Olen syntynyt -74 ja noin 11-vuotiaaksi asti sain piiskaa ja remmiä. Muita samanikäisiä kohtalotovereita?

Olen syntynyt 1980. 

Piiskaa ja tukkapöllyä tuli kyllä aika paljon, mutta kaikki syystä sanoisin. En totellut ja säännöt olivat selvät. 

Vierailija kirjoitti:

Ketjun lukeneena, te kaikki kuritusta saaneet vaikutatte tolkun ihmisiltä, osaatte kirjoittaa hyvin ja pystytte analysoimaan saamaanne kuritusta ja ainakin kirjoitustenne perusteella voisi päätellä, ettei teistä tullut narkkeja, juoppoja, vankilan asukkeja.

Herää kysymys, tekivätkö vanhempanne sittenkin jotain oikein kun teistä tuli kunnollisia kansalaisia.

Jos vertaa nykymenoon esim. kouluissa, missä opettajille haistatellaan, koulukavereita kiusataan, nuoret ryöstävät toisiaan kaduilla ja käyttäytyvät muutenkin väkivaltaisesti, oliko se vanha tapa sittenkin toimivampi kuin nykyinen vapaus ja rajattomuus?

Mitään muutako ei ole kuin kaksi ääripäätä? Hakkaaminen tai rajattomuus? Tuohon väliin asettuu se NORMAALI kasvatus, johon ei kuulu hakkaamista, mutta asetetaan rajat lapselle. Meillä ei ole harrastettu mitään väkivaltaa kasvatuksessa, ei edes tukistamista, mutta rajat on laitettu. Ei haistatella, kiusata tai ryöstetä ketään.

Kyllä vaan meilläkin oli. Eihän se meillä ainakaan oikeasti ollut mitään "hakkaamista". Pikkunäpäytys, jos ei sana kuulunut. Se oli silloin tapa kasvattaaa. 

Aikuisena ymmärrän tilanteet. 

Moni toteaa saaneensa piiskaa/tukkapöllyä "ihan syystä", niin olisin utelias kuulemaan, mitkä ovat sellaisia tuhmuuksia lapsen tekemänä, että fyysinen kuritus on ollut mielestänne kohtuullinen seuraus?

Olen syntynyt -89, sain fyysistä kuritusta osakseni johonkin suunnilleen kouluikäiseksi asti, syy ei oikeastaan ikinä ollut itselleni kovin selvä. Suurinta osaa en edes muista enää asiayhteyttä, enimmäkseen muista hämmennyksen tunteen, kun äiti yhtäkkiä pillastui huutoraivoon, retuutti ja päätti että nyt on selkäsaunan paikka.

Yksi kerta ainakin oli kun olin 3 tai 4 vuotias, leikin aidatulla pihalla jossa pihatielle oli metalliportti, tiesin toki että autotielle ei saanut mennä. Mutta kokeilin huvikseni, mahdunko mönkimään portin leveästä raosta. Mahduin, tästä riemastuneena sitten möngin samantien takaisin (eli en ollut karkaamassa tai mitään). Äiti raivostui ja selkään tuli. Hän oli paikalla kyllä kun menin portin kalterien välistä ja tulin samantien takaisin.

Toisen kerran luulen, että myöhästyin jostain.

Kolmannesta kerrasta minulla on mielikuva, että kiipesin ehkä johonkin puuhun.

Muuten en muista yhtään mistä selkäsaunat tuli, mutta sen tiedän että joka kerta äidin raivo tuli yllätyksenä enkä tiennyt tehneeni mitään väärää.

Kouluttamattomat vanhemmat mätki lapsiaan vielä kasarilla. Omassa kaveripiirissä kukaan ei saanut selkään, mutta vanhemmat olikin aidosti aikuisia lapsia saadessa ja olivat fiksuja ihmisiä. Juuri näissä matalasti koulutetuissa ja nuorena lapsen saaneissa perheissä surutta vielä piiskattiin koko 80-luku. Tuntui oudolta, kun omassa kodissa oli aivan selvä, ettei mitään tukkapöllyjä, luunappeja saati piiskaa jaella lapsille. 

Karmeinta on, että tänä päivänä tiedän pari perhettä, joissa todennäköisesti on fyysistä kuritusta. Jos olisin varma, tekisin lasun.

11v sain oikeasti tosi kovan selkäsaunan, kun olin varastanut kaupasta lakritsikarkkipussin vuonna 1995. Kotona isä riisui heti kun astuin kotiin housut, nosti polville ja risulla veteli pepun helläksi.

X-sukupolvi on hiljainen kärsijä. 

Kyllä sai moni kaverikin piiskaa vanhemmilta vaikka 90-luvulla syntyneitä oltiin. Äiti piiskasi minua pienenä ja säilytti risua hyllyn päällä joka hävetti minua. En muista kuin yhden selkäsaunan kunnolla, olin varmaan 7 vuotinen ja riehuin jotain. Isä tuli nahkavyön kanssa ja kantoi minut huoneeseeni laittoi minut mahalleen sängylleni. Isä piti kiinni siten että en pystynyt ollenkaan liikkumaan vaikka tosissani yritin pistää hanttiin ja vetäisi housut alas. Siinä sitten olin pylly paljaana. Päätin etten itke koska olinhan jo mielestäni niin iso poika mutta kun remmi kävi töihin kipu oli heti aivan sietämätöntä ja parruin kuin vauva välittömästi sitten seuraava muistikuva on kun isä lähtee pois huoneesta ja jään itkemään sänkyyn. En muista mikä oli viimeinen kerta kun sain piiskaa mutta mielestäni sitä ei enään annettu noin 7 ikävuoden jälkeen. Jouduin kuitenkin olemaan varuillani joitakin vuosia. Mieleeni on jäänyt kun olin 12 vuotisena lintsannut pitkään koulusta niin äiti vihjasi että voi olla että isä antaa selkään kun tulee kotiin, äiti kuitenkin myöhemmin kertoi että isä ei halua sinua enään kurittaa eli luulen että äiti oli ehdottanut että otetaan piiska takaisin käyttöön ja pyytänyt isää piiskaamaan minut koska ei itse olisi siihen enään kyennyt. Olen jälkeen päin miettinyt minkälainen kokemus olisi ollut jos isä olisi päättänyt minut vuosien jälkeen piiskata kun itse kuvittelin jo olevani turvassa. Muistan koulussa naisopettaja kyseli oudosti ensin että ketä on tukistettu jotkut viittasi mutta kun hän kysyi piiskaamisesta opettaja kävikin kyselemään yksityiskohtaisemmin kukaan ei hirveän tarkasti halunnut kertoa itse olin hiljaa koska vielä vuosia myöhemmin menin aina vaikeaksi kun piiskaaminen tuli puheeksi.

Aika pitkälti joo sama. Olen muutaman vuoden nuorempi ja vikan kerran sain selkääni oikein kunnolla kun olin 15-vuotias. Sen jälkeen meni pari vuosikymmentä ilman minkäänlaista väkivallan uhkaa mutta vikan n. 10 vuoden aikana on uhattu vanhempani toimesta niin turpiin vetämisellä kuin lyömisellä (en tiedä mitä eroa näillä loppupeleissä olisi) ja ihan rehellisesti ta ppamisellakin muutamaan kertaan.

Olen kuulemma täydellisen turha ja pettymys eikä mun olisi pitänyt ikinä syntyä. Mä en todellakaan tiedä mitä pahaa ja / tai väärää olen tehnyt, mutta ilmeisesti se riittää että olen olemassa.

Ethän vain ole enää missään tekemisissä vanhempiesi kanssa?

65 vuonna syntynyt, en ole edes tukkapöllyä saanut mutta äitini harrasti erittäin taitavaa henkistä väkivaltaa. Olen totaalisen epäonnistunut ihmissuhteissani sen vuoksi, ihme että olen vielä hengissä.

Joskus n. 16-vuotiaana se tukistelu loppui, olen -77. Luunapit ja tukkapöllyt sekä henkinen väkivalta. Isä myös hermostui ihan mitättömistä jutuista ja se ei jäänyt keneltäkään huomaamatta. Kissakin meni piiloon, kun ukko alkoi räyhätä. Traumaperäinen stressihäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko, ahdistuneisuushäiriö - se siitä seurasi. 

Vierailija kirjoitti:

Ruumiillinen kurittaninen on ollut Suomessa rikos vuodesta 1984. Hyvä, että edes silloin. Fyysinen väkivalta tosita ihmistä kohtaan on aina väärin, poikkeuksena vain poliisit ym. jotka joskus joutuvat työn vuoksi sitä käyttämään.

Eikä se suinkaan tarkoita, että sitä ennen kaikissa perheissä lapsia olisi hakattu.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaan meilläkin oli. Eihän se meillä ainakaan oikeasti ollut mitään "hakkaamista". Pikkunäpäytys, jos ei sana kuulunut. Se oli silloin tapa kasvattaaa. 

Aikuisena ymmärrän tilanteet. 

Pikkunäpäytys? Vai kipua tuottava luunappi? 

Nyt remmi mukaan kun menette käymään ja ehdota, jos maksettaisiin vähän kalavelkoja.

Minun pahoinpideltiin lapsena satoja kertoja, lyötiin korville, retuutettiin jaloista ja potkittiin.

Mies 1969 

Mut kasvatettiin pelkästään faijan antamilla selkäsaunoilla 70-80 luvuilla. Tavanomainen rangaistus oli remmillä hakkaaminen paljaalle takapuolelle, typ - 20-50 iskua täysillä. Vitsan saanti oli myös normi ja pajut piti ite käyä hakemassa. Selkäsaunat vähenivät kun murrosikä alkoi, mutta silloinkin tuli vielä 5-6 selkäsaunaa/ vuosi. Ja vielä amiksessa ollessa (18 vuotiaaksi saakka) pari tolkutonta remmitystä per vuosi vaikka olin iso äijä. Tiesin lainmuutoksesta 1984 muttei mulle ois tullu mieleenkään tehdä faijasta ilmoituksia. Purin hampaat yhteen ja otin remmin iskut vastaan kuin mies. Nuorempana usein paruin äänen käheeksi ja pylly oli verijuomuilla. Tämän vuoksi oon antanut muutamia selkäsaunoja omille lapsilleni - en pystynyt omien kokemusteni jälkeen katkaisemaan kehää. Myös vanhin poikani (1989) on käyttänyt selkäsaunoja omiin lapsiinsa. Ite sain viimeisen remmityksen kesällä 1988 sen takia, että ilmoitin tyttöystävän raskaudesta (em. poika). Faija pieksi mut koska asuin kotona (vaikka olinkin täysi-ikäinen). Kuitenkin amis tuli käydyksi ja oon elättäny perheeni eli en jäänyt entiseen kotiin asumaan kun lapsi syntyi.

Pistitkö faijalle hanttiin vai antauduitko vapaaehtoisesti? Entäs oliko silminnäkijöitä?  

Pistitkö faijalle hanttiin vai antauduitko vapaaehtoisesti? Entäs oliko silminnäkijöitä?  

Kuulostaa kauhealta. Muillakin voinut olla ikäviä kokemuksia jossain määrin tai tyly vanhempi, muttei ihan tuota.