Lue keskustelun säännöt.
Pari kuukautta tapailua eikä mies osaa sanoa mihin se johtaa.
19.10.2022 |
Onko toivoton tilanne jos toinen osapuoli sanoo ettei tiedä miksi suhde pitäisi jotenkin määritellä vaikka itse toivon sitoutumista ja olen tosi ihastunut. Ollaan vietetty kokoajan tiiviisti aikaa yhdessä ja tuntuu että tässä ajassa jo pitäisi tietää mitä haluaa. Hukkaanko aikaani vaan..
Kommentit (484)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt en ymmärrä... eikö ihmistä tapailla = häneen tutustuta juuri sen takia, että nähtäisiin, mihin se johtaa? En minä tiennyt kahden kuukauden tuntemisella olisiko nykyinen puolisoni se, jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni. Kahden vuoden kohdalla aloin jo olla siitä aika varma, mutta siitä meni vielä pari vuotta ennen kuin olimme niin varmoja, että sitouduimme avoliittoon.
Aikahan sen näyttää, miten pitkälle kiinnostus teidän kohdallanne riittää, syveneekö se molemmilla ihastumiseksi ja siitä rakastumiseksi ja rakastamiseksi.
Eikö se ole eri asia sitoutua seurustelemaan kuin tietää varmasti haluaako toisen kanssa elää loppuelämän?
Sitähän minä tässä yritän ymmärtää, että miten seurustelu eroaa tapailusta, kun en itse ole koskaan sopinut seurustelusta. Joka ikinen suhteeni on alkanut molemminpuolisesta kiinnostuksesta ja sitten on tutustuttu alkamalla viettää aikaa yhdessä. Siitä suhde on joko syventynyt tai sitten on huomattu, ettei sovita yhteen, ja erottu.
Eihän se seurustelu-sanan käyttäminen millään tavalla sido ihmisiä yhteen yhtään sen enempää kuin tapailu. Erota voi koska tahansa.
On siinä se ero, että kun tapaillaan ei ole tarpeen erota? Tapailu voi vain hiipua tai loppua itsestään? Seurustellessa taas erotaan, koska on myös jossain määrin päätetty olla yhdessä.
Olet siis siinä mielessä onnekas, että ajatuksesi ja asioiden eteneminen on tähän astisissa suhteissasi mennyt samoja ratoja sen toisen osapuolen kanssa. Toisinaan taas voi käydä niin, että itse kuvittelee olevansa tuossa suhteen syventymisvaiheessa ja saa selville, että se toinen osapuoli syventää suhdetta samalla kahden muunkin ihmisen kanssa. Sanoisin että suurin oikeasti sovittava asia jossain kohtaa on siis se, että pidättäydytäänkö muista suhteista kunnes toisin päätetään (=erotaan).
Jos taas on päätetty olla yhdessä, niin siinä vaiheessa on varmasti paljon eroa ihmisten ja rytmien kanssa. Toiset maalailevat tien suoraan avioliittoon ja samaan vanhainkotiin, toiset taas tykkäävät mennä rauhassa ja katsoa mihin asiat johtavat. Yksi oleellinen sitoutumisen vaihe on tietenkin myös se, jos aktiivisesti yhdessä sovitaan että tässä yritetään nyt olla loppuelämä. Se keskustelu usein johtaa naimisiinmenoon, yhteiseen asuntolainaan, lapsiin tai vastaaviin asioihin.
Minusta tuntuu, että nämä tapailu/seurustelu -keskustelut koskevat "tindersuhteita" eli sovellusten kautta alkaneita suhteita. Itse tapasin puolisoni ihan live-elämässä. Edellisistä treffeistäkin oli silloin jo 2-3 vuotta, ei minulla ollut mitään muita miehiä, joista olisin ollut samaan aikaan kiinnostunut. Eikä varmasti ollut puolisollanikaan, vaikka en sitä koskaan ole häneltä kysynyt. Ihan ajankäytöllisesti olisi ollut koko lailla vaikea kuvitella, että hän olisi viettänyt minun kanssani viikonloput ja arkisin olisi puhuttu pitkiä puheluita, joskus tavattukin myös arki-iltana. En osaa kuvitella, että hän olisi ollut ilmeisen ihastunut minuun ja silti juoksennellut väliajat etsimässä muita naisia, joita tapailla. Mitään sovelluksia hän(kään) ei käyttänyt.
Tuo on varmasti täysin totta! Ja valitettavasti parisuhteiden etsintä siirtyy koko ajan enemmän nettiin ja sovelluksiin. Ihmiset (varsinkaan työelämässä olevat) eivät jaksa käydä aktiivisesti baareissa ja toisaalta harrastuksissa tai työpaikoilla niitä potentiaalisia vapaita ja kiinnostavia tyyppejä tulee vastaan hyvin harvoin. Kai me kuitenkin sallimme ihmisille halun yrittää aktiivisesti kumppania löytää..?
Käsittääkseni tälläkin palstalla aika moni eronnut on ihmeissään siitä, että samat lainalaisuudet eivät deittimaailmassa enää päde kuin heidän edellisen kerran pariutuessaan. Maailma muuttuu ja parisuhteiden etsintä ja siihen kuuluvat prosessit sen mukana. Onhan niitä rakkaustarinoita, jotka ovat alkaneet satunnaisella kohtaamisella puistossa jne., mutta voi olla että on aika pitkään yksin, jos sellaista jää odottamaan.
Jep, tinder-deiteillä oletus on, että molemmilla on meneillään kirjoitteluja useamman potentiaalisen henkilön kanssa ja treffejä voi olla sovittuna monen kanssa. Aktiivisimmat sopii useammat treffit samalle päivälle. Kyllä siinä on tarpeen määritellä, milloin joku vaikuttaa niin potentiaaliselta, että lopetetaan muiden tapailu. Jos tätä ei määritellä ja toinen sitoutuu edistämään suhdetta (eli ei enää tapaile muita) ja toinen ei sitoudu, vaikka antaakin ymmärtää, että olisi kiinnostunut, niin kyllä siinä huonosti käy sille, joka sitoutui ja kuvitteli suhteen olevan erityinen. Mitä pidempään tuo tapailuvedätys jatkuu sen ei-sitoutuneen toimesta, sitä törkeämpää tuo on. Tosiaan yli 2kk alkaa olla jo todella törkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa niin tutulta. Moni mies kiemurtelee kuin koukussa kun ehdottaa syvempää sitoutumista. Puhun siis vain omastani, hänestä, jonka vitkuttelua en enää kestänyt. Itse asiassa piti jojon päässä, ja siinä ei ole kiva olla. Miehet osaa. Ihan varalla taisin olla, vaikka kuvittelin muuta. Harmittaa näin jälkikäteen oma myöntymiseni, mutta kun oikein tykkää, niin myös toivoo.
Sinuna tietenkin alkaisin pitää välimatkaa ja katsoa, mihin se johtaa.
Vierailija kirjoitti:
n33 kirjoitti:
Itse olen asettanut ihan selvät rajat tälle. 2-3 kuukautta voidaan tapailla (miehellä aikaa miettiä haluaako seurustella vai ei), sen jälkeen se päätös on tehtävä haluaako olla mun kanssa vai haluaako vielä jatkaa sinkkuna ja katsella tarjontaa. Jos haluaa olla minun kanssa niin hienoa, sitten voidaan olla seurusteleva pari, jotka eivät siis tapaile tai katsele enää muita, ja jotka katsovat yhdessä rauhassa tuleeko siitä meidän parisuhteesta jotain suurempaa vielä. Jos mies ei osaa tuossa kohtaa sanoa pystyykö tuon vertaa minuun sitoutumaan että aloitettaisiin parisuhde yksinoikeudella, niin lopetan suhteen.
Näin kolmen vuoden deittailun, satojen treffien, kymmenen eri tapailun ja viiden suhteen jälkeen, kokemus on itselleni opettanut. Mies ottaa sinulta mielellään ihan niin paljon kaikkea kuin vain saa, niin kauan kun et vaadi sitoutumista. Se ei kuitenkaan tarkoita, todellakaan, että hän olisi kuuna päivänä sinuun tulevaisuudessa sitoutumassa. Hän vain nauttii tarjoiluista, niin kauan kun sitä on tarjolla. Ei sitä tietenkään noin suoraan sanota, vaan se verhotaan "kiireisiin, siihen että on vähän epävarma tunteistaan/mitä haluaa elämässä, tai että haluaa miettiä ja olla sitten super varma kun toisen valitsee jne".
Viisi suhdetta kolmessa vuodessa?
Niin tapailusuhdetta. Ei tuossa ole mitään ihmeellistä nykypäivänä, on nimittäin todella vaikeaa tässä iässä löytää miestä joka olisi sekä potentiaalinen että sitoutumishaluinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt en ymmärrä... eikö ihmistä tapailla = häneen tutustuta juuri sen takia, että nähtäisiin, mihin se johtaa? En minä tiennyt kahden kuukauden tuntemisella olisiko nykyinen puolisoni se, jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni. Kahden vuoden kohdalla aloin jo olla siitä aika varma, mutta siitä meni vielä pari vuotta ennen kuin olimme niin varmoja, että sitouduimme avoliittoon.
Aikahan sen näyttää, miten pitkälle kiinnostus teidän kohdallanne riittää, syveneekö se molemmilla ihastumiseksi ja siitä rakastumiseksi ja rakastamiseksi.
Eikö se ole eri asia sitoutua seurustelemaan kuin tietää varmasti haluaako toisen kanssa elää loppuelämän?
Sitähän minä tässä yritän ymmärtää, että miten seurustelu eroaa tapailusta, kun en itse ole koskaan sopinut seurustelusta. Joka ikinen suhteeni on alkanut molemminpuolisesta kiinnostuksesta ja sitten on tutustuttu alkamalla viettää aikaa yhdessä. Siitä suhde on joko syventynyt tai sitten on huomattu, ettei sovita yhteen, ja erottu.
Eihän se seurustelu-sanan käyttäminen millään tavalla sido ihmisiä yhteen yhtään sen enempää kuin tapailu. Erota voi koska tahansa.
On siinä se ero, että kun tapaillaan ei ole tarpeen erota? Tapailu voi vain hiipua tai loppua itsestään? Seurustellessa taas erotaan, koska on myös jossain määrin päätetty olla yhdessä.
Olet siis siinä mielessä onnekas, että ajatuksesi ja asioiden eteneminen on tähän astisissa suhteissasi mennyt samoja ratoja sen toisen osapuolen kanssa. Toisinaan taas voi käydä niin, että itse kuvittelee olevansa tuossa suhteen syventymisvaiheessa ja saa selville, että se toinen osapuoli syventää suhdetta samalla kahden muunkin ihmisen kanssa. Sanoisin että suurin oikeasti sovittava asia jossain kohtaa on siis se, että pidättäydytäänkö muista suhteista kunnes toisin päätetään (=erotaan).
Jos taas on päätetty olla yhdessä, niin siinä vaiheessa on varmasti paljon eroa ihmisten ja rytmien kanssa. Toiset maalailevat tien suoraan avioliittoon ja samaan vanhainkotiin, toiset taas tykkäävät mennä rauhassa ja katsoa mihin asiat johtavat. Yksi oleellinen sitoutumisen vaihe on tietenkin myös se, jos aktiivisesti yhdessä sovitaan että tässä yritetään nyt olla loppuelämä. Se keskustelu usein johtaa naimisiinmenoon, yhteiseen asuntolainaan, lapsiin tai vastaaviin asioihin.
Minusta tuntuu, että nämä tapailu/seurustelu -keskustelut koskevat "tindersuhteita" eli sovellusten kautta alkaneita suhteita. Itse tapasin puolisoni ihan live-elämässä. Edellisistä treffeistäkin oli silloin jo 2-3 vuotta, ei minulla ollut mitään muita miehiä, joista olisin ollut samaan aikaan kiinnostunut. Eikä varmasti ollut puolisollanikaan, vaikka en sitä koskaan ole häneltä kysynyt. Ihan ajankäytöllisesti olisi ollut koko lailla vaikea kuvitella, että hän olisi viettänyt minun kanssani viikonloput ja arkisin olisi puhuttu pitkiä puheluita, joskus tavattukin myös arki-iltana. En osaa kuvitella, että hän olisi ollut ilmeisen ihastunut minuun ja silti juoksennellut väliajat etsimässä muita naisia, joita tapailla. Mitään sovelluksia hän(kään) ei käyttänyt.
Tuo on varmasti täysin totta! Ja valitettavasti parisuhteiden etsintä siirtyy koko ajan enemmän nettiin ja sovelluksiin. Ihmiset (varsinkaan työelämässä olevat) eivät jaksa käydä aktiivisesti baareissa ja toisaalta harrastuksissa tai työpaikoilla niitä potentiaalisia vapaita ja kiinnostavia tyyppejä tulee vastaan hyvin harvoin. Kai me kuitenkin sallimme ihmisille halun yrittää aktiivisesti kumppania löytää..?
Käsittääkseni tälläkin palstalla aika moni eronnut on ihmeissään siitä, että samat lainalaisuudet eivät deittimaailmassa enää päde kuin heidän edellisen kerran pariutuessaan. Maailma muuttuu ja parisuhteiden etsintä ja siihen kuuluvat prosessit sen mukana. Onhan niitä rakkaustarinoita, jotka ovat alkaneet satunnaisella kohtaamisella puistossa jne., mutta voi olla että on aika pitkään yksin, jos sellaista jää odottamaan.
Tässä on nyt sitten sekin ongelma, että myös nämä tinder-playerit liikkuvat niissä puistoissa. Tapasin miehen vanhanaikaisesti "puistossa", kun osuttiin sinne lukuisat kerrat yhtä aikaa, mutta hän olikin saalistaja, joka operoi appeissa ja livenä.
Vierailija kirjoitti:
n33 kirjoitti:
Itse olen asettanut ihan selvät rajat tälle. 2-3 kuukautta voidaan tapailla (miehellä aikaa miettiä haluaako seurustella vai ei), sen jälkeen se päätös on tehtävä haluaako olla mun kanssa vai haluaako vielä jatkaa sinkkuna ja katsella tarjontaa. Jos haluaa olla minun kanssa niin hienoa, sitten voidaan olla seurusteleva pari, jotka eivät siis tapaile tai katsele enää muita, ja jotka katsovat yhdessä rauhassa tuleeko siitä meidän parisuhteesta jotain suurempaa vielä. Jos mies ei osaa tuossa kohtaa sanoa pystyykö tuon vertaa minuun sitoutumaan että aloitettaisiin parisuhde yksinoikeudella, niin lopetan suhteen.
Näin kolmen vuoden deittailun, satojen treffien, kymmenen eri tapailun ja viiden suhteen jälkeen, kokemus on itselleni opettanut. Mies ottaa sinulta mielellään ihan niin paljon kaikkea kuin vain saa, niin kauan kun et vaadi sitoutumista. Se ei kuitenkaan tarkoita, todellakaan, että hän olisi kuuna päivänä sinuun tulevaisuudessa sitoutumassa. Hän vain nauttii tarjoiluista, niin kauan kun sitä on tarjolla. Ei sitä tietenkään noin suoraan sanota, vaan se verhotaan "kiireisiin, siihen että on vähän epävarma tunteistaan/mitä haluaa elämässä, tai että haluaa miettiä ja olla sitten super varma kun toisen valitsee jne".
Hahaha, olet siis todella oikeassa, mutta alkoi ihan naurattaa, kun edellinen sitoutumishaluton tapailumies veti varmaan noi kaikki listaamasi syyt, miksi ei voi sitoutua :D Ihan liian pitkään jatkoin sitäkin juttua(n.5kk), ehdin jo ihastua kunnolla ja alkaa maalailla tulevaisuutta. Ihan selkeä pelimieshän tuo oli näin jälkikäteen ajateltuna ja tosiaan kaikki nuo, en tiedä, mitä haluan elämältä ja olen tosi kiireinen töiden ja muiden juttujen suhteen jne. kyllä tosiaan matkan varrella tuli sieltä. Tiedänpähän varoa seuraavalla kerralla.
Joo, nuo kaikki on kyllä tultu tässä matkan varrella kuultua ja useammalta mieheltä :D Tekis mieli vaan vetää viulu takataskusta esiin ja alkaa soittaa sitä, kun mies alkaa selittää noita nyyhkyselityksiään, joilla koittaa vedota siihen että antaisin lisää aikaa hänelle pelleilyyn.
No, oma syyni kun useampaankin haksahdin, kiltti kun olen. Mutta EI ENÄÄ. Nyt se on kerrasta poikki noiden kanssa ja takaisin en ota (sitä yrittävät usein myös).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpi sinulle on tärkeämpää, se, millaisilla termeillä suhdettanne määritellään, vai se, kenen kanssa vietät aikaasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut jatkavat tapailua ikuisesti. Esimerkiksi yksi tapailumies, joka laittoi nyt lapsiviikolla lapsen isovanhemmille yökylään ma-ti että pääsee aamulla luennolle. Todellinen syy oli se että sai yhdeltä toiselta tapailunaiselta seksiä.
Eilen sitten taas laittoi minulle viestiä. Ilmeisesti ei ollutkaan kovin ihana se ma-ti -tapailunainen kuitenkaan.
Ihan yhtä hyvä kuin sinäkin. Esineitä olette molemmat ja hän saa kiksit pelatessaan teillä eikä teidän ihanuudestanne.
Varmasti olette hyviä ja ihania molemmat, mutta tuo mies ei sitä huomaa, te olette hänelle kuin leivänpaahdin, lautasellinen ruokaa, polkupyörä jne. Täyttämässä sen hetken tarpeita, kun tarve täytetty teillä ei ole mitään virkaa.
Olen tuntenut tämän miehen 20 vuotta. Suhteemme on kestänyt aikaa, avioliitot ja elämää. Tuskin se loppuu ennen kuin kuolema meidät erottaa.
Niin, ette ole niin tärkeät toisillenne, että muodostaisitte parin, mutta silti ylläpidätte tuota, joka pilaa muut suhteenne ja on todella epäkunnioittavaa muita parejanne kohtaan.
Ei tämä pilaa muita suhteitamme. On meillä ollut taukoja aina tässä välissä, silti taas jostakin syystä jota en ymmärrä, palaamme aina yhteen. Se vaan menee niin.
Mutta turha kuvitella että kaikki deittailijat olisivat oikeasti etsimässä mitään parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla kohdallani "tapailu" on tarkoittanut sitä, että mies on tapaillut minua ja muita, mutta olettanut että minä tapailen vain häntä. Sitten kun on käynyt ilmi, että minä olen tapaillut myös muita niin siitä on syntynyt hirveä härdelli.
Kannattaa kyllä puhua, että mitä mikäkin termi kenellekin tarkoittaa.
Kiitos aloittajalle ja tsemppiä. Tuli mielenkiintoinen keskustelu, niin monella samanlainen tilanne. Hyvä kuulla ja saada vertaistukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kumpi sinulle on tärkeämpää, se, millaisilla termeillä suhdettanne määritellään, vai se, kenen kanssa vietät aikaasi?
Itse en haluaisi olla henkilön kanssa, joka ei pysty edes monen kuukauden jälkeen termeillä määrittelemään sitä, kuka minä olen hänelle. Kuulostaa siltä että tyyppi on aika hukassa itsensä kanssa, tai siltä ettei halua kertoa minulle siitä termistä totuutta (=pano, vara, ei mikään tärkeä)
n33 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n33 kirjoitti:
Itse olen asettanut ihan selvät rajat tälle. 2-3 kuukautta voidaan tapailla (miehellä aikaa miettiä haluaako seurustella vai ei), sen jälkeen se päätös on tehtävä haluaako olla mun kanssa vai haluaako vielä jatkaa sinkkuna ja katsella tarjontaa. Jos haluaa olla minun kanssa niin hienoa, sitten voidaan olla seurusteleva pari, jotka eivät siis tapaile tai katsele enää muita, ja jotka katsovat yhdessä rauhassa tuleeko siitä meidän parisuhteesta jotain suurempaa vielä. Jos mies ei osaa tuossa kohtaa sanoa pystyykö tuon vertaa minuun sitoutumaan että aloitettaisiin parisuhde yksinoikeudella, niin lopetan suhteen.
Näin kolmen vuoden deittailun, satojen treffien, kymmenen eri tapailun ja viiden suhteen jälkeen, kokemus on itselleni opettanut. Mies ottaa sinulta mielellään ihan niin paljon kaikkea kuin vain saa, niin kauan kun et vaadi sitoutumista. Se ei kuitenkaan tarkoita, todellakaan, että hän olisi kuuna päivänä sinuun tulevaisuudessa sitoutumassa. Hän vain nauttii tarjoiluista, niin kauan kun sitä on tarjolla. Ei sitä tietenkään noin suoraan sanota, vaan se verhotaan "kiireisiin, siihen että on vähän epävarma tunteistaan/mitä haluaa elämässä, tai että haluaa miettiä ja olla sitten super varma kun toisen valitsee jne".
Viisi suhdetta kolmessa vuodessa?
Niin tapailusuhdetta. Ei tuossa ole mitään ihmeellistä nykypäivänä, on nimittäin todella vaikeaa tässä iässä löytää miestä joka olisi sekä potentiaalinen että sitoutumishaluinen.
Siinä luki "kymmenen eri tapailun ja viiden suhteen jälkeen". Eli tapailusuhteita 10, suhteita 5. Aikamoinen vauhti on ollut ihmissuhteissa! Minä en ollut käynyt varmaan viittä kertaa edes treffeillä viimeisten kolmen vuoden aikana ennen puolisoni tapaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuoden kahden jälkeen voi ruveta miettimään vakavaa seurustelua. Eihän noin lyhyessä ajassa voi tietää toisesta mitään. Plus samaan aikaan on hyvä tapailla muita niin tietää onko se tietty henkilö parempi kun muut.
FOMO on vahva kun Tinder antaa kokoajan uutta mätsiä. Miksi keskittyä vain Villeen, kun Seppo laittoi juuri viestin? Seppokin on ihan kiva mutta se tosi komea Nico laittoi viestin! Mut Nico olikin ihan kusipää mutta Ville ja Seppo kyllästyivät... Mutta Santeri on tosi kiinnostava, ei kun kyllä se on tuo ulkomaalainen John, ei vaan Pete, mutta Santeri ei enää vastaakaan viesteihin?! Kyllä miehet on perseestä kun ne ghostaa vaan!
Ei mut tytöt! Emil mätsäsi mun kanssa!Tämä lienee tarkoitettu kritiikiksi naisia kohtaan, mutta ihan yhtä laillahan näköjään miehet tekevät samaa, jos kerran "kiva" Seppo ja Villekin vaan kyllästyvät - eli ilmeisesti menevät itsekin loputtoman tarjonnan perässä.
Oikeastihan siinä, jos ei malta keskittyä ja pysähtyä yhteen, on kysymys siitä, ettei se yksi tosi asiassa kiinnosta - joko riittävästi tai ollenkaan. Se, että joku on ihan kiva eikä hänessä ole mitään vikaa, ei kuitenkaan tarkoita, että hänen kanssaan olisi edellytyksiä suhteeseen. Vaikka Tinderissä tulisi satoja tyyppejä päivittäin, niin riittävän kiinnostavan kohdalla ne sadat muut vain lakkaavat kiinnostamasta.
Naiset saavat treffipalveluissa valtavasti enemmän mätsejä kuin miehet, se on fakta.
Harvalla miehellä on jatkuvalla syötöllä uusia ihmisiä tavattavaksi ja siksi tämä on enemmän naisten ongelma.
Se miksi se kiva Seppo ja Ville kyllästyvät on kun se nainen treffailee seistemää miestä yhtä aikaa ja häviää aina hetkeksi kun uusi kiinnostavuus tulee vastaan.
Miksi roikkua jossain joka ei selkeästi ole kiinnostunut sitoutumaan yhteen henkilöön ja katsoa tuleeko siitä mitään vaan pelaa useamman kanssa, aina parempaa etsien?
Tämä ei ole kritiikkiä naisia kohtaan, ne lukuisia mätsejä saavat miehet ovat aivan samanlaisia, heitä on vain paljon vähemmän.
Kannustaisin ihmisiä keskittymään yhteen ihmiseen kerrallaan. Jos se ei toimi niin hakekaa uutta mutta antakaa siihen sillä hetkellä kaikki huomionne. Se on todennäköisesti molempien kannalta parempi.
Vierailija kirjoitti:
n33 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n33 kirjoitti:
Itse olen asettanut ihan selvät rajat tälle. 2-3 kuukautta voidaan tapailla (miehellä aikaa miettiä haluaako seurustella vai ei), sen jälkeen se päätös on tehtävä haluaako olla mun kanssa vai haluaako vielä jatkaa sinkkuna ja katsella tarjontaa. Jos haluaa olla minun kanssa niin hienoa, sitten voidaan olla seurusteleva pari, jotka eivät siis tapaile tai katsele enää muita, ja jotka katsovat yhdessä rauhassa tuleeko siitä meidän parisuhteesta jotain suurempaa vielä. Jos mies ei osaa tuossa kohtaa sanoa pystyykö tuon vertaa minuun sitoutumaan että aloitettaisiin parisuhde yksinoikeudella, niin lopetan suhteen.
Näin kolmen vuoden deittailun, satojen treffien, kymmenen eri tapailun ja viiden suhteen jälkeen, kokemus on itselleni opettanut. Mies ottaa sinulta mielellään ihan niin paljon kaikkea kuin vain saa, niin kauan kun et vaadi sitoutumista. Se ei kuitenkaan tarkoita, todellakaan, että hän olisi kuuna päivänä sinuun tulevaisuudessa sitoutumassa. Hän vain nauttii tarjoiluista, niin kauan kun sitä on tarjolla. Ei sitä tietenkään noin suoraan sanota, vaan se verhotaan "kiireisiin, siihen että on vähän epävarma tunteistaan/mitä haluaa elämässä, tai että haluaa miettiä ja olla sitten super varma kun toisen valitsee jne".
Viisi suhdetta kolmessa vuodessa?
Niin tapailusuhdetta. Ei tuossa ole mitään ihmeellistä nykypäivänä, on nimittäin todella vaikeaa tässä iässä löytää miestä joka olisi sekä potentiaalinen että sitoutumishaluinen.
Siinä luki "kymmenen eri tapailun ja viiden suhteen jälkeen". Eli tapailusuhteita 10, suhteita 5. Aikamoinen vauhti on ollut ihmissuhteissa! Minä en ollut käynyt varmaan viittä kertaa edes treffeillä viimeisten kolmen vuoden aikana ennen puolisoni tapaamista.
Tuohonhan se menee, jos aktiivisesti etsii. Sen vuoksi olen itse alistunut ikisinkkuuteen, kun en jaksa tuollaista menoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
n33 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n33 kirjoitti:
Itse olen asettanut ihan selvät rajat tälle. 2-3 kuukautta voidaan tapailla (miehellä aikaa miettiä haluaako seurustella vai ei), sen jälkeen se päätös on tehtävä haluaako olla mun kanssa vai haluaako vielä jatkaa sinkkuna ja katsella tarjontaa. Jos haluaa olla minun kanssa niin hienoa, sitten voidaan olla seurusteleva pari, jotka eivät siis tapaile tai katsele enää muita, ja jotka katsovat yhdessä rauhassa tuleeko siitä meidän parisuhteesta jotain suurempaa vielä. Jos mies ei osaa tuossa kohtaa sanoa pystyykö tuon vertaa minuun sitoutumaan että aloitettaisiin parisuhde yksinoikeudella, niin lopetan suhteen.
Näin kolmen vuoden deittailun, satojen treffien, kymmenen eri tapailun ja viiden suhteen jälkeen, kokemus on itselleni opettanut. Mies ottaa sinulta mielellään ihan niin paljon kaikkea kuin vain saa, niin kauan kun et vaadi sitoutumista. Se ei kuitenkaan tarkoita, todellakaan, että hän olisi kuuna päivänä sinuun tulevaisuudessa sitoutumassa. Hän vain nauttii tarjoiluista, niin kauan kun sitä on tarjolla. Ei sitä tietenkään noin suoraan sanota, vaan se verhotaan "kiireisiin, siihen että on vähän epävarma tunteistaan/mitä haluaa elämässä, tai että haluaa miettiä ja olla sitten super varma kun toisen valitsee jne".
Viisi suhdetta kolmessa vuodessa?
Niin tapailusuhdetta. Ei tuossa ole mitään ihmeellistä nykypäivänä, on nimittäin todella vaikeaa tässä iässä löytää miestä joka olisi sekä potentiaalinen että sitoutumishaluinen.
Siinä luki "kymmenen eri tapailun ja viiden suhteen jälkeen". Eli tapailusuhteita 10, suhteita 5. Aikamoinen vauhti on ollut ihmissuhteissa! Minä en ollut käynyt varmaan viittä kertaa edes treffeillä viimeisten kolmen vuoden aikana ennen puolisoni tapaamista.
Ei nuo määrät epänormaaleja ole. Ystäväni kun päätti, että nyt etsin kumppanin, tapasi hän 40 miestä n. 6kk aikana. Siis ensitreffejä veti ihan liukuhihnalla, esim. lauantaina saattoi olla kolmet treffit. Jatkoon pääsi jossain välissä yksi mies, jota tapaili pari kuukautta, ja sitten lopulta löysi sen miehen, jonka kanssa on nykyään naimisissa (ovat olleet varmaan 5v).
Jotkut nyt käyttää noihin juttuihin kauan aikaa ja toiset tekee siitä projektin. Hyvä tai huono lopputulos voi olla kummassakin tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuoden kahden jälkeen voi ruveta miettimään vakavaa seurustelua. Eihän noin lyhyessä ajassa voi tietää toisesta mitään. Plus samaan aikaan on hyvä tapailla muita niin tietää onko se tietty henkilö parempi kun muut.
FOMO on vahva kun Tinder antaa kokoajan uutta mätsiä. Miksi keskittyä vain Villeen, kun Seppo laittoi juuri viestin? Seppokin on ihan kiva mutta se tosi komea Nico laittoi viestin! Mut Nico olikin ihan kusipää mutta Ville ja Seppo kyllästyivät... Mutta Santeri on tosi kiinnostava, ei kun kyllä se on tuo ulkomaalainen John, ei vaan Pete, mutta Santeri ei enää vastaakaan viesteihin?! Kyllä miehet on perseestä kun ne ghostaa vaan!
Ei mut tytöt! Emil mätsäsi mun kanssa!Tämä lienee tarkoitettu kritiikiksi naisia kohtaan, mutta ihan yhtä laillahan näköjään miehet tekevät samaa, jos kerran "kiva" Seppo ja Villekin vaan kyllästyvät - eli ilmeisesti menevät itsekin loputtoman tarjonnan perässä.
Oikeastihan siinä, jos ei malta keskittyä ja pysähtyä yhteen, on kysymys siitä, ettei se yksi tosi asiassa kiinnosta - joko riittävästi tai ollenkaan. Se, että joku on ihan kiva eikä hänessä ole mitään vikaa, ei kuitenkaan tarkoita, että hänen kanssaan olisi edellytyksiä suhteeseen. Vaikka Tinderissä tulisi satoja tyyppejä päivittäin, niin riittävän kiinnostavan kohdalla ne sadat muut vain lakkaavat kiinnostamasta.
Naiset saavat treffipalveluissa valtavasti enemmän mätsejä kuin miehet, se on fakta.
Harvalla miehellä on jatkuvalla syötöllä uusia ihmisiä tavattavaksi ja siksi tämä on enemmän naisten ongelma.
Se miksi se kiva Seppo ja Ville kyllästyvät on kun se nainen treffailee seistemää miestä yhtä aikaa ja häviää aina hetkeksi kun uusi kiinnostavuus tulee vastaan.
Miksi roikkua jossain joka ei selkeästi ole kiinnostunut sitoutumaan yhteen henkilöön ja katsoa tuleeko siitä mitään vaan pelaa useamman kanssa, aina parempaa etsien?Tämä ei ole kritiikkiä naisia kohtaan, ne lukuisia mätsejä saavat miehet ovat aivan samanlaisia, heitä on vain paljon vähemmän.
Kannustaisin ihmisiä keskittymään yhteen ihmiseen kerrallaan. Jos se ei toimi niin hakekaa uutta mutta antakaa siihen sillä hetkellä kaikki huomionne. Se on todennäköisesti molempien kannalta parempi.
Kyllä tuo koskee molempia sukupuolia. Vaikka naisista osa saisi paljon mätchejä, heistä osaa ei voisi vähempää kiinnostaa pyörittää montaa samaan aikaan. Ja vastaavasti osa miehistä on niin taitavia supliikkeja, että haluaa ja saa niitä mätsejä, joita sitten pyöritellä.
Onneksi noita on vähemmistö molemmissa sukupuolissa.
Vierailija kirjoitti:
No nyt selvisi, miksi ihmiset eroavat. Jos kahden kuukauden jälkeen pitäisi sitoutua ja tietää onko ihminen oikea.. me katseltiin kolmisen vuotta, tunnustellen, kokeillen muita suhteita. Kunnes selvisi, että olemme erottamattomat. Aviossa oltu yli 30 vuotta, yhä rakastuneita.
Eihän tuo rakkaudelta kuulosta, vaan enemmän hyötysuhteelta, jossa on tyydytty toiseen. Monia ei vaan kiinnosta tällaiset polyamoriajutut. Rakastunut ei myöskään suostu puolisonsa jakamiseen tai että haluaisi itse tapailla muita. Tässä on esimerkki, ettei ole koettu rakkautta, eikä siksi ymmärretä, mitä se on.
n33 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi sinulle on tärkeämpää, se, millaisilla termeillä suhdettanne määritellään, vai se, kenen kanssa vietät aikaasi?
Itse en haluaisi olla henkilön kanssa, joka ei pysty edes monen kuukauden jälkeen termeillä määrittelemään sitä, kuka minä olen hänelle. Kuulostaa siltä että tyyppi on aika hukassa itsensä kanssa, tai siltä ettei halua kertoa minulle siitä termistä totuutta (=pano, vara, ei mikään tärkeä)
Juuri näin. Kun valloitusaddiktin maski alkoi lipeillä kolmen kk kohdalla (hän siis esitti, että seurustellaan) ja nostin kissan pöydälle, hän ghostasi minut.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin se vaan luontevasti muuttui vakavammaksi suhteeksi kuukausien kuluessa.
Noinhan se menee silloin kun molemmat ovat yhtälailla kiinnostuneita ja pyrkivät samaan lopputulokseen.
Mutta yritäpä saada tilanteesta selkoa sellaisen ihmisen kanssa, joka ei halua oikeasti sitoutua, mutta kuitenkin tykkää hengailla yhdessä ja harrastaa seksiä. Jolle ideaali on elää omaa elämää mahdollisimman vapaasti, mutta noukkia rusinat pullasta niin, että vapaan arjen sivussa on useampia tyyppejä joille voi soittaa ja joiden kanssa viettää aikaa. Et sinä tuollaisen ihmisen kanssa luonnollisesti ajaudu siihen sitoutuneeseen parisuhteeseen ja asiasta keskustelutkin aina jäävät epämääräiselle tasolle. Kun tottakai toisesta tykkää ja on mukavaa yhdessä, mutta ei kai sitä nyt sitoutua tarvitse... Tuollaisessa "tapailussa" voi vierähtää aika kauankin ennen kuin tajuaa mikä tilanne on, varsinkaan kun toisella ei ole mitään motiivia asiaan saada ratkaisua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kahden kuukauden perusteella tunne toisen kuin ihan pintapuolisesti. Itse en ikinä sitoutuisi seurusteluun noin lyhyen ajan jälkeen.
Eli vaikka olisit tiivisti jonkun kanssa, tapaisitte siis melko paljon, olisi seksiä ja ihastusta, niin edelleen tekisit tätä muidenkin kanssa samaan aikaan ja olisit valmis tuosta noin vaan tekstarilla ilmoittamaan, ettei nähdä enää (koska ethän ollut mihinkään luvannutkaan sitoutua)? Just.
Aika pitkälle vedetyt johtopäätökset, mutta ne kertovat vain sinun tulkinnoista. Vaikka kahden kuukauden jälkeen näyttäisi siltä, ettei kyseinen henkilö kiinnosta enempää, ei se tarkoita sitä, että hänelle vain laitettaisiin tekstari. Sinä voit toimia noin epäkunnioittavasti tapailukumppaneille, mutta se ei ole minun toimintatapani. Minulla ei myöskään ole aikaa pyörittää useampaa tapailukumppania, joten sekin on vain sinun omista toimintatavoistasi kumpuava muita koskeva yleistys.
Olen aikuinen, työssäkäyvä ihminen, joka arvostaa myös omaa rauhallista vapaa-aikaa. Ei minulla ole yksinkertaisesti aikaa ja jaksamista tapailla ketään niin intensiivisesti, että kahden kuukauden jälkeen tuntisin hänet niin hyvin, että voisin sitoutua häneen.
Niin, ette ole niin tärkeät toisillenne, että muodostaisitte parin, mutta silti ylläpidätte tuota, joka pilaa muut suhteenne ja on todella epäkunnioittavaa muita parejanne kohtaan.