Minussa on jokin vikana. Tuhlaan rahaa ja lainaan lisää, syön roskaruokaa, vähät välitän.

Etkä sinä pysty niin kauan kuin olet itse sitä mieltä.

Alapeukuttajat ja haukkujat ovat varmasti lähes poikkeuksetta 50v+ Ritvoja ja Pirkkoja, jotka kuvittelee olevansa täydellisiä ja aina oikeassa. Oksennus

Vierailija kirjoitti:

Olen se, joka kirjoitti tohon aiemmin omasta vastaavastaan. Jos yritettäisiin löytää voimaa siitä, ettei annettaisi niiden paskojen pilata meidän elämää enempää. Se painajainen on nyt ohi ja toipumisjakson jälkeen paluu elämään. Mun elämä oli hyvää ennen sitä kusipäätä, asiat oli hyvin ja kohdallaan ja olin onnellinen.

Juu tiedän. Ei pitäisi enää olla maassa vaan nousta.

Sama tarina täälläkin. Toivottavasti saadaan elämä taas raiteilleen.

Itse yritän antaa itselleni aikaa ja lempeyttä. Silti ketuttaa tämä välinpitämättömyys.

Asutko missä päin Suomea?

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on samanlainen, no ei töysin samanlainen mytta siihen suuntaan, itsesabotointivaihe menossa. Johtuu siitä, että olin suhteessa narsistipsykopaatin kanssa. Henkistä ja seksuaalista väkivaltaa, taloudellista hyväksikäyttöä. Nämä jälkimainingit on maksaneet 10 - 15 000 euroa ja työpaikan.

Terapeutti sanoo, että monesti uhrille tulee hälläväliäfiilis, että antaa mennä, ei jaksa välittää. Onneksi olen pysynyt irti päihteistä ja irtoseksistä ja laastarisuhteista.

Ei mitään käsitystä, kuinka kauan tämä kestää.

Juu, tuttua. Tsemppiä sullekin jo etukäteen.

Ennen suhdetta tykkäsin suurinpiirtein työstäni, koin olevani siinä hyvä. Pidin itsestäni huolta,, kaunis nuori nainen. Oli unelmia. Säästöjä myös eikä velkaa.

Nyt ollaan sitten tässä pisteessä. En tiedä minäkään kauan helvetti jatkuu, onneksi pääsin pois sieltä keskiöstä. On kuin sielu olisi imetty koppuraksi. Ei ole mitään persoonaa tai elämän suuntaa olemassa.

-ap

Tiedän niin tuon tunteen. Oon nyt sohvalla viltin alla ja itken. Tällä hetkellä pystyn itkemään, yleensä turta. On semmonen olo, että sielu on liattu tai hajotettu tai vallattu, että tarttis jonkun suurin piirtein manaajan hävittämään kaikki molekyylit ja tartunnat siitä ihmisestä.

Miten jotkut voi olla niin pahoja ja vielä tahallaan. Ei pysty käsittämään. Tämä mun tekijä rikkoo naisia liukuhihnalla enkä voi edes varoittaa muita, saisin koston.

Sertralin lisää toimintakykyä, ehkä sulle olis parempi, että sun toimintakyky olis vähän alempi? Mulle sanottiin, että siitä voi tulla maanistyyppistä oiretta. En ole aloittanut lääkitystä ainakaan vielä.

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletko vetäytynyt myös ystävistä? Minä olen paria lukuun ottamatta. Ehkä se olisi ensimmäinen askel normaalia kohti, että yrittäisi palata. Sitä on vaan niin rikki tällä hetkellä.

Ymmärsin suhteen aikana etten voi luottaa ystäviinikään. Alkoivat tämän miehen kanssa hengailemaan. Kertoivat asioista ympäriinsä, joita olin luottamuksellisesti puhunut.

Vaikka katkaisin välit ja olen antanut myöhemmin anteeksi niin en silti uskalla enää luottaa. Oli tuplashokki kun tuo tapahtui.

Menin sitten takaisin vielä exän luo ja kärsin pitkään.

Sitten myöhemmin vasta osasin irrottaa tyylillä - ei kontaktia niin ei päässyt manipuloimaan takaisin.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen se, joka kirjoitti tohon aiemmin omasta vastaavastaan. Jos yritettäisiin löytää voimaa siitä, ettei annettaisi niiden paskojen pilata meidän elämää enempää. Se painajainen on nyt ohi ja toipumisjakson jälkeen paluu elämään. Mun elämä oli hyvää ennen sitä kusipäätä, asiat oli hyvin ja kohdallaan ja olin onnellinen.

Juu tiedän. Ei pitäisi enää olla maassa vaan nousta.

Sama tarina täälläkin. Toivottavasti saadaan elämä taas raiteilleen.

Itse yritän antaa itselleni aikaa ja lempeyttä. Silti ketuttaa tämä välinpitämättömyys.

Asutko missä päin Suomea?

-ap

Pk-seutu.

Minäkin kipuilen sen välillä, että toisaalta tarvitsen aikaa ja tilaa. Toisaalta kaikki hajoaa ympäriltä, jos en pakota itseäni skarppaamaan. Aivot ei toimi eikä mieli jaksa keskittyä. En jaksa syödä normaalisti. Täytän energiavajetta epäterveellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on samanlainen, no ei töysin samanlainen mytta siihen suuntaan, itsesabotointivaihe menossa. Johtuu siitä, että olin suhteessa narsistipsykopaatin kanssa. Henkistä ja seksuaalista väkivaltaa, taloudellista hyväksikäyttöä. Nämä jälkimainingit on maksaneet 10 - 15 000 euroa ja työpaikan.

Terapeutti sanoo, että monesti uhrille tulee hälläväliäfiilis, että antaa mennä, ei jaksa välittää. Onneksi olen pysynyt irti päihteistä ja irtoseksistä ja laastarisuhteista.

Ei mitään käsitystä, kuinka kauan tämä kestää.

Juu, tuttua. Tsemppiä sullekin jo etukäteen.

Ennen suhdetta tykkäsin suurinpiirtein työstäni, koin olevani siinä hyvä. Pidin itsestäni huolta,, kaunis nuori nainen. Oli unelmia. Säästöjä myös eikä velkaa.

Nyt ollaan sitten tässä pisteessä. En tiedä minäkään kauan helvetti jatkuu, onneksi pääsin pois sieltä keskiöstä. On kuin sielu olisi imetty koppuraksi. Ei ole mitään persoonaa tai elämän suuntaa olemassa.

-ap

Tiedän niin tuon tunteen. Oon nyt sohvalla viltin alla ja itken. Tällä hetkellä pystyn itkemään, yleensä turta. On semmonen olo, että sielu on liattu tai hajotettu tai vallattu, että tarttis jonkun suurin piirtein manaajan hävittämään kaikki molekyylit ja tartunnat siitä ihmisestä.

Miten jotkut voi olla niin pahoja ja vielä tahallaan. Ei pysty käsittämään. Tämä mun tekijä rikkoo naisia liukuhihnalla enkä voi edes varoittaa muita, saisin koston.

Sertralin lisää toimintakykyä, ehkä sulle olis parempi, että sun toimintakyky olis vähän alempi? Mulle sanottiin, että siitä voi tulla maanistyyppistä oiretta. En ole aloittanut lääkitystä ainakaan vielä.

Kyllä se siitä. Onneksi sentään itket, se puhdistaa.

Ei kannata myöskään liikaa yrittää ymmärtää.

Itse olen täysin välinpitämätön miestäkin kohtaan. Pidän häntä säälittävänä. Muista sinäkin tästä lähtien, että k*sipää on aina k*sipää.

Minua ei edes itketä. Harvemmin nykyään.

Ei itketä eikä naurata. Enkä lääkkeitä halua.

Päivä kerrallaan.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä impulsiivista käytöstä pystyy itsekin rajoittamaan jos niin vaan päättää. Itse lopetin vuosikymmenien uhkapelaamisen, tuli vaan tankki tyhjäksi.

Okei? Silti uhkapelailit VUOSIKYMMENIÄ. Mikset lopettanut jo ensimmäisen vuosikymmenen jälkeen jos se on niin helposti toteutettavissa?

En halunnut lopettaa. Halusin myös jotenkin kärsiä se oli turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletko vetäytynyt myös ystävistä? Minä olen paria lukuun ottamatta. Ehkä se olisi ensimmäinen askel normaalia kohti, että yrittäisi palata. Sitä on vaan niin rikki tällä hetkellä.

Ymmärsin suhteen aikana etten voi luottaa ystäviinikään. Alkoivat tämän miehen kanssa hengailemaan. Kertoivat asioista ympäriinsä, joita olin luottamuksellisesti puhunut.

Vaikka katkaisin välit ja olen antanut myöhemmin anteeksi niin en silti uskalla enää luottaa. Oli tuplashokki kun tuo tapahtui.

Menin sitten takaisin vielä exän luo ja kärsin pitkään.

Sitten myöhemmin vasta osasin irrottaa tyylillä - ei kontaktia niin ei päässyt manipuloimaan takaisin.

-ap

Onneksi tiedät nyt olla irti. Minuakin yritti takaisin, mutta olin saanut siinä välissä tietooni sellaisia asioita, että en voi kuvitellakaan että olisin enää ikinä samassa tilassa hänen kanssaan. Patologisesti valehteleva pahansuopa perverssi aikuinen koulukiusaaja, sarjapanija, varas, addikti. Kaikille naisille sanoo samat asiat, lemppaa heidät, pitää päällekkäin, peräkkäin, limittäin ja kierros kierrokselta otteet pahenee. Onneksi mulla jäi yhteen kierrokseen.

Oletko käyttänyt youtubea self helpiin? Oliko sun eksä narsisti? On hyviä kanavia. Ja kaikkia healing meditaatio ja binaural juttuja myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on samanlainen, no ei töysin samanlainen mytta siihen suuntaan, itsesabotointivaihe menossa. Johtuu siitä, että olin suhteessa narsistipsykopaatin kanssa. Henkistä ja seksuaalista väkivaltaa, taloudellista hyväksikäyttöä. Nämä jälkimainingit on maksaneet 10 - 15 000 euroa ja työpaikan.

Terapeutti sanoo, että monesti uhrille tulee hälläväliäfiilis, että antaa mennä, ei jaksa välittää. Onneksi olen pysynyt irti päihteistä ja irtoseksistä ja laastarisuhteista.

Ei mitään käsitystä, kuinka kauan tämä kestää.

Juu, tuttua. Tsemppiä sullekin jo etukäteen.

Ennen suhdetta tykkäsin suurinpiirtein työstäni, koin olevani siinä hyvä. Pidin itsestäni huolta,, kaunis nuori nainen. Oli unelmia. Säästöjä myös eikä velkaa.

Nyt ollaan sitten tässä pisteessä. En tiedä minäkään kauan helvetti jatkuu, onneksi pääsin pois sieltä keskiöstä. On kuin sielu olisi imetty koppuraksi. Ei ole mitään persoonaa tai elämän suuntaa olemassa.

-ap

Tiedän niin tuon tunteen. Oon nyt sohvalla viltin alla ja itken. Tällä hetkellä pystyn itkemään, yleensä turta. On semmonen olo, että sielu on liattu tai hajotettu tai vallattu, että tarttis jonkun suurin piirtein manaajan hävittämään kaikki molekyylit ja tartunnat siitä ihmisestä.

Miten jotkut voi olla niin pahoja ja vielä tahallaan. Ei pysty käsittämään. Tämä mun tekijä rikkoo naisia liukuhihnalla enkä voi edes varoittaa muita, saisin koston.

Sertralin lisää toimintakykyä, ehkä sulle olis parempi, että sun toimintakyky olis vähän alempi? Mulle sanottiin, että siitä voi tulla maanistyyppistä oiretta. En ole aloittanut lääkitystä ainakaan vielä.

Kyllä se siitä. Onneksi sentään itket, se puhdistaa.

Ei kannata myöskään liikaa yrittää ymmärtää.

Itse olen täysin välinpitämätön miestäkin kohtaan. Pidän häntä säälittävänä. Muista sinäkin tästä lähtien, että k*sipää on aina k*sipää.

Minua ei edes itketä. Harvemmin nykyään.

Ei itketä eikä naurata. Enkä lääkkeitä halua.

Päivä kerrallaan.

-ap

Sehän se on, kun tollasta on vaikea edes itkeä. Sitä on tyhjä ja turta. Nyt olen osannut itkeä ehkä itseäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen se, joka kirjoitti tohon aiemmin omasta vastaavastaan. Jos yritettäisiin löytää voimaa siitä, ettei annettaisi niiden paskojen pilata meidän elämää enempää. Se painajainen on nyt ohi ja toipumisjakson jälkeen paluu elämään. Mun elämä oli hyvää ennen sitä kusipäätä, asiat oli hyvin ja kohdallaan ja olin onnellinen.

Juu tiedän. Ei pitäisi enää olla maassa vaan nousta.

Sama tarina täälläkin. Toivottavasti saadaan elämä taas raiteilleen.

Itse yritän antaa itselleni aikaa ja lempeyttä. Silti ketuttaa tämä välinpitämättömyys.

Asutko missä päin Suomea?

-ap

Pk-seutu.

Minäkin kipuilen sen välillä, että toisaalta tarvitsen aikaa ja tilaa. Toisaalta kaikki hajoaa ympäriltä, jos en pakota itseäni skarppaamaan. Aivot ei toimi eikä mieli jaksa keskittyä. En jaksa syödä normaalisti. Täytän energiavajetta epäterveellisesti.

Okei, itse Pirkanmaalla.

Juu, edelleen tuttua tekstiä. On päiviä kun haluan ryhdistäytyä. Huomaan, että voimat helposti ehtyvät. Pelkästään Prismassa käynti voi olla jo iso juttu vapaapäivänä. Töistä tullessa en jaksa mitään, en jaksa koko työtäkään. Huomenna olis työpäivä eikä vähääkään kiinnosta.

Aivot ei toimi, ei täälläkään. Joskus mietin onko mulle tehty jokin pienimuotoinen lobotomia.

Sitten vain mietin, että ihan sama ja syön mitä mieli tekee. Sellaista melankolista harmautta tämä suurilta osin tuntuisi olevan mutta ainakaan en enää ole jatkuvasti häpeän ja suuren ahdistuksen kourissa, kuten olin aina miehen kanssa.

Haluaisin muuttaa pois koko kaupungista, aloittaa puhtaalta pöydältä. Tuntuu kuin olisi edelleen kahleissa jollain tapaa.

Jotain tulee tapahtumaan, sen olen päättänyt. Tässä parin kk sisällä. Lähden jonnekin.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen se, joka kirjoitti tohon aiemmin omasta vastaavastaan. Jos yritettäisiin löytää voimaa siitä, ettei annettaisi niiden paskojen pilata meidän elämää enempää. Se painajainen on nyt ohi ja toipumisjakson jälkeen paluu elämään. Mun elämä oli hyvää ennen sitä kusipäätä, asiat oli hyvin ja kohdallaan ja olin onnellinen.

Juu tiedän. Ei pitäisi enää olla maassa vaan nousta.

Sama tarina täälläkin. Toivottavasti saadaan elämä taas raiteilleen.

Itse yritän antaa itselleni aikaa ja lempeyttä. Silti ketuttaa tämä välinpitämättömyys.

Asutko missä päin Suomea?

-ap

Pk-seutu.

Minäkin kipuilen sen välillä, että toisaalta tarvitsen aikaa ja tilaa. Toisaalta kaikki hajoaa ympäriltä, jos en pakota itseäni skarppaamaan. Aivot ei toimi eikä mieli jaksa keskittyä. En jaksa syödä normaalisti. Täytän energiavajetta epäterveellisesti.

Okei, itse Pirkanmaalla.

Juu, edelleen tuttua tekstiä. On päiviä kun haluan ryhdistäytyä. Huomaan, että voimat helposti ehtyvät. Pelkästään Prismassa käynti voi olla jo iso juttu vapaapäivänä. Töistä tullessa en jaksa mitään, en jaksa koko työtäkään. Huomenna olis työpäivä eikä vähääkään kiinnosta.

Aivot ei toimi, ei täälläkään. Joskus mietin onko mulle tehty jokin pienimuotoinen lobotomia.

Sitten vain mietin, että ihan sama ja syön mitä mieli tekee. Sellaista melankolista harmautta tämä suurilta osin tuntuisi olevan mutta ainakaan en enää ole jatkuvasti häpeän ja suuren ahdistuksen kourissa, kuten olin aina miehen kanssa.

Haluaisin muuttaa pois koko kaupungista, aloittaa puhtaalta pöydältä. Tuntuu kuin olisi edelleen kahleissa jollain tapaa.

Jotain tulee tapahtumaan, sen olen päättänyt. Tässä parin kk sisällä. Lähden jonnekin.

-ap

Tosi hyvä! Loma muualla auttaa kyllä. Onko sulla vaikka vanhempia tai ystäviä eri paikkakunnalla, joitten luo voisi mennä hetkeksi?

Mulla on voimia aina yhden tai kaksi päivää ja sitten on patterit taas ihan tyhjät. Oli vastuullinen työ ja en vaan jaksanut enää yhtään kiinnostua siitä vastuusta ja kantaa sitä. Ja turta olo senkin suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletko vetäytynyt myös ystävistä? Minä olen paria lukuun ottamatta. Ehkä se olisi ensimmäinen askel normaalia kohti, että yrittäisi palata. Sitä on vaan niin rikki tällä hetkellä.

Ymmärsin suhteen aikana etten voi luottaa ystäviinikään. Alkoivat tämän miehen kanssa hengailemaan. Kertoivat asioista ympäriinsä, joita olin luottamuksellisesti puhunut.

Vaikka katkaisin välit ja olen antanut myöhemmin anteeksi niin en silti uskalla enää luottaa. Oli tuplashokki kun tuo tapahtui.

Menin sitten takaisin vielä exän luo ja kärsin pitkään.

Sitten myöhemmin vasta osasin irrottaa tyylillä - ei kontaktia niin ei päässyt manipuloimaan takaisin.

-ap

Onneksi tiedät nyt olla irti. Minuakin yritti takaisin, mutta olin saanut siinä välissä tietooni sellaisia asioita, että en voi kuvitellakaan että olisin enää ikinä samassa tilassa hänen kanssaan. Patologisesti valehteleva pahansuopa perverssi aikuinen koulukiusaaja, sarjapanija, varas, addikti. Kaikille naisille sanoo samat asiat, lemppaa heidät, pitää päällekkäin, peräkkäin, limittäin ja kierros kierrokselta otteet pahenee. Onneksi mulla jäi yhteen kierrokseen.

Oletko käyttänyt youtubea self helpiin? Oliko sun eksä narsisti? On hyviä kanavia. Ja kaikkia healing meditaatio ja binaural juttuja myös.

Koronan aikana ei kannatakaan mennä samaan tilaan narsistin kanssa, koska he tartuttavat sitä eteenpäin. Minulle kävi niin, kun pahaa aavistamatta tapasin narsistin viimeksi ja nyt se lähtee mun elämästäni lopullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletko vetäytynyt myös ystävistä? Minä olen paria lukuun ottamatta. Ehkä se olisi ensimmäinen askel normaalia kohti, että yrittäisi palata. Sitä on vaan niin rikki tällä hetkellä.

Ymmärsin suhteen aikana etten voi luottaa ystäviinikään. Alkoivat tämän miehen kanssa hengailemaan. Kertoivat asioista ympäriinsä, joita olin luottamuksellisesti puhunut.

Vaikka katkaisin välit ja olen antanut myöhemmin anteeksi niin en silti uskalla enää luottaa. Oli tuplashokki kun tuo tapahtui.

Menin sitten takaisin vielä exän luo ja kärsin pitkään.

Sitten myöhemmin vasta osasin irrottaa tyylillä - ei kontaktia niin ei päässyt manipuloimaan takaisin.

-ap

Onneksi tiedät nyt olla irti. Minuakin yritti takaisin, mutta olin saanut siinä välissä tietooni sellaisia asioita, että en voi kuvitellakaan että olisin enää ikinä samassa tilassa hänen kanssaan. Patologisesti valehteleva pahansuopa perverssi aikuinen koulukiusaaja, sarjapanija, varas, addikti. Kaikille naisille sanoo samat asiat, lemppaa heidät, pitää päällekkäin, peräkkäin, limittäin ja kierros kierrokselta otteet pahenee. Onneksi mulla jäi yhteen kierrokseen.

Oletko käyttänyt youtubea self helpiin? Oliko sun eksä narsisti? On hyviä kanavia. Ja kaikkia healing meditaatio ja binaural juttuja myös.

Koronan aikana ei kannatakaan mennä samaan tilaan narsistin kanssa, koska he tartuttavat sitä eteenpäin. Minulle kävi niin, kun pahaa aavistamatta tapasin narsistin viimeksi ja nyt se lähtee mun elämästäni lopullisesti.

Niistä tarttuu kyllä myös monia muitakin tauteja.

Jonain päivinä mietin, että miksi käyttäydyn nyt yhtä vastuuttomasti, paskamaisesti ja elämänhallintaa vailla olevasti kuin se hullu, josta kaikki sai alkunsa. Ikään kuin olisin saanut jonkun henkisen tartunnan.

N6 kirjoitti:

Ok.

Kuusivuotiaat pois palstalta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen se, joka kirjoitti tohon aiemmin omasta vastaavastaan. Jos yritettäisiin löytää voimaa siitä, ettei annettaisi niiden paskojen pilata meidän elämää enempää. Se painajainen on nyt ohi ja toipumisjakson jälkeen paluu elämään. Mun elämä oli hyvää ennen sitä kusipäätä, asiat oli hyvin ja kohdallaan ja olin onnellinen.

Juu tiedän. Ei pitäisi enää olla maassa vaan nousta.

Sama tarina täälläkin. Toivottavasti saadaan elämä taas raiteilleen.

Itse yritän antaa itselleni aikaa ja lempeyttä. Silti ketuttaa tämä välinpitämättömyys.

Asutko missä päin Suomea?

-ap

Pk-seutu.

Minäkin kipuilen sen välillä, että toisaalta tarvitsen aikaa ja tilaa. Toisaalta kaikki hajoaa ympäriltä, jos en pakota itseäni skarppaamaan. Aivot ei toimi eikä mieli jaksa keskittyä. En jaksa syödä normaalisti. Täytän energiavajetta epäterveellisesti.

Okei, itse Pirkanmaalla.

Juu, edelleen tuttua tekstiä. On päiviä kun haluan ryhdistäytyä. Huomaan, että voimat helposti ehtyvät. Pelkästään Prismassa käynti voi olla jo iso juttu vapaapäivänä. Töistä tullessa en jaksa mitään, en jaksa koko työtäkään. Huomenna olis työpäivä eikä vähääkään kiinnosta.

Aivot ei toimi, ei täälläkään. Joskus mietin onko mulle tehty jokin pienimuotoinen lobotomia.

Sitten vain mietin, että ihan sama ja syön mitä mieli tekee. Sellaista melankolista harmautta tämä suurilta osin tuntuisi olevan mutta ainakaan en enää ole jatkuvasti häpeän ja suuren ahdistuksen kourissa, kuten olin aina miehen kanssa.

Haluaisin muuttaa pois koko kaupungista, aloittaa puhtaalta pöydältä. Tuntuu kuin olisi edelleen kahleissa jollain tapaa.

Jotain tulee tapahtumaan, sen olen päättänyt. Tässä parin kk sisällä. Lähden jonnekin.

-ap

Tosi hyvä! Loma muualla auttaa kyllä. Onko sulla vaikka vanhempia tai ystäviä eri paikkakunnalla, joitten luo voisi mennä hetkeksi?

Mulla on voimia aina yhden tai kaksi päivää ja sitten on patterit taas ihan tyhjät. Oli vastuullinen työ ja en vaan jaksanut enää yhtään kiinnostua siitä vastuusta ja kantaa sitä. Ja turta olo senkin suhteen.

Hmm, on minulla Helsingissä ystäviä. Ei olla yhteyttä paljoa pidetty. Olis hauska kyllä käydä kylässä.

Ei tullut mieleen kun vasta kun puhuit..

En tiedä miksi en ole siellä käynyt. Lapissakin olisi tärkeitä henkilöitä.

Ehkä joku viikon seikkailu vois tehdä hyvää jossa matkustan junalla Helsingistä Lappia kohti. Näkis ihmisiäkin, niitä tärkeitä.

Minulla sama, vastuu etenkin on pelkkää myrkkyä. En siedä sitä lainkaan töissä tässä kohtaa. En yhtään.

Kiitos kaikille viesteistä. Kiva se on näinkin toteuttaa vertaistukea. Onneksi me ei olla yksin tunteidemme kanssa.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Jonain päivinä mietin, että miksi käyttäydyn nyt yhtä vastuuttomasti, paskamaisesti ja elämänhallintaa vailla olevasti kuin se hullu, josta kaikki sai alkunsa. Ikään kuin olisin saanut jonkun henkisen tartunnan.

Itse mietin tätä juuri tänään. Mietin, että miten minä olen se elämänhaluton ja harmaa, vihainen ja yksin.

Näen itseni tietyllä tapaa yhtä tyhjänä kuorena kuin miehenkin. Toivottavasti minusta ei kuitenkaan koskaan tule samankaltaista. En halua loukata tai manipuloida ketään. Välillä olen vihainen että kestin sen kaiken henkisen ja fyysisen hyökkäyksen.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa yrittäisit löytää apua itsellesi. Et ilmeisesti ole koskaan edes päässyt käsittelemään huonoa parisuhdettasi. 

Ei kaikilla auta terapiat yms

Jos on uskallusta ja motivaatiota työstää asioita niin kyllä toimii. Ellei ole narsisti.