Olen syntynyt -74 ja noin 11-vuotiaaksi asti sain piiskaa ja remmiä. Muita samanikäisiä kohtalotovereita?

vm -71, ikinä en saanut remmiä enkä mitään muutakaan ruumiillista kuritusta.

En ole saanut omilta vanhemmilta ruumiillista kuristusta. Omassa huoneessa piti yksin kiukuta mutta lohdutusta ei tullut.

-75 syntynyt ja sain milloin koiranremmillä, milloin ihan koivun vitsalla selkääni. Perusteena oli, että se joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa. Tulipa tosi rakastettu olo.

VM-77. Olen saanut tukkapöllyä ja niskasta on otettu kiinni kun olen tehnyt typeryyksiä ja suurimmasta osasta tämä oli ihan aiheesta. Pelasti minut varmasti joutumasta isompiin hankaluuksiin ja vääriin piirehin. Tämä siis ala-asteella. Silloin osa opettajistakin ja kavereiden vanhemmistakin antoi vielä tukkapöllyä.

Omaa lastani olen kerran rauhoittanut laittamalla käden hänen niskalleen määrätietoisesti, mutta en puristanut tai muutenkaan aiheuttanut mitään kipua. Ainoastaan rauhoittanut ja osoittanut koska on menty rajan yli. Meillä oli poikkeuksellinen tilanne, jossa lapsi oli tunteidensa vallassa ja väkivaltainen (ei ole tätä normaalisti). Tämä on riittänyt rauhoittamaan tilanteen ja sen jälkeen kun lapsi on rauhoittunut on käyty perusteellinen keskustelu, halattu päälle ja kerrottu että välitetään. Ei ole tämän jälkeen tarvinnut tätä toistaa.

Eiköhän ruumiillinen kuritus eli piiskaaminen, tukkapölly ja luunapit olleet 70-80 luvulla aivan normaalia kasvatusta ja useimmissa perheissä enempi sääntö kuin poikkeus. Tuskin aivan tavattomia ovat nykyperheissäkään, mutta asioita ei myönnetä edes nimettömissä kyselyissä.

Ketjun lukeneena, te kaikki kuritusta saaneet vaikutatte tolkun ihmisiltä, osaatte kirjoittaa hyvin ja pystytte analysoimaan saamaanne kuritusta ja ainakin kirjoitustenne perusteella voisi päätellä, ettei teistä tullut narkkeja, juoppoja, vankilan asukkeja.

Herää kysymys, tekivätkö vanhempanne sittenkin jotain oikein kun teistä tuli kunnollisia kansalaisia.

Jos vertaa nykymenoon esim. kouluissa, missä opettajille haistatellaan, koulukavereita kiusataan, nuoret ryöstävät toisiaan kaduilla ja käyttäytyvät muutenkin väkivaltaisesti, oliko se vanha tapa sittenkin toimivampi kuin nykyinen vapaus ja rajattomuus?

Minua hakattiin 17- vuotiaaksi. En ole toipunut ja tuskin toivunkaan. 25 vuotta jaksoin vatvoa kokemuksiani terapiassa, sitten totesin että mitä se turha toimittaa.

Minkä ikäisenä saa mielestänne lyödä takaisin?

Entä vanhusten hakkaaminen? Nehän on vähän kuin lapsia ja ne pitää saada tottelemaan. Aloitetaanko piekseminen heti eläkkeellä?

Viiskytlukulainen ja saanut remmiä mm. silloin, kun en tehnyt tarpeeksi liukkaasti töitä, jotka piti tehdä. Siis alle 10 vuotiaana. Ei se kipu vaan nöyryytys. Ahkeralla työnteolla olen yrittänyt ostaa hyväksyntää koko elämäni. Ja sen vuoksi minua on nöyryytetty, koska olen tehnyt töitä ja jos en ole jotain osannut niin olen opetellut. Liian kiltti ollut ja nuollut haavani yksin. Vanhempana vasta sanonut työpaikalla takaisin ja kysynyt suoraan, jos joku ilkeillyt ja heittänyt kapuloita rattaisiin. Harmittaa etten tehnyt sitä jo silloin nuorempana, mutta tunsin tosissaan itseni huonommaksi ja niin minua oli helppo kiusata. Oli pakko olla työpaikoissa vaikka se oli todella ahdistavaa joka päivä, kun ei ollut varaa lähteä pois ja kuitenkin kun lähti sutta pakoon niin karhu tuli aina vastaan. PRKLE.

Eli siitä selkäsaunameiningistä ja liikakurista tuli liikakiltteys oletan. Ei oo silti mitään katkeruuden tunteita kotia päin. Hyvä oli tarkoitus, mutta toteutus kyseenalainen. Muutamalle työkaverille voisin tänäkin päivänä sanoa suorat sanat, jos tilaisuus tulisi, mutta siinäkin jos ihminen olisi tänä päivänä lämpimän oloinen en raskisi tai haluaisi sanoa mitään.

Kyllä tuli piiskaa paljaalle persukselle, aina 15v asti. Se oli ainakin omassa lapsuuden ympäristössäni täysin normaali ja yleisin kasvatusmenetelmä eikä kukaan pitänyt sitä mitenkään ihmeellisenä. V....maista se toki oli, kyllä se opetti.

Vierailija kirjoitti:

Ruumiillinen kurittaninen on ollut Suomessa rikos vuodesta 1984. Hyvä, että edes silloin. Fyysinen väkivalta tosita ihmistä kohtaan on aina väärin, poikkeuksena vain poliisit ym. jotka joskus joutuvat työn vuoksi sitä käyttämään.

Muuten samaa mieltä, mutta eipä edes poliisien tulisi käyttää mielivaltaista väkivaltaa ketään kohtaan.

Kyllä olen saanut tukkapöllyä, läimäyksiä ja risulla kintuille. Olen 70-luvun lopulla syntynyt nainen. En yhtään muista, minkä ikäisenä alkoi ruumiillinen kuritus, epäilen että uhmaiässä. En myöskään muista, mistä syystä sain selkääni, ainakin "kiukuttelusta". Ja varmaan juuri tuosta minkä yksi mainitsikin, että ei tehnyt kotitöitä tarpeeksi nopeaan. Myös uhkailtiin lähettää lastenkotiin. Otin tämän todesta, koska yksi sukulaispoika oli lastenkodissa. Olin kiltti tyttö, kiitettäviä arvosanoja sain, ja tosi tunnollinen ja ujo, ns. kaikkien kaveri koulussa. Kuritus loppui kun olin 11v, ja kuulin että ruumiillinen kuritus on laissa kielletty. Kun seuraavan kerran tuli tukkapöllyä, ilmoitin että soitan lastensuojeluun. Kaiken huipuksi toinen vanhempani oli kasvatusalalla. Vaikka olenkin ulkoisesti menestynyt nyt aikuisiällä, niin kyllähän tuosta traumat jäi. Päivittäinen alakulo ja masentuneisuus, en osaa pitää puoliani, olen liian kiltti, ja en odota hyvää kohtelua kanssaihmisiltä. Olen vähän erakko. En kyllä tiedä, olisinko tällainen vaikka olisi ollut parempi lapsuus.

Syntynyt -70 ja äiti piiskasi (paljaalle takapuolelle), antoi luunappeja otsaan, tukisti. Tällaista alle kouluikäisestä alkaen. Etukäteen kerrotiin kuinka monta piiskausta tulee (esim. 10), ne laskettiin ääneen. Jos itki, tuli lisää. Aina itketti, koska se sattui, mutta jos halusi että piiskaaminen loppuu, piti pidätellä itkua. Piiskaaminen oli se kovin rangaistus, mutta yleensä se kuitenkin tuli itselle yllätyksenä - en siis ymmärtänyt mitä olisi pitänyt jättää tekemättä että olisi tältä välttynyt. Luunappeja ja tukistamista tuli sitten oikeastaan mistä vaan, mikä äitiä ärsytti (esim. nauraminen liian pitkään). Vähän vanhempana saattoi myös potkia.

Olin kiltti lapsi, yritin olla suututtamatta äitiä mutta sitä ei oikein voinut välttää. Fyysinen väkivalta loppui, kun siitä tuli laitonta (sisko ilmoitti soittavansa poliisille kun äiti oli käymässä käsiksi, ei sitten uskaltanut enää). 

Olen miellyttämisen haluinen, pelkään konflikteja, syön masennuslääkkeitä ja koen jatkuvaa ulkopuolisuutta. Äitiini olen harvakseltaan yhteydessä, meillä on aika asiallinen, mutta ei mitenkään läheinen suhde. 

Vierailija kirjoitti:

Sain, syntynyt -73.

Sekä isä että äiti hakkasi, siihen saakka kunnes olin 13. Olin tunnollinen, kiltti ja sain koulusta 8-10 arvosanoja. Jos en saanut 10:iä vaan pelkän 9:n kokeesta, niin isä veti turpiin tai hakkasi vyöllä reidet mustiksi. Valehtelivat että kaatuilin ja kaikki luuli kömpelöksi, tai että olisin pudonnut hevosen selästä kun olin huono ratsastaja. Alkoholisoituivat pahasti sen jälkeen kun olin aikuisiässä, ja kuolivat lopulta viinaan kyyskymppisinä.

Kun täytin 16, muutin poikaystävän kotiin, he pitivät minua kuin perheenjäsentä.

Vanhemmat eivät tulleet häihini, ei valmistujaisiini, poikaystävän perhe järjesti ylioppilasjuhlani. Vanhemmat eivät onnitelleet Laudaturin papereista, haukkuivat vaan tyhmäksi. Itse olivat duunareita, pakollisen peruskoulun käyneitä.

Onpa sinulla ollut sairaat vanhemmat.

On vaikea sanoa tarkasti, kuinka yleistä vastaavanlainen kohtelu on ollut samanikäisillesi. Jokaisen perheen ja kasvuympäristön tilanne on ainutlaatuinen, ja perheissä voi esiintyä erilaisia kasvatusmenetelmiä. On kuitenkin tärkeää muistaa, että fyysinen kuritus ei ole suositeltava tai hyväksyttävä kasvatuskeino. Nykypäivänä ymmärretään paremmin, että lapsen kasvattaminen ja kurittaminen tulisi tapahtua rakentavilla ja positiivisilla tavoilla, jotka edistävät lapsen hyvinvointia ja kehitystä. Jos koet tarvetta keskustella tai käsitellä kokemiasi asioita, on suositeltavaa hakea ammattiauttajan tukea, kuten psykologin tai terapeutin apua.

Sain kyllä selkään muutaman kerran! Piti aina hakea ite risu. Kerran huusi, että tuo halko! N78

En saanut remmiä mutta jos olisi tullut ..taitaisi juoppo isä saada samalla mitalla.

Sen verran reiluksi mieheksi olen kasvanut.

Koulukiusaamista oli ennen vanhaan varmasti ihan yhtä paljon kuin nykyisin, ei ruumiillinen kuritus sitä poista. Voisin jopa arvella, että enemmän oli.

Vielä mun ollessa ekaluokkalainen puhuttiin "kantelemisesta" eli siitä että kertoo aikuisille kiusaamisesta. Yhteiskunta oli kovempi eikä kiusaamisesta saanut tai kannattanut puhua. Siksi vaikuttaa, että kiusaamista on nykyään enemmän, koska siitä saa puhua.

-72 syntynyt. Ruumiillinen kurittaminen oli yhtä helvettiä. Mitään niin pahaa en koskaan tehnyt, että siitä olisi pitänyt lyödä remmillä tai vitsalla. Itsetunnon se murensi. Enkä pysty kunnioittamaan vanhempiani.

Ihan perus hommaa. Laki kun astu voimaan 80 luvun alussa niin sisarusten kanssa kertoiltiin vahnemmille että soitetaan poliisit just jos väkivaltaa ilmenee. Loppu siihen. Jotain satunnaisia tukkapöllyjä tuli mutta hakkaus loppui