Peruskoulun opettajat työlista kiinnostuneille:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ap ope kirjoitti:

Ap tässä vastailee: totta kai monista töistä pystyy tekemään pitkän listan. Pointtini oli, että se OPETTAMINEN on opettajan työtä ja sen pitäisi olla pääasia. Tämä kaikki muu on lisätöitä.

Itse toimin työssäni niin, että koitan sanoa EI kaikelle mahdolliselle lisätyölle, tai hoidan ne ihan-pakolliset vasemmalla kädellä. Tämä on keinoni työssäjaksamiseen. Jos on kovin aptunnollinen, ei jaksa pitkään.

Yli ainerajojen menevät opetuskokonaisuudet ja niiden suunnittelu ei ole opetustyötä? No mitäs se sitten on? Opetuksen suunnittelu ei ole opetustyötä? Eli sä odotat, että joku muu suunnittelee sulle sun työsi valmiiksi? Tai oppimisen arviointi ei ole olennainen osa opettajan työtä? Suosittelen ap sulle lämpimästi pysymistä siellä julkishallinnossa, tolla työmoraalilla ja -asenteella sä et pärjää päiväkään yksityisellä sektorilla.

Ei työhön voida keksiä lisätyötä ja oletta, että sehän on jo normityötä.

Kun introvertri fysiikanopettaja laitetaan koulussa opettamaan tunnetaitoja, on se pelkkää lisätyötä, jonka eteen joutuu kouluttautumaan keittiöterapeutiksi, jotta voisi opettaa tunnetaitoja ilman koulutusta muille. Sama koskee myös yli oppiaineiden meneviä yhteietyökuvioita, koska oppiaineista harvoin löytyy samoja sisältöjä samalla vuosiluokalla samoille opeturyhmille eri aineenopettajien kesken. Siitä tulee väkipakoin tehtävää ja keksittyä ilmiöoppimista, jolla ei ole mitään muuta virkaa kuin täyttää yksi kunnan/koulun tavoite, mutta kosketuspintaa arvioinnin tueksi ei ole lainkaan. Varsinkaan kun näille projekteille ei ole mitään maksettua työaikaa vaan sen kaiken muun päälle kasattua.

Onko tuo tunnetaitoideologia siis ympätty jo fysiikanopetukseenkin? Elämme outoja aikoja.

Ei vaan elämme nykypäivää opettajan työssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ap ope kirjoitti:

Ap tässä vastailee: totta kai monista töistä pystyy tekemään pitkän listan. Pointtini oli, että se OPETTAMINEN on opettajan työtä ja sen pitäisi olla pääasia. Tämä kaikki muu on lisätöitä.

Itse toimin työssäni niin, että koitan sanoa EI kaikelle mahdolliselle lisätyölle, tai hoidan ne ihan-pakolliset vasemmalla kädellä. Tämä on keinoni työssäjaksamiseen. Jos on kovin aptunnollinen, ei jaksa pitkään.

Yli ainerajojen menevät opetuskokonaisuudet ja niiden suunnittelu ei ole opetustyötä? No mitäs se sitten on? Opetuksen suunnittelu ei ole opetustyötä? Eli sä odotat, että joku muu suunnittelee sulle sun työsi valmiiksi? Tai oppimisen arviointi ei ole olennainen osa opettajan työtä? Suosittelen ap sulle lämpimästi pysymistä siellä julkishallinnossa, tolla työmoraalilla ja -asenteella sä et pärjää päiväkään yksityisellä sektorilla.

Ei työhön voida keksiä lisätyötä ja oletta, että sehän on jo normityötä.

Kun introvertri fysiikanopettaja laitetaan koulussa opettamaan tunnetaitoja, on se pelkkää lisätyötä, jonka eteen joutuu kouluttautumaan keittiöterapeutiksi, jotta voisi opettaa tunnetaitoja ilman koulutusta muille. Sama koskee myös yli oppiaineiden meneviä yhteietyökuvioita, koska oppiaineista harvoin löytyy samoja sisältöjä samalla vuosiluokalla samoille opeturyhmille eri aineenopettajien kesken. Siitä tulee väkipakoin tehtävää ja keksittyä ilmiöoppimista, jolla ei ole mitään muuta virkaa kuin täyttää yksi kunnan/koulun tavoite, mutta kosketuspintaa arvioinnin tueksi ei ole lainkaan. Varsinkaan kun näille projekteille ei ole mitään maksettua työaikaa vaan sen kaiken muun päälle kasattua.

Onko tuo tunnetaitoideologia siis ympätty jo fysiikanopetukseenkin? Elämme outoja aikoja.

Ei vaan elämme nykypäivää opettajan työssä.

Nykypäivä = hulluus

Opetusarkea on ilmeisen vaikea kuvata henkilöille, joilla ei ole siihen kosketuspintaa. Yksi tapa kuvata voisi olla, että katsellaan kaupassa, kun kassa istuskelee kassalla ja kuvitellaan, että mitään muuta ei kaupassa tarvita.

Koulussa ope on kuin se kassa, asiakasrajapinnassa tietyn ajan viikoss. Mutta ope on sitten myös usein se hyllyttäjä, tavararyhmävastaava, myymäläpäällikön eli reksin sijainen usein lain harmaalla alueella jne. Ja opella ei ole työaikaa, joten erilaisissa laskelmissa ei näy yhtään, jos ja kun sinne tulee jotain lisää ja palkka tulee niistä "kassatunneista" eli opetustunneista.

Esim. move-mittaus, joka ei mitenkään palvele oppimista tai opettamista - se on ollut tosi helppo kaataa opettajille ja lisäksi on se tutkimuseettinen ongelma, että onko aivan aidon 100-prosenttista lasten vapaaehtoisuus ja aivanko varmasti lapsi tietää että pakko ei ole.  Ja vastaavia liirumlaarum onko kivempi sormi persiissä vai kakku uunissa -kyselyjä, kartoituksia, raportteja, selvityksiä ym. kampaviinerikansalle jonnekin kaukaisuuteen.

Nuorethan on ihan mahtavia, sitä ei pidä unohtaa! Mutta ajankäytöllisesti esim. syömishäiriöinen, tourette-diagnoosin saava tai vastaava opiskelija on oikeasti hankala nakki. Teet sijaisohjeet, palaverissa on jotain HUS nuorisopsykan porukkaa, jotka ei tajua esim. koulun arviointia koskevasta laista mitään. Peruskaava vaikka että anorektikko ja äitinsä tähyävät eliittilukioon, terveydentilan vuoksi ainoa mahdollisuus on vuosiluokkiin sitomaton ja siinä läpipääsy eli ollaan 5-6 numeroissa. Sitten alkaa joku psykiatrinen sairaanhoitaja setvimään, että miten vois saavuttaa niitä kaseja jne. Ope ei mene sairaalaan neuvomaan, että ota sen kanssa mindfulness-setti, niin tokeentuu.

Ja jos nyt yhdessä luokassa on vaikka se 20 oppilasta, niin siellä on korkeintaan puoli tusinaa ns. normaaleja. Viitisen on nepsyjä, mt-pulmaisia tai vastaavia. Muutama oireilee päihteillä, karkailulla tai hakeutuu vaarallisiin piireihin. 1-3 perheessä on jotain tosi isoa, kellä isä menee kaulakiikkuun kellä saatohoidetaan perheenjäsentä, kellä konkka mullistaa arjen. Muutama on niin kunnianhimoisia urheilussa tai musiikissa että ope on mutkalla saadakseen jotenkin sorvattua sinne väleihin sopivaa läksysettiä - yleensä vastine on kiittämätön mutristelu. Kultainen muisto kaikista - paitsi että ne kultaiset Liisa ja Lasse, joiden kanssa ei koskaan ollut mitään, ei jää muistikuviin ollenkaan.

Syyllistänkö lapsia? En. Mutta kun sitä työaikaa ei mitata, niin sitä ai vaan ilmeisesti tajua kukaan ulkopuolinen.

MicMac kirjoitti:

Ja jos nyt yhdessä luokassa on vaikka se 20 oppilasta, niin siellä on korkeintaan puoli tusinaa ns. normaaleja. Viitisen on nepsyjä, mt-pulmaisia tai vastaavia. Muutama oireilee päihteillä, karkailulla tai hakeutuu vaarallisiin piireihin. 1-3 perheessä on jotain tosi isoa, kellä isä menee kaulakiikkuun kellä saatohoidetaan perheenjäsentä, kellä konkka mullistaa arjen. Muutama on niin kunnianhimoisia urheilussa tai musiikissa että ope on mutkalla saadakseen jotenkin sorvattua sinne väleihin sopivaa läksysettiä - yleensä vastine on kiittämätön mutristelu. Kultainen muisto kaikista - paitsi että ne kultaiset Liisa ja Lasse, joiden kanssa ei koskaan ollut mitään, ei jää muistikuviin ollenkaan.

Perusongelma on siinä, että kasvatustiede tieteenalana on rappiolla ja se tuottaa länsimaille tyypilliseen tiedeuskoon yhdistettynä pahoinvoivia lapsia. Pitäisi olla uskallusta kääntää kelloa taaksepäin ja alkaa kasvattaa lapsia perinteisellä maalaisjärkisellä tavalla, välittämättä tieteilijöiden kauhistelusta. Takavuosikymmeninä normaalissa 20 oppilaan luokassa ehkä puoli tusinaa oli niitä hankalia oppilaita ja loppuosa oli normaaleja.

Olisikin 20 oppilaan ryhmiä, mutta kun ne ryhmät on vähintään 25-30 oppilasta nepsykiintiöillään yms.

t. yläasteen ope

Vierailija kirjoitti:

Olisikin 20 oppilaan ryhmiä, mutta kun ne ryhmät on vähintään 25-30 oppilasta nepsykiintiöillään yms.

t. yläasteen ope

Vielä viime vuosikymmenellä kukaan ei edes tiennyt että mitä nepsy tarkoittaa, mutta nyt ne nepsyt ovat yhtäkkiä jotain mihin pitää kiinnittää hirveästi huomiota. Siis vähän niin kuin tunnetaidot: ennen niitä ei ollut ja nyt ne ovat kaikki kaikessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisikin 20 oppilaan ryhmiä, mutta kun ne ryhmät on vähintään 25-30 oppilasta nepsykiintiöillään yms.

t. yläasteen ope

Vielä viime vuosikymmenellä kukaan ei edes tiennyt että mitä nepsy tarkoittaa, mutta nyt ne nepsyt ovat yhtäkkiä jotain mihin pitää kiinnittää hirveästi huomiota. Siis vähän niin kuin tunnetaidot: ennen niitä ei ollut ja nyt ne ovat kaikki kaikessa.

Vielä viimevuosikymmennellä heille oli omat erityiskoulut tai erityisluokat. Nyt he ovat yleisopetuksessa.

Saisiko jonkun kolmiportaisen tuen mallin inkluusiohuuhaatädin vastailemaan myös esim. noihin hesarin artikkeleihin. Juuri tehtiin kysely perusopetuksesta päättäjille, olisiko joku huuhaatti ollut myös vastailemassa oman näkemys. Olisi ollut sirkusviihdettä näinä ikävinä aikoina!

Tiivistätkö pariin lauseeseen, aivan liian pitkä aloitus

Vierailija kirjoitti:

Tiivistätkö pariin lauseeseen, aivan liian pitkä aloitus

Vastaa kysymykseen em. tekstin luettuasi.

Ja ihan kouin koulusta no hei cmon, en mä jaksa näin pitkää tekstiä! Oikeesti?

Vierailija kirjoitti:

Olisikin 20 oppilaan ryhmiä, mutta kun ne ryhmät on vähintään 25-30 oppilasta nepsykiintiöillään yms.

t. yläasteen ope

26-28 kaikki opettamani ryhmät ja ensi vuonna kuulemma tulee olemaan suurempia.

Laiska töitään luettelee. Opettajan työ on pohjimmiltaan siistiä sisätyötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein kuormittavimpia ovat oppimis- tai käytösongelmaisten oppilaiden takia käydyt moniammatilliset palaverit. Kyllä siinä rahaa palaa kun monta ammatinharjoittajaa kerääntyy pohtimaan, miten tämä tai tämä saataisiin kouluun tai edes koulun käytävältä luokkahuoneeseen. (Uusi ilmiö pinnata tunneilta koulun sisällä!)

Luokanvalvojan yläkoulussa täytyy tavata kaikki vanhemmat kerran seiskalla ja kerran kasilla. Vie hurjasti ilta-aikaa, ei korvausta.

Tämä onkin joku ihan uusi juttu? Koska omien kolmen lapsen tapaamiset on kaikki pidetty päiväsaikaan, muita mahdolisuuksia ei ole edes annettu. Nuorin nyt ysillä. 

Useimmat ajat ainakin minun koulussani pidettiin neljän jälkeen, koska ei voi edellyttää, että vanhempi ottaa töistä vapaata jonkin puolen tunnin palaverin takia, joita epärealistisesti kutsutaan vanhempainvartiksi. Onneksi korona sai aikaan etäpalaverit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisikin 20 oppilaan ryhmiä, mutta kun ne ryhmät on vähintään 25-30 oppilasta nepsykiintiöillään yms.

t. yläasteen ope

Vielä viime vuosikymmenellä kukaan ei edes tiennyt että mitä nepsy tarkoittaa, mutta nyt ne nepsyt ovat yhtäkkiä jotain mihin pitää kiinnittää hirveästi huomiota. Siis vähän niin kuin tunnetaidot: ennen niitä ei ollut ja nyt ne ovat kaikki kaikessa.

90 luvulla olisi 9/10 ollut nepsyjä. Silloin todettiin että joku yksilö on hieman vilkas ja joku taas huono lukemaan jne.

mm. minulla matemaattinen hahmotus huono ja lukihäiriö. Hyvin pärjäsin peruskoulussa ja aikuisena diagnosoitiin Asperger.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein kuormittavimpia ovat oppimis- tai käytösongelmaisten oppilaiden takia käydyt moniammatilliset palaverit. Kyllä siinä rahaa palaa kun monta ammatinharjoittajaa kerääntyy pohtimaan, miten tämä tai tämä saataisiin kouluun tai edes koulun käytävältä luokkahuoneeseen. (Uusi ilmiö pinnata tunneilta koulun sisällä!)

Luokanvalvojan yläkoulussa täytyy tavata kaikki vanhemmat kerran seiskalla ja kerran kasilla. Vie hurjasti ilta-aikaa, ei korvausta.

Tämä onkin joku ihan uusi juttu? Koska omien kolmen lapsen tapaamiset on kaikki pidetty päiväsaikaan, muita mahdolisuuksia ei ole edes annettu. Nuorin nyt ysillä. 

Useimmat ajat ainakin minun koulussani pidettiin neljän jälkeen, koska ei voi edellyttää, että vanhempi ottaa töistä vapaata jonkin puolen tunnin palaverin takia, joita epärealistisesti kutsutaan vanhempainvartiksi. Onneksi korona sai aikaan etäpalaverit.

Miksei voi olettaa? Vanhempi on vastuussa lpsestaan ja velvollinen hoitamaan lpsen asiat virka-aikana.

Opettajat ovat turhan kilttejä, kun jäävät virka-ajan ulkopuolella töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisikin 20 oppilaan ryhmiä, mutta kun ne ryhmät on vähintään 25-30 oppilasta nepsykiintiöillään yms.

t. yläasteen ope

Vielä viime vuosikymmenellä kukaan ei edes tiennyt että mitä nepsy tarkoittaa, mutta nyt ne nepsyt ovat yhtäkkiä jotain mihin pitää kiinnittää hirveästi huomiota. Siis vähän niin kuin tunnetaidot: ennen niitä ei ollut ja nyt ne ovat kaikki kaikessa.

90 luvulla olisi 9/10 ollut nepsyjä. Silloin todettiin että joku yksilö on hieman vilkas ja joku taas huono lukemaan jne.

mm. minulla matemaattinen hahmotus huono ja lukihäiriö. Hyvin pärjäsin peruskoulussa ja aikuisena diagnosoitiin Asperger.

90-luvulla kun itse olin yläkoulussa, niin siitä 20 oppilaan ryhmästä se 18 opiskeli ja oli hiljaa tunnilla ja ne kaksi jätti tekemättä ja lensi hei klinikalle (entinen tarkkis) siksi tunniksi tai loppupäiväksi.

Sitten menin lukioon ja siellä ollut yhtään erkkamaikkaa, vaan jos et selvinnyt lukiosta, vaihdoit ammattikouluun. Eikä lukioon millään yksilöllistetyillä tähtiarvosanoin edes tultu..

MicMac kirjoitti:

Opetusarkea on ilmeisen vaikea kuvata henkilöille, joilla ei ole siihen kosketuspintaa. Yksi tapa kuvata voisi olla, että katsellaan kaupassa, kun kassa istuskelee kassalla ja kuvitellaan, että mitään muuta ei kaupassa tarvita.

Koulussa ope on kuin se kassa, asiakasrajapinnassa tietyn ajan viikoss. Mutta ope on sitten myös usein se hyllyttäjä, tavararyhmävastaava, myymäläpäällikön eli reksin sijainen usein lain harmaalla alueella jne. Ja opella ei ole työaikaa, joten erilaisissa laskelmissa ei näy yhtään, jos ja kun sinne tulee jotain lisää ja palkka tulee niistä "kassatunneista" eli opetustunneista.

Esim. move-mittaus, joka ei mitenkään palvele oppimista tai opettamista - se on ollut tosi helppo kaataa opettajille ja lisäksi on se tutkimuseettinen ongelma, että onko aivan aidon 100-prosenttista lasten vapaaehtoisuus ja aivanko varmasti lapsi tietää että pakko ei ole.  Ja vastaavia liirumlaarum onko kivempi sormi persiissä vai kakku uunissa -kyselyjä, kartoituksia, raportteja, selvityksiä ym. kampaviinerikansalle jonnekin kaukaisuuteen.

Nuorethan on ihan mahtavia, sitä ei pidä unohtaa! Mutta ajankäytöllisesti esim. syömishäiriöinen, tourette-diagnoosin saava tai vastaava opiskelija on oikeasti hankala nakki. Teet sijaisohjeet, palaverissa on jotain HUS nuorisopsykan porukkaa, jotka ei tajua esim. koulun arviointia koskevasta laista mitään. Peruskaava vaikka että anorektikko ja äitinsä tähyävät eliittilukioon, terveydentilan vuoksi ainoa mahdollisuus on vuosiluokkiin sitomaton ja siinä läpipääsy eli ollaan 5-6 numeroissa. Sitten alkaa joku psykiatrinen sairaanhoitaja setvimään, että miten vois saavuttaa niitä kaseja jne. Ope ei mene sairaalaan neuvomaan, että ota sen kanssa mindfulness-setti, niin tokeentuu.

Ja jos nyt yhdessä luokassa on vaikka se 20 oppilasta, niin siellä on korkeintaan puoli tusinaa ns. normaaleja. Viitisen on nepsyjä, mt-pulmaisia tai vastaavia. Muutama oireilee päihteillä, karkailulla tai hakeutuu vaarallisiin piireihin. 1-3 perheessä on jotain tosi isoa, kellä isä menee kaulakiikkuun kellä saatohoidetaan perheenjäsentä, kellä konkka mullistaa arjen. Muutama on niin kunnianhimoisia urheilussa tai musiikissa että ope on mutkalla saadakseen jotenkin sorvattua sinne väleihin sopivaa läksysettiä - yleensä vastine on kiittämätön mutristelu. Kultainen muisto kaikista - paitsi että ne kultaiset Liisa ja Lasse, joiden kanssa ei koskaan ollut mitään, ei jää muistikuviin ollenkaan.

Syyllistänkö lapsia? En. Mutta kun sitä työaikaa ei mitata, niin sitä ai vaan ilmeisesti tajua kukaan ulkopuolinen.

Tämä oli hauskasti sydänjuurista kirjoitettu teksti, paljon faktaa, äidinkielen opena allekirjoitan. :)

Unohdit vain tuosta luokan monipuolisesta koostumuksesta ne kolme huonosti suomea osaavaa ma ahanmuuttajataustaista, joille aineenopettajien kuten esim. biologian opettajan pitäisi muistaa antaa sanalistat tunnilla käsiteltävistä uusista käsitteistä ja varmistaa, että he ymmärtävät ne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisikin 20 oppilaan ryhmiä, mutta kun ne ryhmät on vähintään 25-30 oppilasta nepsykiintiöillään yms.

t. yläasteen ope

Vielä viime vuosikymmenellä kukaan ei edes tiennyt että mitä nepsy tarkoittaa, mutta nyt ne nepsyt ovat yhtäkkiä jotain mihin pitää kiinnittää hirveästi huomiota. Siis vähän niin kuin tunnetaidot: ennen niitä ei ollut ja nyt ne ovat kaikki kaikessa.

90 luvulla olisi 9/10 ollut nepsyjä. Silloin todettiin että joku yksilö on hieman vilkas ja joku taas huono lukemaan jne.

mm. minulla matemaattinen hahmotus huono ja lukihäiriö. Hyvin pärjäsin peruskoulussa ja aikuisena diagnosoitiin Asperger.

90-luvulla kun itse olin yläkoulussa, niin siitä 20 oppilaan ryhmästä se 18 opiskeli ja oli hiljaa tunnilla ja ne kaksi jätti tekemättä ja lensi hei klinikalle (entinen tarkkis) siksi tunniksi tai loppupäiväksi.

Sitten menin lukioon ja siellä ollut yhtään erkkamaikkaa, vaan jos et selvinnyt lukiosta, vaihdoit ammattikouluun. Eikä lukioon millään yksilöllistetyillä tähtiarvosanoin edes tultu..

Meillä ylä-asteella oli jo valmiiksi tarkkailuluokalla nämä nuorisorikolliset. Sen sijaan tukea tarvitsevat pääsi pienryhmäopetukseen joka oli eri juttu. Jos joku ei osannut käyttäytyä tunnilla opettaja antoi jälki istuntoa ja jos se ei auttanut niin oppilas erotettiin koulusta. Vanhemmilla oli vastuu lapsista. Tarkkailuluokalla oli pääasiassa ne joiden vanhemmat oli hylänneet tai alkoholisoituneet jne.

Vierailija kirjoitti:

Laiska töitään luettelee. Opettajan työ on pohjimmiltaan siistiä sisätyötä.

Ja lyhyet päivät kahvittelun lomassa

Paitai, että Aineenopettajalla on tunnet klo 8-16 välillä eikä yhdelläkään opettajalla ole lakisääteisiä taukoja, koska alan sopimuksessa ei tällaista tunneta. Työpäivä voi olla 8-16 joka tunti opetusta eri ryhmällä ja siinä pari välkkä valvontaa toki joku päivä on sitten lyhyempi, mutta harva jaksaa työpaikalla 8h olla syömättä ja vessassa käymättä ja koska näin ei voi kirjaimellisesti olla, opettajat hotkivat ruokansa siinä 10minuutissa ja juoksevat vessassa, kun ehtivät

Opetustyössä on paljon korjattavaa se alkaa sillä, että erityisluokat takaisin.

Vierailija kirjoitti:

MicMac kirjoitti:

Unohdit vain tuosta luokan monipuolisesta koostumuksesta ne kolme huonosti suomea osaavaa ma ahanmuuttajataustaista, joille aineenopettajien kuten esim. biologian opettajan pitäisi muistaa antaa sanalistat tunnilla käsiteltävistä uusista käsitteistä ja varmistaa, että he ymmärtävät ne.

Kolme? Kolmetoista pikemminkin pääkaupunkiseudulla nykyään.