin kanne on tehtävä viivytyksettä. Tässä tapauksessa niin ei ilmeisesti tehty. Kahden vuoden määräaika ei ollut ilmeisesti vielä täyttynyt, kun selvisi, että aviopuoliso ei ole lapsen isä. Jos lapsen biologinen isyys on ollut hänelle tärkeää, hänen olisi pitänyt nostaa kanne. Miksi hän ei sitä tehnyt?

Laissa on kanteen nostamiselle määräaika hyvästä syystä. Sillä estetään lapsen isyyden kumoamisella tapahtuva kiristäminen ja uhkailu.

Tässäkin tapauksessa isyydestä on mahdollista päästä eroon. Se edellyttää sitä, että lapsen oikea biologinen isä tunnustaa isyytensä ja lapsen äiti yhdessä avioisän kanssa hyväksyvät tunnustamisen. Se ei useimmiten taida olla ongelma, mutta laissa ei selvästikään ole varauduttu tilanteeseen, jossa avioisä nosta kannetta määräajassa ja lapsen biologiset vanhemmat eivät halua muutosta tilanteeseen.

Täysin sivullisena vain lehtitietojen varassa on pakko sanoa, että tapaus on ikävä ja on ilmeistä, että avioisän tilanne on epäoikeudenmukainen, mutta suurin syyllinen on avioisä itse, joka ei ole toiminut määräajassa ja on siksi itse vastuussa tilanteesta. Pienempiä syyllisiä ovat biologiset vanhemmat, jotka voisivat toimia oikein ja reilusti, mutta eivät ilmeisesti halua niin tehdä. Ainoa syytön on lapsi.

 

Ihme jeesustelua, ja sitten päädyt johtopäätökseen, että syyllinen on tyyppi, jolla ei ole mitään tekemistä muksun kanssa, ja että tämän vaan pitää maksaa 50 000 euroa mukisematta. Eiköhän syyllinen ole äiti, joka on jakanut pesää muille, ja biologinen isä, joka ei ota vastuuta kakarastaan.

Syyllinen siihen, että on tilanteessa, jossa joutuu maksamaan elatusmaksuja, on avioisä, koska hän olisi voinut toimia ajoissa tai niin ainakin lehtijuttujen perusteella olen ymmärtänyt. Äidin ja biologisen isän teot eivät ole oikein, mutta heidän toimintatapansa on mahdollinen vain siksi, että avioisä ei toiminut ajoissa. Olisi kiinnostavaa tietää, miksi avioisä ei jättänyt isyyskannetta ajoissa, vaan otti riskin ylittämällä määräajan. Onko jotain, mitä julkisuuteen ei olla kerrottu? Tuomioistuimen päätös lienee kuitenkin oikea eli kannetta ei käsitellä, koska sitä ei jätetty ajoissa.

Onhan näitä vastaavia tapauksia vaikka kuinka paljon. Aikanaan Karpon ohjelmissa niitä näki vaikka kuinka paljon. Ihmiset eivät olleet tehneet jotain, mitä olisi pitänyt tehdä ja päätyivät tilanteeseen, josta sitten valittivat Karpolle. Siellä taisi olla joku tapaus, jossa joku oli joutunut takausvastuuseen, koska ei ollut reagoinut pankin kirjeeseen, jossa kerrottiin, että he ovat jonkin lainan takaajia. He olivat sitä mieltä, että ei pidä paikkaansa ja heittivät kirjeen roskiin. Lopputuloksena oli se, että he olivat takaajia. Jos he olisivat toimineet kirjeen ohjeiden mukaan ja ilmoittaneet heti, että he eivät ole tällaista takausta antaneet, huijaus tai virhe (en muista tarkasti) olisi voitu korjata. Kannattaa lukea kirjeet ja toimia ajoissa, eikä heittää niitä roskiin.

On todella paljon ongelmatilanteita, jotka on saatu aikaan sillä, että ei olla jostain syystä toimittu heti, vaan jääty odottamaan, että ongelma korjautuu itsestään. Jokin vastuu pitää ihmisten osata kantaa itsekin.

Selitäppä nyt virlä kerran, että miten voi olla sivistysvaltiossa, että valtio määrää sinut elatusvelvolliseksi jonkun toisen miehen lapselle?

Mitä jos laitettaisiin se syyllinen maksamaan, eli äiti, joka tiesi tästä, mutta ei kertonut ja toisekseen petti samalla, kaikki perustuu naisen tekemälle petokselle, eli rikollinen maksamaan itse vaan leipomansa kakun?

No selitetään. Lapsen äiti on naimisissa miehen kanssa lapsen syntyessä. Isyyslaki määrittelee, että syntyvän lapsen äidin aviopuoliso lapsen isä, jollei isyyttä erikseen kiistetä. Jos aviomies on sitä mieltä, että lapsi ei ole hänen lapsensa, hänellä on kaksi vuotta aikaa nostaa isyyskanne. Jos hän ei niin tee, hän on lapsen virallinen isä.

Jos vasta myöhemmin selviää, että aviomies ei olekaan lapsen isä, kanteen voi jättää myöhemmin, mutta silloin myöhästymiselle pitää olla laillinen este tai muu painava syy. Silloinkin kanne on tehtävä viivytyksettä. Jos noin ei tee, aviomies on lapsen isä.

Jos kumpaakaan noista vaihtoehdoista ei käytä tai voi käyttää, ainoa mahdollisuus päästä eroon isyydestä on ymmärtääkseni se, että lapsen biologinen isä tunnustaa lapsen ja lapsen äiti ja avioisä hyväksyvät tunnustuksen. Jos biologinen isä ei tunnusta isyyttään tai äiti ei hyväksy tunnustusta, aviomies on lapsen isä.

Tämä on aika ruma tapaus. Lapsen isyydestä kiistellään julkisuudessa. Avioisä ei ilmeisesti jättänyt kannetta ajoissa ja  biologiset vanhemmat käyttävät tilannetta hyväkseen ilmeisesti täysin laillisesti, vaikka moraalitonta se onkin. En tiedä, voiko tässä puhua edes petoksesta, koska aviorikosta ei kai laki ole tuntenut enää vuosiin ja sekin, että aviomies ei ole lapsen isä, selvisi ennen kanteen jättämisen määräaikaa eli kanteen olisi voinut jättää ajoissa. 

Vierailija kirjoitti:

Outo on.

Kontula puolustaa kiivaasti, jos joku yh on jättänyt hakematta jotain sosiaalietuuksia, vaikka tämän haun eräpäivä meni. Silloin ei laista olekaan väliä, eikä se ole yh:n vika, vaan järjestelmä kusee.

Sellaiset säädöt kommarilla tällä kertaa.

Kontula puolustaa lakia, koska on itse ollut säätämässä sitä, eikä narsistina suostu myöntämään, että laissa on puutteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hajonneen perheen sisäiset riitatilanteet ovat hankalia. Ensisijassa ne pitäisi ratkoa muita kuin oikeusteitä pitkin.

Älähän jaksa

Kerro sitten kenen etu tässä toteutuu? Lapsi kärsii, äiti kärsii, Risto kärsii ja piiri pieni pyörii vuodesta toiseen.

Lehtitietojen perusteella äiti ei kärsi, vaan saa melkein 500€/kk ylimääräistä rahaa. Lisäksi äiti on ilmeisesti ainoa, joka voisi ratkaista tilanteen oikeudenmukaisesti, mutta hän ei halua tehdä sitä.

Kontula on kyllä siinä suhteessa oikeassa, että lain mukaan "isän" olisi pitänyt toimia nopeammin. Voi olla, että vika on laissa, jossa ei olla otettu huomioon sitä, että selviää vasta kauan syntymän jälkeen, että avioisä ei olekaan biologinen isä. Mutta miten se voitaisiin ottaa huomioon niin, että lapsen etu ei kärsi?

Avioisän etu voi olla se, että isyyden saa purettua ilman määräaikoja. Mutta onko se lapsen etu? Oletetaan, että mies on kuvitellut olevansa lapsen isä vaikkapa 5 tai 10 vuotta ja sitten selviää, että hän ei olekaan isä. Olisiko lapsen etu, että isyys puretaan vai onko lapsen etu se, että usean vuoden ajan isän asemassa olevaa henkilöä pidetään silti lapsen isänä? Minusta lapsen etu ohittaa isän edun.

Laissa on selvä määräaika isyyden kumoamiselle avioisyystapauksissa. Se on kaksi vuotta lapsen syntymästä. Jos vasta myöhemmin selviää, että aviopuoliso ei olekaan lapsen isä, kanne voidaan ottaa käsiteltäväksi, mutta silloin kanne on tehtävä viivytyksettä. Tässä tapauksessa niin ei ilmeisesti tehty. Kahden vuoden määräaika ei ollut ilmeisesti vielä täyttynyt, kun selvisi, että aviopuoliso ei ole lapsen isä. Jos lapsen biologinen isyys on ollut hänelle tärkeää, hänen olisi pitänyt nostaa kanne. Miksi hän ei sitä tehnyt?

Laissa on kanteen nostamiselle määräaika hyvästä syystä. Sillä estetään lapsen isyyden kumoamisella tapahtuva kiristäminen ja uhkailu.

Tässäkin tapauksessa isyydestä on mahdollista päästä eroon. Se edellyttää sitä, että lapsen oikea biologinen isä tunnustaa isyytensä ja lapsen äiti yhdessä avioisän kanssa hyväksyvät tunnustamisen. Se ei useimmiten taida olla ongelma, mutta laissa ei selvästikään ole varauduttu tilanteeseen, jossa avioisä nosta kannetta määräajassa ja lapsen biologiset vanhemmat eivät halua muutosta tilanteeseen.

Täysin sivullisena vain lehtitietojen varassa on pakko sanoa, että tapaus on ikävä ja on ilmeistä, että avioisän tilanne on epäoikeudenmukainen, mutta suurin syyllinen on avioisä itse, joka ei ole toiminut määräajassa ja on siksi itse vastuussa tilanteesta. Pienempiä syyllisiä ovat biologiset vanhemmat, jotka voisivat toimia oikein ja reilusti, mutta eivät ilmeisesti halua niin tehdä. Ainoa syytön on lapsi.

 

Selitäppä nyt vielä, miten on reilua, että mies joutuu maksmaan tuntemattoman meihen lapsesta?

Oletko ihan sairas päästäsi, jos tämä olisi toisinpäin, että nainen maksajana (kuten pitäisi olla, että äiti joutuu korvaamaan miehelle elarit takaisin, koska petos) ja mies saajana?

Nuo aina unohtaa että laissa on myös mahdollisuus ottaa huomioon lieventäviä asianhaaroja määräajan suhteen.

Eli esim. miehelle diagnisoitu traumaperäinen stressihäiriö jonka johdosta hän joutui käsittelemään asiaa itse ennen päätöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hajonneen perheen sisäiset riitatilanteet ovat hankalia. Ensisijassa ne pitäisi ratkoa muita kuin oikeusteitä pitkin.

Älähän jaksa

Kerro sitten kenen etu tässä toteutuu? Lapsi kärsii, äiti kärsii, Risto kärsii ja piiri pieni pyörii vuodesta toiseen.

Lehtitietojen perusteella äiti ei kärsi, vaan saa melkein 500€/kk ylimääräistä rahaa. Lisäksi äiti on ilmeisesti ainoa, joka voisi ratkaista tilanteen oikeudenmukaisesti, mutta hän ei halua tehdä sitä.

Kontula on kyllä siinä suhteessa oikeassa, että lain mukaan "isän" olisi pitänyt toimia nopeammin. Voi olla, että vika on laissa, jossa ei olla otettu huomioon sitä, että selviää vasta kauan syntymän jälkeen, että avioisä ei olekaan biologinen isä. Mutta miten se voitaisiin ottaa huomioon niin, että lapsen etu ei kärsi?

Avioisän etu voi olla se, että isyyden saa purettua ilman määräaikoja. Mutta onko se lapsen etu? Oletetaan, että mies on kuvitellut olevansa lapsen isä vaikkapa 5 tai 10 vuotta ja sitten selviää, että hän ei olekaan isä. Olisiko lapsen etu, että isyys puretaan vai onko lapsen etu se, että usean vuoden ajan isän asemassa olevaa henkilöä pidetään silti lapsen isänä? Minusta lapsen etu ohittaa isän edun.

Laissa on selvä määräaika isyyden kumoamiselle avioisyystapauksissa. Se on kaksi vuotta lapsen syntymästä. Jos vasta myöhemmin selviää, että aviopuoliso ei olekaan lapsen isä, kanne voidaan ottaa käsiteltäväksi, mutta silloin kanne on tehtävä viivytyksettä. Tässä tapauksessa niin ei ilmeisesti tehty. Kahden vuoden määräaika ei ollut ilmeisesti vielä täyttynyt, kun selvisi, että aviopuoliso ei ole lapsen isä. Jos lapsen biologinen isyys on ollut hänelle tärkeää, hänen olisi pitänyt nostaa kanne. Miksi hän ei sitä tehnyt?

Laissa on kanteen nostamiselle määräaika hyvästä syystä. Sillä estetään lapsen isyyden kumoamisella tapahtuva kiristäminen ja uhkailu.

Tässäkin tapauksessa isyydestä on mahdollista päästä eroon. Se edellyttää sitä, että lapsen oikea biologinen isä tunnustaa isyytensä ja lapsen äiti yhdessä avioisän kanssa hyväksyvät tunnustamisen. Se ei useimmiten taida olla ongelma, mutta laissa ei selvästikään ole varauduttu tilanteeseen, jossa avioisä nosta kannetta määräajassa ja lapsen biologiset vanhemmat eivät halua muutosta tilanteeseen.

Täysin sivullisena vain lehtitietojen varassa on pakko sanoa, että tapaus on ikävä ja on ilmeistä, että avioisän tilanne on epäoikeudenmukainen, mutta suurin syyllinen on avioisä itse, joka ei ole toiminut määräajassa ja on siksi itse vastuussa tilanteesta. Pienempiä syyllisiä ovat biologiset vanhemmat, jotka voisivat toimia oikein ja reilusti, mutta eivät ilmeisesti halua niin tehdä. Ainoa syytön on lapsi.

 

Ihme jeesustelua, ja sitten päädyt johtopäätökseen, että syyllinen on tyyppi, jolla ei ole mitään tekemistä muksun kanssa, ja että tämän vaan pitää maksaa 50 000 euroa mukisematta. Eiköhän syyllinen ole äiti, joka on jakanut pesää muille, ja biologinen isä, joka ei ota vastuuta kakarastaan.

Syyllinen siihen, että on tilanteessa, jossa joutuu maksamaan elatusmaksuja, on avioisä, koska hän olisi voinut toimia ajoissa tai niin ainakin lehtijuttujen perusteella olen ymmärtänyt. Äidin ja biologisen isän teot eivät ole oikein, mutta heidän toimintatapansa on mahdollinen vain siksi, että avioisä ei toiminut ajoissa. Olisi kiinnostavaa tietää, miksi avioisä ei jättänyt isyyskannetta ajoissa, vaan otti riskin ylittämällä määräajan. Onko jotain, mitä julkisuuteen ei olla kerrottu? Tuomioistuimen päätös lienee kuitenkin oikea eli kannetta ei käsitellä, koska sitä ei jätetty ajoissa.

Onhan näitä vastaavia tapauksia vaikka kuinka paljon. Aikanaan Karpon ohjelmissa niitä näki vaikka kuinka paljon. Ihmiset eivät olleet tehneet jotain, mitä olisi pitänyt tehdä ja päätyivät tilanteeseen, josta sitten valittivat Karpolle. Siellä taisi olla joku tapaus, jossa joku oli joutunut takausvastuuseen, koska ei ollut reagoinut pankin kirjeeseen, jossa kerrottiin, että he ovat jonkin lainan takaajia. He olivat sitä mieltä, että ei pidä paikkaansa ja heittivät kirjeen roskiin. Lopputuloksena oli se, että he olivat takaajia. Jos he olisivat toimineet kirjeen ohjeiden mukaan ja ilmoittaneet heti, että he eivät ole tällaista takausta antaneet, huijaus tai virhe (en muista tarkasti) olisi voitu korjata. Kannattaa lukea kirjeet ja toimia ajoissa, eikä heittää niitä roskiin.

On todella paljon ongelmatilanteita, jotka on saatu aikaan sillä, että ei olla jostain syystä toimittu heti, vaan jääty odottamaan, että ongelma korjautuu itsestään. Jokin vastuu pitää ihmisten osata kantaa itsekin.

Selitäppä nyt virlä kerran, että miten voi olla sivistysvaltiossa, että valtio määrää sinut elatusvelvolliseksi jonkun toisen miehen lapselle?

Mitä jos laitettaisiin se syyllinen maksamaan, eli äiti, joka tiesi tästä, mutta ei kertonut ja toisekseen petti samalla, kaikki perustuu naisen tekemälle petokselle, eli rikollinen maksamaan itse vaan leipomansa kakun?

No selitetään. Lapsen äiti on naimisissa miehen kanssa lapsen syntyessä. Isyyslaki määrittelee, että syntyvän lapsen äidin aviopuoliso lapsen isä, jollei isyyttä erikseen kiistetä. Jos aviomies on sitä mieltä, että lapsi ei ole hänen lapsensa, hänellä on kaksi vuotta aikaa nostaa isyyskanne. Jos hän ei niin tee, hän on lapsen virallinen isä.

Jos vasta myöhemmin selviää, että aviomies ei olekaan lapsen isä, kanteen voi jättää myöhemmin, mutta silloin myöhästymiselle pitää olla laillinen este tai muu painava syy. Silloinkin kanne on tehtävä viivytyksettä. Jos noin ei tee, aviomies on lapsen isä.

Jos kumpaakaan noista vaihtoehdoista ei käytä tai voi käyttää, ainoa mahdollisuus päästä eroon isyydestä on ymmärtääkseni se, että lapsen biologinen isä tunnustaa lapsen ja lapsen äiti ja avioisä hyväksyvät tunnustuksen. Jos biologinen isä ei tunnusta isyyttään tai äiti ei hyväksy tunnustusta, aviomies on lapsen isä.

Tämä on aika ruma tapaus. Lapsen isyydestä kiistellään julkisuudessa. Avioisä ei ilmeisesti jättänyt kannetta ajoissa ja  biologiset vanhemmat käyttävät tilannetta hyväkseen ilmeisesti täysin laillisesti, vaikka moraalitonta se onkin. En tiedä, voiko tässä puhua edes petoksesta, koska aviorikosta ei kai laki ole tuntenut enää vuosiin ja sekin, että aviomies ei ole lapsen isä, selvisi ennen kanteen jättämisen määräaikaa eli kanteen olisi voinut jättää ajoissa. 

Laillinen este ja painava syy on miehelle kirjoitettu diagnoosi traumaperäisestä stressihäiriöstä.

Kaksi vuotta on siellä sen vuoksi, että shokki joka puolison petturuudesta tulee voi vaikuttaa aikansa.

Mutta laissa on havaittu puute, se pitää muuttaa kahdeksi vuodeksi siitä että mies saa asian tietoonsa. Naisen tehtävä järjestää notaari paikalle kun kertoo ettei lapsi ole miehen, ja siitä alkaa laskenta.