Nolottaako teitä oma koulutus tai ammatti?

Vierailija kirjoitti:

Minut headhuntattiin erääseen positioon. Olin 2.kierroksella, eli siis jo yhden haastattelun käynyt, sekä tehnyt ennakkotehtävät. Näihin minut oli pyydetty ja itse en ollut hakenut. Tokassa haastattelussa haastatteleva esimies katsoi papereitani ja huomasi, että minulla on AMK-tutkinto. Silmät pyöreänä ja miltei järkyttyneen oloisena kysyi, että miksi minulla ei ole yliopistotutkintoa. Hämmennyin ja perustelin miksi minulla on AMK-tutkinto. Perustelujen jälkeen vielä intti, miksi en mennyt yliopistoon ja kysyi, miten olen päässyt nykyiseen positiooni nykyisessä työpaikassa ylipäänsä vain AMK-tutkinnolla. Jäätävä farssi oli ja jäi kyllä yrityksestä todella naurettava kuva. En kuitenkaan häpeä tutkintoani, olen päässyt sen avulla juuri sinne missä haluan olla, ja tosiaan mihin monet minua koulutetummatkin haluaisivat päästä.

Ihan uskomaton urpo esimieheksi. Et menettänyt varmasti mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ei nykyään mutta joskus sinkkuna oli toisin, kun koitti käydä naisissa niin vähitellen tajusin et se on turn off. Mieslähihoitaja lastenhoitajana päiväkodissa. Naisilta tuli pikaiset kommentit et hyvä kun on miehiäkin sillä alalla ja jatko tutustumisessa lässähtää. Lopulta en viitsiny enää kertoa, jopa valehtelin.

Riippuu vahvasti naisesta. Mulle mies joka ihan todistettavasti jaksaa lapsia ja tykkää lapsista on ehdoton plussa. Hoitajamiehet eivät kavahda ihmisyyden rumaa ja ei-kivaa puolta, sekin on plussa.

Minua hävettää se, että olen paskaduunissa enkä jaksa hakea parempaakaan työtä koska olen koko ajan niin totaalisen uupunut ja loppu tuon työn aiheuttamasta stressistä. Pitäisi varmaan irtisanoutua ensin, levätä pari viikkoa ja sitten jos ois energiat ja stressitasot palautuneet normaalille tasolle niin ehkä jaksais taiteilla työhakemuksiakin.

Mun mielestä tosi surullista, että Suomessa (ja muutenkin nykymaailmassa) häpeillään tälläisiä asioita. Jo se, että saa pidettyä itsestään huolta, on hieno asia. Ja kun tätä ketjua luin, jäi vähän huono fiilis tuosta kommentissa, jossa ei uskallettu ottaa yhteyttä korkeammin koulutettuun mieheen. Mitä sitten, vaikka olisikin korkeammin koulutettu? Jos olet nyt itsellesi sopivalla alalla tai edes töissä, eikö se riitä? Ja ehtii sen korkeakoulun käydä myöhemminkin, jos löytyy joku itseään kiinnostava ala. Ensikertalainen tai ei.

Tuli vähän pitemmästi kuin oli tarkoitus. Mutta olen myös, kuten moni ketjussa, käynyt "vain" lukion ja sen jälkeen ammattitutkinnon. Ehkä parin vuoden päästä käyn korkeakoulun, mutta en tiedä. En ole löytänyt kiinnostavaa alaa.

Ei se kovin kivaa ole, kun tiedät tuttujen katsovan pitkin nenänvartta.

Vierailija kirjoitti:

Ei se kovin kivaa ole, kun tiedät tuttujen katsovan pitkin nenänvartta.

Jos näin tekevät, voit ilman toisia ajatuksia katkaista välit.

Halusin tulla sanomaan ettei nolota, mutta.. ehkä vähän hävettää. En ole päässyt vieläkään lukemaan itseäni kiinnostavaa ainetta. Jämähdän varmaan nykyiseen työhön.

Ei todellakaan. Niistä lähtökohdista mistä olen ja mitä multa ehkä kukaan odotti olen päässyt tosi pitkälle.

Globalin pörssiyhtiön keskijohtoon.

Sinne ne jäi monet lukionki käyneet kaverit tai ylä asteella hyvätki oppilaat kotikylälle lapsia punkemaan, vaippoja vaihtamaan ja markettia siivoamaan tai vaatekaupan myyjäksi.

Kyllä.

Naiset vaativat Tinderissä miehiltä korkeaa koulutusta. Olen amis. Matkailuala. Valehtelen, että olen tradenomi ja inbetween jobs. Hävettää, mutta naisten vika kun ovat niin pinnallisia, että ihmisellä itsellään ei ole naisille merkitystä, vaan diplomeilla ja ammateilla...

Olen kätilö. Ei nolota. Teen mielestäni merkityksellistä työtä.

Olen 40-vuotias eikä minulla ole ammattia eikä oikein ikinä ole ollut työpaikkaakaan.

Jokainen voi tykönään miettiä hävettääkö tällainen vai ei.

Nolottaa, vaikka olen väitellyt ns. kovalta alalta ja olen kovapalkkaisessa työssä. Nykyään ilmapiiri on niin tiedevastainen, että kaikkia tohtoreita pidetään elämäntapaluusereina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hävettää juu

Oon

Diplomi-insinööri ja teen tekniikan tohtorin väitöskirjaa 2600 e/kk

.

Kyllä pidetään urpona!

.

Enkä oo edes ylioppilas

Eikä tieteen tekijöiksi hakeuduta yleensä ainakin osittain kutsumuksesta?

Häh?

Tienaisit DI:na todennäköisesti helposti enemmän tekemällä jotain muuta. Joten miksi väsäät väitöskirjaa?

Humanisteilla yms. tilanne on erilainen, mutta harva tekniikan puolella väittelee sen takia, ettei palkkatöitä löydy ja jotain pitää keksiä niiden tilalle.

Toki poikkeuksia aina löytyy, mutta keskimäärin tilanne on tuo.

Oon narsisti tollo joka haluaa tohtorin tittelin

.

Onhan se noloa

Kyllähän valmistuttua saa tekniikan tohtorina teollisuudessa yleensä parempaa liksaa kuin dippainssinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ajatellut opiskella merkonomiksi. Taustalla kesken jääneet opinnot AMK:sta. 

En kyllä aio kenellekään kertoa tuosta aiemmasta kömmellyksestä. Ennemmin olen "vain" merkonomi kuin opintonsa munannut. Jos päädyn kaupan kassalle niin se siitä sitten, parempi edes jotain.

Oletko varma, että et sittenkin haluaisi tehdä AMK:ta loppuun? Uusi yritys :)

Vaikka haluaisinkin, en tietääkseni voi. Erosin koulusta. Korjatkaa, jos olen väärässä.

En halua teon syytä jakaa. Sen verran hölmö, etten koko asiasta aio oikeassa elämässä puhua.

Tämä on vanhahko ketju, mutta muiden vastaavassa tilanteessa olevien tiedoksi, ei kannata luopua tavoitteesta jos se on tärkeä itselle. Voit hakea kouluun uudestaan. Kannattaa laittaa sähköpostia ja kysyä miten toimia, jos haluaisi suorittaa tutkinnon loppuun ja tietenkin perustella että olet motivoitunut siihen jne. Tai haet toiseen AMK:hon. Todennäköisesti saat hyväksiluettua osan aiemmin suoritetuista opinnoista, ellei kyse ole täysin eri alasta tai aiemmista opinnoista on kulunut tyyliin yli kymmenen vuotta, en ole varma mikä se raja on milloin kurssisuoritukset vanhentuvat. Myös eri AMK:ien polkuopinnot kannattaa selvittää. Meitä AMK-pudokkaita ja takaisin opiskelemaan palaavia on jonkin verran, et ole kummajainen. Jos tutkinnon suorittaminen on tärkeää sinulle, suosittelen että selvittelet vaihtoehtoja!

Miten ihmisiä voi nolottaa se, että on ammatti? Sehän on hieno asia, olipa ammatti mikä hyvänsä. No ehkä joku puhelinmyyjä on vähemmän suosittu, mutta...

Tavallaan.

Opiskelin maisteriksi, mutta alalta, jolla työpaikkoja ei ole ja jota kutsutaan yleisesti käsienheilutteluksi. Ei sukupuolentutkimus, mutta samankaltainen ei-työllistävä ala. Olen ylpeä siitä että sain ylemmän korkeakoulututkinnon suoritettua, mutta irvistän sisäisesti joka kerta, kun joudun kertomaan pääaineeni.

No, vastoin odotuksia työllistyin kuitenkin alalle, sain hyvää palkkaa ja mainetta ja kunniaa monen vuoden ajan. Työ kuitenkin vahingoitti mielenterveyttäni, ja päätin opiskella toista unelma-alaani ammattikoulussa. Nyt hävettää kertoa, että olen amiksessa. Alan lähestyä keski-ikää, ja jotenkin hävettää ajatus siitä, että ihmiset luulevat, että tämä on ensimmäinen tutkintoni. Uskon ja toivon, että tilanne muuttuu, kun valmistun ja pääsen oman alan töihin.

Myönnän, että minulla on suorituksiin perustuva itsetunto.

Ei mutta moni matalammin koulutettu alkaa näpäyttelemään sen kuultuaan.

-DI

En häpeä. Ansaitsen itse leipäni omalla työlläni. Tutkinto on ja sillä pärjään.

Vierailija kirjoitti:

Olen kätilö. Ei nolota. Teen mielestäni merkityksellistä työtä.

Täällä toinen kätilö ja täytyy sanoa, että kyllä minua hävettää. En osannut kuvitellakaan kuinka paljon ihmiset oikeasti ajattelevat hoitajien olevan tyhmiä. Alan huono arvostus on tullut täytenä yllätyksenä. Alkuun olin ylpeä pääsystäni kouluun, mutta nyt se vain hävettää. Toki minulla on taustalla uskomusta jo muutenkin omasta tyhmyydestä, joten se leimahtaa helposti.

En tosin usko, että mikään koulutus siihen myöskään auttaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kätilö. Ei nolota. Teen mielestäni merkityksellistä työtä.

Täällä toinen kätilö ja täytyy sanoa, että kyllä minua hävettää. En osannut kuvitellakaan kuinka paljon ihmiset oikeasti ajattelevat hoitajien olevan tyhmiä. Alan huono arvostus on tullut täytenä yllätyksenä. Alkuun olin ylpeä pääsystäni kouluun, mutta nyt se vain hävettää. Toki minulla on taustalla uskomusta jo muutenkin omasta tyhmyydestä, joten se leimahtaa helposti.

En tosin usko, että mikään koulutus siihen myöskään auttaisi.

Ei, älä häpeä työtäsi. Se mitä teet on niin uskomattoman tärkeää! Itse en pystyisi noin vastuulliseen työhön, senkin vuoksi arvostan sitä suuresti.

Terveisin kirjastonhoitaja (jonka ainoa työ on tunnetusti laittaa kirjat aakkosissa hyllyyn)