Lue keskustelun säännöt.
Olen syntynyt -74 ja noin 11-vuotiaaksi asti sain piiskaa ja remmiä. Muita samanikäisiä kohtalotovereita?
17.10.2022 |
Niin, olenko siis ainoa suunnilleen samanikäisistä? Tuntuu, että sain tosi helposti remmiä, piiskaa ja myös tukkapöllyä äidiltä, vaikka peruskiltti tyttö olin. Koulussa menestyin ja olin rauhallinen, vaikkakin omatahtoinen. Kolme vuotta nuoremman veljen kanssa riideltiin kuten nyt usein lapset tuolla ikäerolla riitelevät, mutta aina kaikki meni minun syyksi ja seuraksena juurikin piiska ja remmi. Veljeäni ei tietääkseni koskaan piiskattu yms. Siitä toki olen vain iloinen, koska enhän tietenkään kenellekään sitä toivo.
Kommentit (129)
Kaikista väkivaltaisimpia, häiriintyneimpiä ja huonosti käyttäytyviä ovat melkein 80v kokemuksellani selkäsaunoja saaneet. Onneksi omat vanhempani olivat sen verran fiksuja etteivät koskaan kajonneet lapsiin. Ei lapsiin tai puolisoon kohdistuvassa väkivallassa yleensäkään kyse ole vanhempien sukupolvesta vaan enemmänkin sivistyneisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä synnyin -90. Isä ei varsinaisesti kurittanut, yhden kerran muistan että repi vaatteista mikä nipisti. Äidillä oli uunin päällä koivuniemenherra eli risu. Sitä sain useamman kerran. Lisäksi äiti repi hiuksista, istui päällä, löi tiskirätillä ja ravisteli. Pahimmat oli uhkaukset että haluaisi ta ppaa. Erosivat isän kanssa ja jäin äidille. Minut huostaanotettiin lopulta kun äiti ei jaksanut kanssani ja kerroin opettajalle mitä kotona tapahtuu. En ole tekemisissä isän enkä äidin kanssa.
"omatahtoinen". Eli itsepäinen.
Vierailija kirjoitti:
Jos joku on sitä mieltä, että lasta voi kurittaa fyysisesti ihan syystä, niin miettikää vastaavaa toimintaa aikuisten kohdalla. Lapsi vaurioituu väkivallasta paljon helpommin ja syvemmin kuin aikuinen, mutta aikuisia ei rangaista väkivallalla.
Tuntuisiko oikealta jos esimerkiksi ylinopeudesta poliisi leipoisi oikein huolella turpaan? Jos ei, niin miksi se olisi oikein lasten kohdalla?
Suomessa olisi ainakin paljon autoilijoita silmä mustana. Viimeisin älykääpiö perjantaina jarrutti ensin peilijäällä väistämisvelvollisena risteyksessä pitkäksi, mutta eihän siitä mitään voinut ottaa opiksi, vaan sama kaveri tuli peippailemaan puskuriin kiinni, kun ajelin kaupunkialueella varovasti 40 km/h mukaan ja aloin hiljentämään kitkoilla ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun lukeneena, te kaikki kuritusta saaneet vaikutatte tolkun ihmisiltä, osaatte kirjoittaa hyvin ja pystytte analysoimaan saamaanne kuritusta ja ainakin kirjoitustenne perusteella voisi päätellä, ettei teistä tullut narkkeja, juoppoja, vankilan asukkeja.
Herää kysymys, tekivätkö vanhempanne sittenkin jotain oikein kun teistä tuli kunnollisia kansalaisia.
Jos vertaa nykymenoon esim. kouluissa, missä opettajille haistatellaan, koulukavereita kiusataan, nuoret ryöstävät toisiaan kaduilla ja käyttäytyvät muutenkin väkivaltaisesti, oliko se vanha tapa sittenkin toimivampi kuin nykyinen vapaus ja rajattomuus?
Osa kuritusta saaneista jatkaa sitä samaa väkivaltaa;: kohteena eläimet, kumppanit, lapset....!! Osa kykenee lopettamaan tuon kierteen.
Lapset VOI kasvattaa ilman väkivaltaa, opettamalla arvoja, kunnioittamaan läheisiä, keskustelemalla ja OMALLA ESIMER
Sosiaalisuuden merkitystä ylikorostetaan varhaiskasvatuksessa, kun introverttiudesta on tullut kasvatustieteellisessä jonkinlainen mörkö. Minä väitän, että lapset jotka puuhastelevat toisten lasten lisäksi vanhempiensa kanssa todennäköisemmin oppivat maltillisuutta ja kärsivällisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni toteaa saaneensa piiskaa/tukkapöllyä "ihan syystä", niin olisin utelias kuulemaan, mitkä ovat sellaisia tuhmuuksia lapsen tekemänä, että fyysinen kuritus on ollut mielestänne kohtuullinen seuraus?
Olen syntynyt -89, sain fyysistä kuritusta osakseni johonkin suunnilleen kouluikäiseksi asti, syy ei oikeastaan ikinä ollut itselleni kovin selvä. Suurinta osaa en edes muista enää asiayhteyttä, enimmäkseen muista hämmennyksen tunteen, kun äiti yhtäkkiä pillastui huutoraivoon, retuutti ja päätti että nyt on selkäsaunan paikka.
Yksi kerta ainakin oli kun olin 3 tai 4 vuotias, leikin aidatulla pihalla jossa pihatielle oli metalliportti, tiesin toki että autotielle ei saanut mennä. Mutta kokeilin huvikseni, mahdunko mönkimään portin leveästä raosta. Mahduin, tästä riemastuneena sitten möngin samantien takaisin (eli en ollut karkaamassa tai mitään). Äiti raivostui ja selkään tuli. Hän oli paikalla kyllä kun menin portin kalterien v
"Moni toteaa saaneensa piiskaa/tukkapöllyä "ihan syystä", niin olisin utelias kuulemaan, mitkä ovat sellaisia tuhmuuksia lapsen tekemänä, että fyysinen kuritus on ollut mielestänne kohtuullinen seuraus?"
Lapsi on loppuun asti lojaali vanhemmalleen. Tämä on ollut välttämätöntä että lapsi selviää hengissä. Joten lapsi takertuu, vaikka vanhempi olisi mikä kusipää. Miettikää nyt ihan oikeasti, nyt olette itse aikuisia, voisitteko löydä (remmillä, monta kertaa) vaikka viisivuotiasta. Pystyisittekö edes? Ja mitä mieltä olette sellaisesta, joka pystyy? Onko se ihan terve, tekeekö se ihan oikein?
Lapsen lojaalius vanhemmalleen on monesti järjen vastaista. Adoptoidut kuvittelee että vanhempi on ollut "pakotettu" hylkäämään hänet, on oikeasti hieno ja upea ihminen ja tulee pelastamaan heti kun voi. Tai että syy "hylkäämiseen" onkin lapsessa, ei vanhemmassa. Vanhempi on virheetön. Vanhemmassa ei voi olla vikaa, vaan syy on lapsessa.
Ihan samaa kaavaa toistaa pahoinpidelty lapsi. Vika on minussa, lapsessa, ansaitsin sen. Vanhempani on virheetön.
minua kasvatettiin 60-luvulla varmaan tyypilliseen ajan tapaan. Äiti löi joka päivä (mummulta perityllä) pyykkikartulla. Perustelu oli se, että jos en ollut juuri sinä päivänä mitään pahaa tehnyt, niin kuitenkin olin tehnyt jotain, josta en vaan ollut jäänyt kiinni.
Syntymäpäivänä äiti kuitenkin löi pullapitkolla, joka kuivattiin juuri tätä tarkoitusta varten. Se pitko sitten syötiin seuraavana sunnuntaina jälkiruuaksi, eli tehtiin ns. pullamaitoa. Kuivan pullaviipaleen päälle kaadettiin kuumaa maitoa ja annos koristeltiin mansikkahillolla. Se oli reilua sentään ja pullamaito erinomainen jälkiruoka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suloinen tarina! Taidanpa nauttia tänään aamiaiseksi pullamaitoa.
Olen syntynyt 70-luvun keskivaiheilla ja sain luunappeja ja tukkapöllyä. Muutaman kerran sain piiskaa pyllylle, siis ihan risuja piti itse kerätä ja niillä sitten lyötiin paljaalle persiille. Siitä muistan nöyryyttävän olon vieläkin. Mutta nuo oli ennen kouluikää.
Kiltti kakara olin, vähän arka jopa. Koulussa keskiarvo oli aina yli 8, en kiusannut muita, yritin olla reipas aina, vaikka nyt kun tiedän introvertin luonteeni, ei ihne että se tuntui rankalta silloin. Veljeni ei tainnut ikinä saada piiskaa, hän olikin esikoinen ja kaikessa hyvä.
En tiedä, jäikö traumoja, mutta jotenkin olen aina purkanut kaiken hoivaviettini eläimiin, olen ottanut hoiviini hylättyjä eläimiä, olen hoitanut pelkääviä ja hakattuja hevosia jne. Lapsia ei tullut hankittua, kai pelkäsin etten osaa hoitaa niitä oikein. Tiedä sitten, mistä nuo ajatukset tulivat. Elämäntehtäväni on olla hyvä eläimille, jotka ovat olleet pahojen ihmisten armoilla. Pystyn kai samaistumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
minua kasvatettiin 60-luvulla varmaan tyypilliseen ajan tapaan. Äiti löi joka päivä (mummulta perityllä) pyykkikartulla. Perustelu oli se, että jos en ollut juuri sinä päivänä mitään pahaa tehnyt, niin kuitenkin olin tehnyt jotain, josta en vaan ollut jäänyt kiinni.
Syntymäpäivänä äiti kuitenkin löi pullapitkolla, joka kuivattiin juuri tätä tarkoitusta varten. Se pitko sitten syötiin seuraavana sunnuntaina jälkiruuaksi, eli tehtiin ns. pullamaitoa. Kuivan pullaviipaleen päälle kaadettiin kuumaa maitoa ja annos koristeltiin mansikkahillolla. Se oli reilua sentään ja pullamaito erinomainen jälkiruoka.
Sinun äitisi on ollut oikea kotihengetär. Pullamaito oli 1960-luvulla herkkujen herkku.
Oon syntyny -82 ja aloin saamaan piiskaa vasta viime vuonna
N42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt 1988 ja kyllä äiti antoi tukkapöllyä ja luunappeja
Ihan järkyttävää kuulla, että 18-vuotias mies ottaa isältä vapaaehtoisesti remmiä tai jää asumaan sellaisen isän kanssa.
Mä annoin omalle isälleni jo 9-vuotiaana oikein kovan spartalaisen pusun kun sain tarpeekseni ja 14-vuotiaana hankin uuden residenssin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaispa joku mulle joskus piiskaa kunnolla että olis peppu hellänä ja sitten ottais mut takaapäin. Ihan kostun ajatuksestaki.
Aivan kamalaa mitä monet ovat joutuneet kokemaan. Itse olen -71 syntynyt eikä meillä vanhemmat koskaan käyneet meihin lapsiin käsiksi millään tavalla. Oltiin broidin kanssa kyllä kilttejä ja varmaan aika "helppoja" lapsia, mutta en kyllä usko että olisivat kurittaneet meitä fyysisesti vaikkei oltaiskaan oltu aina niin kilttejä ja helppoja. Olen erittäin kiitollinen turvallisesta lapsuudestani ja meillä on perheen kesken edelleen hyvin läheiset välit.
Samoja ikiä ja sain remmistä, myös solkipäällä. Siitä tuli pahaa jälkeä. Sehän ei oikeastaan ollut enää piiskaamista vaan ruoskimista.
Kaveri sai vyöstä, jos ei ollut yhdeksältä illalla kotona.
Olen syntynyt 90-luvulla ja muistan saaneeni remmillä pyrstöön lapsena ainakin kerran mutta syytä siihen en kyllä saa mieleeni. Enkä usko tehneeni mitään hirvittävän pahaa, koska olin tunnollinen ja kiltti tyttö. Pärjäsin hyvin koulussa, yritin parhaani mukaan noudattaa kodin sääntöjä, huolehdin pikkusisaruksistani, enkä koskaan vaikka haistatellut vanhemmilleni. Tiesin, että vastaan sanominen tai joskus oman mielipiteenkin ilmaiseminen olisi vain tuonut mukanaan harmia. Minulla oli tiukka kuri ja arestia tuli jos myöhästyin vaikka minuutinkin kotiintuloajasta ja puhelin lähti pois milloin mistäkin syystä, tai tuli tietokonekielto. Teini-iän tunnemyrskyt ja ne vähäisetkin kapinahalut upotin raskaan musiikin kuunteluun. Sisaruksilleni porukat eivät enää oikein jaksaneet pitää jöötä, mikä on sinänsä hauskaa koska olin kaikkein helpoin lapsi ja muut ovat nyt aiheuttaneet kaikenlaista harmia minunkin edestäni :D
Kauheaa