Lue keskustelun säännöt.
Peruskoulun opettajat työlista kiinnostuneille:
Opettajilla on keinot vähissä
20.10.2022 |
Koulun ja kodin yhteistyö: oppilaat ja huoltajat, vanhempainillat (sis. suunnittelu ja toteutus), arviointikeskustelut, oppimiskeskustelut, palaverit, tapaamiset, neuvottelut, vastaanotot, yhteydenpito eli viestit, kirjeet, puhelut, tiedotteet, Wilma, muut yhteistyö huoltajien ja muiden yhteistyötahojen kanssa. Alakoulussa luokanvalvontatyö sisältyy peruspalkkaan, yläkoulussa siitä saa erillisen korvauksen (se on 1 tunnin palkka viikossa, ja se ei todellakaan kata työmäärää!)
Asia- ja aineryhmittäiset neuvonpidot: luokanvalvojien yhteispalaverit, perehdyttämiset, moniammatillinen yhteistyö oppilasasioissa, tiimipalaverit, hankkeet (niin luokkatasolla kuin ainekohtaisesti), pomon kanssa keskustelut, kehityskeskustelut ja niihin valmistautuminen, projektit ja kyselyt.
Opetuksen yhteissuunnittelu: ammatti- ja oppiainerajat ylittävä opetuksen suunnittelu esim. monialaiset jne., koulun tapahtumat (ovat usein iltatapahtumia), koulun tapahtumien, juhlien yms. suunnittelu, koulun muun toiminnan suunnittelu, aineryhmä- ja luokkatasopalaverit, yhteissuunnittelun sähköinen viestintä ( O365, Wilma jne.)
Muu opetuksen suunnittelu ja koulun toiminnan kehittäminen: yhteistoimintapalaverit (mm. opettajain kokoukset) ja niihin valmistautuminen, yhteydenpito muihin kouluihin ja oppilaitoksiin, moniammatillinen yhteistyö, nivelvaiheen palaverit, yhteydenpito viranomaisiin ja muihin tahoihin (sis. lastensuojeluilmoitukset ym.), pedagogisten asiakirjojen laatiminen ja päivittäminen, yhteinen koulun toimintakulttuurin, opetusmenetelmien ja työtapojen kehittäminen.
Muut työhön kuuluvat tehtävät: omien oppituntien suunnittelu, valmistelu ja jälkityöt, arviointi ja arviointikokoukset, muiden OVTES:n mukaan erikseen korvattavien tehtävien tekeminen (esim. luokanvalvojan tehtävät, kirjasto, välineiden huoltaminen: yleensä korvaus ei kata työmäärää), opettajatyöpäivät (veso-ajalla tehtävä opintotoiminta), sellaisten tehtävien tekeminen, joita varten opettaja on vapautettu tavanomaisesta opetustyöstään, koulutus.
Ai niin, ja sitten oli vielä yksi homma (jos ehtii): opettaminen.
Mites muilla aloilla, onko yhtä monipuolisia hommia?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap ope kirjoitti:
Ap tässä vastailee: totta kai monista töistä pystyy tekemään pitkän listan. Pointtini oli, että se OPETTAMINEN on opettajan työtä ja sen pitäisi olla pääasia. Tämä kaikki muu on lisätöitä.
Itse toimin työssäni niin, että koitan sanoa EI kaikelle mahdolliselle lisätyölle, tai hoidan ne ihan-pakolliset vasemmalla kädellä. Tämä on keinoni työssäjaksamiseen. Jos on kovin aptunnollinen, ei jaksa pitkään.
Yli ainerajojen menevät opetuskokonaisuudet ja niiden suunnittelu ei ole opetustyötä? No mitäs se sitten on? Opetuksen suunnittelu ei ole opetustyötä? Eli sä odotat, että joku muu suunnittelee sulle sun työsi valmiiksi? Tai oppimisen arviointi ei ole olennainen osa opettajan työtä? Suosittelen ap sulle lämpimästi pysymistä siellä julkishallinnossa, tolla työmoraalilla ja -asenteella sä et pärjää päiväkään yksityisellä sektorilla.
Ei työhön voida keksiä lisätyötä ja oletta, että sehän on jo normityötä.
Kun introvertri fysiikanopettaja laitetaan koulussa opettamaan tunnetaitoja, on se pelkkää lisätyötä, jonka eteen joutuu kouluttautumaan keittiöterapeutiksi, jotta voisi opettaa tunnetaitoja ilman koulutusta muille. Sama koskee myös yli oppiaineiden meneviä yhteietyökuvioita, koska oppiaineista harvoin löytyy samoja sisältöjä samalla vuosiluokalla samoille opeturyhmille eri aineenopettajien kesken. Siitä tulee väkipakoin tehtävää ja keksittyä ilmiöoppimista, jolla ei ole mitään muuta virkaa kuin täyttää yksi kunnan/koulun tavoite, mutta kosketuspintaa arvioinnin tueksi ei ole lainkaan. Varsinkaan kun näille projekteille ei ole mitään maksettua työaikaa vaan sen kaiken muun päälle kasattua.
Onko tuo tunnetaitoideologia siis ympätty jo fysiikanopetukseenkin? Elämme outoja aikoja.
Kyllä, tunnetaidot tulivat juuri osaksi koulujen toimintaa ja koska semmoistaboppiaineitta ei ole kuin tunnetaidot, niitä on laitettu kouluissa yksi jos toinen opettaja opettamaan omilla oppiainetunneillaan.
Taas yksi täysin järjetön hanke.
Aivan käsittämätöntä, että julkinen sektori hurahtaa tuollaiseen keksintöön kuin tuo tunnetaitot. Vähän pitäisi pystyä pitämään maltti mielessä eikä heti mennä kaikkeen mukaan vain sen takia, että joku asia on "pinnalla".
Tunnetaidot ovat tärkeitä. Hyvä sosioemotionaalinen kompetenssi ts. hyvät tunne-ja vuorovaikutustaidot vaikuttavat oppilaan menestymiseen koulutaipaleella. Niitä on siis syytä opetella, mutta sitä en ymmärrä miksi niiden opetus on ympätty opettajille kaiken muun sälän lomaan. Tunnetaidoille pitäisi olla oma oppitunti, jota asiaan perehtynyt opettaja opettaisi. Mieluiten kuitenkin se koulupsykologi, joita ei monessa koulussa ole edes yhden yhtäkään. Opetussuunnitelmiin laitetaan kyllä tärkeitä asioita, mutta niiden toteuttamiselle ei anneta aikaa eikä rahallisia resursseja. Tuloksena on vain hyödytön kaaos.
Mitäs klulu alkaisi myös terapioimaan oppilaita? Koulupäivän jälkeen joku opettaja vetää terapiatunnin? Koska kyllähän nyt opettaja tietenkin osaa vastata myös tunnetaidoista ja siten järjestää terapiaakin!
Tietääkseni kukaan ei ole puhunut terapiasta tai siitä, että koulu terapoisi oppilaita, vaan tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettamisesta. Kaksi eri asiaa ja tämä homma sopisi paremmin psykologille kylläkin. Ei lapset näitä taitoja opi itsestään ja valitettavasti monen lapsen kotona niitä ei opeteta ollenkaan. Työskentelyrauhan kannalta tunne- ja vuorovaikutustaidot ovat tärkeitä ja myös siksi niihin kiinnitetään koulussa huomiota. Ongelma nyt vain on olemattomat resurssit yhdistettynä opetussuunnitelman älyttömiin vaatimuksiin. Ongelma ei ole ne tunnetaito"hömpät" vaan se, että vaaditaan jotakin mihin ei ole aikaa ja resurssia ja kuormitetaan ihmisiä liikaa. Siksi tähän asiaan pitäisi panostaa muilla tavoin kuin mitä opettajilta nyt vaaditaan.
silloin kunsä alat opettamaan tunnetqidoissa sellaisia asioita luokassa, joissa jotkut käyvät jopa tareapiassa, niin siihen tarvitaan kyllä alan asiantunijaa eikä seinästä repäistyä opettajaa
Vielä muutama vuosi sitten tunnetaitoja ei opetettu yhtään kenellekään, joten eiköhän siihen hommaan vältä melkein kuka tahansa. Kyse ei todellakaan ole mistään kovin tärkeästä asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap ope kirjoitti:
Ap tässä vastailee: totta kai monista töistä pystyy tekemään pitkän listan. Pointtini oli, että se OPETTAMINEN on opettajan työtä ja sen pitäisi olla pääasia. Tämä kaikki muu on lisätöitä.
Itse toimin työssäni niin, että koitan sanoa EI kaikelle mahdolliselle lisätyölle, tai hoidan ne ihan-pakolliset vasemmalla kädellä. Tämä on keinoni työssäjaksamiseen. Jos on kovin aptunnollinen, ei jaksa pitkään.
Yli ainerajojen menevät opetuskokonaisuudet ja niiden suunnittelu ei ole opetustyötä? No mitäs se sitten on? Opetuksen suunnittelu ei ole opetustyötä? Eli sä odotat, että joku muu suunnittelee sulle sun työsi valmiiksi? Tai oppimisen arviointi ei ole olennainen osa opettajan työtä? Suosittelen ap sulle lämpimästi pysymistä siellä julkishallinnossa, tolla työmoraalilla ja -asenteella sä et pärjää päiväkään yksityisellä sektorilla.
Ei työhön voida keksiä lisätyötä ja oletta, että sehän on jo normityötä.
Kun introvertri fysiikanopettaja laitetaan koulussa opettamaan tunnetaitoja, on se pelkkää lisätyötä, jonka eteen joutuu kouluttautumaan keittiöterapeutiksi, jotta voisi opettaa tunnetaitoja ilman koulutusta muille. Sama koskee myös yli oppiaineiden meneviä yhteietyökuvioita, koska oppiaineista harvoin löytyy samoja sisältöjä samalla vuosiluokalla samoille opeturyhmille eri aineenopettajien kesken. Siitä tulee väkipakoin tehtävää ja keksittyä ilmiöoppimista, jolla ei ole mitään muuta virkaa kuin täyttää yksi kunnan/koulun tavoite, mutta kosketuspintaa arvioinnin tueksi ei ole lainkaan. Varsinkaan kun näille projekteille ei ole mitään maksettua työaikaa vaan sen kaiken muun päälle kasattua.
Onko tuo tunnetaitoideologia siis ympätty jo fysiikanopetukseenkin? Elämme outoja aikoja.
Kyllä, tunnetaidot tulivat juuri osaksi koulujen toimintaa ja koska semmoistaboppiaineitta ei ole kuin tunnetaidot, niitä on laitettu kouluissa yksi jos toinen opettaja opettamaan omilla oppiainetunneillaan.
Taas yksi täysin järjetön hanke.
Aivan käsittämätöntä, että julkinen sektori hurahtaa tuollaiseen keksintöön kuin tuo tunnetaitot. Vähän pitäisi pystyä pitämään maltti mielessä eikä heti mennä kaikkeen mukaan vain sen takia, että joku asia on "pinnalla".
Tunnetaidot ovat tärkeitä. Hyvä sosioemotionaalinen kompetenssi ts. hyvät tunne-ja vuorovaikutustaidot vaikuttavat oppilaan menestymiseen koulutaipaleella. Niitä on siis syytä opetella, mutta sitä en ymmärrä miksi niiden opetus on ympätty opettajille kaiken muun sälän lomaan. Tunnetaidoille pitäisi olla oma oppitunti, jota asiaan perehtynyt opettaja opettaisi. Mieluiten kuitenkin se koulupsykologi, joita ei monessa koulussa ole edes yhden yhtäkään. Opetussuunnitelmiin laitetaan kyllä tärkeitä asioita, mutta niiden toteuttamiselle ei anneta aikaa eikä rahallisia resursseja. Tuloksena on vain hyödytön kaaos.
Mitäs klulu alkaisi myös terapioimaan oppilaita? Koulupäivän jälkeen joku opettaja vetää terapiatunnin? Koska kyllähän nyt opettaja tietenkin osaa vastata myös tunnetaidoista ja siten järjestää terapiaakin!
Tietääkseni kukaan ei ole puhunut terapiasta tai siitä, että koulu terapoisi oppilaita, vaan tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettamisesta. Kaksi eri asiaa ja tämä homma sopisi paremmin psykologille kylläkin. Ei lapset näitä taitoja opi itsestään ja valitettavasti monen lapsen kotona niitä ei opeteta ollenkaan. Työskentelyrauhan kannalta tunne- ja vuorovaikutustaidot ovat tärkeitä ja myös siksi niihin kiinnitetään koulussa huomiota. Ongelma nyt vain on olemattomat resurssit yhdistettynä opetussuunnitelman älyttömiin vaatimuksiin. Ongelma ei ole ne tunnetaito"hömpät" vaan se, että vaaditaan jotakin mihin ei ole aikaa ja resurssia ja kuormitetaan ihmisiä liikaa. Siksi tähän asiaan pitäisi panostaa muilla tavoin kuin mitä opettajilta nyt vaaditaan.
silloin kunsä alat opettamaan tunnetqidoissa sellaisia asioita luokassa, joissa jotkut käyvät jopa tareapiassa, niin siihen tarvitaan kyllä alan asiantunijaa eikä seinästä repäistyä opettajaa
Vielä muutama vuosi sitten tunnetaitoja ei opetettu yhtään kenellekään, joten eiköhän siihen hommaan vältä melkein kuka tahansa. Kyse ei todellakaan ole mistään kovin tärkeästä asiasta.
Tutustupa hankkeeseen ja siihen mitä siihen kuuluu.. Palataan sitten asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap ope kirjoitti:
Ap tässä vastailee: totta kai monista töistä pystyy tekemään pitkän listan. Pointtini oli, että se OPETTAMINEN on opettajan työtä ja sen pitäisi olla pääasia. Tämä kaikki muu on lisätöitä.
Itse toimin työssäni niin, että koitan sanoa EI kaikelle mahdolliselle lisätyölle, tai hoidan ne ihan-pakolliset vasemmalla kädellä. Tämä on keinoni työssäjaksamiseen. Jos on kovin aptunnollinen, ei jaksa pitkään.
Yli ainerajojen menevät opetuskokonaisuudet ja niiden suunnittelu ei ole opetustyötä? No mitäs se sitten on? Opetuksen suunnittelu ei ole opetustyötä? Eli sä odotat, että joku muu suunnittelee sulle sun työsi valmiiksi? Tai oppimisen arviointi ei ole olennainen osa opettajan työtä? Suosittelen ap sulle lämpimästi pysymistä siellä julkishallinnossa, tolla työmoraalilla ja -asenteella sä et pärjää päiväkään yksityisellä sektorilla.
Ei työhön voida keksiä lisätyötä ja oletta, että sehän on jo normityötä.
Kun introvertri fysiikanopettaja laitetaan koulussa opettamaan tunnetaitoja, on se pelkkää lisätyötä, jonka eteen joutuu kouluttautumaan keittiöterapeutiksi, jotta voisi opettaa tunnetaitoja ilman koulutusta muille. Sama koskee myös yli oppiaineiden meneviä yhteietyökuvioita, koska oppiaineista harvoin löytyy samoja sisältöjä samalla vuosiluokalla samoille opeturyhmille eri aineenopettajien kesken. Siitä tulee väkipakoin tehtävää ja keksittyä ilmiöoppimista, jolla ei ole mitään muuta virkaa kuin täyttää yksi kunnan/koulun tavoite, mutta kosketuspintaa arvioinnin tueksi ei ole lainkaan. Varsinkaan kun näille projekteille ei ole mitään maksettua työaikaa vaan sen kaiken muun päälle kasattua.
Onko tuo tunnetaitoideologia siis ympätty jo fysiikanopetukseenkin? Elämme outoja aikoja.
Kyllä, tunnetaidot tulivat juuri osaksi koulujen toimintaa ja koska semmoistaboppiaineitta ei ole kuin tunnetaidot, niitä on laitettu kouluissa yksi jos toinen opettaja opettamaan omilla oppiainetunneillaan.
Taas yksi täysin järjetön hanke.
Aivan käsittämätöntä, että julkinen sektori hurahtaa tuollaiseen keksintöön kuin tuo tunnetaitot. Vähän pitäisi pystyä pitämään maltti mielessä eikä heti mennä kaikkeen mukaan vain sen takia, että joku asia on "pinnalla".
Tunnetaidot ovat tärkeitä. Hyvä sosioemotionaalinen kompetenssi ts. hyvät tunne-ja vuorovaikutustaidot vaikuttavat oppilaan menestymiseen koulutaipaleella. Niitä on siis syytä opetella, mutta sitä en ymmärrä miksi niiden opetus on ympätty opettajille kaiken muun sälän lomaan. Tunnetaidoille pitäisi olla oma oppitunti, jota asiaan perehtynyt opettaja opettaisi. Mieluiten kuitenkin se koulupsykologi, joita ei monessa koulussa ole edes yhden yhtäkään. Opetussuunnitelmiin laitetaan kyllä tärkeitä asioita, mutta niiden toteuttamiselle ei anneta aikaa eikä rahallisia resursseja. Tuloksena on vain hyödytön kaaos.
Mitäs klulu alkaisi myös terapioimaan oppilaita? Koulupäivän jälkeen joku opettaja vetää terapiatunnin? Koska kyllähän nyt opettaja tietenkin osaa vastata myös tunnetaidoista ja siten järjestää terapiaakin!
Tietääkseni kukaan ei ole puhunut terapiasta tai siitä, että koulu terapoisi oppilaita, vaan tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettamisesta. Kaksi eri asiaa ja tämä homma sopisi paremmin psykologille kylläkin. Ei lapset näitä taitoja opi itsestään ja valitettavasti monen lapsen kotona niitä ei opeteta ollenkaan. Työskentelyrauhan kannalta tunne- ja vuorovaikutustaidot ovat tärkeitä ja myös siksi niihin kiinnitetään koulussa huomiota. Ongelma nyt vain on olemattomat resurssit yhdistettynä opetussuunnitelman älyttömiin vaatimuksiin. Ongelma ei ole ne tunnetaito"hömpät" vaan se, että vaaditaan jotakin mihin ei ole aikaa ja resurssia ja kuormitetaan ihmisiä liikaa. Siksi tähän asiaan pitäisi panostaa muilla tavoin kuin mitä opettajilta nyt vaaditaan.
silloin kunsä alat opettamaan tunnetqidoissa sellaisia asioita luokassa, joissa jotkut käyvät jopa tareapiassa, niin siihen tarvitaan kyllä alan asiantunijaa eikä seinästä repäistyä opettajaa
Vielä muutama vuosi sitten tunnetaitoja ei opetettu yhtään kenellekään, joten eiköhän siihen hommaan vältä melkein kuka tahansa. Kyse ei todellakaan ole mistään kovin tärkeästä asiasta.
Opettajat opettavat sitä, mitä Opetusministeriö käskee.
Opetusohjelmat kaikille kouluille tulevat suoraan ministeiöstä, samoin kuin muutkin käskyt ja ohjeet.
Opettelija on kuitenkin on oma tapansa kullakin opettaa se asia.
Ja suunnitella tunnit niin, että asia esitetään mahdollisimman kiinnostavasti, että ne jäisivät lapsilla mieleen ja he oppisivat asiat.
On myös laiskempia ja välinpitämättömämpiä opettajia, mutta mitä sellaisen opettajan oppilaat oppivat?
- sivusta-
silloin kunsä alat opettamaan tunnetqidoissa sellaisia asioita luokassa, joissa jotkut käyvät jopa tareapiassa, niin siihen tarvitaan kyllä alan asiantunijaa eikä seinästä repäistyä opettajaa