Lue keskustelun säännöt.
Suunnaton pelko oman elämän menetyksestä lapsen myötä
21.10.2022 |
Olen jo 32-vuotias ja pikkuhiljaa alkaa olla viimeiset hetket alkaa yrittää lasta. Mies on muutaman vuoden vanhempi ja vauvakuumeilee kovasti. Mutta!
Minulla on aivan suunnaton suru ja pelko, kuinka lapsen myötä kaikki itselleni tärkeät asiat muuttuu ja jopa loppuu. Esimerkiki työni, jonka eteen olen tehnyt vuosia hommia. Kaikki se opiskelu erittäin vaativalla alalla, jatkokoulutukset ja lopulta oman aseman vakiinnuttaminen alalla. Olen urani huipulla ja nautin siitä valtavasti.
Toinen tekijä on harrastukseni, jota varten treenaan ja kilpailen aktiivisesti. Elämäni kohokohtia ovat treeniporukan yhteisharjoitukset ja kisamatkat upeisiin kohteisiin. Työpäiväni jälkeen elän ja hengitän harrastustani.
Mies vakuuttaa, että rakkaus omaan lapseen menee kaiken edelle ja en enää kaipaa muuta. Ja että voin kuulemma jollain tasolla jatkaa elämääni. Jollain tasolla! Tähän asti olen tottunut tekemään kovasti töitä unelmieni eteen ja saavuttamaan niitä. Nyt lapsen hankkiminen tuntuu pudottavan kaikelta pohjan pois. Pelkään että en ole enää se arvostettu kollega ja seurakaveri. Olisin vaan vaippavuoren alle hukkuva, katkeroitunut äiti.
Samalla pelkään, että mieheni on oikeassa ja elämän suurin ihme ja ilo jää nyt minulta kokematta ja katkeroidun. Pyörittelen näitä ajatuksia päässäni lakkaamatta ja olen aivan umpikujassa. Apua?
Kommentit (150)
Huonoitsetuntoiset ihmiset tarvitsevat pönkitystä tutkinnoistaan, titteleistään ja römppörömppöasemistaan römppörömppötyöpaikoillaan ja takertuvat niihin, kun vanhemmuudesta ei saa ulkoista validaatiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan ole ollut äiti ihminen, vaikka lapsia sainkin. Mitään vauvakuplaa ei tullut eikä mitään ihmeellisiä äitiyden tunteita. Lapset tietysti ovat rakkaita ja elämän tärkein asia, mutta kyllä helpottaa, kun ovat jo isoja. Inttiverttina luonteena nautin hiljaisuudesta omissa oloissani. Työteliäs reissu ollut, oman elämän joutui siirtämään syrjään vuosikausiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta se on että rakkaus lapseen menee kaiken edelle ja ainakaan ensimmäisinä vuosina ei oikein muuta kaipaakaan.
Mutta, onko lapsi nyt ainoastaan miehen haave ja miten mies aikoo perhe-elämää sitten elää? Onko valmis antamaan myös sinun uralle ja harrastuksille tilaa?Lapsi on miehen suuri haave ja itse olen se epävarmempi. On luvannut kyllä osallistua täysipainoisena vanhempana lapsen hoitamiseen ja sitoutua perhe-elämään. Mies on kuitenkin yhtä aktiivinen ihminen kuin minäkin, joka käyttää kaiken vapaa-aikansa omiin harrastuksiinsa ja on erittäin paljon pois kotoa niiden vuoksi.
Pelottaa, ettei miestä lopulta nappaakkaan vaan lapsi on yksi aloitettu ja lopetettu projekti hänen vauhdikkaassa elämässään. Hän puskee kovasti päälle lapsiasiaa, mutta olen jostain alitajuntaisesta syystä kovin epäileväinen ja se harmittaa minuakin.
-apEi hyvä luoja ei! Luota silmiisi. On jo nyt paljon poissa kotoota. Älä luulekaan tuohon tulevan muutosta.
Kuuntele tätä ihmistä. Miehelle lapsi on vain yksi projekti mikä pusketaan läpi projektilistassa, mutta hänellä ei ole aikomustakaan muuttaa elämäänsä ja alkaa olla kotona sen kanssa. Kun se on tehty on hänen listallaan joku muu projekti mikä vie kaiken hänen aikansa ja se pusketaan läpi.
Ei tarvitse yleisttä: miehelleni lapsemme eivät ole projekteja vaan elämäämme kuuluvia. Mieheni hoitaa uraansa ja harrastuksiaan, minä samoin; toteutuminen on vain järjestelykysymys.
Aloittajan miehelle sopii verkkokauppa vaimo. Hoitaa kodin ja lapsen miehen ravatessa riennoissa. Ei kylkään tienaa kuten AP.
Et välttämättä saa normaalia lasta: nykyään lapsissa on valtavasti kaiken maailman nepsyjä, läpsyjä ja höpsyjä, joista on ihan valtavasti riesaa.
Voit revetä pahasti synnytyksessä ja kärsiä loppuikäsi virtsankarkailusta.
Et voi itse päättää lapsesi kasvatuksesta vaan yhteiskunta huostaanottaa lapsesi, jos opetat esim. että sukupuolia on 2 ja pojat eivät pukeudu hameisiin.
Ei aloituksen perusteella kuulosta ihmiseltä, jonka kannattaisi hankkia lapsia. Jos haluaa kaikkea muuta enemmän niin sitten ei ole tilaa lapselle elämässä. Pitäisi minusta olla valmis tekemään tilaa lapselle eikä surkutella vain, että voi kun minun-minun ihana elämä menee pilalle. Kannattaa jättää väliin vaan, miehelle toki kannattaisi avautua, että et halua lapsia. Ei niitä voi sillä asenteella tehdä, että jonkun muun pitäisi sitä hoitaa ja kasvattaa ja uhrata aikaansa kuin lapsen äidin, että voit tehdä jos saat itsellesi kaiken maailman tuen tylsälle työllesi ja harrastamisellesi. Sun pitäisi itse kasvaa ensin aikuiseksi ja opetella huolehtimaan noista asioista ennen kuin teet lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta se on että rakkaus lapseen menee kaiken edelle ja ainakaan ensimmäisinä vuosina ei oikein muuta kaipaakaan.
Mutta, onko lapsi nyt ainoastaan miehen haave ja miten mies aikoo perhe-elämää sitten elää? Onko valmis antamaan myös sinun uralle ja harrastuksille tilaa?Lapsi on miehen suuri haave ja itse olen se epävarmempi. On luvannut kyllä osallistua täysipainoisena vanhempana lapsen hoitamiseen ja sitoutua perhe-elämään. Mies on kuitenkin yhtä aktiivinen ihminen kuin minäkin, joka käyttää kaiken vapaa-aikansa omiin harrastuksiinsa ja on erittäin paljon pois kotoa niiden vuoksi.
Pelottaa, ettei miestä lopulta nappaakkaan vaan lapsi on yksi aloitettu ja lopetettu projekti hänen vauhdikkaassa elämässään. Hän puskee kovasti päälle lapsiasiaa, mutta olen jostain alitajuntaisesta syystä kovin epäileväinen ja se harmittaa minuakin.
-apOletko miettinyt, että olet juuri siksi niin pitkällä kuin juuri nyt olet, koska olet toiminut osittain vaistosi ohjaamana? Mitä jos sitä vaistoa kannattaisi nytkin kuunnella?
Itselleni tulee vain mieleen, että miestä harmittaa nousukiitosi ja hän yrittää katkaista sen. Mitään nämä tertut eivät ikinä tietenkään myönnä.
Näitä miehiä oikeasti on. Työpaikan iki-ihana mansplainaaja. Saatan ostaa mansplainaus kynttilän työpaikan pikkujouluihin 😂
Ihan normaaleja mietteitä henkilöltä, jolla muutakin elämää kuin lapsi. Mahdollinen tuleva lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei aloituksen perusteella kuulosta ihmiseltä, jonka kannattaisi hankkia lapsia. Jos haluaa kaikkea muuta enemmän niin sitten ei ole tilaa lapselle elämässä. Pitäisi minusta olla valmis tekemään tilaa lapselle eikä surkutella vain, että voi kun minun-minun ihana elämä menee pilalle. Kannattaa jättää väliin vaan, miehelle toki kannattaisi avautua, että et halua lapsia. Ei niitä voi sillä asenteella tehdä, että jonkun muun pitäisi sitä hoitaa ja kasvattaa ja uhrata aikaansa kuin lapsen äidin, että voit tehdä jos saat itsellesi kaiken maailman tuen tylsälle työllesi ja harrastamisellesi. Sun pitäisi itse kasvaa ensin aikuiseksi ja opetella huolehtimaan noista asioista ennen kuin teet lapsen.
Mun elämä nimenomaan ON ihanaa ilman lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei aloituksen perusteella kuulosta ihmiseltä, jonka kannattaisi hankkia lapsia. Jos haluaa kaikkea muuta enemmän niin sitten ei ole tilaa lapselle elämässä. Pitäisi minusta olla valmis tekemään tilaa lapselle eikä surkutella vain, että voi kun minun-minun ihana elämä menee pilalle. Kannattaa jättää väliin vaan, miehelle toki kannattaisi avautua, että et halua lapsia. Ei niitä voi sillä asenteella tehdä, että jonkun muun pitäisi sitä hoitaa ja kasvattaa ja uhrata aikaansa kuin lapsen äidin, että voit tehdä jos saat itsellesi kaiken maailman tuen tylsälle työllesi ja harrastamisellesi. Sun pitäisi itse kasvaa ensin aikuiseksi ja opetella huolehtimaan noista asioista ennen kuin teet lapsen.
Mun elämä nimenomaan ON ihanaa ilman lapsia.
No miksi tekisit lapsia? Mitä hittoa täällä kyselet. Minusta ihan selkeää. Sinä pidät elämästäsi ilman lapsia etkä yhtään kaipaa lasta. Älä silloin tee. Olisit aivan hirveän pska äiti eikä mieluiten luettaisi täältä vauvalta kuinka sinua on huijattu eikä sulla olekaan yhtään kivaa sen jälkeen kun hankit lapsen muka yhteiskunnan painostuksesta. Et sovi äidiksi, ei kaikki naiset sovi. Pidä hauskaa ilman perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin saman ikäisenä samassa tilanteessa 25 vuotta sitten. Lapsia en edes miettinyt kunnes kohdalle osui oikea puoliso. Nyt lapset ovat muuttaneet omilleen. Juurin mietin sitä, miten upea ja koskettava ajanjakso oli tuo äidiksi tulo. Miten erilaisen ja omasta mielestäni tyhjemmän elämän olisin ilman äidiksi tuloa elänyt. Ja helppoa ei aina ollut lasten kanssa. Oli surua ja murhetta, mutta niin valtavasti iloa ja rakkautta. Nyt ajattelen, että työ ja harrastukset eivät ole loppuelämän kannalta ne tärkeimmät asiat. Ajatukset niistä muuttuvat iän mukana. Rakkkaus lapsiin ja omaan perheeseen ei muutu ikinä! Toivon ap: lle hyviä itselle sopivia päätöksiä.
Sinulla on oma kokemuksesi ja kiva, että teit oikean valinnan. Kaikki eivät kuitenkaan koe samalla tavalla. Monelle esim. oma ura tai harrastukset voivat antaa paljon enemmän kuin joku äitiyteensä tyytyväinen voisi edes kuvitella. Puhumattakaan ihmissuhteista. Niitä kun on muitakin kuin vain äidin ja lapsen välinen. Kaikki eivät saa onneaan vanhemmuudesta ja lapsiperhe-elämästä.
Ap, minulla samat mietteet, mutta olen jo 39-vuotias.
Haluaisin lapsen, mutta näiden mainitsemiesi pelkojen ohella, suhtaudun kauhulla myös lapsen saamisen aiheuttamiin fysiologisiin asioihin - se on merkittävä ruumiillinen kokemus.
Aika kuluu, enkä saa päätöstä tehtyä.
P*ska kysymys tämä lisääntymiskymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun harkitset asiaa tarpeeksi monta vuotta ja ehkäiset huolellisesti, sinun ei tarvitse tehdä päätöstä lapsen/lasten hankkimisesta, vaan luonto tekee päätöksen puolestasi. Ja 25-30 vuoden kuluttua olet joka tapauksessa yksin, oli sinulla silloin lapsia tai ei. Todennäköisesti olet silloin eronnut, koska mies jättää sinut tai sinä jätät miehesi, oli teillä lapsia tai ei.
Lasten saaminen on naisen ja miehen elämän tärkein teko.
Vierailija kirjoitti:
Ei aloituksen perusteella kuulosta ihmiseltä, jonka kannattaisi hankkia lapsia. Jos haluaa kaikkea muuta enemmän niin sitten ei ole tilaa lapselle elämässä. Pitäisi minusta olla valmis tekemään tilaa lapselle eikä surkutella vain, että voi kun minun-minun ihana elämä menee pilalle. Kannattaa jättää väliin vaan, miehelle toki kannattaisi avautua, että et halua lapsia. Ei niitä voi sillä asenteella tehdä, että jonkun muun pitäisi sitä hoitaa ja kasvattaa ja uhrata aikaansa kuin lapsen äidin, että voit tehdä jos saat itsellesi kaiken maailman tuen tylsälle työllesi ja harrastamisellesi. Sun pitäisi itse kasvaa ensin aikuiseksi ja opetella huolehtimaan noista asioista ennen kuin teet lapsen.
Ei se ole ihan näin yksinkertaista. Aika monella korkeakoulutetulla uraa tekevällä naisella on vaikea valinta edessään tämän asian kanssa. Se johtuu ihan siitä, että se oma työ innostaa ja kiinnostaa ja siihen on tullut panostettua todella paljon. On myös aloja, joissa tauko töistä tarkoittaa, että et palaa samoihin hommiin. Tämän miettiminen ei ole mitenkään lapsellista, vaan ihan fiksua, niin ei tule yllärinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei aloituksen perusteella kuulosta ihmiseltä, jonka kannattaisi hankkia lapsia. Jos haluaa kaikkea muuta enemmän niin sitten ei ole tilaa lapselle elämässä. Pitäisi minusta olla valmis tekemään tilaa lapselle eikä surkutella vain, että voi kun minun-minun ihana elämä menee pilalle. Kannattaa jättää väliin vaan, miehelle toki kannattaisi avautua, että et halua lapsia. Ei niitä voi sillä asenteella tehdä, että jonkun muun pitäisi sitä hoitaa ja kasvattaa ja uhrata aikaansa kuin lapsen äidin, että voit tehdä jos saat itsellesi kaiken maailman tuen tylsälle työllesi ja harrastamisellesi. Sun pitäisi itse kasvaa ensin aikuiseksi ja opetella huolehtimaan noista asioista ennen kuin teet lapsen.
Mikä ap:n työssä ja harrastuksissa on mielestäsi tylsää? Miksi vähättelet toisen elämän mielenkiinnon kohteita?
Jokainen tähän kysymykseen vastaava ihminen on syntynyt jonkun lapseksi tahtomattaan. Olemme paskojen äitien ja paskojen isien jälkeläisiä, itsekin paskoja äitejä ja paskoja isiä. Vastakysymykseksi heitän: olisiko meidän ollut parempi jäädä syntymättä? Mitä silloin tietäisimme elämästä? Kaduttaisiko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei aloituksen perusteella kuulosta ihmiseltä, jonka kannattaisi hankkia lapsia. Jos haluaa kaikkea muuta enemmän niin sitten ei ole tilaa lapselle elämässä. Pitäisi minusta olla valmis tekemään tilaa lapselle eikä surkutella vain, että voi kun minun-minun ihana elämä menee pilalle. Kannattaa jättää väliin vaan, miehelle toki kannattaisi avautua, että et halua lapsia. Ei niitä voi sillä asenteella tehdä, että jonkun muun pitäisi sitä hoitaa ja kasvattaa ja uhrata aikaansa kuin lapsen äidin, että voit tehdä jos saat itsellesi kaiken maailman tuen tylsälle työllesi ja harrastamisellesi. Sun pitäisi itse kasvaa ensin aikuiseksi ja opetella huolehtimaan noista asioista ennen kuin teet lapsen.
Ei se ole ihan näin yksinkertaista. Aika monella korkeakoulutetulla uraa tekevällä naisella on vaikea valinta edessään tämän asian kanssa. Se johtuu ihan siitä, että se oma työ innostaa ja kiinnostaa ja siihen on tullut panostettua todella paljon. On myös aloja, joissa tauko töistä tarkoittaa, että et palaa samoihin hommiin. Tämän miettiminen ei ole mitenkään lapsellista, vaan ihan fiksua, niin ei tule yllärinä.
Jos niitä lapsia ihan oikeasti haluaisi (niitä haluaa enemmistö korkeakoulutetuista asiantuntijanaisistakin...) niin olisi varmaan jo työn alla. Näin korostetun kykenevä nainenhan kyllä saisi senkin aikaan. Ap:ta taas ahdistaa, että lapsi vie häneltä enemmän kuin antaa ja silloinhan ei kannata lapsia tehdä jos on liian vaikeaa luopua mistään lapsen vuoksi, jos lasta ei hirveästi tahdo. Ap esimerkkinä on niin kärjistetty hahmo, että ratkaisu on aivan simppeli. Ap:n miehelle taas varmasti löytyy positiivisemmin oman lapsen tuomaan elämänmuutokseen suhtautuvia naisia läjäpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei aloituksen perusteella kuulosta ihmiseltä, jonka kannattaisi hankkia lapsia. Jos haluaa kaikkea muuta enemmän niin sitten ei ole tilaa lapselle elämässä. Pitäisi minusta olla valmis tekemään tilaa lapselle eikä surkutella vain, että voi kun minun-minun ihana elämä menee pilalle. Kannattaa jättää väliin vaan, miehelle toki kannattaisi avautua, että et halua lapsia. Ei niitä voi sillä asenteella tehdä, että jonkun muun pitäisi sitä hoitaa ja kasvattaa ja uhrata aikaansa kuin lapsen äidin, että voit tehdä jos saat itsellesi kaiken maailman tuen tylsälle työllesi ja harrastamisellesi. Sun pitäisi itse kasvaa ensin aikuiseksi ja opetella huolehtimaan noista asioista ennen kuin teet lapsen.
Ei se ole ihan näin yksinkertaista. Aika monella korkeakoulutetulla uraa tekevällä naisella on vaikea valinta edessään tämän asian kanssa. Se johtuu ihan siitä, että se oma työ innostaa ja kiinnostaa ja siihen on tullut panostettua todella paljon. On myös aloja, joissa tauko töistä tarkoittaa, että et palaa samoihin hommiin. Tämän miettiminen ei ole mitenkään lapsellista, vaan ihan fiksua, niin ei tule yllärinä.
Jos niitä lapsia ihan oikeasti haluaisi (niitä haluaa enemmistö korkeakoulutetuista asiantuntijanaisistakin...) niin olisi varmaan jo työn alla. Näin korostetun kykenevä nainenhan kyllä saisi senkin aikaan. Ap:ta taas ahdistaa, että lapsi vie häneltä enemmän kuin antaa ja silloinhan ei kannata lapsia tehdä jos on liian vaikeaa luopua mistään lapsen vuoksi, jos lasta ei hirveästi tahdo. Ap esimerkkinä on niin kärjistetty hahmo, että ratkaisu on aivan simppeli. Ap:n miehelle taas varmasti löytyy positiivisemmin oman lapsen tuomaan elämänmuutokseen suhtautuvia naisia läjäpäin.
Mihin väitteesi perustuu? Eivät läheskään kaikki korkeakoulutetut asiantuntijanaiset halua nykyään lapsia. Eivätkä välttämättä miehetkään. Ap:n miehestäkään ei ole todellista varmuutta.
Niinkuin moni sanoikin, niin kyllä minulla on elämässä muitakin suuria intohimoja kuin äitiys. Olen ehkä itsekäs sen takia, mutta toisaalta myös tosissaan mietin kuinka voisin mahdollistaa miehelleni isyyden luopumasta kuitenkaan itse täysin kaikesta itselleni tärkeästä.
Haaveilin ennen itsekin lapsista, mutta jotenkin mieheni kanssa ei ole koskaan ollut sitä tunnetta että nyt olisi aika. Jokin syvällä sisimmissäni huutaa, että olen tekemässä isointa virhettä ikinä. Ristiriitaista, mutta näin on. Olen osittain myös paennut tuntojani harrastuksiin ja töihin, luoden samalla menestystä molemmissa. Nyt epäilen, että paluuta ei enää ole.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei aloituksen perusteella kuulosta ihmiseltä, jonka kannattaisi hankkia lapsia. Jos haluaa kaikkea muuta enemmän niin sitten ei ole tilaa lapselle elämässä. Pitäisi minusta olla valmis tekemään tilaa lapselle eikä surkutella vain, että voi kun minun-minun ihana elämä menee pilalle. Kannattaa jättää väliin vaan, miehelle toki kannattaisi avautua, että et halua lapsia. Ei niitä voi sillä asenteella tehdä, että jonkun muun pitäisi sitä hoitaa ja kasvattaa ja uhrata aikaansa kuin lapsen äidin, että voit tehdä jos saat itsellesi kaiken maailman tuen tylsälle työllesi ja harrastamisellesi. Sun pitäisi itse kasvaa ensin aikuiseksi ja opetella huolehtimaan noista asioista ennen kuin teet lapsen.
Ei se ole ihan näin yksinkertaista. Aika monella korkeakoulutetulla uraa tekevällä naisella on vaikea valinta edessään tämän asian kanssa. Se johtuu ihan siitä, että se oma työ innostaa ja kiinnostaa ja siihen on tullut panostettua todella paljon. On myös aloja, joissa tauko töistä tarkoittaa, että et palaa samoihin hommiin. Tämän miettiminen ei ole mitenkään lapsellista, vaan ihan fiksua, niin ei tule yllärinä.
Jos niitä lapsia ihan oikeasti haluaisi (niitä haluaa enemmistö korkeakoulutetuista asiantuntijanaisistakin...) niin olisi varmaan jo työn alla. Näin korostetun kykenevä nainenhan kyllä saisi senkin aikaan. Ap:ta taas ahdistaa, että lapsi vie häneltä enemmän kuin antaa ja silloinhan ei kannata lapsia tehdä jos on liian vaikeaa luopua mistään lapsen vuoksi, jos lasta ei hirveästi tahdo. Ap esimerkkinä on niin kärjistetty hahmo, että ratkaisu on aivan simppeli. Ap:n miehelle taas varmasti löytyy positiivisemmin oman lapsen tuomaan elämänmuutokseen suhtautuvia naisia läjäpäin.
Mihin väitteesi perustuu? Eivät läheskään kaikki korkeakoulutetut asiantuntijanaiset halua nykyään lapsia. Eivätkä välttämättä miehetkään. Ap:n miehestäkään ei ole todellista varmuutta.
Väitteeni, että enemmistö korkeakoulutetuista asiantuntijanaisista haluaa lapsen tai lapsia perustuu ihan vaan faktaan. Kummastelen kyllä miksi kuvittelet minun edes vihjaavan, että kaikki haluaisivat ennenmuinoin tai nytkään lapsia. Mutta enemmistö nyt vaan haluaa ellei ole jo saanut. :)
Aika moni mies ei vaan tule neuvolaan tai ultriin mukaan, vaikka pyytäisi ja toiset ei pääse töiden takia, vaikka haluaisi. Ei meilläkään mies käynyt neuvolassa kuin isyyden tunnustamassa ja yhden ainoan kerran ultrassa, kun oltiin jo loppusuoralla, koska se oli ainoa aika, jolloin pääsi, kun oli lomalla. Tokassa kävi vain isyyden tunnustamassa, kun ei vapaita ollut, niin ei päässyt. Eri kaupunkiin vei toki loppuraskauden ultraan/synnytystapa-arviointiin, kun minä en autoa aja, mutta se siitä. Ei ne poissaolot ole miehille samalla lailla ilmaisia kuin naisille raskauteen liittyvät käynnit ja jos neuvola ja äitipoli on auki vain klo 9-15, niin aika harva päivätyöläinen sinne mukaan pääsee.
Sitten on toki niitä isiä, joita ei vain kiinnosta edes yrittää. Sitten on niitä, joilla on joustavampi työ ja ottavat totta kai enemmän vastuuta, kun voivat. Veikkaan silti, että valtaosa isistä putoaa tuohon kultaiselle keskitielle, ettei pääse osallistumaan niin paljon kuin haluaisivat, joten hommat sitten jää äidille ja sitten kun pääsisi osallistumaan, on totuttu jo siihen, ettei tarvitse.