Minussa on jokin vikana. Tuhlaan rahaa ja lainaan lisää, syön roskaruokaa, vähät välitän.

Asun*

-ap

Sama.. sairastan epävakaata persoonallisuushäiriötä, masennusta ja ocd:tä. Sentään käyn töissä, mut kaikki rahat menee tilipäivän jälkeen viikossa. Lainaa on ihan liikaa.

Ok.

Jospa yrittäisit löytää apua itsellesi. Et ilmeisesti ole koskaan edes päässyt käsittelemään huonoa parisuhdettasi. 

Miksi kirjoitit tänne vaikka sanoit että kaikki on samantekevää?

Masentunut, jokin persoonaallisuushäiriö, kuten edellä mainittu. Onko joskus masennuskausia ja sitten mennään lujaa? Kaksisuuntainen mielialahäriö?`

Mulla on samanlainen, no ei töysin samanlainen mytta siihen suuntaan, itsesabotointivaihe menossa. Johtuu siitä, että olin suhteessa narsistipsykopaatin kanssa. Henkistä ja seksuaalista väkivaltaa, taloudellista hyväksikäyttöä. Nämä jälkimainingit on maksaneet 10 - 15 000 euroa ja työpaikan.

Terapeutti sanoo, että monesti uhrille tulee hälläväliäfiilis, että antaa mennä, ei jaksa välittää. Onneksi olen pysynyt irti päihteistä ja irtoseksistä ja laastarisuhteista.

Ei mitään käsitystä, kuinka kauan tämä kestää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kirjoitit tänne vaikka sanoit että kaikki on samantekevää?

Hyvä, että kirjoitti!

Ei mitään vialla, ihan tyypillinen suomijuntti.

Vierailija kirjoitti:

Jospa yrittäisit löytää apua itsellesi. Et ilmeisesti ole koskaan edes päässyt käsittelemään huonoa parisuhdettasi. 

Ei kaikilla auta terapiat yms

Vierailija kirjoitti:

Sama.. sairastan epävakaata persoonallisuushäiriötä, masennusta ja ocd:tä. Sentään käyn töissä, mut kaikki rahat menee tilipäivän jälkeen viikossa. Lainaa on ihan liikaa.

Turha alapeukuttaa, vihaan jo itseäni ja tiedän miten myrkyllistä käyttäytymiseni on, toisaalta kaivan tässä vain itselleni kuoppaa. Olen hakenut apua, ei ole auttanut. En pysty impulsseilleni mitään.

Olen se, joka kirjoitti tohon aiemmin omasta vastaavastaan. Jos yritettäisiin löytää voimaa siitä, ettei annettaisi niiden paskojen pilata meidän elämää enempää. Se painajainen on nyt ohi ja toipumisjakson jälkeen paluu elämään. Mun elämä oli hyvää ennen sitä kusipäätä, asiat oli hyvin ja kohdallaan ja olin onnellinen.

Mielestäni velka on vielä pieni, kun sitä on alle 20 tuhatta. On normaalia haluta tilata ruokaa eikä pihistellä kaikesta. Parempi kuitenkin olla kasvattamatta velkaa, koska sillä kostaa vain itselleen. Etenkin kirjoittaja, joka oli sairaassa suhteessa. Jokin parannus elämässä kannattaa, kuten urheilun aloittaminen tai vastaava. Jotakin, jossa huolehtii itsestään. Ulkonäöstään enemmän huolehtiminen, jos ei ole jo aiemmin harrastanut sitä. Jotakin sellaista, että ei tunnu, että kaikki on viety ja että kykenee vielä asioihin. Itsensä arvostamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama.. sairastan epävakaata persoonallisuushäiriötä, masennusta ja ocd:tä. Sentään käyn töissä, mut kaikki rahat menee tilipäivän jälkeen viikossa. Lainaa on ihan liikaa.

Turha alapeukuttaa, vihaan jo itseäni ja tiedän miten myrkyllistä käyttäytymiseni on, toisaalta kaivan tässä vain itselleni kuoppaa. Olen hakenut apua, ei ole auttanut. En pysty impulsseilleni mitään.

Oisko joku lääkitys?

Kyllä impulsiivista käytöstä pystyy itsekin rajoittamaan jos niin vaan päättää. Itse lopetin vuosikymmenien uhkapelaamisen, tuli vaan tankki tyhjäksi.

Olen myös samassa veneessä, vaikka en vielä taloudellisesti, mutta minulla isoin ongelma on saada motivaatiota tulevaisuutta varten ja valmistua. Minua kiusataan yliopistollakin, mikä ei auta ja se on sitä samaa väkivaltarinkiä. 13

Vierailija kirjoitti:

Mulla on samanlainen, no ei töysin samanlainen mytta siihen suuntaan, itsesabotointivaihe menossa. Johtuu siitä, että olin suhteessa narsistipsykopaatin kanssa. Henkistä ja seksuaalista väkivaltaa, taloudellista hyväksikäyttöä. Nämä jälkimainingit on maksaneet 10 - 15 000 euroa ja työpaikan.

Terapeutti sanoo, että monesti uhrille tulee hälläväliäfiilis, että antaa mennä, ei jaksa välittää. Onneksi olen pysynyt irti päihteistä ja irtoseksistä ja laastarisuhteista.

Ei mitään käsitystä, kuinka kauan tämä kestää.

Juu, tuttua. Tsemppiä sullekin jo etukäteen.

Ennen suhdetta tykkäsin suurinpiirtein työstäni, koin olevani siinä hyvä. Pidin itsestäni huolta,, kaunis nuori nainen. Oli unelmia. Säästöjä myös eikä velkaa.

Nyt ollaan sitten tässä pisteessä. En tiedä minäkään kauan helvetti jatkuu, onneksi pääsin pois sieltä keskiöstä. On kuin sielu olisi imetty koppuraksi. Ei ole mitään persoonaa tai elämän suuntaa olemassa.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama.. sairastan epävakaata persoonallisuushäiriötä, masennusta ja ocd:tä. Sentään käyn töissä, mut kaikki rahat menee tilipäivän jälkeen viikossa. Lainaa on ihan liikaa.

Turha alapeukuttaa, vihaan jo itseäni ja tiedän miten myrkyllistä käyttäytymiseni on, toisaalta kaivan tässä vain itselleni kuoppaa. Olen hakenut apua, ei ole auttanut. En pysty impulsseilleni mitään.

Oisko joku lääkitys?

Mulle on määrätty vaan sertraliinia. Ei vaikuta impulsiivisuuteen ja pakkomielteiseen tuhlaamiseen ja itsetuhoiseen käyttäytymiseen. Hillitsee ainoastaan pakko-oireita jonkin verran. Epävakaaseen ei taida edes olla lääkitystä?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä impulsiivista käytöstä pystyy itsekin rajoittamaan jos niin vaan päättää. Itse lopetin vuosikymmenien uhkapelaamisen, tuli vaan tankki tyhjäksi.

Okei? Silti uhkapelailit VUOSIKYMMENIÄ. Mikset lopettanut jo ensimmäisen vuosikymmenen jälkeen jos se on niin helposti toteutettavissa?

Ap, oletko vetäytynyt myös ystävistä? Minä olen paria lukuun ottamatta. Ehkä se olisi ensimmäinen askel normaalia kohti, että yrittäisi palata. Sitä on vaan niin rikki tällä hetkellä.