Pari kuukautta tapailua eikä mies osaa sanoa mihin se johtaa.
Onko toivoton tilanne jos toinen osapuoli sanoo ettei tiedä miksi suhde pitäisi jotenkin määritellä vaikka itse toivon sitoutumista ja olen tosi ihastunut. Ollaan vietetty kokoajan tiiviisti aikaa yhdessä ja tuntuu että tässä ajassa jo pitäisi tietää mitä haluaa. Hukkaanko aikaani vaan..
Kommentit (484)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailu on sitä ettei olla sitouduttu vielä mitenkään, voi tapailla muitakin. Seurustellessa, ei tapailla enää muita.
Miksi pitää käyttää tuollaisia termejä? Kyllähän jokaisessa suhteessa käydään jossain vaiheessa keskustelu siitä, mitä toinen odottaa tältä suhteelta, mitä haluaa, toivoo, mitä ei halua jne.
Niitä termejä käytetään, jotta ymmärrettäisiin helpommin mistä puhutaan eikä tarvitse koko asiaa avata, kun pelkkä yksi sana riittää.
Vierailija kirjoitti:
Tapailu on sitä ettei olla sitouduttu vielä mitenkään, voi tapailla muitakin. Seurustellessa, ei tapailla enää muita.
Olisi ihan suositeltavaa, että lopettaa sen kukasta kukkaan hyppimisen ja ikuisen paremman etsimisen. Jos nyt edes sen edes kuukauden on ollut tapaillen liikkeellä niin keskity siihen yhteen. Jos ei toimi niin sitten lopetat mutta ei siitä kukaan hyödy jos yhtä aikaa pidät useampia ja etsit vain parempaa.
Vierailija kirjoitti:
No nyt selvisi, miksi ihmiset eroavat. Jos kahden kuukauden jälkeen pitäisi sitoutua ja tietää onko ihminen oikea.. me katseltiin kolmisen vuotta, tunnustellen, kokeillen muita suhteita. Kunnes selvisi, että olemme erottamattomat. Aviossa oltu yli 30 vuotta, yhä rakastuneita.
Jokainen toki omalla tavallaan, ja hienoa, että olette yhä rakastuneita.
Mutta kolme ensimmäistä vuotta siten, että samalla kokeillaan muita suhteita, on aika pitkä aika. Sanoisin että se kuulostaa suorastaan sadistiselta, jos toinen on yhtään kiinnostuneempi.
Kokemukseni mukaan miehet kyllä sitoutuu suhteeseen hyvin nopeasti jos ovat täysillä mukana
Vuoden kahden jälkeen voi ruveta miettimään vakavaa seurustelua. Eihän noin lyhyessä ajassa voi tietää toisesta mitään. Plus samaan aikaan on hyvä tapailla muita niin tietää onko se tietty henkilö parempi kun muut.
se on jännä kun naisille pitäisi miesten jatkuvasti vakuutella, että joo kyllä ollaan yhdessä. Se, että ap miettii tuollaisia, kertoo vaan siitä, että hän on epävarma itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt en ymmärrä... eikö ihmistä tapailla = häneen tutustuta juuri sen takia, että nähtäisiin, mihin se johtaa? En minä tiennyt kahden kuukauden tuntemisella olisiko nykyinen puolisoni se, jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni. Kahden vuoden kohdalla aloin jo olla siitä aika varma, mutta siitä meni vielä pari vuotta ennen kuin olimme niin varmoja, että sitouduimme avoliittoon.
Aikahan sen näyttää, miten pitkälle kiinnostus teidän kohdallanne riittää, syveneekö se molemmilla ihastumiseksi ja siitä rakastumiseksi ja rakastamiseksi.
Eikö se ole eri asia sitoutua seurustelemaan kuin tietää varmasti haluaako toisen kanssa elää loppuelämän?
Sitähän minä tässä yritän ymmärtää, että miten seurustelu eroaa tapailusta, kun en itse ole koskaan sopinut seurustelusta. Joka ikinen suhteeni on alkanut molemminpuolisesta kiinnostuksesta ja sitten on tutustuttu alkamalla viettää aikaa yhdessä. Siitä suhde on joko syventynyt tai sitten on huomattu, ettei sovita yhteen, ja erottu.
Eihän se seurustelu-sanan käyttäminen millään tavalla sido ihmisiä yhteen yhtään sen enempää kuin tapailu. Erota voi koska tahansa.
On siinä se ero, että kun tapaillaan ei ole tarpeen erota? Tapailu voi vain hiipua tai loppua itsestään? Seurustellessa taas erotaan, koska on myös jossain määrin päätetty olla yhdessä.
Olet siis siinä mielessä onnekas, että ajatuksesi ja asioiden eteneminen on tähän astisissa suhteissasi mennyt samoja ratoja sen toisen osapuolen kanssa. Toisinaan taas voi käydä niin, että itse kuvittelee olevansa tuossa suhteen syventymisvaiheessa ja saa selville, että se toinen osapuoli syventää suhdetta samalla kahden muunkin ihmisen kanssa. Sanoisin että suurin oikeasti sovittava asia jossain kohtaa on siis se, että pidättäydytäänkö muista suhteista kunnes toisin päätetään (=erotaan).
Jos taas on päätetty olla yhdessä, niin siinä vaiheessa on varmasti paljon eroa ihmisten ja rytmien kanssa. Toiset maalailevat tien suoraan avioliittoon ja samaan vanhainkotiin, toiset taas tykkäävät mennä rauhassa ja katsoa mihin asiat johtavat. Yksi oleellinen sitoutumisen vaihe on tietenkin myös se, jos aktiivisesti yhdessä sovitaan että tässä yritetään nyt olla loppuelämä. Se keskustelu usein johtaa naimisiinmenoon, yhteiseen asuntolainaan, lapsiin tai vastaaviin asioihin.
onko sulla ap sitten tavoite hankkia lapsia joku päivä ja siksi sua niin kovasti kiinnostaa se, että syveneekö teidän suhde seurusteluksi?
Se riippuu ihmisestä. Mä ja mun mies tiedettiin viikon tapailun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailu on sitä ettei olla sitouduttu vielä mitenkään, voi tapailla muitakin. Seurustellessa, ei tapailla enää muita.
Miksi pitää käyttää tuollaisia termejä? Kyllähän jokaisessa suhteessa käydään jossain vaiheessa keskustelu siitä, mitä toinen odottaa tältä suhteelta, mitä haluaa, toivoo, mitä ei halua jne.
Niitä termejä käytetään, jotta ymmärrettäisiin helpommin mistä puhutaan eikä tarvitse koko asiaa avata, kun pelkkä yksi sana riittää.
No kun se nimenomaan ei riitä. Ei todellakaan kaikki ajattele tuolla tavalla. Jos oma puolisoni olisi jossain vaiheessa sanonut jotain tyyliin "voitaisko sopia seurustelusta", niin olisin ollut aivan äimänä. Koska minusta se on seurustelua, kun on molemminpuolinen kiinnostus ja halu tutustua ja vietetään aikaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailu on sitä ettei olla sitouduttu vielä mitenkään, voi tapailla muitakin. Seurustellessa, ei tapailla enää muita.
Olisi ihan suositeltavaa, että lopettaa sen kukasta kukkaan hyppimisen ja ikuisen paremman etsimisen. Jos nyt edes sen edes kuukauden on ollut tapaillen liikkeellä niin keskity siihen yhteen. Jos ei toimi niin sitten lopetat mutta ei siitä kukaan hyödy jos yhtä aikaa pidät useampia ja etsit vain parempaa.
Miksi olisi suositeltavaa? Ei kaikkia kiinnosta tapailua vakavampi suhde.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sitä mieltä että muutamasta tapaamisesta pitäisi jo tietää haluaako seurustelusuhteen. Jos ei tiedä niin ei ole ihastunut ja odottaa vain parempaa. Miehille kun voi kelvata kuka vain. Kaikki eivät rakastu koskaan vaan suhdetta voidaan vaihdella noin vain.
Mies etsii sitä fitnessbarbia, johon voi heti rakastua ja sitoutua. Miehellä on tod näköisesti myös joku muu muita kierroksessa, ja ap on varalla.
Nää on niin yksilökohtaisia juttuja. Toiset tarvitsevat enemmän aikaa tietääkseen tuleeko kunnon suhdetta vai ei. Toiset tietävät heti. Mieheni kanssa oli kahdessa kuukaudessa aika selvää, että vietetään loppuelämä yhdessä. Minulla on ollut aikaisempia suhteita, joissa kesti paljon pitempään ennen kuin tiesi sanoa, että mihin tämä suhde on menossa. Anna vielä hetki aikaa, mutta älä jää liian pitkäksi aikaa katsomaan jahkailua.
Vierailija kirjoitti:
Eihän kahden kuukauden perusteella tunne toisen kuin ihan pintapuolisesti. Itse en ikinä sitoutuisi seurusteluun noin lyhyen ajan jälkeen.
No se kuinka hyvin toisen tuntee kahden kuukauden riippuu aika paljon siitä kuinka paljon sitä aikaa viettää yhdessä ja miten sen ajan käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt selvisi, miksi ihmiset eroavat. Jos kahden kuukauden jälkeen pitäisi sitoutua ja tietää onko ihminen oikea.. me katseltiin kolmisen vuotta, tunnustellen, kokeillen muita suhteita. Kunnes selvisi, että olemme erottamattomat. Aviossa oltu yli 30 vuotta, yhä rakastuneita.
Jokainen toki omalla tavallaan, ja hienoa, että olette yhä rakastuneita.
Mutta kolme ensimmäistä vuotta siten, että samalla kokeillaan muita suhteita, on aika pitkä aika. Sanoisin että se kuulostaa suorastaan sadistiselta, jos toinen on yhtään kiinnostuneempi.
Kun tiedetään, että vahvin rakastumisen vaihe kestää max. noin kolme (3) vuotta, niin itse en kyllä mitenkään odottaisi kolmea vuotta "katsellen". Siinä jäisi nauttimatta luottamuksen antamasta turvasta heittäytyä ja osallistua rakkauden aktiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt en ymmärrä... eikö ihmistä tapailla = häneen tutustuta juuri sen takia, että nähtäisiin, mihin se johtaa? En minä tiennyt kahden kuukauden tuntemisella olisiko nykyinen puolisoni se, jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni. Kahden vuoden kohdalla aloin jo olla siitä aika varma, mutta siitä meni vielä pari vuotta ennen kuin olimme niin varmoja, että sitouduimme avoliittoon.
Aikahan sen näyttää, miten pitkälle kiinnostus teidän kohdallanne riittää, syveneekö se molemmilla ihastumiseksi ja siitä rakastumiseksi ja rakastamiseksi.
'sitouduimme avoliittoon'. Kuulostaa juhlalliselta. Mahtaa se seuraava askel olla sitten vaikka jo verellä sinetöity.
Meille se sitoumus on yhtä juhlallinen kuin monille muille avioliitto. Olemme kumpikin sillä mielellä tässä liitossa, että tämä on loppuelämämme suhde. Omasta vuosien varrella rakennetusta kodista luopuminen ei ole mikään pieni asia. Tietysti, jos asuu opiskelija-asunnossa tai muuten asenteella, että nykyinen asunto on vain tilapäinen majapaikka, niin voihan sitä muuttaa yhteen ja huomata vasta sitten, ettei homma toimikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailu on sitä ettei olla sitouduttu vielä mitenkään, voi tapailla muitakin. Seurustellessa, ei tapailla enää muita.
Miksi pitää käyttää tuollaisia termejä? Kyllähän jokaisessa suhteessa käydään jossain vaiheessa keskustelu siitä, mitä toinen odottaa tältä suhteelta, mitä haluaa, toivoo, mitä ei halua jne.
Niitä termejä käytetään, jotta ymmärrettäisiin helpommin mistä puhutaan eikä tarvitse koko asiaa avata, kun pelkkä yksi sana riittää.
No kun se nimenomaan ei riitä. Ei todellakaan kaikki ajattele tuolla tavalla. Jos oma puolisoni olisi jossain vaiheessa sanonut jotain tyyliin "voitaisko sopia seurustelusta", niin olisin ollut aivan äimänä. Koska minusta se on seurustelua, kun on molemminpuolinen kiinnostus ja halu tutustua ja vietetään aikaa yhdessä.
Ei voi olettaa. Se on varmin tie sydänsuruihin.
Vierailija kirjoitti:
Tapailu on sitä ettei olla sitouduttu vielä mitenkään, voi tapailla muitakin. Seurustellessa, ei tapailla enää muita.
Juuri näin. On hyvä huomioida, että tämä käsittää myös seksin harrastamisen muiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Nää on niin yksilökohtaisia juttuja. Toiset tarvitsevat enemmän aikaa tietääkseen tuleeko kunnon suhdetta vai ei. Toiset tietävät heti. Mieheni kanssa oli kahdessa kuukaudessa aika selvää, että vietetään loppuelämä yhdessä. Minulla on ollut aikaisempia suhteita, joissa kesti paljon pitempään ennen kuin tiesi sanoa, että mihin tämä suhde on menossa. Anna vielä hetki aikaa, mutta älä jää liian pitkäksi aikaa katsomaan jahkailua.
Sullakin ne aiemmat suhteet päättyi..ne jossa ei tiedetty pitkään aikaan mihin suhde on menossa. Ei se tyyppi ole silloin se oikea.
Eihän kahden kuukauden perusteella tunne toisen kuin ihan pintapuolisesti. Itse en ikinä sitoutuisi seurusteluun noin lyhyen ajan jälkeen.