Lue keskustelun säännöt.
Peruskoulun opettajat työlista kiinnostuneille:
Opettajilla on keinot vähissä
20.10.2022 |
Koulun ja kodin yhteistyö: oppilaat ja huoltajat, vanhempainillat (sis. suunnittelu ja toteutus), arviointikeskustelut, oppimiskeskustelut, palaverit, tapaamiset, neuvottelut, vastaanotot, yhteydenpito eli viestit, kirjeet, puhelut, tiedotteet, Wilma, muut yhteistyö huoltajien ja muiden yhteistyötahojen kanssa. Alakoulussa luokanvalvontatyö sisältyy peruspalkkaan, yläkoulussa siitä saa erillisen korvauksen (se on 1 tunnin palkka viikossa, ja se ei todellakaan kata työmäärää!)
Asia- ja aineryhmittäiset neuvonpidot: luokanvalvojien yhteispalaverit, perehdyttämiset, moniammatillinen yhteistyö oppilasasioissa, tiimipalaverit, hankkeet (niin luokkatasolla kuin ainekohtaisesti), pomon kanssa keskustelut, kehityskeskustelut ja niihin valmistautuminen, projektit ja kyselyt.
Opetuksen yhteissuunnittelu: ammatti- ja oppiainerajat ylittävä opetuksen suunnittelu esim. monialaiset jne., koulun tapahtumat (ovat usein iltatapahtumia), koulun tapahtumien, juhlien yms. suunnittelu, koulun muun toiminnan suunnittelu, aineryhmä- ja luokkatasopalaverit, yhteissuunnittelun sähköinen viestintä ( O365, Wilma jne.)
Muu opetuksen suunnittelu ja koulun toiminnan kehittäminen: yhteistoimintapalaverit (mm. opettajain kokoukset) ja niihin valmistautuminen, yhteydenpito muihin kouluihin ja oppilaitoksiin, moniammatillinen yhteistyö, nivelvaiheen palaverit, yhteydenpito viranomaisiin ja muihin tahoihin (sis. lastensuojeluilmoitukset ym.), pedagogisten asiakirjojen laatiminen ja päivittäminen, yhteinen koulun toimintakulttuurin, opetusmenetelmien ja työtapojen kehittäminen.
Muut työhön kuuluvat tehtävät: omien oppituntien suunnittelu, valmistelu ja jälkityöt, arviointi ja arviointikokoukset, muiden OVTES:n mukaan erikseen korvattavien tehtävien tekeminen (esim. luokanvalvojan tehtävät, kirjasto, välineiden huoltaminen: yleensä korvaus ei kata työmäärää), opettajatyöpäivät (veso-ajalla tehtävä opintotoiminta), sellaisten tehtävien tekeminen, joita varten opettaja on vapautettu tavanomaisesta opetustyöstään, koulutus.
Ai niin, ja sitten oli vielä yksi homma (jos ehtii): opettaminen.
Mites muilla aloilla, onko yhtä monipuolisia hommia?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikin 20 oppilaan ryhmiä, mutta kun ne ryhmät on vähintään 25-30 oppilasta nepsykiintiöillään yms.
t. yläasteen ope
Vielä viime vuosikymmenellä kukaan ei edes tiennyt että mitä nepsy tarkoittaa, mutta nyt ne nepsyt ovat yhtäkkiä jotain mihin pitää kiinnittää hirveästi huomiota. Siis vähän niin kuin tunnetaidot: ennen niitä ei ollut ja nyt ne ovat kaikki kaikessa.
90 luvulla olisi 9/10 ollut nepsyjä. Silloin todettiin että joku yksilö on hieman vilkas ja joku taas huono lukemaan jne.
mm. minulla matemaattinen hahmotus huono ja lukihäiriö. Hyvin pärjäsin peruskoulussa ja aikuisena diagnosoitiin Asperger.
Kautta historian lapsi on ollut aivan normaali jos hän on ollut hieman vilkas. Kunnes sitten koitti noin vuosi 2020 ja näistä lapsista alettiin tehdä nepsyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikin 20 oppilaan ryhmiä, mutta kun ne ryhmät on vähintään 25-30 oppilasta nepsykiintiöillään yms.
t. yläasteen ope
Vielä viime vuosikymmenellä kukaan ei edes tiennyt että mitä nepsy tarkoittaa, mutta nyt ne nepsyt ovat yhtäkkiä jotain mihin pitää kiinnittää hirveästi huomiota. Siis vähän niin kuin tunnetaidot: ennen niitä ei ollut ja nyt ne ovat kaikki kaikessa.
90 luvulla olisi 9/10 ollut nepsyjä. Silloin todettiin että joku yksilö on hieman vilkas ja joku taas huono lukemaan jne.
mm. minulla matemaattinen hahmotus huono ja lukihäiriö. Hyvin pärjäsin peruskoulussa ja aikuisena diagnosoitiin Asperger.90-luvulla kun itse olin yläkoulussa, niin siitä 20 oppilaan ryhmästä se 18 opiskeli ja oli hiljaa tunnilla ja ne kaksi jätti tekemättä ja lensi hei klinikalle (entinen tarkkis) siksi tunniksi tai loppupäiväksi.
Sitten menin lukioon ja siellä ollut yhtään erkkamaikkaa, vaan jos et selvinnyt lukiosta, vaihdoit ammattikouluun. Eikä lukioon millään yksilöllistetyillä tähtiarvosanoin edes tultu..
Meillä ylä-asteella oli jo valmiiksi tarkkailuluokalla nämä nuorisorikolliset. Sen sijaan tukea tarvitsevat pääsi pienryhmäopetukseen joka oli eri juttu. Jos joku ei osannut käyttäytyä tunnilla opettaja antoi jälki istuntoa ja jos se ei auttanut niin oppilas erotettiin koulusta. Vanhemmilla oli vastuu lapsista. Tarkkailuluokalla oli pääasiassa ne joiden vanhemmat oli hylänneet tai alkoholisoituneet jne.
Nykyään oppilasta ei voi edes enää erottaa klulusta vaan se vaatii koulun johtukunnan käsittelyn.
Meidän koulussa twrkkailuluokalla saattoi lentää yks kaks, jos perseilit oppitunnilla - esim. haistatit opettajalle Sitten se muuttui klinikaksi. Meillä ei vissiin pysyvää twrkkailuluokkaa ollut vaan se tarkkis oli aina päiväkohtainen ja myöhemmin. klinikkana toiminta jatkui samalla tavalla.
Nykyään voi haistatella, heitellä tai lyödä opettajaa ilman oikeita seuraamusta. Korkeintaan jälki-istuntoa tulee, kun opettajan päälleköymisestä pitäisi automaattisesti erottaa! Kummallista kun opettaja on kuitenkin virkamies ja viekamieheen kohdistetut toimet laissa tulkitaan aina korkeimman asteen mukaan, mutta koulussa etsitään muiden toimesta päähänsilittelyä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein kuormittavimpia ovat oppimis- tai käytösongelmaisten oppilaiden takia käydyt moniammatilliset palaverit. Kyllä siinä rahaa palaa kun monta ammatinharjoittajaa kerääntyy pohtimaan, miten tämä tai tämä saataisiin kouluun tai edes koulun käytävältä luokkahuoneeseen. (Uusi ilmiö pinnata tunneilta koulun sisällä!)
Luokanvalvojan yläkoulussa täytyy tavata kaikki vanhemmat kerran seiskalla ja kerran kasilla. Vie hurjasti ilta-aikaa, ei korvausta.
Tämä onkin joku ihan uusi juttu? Koska omien kolmen lapsen tapaamiset on kaikki pidetty päiväsaikaan, muita mahdolisuuksia ei ole edes annettu. Nuorin nyt ysillä.
Useimmat ajat ainakin minun koulussani pidettiin neljän jälkeen, koska ei voi edellyttää, että vanhempi ottaa töistä vapaata jonkin puolen tunnin palaverin takia, joita epärealistisesti kutsutaan vanhempainvartiksi. Onneksi korona sai aikaan etäpalaverit.
Espoossa on sit joku toinen ajatusmalli, koska meillä tosiaan viimeinen mahdollinen aika palaverille oli 15.15, eka 9.15.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikin 20 oppilaan ryhmiä, mutta kun ne ryhmät on vähintään 25-30 oppilasta nepsykiintiöillään yms.
t. yläasteen ope
Vielä viime vuosikymmenellä kukaan ei edes tiennyt että mitä nepsy tarkoittaa, mutta nyt ne nepsyt ovat yhtäkkiä jotain mihin pitää kiinnittää hirveästi huomiota. Siis vähän niin kuin tunnetaidot: ennen niitä ei ollut ja nyt ne ovat kaikki kaikessa.
90 luvulla olisi 9/10 ollut nepsyjä. Silloin todettiin että joku yksilö on hieman vilkas ja joku taas huono lukemaan jne.
mm. minulla matemaattinen hahmotus huono ja lukihäiriö. Hyvin pärjäsin peruskoulussa ja aikuisena diagnosoitiin Asperger.Kautta historian lapsi on ollut aivan normaali jos hän on ollut hieman vilkas. Kunnes sitten koitti noin vuosi 2020 ja näistä lapsista alettiin tehdä nepsyjä.
Olen toiminut opetusalalla jo viime vuosituhannella (:D), joten voin sanoa, että aina ei ole ollut näin vaan oppilasaines on muuttunut ja sen lisäksi se aines, joka opiskelee yleisopetuksessa ja oli ennen sairaalakouluista omiin erityiskouluihin tai vain erityisluokkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikin 20 oppilaan ryhmiä, mutta kun ne ryhmät on vähintään 25-30 oppilasta nepsykiintiöillään yms.
t. yläasteen ope
Vielä viime vuosikymmenellä kukaan ei edes tiennyt että mitä nepsy tarkoittaa, mutta nyt ne nepsyt ovat yhtäkkiä jotain mihin pitää kiinnittää hirveästi huomiota. Siis vähän niin kuin tunnetaidot: ennen niitä ei ollut ja nyt ne ovat kaikki kaikessa.
90 luvulla olisi 9/10 ollut nepsyjä. Silloin todettiin että joku yksilö on hieman vilkas ja joku taas huono lukemaan jne.
mm. minulla matemaattinen hahmotus huono ja lukihäiriö. Hyvin pärjäsin peruskoulussa ja aikuisena diagnosoitiin Asperger.Kautta historian lapsi on ollut aivan normaali jos hän on ollut hieman vilkas. Kunnes sitten koitti noin vuosi 2020 ja näistä lapsista alettiin tehdä nepsyjä.
Vanhemmat halusi uhriutua. "en ole huono vanhempi vaan lapsi on erityisellä tavalla haastava" eli ns. luotiin vastuuvapautuslauseke kun lapsi sekoilee aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mummo sanoi aina: laiska töitään luettelee.. ihan oikeasti ap, mistä tahansa asiantuntija-ammatista saa tuollaisen, ja pidemmänkin, listan. Yksi sulta tosin unohtui: työpäiviä on vuodessa 190, 5-6h/pvä ja lomaa on 14 viikkoa kalenterivuodessa, arkipyhien päälle. Normityöläinenhän painaa menemään sellaisen 1900h/vuosi.
Opettaja tekee töitä muulloinkin kuin oppitunneilla. Itse asiassa suurin osa opettajan työstä tehdään oppituntien ulkopuolella. Esim. 5-6 oppitunnin valmisteluun menee keskimäärin 5-6 tuntia aikaa. Voi mennä enemmänkin, riippuen mm. oppiaineesta ja opettajan kokeneisuudesta. Itse koen, että tuntien suunnittelu on haastavampaa kuin itse luokkatyösketely. Esim. tällä viikolla oppilailla ei ole koulua, joten minulla on hyvää aikaa suunnitella loppu vuoden opetusta kokonaisuutenaan. Eli kartoittaa, kuinka paljon opetettavaa asiaa on tietylle tuntimäärälle, ja miten sen jaan niin, että kaikki saadaan käsiteltyä, millään tunnilla ei tule kamala kiire, eikä jää tyhjää aikaa tunnin loppuun. Kokeneemmat opettajat voivat pitää enemmän lomaa silloin, kun oppilaat ovat lomalla. Satunnaiselle sijaiselle tämä on täyttä työtä. Siksi on kohtuutonta, jos sijaisen työsuhde katkaistaan oppilaiden loman ajaksi.
Jep, ja sä luulet, että yksityisellä sektorilla uransa alkuvaiheessa oleva ei tee enemmän töitä kuin kokeneempi? Siitä olen samaa mieltä, että toi työsuhteen katkaiseminen kesäksion kohtuutonta, mutta käsitykseni mukaan OAJ pultaa tuota käytäntöä? Olisiko suursiivous siellä omassa ammattiliitossa enemmänkin sitten se juttu kuin ruikuttaa sitä, että joutuu tekemään niitä töitä?
Minulla ainakin oli yksityisellä puolella (teollisuus, tutkimustyö) kellokortti käytössä. Leimasin sisään ja ulos ja tasoitettiin esim. pitämällä sisääntehdyt tunnit lomana.
Ne meillä ei: teknologiateollisuus, asiantuntijatyö. Eikä ole frman kenelläkään 15.000 ylemmällä toimihenkilöllä mitään työajanseurantaa. Alussa tehtiin tosi pitkiä päiviä ja viikonloppuja, nyt 25v myöhemmin voi vaikka palstailla samalla kun on teams-palaverissa...
Yrityksiä on erilaisia. Tämä oli Suomen suurin oman alansa yritys (kemianteollisuutta). Ovista kuljetaan lätkällä ja ulko-ovella leimataan sisään ja ulos, joka laskee työtunnit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikin 20 oppilaan ryhmiä, mutta kun ne ryhmät on vähintään 25-30 oppilasta nepsykiintiöillään yms.
t. yläasteen ope
Vielä viime vuosikymmenellä kukaan ei edes tiennyt että mitä nepsy tarkoittaa, mutta nyt ne nepsyt ovat yhtäkkiä jotain mihin pitää kiinnittää hirveästi huomiota. Siis vähän niin kuin tunnetaidot: ennen niitä ei ollut ja nyt ne ovat kaikki kaikessa.
90 luvulla olisi 9/10 ollut nepsyjä. Silloin todettiin että joku yksilö on hieman vilkas ja joku taas huono lukemaan jne.
mm. minulla matemaattinen hahmotus huono ja lukihäiriö. Hyvin pärjäsin peruskoulussa ja aikuisena diagnosoitiin Asperger.Kautta historian lapsi on ollut aivan normaali jos hän on ollut hieman vilkas. Kunnes sitten koitti noin vuosi 2020 ja näistä lapsista alettiin tehdä nepsyjä.
Vanhemmat halusi uhriutua. "en ole huono vanhempi vaan lapsi on erityisellä tavalla haastava" eli ns. luotiin vastuuvapautuslauseke kun lapsi sekoilee aikuisena.
Osin tämä on yhteiskunnan pakottamaa. Vanhemmillakaan ei enää ole samoja kurinpitokeinoja käytössään kuin mitä heillä oli vielä viime vuosituhannella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikin 20 oppilaan ryhmiä, mutta kun ne ryhmät on vähintään 25-30 oppilasta nepsykiintiöillään yms.
t. yläasteen ope
Vielä viime vuosikymmenellä kukaan ei edes tiennyt että mitä nepsy tarkoittaa, mutta nyt ne nepsyt ovat yhtäkkiä jotain mihin pitää kiinnittää hirveästi huomiota. Siis vähän niin kuin tunnetaidot: ennen niitä ei ollut ja nyt ne ovat kaikki kaikessa.
90 luvulla olisi 9/10 ollut nepsyjä. Silloin todettiin että joku yksilö on hieman vilkas ja joku taas huono lukemaan jne.
mm. minulla matemaattinen hahmotus huono ja lukihäiriö. Hyvin pärjäsin peruskoulussa ja aikuisena diagnosoitiin Asperger.Kautta historian lapsi on ollut aivan normaali jos hän on ollut hieman vilkas. Kunnes sitten koitti noin vuosi 2020 ja näistä lapsista alettiin tehdä nepsyjä.
Vanhemmat halusi uhriutua. "en ole huono vanhempi vaan lapsi on erityisellä tavalla haastava" eli ns. luotiin vastuuvapautuslauseke kun lapsi sekoilee aikuisena.
Osin tämä on yhteiskunnan pakottamaa. Vanhemmillakaan ei enää ole samoja kurinpitokeinoja käytössään kuin mitä heillä oli vielä viime vuosituhannella.
Kyllä minä keksin aika monta kurinpitokeinoa tälläkin vuosituhannella.
1. Laitan aikarajoitukset kännykkään, milloin netti toimii.
2. Pienemmiltä katoaa peliaika (sitäkin hallinnoidaan sovelluksella).
3. Teiniltä katkee netti kännykästään.
4. Tarvittaessa kännykkä jää kotiin koulupäiväksi.
5. Viikkorahaa ei tipu.
6. Halutuista asioista ei neuvotella.
7. Aresti
jne
https://support.apple.com/fi-fi/HT208982
ei ole kännykkä lapseni ongelmana koulussa, sillä olen näyttänyt tuon sivun ja sanonut, että jos yksikin wilmamerkintä luvattomasta kännykänkäytöstä oppitunnilla tulee, napsahtaa ruutuaika päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikin 20 oppilaan ryhmiä, mutta kun ne ryhmät on vähintään 25-30 oppilasta nepsykiintiöillään yms.
t. yläasteen ope
Vielä viime vuosikymmenellä kukaan ei edes tiennyt että mitä nepsy tarkoittaa, mutta nyt ne nepsyt ovat yhtäkkiä jotain mihin pitää kiinnittää hirveästi huomiota. Siis vähän niin kuin tunnetaidot: ennen niitä ei ollut ja nyt ne ovat kaikki kaikessa.
90 luvulla olisi 9/10 ollut nepsyjä. Silloin todettiin että joku yksilö on hieman vilkas ja joku taas huono lukemaan jne.
mm. minulla matemaattinen hahmotus huono ja lukihäiriö. Hyvin pärjäsin peruskoulussa ja aikuisena diagnosoitiin Asperger.Kautta historian lapsi on ollut aivan normaali jos hän on ollut hieman vilkas. Kunnes sitten koitti noin vuosi 2020 ja näistä lapsista alettiin tehdä nepsyjä.
Vanhemmat halusi uhriutua. "en ole huono vanhempi vaan lapsi on erityisellä tavalla haastava" eli ns. luotiin vastuuvapautuslauseke kun lapsi sekoilee aikuisena.
Osin tämä on yhteiskunnan pakottamaa. Vanhemmillakaan ei enää ole samoja kurinpitokeinoja käytössään kuin mitä heillä oli vielä viime vuosituhannella.
Kyllä minä keksin aika monta kurinpitokeinoa tälläkin vuosituhannella.
1. Laitan aikarajoitukset kännykkään, milloin netti toimii.
2. Pienemmiltä katoaa peliaika (sitäkin hallinnoidaan sovelluksella).
3. Teiniltä katkee netti kännykästään.
4. Tarvittaessa kännykkä jää kotiin koulupäiväksi.
5. Viikkorahaa ei tipu.
6. Halutuista asioista ei neuvotella.
7. Aresti
jne
Lähinnä se on tuota peli- tai nettiajan rajoitusta mitä voi tehdä. Arestikin on jo hyvin kyseenalainen menetelmä.
Turhaan itkette mitään omia vastuita ja toiminnan perään
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009142671.html
Tässä jo yhdet selittelemässä, miten nuori vain etsii itseäänTuossa kerrottiin mitä kaikkea nuori tarvitsee, mitta unohtui se, että nuori tarvitsee myös selkeät rajat ja vastuunkannon tekemisistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap ope kirjoitti:
Ap tässä vastailee: totta kai monista töistä pystyy tekemään pitkän listan. Pointtini oli, että se OPETTAMINEN on opettajan työtä ja sen pitäisi olla pääasia. Tämä kaikki muu on lisätöitä.
Itse toimin työssäni niin, että koitan sanoa EI kaikelle mahdolliselle lisätyölle, tai hoidan ne ihan-pakolliset vasemmalla kädellä. Tämä on keinoni työssäjaksamiseen. Jos on kovin aptunnollinen, ei jaksa pitkään.
Yli ainerajojen menevät opetuskokonaisuudet ja niiden suunnittelu ei ole opetustyötä? No mitäs se sitten on? Opetuksen suunnittelu ei ole opetustyötä? Eli sä odotat, että joku muu suunnittelee sulle sun työsi valmiiksi? Tai oppimisen arviointi ei ole olennainen osa opettajan työtä? Suosittelen ap sulle lämpimästi pysymistä siellä julkishallinnossa, tolla työmoraalilla ja -asenteella sä et pärjää päiväkään yksityisellä sektorilla.
Ei työhön voida keksiä lisätyötä ja oletta, että sehän on jo normityötä.
Kun introvertri fysiikanopettaja laitetaan koulussa opettamaan tunnetaitoja, on se pelkkää lisätyötä, jonka eteen joutuu kouluttautumaan keittiöterapeutiksi, jotta voisi opettaa tunnetaitoja ilman koulutusta muille. Sama koskee myös yli oppiaineiden meneviä yhteietyökuvioita, koska oppiaineista harvoin löytyy samoja sisältöjä samalla vuosiluokalla samoille opeturyhmille eri aineenopettajien kesken. Siitä tulee väkipakoin tehtävää ja keksittyä ilmiöoppimista, jolla ei ole mitään muuta virkaa kuin täyttää yksi kunnan/koulun tavoite, mutta kosketuspintaa arvioinnin tueksi ei ole lainkaan. Varsinkaan kun näille projekteille ei ole mitään maksettua työaikaa vaan sen kaiken muun päälle kasattua.
Onko tuo tunnetaitoideologia siis ympätty jo fysiikanopetukseenkin? Elämme outoja aikoja.
Kyllä, tunnetaidot tulivat juuri osaksi koulujen toimintaa ja koska semmoistaboppiaineitta ei ole kuin tunnetaidot, niitä on laitettu kouluissa yksi jos toinen opettaja opettamaan omilla oppiainetunneillaan.
Taas yksi täysin järjetön hanke.
Aivan käsittämätöntä, että julkinen sektori hurahtaa tuollaiseen keksintöön kuin tuo tunnetaitot. Vähän pitäisi pystyä pitämään maltti mielessä eikä heti mennä kaikkeen mukaan vain sen takia, että joku asia on "pinnalla".
Tunnetaidot ovat tärkeitä. Hyvä sosioemotionaalinen kompetenssi ts. hyvät tunne-ja vuorovaikutustaidot vaikuttavat oppilaan menestymiseen koulutaipaleella. Niitä on siis syytä opetella, mutta sitä en ymmärrä miksi niiden opetus on ympätty opettajille kaiken muun sälän lomaan. Tunnetaidoille pitäisi olla oma oppitunti, jota asiaan perehtynyt opettaja opettaisi. Mieluiten kuitenkin se koulupsykologi, joita ei monessa koulussa ole edes yhden yhtäkään. Opetussuunnitelmiin laitetaan kyllä tärkeitä asioita, mutta niiden toteuttamiselle ei anneta aikaa eikä rahallisia resursseja. Tuloksena on vain hyödytön kaaos.
Vierailija kirjoitti:
Tunnetaidot ovat tärkeitä. Hyvä sosioemotionaalinen kompetenssi ts. hyvät tunne-ja vuorovaikutustaidot vaikuttavat oppilaan menestymiseen koulutaipaleella. Niitä on siis syytä opetella, mutta sitä en ymmärrä miksi niiden opetus on ympätty opettajille kaiken muun sälän lomaan. Tunnetaidoille pitäisi olla oma oppitunti, jota asiaan perehtynyt opettaja opettaisi. Mieluiten kuitenkin se koulupsykologi, joita ei monessa koulussa ole edes yhden yhtäkään. Opetussuunnitelmiin laitetaan kyllä tärkeitä asioita, mutta niiden toteuttamiselle ei anneta aikaa eikä rahallisia resursseja. Tuloksena on vain hyödytön kaaos.
Siitä on vasta puolenkymmentä vuotta kun tunnetaidot keksittiin. Kukaan ei tiedä, että vaikuttavatko ne käytännössä koulumenestykseen ja jos, niin millä tavalla.
Jos jokaiselle ideologiselle päivänperholle varattaisiin oma oppiaine, niin oppiaineiden määrässä tai sisällössä ei olisi sen jälkeen mitään tolkkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap ope kirjoitti:
Ap tässä vastailee: totta kai monista töistä pystyy tekemään pitkän listan. Pointtini oli, että se OPETTAMINEN on opettajan työtä ja sen pitäisi olla pääasia. Tämä kaikki muu on lisätöitä.
Itse toimin työssäni niin, että koitan sanoa EI kaikelle mahdolliselle lisätyölle, tai hoidan ne ihan-pakolliset vasemmalla kädellä. Tämä on keinoni työssäjaksamiseen. Jos on kovin aptunnollinen, ei jaksa pitkään.
Yli ainerajojen menevät opetuskokonaisuudet ja niiden suunnittelu ei ole opetustyötä? No mitäs se sitten on? Opetuksen suunnittelu ei ole opetustyötä? Eli sä odotat, että joku muu suunnittelee sulle sun työsi valmiiksi? Tai oppimisen arviointi ei ole olennainen osa opettajan työtä? Suosittelen ap sulle lämpimästi pysymistä siellä julkishallinnossa, tolla työmoraalilla ja -asenteella sä et pärjää päiväkään yksityisellä sektorilla.
Ei työhön voida keksiä lisätyötä ja oletta, että sehän on jo normityötä.
Kun introvertri fysiikanopettaja laitetaan koulussa opettamaan tunnetaitoja, on se pelkkää lisätyötä, jonka eteen joutuu kouluttautumaan keittiöterapeutiksi, jotta voisi opettaa tunnetaitoja ilman koulutusta muille. Sama koskee myös yli oppiaineiden meneviä yhteietyökuvioita, koska oppiaineista harvoin löytyy samoja sisältöjä samalla vuosiluokalla samoille opeturyhmille eri aineenopettajien kesken. Siitä tulee väkipakoin tehtävää ja keksittyä ilmiöoppimista, jolla ei ole mitään muuta virkaa kuin täyttää yksi kunnan/koulun tavoite, mutta kosketuspintaa arvioinnin tueksi ei ole lainkaan. Varsinkaan kun näille projekteille ei ole mitään maksettua työaikaa vaan sen kaiken muun päälle kasattua.
Onko tuo tunnetaitoideologia siis ympätty jo fysiikanopetukseenkin? Elämme outoja aikoja.
Kyllä, tunnetaidot tulivat juuri osaksi koulujen toimintaa ja koska semmoistaboppiaineitta ei ole kuin tunnetaidot, niitä on laitettu kouluissa yksi jos toinen opettaja opettamaan omilla oppiainetunneillaan.
Taas yksi täysin järjetön hanke.
Aivan käsittämätöntä, että julkinen sektori hurahtaa tuollaiseen keksintöön kuin tuo tunnetaitot. Vähän pitäisi pystyä pitämään maltti mielessä eikä heti mennä kaikkeen mukaan vain sen takia, että joku asia on "pinnalla".
Tunnetaidot ovat tärkeitä. Hyvä sosioemotionaalinen kompetenssi ts. hyvät tunne-ja vuorovaikutustaidot vaikuttavat oppilaan menestymiseen koulutaipaleella. Niitä on siis syytä opetella, mutta sitä en ymmärrä miksi niiden opetus on ympätty opettajille kaiken muun sälän lomaan. Tunnetaidoille pitäisi olla oma oppitunti, jota asiaan perehtynyt opettaja opettaisi. Mieluiten kuitenkin se koulupsykologi, joita ei monessa koulussa ole edes yhden yhtäkään. Opetussuunnitelmiin laitetaan kyllä tärkeitä asioita, mutta niiden toteuttamiselle ei anneta aikaa eikä rahallisia resursseja. Tuloksena on vain hyödytön kaaos.
Ne opitaan jo varhaislapsuudessa. Jos tunnetaidot kouluiässä mättää, mennään terapiaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap ope kirjoitti:
Ap tässä vastailee: totta kai monista töistä pystyy tekemään pitkän listan. Pointtini oli, että se OPETTAMINEN on opettajan työtä ja sen pitäisi olla pääasia. Tämä kaikki muu on lisätöitä.
Itse toimin työssäni niin, että koitan sanoa EI kaikelle mahdolliselle lisätyölle, tai hoidan ne ihan-pakolliset vasemmalla kädellä. Tämä on keinoni työssäjaksamiseen. Jos on kovin aptunnollinen, ei jaksa pitkään.
Yli ainerajojen menevät opetuskokonaisuudet ja niiden suunnittelu ei ole opetustyötä? No mitäs se sitten on? Opetuksen suunnittelu ei ole opetustyötä? Eli sä odotat, että joku muu suunnittelee sulle sun työsi valmiiksi? Tai oppimisen arviointi ei ole olennainen osa opettajan työtä? Suosittelen ap sulle lämpimästi pysymistä siellä julkishallinnossa, tolla työmoraalilla ja -asenteella sä et pärjää päiväkään yksityisellä sektorilla.
Ei työhön voida keksiä lisätyötä ja oletta, että sehän on jo normityötä.
Kun introvertri fysiikanopettaja laitetaan koulussa opettamaan tunnetaitoja, on se pelkkää lisätyötä, jonka eteen joutuu kouluttautumaan keittiöterapeutiksi, jotta voisi opettaa tunnetaitoja ilman koulutusta muille. Sama koskee myös yli oppiaineiden meneviä yhteietyökuvioita, koska oppiaineista harvoin löytyy samoja sisältöjä samalla vuosiluokalla samoille opeturyhmille eri aineenopettajien kesken. Siitä tulee väkipakoin tehtävää ja keksittyä ilmiöoppimista, jolla ei ole mitään muuta virkaa kuin täyttää yksi kunnan/koulun tavoite, mutta kosketuspintaa arvioinnin tueksi ei ole lainkaan. Varsinkaan kun näille projekteille ei ole mitään maksettua työaikaa vaan sen kaiken muun päälle kasattua.
Onko tuo tunnetaitoideologia siis ympätty jo fysiikanopetukseenkin? Elämme outoja aikoja.
Kyllä, tunnetaidot tulivat juuri osaksi koulujen toimintaa ja koska semmoistaboppiaineitta ei ole kuin tunnetaidot, niitä on laitettu kouluissa yksi jos toinen opettaja opettamaan omilla oppiainetunneillaan.
Taas yksi täysin järjetön hanke.
Aivan käsittämätöntä, että julkinen sektori hurahtaa tuollaiseen keksintöön kuin tuo tunnetaitot. Vähän pitäisi pystyä pitämään maltti mielessä eikä heti mennä kaikkeen mukaan vain sen takia, että joku asia on "pinnalla".
Tunnetaidot ovat tärkeitä. Hyvä sosioemotionaalinen kompetenssi ts. hyvät tunne-ja vuorovaikutustaidot vaikuttavat oppilaan menestymiseen koulutaipaleella. Niitä on siis syytä opetella, mutta sitä en ymmärrä miksi niiden opetus on ympätty opettajille kaiken muun sälän lomaan. Tunnetaidoille pitäisi olla oma oppitunti, jota asiaan perehtynyt opettaja opettaisi. Mieluiten kuitenkin se koulupsykologi, joita ei monessa koulussa ole edes yhden yhtäkään. Opetussuunnitelmiin laitetaan kyllä tärkeitä asioita, mutta niiden toteuttamiselle ei anneta aikaa eikä rahallisia resursseja. Tuloksena on vain hyödytön kaaos.
Mitäs klulu alkaisi myös terapioimaan oppilaita? Koulupäivän jälkeen joku opettaja vetää terapiatunnin? Koska kyllähän nyt opettaja tietenkin osaa vastata myös tunnetaidoista ja siten järjestää terapiaakin!
Ihan turhaan terapeutteja koulutetaan, ulkoistateen sen opettajille, kun näemmä pystyvät kaikkeen maan ja taivaan väliltä. Aivokirurgian osalta menisin ehkä yksityiselle
Vierailija kirjoitti:
Mun mummo sanoi aina: laiska töitään luettelee.. ihan oikeasti ap, mistä tahansa asiantuntija-ammatista saa tuollaisen, ja pidemmänkin, listan. Yksi sulta tosin unohtui: työpäiviä on vuodessa 190, 5-6h/pvä ja lomaa on 14 viikkoa kalenterivuodessa, arkipyhien päälle. Normityöläinenhän painaa menemään sellaisen 1900h/vuosi.
Päälle tulee "asiakkaiden" vittuilu eli ns.vaikeuden oppilaiden ja huoltajien sietäminen jopa vuosikausia. Monessako työssä se on jopa vuosia luontaisetuna?! Jos aikuinen ihminen työpaikallaan käyttäytyisi kuin jotkut oppilaat ja huoltajat nykyään, se tyyppi saisi fudut alta aikayksikön. Koulu on ainoa paikka, jonka ON pakko ottaa aivan kaikki vastaan. Ei sairaaloiden eikä psykologien ole pakko sitä tehdä vaan voivat sanoa, että asiakas ei ole hoitomyönteinen eikä he voi auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnetaidot ovat tärkeitä. Hyvä sosioemotionaalinen kompetenssi ts. hyvät tunne-ja vuorovaikutustaidot vaikuttavat oppilaan menestymiseen koulutaipaleella. Niitä on siis syytä opetella, mutta sitä en ymmärrä miksi niiden opetus on ympätty opettajille kaiken muun sälän lomaan. Tunnetaidoille pitäisi olla oma oppitunti, jota asiaan perehtynyt opettaja opettaisi. Mieluiten kuitenkin se koulupsykologi, joita ei monessa koulussa ole edes yhden yhtäkään. Opetussuunnitelmiin laitetaan kyllä tärkeitä asioita, mutta niiden toteuttamiselle ei anneta aikaa eikä rahallisia resursseja. Tuloksena on vain hyödytön kaaos.
Siitä on vasta puolenkymmentä vuotta kun tunnetaidot keksittiin. Kukaan ei tiedä, että vaikuttavatko ne käytännössä koulumenestykseen ja jos, niin millä tavalla.
Jos jokaiselle ideologiselle päivänperholle varattaisiin oma oppiaine, niin oppiaineiden määrässä tai sisällössä ei olisi sen jälkeen mitään tolkkua.
Asiasta on tehty tutkimuksia ihan reippaasti ja tunnetaidot eivät opetuksen saralla ole mikään uusi juttu. Kannattaa perehtyä alan tutkimuskirjallisuuteen. Voi aloittaa vaikka Kasvatus&Aika- julkaisusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnetaidot ovat tärkeitä. Hyvä sosioemotionaalinen kompetenssi ts. hyvät tunne-ja vuorovaikutustaidot vaikuttavat oppilaan menestymiseen koulutaipaleella. Niitä on siis syytä opetella, mutta sitä en ymmärrä miksi niiden opetus on ympätty opettajille kaiken muun sälän lomaan. Tunnetaidoille pitäisi olla oma oppitunti, jota asiaan perehtynyt opettaja opettaisi. Mieluiten kuitenkin se koulupsykologi, joita ei monessa koulussa ole edes yhden yhtäkään. Opetussuunnitelmiin laitetaan kyllä tärkeitä asioita, mutta niiden toteuttamiselle ei anneta aikaa eikä rahallisia resursseja. Tuloksena on vain hyödytön kaaos.
Siitä on vasta puolenkymmentä vuotta kun tunnetaidot keksittiin. Kukaan ei tiedä, että vaikuttavatko ne käytännössä koulumenestykseen ja jos, niin millä tavalla.
Jos jokaiselle ideologiselle päivänperholle varattaisiin oma oppiaine, niin oppiaineiden määrässä tai sisällössä ei olisi sen jälkeen mitään tolkkua.
Asiasta on tehty tutkimuksia ihan reippaasti ja tunnetaidot eivät opetuksen saralla ole mikään uusi juttu. Kannattaa perehtyä alan tutkimuskirjallisuuteen. Voi aloittaa vaikka Kasvatus&Aika- julkaisusta.
Tutkimuksia totta kai tehdään joka laatuun, ja jos joku asia on muotia tutkijapiireissä niin sitä tietysti tutkitaan vielä enemmän. Näitä muoti-ilmiöitä on nähty ennenkin, ja kun muoti aikanaan menee ohi, niin tutkijoiden reaktiot siihen menneeseen muotiin ovat lähinnä vaivautuneita.
Ne meillä ei: teknologiateollisuus, asiantuntijatyö. Eikä ole frman kenelläkään 15.000 ylemmällä toimihenkilöllä mitään työajanseurantaa. Alussa tehtiin tosi pitkiä päiviä ja viikonloppuja, nyt 25v myöhemmin voi vaikka palstailla samalla kun on teams-palaverissa...