Mies! Uskaltaisitko mennä naimisiin naisen kanssa, jolla takana useampi avioliitto ja lapsia niistä.

Vierailija kirjoitti:

Provohan tämä, mutta tosiasiassa asiaan vaikuttaa aika moni juttu. Jos vaikka ensimmäinen avioliitto tosi nuorena (esim. 20v) ja siitä lapsi, on ymmärrettävää, ettei se kestänyt loppuelämää. Toinen avioliitto, josta myös lapsi, on voinut kestää vaikka 10v (ikä esim. 25-35v) ja päättyä naisesta riippumattomasta syystä, esim. puoliso rakastui toiseen tai vaikka kuoli. Ja jos nainen nyt sitten 40v ja on lapsia kahdelle miehelle, niin ei se nyt niin paha tilanne välttämättä ole, eikä nainen välttämättä mitenkään moraaliton huithapeli.

Jos taas on vaikka kuuden vuoden sisällä on ollut kahden vuoden suhteissa kolmen eri miehen kanssa, ja jokaiselle tehnyt lapsen, niin sitten on kyllä jotain vikaa.

Ja tietysti sitten se luonteiden, kiinnostuksenkohteiden jne. yhteensopivuus, tavoitteet elämässä jne. Eli ei se nyt ole niin mustavalkoista.

Minä näkisin 20 vuotiaan jo sen verran kypsänä että täytyy ottaa jo vastuuta omista teoistaan. Jos ei viimeistään silloin niin tuskin enää koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin olla suhteessa jos nainen olisi muuten sopiva. Mutta omat katot pään päällä ja omat rahat. en muutenkaan muuttaisi samaan talouteen enää toisellekkaan kierrokselle jos lapset tehty.

M44

Jos et jaa rahoja etkä arkea etkä samaa kattoa niin mitä sitten jaat? Eritteet?

Tämän kommentoijan mielestä ihmisuhde on vain sitä, että maksellaan laskuja yhdessä ja ollaan kotiapulaisina saman katon alla. Loppu on pelkkää eritteiden jakoa.

Mahtaa olla surkea elämä tällaisella tai hänen puolisollaan.

Ei vaan jaetaan kaikki. Ajatukset, haaveet, huolet, eli emotionaaliset asiat. Kun nämä jakaa on suhde ainutlaatuinen eikä sitä voi verrata mihinkään.

Ja näitäkö voi mielestäsi jakaa ainoastaan siten, että ollaan kirjoilla ja asutaan pysyvästi samassa osoitteessa?

Ei vaan arvomaailma. Mikä 1. mikä on 2. jne.  Jos 1 asia on että rahaa en jaa niin tuskin jakaa mitään intiimiä.

Mun vanhemmat on olleet naimisissa 40 vuotta, eikä heillä ole yhteisiä rahoja. Yhdessä asuvat kyllä, mutta yhteiset kulut on jaettu suhteessa tuloihin. Kumpikin vastaa omista kuluistaan (toki joskus enemmän tienaava saattaa tarjota toiselle jotain, vaikka maksaa molempien osuuden lomareissusta, mutta kummallakaan ei ole pääsyä tai näkyvyyttä toisen tileille ja omistuksiin). Silti on varmaan aika intiimiä, kun 40v jo oltu yhdessä, on yhteisiä lapsia jne.

Tosi erikoista, että joku menee suhteeseen noin raha-asiat edellä.

Onko vanhempasi kertoneet miksi menivät raha asiat edellä suhteeseen? Onko heillä lapsuudessa traumoja ettei voi luottaa edes puolisoon tjs.?

Älä nyt kääntele asioita oudosti. Sinähän se tässä haluat puolison rahoihin päästä käsiksi. Vanhempani menivät naimisiin rakkaudesta ja halusta olla yhdessä, eivät he ole toistensa rahoista kiinnostuneita. Sinulle tämä on ilmeisesti ihan utopistinen kuvio?

En ole missään vaiheessa väittänyt tuollaista :D:D:D päinvastoin!

Lueppa nuo aiemmat viestit niin ymmärrät että jos jaetaan itselleen tärkeitä asioita niin rahan jakaminen on pikku juttu. Sama asia kun ei voisi jakaa vaikka keittiövälineitä tai jotain aivan yhtä naurettavaa.

Joillekin kuten sinun vanhempasi eivät taas kyenneet jakamaan rahaa mutta kaiken muun. Tämä viittaa että jotain on pahasti pielessä.

Itse en näe siinä mitään vikaa. Eihän parisuhde nyt ole sitä, että ihan kaikki pitää olla yhteistä (jotkut kyllä elää tällaisessa symbioosissa ja se heille sallittakoon). Itse näkisin, että parisuhteessa ja avioliitossa on kaksi erillistä ihmistä, jotka haluavat olla yhdessä. Ei se tarkoita, että kaiken tarvitsee olla yhteistä pankkitilistä lähtien. Ihan hyvin voi olla omia ystäviä, harrastuksia, menoja ja omat rahat. Ei se minun silmissäni ole mikään vika suhteessa. Päin vastoin, tietty itsenäisyys on tervettä.

Itse näkisin, että parisuhteessa ja avioliitossa on kaksi erillistä ihmistä, jotka haluavat olla yhdessä.

Tässä se juuri nyt tuli.

Parisuhteessa ei ole sinä ja minä vaan ME. Luodaan yhteinen tavoite, MEIDÄN tavoite.

Sosssuuuuu kirjoitti:

Tiedän tälläisen tapauksen, mies vaihtuu vuoden kahden välein. Jostain ainaa kaivaa itselleen uuden lapasen.

Pyllistää, porsii ja maksattaa elämänsä

Vierailija kirjoitti:

En katsele kenenkään toisen lapsia hetkeäkään. Monella naisella tuntuu olevan kuvitelma, että tehdään ne lapset nyt ja jatketaan sitten elämää vaikkapa jonkun toisen, mielenkiintoisemman miehen kanssa jos oma alkaa kyllästyttämään. Siitä vaan mutta ette minun, ettekä monen tuntemani selväjärkisen miehen kanssa.

Joo, silleenhän ne avioerot lapsiperheissä aina tietysti menee, että naista alkaa vähän kyllästyttää. Not. En tiedä yhtään tällaista tapausta ja tiedän kyllä useamman eronneen entisen avioparin, joilla lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin olla suhteessa jos nainen olisi muuten sopiva. Mutta omat katot pään päällä ja omat rahat. en muutenkaan muuttaisi samaan talouteen enää toisellekkaan kierrokselle jos lapset tehty.

M44

Jos et jaa rahoja etkä arkea etkä samaa kattoa niin mitä sitten jaat? Eritteet?

Tämän kommentoijan mielestä ihmisuhde on vain sitä, että maksellaan laskuja yhdessä ja ollaan kotiapulaisina saman katon alla. Loppu on pelkkää eritteiden jakoa.

Mahtaa olla surkea elämä tällaisella tai hänen puolisollaan.

Ei vaan jaetaan kaikki. Ajatukset, haaveet, huolet, eli emotionaaliset asiat. Kun nämä jakaa on suhde ainutlaatuinen eikä sitä voi verrata mihinkään.

Ja näitäkö voi mielestäsi jakaa ainoastaan siten, että ollaan kirjoilla ja asutaan pysyvästi samassa osoitteessa?

Ei vaan arvomaailma. Mikä 1. mikä on 2. jne.  Jos 1 asia on että rahaa en jaa niin tuskin jakaa mitään intiimiä.

Mun vanhemmat on olleet naimisissa 40 vuotta, eikä heillä ole yhteisiä rahoja. Yhdessä asuvat kyllä, mutta yhteiset kulut on jaettu suhteessa tuloihin. Kumpikin vastaa omista kuluistaan (toki joskus enemmän tienaava saattaa tarjota toiselle jotain, vaikka maksaa molempien osuuden lomareissusta, mutta kummallakaan ei ole pääsyä tai näkyvyyttä toisen tileille ja omistuksiin). Silti on varmaan aika intiimiä, kun 40v jo oltu yhdessä, on yhteisiä lapsia jne.

Tosi erikoista, että joku menee suhteeseen noin raha-asiat edellä.

Onko vanhempasi kertoneet miksi menivät raha asiat edellä suhteeseen? Onko heillä lapsuudessa traumoja ettei voi luottaa edes puolisoon tjs.?

Älä nyt kääntele asioita oudosti. Sinähän se tässä haluat puolison rahoihin päästä käsiksi. Vanhempani menivät naimisiin rakkaudesta ja halusta olla yhdessä, eivät he ole toistensa rahoista kiinnostuneita. Sinulle tämä on ilmeisesti ihan utopistinen kuvio?

En ole missään vaiheessa väittänyt tuollaista :D:D:D päinvastoin!

Lueppa nuo aiemmat viestit niin ymmärrät että jos jaetaan itselleen tärkeitä asioita niin rahan jakaminen on pikku juttu. Sama asia kun ei voisi jakaa vaikka keittiövälineitä tai jotain aivan yhtä naurettavaa.

Joillekin kuten sinun vanhempasi eivät taas kyenneet jakamaan rahaa mutta kaiken muun. Tämä viittaa että jotain on pahasti pielessä.

Itse en näe siinä mitään vikaa. Eihän parisuhde nyt ole sitä, että ihan kaikki pitää olla yhteistä (jotkut kyllä elää tällaisessa symbioosissa ja se heille sallittakoon). Itse näkisin, että parisuhteessa ja avioliitossa on kaksi erillistä ihmistä, jotka haluavat olla yhdessä. Ei se tarkoita, että kaiken tarvitsee olla yhteistä pankkitilistä lähtien. Ihan hyvin voi olla omia ystäviä, harrastuksia, menoja ja omat rahat. Ei se minun silmissäni ole mikään vika suhteessa. Päin vastoin, tietty itsenäisyys on tervettä.

Itse näkisin, että parisuhteessa ja avioliitossa on kaksi erillistä ihmistä, jotka haluavat olla yhdessä.

Tässä se juuri nyt tuli.

Parisuhteessa ei ole sinä ja minä vaan ME. Luodaan yhteinen tavoite, MEIDÄN tavoite.

Huh, miten ahdistavaa. Onneksi kaikki ei ajattele noin.

Ei naimisiinmenoa, ei seurustelua, ei seksiä. Tuttava/kaverisuhde ehkä ok.

M33 - ei omia lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin olla suhteessa jos nainen olisi muuten sopiva. Mutta omat katot pään päällä ja omat rahat. en muutenkaan muuttaisi samaan talouteen enää toisellekkaan kierrokselle jos lapset tehty.

M44

Jos et jaa rahoja etkä arkea etkä samaa kattoa niin mitä sitten jaat? Eritteet?

Tämän kommentoijan mielestä ihmisuhde on vain sitä, että maksellaan laskuja yhdessä ja ollaan kotiapulaisina saman katon alla. Loppu on pelkkää eritteiden jakoa.

Mahtaa olla surkea elämä tällaisella tai hänen puolisollaan.

Ei vaan jaetaan kaikki. Ajatukset, haaveet, huolet, eli emotionaaliset asiat. Kun nämä jakaa on suhde ainutlaatuinen eikä sitä voi verrata mihinkään.

Ja näitäkö voi mielestäsi jakaa ainoastaan siten, että ollaan kirjoilla ja asutaan pysyvästi samassa osoitteessa?

Ei vaan arvomaailma. Mikä 1. mikä on 2. jne.  Jos 1 asia on että rahaa en jaa niin tuskin jakaa mitään intiimiä.

Mun vanhemmat on olleet naimisissa 40 vuotta, eikä heillä ole yhteisiä rahoja. Yhdessä asuvat kyllä, mutta yhteiset kulut on jaettu suhteessa tuloihin. Kumpikin vastaa omista kuluistaan (toki joskus enemmän tienaava saattaa tarjota toiselle jotain, vaikka maksaa molempien osuuden lomareissusta, mutta kummallakaan ei ole pääsyä tai näkyvyyttä toisen tileille ja omistuksiin). Silti on varmaan aika intiimiä, kun 40v jo oltu yhdessä, on yhteisiä lapsia jne.

Tosi erikoista, että joku menee suhteeseen noin raha-asiat edellä.

Onko vanhempasi kertoneet miksi menivät raha asiat edellä suhteeseen? Onko heillä lapsuudessa traumoja ettei voi luottaa edes puolisoon tjs.?

Älä nyt kääntele asioita oudosti. Sinähän se tässä haluat puolison rahoihin päästä käsiksi. Vanhempani menivät naimisiin rakkaudesta ja halusta olla yhdessä, eivät he ole toistensa rahoista kiinnostuneita. Sinulle tämä on ilmeisesti ihan utopistinen kuvio?

En ole missään vaiheessa väittänyt tuollaista :D:D:D päinvastoin!

Lueppa nuo aiemmat viestit niin ymmärrät että jos jaetaan itselleen tärkeitä asioita niin rahan jakaminen on pikku juttu. Sama asia kun ei voisi jakaa vaikka keittiövälineitä tai jotain aivan yhtä naurettavaa.

Joillekin kuten sinun vanhempasi eivät taas kyenneet jakamaan rahaa mutta kaiken muun. Tämä viittaa että jotain on pahasti pielessä.

Itse en näe siinä mitään vikaa. Eihän parisuhde nyt ole sitä, että ihan kaikki pitää olla yhteistä (jotkut kyllä elää tällaisessa symbioosissa ja se heille sallittakoon). Itse näkisin, että parisuhteessa ja avioliitossa on kaksi erillistä ihmistä, jotka haluavat olla yhdessä. Ei se tarkoita, että kaiken tarvitsee olla yhteistä pankkitilistä lähtien. Ihan hyvin voi olla omia ystäviä, harrastuksia, menoja ja omat rahat. Ei se minun silmissäni ole mikään vika suhteessa. Päin vastoin, tietty itsenäisyys on tervettä.

Itse näkisin, että parisuhteessa ja avioliitossa on kaksi erillistä ihmistä, jotka haluavat olla yhdessä.

Tässä se juuri nyt tuli.

Parisuhteessa ei ole sinä ja minä vaan ME. Luodaan yhteinen tavoite, MEIDÄN tavoite.

Tuollaisissa kuvioissa, missä kaikesta omasta tulee luopua, toinen on aina se voimakkaampi persoona ja toinen alistuvampi (ei ole sukupuolisidonnaista, olen nähnyt tapauksen, jossa mies oli tossu, sekä sellaisen, jossa nainen alistui kaikkeen). Molemmissa tapauksissa kävi vanhemmiten niin, että se alistuva osapuoli jäi leskeksi. Aika tyhjän päällä on sitten, kun huomaa, ettei hallitse taloutta ollenkaan, kaikki sosiaaliset kontaktit oli vain puolison kautta jne. Todella hukassa oli nuo ihmiset lopulta. En ikinä suostuisi tuollaiseen, missä kaikki on yhteistä (eli vain toisen hallinnassa).

Jos takana yksi avioliitto ja lapsia siitä, kyllä. Jos useampi, en. Olen itse eronneita ja minulla on exän kanssa kaksi lasta. Uskon, että oikean kumppanin kanssa liitto voisi onnistua.

Vierailija kirjoitti:

Jos takana yksi avioliitto ja lapsia siitä, kyllä. Jos useampi, en. Olen itse eronneita ja minulla on exän kanssa kaksi lasta. Uskon, että oikean kumppanin kanssa liitto voisi onnistua.

Haastavaa hommasta tulee sitten, jos kokeilet avioliittoa jonkun tulevankin kumppanin kanssa, eikä hänkään ollut se oikea. Sitten on sullakin monta avioliittoa takana. Ja minä en siis tuomitse, olen itsekin ollut kerran naimisissa ja siitä liitosta lapset.

Mietin vaan, että miten tästä eteenpäin. Lisää lapsia en ole kyllä tekemässä.

Ei yhtään kiinnostaisi mennä naimisiin naisen kanssa, mutta ehkä, jos olisin sinkku, voisin mennä naimisiin miehen kanssa, jolla on takana 2 tai 3:kin avioliittoa ja jo isoja, mieluiten aikuisia lapsia niistä. Ei kai sille voi paljon jos vuosien suhteessa toinen vaikka töppää/pettää/jättää ja toisen kerran jää vaikka leskeksi. Aikuiset lapset eivät myöskään minua haittaisi. Tosin tämä on sikäli hypoteettista, että olen itse naisena naimisissa ja minulla on pieniä lapsia ja tuollainen ukkeli olisi vielä aivan liian vanhakin minulle. Mutta periaatteessa. Jos joskus jostain syystä olisin toisen miehen kanssa suhteessa niin en minä susiparina tahtoisi elää vaikka oltaisiin kuinka vanhoja tai lapsettomia enkä varmaankaan kiinnostuisi niin liberaalista miehestä, joka vastustaisi naimisiin menoa vaikka kaikkien muiden kanssa olisi moneen kertaan avioitunut? Niin minun kanssani sitten ei? Ei kävisi, kyllä monesti naimisiin menneen pitäisi kosia minuakin tai en uskoisi että on ollenkaan tosissaan :D Tietenkään en välttämättä suostuisi edes seurustelemaan miehen kanssa, jolla on tuollainen rekisteri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En katsele kenenkään toisen lapsia hetkeäkään. Monella naisella tuntuu olevan kuvitelma, että tehdään ne lapset nyt ja jatketaan sitten elämää vaikkapa jonkun toisen, mielenkiintoisemman miehen kanssa jos oma alkaa kyllästyttämään. Siitä vaan mutta ette minun, ettekä monen tuntemani selväjärkisen miehen kanssa.

Joo, silleenhän ne avioerot lapsiperheissä aina tietysti menee, että naista alkaa vähän kyllästyttää. Not. En tiedä yhtään tällaista tapausta ja tiedän kyllä useamman eronneen entisen avioparin, joilla lapsia.

70% avioeroista on naisten alullepanemia. Sinun olisi syytä laajentaa ystäväpiiriäsi.

Mutta tutulla on kolme liittoa takana, niistä neljä lasta. Väli-avoliittoja ja nyt raskaana avoliitossa. Itse epäröisin, ei vikaa ole aina vain miehissä, pikku vikoja voi olla naisissakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En katsele kenenkään toisen lapsia hetkeäkään. Monella naisella tuntuu olevan kuvitelma, että tehdään ne lapset nyt ja jatketaan sitten elämää vaikkapa jonkun toisen, mielenkiintoisemman miehen kanssa jos oma alkaa kyllästyttämään. Siitä vaan mutta ette minun, ettekä monen tuntemani selväjärkisen miehen kanssa.

Joo, silleenhän ne avioerot lapsiperheissä aina tietysti menee, että naista alkaa vähän kyllästyttää. Not. En tiedä yhtään tällaista tapausta ja tiedän kyllä useamman eronneen entisen avioparin, joilla lapsia.

70% avioeroista on naisten alullepanemia. Sinun olisi syytä laajentaa ystäväpiiriäsi.

Se, että nainen laittaa avioeron alulle, ei todellakaan tarkoita, että nainen olisi kyllästynyt. Tai ehkä olet oikeassa, kyllästyi saamaan turpaansa, kyllästyi olemaan henkisen väkivallan kohteena, kyllästyi miehensä pettämiseen, kyllästyi miehensä aggressiiviseen käytökseen lasten edessä.. no joo. Niin kai sitten. Naiset vaan kyllästyvät. On ne kauheita.