Työhaastattelu ja lapsen sairaus

Vaikuttaa provolta taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä työnantaja voi kysyä työhaastattelussa sitä, sopiiko työnhakijalle kyseisen työn työaikakäytännöt. Työt ovat hyvin erilaisia siinä, kuinka paljon voi joustaa. Joissain pystyy hyvinkin tekemään sisään lyhyen päiväpoissaolon, joissain taas sellainen ei oikein ole järkevästi mahdollista. Esim. ei voi siivota samoja tiloja kahta kertaa samana päivänä, koska on seuraavana päivänä osan päivää poissa, tai tarjota asiakkailleen kahta ruokaa samalla aterialla ja jättää seuraavasta päivästä yksi ateria pois. Näissä tapauksissa tarvitaan käytännössä aina sijainen, jos on vähänkin aikaa pois, tai sitten isommassa työyhteisössä muut venyvät. Tällaiseen työhön ei siksi ehkä oikein sovi, jos on kovin säännöllisesti omia menoja.

Työhaastattelussa ei mainittu mitään siitä miten työnantaja töitä haluaa tehtävän ja paljonko keskimäärin joutuu työn takia joustamaan.

Nuohan on just sellaisia asioita, mitä sun olisi sitten kannattanut kysyä.

Olin aiemmin tehnyt vastaavaa työtä toisessa työpaikassa. Ei tullut silloin mieleen, että käytännöt työpaikoilla voisivat niin paljon erota toisistaan mm. työaikojen osalta.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa provolta taas.

Millä perusteella? Etkö usko että työhaastattelussa saatetaan kysyä melkein mitä vain?

Kummallinen keskustelu.. hain johtajan paikkaa keväällä ja sanoin heti ekassa haastattelussa suunnilleen kolmannessa lauseessa, että mulla on lapsia ja he ovat mulle tärkeitä ja haluan pitää normaalin elämän ja työn tasapainossa - suomeksi tarkoittaa sitä, että välillä painetaan hommia ja välillä ei, johtuen muista prioriteeteista

On minulla toki sitten myös yliopistokoulutus ja relevanttia työkokemusta 15+ vuotta, mutta kyllä ylläoleva myös vaikuttaa työminään.

Minut valittiin.

Tuntuisi ihan ihmeelliseltä peitellä sitä, mikä kuintenkin vaikuttaa työntekoon joka päivä (lapset)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa provolta taas.

Millä perusteella? Etkö usko että työhaastattelussa saatetaan kysyä melkein mitä vain?

Täällä on tasaisin väliajoin just tällaisia aloituksia, että työhaastattelussa kysyttiin tätä tai tuota (aina joku näistä nykyään laittomista jutuista), olisitteko vastanneet.

Sama kaava aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa provolta taas.

Millä perusteella? Etkö usko että työhaastattelussa saatetaan kysyä melkein mitä vain?

Täällä on tasaisin väliajoin just tällaisia aloituksia, että työhaastattelussa kysyttiin tätä tai tuota (aina joku näistä nykyään laittomista jutuista), olisitteko vastanneet.

Sama kaava aina.

Valitettavasti tuo on monelle työtä hakevalle todellisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Kummallinen keskustelu.. hain johtajan paikkaa keväällä ja sanoin heti ekassa haastattelussa suunnilleen kolmannessa lauseessa, että mulla on lapsia ja he ovat mulle tärkeitä ja haluan pitää normaalin elämän ja työn tasapainossa - suomeksi tarkoittaa sitä, että välillä painetaan hommia ja välillä ei, johtuen muista prioriteeteista

On minulla toki sitten myös yliopistokoulutus ja relevanttia työkokemusta 15+ vuotta, mutta kyllä ylläoleva myös vaikuttaa työminään.

Minut valittiin.

Tuntuisi ihan ihmeelliseltä peitellä sitä, mikä kuintenkin vaikuttaa työntekoon joka päivä (lapset)

Aloitus ei käsitellyt lapsista kertomista työhaastattelussa, vaan se käsitteli lapsella olevaa sairautta (joka vaikuttaa lähinnä satunnaisesti työaikoihin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummallinen keskustelu.. hain johtajan paikkaa keväällä ja sanoin heti ekassa haastattelussa suunnilleen kolmannessa lauseessa, että mulla on lapsia ja he ovat mulle tärkeitä ja haluan pitää normaalin elämän ja työn tasapainossa - suomeksi tarkoittaa sitä, että välillä painetaan hommia ja välillä ei, johtuen muista prioriteeteista

On minulla toki sitten myös yliopistokoulutus ja relevanttia työkokemusta 15+ vuotta, mutta kyllä ylläoleva myös vaikuttaa työminään.

Minut valittiin.

Tuntuisi ihan ihmeelliseltä peitellä sitä, mikä kuintenkin vaikuttaa työntekoon joka päivä (lapset)

Aloitus ei käsitellyt lapsista kertomista työhaastattelussa, vaan se käsitteli lapsella olevaa sairautta (joka vaikuttaa lähinnä satunnaisesti työaikoihin).

Sairauksiin suhtaudutaan omien kokemusteni mukaan todella ennakkoluuloisesti ja ne nähdään usein suurempana haittana työnteolle kuin mitä ne todellisuudessa ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummallinen keskustelu.. hain johtajan paikkaa keväällä ja sanoin heti ekassa haastattelussa suunnilleen kolmannessa lauseessa, että mulla on lapsia ja he ovat mulle tärkeitä ja haluan pitää normaalin elämän ja työn tasapainossa - suomeksi tarkoittaa sitä, että välillä painetaan hommia ja välillä ei, johtuen muista prioriteeteista

On minulla toki sitten myös yliopistokoulutus ja relevanttia työkokemusta 15+ vuotta, mutta kyllä ylläoleva myös vaikuttaa työminään.

Minut valittiin.

Tuntuisi ihan ihmeelliseltä peitellä sitä, mikä kuintenkin vaikuttaa työntekoon joka päivä (lapset)

Aloitus ei käsitellyt lapsista kertomista työhaastattelussa, vaan se käsitteli lapsella olevaa sairautta (joka vaikuttaa lähinnä satunnaisesti työaikoihin).

Sairauksiin suhtaudutaan omien kokemusteni mukaan todella ennakkoluuloisesti ja ne nähdään usein suurempana haittana työnteolle kuin mitä ne todellisuudessa ovat.

Vai onko jollakin täällä asiasta eriävä mielipide? Työhaastattelu on huono foorumi sen selvittämiseksi mitä haastattelijat sattuvat jostakin sairaudesta tietämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummallinen keskustelu.. hain johtajan paikkaa keväällä ja sanoin heti ekassa haastattelussa suunnilleen kolmannessa lauseessa, että mulla on lapsia ja he ovat mulle tärkeitä ja haluan pitää normaalin elämän ja työn tasapainossa - suomeksi tarkoittaa sitä, että välillä painetaan hommia ja välillä ei, johtuen muista prioriteeteista

On minulla toki sitten myös yliopistokoulutus ja relevanttia työkokemusta 15+ vuotta, mutta kyllä ylläoleva myös vaikuttaa työminään.

Minut valittiin.

Tuntuisi ihan ihmeelliseltä peitellä sitä, mikä kuintenkin vaikuttaa työntekoon joka päivä (lapset)

Aloitus ei käsitellyt lapsista kertomista työhaastattelussa, vaan se käsitteli lapsella olevaa sairautta (joka vaikuttaa lähinnä satunnaisesti työaikoihin).

Sairauksiin suhtaudutaan omien kokemusteni mukaan todella ennakkoluuloisesti ja ne nähdään usein suurempana haittana työnteolle kuin mitä ne todellisuudessa ovat.

Vai onko jollakin täällä asiasta eriävä mielipide? Työhaastattelu on huono foorumi sen selvittämiseksi mitä haastattelijat sattuvat jostakin sairaudesta tietämään.

Jollei henkilöillä ole mitään pohjatietoja asiasta, aletaan äkkiä spekuloida huonoimman mahdollisen mieleen tulevan skenaarion mukaan ja arvellaan ettei sairaan lapsen vanhempaa tulla juuri koskaan näkemään töissä. Se ei todellakaan ole työnhakijan edun mukainen tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummallinen keskustelu.. hain johtajan paikkaa keväällä ja sanoin heti ekassa haastattelussa suunnilleen kolmannessa lauseessa, että mulla on lapsia ja he ovat mulle tärkeitä ja haluan pitää normaalin elämän ja työn tasapainossa - suomeksi tarkoittaa sitä, että välillä painetaan hommia ja välillä ei, johtuen muista prioriteeteista

On minulla toki sitten myös yliopistokoulutus ja relevanttia työkokemusta 15+ vuotta, mutta kyllä ylläoleva myös vaikuttaa työminään.

Minut valittiin.

Tuntuisi ihan ihmeelliseltä peitellä sitä, mikä kuintenkin vaikuttaa työntekoon joka päivä (lapset)

Aloitus ei käsitellyt lapsista kertomista työhaastattelussa, vaan se käsitteli lapsella olevaa sairautta (joka vaikuttaa lähinnä satunnaisesti työaikoihin).

Sairauksiin suhtaudutaan omien kokemusteni mukaan todella ennakkoluuloisesti ja ne nähdään usein suurempana haittana työnteolle kuin mitä ne todellisuudessa ovat.

Vai onko jollakin täällä asiasta eriävä mielipide? Työhaastattelu on huono foorumi sen selvittämiseksi mitä haastattelijat sattuvat jostakin sairaudesta tietämään.

Jollei henkilöillä ole mitään pohjatietoja asiasta, aletaan äkkiä spekuloida huonoimman mahdollisen mieleen tulevan skenaarion mukaan ja arvellaan ettei sairaan lapsen vanhempaa tulla juuri koskaan näkemään töissä. Se ei todellakaan ole työnhakijan edun mukainen tilanne.

Lapsen sairastelu ei tarkoita henkilön olevan tehtävään huono. Koeaika on sitä varten, että molemmin puolin voidaan katsoa miten työt sujuvat.

Nosto.

Nosto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kuulla mielipiteitä. Kuinka avoin työpaikalla lapsen asioista on oltava?

Sulla on kyllä velvollisuus tehdä selvitys poissaoloistasi, ja siinä yhteydessä tulee ilmi, jos haetaan sairauspäivärahaa lapsen sairauden perusteella. Muuten poissaolo lasketaan luvattomaksi. Tietenkään lapsen sairaudesta ei ole pakko kertoa työhaastattelussa, ja siitä on laitonta myös kysyä. Mutta vaikuttaahan se tänä päivänä asiaan, jos työnhakijoita on useampia kuten yleensä tahtoo olla. Valehtelu ja salailu tulee aikanaan ilmi.

Meillä voi olla päivän aikana joitain tunteja poissa kirjaamalla syyksi oma asia. Silloin poissaolon aika vähennetään kertyneistä työtunneista.

Sehän riippuu aivan työstä ja miten työ on järjestetty. Ei hoivakodista voi lähteä muutamaksi tunniksi kesken päivän toimittamaan omia asioitaan, toiset työnantajat sallii etätyön ja toiset sitten taas ei. Eipä tässä ole sitäkään sanottu, mistä työstä on kyse. Mutta ei voi ajatella, että se on minun "oikeus" vain lähteä töistä kesken työpäivän. Työpaikalla noudatetaan työaikaa, luvaton poissaolo on sama kuin varastaisi työnantajalta. Työnantaja maksaa siitä, että työntekijä on töissä ja hoitaa tehtävänsä. Mikäli näin ei tapahdu, työantajalla on oikeus purkaa työsuhde eli antaa potkut. Eikö näitä asioita opeteta enää koulussa? 

Näinhän se on, mutta mä pidän itsestäänselvänä, että jos työnantaja ei jousta (esim just kroonisesti sairaan tai vammaisen lapsen kuntoutusasioissa), silloin minäkään en tietenkään jousta (esim en jää ylitöihin). Jos siis työnantaja haluaa mun joustavan, silloin työnantajankin on joustettava. Olen aikoinaan ollut vanhainkodissa sairaanhoitajana ja mulla on käsivammainen lapsi eikä ollut koskaan mitään ongelmaa saada vapaata, kun lapsella oli aika Lastenklinikalle tai käytiin lapen kanssa Proteesisäätiöllä. Mutta vastaavasti minäkin joustin työnantajan suhteen. Mulla oli työsopimuksessa päivätyö ja viikonloput vapaat, mutta koska työnantaja jousti mun suhteeni, mäkin välillä jäin ylitöihin tai peräti iltavuoroon aamuvuoron perään tai tulin viikonloppuna töihin, jos työvuorosta puuttui hoitaja. Ei mun olisi ollut mikään pakko eikä työnantajankaan olisi ollut mikään pakko antaa mulle lapseni vuoksi vapaata, mutta kyseinen työnantaja arvosti sitä, että en poistunutkaan työpaikalta sekunnilleen klo 15:30, kun työaikani päättyy, vaan tarvittaessa jäin pidempäänkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kuulla mielipiteitä. Kuinka avoin työpaikalla lapsen asioista on oltava?

Sulla on kyllä velvollisuus tehdä selvitys poissaoloistasi, ja siinä yhteydessä tulee ilmi, jos haetaan sairauspäivärahaa lapsen sairauden perusteella. Muuten poissaolo lasketaan luvattomaksi. Tietenkään lapsen sairaudesta ei ole pakko kertoa työhaastattelussa, ja siitä on laitonta myös kysyä. Mutta vaikuttaahan se tänä päivänä asiaan, jos työnhakijoita on useampia kuten yleensä tahtoo olla. Valehtelu ja salailu tulee aikanaan ilmi.

Meillä voi olla päivän aikana joitain tunteja poissa kirjaamalla syyksi oma asia. Silloin poissaolon aika vähennetään kertyneistä työtunneista.

Sehän riippuu aivan työstä ja miten työ on järjestetty. Ei hoivakodista voi lähteä muutamaksi tunniksi kesken päivän toimittamaan omia asioitaan, toiset työnantajat sallii etätyön ja toiset sitten taas ei. Eipä tässä ole sitäkään sanottu, mistä työstä on kyse. Mutta ei voi ajatella, että se on minun "oikeus" vain lähteä töistä kesken työpäivän. Työpaikalla noudatetaan työaikaa, luvaton poissaolo on sama kuin varastaisi työnantajalta. Työnantaja maksaa siitä, että työntekijä on töissä ja hoitaa tehtävänsä. Mikäli näin ei tapahdu, työantajalla on oikeus purkaa työsuhde eli antaa potkut. Eikö näitä asioita opeteta enää koulussa? 

Näinhän se on, mutta mä pidän itsestäänselvänä, että jos työnantaja ei jousta (esim just kroonisesti sairaan tai vammaisen lapsen kuntoutusasioissa), silloin minäkään en tietenkään jousta (esim en jää ylitöihin). Jos siis työnantaja haluaa mun joustavan, silloin työnantajankin on joustettava. Olen aikoinaan ollut vanhainkodissa sairaanhoitajana ja mulla on käsivammainen lapsi eikä ollut koskaan mitään ongelmaa saada vapaata, kun lapsella oli aika Lastenklinikalle tai käytiin lapen kanssa Proteesisäätiöllä. Mutta vastaavasti minäkin joustin työnantajan suhteen. Mulla oli työsopimuksessa päivätyö ja viikonloput vapaat, mutta koska työnantaja jousti mun suhteeni, mäkin välillä jäin ylitöihin tai peräti iltavuoroon aamuvuoron perään tai tulin viikonloppuna töihin, jos työvuorosta puuttui hoitaja. Ei mun olisi ollut mikään pakko eikä työnantajankaan olisi ollut mikään pakko antaa mulle lapseni vuoksi vapaata, mutta kyseinen työnantaja arvosti sitä, että en poistunutkaan työpaikalta sekunnilleen klo 15:30, kun työaikani päättyy, vaan tarvittaessa jäin pidempäänkin. 

Hienoa että teillä töissä joustaminen toimi tarvittaessa molempiin suuntiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kuulla mielipiteitä. Kuinka avoin työpaikalla lapsen asioista on oltava?

Sulla on kyllä velvollisuus tehdä selvitys poissaoloistasi, ja siinä yhteydessä tulee ilmi, jos haetaan sairauspäivärahaa lapsen sairauden perusteella. Muuten poissaolo lasketaan luvattomaksi. Tietenkään lapsen sairaudesta ei ole pakko kertoa työhaastattelussa, ja siitä on laitonta myös kysyä. Mutta vaikuttaahan se tänä päivänä asiaan, jos työnhakijoita on useampia kuten yleensä tahtoo olla. Valehtelu ja salailu tulee aikanaan ilmi.

Meillä voi olla päivän aikana joitain tunteja poissa kirjaamalla syyksi oma asia. Silloin poissaolon aika vähennetään kertyneistä työtunneista.

Sehän riippuu aivan työstä ja miten työ on järjestetty. Ei hoivakodista voi lähteä muutamaksi tunniksi kesken päivän toimittamaan omia asioitaan, toiset työnantajat sallii etätyön ja toiset sitten taas ei. Eipä tässä ole sitäkään sanottu, mistä työstä on kyse. Mutta ei voi ajatella, että se on minun "oikeus" vain lähteä töistä kesken työpäivän. Työpaikalla noudatetaan työaikaa, luvaton poissaolo on sama kuin varastaisi työnantajalta. Työnantaja maksaa siitä, että työntekijä on töissä ja hoitaa tehtävänsä. Mikäli näin ei tapahdu, työantajalla on oikeus purkaa työsuhde eli antaa potkut. Eikö näitä asioita opeteta enää koulussa? 

Näinhän se on, mutta mä pidän itsestäänselvänä, että jos työnantaja ei jousta (esim just kroonisesti sairaan tai vammaisen lapsen kuntoutusasioissa), silloin minäkään en tietenkään jousta (esim en jää ylitöihin). Jos siis työnantaja haluaa mun joustavan, silloin työnantajankin on joustettava. Olen aikoinaan ollut vanhainkodissa sairaanhoitajana ja mulla on käsivammainen lapsi eikä ollut koskaan mitään ongelmaa saada vapaata, kun lapsella oli aika Lastenklinikalle tai käytiin lapen kanssa Proteesisäätiöllä. Mutta vastaavasti minäkin joustin työnantajan suhteen. Mulla oli työsopimuksessa päivätyö ja viikonloput vapaat, mutta koska työnantaja jousti mun suhteeni, mäkin välillä jäin ylitöihin tai peräti iltavuoroon aamuvuoron perään tai tulin viikonloppuna töihin, jos työvuorosta puuttui hoitaja. Ei mun olisi ollut mikään pakko eikä työnantajankaan olisi ollut mikään pakko antaa mulle lapseni vuoksi vapaata, mutta kyseinen työnantaja arvosti sitä, että en poistunutkaan työpaikalta sekunnilleen klo 15:30, kun työaikani päättyy, vaan tarvittaessa jäin pidempäänkin. 

Hienoa että teillä töissä joustaminen toimi tarvittaessa molempiin suuntiin.

Joustaminen on sekä työntekijän että työnantajan osalta täysin vapaaehtoista. Työnantaja ei voi määrätä ylitöihin vaan ylitöihin on aina oltava myös työntekijän suostumus. Jos työnantaja ei olisi joustanut mun suuntaani, mä olisin noudattanut työsopimusta pilkulleen. Mun työaikani oli klo 7:30-15:30 ja jos olisin tullut työpaikalle esim klo 7:20, olisin odotellut sen 10 minuuttia ennenkuin olisin alkanut tehdä yhtään mitään töitä. Olisin vaikka viilaillut kynsiäni sen aikaa. Samoin olisin lähtenyt töistä täsmälleen klo 15:30, vaikka olisi ollut miten paljon työtehtäviä kesken.