Lue keskustelun säännöt.
Pari kuukautta tapailua eikä mies osaa sanoa mihin se johtaa.
19.10.2022 |
Onko toivoton tilanne jos toinen osapuoli sanoo ettei tiedä miksi suhde pitäisi jotenkin määritellä vaikka itse toivon sitoutumista ja olen tosi ihastunut. Ollaan vietetty kokoajan tiiviisti aikaa yhdessä ja tuntuu että tässä ajassa jo pitäisi tietää mitä haluaa. Hukkaanko aikaani vaan..
Kommentit (484)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kahden kuukauden perusteella tunne toisen kuin ihan pintapuolisesti. Itse en ikinä sitoutuisi seurusteluun noin lyhyen ajan jälkeen.
No se kuinka hyvin toisen tuntee kahden kuukauden riippuu aika paljon siitä kuinka paljon sitä aikaa viettää yhdessä ja miten sen ajan käyttää.
Kaksi työssäkäyvää ihmistä ei kahdessa kuukaudessa ihan älyttömästi ehdi aikaa yhdessä viettämään, vallankin jos tehdään vielä eri vuoroja ja on muutakin elämää. Jos taas on oltu lomalla samaan aikaan, en lähtisi rakentamaan parisuhdetta sen perusteella mikä lomalla toimii, vaan haluan myös kunnolla arkikokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ainakin se vaan luontevasti muuttui vakavammaksi suhteeksi kuukausien kuluessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt en ymmärrä... eikö ihmistä tapailla = häneen tutustuta juuri sen takia, että nähtäisiin, mihin se johtaa? En minä tiennyt kahden kuukauden tuntemisella olisiko nykyinen puolisoni se, jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni. Kahden vuoden kohdalla aloin jo olla siitä aika varma, mutta siitä meni vielä pari vuotta ennen kuin olimme niin varmoja, että sitouduimme avoliittoon.
Aikahan sen näyttää, miten pitkälle kiinnostus teidän kohdallanne riittää, syveneekö se molemmilla ihastumiseksi ja siitä rakastumiseksi ja rakastamiseksi.
Eikö se ole eri asia sitoutua seurustelemaan kuin tietää varmasti haluaako toisen kanssa elää loppuelämän?
Sitähän minä tässä yritän ymmärtää, että miten seurustelu eroaa tapailusta, kun en itse ole koskaan sopinut seurustelusta. Joka ikinen suhteeni on alkanut molemminpuolisesta kiinnostuksesta ja sitten on tutustuttu alkamalla viettää aikaa yhdessä. Siitä suhde on joko syventynyt tai sitten on huomattu, ettei sovita yhteen, ja erottu.
Eihän se seurustelu-sanan käyttäminen millään tavalla sido ihmisiä yhteen yhtään sen enempää kuin tapailu. Erota voi koska tahansa.
On siinä se ero, että kun tapaillaan ei ole tarpeen erota? Tapailu voi vain hiipua tai loppua itsestään? Seurustellessa taas erotaan, koska on myös jossain määrin päätetty olla yhdessä.
Olet siis siinä mielessä onnekas, että ajatuksesi ja asioiden eteneminen on tähän astisissa suhteissasi mennyt samoja ratoja sen toisen osapuolen kanssa. Toisinaan taas voi käydä niin, että itse kuvittelee olevansa tuossa suhteen syventymisvaiheessa ja saa selville, että se toinen osapuoli syventää suhdetta samalla kahden muunkin ihmisen kanssa. Sanoisin että suurin oikeasti sovittava asia jossain kohtaa on siis se, että pidättäydytäänkö muista suhteista kunnes toisin päätetään (=erotaan).
Jos taas on päätetty olla yhdessä, niin siinä vaiheessa on varmasti paljon eroa ihmisten ja rytmien kanssa. Toiset maalailevat tien suoraan avioliittoon ja samaan vanhainkotiin, toiset taas tykkäävät mennä rauhassa ja katsoa mihin asiat johtavat. Yksi oleellinen sitoutumisen vaihe on tietenkin myös se, jos aktiivisesti yhdessä sovitaan että tässä yritetään nyt olla loppuelämä. Se keskustelu usein johtaa naimisiinmenoon, yhteiseen asuntolainaan, lapsiin tai vastaaviin asioihin.
Minusta tuntuu, että nämä tapailu/seurustelu -keskustelut koskevat "tindersuhteita" eli sovellusten kautta alkaneita suhteita. Itse tapasin puolisoni ihan live-elämässä. Edellisistä treffeistäkin oli silloin jo 2-3 vuotta, ei minulla ollut mitään muita miehiä, joista olisin ollut samaan aikaan kiinnostunut. Eikä varmasti ollut puolisollanikaan, vaikka en sitä koskaan ole häneltä kysynyt. Ihan ajankäytöllisesti olisi ollut koko lailla vaikea kuvitella, että hän olisi viettänyt minun kanssani viikonloput ja arkisin olisi puhuttu pitkiä puheluita, joskus tavattukin myös arki-iltana. En osaa kuvitella, että hän olisi ollut ilmeisen ihastunut minuun ja silti juoksennellut väliajat etsimässä muita naisia, joita tapailla. Mitään sovelluksia hän(kään) ei käyttänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en tuollaisiin juttuihin lähde ollenkaan. Joko seurustellaan tai ei. Hyvin toimii eikä tartte olla kenenkään kynnysmattona.
Minä taas en ikinä suostuisi kutsumaan suhdetta seurusteluksi jos se on kestänyt 2 kk.
No mitä se on, kun Ladyn makkarin sängyn viereen tuli viikossa tutustumisen jälkeen arvon Ladyn toimesta toinen sänky superkovalla patjalla, joka oli suuniteltu isolle rotevalle miehenpuolikaalle? Ensitreffit livenä suojatien päällä tuossa 150 metrin päässä. Huono kokki tuo arvon Lady. Yritän itse tehdä safkat ja meluahan se teettää. Aika monta kertaa se suojatie on jo maalattu ja uusi asfaltikin siinä on jo. ....ei .. ei me sitä kulutettu puhki!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailu on sitä ettei olla sitouduttu vielä mitenkään, voi tapailla muitakin. Seurustellessa, ei tapailla enää muita.
Miksi pitää käyttää tuollaisia termejä? Kyllähän jokaisessa suhteessa käydään jossain vaiheessa keskustelu siitä, mitä toinen odottaa tältä suhteelta, mitä haluaa, toivoo, mitä ei halua jne.
Niitä termejä käytetään, jotta ymmärrettäisiin helpommin mistä puhutaan eikä tarvitse koko asiaa avata, kun pelkkä yksi sana riittää.
No kun se nimenomaan ei riitä. Ei todellakaan kaikki ajattele tuolla tavalla. Jos oma puolisoni olisi jossain vaiheessa sanonut jotain tyyliin "voitaisko sopia seurustelusta", niin olisin ollut aivan äimänä. Koska minusta se on seurustelua, kun on molemminpuolinen kiinnostus ja halu tutustua ja vietetään aikaa yhdessä.
Ei voi olettaa. Se on varmin tie sydänsuruihin.
Millä tavalla? Se seurusteluhan voi ihan yhtä lailla loppua kuin seinään, eihän se sido sitä toista osapuolta millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on niin yksilökohtaisia juttuja. Toiset tarvitsevat enemmän aikaa tietääkseen tuleeko kunnon suhdetta vai ei. Toiset tietävät heti. Mieheni kanssa oli kahdessa kuukaudessa aika selvää, että vietetään loppuelämä yhdessä. Minulla on ollut aikaisempia suhteita, joissa kesti paljon pitempään ennen kuin tiesi sanoa, että mihin tämä suhde on menossa. Anna vielä hetki aikaa, mutta älä jää liian pitkäksi aikaa katsomaan jahkailua.
Sullakin ne aiemmat suhteet päättyi..ne jossa ei tiedetty pitkään aikaan mihin suhde on menossa. Ei se tyyppi ole silloin se oikea.
Me tapailtiin enemmän ja vähemmän säännöllisesti kolme vuotta ennen kuin aloimme virallisesti seurustella ja nyt onkin sitten mennyt yhdessä liki 20 vuotta.
Nämä ovat aina yksilöllisiä asioita, mutta kaksi kuukautta on silti lyhyt aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt en ymmärrä... eikö ihmistä tapailla = häneen tutustuta juuri sen takia, että nähtäisiin, mihin se johtaa? En minä tiennyt kahden kuukauden tuntemisella olisiko nykyinen puolisoni se, jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni. Kahden vuoden kohdalla aloin jo olla siitä aika varma, mutta siitä meni vielä pari vuotta ennen kuin olimme niin varmoja, että sitouduimme avoliittoon.
Aikahan sen näyttää, miten pitkälle kiinnostus teidän kohdallanne riittää, syveneekö se molemmilla ihastumiseksi ja siitä rakastumiseksi ja rakastamiseksi.
Eikö se ole eri asia sitoutua seurustelemaan kuin tietää varmasti haluaako toisen kanssa elää loppuelämän?
Sitähän minä tässä yritän ymmärtää, että miten seurustelu eroaa tapailusta, kun en itse ole koskaan sopinut seurustelusta. Joka ikinen suhteeni on alkanut molemminpuolisesta kiinnostuksesta ja sitten on tutustuttu alkamalla viettää aikaa yhdessä. Siitä suhde on joko syventynyt tai sitten on huomattu, ettei sovita yhteen, ja erottu.
Eihän se seurustelu-sanan käyttäminen millään tavalla sido ihmisiä yhteen yhtään sen enempää kuin tapailu. Erota voi koska tahansa.
On siinä se ero, että kun tapaillaan ei ole tarpeen erota? Tapailu voi vain hiipua tai loppua itsestään? Seurustellessa taas erotaan, koska on myös jossain määrin päätetty olla yhdessä.
Olet siis siinä mielessä onnekas, että ajatuksesi ja asioiden eteneminen on tähän astisissa suhteissasi mennyt samoja ratoja sen toisen osapuolen kanssa. Toisinaan taas voi käydä niin, että itse kuvittelee olevansa tuossa suhteen syventymisvaiheessa ja saa selville, että se toinen osapuoli syventää suhdetta samalla kahden muunkin ihmisen kanssa. Sanoisin että suurin oikeasti sovittava asia jossain kohtaa on siis se, että pidättäydytäänkö muista suhteista kunnes toisin päätetään (=erotaan).
Jos taas on päätetty olla yhdessä, niin siinä vaiheessa on varmasti paljon eroa ihmisten ja rytmien kanssa. Toiset maalailevat tien suoraan avioliittoon ja samaan vanhainkotiin, toiset taas tykkäävät mennä rauhassa ja katsoa mihin asiat johtavat. Yksi oleellinen sitoutumisen vaihe on tietenkin myös se, jos aktiivisesti yhdessä sovitaan että tässä yritetään nyt olla loppuelämä. Se keskustelu usein johtaa naimisiinmenoon, yhteiseen asuntolainaan, lapsiin tai vastaaviin asioihin.
Minusta tuntuu, että nämä tapailu/seurustelu -keskustelut koskevat "tindersuhteita" eli sovellusten kautta alkaneita suhteita. Itse tapasin puolisoni ihan live-elämässä. Edellisistä treffeistäkin oli silloin jo 2-3 vuotta, ei minulla ollut mitään muita miehiä, joista olisin ollut samaan aikaan kiinnostunut. Eikä varmasti ollut puolisollanikaan, vaikka en sitä koskaan ole häneltä kysynyt. Ihan ajankäytöllisesti olisi ollut koko lailla vaikea kuvitella, että hän olisi viettänyt minun kanssani viikonloput ja arkisin olisi puhuttu pitkiä puheluita, joskus tavattukin myös arki-iltana. En osaa kuvitella, että hän olisi ollut ilmeisen ihastunut minuun ja silti juoksennellut väliajat etsimässä muita naisia, joita tapailla. Mitään sovelluksia hän(kään) ei käyttänyt.
300 euron puhelinlasku ei ole kiva!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut jatkavat tapailua ikuisesti. Esimerkiksi yksi tapailumies, joka laittoi nyt lapsiviikolla lapsen isovanhemmille yökylään ma-ti että pääsee aamulla luennolle. Todellinen syy oli se että sai yhdeltä toiselta tapailunaiselta seksiä.
Eilen sitten taas laittoi minulle viestiä. Ilmeisesti ei ollutkaan kovin ihana se ma-ti -tapailunainen kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
No nyt selvisi, miksi ihmiset eroavat. Jos kahden kuukauden jälkeen pitäisi sitoutua ja tietää onko ihminen oikea.. me katseltiin kolmisen vuotta, tunnustellen, kokeillen muita suhteita. Kunnes selvisi, että olemme erottamattomat. Aviossa oltu yli 30 vuotta, yhä rakastuneita.
Itse pystyn sitoutumaan jo heti. Minulle se tarkoittaa sitä, että sitoudun suhteeseen, jossa aletaan tunnustella, johtaako se koko elämän suhteeseen. Sitoudun olemaan avoin, rehellinen, rakentava, uskollinen jne. Sitoudun kohtelemaan toista kunnioittavasti ja tekemään parhaani suhteen eteen. Sitoudun jättämään vastapuolen asianmukaisesti, mikäli huomaan, ettei suhteella ole edellytyksiä hyväksi pitkäaikaiseksi suhteeksi tunteiden puuttumisen, epäsopivien luonteiden, eroavien tarpeiden tms vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neanderthalensis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt en ymmärrä... eikö ihmistä tapailla = häneen tutustuta juuri sen takia, että nähtäisiin, mihin se johtaa? En minä tiennyt kahden kuukauden tuntemisella olisiko nykyinen puolisoni se, jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni. Kahden vuoden kohdalla aloin jo olla siitä aika varma, mutta siitä meni vielä pari vuotta ennen kuin olimme niin varmoja, että sitouduimme avoliittoon.
Aikahan sen näyttää, miten pitkälle kiinnostus teidän kohdallanne riittää, syveneekö se molemmilla ihastumiseksi ja siitä rakastumiseksi ja rakastamiseksi.
Eikö se ole eri asia sitoutua seurustelemaan kuin tietää varmasti haluaako toisen kanssa elää loppuelämän?
Sitähän minä tässä yritän ymmärtää, että miten seurustelu eroaa tapailusta, kun en itse ole koskaan sopinut seurustelusta. Joka ikinen suhteeni on alkanut molemminpuolisesta kiinnostuksesta ja sitten on tutustuttu alkamalla viettää aikaa yhdessä. Siitä suhde on joko syventynyt tai sitten on huomattu, ettei sovita yhteen, ja erottu.
Eihän se seurustelu-sanan käyttäminen millään tavalla sido ihmisiä yhteen yhtään sen enempää kuin tapailu. Erota voi koska tahansa.
On siinä se ero, että kun tapaillaan ei ole tarpeen erota? Tapailu voi vain hiipua tai loppua itsestään? Seurustellessa taas erotaan, koska on myös jossain määrin päätetty olla yhdessä.
Olet siis siinä mielessä onnekas, että ajatuksesi ja asioiden eteneminen on tähän astisissa suhteissasi mennyt samoja ratoja sen toisen osapuolen kanssa. Toisinaan taas voi käydä niin, että itse kuvittelee olevansa tuossa suhteen syventymisvaiheessa ja saa selville, että se toinen osapuoli syventää suhdetta samalla kahden muunkin ihmisen kanssa. Sanoisin että suurin oikeasti sovittava asia jossain kohtaa on siis se, että pidättäydytäänkö muista suhteista kunnes toisin päätetään (=erotaan).
Jos taas on päätetty olla yhdessä, niin siinä vaiheessa on varmasti paljon eroa ihmisten ja rytmien kanssa. Toiset maalailevat tien suoraan avioliittoon ja samaan vanhainkotiin, toiset taas tykkäävät mennä rauhassa ja katsoa mihin asiat johtavat. Yksi oleellinen sitoutumisen vaihe on tietenkin myös se, jos aktiivisesti yhdessä sovitaan että tässä yritetään nyt olla loppuelämä. Se keskustelu usein johtaa naimisiinmenoon, yhteiseen asuntolainaan, lapsiin tai vastaaviin asioihin.
Minusta tuntuu, että nämä tapailu/seurustelu -keskustelut koskevat "tindersuhteita" eli sovellusten kautta alkaneita suhteita. Itse tapasin puolisoni ihan live-elämässä. Edellisistä treffeistäkin oli silloin jo 2-3 vuotta, ei minulla ollut mitään muita miehiä, joista olisin ollut samaan aikaan kiinnostunut. Eikä varmasti ollut puolisollanikaan, vaikka en sitä koskaan ole häneltä kysynyt. Ihan ajankäytöllisesti olisi ollut koko lailla vaikea kuvitella, että hän olisi viettänyt minun kanssani viikonloput ja arkisin olisi puhuttu pitkiä puheluita, joskus tavattukin myös arki-iltana. En osaa kuvitella, että hän olisi ollut ilmeisen ihastunut minuun ja silti juoksennellut väliajat etsimässä muita naisia, joita tapailla. Mitään sovelluksia hän(kään) ei käyttänyt.
300 euron puhelinlasku ei ole kiva!
Sinulla ei ole nettiliittymää, niin että voisit soittaa WhatsAppilla? Tai liittymää, johon sisältyy rajattomat puhelut? Meillä kummallakin oli molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut jatkavat tapailua ikuisesti. Esimerkiksi yksi tapailumies, joka laittoi nyt lapsiviikolla lapsen isovanhemmille yökylään ma-ti että pääsee aamulla luennolle. Todellinen syy oli se että sai yhdeltä toiselta tapailunaiselta seksiä.
Eilen sitten taas laittoi minulle viestiä. Ilmeisesti ei ollutkaan kovin ihana se ma-ti -tapailunainen kuitenkaan.
Ihan yhtä hyvä kuin sinäkin. Esineitä olette molemmat ja hän saa kiksit pelatessaan teillä eikä teidän ihanuudestanne.
Varmasti olette hyviä ja ihania molemmat, mutta tuo mies ei sitä huomaa, te olette hänelle kuin leivänpaahdin, lautasellinen ruokaa, polkupyörä jne. Täyttämässä sen hetken tarpeita, kun tarve täytetty teillä ei ole mitään virkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut tapailusuhteessa kohta vuoden, eikä meillä ole ollut mitään kiirettä muuttaa tilannetta. Kummallakaan ei ole kuvioissa ketään muuta, mutta muu elämäntilanne vaikuuttaa vähän tilanteen edistymiseen. Tyytyväinen olen näinkin.
Ai jaa. Mä taas tapailen miestä joka on ollut toisen tapailunaisen kanssa tapailusuhteessa viime joulukuusta lähtien. Tehneet matkojakin yhdessä ja heidän lapset myös kavereita. Silti se mies haluaa tavata myös mua.
Vierailija kirjoitti:
Neanderthalensis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt en ymmärrä... eikö ihmistä tapailla = häneen tutustuta juuri sen takia, että nähtäisiin, mihin se johtaa? En minä tiennyt kahden kuukauden tuntemisella olisiko nykyinen puolisoni se, jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni. Kahden vuoden kohdalla aloin jo olla siitä aika varma, mutta siitä meni vielä pari vuotta ennen kuin olimme niin varmoja, että sitouduimme avoliittoon.
Aikahan sen näyttää, miten pitkälle kiinnostus teidän kohdallanne riittää, syveneekö se molemmilla ihastumiseksi ja siitä rakastumiseksi ja rakastamiseksi.
Eikö se ole eri asia sitoutua seurustelemaan kuin tietää varmasti haluaako toisen kanssa elää loppuelämän?
Sitähän minä tässä yritän ymmärtää, että miten seurustelu eroaa tapailusta, kun en itse ole koskaan sopinut seurustelusta. Joka ikinen suhteeni on alkanut molemminpuolisesta kiinnostuksesta ja sitten on tutustuttu alkamalla viettää aikaa yhdessä. Siitä suhde on joko syventynyt tai sitten on huomattu, ettei sovita yhteen, ja erottu.
Eihän se seurustelu-sanan käyttäminen millään tavalla sido ihmisiä yhteen yhtään sen enempää kuin tapailu. Erota voi koska tahansa.
On siinä se ero, että kun tapaillaan ei ole tarpeen erota? Tapailu voi vain hiipua tai loppua itsestään? Seurustellessa taas erotaan, koska on myös jossain määrin päätetty olla yhdessä.
Olet siis siinä mielessä onnekas, että ajatuksesi ja asioiden eteneminen on tähän astisissa suhteissasi mennyt samoja ratoja sen toisen osapuolen kanssa. Toisinaan taas voi käydä niin, että itse kuvittelee olevansa tuossa suhteen syventymisvaiheessa ja saa selville, että se toinen osapuoli syventää suhdetta samalla kahden muunkin ihmisen kanssa. Sanoisin että suurin oikeasti sovittava asia jossain kohtaa on siis se, että pidättäydytäänkö muista suhteista kunnes toisin päätetään (=erotaan).
Jos taas on päätetty olla yhdessä, niin siinä vaiheessa on varmasti paljon eroa ihmisten ja rytmien kanssa. Toiset maalailevat tien suoraan avioliittoon ja samaan vanhainkotiin, toiset taas tykkäävät mennä rauhassa ja katsoa mihin asiat johtavat. Yksi oleellinen sitoutumisen vaihe on tietenkin myös se, jos aktiivisesti yhdessä sovitaan että tässä yritetään nyt olla loppuelämä. Se keskustelu usein johtaa naimisiinmenoon, yhteiseen asuntolainaan, lapsiin tai vastaaviin asioihin.
Minusta tuntuu, että nämä tapailu/seurustelu -keskustelut koskevat "tindersuhteita" eli sovellusten kautta alkaneita suhteita. Itse tapasin puolisoni ihan live-elämässä. Edellisistä treffeistäkin oli silloin jo 2-3 vuotta, ei minulla ollut mitään muita miehiä, joista olisin ollut samaan aikaan kiinnostunut. Eikä varmasti ollut puolisollanikaan, vaikka en sitä koskaan ole häneltä kysynyt. Ihan ajankäytöllisesti olisi ollut koko lailla vaikea kuvitella, että hän olisi viettänyt minun kanssani viikonloput ja arkisin olisi puhuttu pitkiä puheluita, joskus tavattukin myös arki-iltana. En osaa kuvitella, että hän olisi ollut ilmeisen ihastunut minuun ja silti juoksennellut väliajat etsimässä muita naisia, joita tapailla. Mitään sovelluksia hän(kään) ei käyttänyt.
300 euron puhelinlasku ei ole kiva!
Sinulla ei ole nettiliittymää, niin että voisit soittaa WhatsAppilla? Tai liittymää, johon sisältyy rajattomat puhelut? Meillä kummallakin oli molemmat.
Puhelimeen saa pakettihinnan. Muutama kymppi kk ja saa puhua tuhansia minuutteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut jatkavat tapailua ikuisesti. Esimerkiksi yksi tapailumies, joka laittoi nyt lapsiviikolla lapsen isovanhemmille yökylään ma-ti että pääsee aamulla luennolle. Todellinen syy oli se että sai yhdeltä toiselta tapailunaiselta seksiä.
Eilen sitten taas laittoi minulle viestiä. Ilmeisesti ei ollutkaan kovin ihana se ma-ti -tapailunainen kuitenkaan.
Ihan yhtä hyvä kuin sinäkin. Esineitä olette molemmat ja hän saa kiksit pelatessaan teillä eikä teidän ihanuudestanne.
Varmasti olette hyviä ja ihania molemmat, mutta tuo mies ei sitä huomaa, te olette hänelle kuin leivänpaahdin, lautasellinen ruokaa, polkupyörä jne. Täyttämässä sen hetken tarpeita, kun tarve täytetty teillä ei ole mitään virkaa.
Olen tuntenut tämän miehen 20 vuotta. Suhteemme on kestänyt aikaa, avioliitot ja elämää. Tuskin se loppuu ennen kuin kuolema meidät erottaa.
Vierailija kirjoitti:
Tapailu on sitä ettei olla että sitouduttu vielä mitenkään, voi tapailla muitakin. Seurustellessa, ei tapailla enää muita.
Juu näin se on haavemaailmassa, todellisuus on että harva sitoutuu vaikka sanoisi mitä.
Sivu168
Suomennettuna, ei tiedä vielä tuleeko mahdollisuus parempaan (=kauniimpaan ja pienikokoisempaan) naiseen. On toistaiseksi valmis tyytymään sinuun, mutta vaihtaa heti jos mahdollisuus tulee.
No riippuu nyt tietysti minkälaista määrittelyä kaipaa. 2 kk kohdalla voinee jo suunnilleen sanoa haluaako esim. alkaa seurustella, sen kaltainen määrittely on mielestäni tuossa vaiheessa jo ok.
Mutta mistään kihlauksista, lapsista, yhteen muutosta, avioliitosta ym. ei kannata tuossa kohtaa kylläkään vielä painostaa. Olisi hälyttävää ja todella painostavaa jos noin lyhyellä ajalla pitäisi tietää koko polku mihin suhteen pitäisi johtaa.
Vierailija kirjoitti:
Suomennettuna, ei tiedä vielä tuleeko mahdollisuus parempaan (=kauniimpaan ja pienikokoisempaan) naiseen. On toistaiseksi valmis tyytymään sinuun, mutta vaihtaa heti jos mahdollisuus tulee.
Tai menneisyys ei olekaan ihan selvä.
No riippuu nyt tietysti minkälaista määrittelyä kaipaa. 2 kk kohdalla voinee jo suunnilleen sanoa haluaako esim. alkaa seurustella, sen kaltainen määrittely on mielestäni tuossa vaiheessa jo ok.
Mutta mistään kihlauksista, lapsista, yhteen muutosta, avioliitosta ym. ei kannata tuossa kohtaa kylläkään vielä painostaa. Olisi hälyttävää ja todella painostavaa jos noin lyhyellä ajalla pitäisi tietää koko polku mihin suhteen pitäisi johtaa.
FOMO on vahva kun Tinder antaa kokoajan uutta mätsiä. Miksi keskittyä vain Villeen, kun Seppo laittoi juuri viestin? Seppokin on ihan kiva mutta se tosi komea Nico laittoi viestin! Mut Nico olikin ihan kusipää mutta Ville ja Seppo kyllästyivät... Mutta Santeri on tosi kiinnostava, ei kun kyllä se on tuo ulkomaalainen John, ei vaan Pete, mutta Santeri ei enää vastaakaan viesteihin?! Kyllä miehet on perseestä kun ne ghostaa vaan!
Ei mut tytöt! Emil mätsäsi mun kanssa!