Lue keskustelun säännöt.
Pari kuukautta tapailua eikä mies osaa sanoa mihin se johtaa.
19.10.2022 |
Onko toivoton tilanne jos toinen osapuoli sanoo ettei tiedä miksi suhde pitäisi jotenkin määritellä vaikka itse toivon sitoutumista ja olen tosi ihastunut. Ollaan vietetty kokoajan tiiviisti aikaa yhdessä ja tuntuu että tässä ajassa jo pitäisi tietää mitä haluaa. Hukkaanko aikaani vaan..
Kommentit (484)
Vierailija kirjoitti:
Eihän kahden kuukauden perusteella tunne toisen kuin ihan pintapuolisesti. Itse en ikinä sitoutuisi seurusteluun noin lyhyen ajan jälkeen.
Koko seurustelun ideana on tutustua toisiinsa, seurustelu ei tarkoita sitä että ollaan liitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt en ymmärrä... eikö ihmistä tapailla = häneen tutustuta juuri sen takia, että nähtäisiin, mihin se johtaa? En minä tiennyt kahden kuukauden tuntemisella olisiko nykyinen puolisoni se, jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni. Kahden vuoden kohdalla aloin jo olla siitä aika varma, mutta siitä meni vielä pari vuotta ennen kuin olimme niin varmoja, että sitouduimme avoliittoon.
Aikahan sen näyttää, miten pitkälle kiinnostus teidän kohdallanne riittää, syveneekö se molemmilla ihastumiseksi ja siitä rakastumiseksi ja rakastamiseksi.
Eikö se ole eri asia sitoutua seurustelemaan kuin tietää varmasti haluaako toisen kanssa elää loppuelämän?
Sitähän minä tässä yritän ymmärtää, että miten seurustelu eroaa tapailusta, kun en itse ole koskaan sopinut seurustelusta. Joka ikinen suhteeni on alkanut molemminpuolisesta kiinnostuksesta ja sitten on tutustuttu alkamalla viettää aikaa yhdessä. Siitä suhde on joko syventynyt tai sitten on huomattu, ettei sovita yhteen, ja erottu.
Eihän se seurustelu-sanan käyttäminen millään tavalla sido ihmisiä yhteen yhtään sen enempää kuin tapailu. Erota voi koska tahansa.
On siinä se ero, että kun tapaillaan ei ole tarpeen erota? Tapailu voi vain hiipua tai loppua itsestään? Seurustellessa taas erotaan, koska on myös jossain määrin päätetty olla yhdessä.
Olet siis siinä mielessä onnekas, että ajatuksesi ja asioiden eteneminen on tähän astisissa suhteissasi mennyt samoja ratoja sen toisen osapuolen kanssa. Toisinaan taas voi käydä niin, että itse kuvittelee olevansa tuossa suhteen syventymisvaiheessa ja saa selville, että se toinen osapuoli syventää suhdetta samalla kahden muunkin ihmisen kanssa. Sanoisin että suurin oikeasti sovittava asia jossain kohtaa on siis se, että pidättäydytäänkö muista suhteista kunnes toisin päätetään (=erotaan).
Jos taas on päätetty olla yhdessä, niin siinä vaiheessa on varmasti paljon eroa ihmisten ja rytmien kanssa. Toiset maalailevat tien suoraan avioliittoon ja samaan vanhainkotiin, toiset taas tykkäävät mennä rauhassa ja katsoa mihin asiat johtavat. Yksi oleellinen sitoutumisen vaihe on tietenkin myös se, jos aktiivisesti yhdessä sovitaan että tässä yritetään nyt olla loppuelämä. Se keskustelu usein johtaa naimisiinmenoon, yhteiseen asuntolainaan, lapsiin tai vastaaviin asioihin.
Minusta tuntuu, että nämä tapailu/seurustelu -keskustelut koskevat "tindersuhteita" eli sovellusten kautta alkaneita suhteita. Itse tapasin puolisoni ihan live-elämässä. Edellisistä treffeistäkin oli silloin jo 2-3 vuotta, ei minulla ollut mitään muita miehiä, joista olisin ollut samaan aikaan kiinnostunut. Eikä varmasti ollut puolisollanikaan, vaikka en sitä koskaan ole häneltä kysynyt. Ihan ajankäytöllisesti olisi ollut koko lailla vaikea kuvitella, että hän olisi viettänyt minun kanssani viikonloput ja arkisin olisi puhuttu pitkiä puheluita, joskus tavattukin myös arki-iltana. En osaa kuvitella, että hän olisi ollut ilmeisen ihastunut minuun ja silti juoksennellut väliajat etsimässä muita naisia, joita tapailla. Mitään sovelluksia hän(kään) ei käyttänyt.
Voin kyllä omalta kohdalta sanoa, että yläkoulussa, kun ekan kerran multa kysyttiin se varmaan monelle tuttu "alat sä olee mun kaa"-kysymys, ei ollut mitään tindersuhteita. Eiköhän se suhteen määrittely ole aika vanha juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kahden kuukauden perusteella tunne toisen kuin ihan pintapuolisesti. Itse en ikinä sitoutuisi seurusteluun noin lyhyen ajan jälkeen.
Koko seurustelun ideana on tutustua toisiinsa, seurustelu ei tarkoita sitä että ollaan liitossa.
En minä ainakaan halua alkaa seurustella henkilö kanssa, jota en tunne. Kaksi kuukautta on ihan lyhyt aika oppia tuntemaan toista.
Seurustelusta voi sopia jo melko nopeasti, mutta sen enempiä määrittelyjä ei pidä odottaa tässä vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomennettuna, ei tiedä vielä tuleeko mahdollisuus parempaan (=kauniimpaan ja pienikokoisempaan) naiseen. On toistaiseksi valmis tyytymään sinuun, mutta vaihtaa heti jos mahdollisuus tulee.
Tai menneisyys ei olekaan ihan selvä.
Voi olla sekin. Joka tapauksessa muut mielessä.
En jäisi odottelemaan, milloin ilmoittaa vaihtavansa uuteen tai palaavansa eksän luo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kahden kuukauden perusteella tunne toisen kuin ihan pintapuolisesti. Itse en ikinä sitoutuisi seurusteluun noin lyhyen ajan jälkeen.
Koko seurustelun ideana on tutustua toisiinsa, seurustelu ei tarkoita sitä että ollaan liitossa.
En minä ainakaan halua alkaa seurustella henkilö kanssa, jota en tunne. Kaksi kuukautta on ihan lyhyt aika oppia tuntemaan toista.
Siinä tapauksessa tule koskaan oikeasti tuntemaan toista henkilöä, myös avioliitossa olevat oppivat toisistaan jotain uutta.
Jos 2kk tiiviin yhdessäolon jälkeen toinen ei halua millään tapaa sitoutua mihinkään, niin kyllä se mielestäni on ihan selvä merkki, että hän vaan pitää nyt käyttää sinua siihen, mihin ikinä käyttääkin, ja samaan aikaan todennäköisesti kokoajan etsii aktiivisesti parempaa. Juttu loppuu siihen, kun alat painostaa häntä esim. läheisten tapaamiseen tai sitoutumiseen tai vaihtoehtoisesti siihen, kun hän löytää sen kiinnostavamman.
Ei tietenkään 2kk jälkeen voi sanoa, että onko kyseessä loppuelämän suhde ja mennäänkö 5v päästä naimisiin, mutta kyllä tuossa vaiheessa pitäisi jo voida vähintään sanoa, että on kiinnostunut, näkee yhteisen tulevaisuuden (eli se on mahdollista) ja ei enää tapaile muita. Jos näin on, niin varmasti voi myös esitellä läheisille jne., eli suhde siirtyy tapailusta seurusteluun.
Oma avioliittoni alkoi niin, että parin viikon säpinän (oli seksiäkin) jälkeen sovittiin, että nyt ollaan kumpikin tosissamme tämän asian kanssa, eikä tarvinut miettiä, että vieläkö toinen etsii jotain parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän kahden kuukauden perusteella tunne toisen kuin ihan pintapuolisesti. Itse en ikinä sitoutuisi seurusteluun noin lyhyen ajan jälkeen.
Eli vaikka olisit tiivisti jonkun kanssa, tapaisitte siis melko paljon, olisi seksiä ja ihastusta, niin edelleen tekisit tätä muidenkin kanssa samaan aikaan ja olisit valmis tuosta noin vaan tekstarilla ilmoittamaan, ettei nähdä enää (koska ethän ollut mihinkään luvannutkaan sitoutua)? Just.
Sanon vaan kirjoitti:
Hei oikeesti. Mies ei sitoudu jos nainen menee heti panemaan miehen kanssa. Mies luulee että kaikilta naisilta saa helposti pimppii ja se ei opi sitoutumaan.
Millä lailla sitoutuminen tulee sitten luontevammin jos joutuu muutaman viikon odottamaan? Jos miehen kyky ihmissuhteisiin on tuota luokkaa, miksi naisen edes kannattaisi säännöstellä seksiä "päästäkseen" sitoutumaan miehen kanssa - fiksumpaa silloin naisellekin ottaa vain helppo seksi ja unohtaa sitoutuminen, jos kerran mies pitää ehdollistaa siihen pihtaamalla, Eihän se mikään oikea ihmissuhde sitten ole. Ja kuka haluaa suhteeseen tuollaisen mieslapsen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailu on sitä ettei olla sitouduttu vielä mitenkään, voi tapailla muitakin. Seurustellessa, ei tapailla enää muita.
Olisi ihan suositeltavaa, että lopettaa sen kukasta kukkaan hyppimisen ja ikuisen paremman etsimisen. Jos nyt edes sen edes kuukauden on ollut tapaillen liikkeellä niin keskity siihen yhteen. Jos ei toimi niin sitten lopetat mutta ei siitä kukaan hyödy jos yhtä aikaa pidät useampia ja etsit vain parempaa.
Miksi olisi suositeltavaa? Ei kaikkia kiinnosta tapailua vakavampi suhde.
Ap:ta selvästi kiinnostaa, joten tapailukumppaninsa pitää häntä löysässä hirressä. Se ei ole reilua. Epämääräinen, kevyt tapailu on ok vain silloin, jos molemmat tietää, ettei enempää ole tarjolla ja se suhteen taso molemmille riittää. Jos toinen toivoo vakavaa suhdetta ja toinen vaan kevytsuhteilee, eikä sitoudu mihinkään, seurauksena on särkynyt sydän ja ns. huijatuksi tuleminen sille, joka halusi vakavan suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kahden kuukauden perusteella tunne toisen kuin ihan pintapuolisesti. Itse en ikinä sitoutuisi seurusteluun noin lyhyen ajan jälkeen.
No se kuinka hyvin toisen tuntee kahden kuukauden riippuu aika paljon siitä kuinka paljon sitä aikaa viettää yhdessä ja miten sen ajan käyttää.
Kaksi työssäkäyvää ihmistä ei kahdessa kuukaudessa ihan älyttömästi ehdi aikaa yhdessä viettämään, vallankin jos tehdään vielä eri vuoroja ja on muutakin elämää. Jos taas on oltu lomalla samaan aikaan, en lähtisi rakentamaan parisuhdetta sen perusteella mikä lomalla toimii, vaan haluan myös kunnolla arkikokemusta.
Ehtisit kuitenkin edelleen pyörittelemään useampaa miestä/naista yhtäaikaa? Vähän nyt tekosyyltä kuulostaa tuollainen, ettei olla ehditty tutustua syyksi sille, että vetää suhdettä vielä kolmen muun kanssa samaan aikaan, eikä vahingossakaan sitoudu yhteenkään eksklusiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymys kuuluu miksi ei halua sanoa suhdetta seurusteluksi? Jokin syyhän siihen on. Mikä siinä on niin vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuoden kahden jälkeen voi ruveta miettimään vakavaa seurustelua. Eihän noin lyhyessä ajassa voi tietää toisesta mitään. Plus samaan aikaan on hyvä tapailla muita niin tietää onko se tietty henkilö parempi kun muut.
FOMO on vahva kun Tinder antaa kokoajan uutta mätsiä. Miksi keskittyä vain Villeen, kun Seppo laittoi juuri viestin? Seppokin on ihan kiva mutta se tosi komea Nico laittoi viestin! Mut Nico olikin ihan kusipää mutta Ville ja Seppo kyllästyivät... Mutta Santeri on tosi kiinnostava, ei kun kyllä se on tuo ulkomaalainen John, ei vaan Pete, mutta Santeri ei enää vastaakaan viesteihin?! Kyllä miehet on perseestä kun ne ghostaa vaan!
Ei mut tytöt! Emil mätsäsi mun kanssa!
Tämä lienee tarkoitettu kritiikiksi naisia kohtaan, mutta ihan yhtä laillahan näköjään miehet tekevät samaa, jos kerran "kiva" Seppo ja Villekin vaan kyllästyvät - eli ilmeisesti menevät itsekin loputtoman tarjonnan perässä.
Oikeastihan siinä, jos ei malta keskittyä ja pysähtyä yhteen, on kysymys siitä, ettei se yksi tosi asiassa kiinnosta - joko riittävästi tai ollenkaan. Se, että joku on ihan kiva eikä hänessä ole mitään vikaa, ei kuitenkaan tarkoita, että hänen kanssaan olisi edellytyksiä suhteeseen. Vaikka Tinderissä tulisi satoja tyyppejä päivittäin, niin riittävän kiinnostavan kohdalla ne sadat muut vain lakkaavat kiinnostamasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut tapailusuhteessa kohta vuoden, eikä meillä ole ollut mitään kiirettä muuttaa tilannetta. Kummallakaan ei ole kuvioissa ketään muuta, mutta muu elämäntilanne vaikuuttaa vähän tilanteen edistymiseen. Tyytyväinen olen näinkin.
Olet tyytynyt siihen mitä voit saada. Mies tod. näk. tapailee muita kaiken aikaa, koska ette asu yhdessä. Ette asu yhdessä koska mies tyytyväinen nykyiseen kolmioonsa eikä halua että lapsen täytyy taas muuttaa.
Selityksiä, selityksiä Mies käy lapsensa kanssa sunnuntaisin luonasi syömässä. He käyvät myös mökillänne. Suhteenne päättyy siinä vaiheessa kun luontaisedut loppuvat.
Tuosta ei tule koskaan parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en tuollaisiin juttuihin lähde ollenkaan. Joko seurustellaan tai ei. Hyvin toimii eikä tartte olla kenenkään kynnysmattona.
Minä taas en ikinä suostuisi kutsumaan suhdetta seurusteluksi jos se on kestänyt 2 kk.
No jos "seurusteluun" liittyy eksklusiivisuus, edellytys, ettei tapailla muita, niin silloin se on minusta seurustelua ihan sanan kaikissa merkityksissä.
Itse olen asettanut ihan selvät rajat tälle. 2-3 kuukautta voidaan tapailla (miehellä aikaa miettiä haluaako seurustella vai ei), sen jälkeen se päätös on tehtävä haluaako olla mun kanssa vai haluaako vielä jatkaa sinkkuna ja katsella tarjontaa. Jos haluaa olla minun kanssa niin hienoa, sitten voidaan olla seurusteleva pari, jotka eivät siis tapaile tai katsele enää muita, ja jotka katsovat yhdessä rauhassa tuleeko siitä meidän parisuhteesta jotain suurempaa vielä. Jos mies ei osaa tuossa kohtaa sanoa pystyykö tuon vertaa minuun sitoutumaan että aloitettaisiin parisuhde yksinoikeudella, niin lopetan suhteen.
Näin kolmen vuoden deittailun, satojen treffien, kymmenen eri tapailun ja viiden suhteen jälkeen, kokemus on itselleni opettanut. Mies ottaa sinulta mielellään ihan niin paljon kaikkea kuin vain saa, niin kauan kun et vaadi sitoutumista. Se ei kuitenkaan tarkoita, todellakaan, että hän olisi kuuna päivänä sinuun tulevaisuudessa sitoutumassa. Hän vain nauttii tarjoiluista, niin kauan kun sitä on tarjolla. Ei sitä tietenkään noin suoraan sanota, vaan se verhotaan "kiireisiin, siihen että on vähän epävarma tunteistaan/mitä haluaa elämässä, tai että haluaa miettiä ja olla sitten super varma kun toisen valitsee jne".
n33 kirjoitti:
Itse olen asettanut ihan selvät rajat tälle. 2-3 kuukautta voidaan tapailla (miehellä aikaa miettiä haluaako seurustella vai ei), sen jälkeen se päätös on tehtävä haluaako olla mun kanssa vai haluaako vielä jatkaa sinkkuna ja katsella tarjontaa. Jos haluaa olla minun kanssa niin hienoa, sitten voidaan olla seurusteleva pari, jotka eivät siis tapaile tai katsele enää muita, ja jotka katsovat yhdessä rauhassa tuleeko siitä meidän parisuhteesta jotain suurempaa vielä. Jos mies ei osaa tuossa kohtaa sanoa pystyykö tuon vertaa minuun sitoutumaan että aloitettaisiin parisuhde yksinoikeudella, niin lopetan suhteen.
Näin kolmen vuoden deittailun, satojen treffien, kymmenen eri tapailun ja viiden suhteen jälkeen, kokemus on itselleni opettanut. Mies ottaa sinulta mielellään ihan niin paljon kaikkea kuin vain saa, niin kauan kun et vaadi sitoutumista. Se ei kuitenkaan tarkoita, todellakaan, että hän olisi kuuna päivänä sinuun tulevaisuudessa sitoutumassa. Hän vain nauttii tarjoiluista, niin kauan kun sitä on tarjolla. Ei sitä tietenkään noin suoraan sanota, vaan se verhotaan "kiireisiin, siihen että on vähän epävarma tunteistaan/mitä haluaa elämässä, tai että haluaa miettiä ja olla sitten super varma kun toisen valitsee jne".
Viisi suhdetta kolmessa vuodessa?
n33 kirjoitti:
Itse olen asettanut ihan selvät rajat tälle. 2-3 kuukautta voidaan tapailla (miehellä aikaa miettiä haluaako seurustella vai ei), sen jälkeen se päätös on tehtävä haluaako olla mun kanssa vai haluaako vielä jatkaa sinkkuna ja katsella tarjontaa. Jos haluaa olla minun kanssa niin hienoa, sitten voidaan olla seurusteleva pari, jotka eivät siis tapaile tai katsele enää muita, ja jotka katsovat yhdessä rauhassa tuleeko siitä meidän parisuhteesta jotain suurempaa vielä. Jos mies ei osaa tuossa kohtaa sanoa pystyykö tuon vertaa minuun sitoutumaan että aloitettaisiin parisuhde yksinoikeudella, niin lopetan suhteen.
Näin kolmen vuoden deittailun, satojen treffien, kymmenen eri tapailun ja viiden suhteen jälkeen, kokemus on itselleni opettanut. Mies ottaa sinulta mielellään ihan niin paljon kaikkea kuin vain saa, niin kauan kun et vaadi sitoutumista. Se ei kuitenkaan tarkoita, todellakaan, että hän olisi kuuna päivänä sinuun tulevaisuudessa sitoutumassa. Hän vain nauttii tarjoiluista, niin kauan kun sitä on tarjolla. Ei sitä tietenkään noin suoraan sanota, vaan se verhotaan "kiireisiin, siihen että on vähän epävarma tunteistaan/mitä haluaa elämässä, tai että haluaa miettiä ja olla sitten super varma kun toisen valitsee jne".
Hahaha, olet siis todella oikeassa, mutta alkoi ihan naurattaa, kun edellinen sitoutumishaluton tapailumies veti varmaan noi kaikki listaamasi syyt, miksi ei voi sitoutua :D Ihan liian pitkään jatkoin sitäkin juttua(n.5kk), ehdin jo ihastua kunnolla ja alkaa maalailla tulevaisuutta. Ihan selkeä pelimieshän tuo oli näin jälkikäteen ajateltuna ja tosiaan kaikki nuo, en tiedä, mitä haluan elämältä ja olen tosi kiireinen töiden ja muiden juttujen suhteen jne. kyllä tosiaan matkan varrella tuli sieltä. Tiedänpähän varoa seuraavalla kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt en ymmärrä... eikö ihmistä tapailla = häneen tutustuta juuri sen takia, että nähtäisiin, mihin se johtaa? En minä tiennyt kahden kuukauden tuntemisella olisiko nykyinen puolisoni se, jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni. Kahden vuoden kohdalla aloin jo olla siitä aika varma, mutta siitä meni vielä pari vuotta ennen kuin olimme niin varmoja, että sitouduimme avoliittoon.
Aikahan sen näyttää, miten pitkälle kiinnostus teidän kohdallanne riittää, syveneekö se molemmilla ihastumiseksi ja siitä rakastumiseksi ja rakastamiseksi.
Eikö se ole eri asia sitoutua seurustelemaan kuin tietää varmasti haluaako toisen kanssa elää loppuelämän?
Sitähän minä tässä yritän ymmärtää, että miten seurustelu eroaa tapailusta, kun en itse ole koskaan sopinut seurustelusta. Joka ikinen suhteeni on alkanut molemminpuolisesta kiinnostuksesta ja sitten on tutustuttu alkamalla viettää aikaa yhdessä. Siitä suhde on joko syventynyt tai sitten on huomattu, ettei sovita yhteen, ja erottu.
Eihän se seurustelu-sanan käyttäminen millään tavalla sido ihmisiä yhteen yhtään sen enempää kuin tapailu. Erota voi koska tahansa.
On siinä se ero, että kun tapaillaan ei ole tarpeen erota? Tapailu voi vain hiipua tai loppua itsestään? Seurustellessa taas erotaan, koska on myös jossain määrin päätetty olla yhdessä.
Olet siis siinä mielessä onnekas, että ajatuksesi ja asioiden eteneminen on tähän astisissa suhteissasi mennyt samoja ratoja sen toisen osapuolen kanssa. Toisinaan taas voi käydä niin, että itse kuvittelee olevansa tuossa suhteen syventymisvaiheessa ja saa selville, että se toinen osapuoli syventää suhdetta samalla kahden muunkin ihmisen kanssa. Sanoisin että suurin oikeasti sovittava asia jossain kohtaa on siis se, että pidättäydytäänkö muista suhteista kunnes toisin päätetään (=erotaan).
Jos taas on päätetty olla yhdessä, niin siinä vaiheessa on varmasti paljon eroa ihmisten ja rytmien kanssa. Toiset maalailevat tien suoraan avioliittoon ja samaan vanhainkotiin, toiset taas tykkäävät mennä rauhassa ja katsoa mihin asiat johtavat. Yksi oleellinen sitoutumisen vaihe on tietenkin myös se, jos aktiivisesti yhdessä sovitaan että tässä yritetään nyt olla loppuelämä. Se keskustelu usein johtaa naimisiinmenoon, yhteiseen asuntolainaan, lapsiin tai vastaaviin asioihin.
Minusta tuntuu, että nämä tapailu/seurustelu -keskustelut koskevat "tindersuhteita" eli sovellusten kautta alkaneita suhteita. Itse tapasin puolisoni ihan live-elämässä. Edellisistä treffeistäkin oli silloin jo 2-3 vuotta, ei minulla ollut mitään muita miehiä, joista olisin ollut samaan aikaan kiinnostunut. Eikä varmasti ollut puolisollanikaan, vaikka en sitä koskaan ole häneltä kysynyt. Ihan ajankäytöllisesti olisi ollut koko lailla vaikea kuvitella, että hän olisi viettänyt minun kanssani viikonloput ja arkisin olisi puhuttu pitkiä puheluita, joskus tavattukin myös arki-iltana. En osaa kuvitella, että hän olisi ollut ilmeisen ihastunut minuun ja silti juoksennellut väliajat etsimässä muita naisia, joita tapailla. Mitään sovelluksia hän(kään) ei käyttänyt.
Tuo on varmasti täysin totta! Ja valitettavasti parisuhteiden etsintä siirtyy koko ajan enemmän nettiin ja sovelluksiin. Ihmiset (varsinkaan työelämässä olevat) eivät jaksa käydä aktiivisesti baareissa ja toisaalta harrastuksissa tai työpaikoilla niitä potentiaalisia vapaita ja kiinnostavia tyyppejä tulee vastaan hyvin harvoin. Kai me kuitenkin sallimme ihmisille halun yrittää aktiivisesti kumppania löytää..?
Käsittääkseni tälläkin palstalla aika moni eronnut on ihmeissään siitä, että samat lainalaisuudet eivät deittimaailmassa enää päde kuin heidän edellisen kerran pariutuessaan. Maailma muuttuu ja parisuhteiden etsintä ja siihen kuuluvat prosessit sen mukana. Onhan niitä rakkaustarinoita, jotka ovat alkaneet satunnaisella kohtaamisella puistossa jne., mutta voi olla että on aika pitkään yksin, jos sellaista jää odottamaan.
Oho, tulikin tuplana kun luulin ettei kommenttini mennyt läpi. Sorry.