Nolottaako teitä oma koulutus tai ammatti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 3 korkeakoulututkintoa. Nyt mietin, että haluaisin ihan harrastuksen vuoksi jonkin konkreettisen ammatin, vaikka leipuri tms.

3 on jo aika monta, hui. Jouduitko taistelemaan ensikertalaisten kanssa vai oliko ennen kiintiöitä? Mutta joka tapauksessa hyvä suoritus.

Ja leipurin ammatti on itselläkin käynyt mielessä! Kokiksi en haluaisi, mutta leipominen on ihan mukavaa :)

Olen mennyt normaaleiden pääsykokeiden kautta ja viimeisimpään avoimen väylää suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Häpesin, kun en ollut saanut vakituista työtä vielä 35-vuotiaana. Keikkatöitä ja kituuttamista. Sain vakituisen työn vasta 39-vuotiaana ja tästä johtuen en saa mistään asuntolainaa edes rupuiseen asuntoon. Luottotiedot on, mutta ei säästöjä keikkatöistä johtuen.

Taustalla amk-koulus.

Onneksi olkoon vakipaikan johdosta! Itse olen 43 vuotias ja vielä en ole saanut "oman alani" vakituista paikkaa. - Opiskeluaikaiseen nollatuntisoppariin olisiin saanut jäädä mutta muutin opiskelujen ja koronan jälkeen ensimmäisen pätkäni perässä noin 500 kilometriä paikkaan, josta en ollut koskaan ennen käynyt mutta olipahan työ, joka oli melkein "omaa alaani"

T. Väärän alan maisteri

Ei nolota, mutta en tahdo saada Suomesta töitä, koska opiskelin tutkinnon ulkomailla. HUps.

Työttömänä olen. Ei tämä kovin hauskaa ole. Välillä pääsen osa-aikaiseksi mm. siivoamaan, pitäisi varmaan vaihtaa kaupunkia, jotta saisi kokoaikaista työtä.

Ei nolota. - Enemmän nolottaa se miten kauan käytin sen tekemiseen aikaa. - Maisteriksi olisi voinut valmistua alle 30 vuodessa (kyllä kolmessa kymmenessä vuodessa) mutta tulipahan valmistuttua. Ei se tutkintotodistuksen saaminen sinänsä mitään muuttanut mutta, jollain käsittämättömällä tavalla tuntuu silti hyvältä, että sain yliopisto-opintoni, ainakin toistaiseksi päätökseen.

Kyllä. Sairaanhoitaja.

Minua nolottaa todella paljon se, että vielä nyt 30-vuotiaana minulla ei oli ylioppilastutkinnon lisäksi mitään muuta tutkintoa. Olen kyllä opiskellut kahdessakin eri yliopistossa, mutta en ole saanut tutkintoa valmiiksi koska vaihdoin alaa välissä ja elämäntilanne on vaikeuttanut hidastanut opiskelua. Yritän kuitenkin nyt tsempata ja saada tutkintoni viimein valmiiksi mahdollisimman reippaasti. Juuri tänä syksynä palasin taas opintoihin.

Hävettää myös tosi paljon se, että tämän opiskelun viivästymisen takia joudun olemaan töissä paskaduunissa pikaruokalassa (opintotukikuukaudet loppuneet) ja koen epäonnistuneeni elämässä. Erityisen paljon nolottaa ja hävettää aina silloin, jos joku etäisempi tuttu tulee asiakkaaksi ja näkee minut töissä. Oikeasti läheiset ei hävetä ollenkaan, koska he eivät tuomitse, mutta sellaiset entiset koulukaverit ja muut... Olin aina nuorena koulussa hyvä oppilas ja lukio + yo-kirjoitukset meni hyvin, niin tuntuu että olen pahasti alisuoriutunut elämässä lukion jälkeen ammatillisessa mielessä.

Ehkä tähän on toisaalta vaikuttanut sekin, että en ole koskaan haaveillut mistään hienosta urasta enkä ole kokenut työuraa itselleni erityisen merkityksellisenä. Haaveeni ovat aina liittyneet enemmän onnelliseen perheeseen ja omiin harrastuksiini, joita kohtaan olen intohimoinen ja haluan kehittyä hyväksi niissä. Opiskelusta olen aina pitänyt, mutta enemmänkin uteliaisuuden ja tiedon itsensä vuoksi, enkä niinkään sen takia että siitä saisin jonkin tietyn ammatin.

Olen vajaat pari vuotta tehnyt suorittavaa työtä, kahden korkeakoulututkinnon antamalla "pätevyydellä" XD En kerro missään tilanteessa mitä teen tai mitä tienaan koska a) huono palkka itsessään vatuttaa riittävästi ja b) häpeän nykyistä työtä koska se on iso pudotus aikaisempaan. Kortistosta pääsin sentään pois mutta sitähän tässä ei kysytty. 

Haen koko ajan parempia töitä.

Häpeän koulutustani todella. Minulla on ammatillinen perustutkinto sekä viimeistä rutistusta vaille valmis AMK-tutkinto, jota olen siis suorittanut vasta aikuisena työn ohella. En kuitenkaan ole ylioppilas, ja se on minulle todella arka kohta.

Kyse ei ole siitä, että olisin tyhmä. Pärjäsin hyvin koulussa. Luin myös paljon vapaa-ajalla. Yläasteella masennuin, voin todella huonosti ja koulu lähti hieman alamäkeen. Kuitenkin esim. Englannista ja ruotsista sain kiitettäviä yläasteella ja toisen asteen koulussa ilman kummoista lukemista. En osannut nuorena ajatella tulevaisuuttani pidemmälle, koska en nähnyt tulevaisuutta itselläni. Halusin vain mahdollisimman nopeasti pois kaikista kouluista. Siksi en edes hakenut lukioon.

Välttelen koulutuksesta puhumista kaikkien kanssa, ellei perhettä ja muita läheisimpiä ihmisiä lasketa. Mietin jopa edelleen lukevani ylioppilaaksi näin yli 30-vuotiaana, jotta saisin jonkinlaisen rauhan. Mahdollisesti tuon teenkin vielä. Uskoisin siitä olevan myös hyötyä, jos myöhemmin haen yliopistoon opiskelemaan, kuten välillä haaveilen. Toki saatan myös opiskella myöhemmin ihan ammatillisen tutkinnonkin joltain alalta. Alanvaihto on usein mielessä.

Onpa mielenkiintoista, että ketjussa on myös useita vastauksia henkilöiltä, jotka kertovat häpeävänsä korkeaa koulutustasoaan. Sehän on todella hienoa, että olette pärjänneet noin hyvin opinnoissanne. Jos joku ei sitä ymmärrä, ei ole teidän häpeänne.

Niin ja piti vielä lisätä, että minä en arvota muita ihmisiä koulutustason ammatin perusteella. Olen vain erittäin itsekriittinen. Vaadin itseltäni paljon, ja tunnen jatkuvasti alisuoriutuvani elämässä. Teen toimistotöitä taloushallinnon puolella, enkä edes haaveile mistään esimies- tai johtajatason työstä. Haluaisin vain kouluttautua lisää näyttääkseni itselleni ja muille, että pystyn siihen. T. Se joka ei käynyt lukiota

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hävettää työpaikkojen vaihtuminen tiuhaan tahtiin. Ei ollut tavoite, mutta on ollut kaikenlaista. En edes tiedä mitä sanoisin jos kysytään syitä. Elämäntilanne on ollut pitkään hankala ja moni työpaikoista yllättävän joustamaton. Mutta sen sanominen ääneen ei kuulosta hyvältä.

Ehkä minulla kuvitellaan olevan keskittymishäiriö yms.

Yhdestä työpaikasta lähdin, koska esihenkilö kiusasi. Siitä en kuitenkaan halua missään yhteydessä puhua, koska asia on minulle vaikea.

Vierailija kirjoitti:

Häpeän koulutustani todella. Minulla on ammatillinen perustutkinto sekä viimeistä rutistusta vaille valmis AMK-tutkinto, jota olen siis suorittanut vasta aikuisena työn ohella. En kuitenkaan ole ylioppilas, ja se on minulle todella arka kohta.

Kyse ei ole siitä, että olisin tyhmä. Pärjäsin hyvin koulussa. Luin myös paljon vapaa-ajalla. Yläasteella masennuin, voin todella huonosti ja koulu lähti hieman alamäkeen. Kuitenkin esim. Englannista ja ruotsista sain kiitettäviä yläasteella ja toisen asteen koulussa ilman kummoista lukemista. En osannut nuorena ajatella tulevaisuuttani pidemmälle, koska en nähnyt tulevaisuutta itselläni. Halusin vain mahdollisimman nopeasti pois kaikista kouluista. Siksi en edes hakenut lukioon.

Välttelen koulutuksesta puhumista kaikkien kanssa, ellei perhettä ja muita läheisimpiä ihmisiä lasketa. Mietin jopa edelleen lukevani ylioppilaaksi näin yli 30-vuotiaana, jotta saisin jonkinlaisen rauhan. Mahdollisesti tuon teenkin vielä. Uskoisin siitä olevan myös hyötyä, jos myöhemmin haen yliopistoon opiskelemaan, kuten välillä haaveilen. Toki saatan myös opiskella myöhemmin ihan ammatillisen tutkinnonkin joltain alalta. Alanvaihto on usein mielessä.

Kannatan tuota ylioppilaaksi lukemista. Aikuislukiossa monia muita, joilla jäänyt harmittamaan, etteivät käyneet lukiota. Mutta osalle se toimii myös harrastuksena. Ymmärrän tuon itsekriittisyyden, mutta älä jooko ota stressiä. Monet käyvät korkeakoulun paljon sinua vanhempana, hyvähän se on kerätä rahaa ja kokemusta ennen opiskelujen jatkamista, jos niitä haluaa jatkaa. Ja alanvaihtajia löytyy vielä yli 50-vuotiastakin. Toivon kaikkea hyvää ja paljon jaksamista, aivan kuin olisin itse kirjoittanut tekstin <3

Peruskoulu --> Lukio --> Välivuosi --> Välivuosi --> Perustutkinto

Ehdin jo luovuttaa korkeakoulun kanssa :'D Ehkä joskus tulevaisuudessa. Avoimeen ei ole varaa, ei ainakaan vielä.

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulu --> Lukio --> Välivuosi --> Välivuosi --> Perustutkinto

Ehdin jo luovuttaa korkeakoulun kanssa :'D Ehkä joskus tulevaisuudessa. Avoimeen ei ole varaa, ei ainakaan vielä.

Ehkä et vaan ole tarpeeksi älykäs? Ei kaikki kuulu korkeakouluun.

Häpeän sitä, että olen kouluttautunut sairaanhoitajaksi aikoinaan. Tuntuu että se luo leiman tyhmyydestä, "sinusta ei ole mihinkään muuhun". Koulutus ei myöskään avaa ovia mihinkään muuhun kuin suorittavaan työhön. Nykyisin olen toisen alan maisteri, ja välttelen kertomasta taustastani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulu --> Lukio --> Välivuosi --> Välivuosi --> Perustutkinto

Ehdin jo luovuttaa korkeakoulun kanssa :'D Ehkä joskus tulevaisuudessa. Avoimeen ei ole varaa, ei ainakaan vielä.

Ehkä et vaan ole tarpeeksi älykäs? Ei kaikki kuulu korkeakouluun.

Pitäisi varmaan jättää huomiotta, mutta ärsyttää tämä. Riippuen alasta (ja sijainnista), osaan on lähes mahdoton päästä sisälle. Moni joutuu yrittää useamman kerran. Ei kerro mitään älykkyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulu --> Lukio --> Välivuosi --> Välivuosi --> Perustutkinto

Ehdin jo luovuttaa korkeakoulun kanssa :'D Ehkä joskus tulevaisuudessa. Avoimeen ei ole varaa, ei ainakaan vielä.

Ehkä et vaan ole tarpeeksi älykäs? Ei kaikki kuulu korkeakouluun.

Pitäisi varmaan jättää huomiotta, mutta ärsyttää tämä. Riippuen alasta (ja sijainnista), osaan on lähes mahdoton päästä sisälle. Moni joutuu yrittää useamman kerran. Ei kerro mitään älykkyydestä.

Minä pääsin yliopistoon opiskelemaan. En kuitenkaan ikinä valmistunut, koska ala ei tuntunut omalta ja elämässä oli kaikenlaista. Tuskin pelkkä sisäänpääsy opiskelemaan itsessään osoittaa kenenkään olevan erityisen älykäs.

Olen lähihoitaja. Sitä kai pitäisi hävetä,jos tätä palstaa uskoo. En kuitenkaan häpeä. Teen töitä ja maksan veroja, mitä pitäisi hävetä?

Outoa hävetä sairaanhoitaja koulutusta.. ihailen ihmisiä jotka saa tuollaisen koulutuksen käytyä, ovat ihmisläheisiä ja kykenevät olemaan sairaiden tukena. Hyvin kummallista hävetä että on vain sh. Itse olisin ylpeä itsestäni.

Hävettää juu

Oon

Diplomi-insinööri ja teen tekniikan tohtorin väitöskirjaa 2600 e/kk

.

Kyllä pidetään urpona!

.

Enkä oo edes ylioppilas