Lue keskustelun säännöt.
"Maksaisin mitä tahansa että saisin viettää elämäni 70 tai 80-luvulla enkä tässä rappeutuneessa digimaailmassa. Töitä oli oikeasti enemmän. ...
17.10.2022 |
Hahaahahahahaaa voi näitä "jonne" juttuja 😅
Tosi hauskaa oli silloin juu, kun telkkari kanavia oli kokonaiset 2 kpl ja nekin lähetti ohjelmaa vain iltaisin.
Ei ollut Putinia, mitäs nyt vaan neuvostoliitto, kylmä sota ja jatkuva ydinsodan pelko. Suomettumisen takia tuli iso haloo jos joku täällä kehtasi kritoisoida neuvostoliittoa.
Ja sen ajan palkoilla ei mikään kyllä ollut halpaa.
Koronaa ei ollut mutta oli kausi jolloin pelättiin että suuri osa kansasta kuolee aidsiin.
Kommentit (922)
Kylläpäs kasarinostagia jaksaa kiukuttaa ihmisiä, toisaalta ymmärtäähän sen. Ensimmäistä kertaa 200 vuoteen nuoremman sukupolven keskimääräiset tulot eivät kasva vanhempia sukupolvia suuremmiksi. Nyt myös keskimääräinen elinikä on sekin kääntynyt laskusuuntaan osassa länsimaita. Elämme merkittävää murrosaikaa, vaikka kukaan ei sitä ääneen sanokaan.
Muutama vuosi sitten Hesari julkaisi artikkelin, jossa kerrottiin erikseen, miten kasarilla kaupasta sai muutakin kuin ruisleipää, punaista maitoa ja lauantaimakkaraa. Muuten epäilevät tuomaat eivät olisi uskoneet. Siitä piti tehdä artikkeli.
Enemmän kiinnostaa se kiihko, millä kasarinostalgiaa vastustetaan. Liekö ajatus edistyksestä, joka jatkuu hamaan tulevaisuuteen, kokenut kolauksen? Kaikki ei paranekaan, kun vuodet vierivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi televisiokanavaa iltaisin ja kaksi radiokanavaa riitti hyvin ja riittäisi mulle edelleenkin. Ihminen ei voi hyvin kun sillä on liikaa valinnanmahdollisuuksia
Sulle jää varmaan todella paljon rahaa säästöön jos elät jotain kasari elämää.
Halpoja itse tehtyjä ruokia kotona, ilmainen putkiteevee, ei nettiä, ei netflixiä, ei kännykkää, jne.
Aika moni Suomessa elää ilman tv:tä, tekee itse halpoja ruokia, eikä omista älykännyä saati jotain Netflixiä. Nämä ihmiset ovat työttömiä, joille 80-luvulla olisi ollut töitä mutta nykyisessä kilpailuyhteiskunnassa ei.
En ehkä itse ihan 80-luvulle haluaisi, mutta 90-luku ja aika ennen vuotta 2005 olivat hyviä. Töitä sai jos hankki koulutuksen ja osasi kirjoittaa hakemuksen ilman kirjoitusvirheitä.
Ei televisio ollut mikään ylellisyystuote 1980-luvulla. Olin silloin suhteellisen köyhä yliopisto-opiskelija, joka asui kolmen hengen soluhuoneistossa, mutta minulla ja molemmilla kämppäkavereilla oli omat väritelevisiot ja stereot omissa huoneissaan. Samoin useimmat tuntemani opiskelukaverit asuivat soluasunnoissa, mutta heillä oli silti omat televisiot ja stereot. Tuolloin opintoraha oli nykyistä selvästi pienempi ennen 1990-luvun opintotukiuudistusta, joten ylivoimainen enemmistö opiskelijoista otti opintolainaa.
No, ainahan täällä on ollut näitä maalaisia, joilla ei ollut kasarilla sähköjä eikä vesivessaa. Kerran viikossa käytiin pihasaunassa, tietenkin vettä säästäen. Lähin bussi kaupunkiin kulki viiden kilometrin päästä.
Saivatkohan jo sähköt, vai muuttiko nuorempi sukupolvi vihdoin kaupunkiin?
70-luvun ja 80-luvun eläneenä olen hiukan eri mieltä.
Olen erittäin kiitollinen että sain syntyä ennen tätä hullua aikaa ja nähdä jotain normaalimpaa.
Monikaan ei näy tietävän, että 70-luvulla oli paljon työttömyyttä - siksihän paljon muutti ihmisiä Ruotsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70- ja 80-luku olivat keskenään aika erilaisia.
Lisäksi... tuohon aikaan ihmisille syntyi tyttöjä ja poikia, ei muita sukupuolia. Tytöistä kasvoi naisia ja pojista miehiä jotka perustivat perheen nuorella iällä. Ja mikä ihmeellisintä, niin ihan ilman tindereitä!
Homoja oli 1%, eikä heihin kiinnitetty sen kummempaa huomiota. Nykyään homoja on 70%, ovat hyvin äänekästä sakkia ja heidän kunniakseen järjestetään suuria karnevaaleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Homoja on edelleen se 1%, mutta ne pitävät itsestään ääntä ikään kuin heitä olisi 70%.
Nykyaikana pahin ongelma on kuitenkin tuo, että päästään sekaisin olevia ihmisiä kuunnellaan ja täysin toimivia elimiä aletaan leikkaaman pois ja silpomaan näiden sekopäisten kuvitelmien vuoksi.
Sukupuoli on fyysinen ominaisuus. Ei sitä muuksi muuteta, jos potilaan psyyke on aivan sekaisin.
On kaikki mukavuudet ja härpäkkeet tänä päivänä, silti nuoria mielenterveyspotilaita on enemmän kuin koskaan. Lasten pahoinvointi ja huostaanotto lisääntyy. Mikä mättää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Homoja on edelleen se 1%, mutta ne pitävät itsestään ääntä ikään kuin heitä olisi 70%.
Nykyaikana pahin ongelma on kuitenkin tuo, että päästään sekaisin olevia ihmisiä kuunnellaan ja täysin toimivia elimiä aletaan leikkaaman pois ja silpomaan näiden sekopäisten kuvitelmien vuoksi.
Sukupuoli on fyysinen ominaisuus. Ei sitä muuksi muuteta, jos potilaan psyyke on aivan sekaisin.
Noin juuri,👍sitä tuossa tarkoitin.😉
Vierailija kirjoitti:
Ei televisio ollut mikään ylellisyystuote 1980-luvulla. Olin silloin suhteellisen köyhä yliopisto-opiskelija, joka asui kolmen hengen soluhuoneistossa, mutta minulla ja molemmilla kämppäkavereilla oli omat väritelevisiot ja stereot omissa huoneissaan. Samoin useimmat tuntemani opiskelukaverit asuivat soluasunnoissa, mutta heillä oli silti omat televisiot ja stereot. Tuolloin opintoraha oli nykyistä selvästi pienempi ennen 1990-luvun opintotukiuudistusta, joten ylivoimainen enemmistö opiskelijoista otti opintolainaa.
Yliopisto-opiskelijoilla on ollut ainakin suhteellisen varakkaat vanhemmat. Televisio oli köyhille vaikea hankinta 1980-luvulla ja monilla oli joko mustavalko-tv tai ainakin ajoittain tv:tä ei ollut lainkaan. Itsekin elin vuosia ilman tv:tä tuolloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Homoja on edelleen se 1%, mutta ne pitävät itsestään ääntä ikään kuin heitä olisi 70%.
Nykyaikana pahin ongelma on kuitenkin tuo, että päästään sekaisin olevia ihmisiä kuunnellaan ja täysin toimivia elimiä aletaan leikkaaman pois ja silpomaan näiden sekopäisten kuvitelmien vuoksi.
Sukupuoli on fyysinen ominaisuus. Ei sitä muuksi muuteta, jos potilaan psyyke on aivan sekaisin.
Tämä on se keskeisin ja merkitävin ongelma maailmassa. Kiitos sen esillenostosta,
Voi niitä aikoja, nyt kaikki kokeilemaan kuinka sujuu eläminen 70 luvun tapaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksi televisiokanavaa iltaisin ja kaksi radiokanavaa riitti hyvin ja riittäisi mulle edelleenkin. Ihminen ei voi hyvin kun sillä on liikaa valinnanmahdollisuuksia
Varsinkin kun tuo mediatarjonnan lisääntyminen ei kyllä ole lisännyt laatua lainkaan. Päin vastoin, kaikki on umpiasenteellista sontaa ja valtaosa tarjonnasta aivan turhanpäiväistä realitya ja viihdehöttöä. Kaikki kriittiset ajankohtaisohjelmatkin on lopetettu. Pahin virhe oli toki EUn liittymisen aikoihin YLEn oman uutistoimituksen lakkauttaminen. Uutiset ovat olleet siitä lähtien kansainvälisten propagandalähteiden suoraa kopiointia, joten ei ihme jos on tuntunut jo jonkin aikaa että eläisi jossain kaukaisessa ja köyhässä Ameriikkojen osavaltiossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei televisio ollut mikään ylellisyystuote 1980-luvulla. Olin silloin suhteellisen köyhä yliopisto-opiskelija, joka asui kolmen hengen soluhuoneistossa, mutta minulla ja molemmilla kämppäkavereilla oli omat väritelevisiot ja stereot omissa huoneissaan. Samoin useimmat tuntemani opiskelukaverit asuivat soluasunnoissa, mutta heillä oli silti omat televisiot ja stereot. Tuolloin opintoraha oli nykyistä selvästi pienempi ennen 1990-luvun opintotukiuudistusta, joten ylivoimainen enemmistö opiskelijoista otti opintolainaa.
Yliopisto-opiskelijoilla on ollut ainakin suhteellisen varakkaat vanhemmat. Televisio oli köyhille vaikea hankinta 1980-luvulla ja monilla oli joko mustavalko-tv tai ainakin ajoittain tv:tä ei ollut lainkaan. Itsekin elin vuosia ilman tv:tä tuolloin.
Ei tosiaankaan ollut kaikilla opiskelijoilla varakkaat vanhemmat. 80-luvulla opiskeltiin opintolainalla ja asuttiin soluasunnossa. Nykyään soluihin ei haluta, elintaso on noussut.
Vierailija kirjoitti:
70-luvun ja 80-luvun eläneenä olen hiukan eri mieltä.
Samoin. Tyhjä toimittaminen ja jonottaminen on vähentynyt hirvittävästi. Taloudenhoito on mielettömän helppoa. Se, mitä kukainenkin päättää tehdä lisääntyneellä vapaa-ajallaan on lopulta omissa käsissä. Voi vaikka roikkua netissä valittamassa, katsoa realitya tai tehdä jotain oikeasti kehittävää. Kaikessa ei tarvitse matkia muita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. 70- ja 80-luvuilla oli kumminkin edes jotain mikä loi uskoa huomiseen. Nykyään ei mitään. Ja täysin naurettavaa että televisiossa oli "vain 2 kanavaa". Se riitti hyvin. Mitä hyötyä että niitä on 20 kun ei mitään mitä viitsisi katsoa? Ja 80-luvulla hiukankaan varakkaammalla oli lautasantennit ja köyhemmälläkin vhs-nauhuri.
70-luvulla elintaso oli matalampi kuin nyt. Ne 80-luvun velkajuhlat olivat varmaan kivat, mutta se realisoitui aika ikävästi seuraavalla vuosikymmenellä.
Mitäs nyt luulet velkajuhlille käyvän?
Nollakoron velalla on paisuteltu ennennäkemätön kupla, joka kattaa koko maailman kaikki sopukat. Valtioista tavallisiin ihmisiin siis. Nyt korkoralli on alkanut ja tietäjät ovat sanoneet että parin prosentin korot kaatavat Italian, ja siitä sitten koko Euroopan, ja luultavimmin koko maailmankin.
Televisioillahan oli vielä lupamaksukin käytössä, joten ehkä ei ole opiskelijoille ollut järkevääkään hankkia televisiota sen lupamaksun takia, vaikka sen olisi kesätöillä tms. saanut ostettuakin.
Televisio-ohjelmat oli laadukkaampia, kanavia oli vain ne 2 kpl ja ohjelma-aikaa rajatusti, joten siihen valikoitiin paras mahdollinen sisältö. Laatu korvasi määrän hyvinkin.
Nykyään määrä on korvannut laadun ja televisio on menettänyt mielenkiintonsa ja arvostuksensa, se on vastenmielinen sontalaatikko nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sieltä nyt kaikkea kaipaa. Ehkä 90-luku oli sellaista parasta aikaa koskaan olla Suomalainen teini. Silloin maa oikeasti vapautui. Palkat oli oikeasti jonkinlaisessa balanssissa kulutason kanssa. Oli helppo opiskella ja interreilata. Nokia nosti Suomea. Silloin oli ainoa aika, kun Suomessa tunsi olevansa VAPAA.
Nykyajassa kuitenkin eniten huolettaa lapset. Itse muistan 80-luvun lapsuuden kun oltiin aina ulkona ja joka paikka oli täynnä ikätovereita. Oikeasti leikittiin, puhuttiin, mielikuvitus oli rajatonta.
Mitä nykyisin on? Puhelin? Kaikki tuijottaa puhelinta apaattisena hiljaisena ja yksinäisenä. Kuinka nämä koskaan voisivat pariutua? Sosiaaliset taidot on kuin pesukoneella. Ei sitä voi oppia näpsyttelemällä jotain viestejä.
Miten monta nykylasta tunnet? Kävin juuri veljenpojan juhlissa ja siellä 5 v lapset juoksentelivat pihalla ja leikkivät yhdessä, ihan kuin ennen vanhaan. Ei ollut puhelinta kellään.
Lapsia vaan nykyään valvotaan, eikä heitetä leikkimään keskenään koko päiväksi. Nykylapset käyvät myös harrastuksissa, eikä ehdi seisoskelemaan pihalla jos on treenit monta kertaa viikossa.
No viisivuotiaat ovat niin nuoria ettei heillä yleensä ole omaa puhelinta, mutta laita tuohon jokunen vuosi lisää niin kaikilla koululaisilla on. Ja esim. juuri sukujuhlissa kouluikäiset nuoret lähinnä räpläävät puhelinta. Hyvin kasvatetut osaavat olla hetken ilmankin ja jutella normaaleja. Puhelimeen kasvamisen huomaa nuoremmista nyt muutenkin joka paikassa. Itse kun vajaa nelikymppisenä perheettömänä miehenä tapailen välillä parikymppisiäkin naikkosia, niin onhan siinä melkoista kulttuurieroa älytekniikkaan liittyen. Tosin itseä nuo tekoälypelleilyt kiinnostavat varmasti keskimääräistä vähemmän.
Ei tuota ajatusta 70-80-lukujen paremmuudesta saa oitis dissata. Kyllä itse osaan ja pystyn ikäni puolesta vertaamaan näitä aikoja. Soittelin lankapuhelimella puhelinluettelon numeroita läpi tai kävelin suoraan firmoihin kysymään töitä ja aina toimi. Nythän kuulin että johonkin mäkkäriin oli persoonallisuustestit ja R-kiskalle töihin vaaditaan luottotiedot. Kas kun ei lentolupakirja. Ihan kuin ei haluttaisi palkata ketään vaan kiusata. Sitten joku ensimmäiseksi itkee kun ei ollut tarpeeksi kanavia telkkarissa kokkausohjelmille ja sille muulle autuaaksitekevälle. Itselläni oli sen verran vauhtia 80-luvulla ettei paljoa ehtinyt möllöttää telkkaria, Miami Vicelle piti oikein järjestää aikaa eikä toisinpäin. Nythän musiikki perustuu laatuun, soittotaitoon ja kestävyyteen eikö niin? Tai odottaako kukaan yhtään mitään missään tai milloinkaan mitään, useita viikkoja ilman terapian tarvetta? Kestääkö kukaan kohta mitään maailmassa ilman loukkaantumista tai varuiksi edes jonkun toisen puolesta?