Onko sinussa parisuhdetta ajatellen joku iso turn off-omanaisuus, joka ei näy päällepäin?

Vierailija kirjoitti:

Seksuaalinen alistuvuus ja fetissit.

Jälkimmäinen voisi vielä minun tapauksessani mennä koska ne eivät ole sellaisia joita monikaan kokisi ällöttävinä tms. Mutta ensimmäinen on aika iso este löytää kumppani. Siis jos olet mies...

Sama juttu mulla. Olen alistuva mies, eikä ole toivoakaan löytää kumppania.

Kumppanin löytäminen perusheteronakin on äärimmäisen vaikeaa. En ihastu juuri koskaan. Todennäköisyys sille, että syntyisi molemminpuolinen ihastus alistavaan naiseen, on lähes nolla. Alistavia naisia on niin vähän.

Mul on munat.

Liiallinen sosiaalisuus on rasittavaa ja tarvitsen paljon omaa tilaa ja aikaa. Olen sekä introvertti että autisti, enkä pidä seksistä lapsuudessa tapahtuneen hyväksikäytön takia. Mieheni rakastaa ja hyväksyy minut tällaisena.

Voi kunpa deittiapit huomioisi aseksuaalit ja demiseksuaalit ja näyttäisi vain toisia samanlaisia.

Ja aivan ihana oli lukea että useampi nainen haluaa pienen ja siron miehen - huom kaikki alle 170cm miehet, teitä halutaan 😊

Oma vikani - se etten tiedä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Herpes, kerron vasta kun on pakko eli kun suhde on muuttumassa vakavaksi. Itseäni hämmästyttää miten rohkeasti miehet ovat panemassa paljaalla. Minä olen läksyni oppinut, mutta suurin osa vetäisisi paljaalla ketä vain. Järkyttävää. 

Pitäisi kyllä kertoa ennen kuin harrastaa seksiä tai pussailee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippatissit. On vahvistetut liivit nostamassa.

Ei ole, ainakaan minulle. Et ole tissisi vaan paljon enemmän. Ja lisänä; minä ja moni tuntemani muu tykkää juuri tuollaisista.

sori mut en usko. riippuu polvissa.

Vierailija kirjoitti:

Olen köyhä. Siksi en edes enää pyri parisuhteeseen.

En ole susiruma ja pystyn kommunikoimaan sekä kirjoittamalla että puhumalla luontevasti. Osaan myös kuunnella. Ikääntymisen myötä olen niin ikään oppinut antamaan muille tilaa. Minulta on kadonnut tarve päättää keskustelu johonkin johtopäätökseen, mikä näkyy ulospäin avoimuutena ja suvaitsevaisuutena.

Mutta köyhä olen. Sitä naiset eivät hyväksy. Tutustuminen lähtee hyvin käyntiin, ja pääsen helposti useammille treffeille, mutta kun taloudellinen tilanteeni ja kyvyttömyyteni nousta pois ahdingosta paljastuu, naiset lipeävät somasti vaieten taka-alalle eivätkä enää palaa.

Suurta osaa naisista voi toi haitata muttei kaikkia. Tunnen itsekin kaikenlaisia hippejä ja viherpiipertäjiä eikä niitä raha tai varallisuus kiinnosta pätkän vertaa.

Vierailija kirjoitti:

Voi kunpa deittiapit huomioisi aseksuaalit ja demiseksuaalit ja näyttäisi vain toisia samanlaisia.

Ja aivan ihana oli lukea että useampi nainen haluaa pienen ja siron miehen - huom kaikki alle 170cm miehet, teitä halutaan 😊

Oma vikani - se etten tiedä sitä.

Tuolla tarkoitetaan sitä että 150cm nainen haluaa lyhyen ja siron miehen, eli tyyliin 175cm/70kg miehen koska tällainen mies on naiseen verrattuna pitkä.

en ole koskaan saanut orgasmia ja olen yli 50 vuotta yrittänyt yksin ja yhdessä. seksistä pidän kyllä muuten.

tuo oli ongelma isolle osalle miehiä kun olin nuorempi mutta nyt on kiva kumppani joka kestää tämän.

Vierailija kirjoitti:

Herpestartunta. Ei oireile usein ja stigma on tautia pahempi mutta on kuitenkin lisännyt estoja hakea uutta suhdetta. Ja joo, tartunnan voi saada jo ekaltakin kumppanilta ja vaikka oltaisiin vastuullisia.

Tuo kyllä masentaa silloin kun se aktivoituu.

Olen laiska ja sotkuinen, viihdyn yksin hyvin. Ulkoisesti edustava ja hyvässä työssä.

Vierailija kirjoitti:

Voi kunpa deittiapit huomioisi aseksuaalit ja demiseksuaalit ja näyttäisi vain toisia samanlaisia.

Ja aivan ihana oli lukea että useampi nainen haluaa pienen ja siron miehen - huom kaikki alle 170cm miehet, teitä halutaan 😊

Oma vikani - se etten tiedä sitä.

Makuja on onneksi monia ja persoona lopulta kuitenkin on isossa osassa.

Itse kuulun näihin joille miehen ei tarvitse olla pitkä eikä leveä, herkkä kyllä. Onneksi heitä on paljon. Miehen kädet ovat aina miehen kädet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksuaalinen alistuvuus ja fetissit.

Jälkimmäinen voisi vielä minun tapauksessani mennä koska ne eivät ole sellaisia joita monikaan kokisi ällöttävinä tms. Mutta ensimmäinen on aika iso este löytää kumppani. Siis jos olet mies...

Sama juttu mulla. Olen alistuva mies, eikä ole toivoakaan löytää kumppania.

Kumppanin löytäminen perusheteronakin on äärimmäisen vaikeaa. En ihastu juuri koskaan. Todennäköisyys sille, että syntyisi molemminpuolinen ihastus alistavaan naiseen, on lähes nolla. Alistavia naisia on niin vähän.

Totta.

Monia puutteita miesominaisuuksissa voi kompensoida vahvuuksilla. Lyhyt voi olla roteva tai rikas, tms.

Mutta seksuaalista alistuvuutta on paha kompensoida millään. Jos nainen ei halua viedä, nainen ei halua viedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita. Saan tykkäyksiä, osumia ja treffipyyntöjä esim. Tinderissä normaalisti runsaasti. Olen pitkä 188cm ja kivannäköinen 90kg mies. Viisi vuotta sinkkuna jo. En typerehdi, polta, kännää, käy vieraissa jne. 

Kerran laitoin profiilitekstiin maininnan "Mensan jäsen vuodesta 2018." Ja hymiö perään. No, tykkäykset loppuivat, kuin seinään. Sama, kun olisi ilmoittanut, että sairastan lepraa, tai etsin oikeasti pitkäaikaista tavallista parisuhdetta. (Olen hauska ihminen, heh...)

Sitten otin kyseisen tekstin pois ja kas. Taas alkoi tulemaan tykkäyksiä. Olen oikeasti kiva, vaatimaton ja ystävällinen ihminen, mutta vaikka aina etsitään älykästä herrasmiestä, todellisuudessa älykkyys pelottaa suurinta osaa ihmisistä. Siksipä en ole asiasta puhumalla kertonut, kuin kolmelle ihmiselle eläissäni.

 

Eikä pelota. Vaikutat vain tosi omahyväiseltä ja ylimieliseltä kun kehuskelet Mensan jäsenyydellä. Itsekehun perään lisätty hymiö ei muuta itsekehua vitsiksi. Siksi kiinnostus lopahti.

Mensa ei myöskään tietääkseni etsi jäseniä vaan ne joilla on tarve saada tunnustusta älykkyydestään, hakeutuvat itse jäseniksi. Eli en todellakaan usko kun väität olevasi vaatimaton. Päinvastoin sinulla on selkeä tarve saada muut huomaamaan miten älykäs olet. Mutta ei omahyväisyys ja tarve esitellä hyviä puoliaan ole toki iso vika ihmisessä.

Olen myös aika älykäs, mutta en koskaan sanoisi tätä tällä tavalla ääneen muulloin, kuin tässä keskustelussa. En ole Mensan jäsen, en tiedä voisinko olla, koska ei ole ollut tarvetta hakea jäsenyyttä. Mielestäni älykkyys tulee ilmi muissa tilanteissa ihan itsestään sitä erikseen korostamatta. Tietynlainen 'kirjaviisaus' ei siis aina tosiaankaan kulje käsi kädessä muunlaisen fiksuuden ja sosiaalisten taitojen kanssa.

Sinä Mensan jäsen joka ihmettelet, että älykkyyttäsi pelätään: oletko miettinyt, ettei älyä tarvitse tuoda esiin pätemällä tai jäsenyyksillä? Vai miten itse ajattelisit esimerkiksi kauniista ihmisestä, joka ihmettelee ääneen miten näin kaunis ei löydä kumppania, vaikka on näin ja näin monien missikilpailujen voittajamissi, ja muistaa aina kertoa sen uuden ihmisen tavatessaan. Kiinnostuisitko helpommin ulkoisesti kauniista ihmisestä, joka ei 'mainosta' kauneuttaan? Ihmiset usein etsivät toista huomioivaa ja mukavaa ihmistä kumppanikseen, ei sellaista, jonka jolla on tarve korostaa omaa paremmuuttaan.

Mikä sitten on korostamista ja pätemistä? Jos on Mensan jäsen, niin täytyykö se pitää visusti salassa kumppanilta, jotta ei tekisi älykkyydestään liian isoa numeroa? Miten se eroaa siitä, jos kuuluu johonkin muuhun yhditykseen? Jos kuuluu vaikka Marttoihin, niin onko sen mainitseminen kotitaloustaidoilla pätemistä tai leuhkimista?

En kuulu Mensaan, mutta jos kuuluisin, niin olisin sen ihan varmasti kumppanilleni joskus sanonut. Ja tiedän myös, että yksi hänen eksistään on ollut Mensan jäsen, eikä se ollut miehelle mikään ongelma, hän kun tykkää älykkäistä naisista.

IBS:n takia huonoina päivinä piereskelen (tuhnuttelen) usein ja paljon. Ihan järkyttävää kaasutusta, välillä itseäkin oksettaa. Kaasun pidättäminen saa aikaan suolistokrampin, mikä vastaa kivuiltaan umpilisäketulehdusta. En voi muuta, joten otan vaivani huumorilla. Nykyinen mies vihaa tätä, mutta ilmeisesti vielä sietää.

Vierailija kirjoitti:

Mikä sitten on korostamista ja pätemistä?

Pelkästään Mensan testiin meneminen kertoo pätemisen tarpeesta tai vähintään halusta kategorisoida itsensä. Mensaan liittyminen taas vaatii aktiivisen teon.

Minua kiinnostavat ihmiset, jotka ovat tehneet elämässään paljon tai saaneet paljon elämässään aikaan. Tällainen elämä paljastuu luontevasti, vääjäämättä. Sitä ei tarvitse esitellä.

Jos ihminen sen sijaan ensitöikseen ilmoittaa, että olen tohtori tai lääkäri tai Mensan jäsen tai juossut maratonin alle kolmeen tuntiin, hänestä syntyy heti henkisesti hauras vaikutelma.

Vahvojen ja pystyvien ihmisten sisin näkyy. Hauraiden ja heikkojen täytyy kertoa sitä esiin sanoilla ja mitattavilla teoilla.

Jos joku opiskelee maisteriksi kahdessa vuodessa, heti tulee tunne, että tuolla ihmisellä on jotain kompensoitavaa tai piilotettavaa.

Huomaan heti, jos joku yrittää kusettaa. Naisilla varsinkin on tapana yrittää, joten parisuhteessa tulee seinä vastaan aika äkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen liika viisas. Oikeasti erittäin älykäs, ja voin kertoa, että se on kyllä sellainen turn-off monelle (sekä miehille että naisille), että sen yli ei pääse, kun se selviää.

Osaan aika hyvin peitellä sitä, mutta välillä lipsahtaa, ja siitähän saa sitten kuulla.

Sun todellinen turn off taitaa olla narsismi ja tyhmyys. Tuo sun kommentti itsessään poissulkee kaiken älykkyyden. Oikeasti älykkäät eivät mainosta asiaa millään tavalla, koskaan

Oletin, että täällä voisi kertoa, tällaisessa ketjussa. Ei sitten. Mutta tämähän vain todistaa alkuperäisen väitteeni. Äly herättää käsittämättömästä syystä hillitöntä aggressiota.

Lipsahduksilla tarkoitin esimerkiksi sitä, että joku on nähnyt ylioppilastodistukseni. Tai saanut selville, että luen poikkeuksellisen nopeasti (tämähän ei edes kerro älykkyydestä). Tms. Vaikea kertoa esimerkkejä, koska ne ovat niin identifioivia.

Minulla on onneksi ihana parisuhde, mutta kärsin tästä turn off-ominaisuudesta siitä huolimatta ja pelkään, että se herättää miehessäni negatiivisia tuntemuksia. PCOS:ni ei näy vaatteet päällä mutta karvaa kasvaa valitettavasti paljon ja nopeasti :/ Tämä on suurin itsetunto-ongelmani. Yritän parhaani nyppiä/vahata/sheivata, mutta saan helposti punaisia näppylöitä, sisään kasvaneita karvoja ja tulehtuneita karvatuppeja, jotka eivät nekään näytä tai tunnu erityisen hyviltä. Lisäksi kainaloissani on acanthosis nigricans eli tummentunutta pigmenttiä, joka sekin johtuu PCOS:n aiheuttamasta insuliiniresistenssistä. Vauvan synnyttyä aion panostaa vhh-ruokavalioon, alkaa jälleen käyttää insuliiniresistenssiin toimivia lisäravinteita ja harrastaa taas enemmän liikuntaa (kunhan raudanpuute helpottaisi), sekä ostaa kotilaserointilaitteen. Toivottavasti insuliiniresistenssi ja sen aiheuttamat oireet helpottaisivat näillä toimilla.

Minulla on kasa tälläisiä seikkoja. Olen ollut yksinäinen hyvin pitkään ja tavallaan kadottanut viimeisenkin varmuuden ihmisten kanssa toimiessa. Olisi vaikeaa edes puhua toisen kanssa ilman jännitystä. Näin moni asia paljastuisi, kun alkaisin puhumaan. Olen myös ulkoisesti sellaisen vähän "säikyn" oloinen. Sitten jos miettii sellaisia asioita mitä olisivat vaikeaa kertoa niin en ole koskaan seurustellut. Minulle on kaikki siihen liittyvä ihan vierasta. Olen yksinäinen myös ja samalla toisaalta tottunut olemaan yksin jo liikaakin. Lähes syrjäytynyt olen myös jos miettii oikeaa sanaa, vaikka en itse käytäkään sitä. Sen lisäksi omaan pitkän kiusaamistaustan, joka edelleen vaikuttaa siihen miten näen itseni ja samalla kuinka vaikeaa minun on päästää ketään lähelleni ja tutustua tai kertoa mitään itsestäni.

Jos nyt ajattelenkin seksiä jonkun kanssa niin se olisi ihan mahdotonta. Olen siis neitsyt edelleen ja en tiedä miten koskaan voin olla alasti kenenkään nähden. Toki seurustelussa muutkin asiat tulisivat varmasti ongelmaksi. Olisihan niitä muitakin paljon, mutta ei jaksa enempää kirjoittaa. Yksi asia tuli vielä mieleen oli nukkuminen jonkun kanssa samassa sängyssä tai huoneessa. En tiedä pystyisinkö nukkumaan, kun nyt siitäkin on tullut muutenkin minulle liiankin vaikeaa. Joskus mietin, että meille joilla "ongelmia ja vaikeuksia liikaakin elämänsä itsensä kanssa" pitäisi tehdä jotkut omat "seuranhakusivut", jotta emme edes yrittäisi pilata kenenkään "normaalin" elämää. Samalla se on niin kovin vaikeaa ja häpeällistäkin yrittää olla niin tavallinen tyyppi, kun ei oikeasti pysty edes siihenkään. Kyllä ne asiat tulisivat nopeasti esiin. En halua valehdella, mutta en kestä kenenkään ihmettelyä, sääliä tai sitä kuinka saan taas hävetä itseäni.