Pariskunnasta toinen kotona, toinen töissä. Kuuluuko kotona olevalle kaikki kotityöt?

Vierailija kirjoitti:

Jos on esim. lasta kotona hoitamassa niin työtä sekin on eikä tietenkään silloin kuulu kaikki kotityöt toiselle. Jos on työttömänä kotona ja hakee silti töitä aktiivisesti, mikä sekin vie aikaa, niin silloin suurin osa kotitöistä kuuluu kotona olevalle, mutta ei kaikki.

Miksi suurin osa? Maksan puolet kuluista. Miksi minun pitäisi tehdä osa miehelleni kuuluvista töistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole työssäkäyvältä aikamoista hyväksikäyttöä? Toinen tekee kotona ruoat, pesee pyykit, siivoaa yms ja toinen vain elää kuin hotellissa?

Tavallaan kotona olevalla ei ole vapaa-aikaa ollenkaan, ei ole viikonloppuja.

No eihän sitä tarvitse joka päivä siivota. Eiköhän tuossa pitkästyisi, jos olisi kaiket päivät kotona vain tekemässä kotihommia.  

Voihan se kotona oleva neuloa tai askarrella jotain myyjäisiin. Se on ihan palkkatyöhän verrattavaa eikä hänen tarvitse yksin hoitaa kotitöitä. Muutenhan kotona etätöitä tekevän pitäisi tehdä kaikki kotityöt yksin, kun hän on päivät kotona.

No ei todellakaan ole palkkatyöhöln verrattavaa joku askartelu. Eikä etätöissä tehdä kotihommia, kuin korkeintaan tauoilla.

No niin, tulihan se sieltä. Sinun mielestä se isotuloisempi voi luistaa kotitöistä vain siksi, että hän tienaa enemmän rahaa. Ja lapsille sukkia neulova säästää perheelle rahaa. Osaat varmaan itse vertailla, kuinka paljon villasukille tulee hintaa itse neuloen verrattuna ostosukkiin.

Näyttää olevat n. 6 € pari:

https://www.xxl.fi/neomondo-hirvas-christmas-sock-unisex-sukat-punainen…

Ja kirppiksilta saa paksuja muutamalla eurolla.

7 veljestä langan hinta juuri nyt plussatarjouksessa 3 €/kerä, eli säästö itse tehdyissä sukissa 3 €.  Sinun pitäisi neuloa niitö sukkia 4 paria tunnissa, että pääsisit 12 e tuntihintaan. Ihan pikkaisen epäilen, ettet tuohon pysty.

Olen eri.

Ei varmaan pysty, arvosteluista päätellen. "Tuleeko villa muovisesta lampaasta", "Harhaanjohtavaa markkinointia, tuotteessa ei ole villaa".

Sukan paksuus ei tarkoita, että sukka olisi hyvä. Ei myöskään se, että materiaali on pehmeää.

Käsin tehtyjen villasukkien hinta on koosta ja mallista riippuen 10-50 euroa. Vaativammasta kirjoneuleesta tehty sukka on kallis, koska siihen menee paljon aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä meni niin aikoinaan, että minä tein kaikki kotityöt kotona ollessani lasten kanssa, hoidin tietty lapset kanssa. Viikonloppuisin kuitenkin jossain vaiheessa tuli skismaa, kun edelleen hoidin kaikki (heräsin lasten kanssa, tein ruuat päiväksi, ulkoilin lasten kanssa, puuhasin ja hääräsin ja laitoin lapset nukkumaan) Mies ehti tuolloin ottaa joskus päivän aikana kolmetkin lisäunet. Hän kyllä osallistui ja heräsi jos olin järjestänyt perheelle yhteistä toimintaa.

Yksi kerta sitten ihan romahdin ja sanoin, että viikonloput on mulle helvetillisiä. Mies rukka oli ihan ihmeissään ja kysyi, miksen ollut kertonut ajatuksistani..

Olin siis itse ajatellut, että tarjoan kaikille hauskaa. 

Miehet (mun kokemuksen mukaan) ottaa mielellään kaiken hyvän, jos sitä heille tarjotaan, eli pitäisi naisenkin vähän pyydellä apuja, eikä uhriutua

Ei ole naisen tehtävä kerjätä mitään "apuja". Jos mies ei hoida kotitöitä omassa kodissaan, se tarkoittaa että hän haluaa täysin tietoisesti pitää naisen kotiorjana.

Jos nainen haluaa apua, hän pyytää sitä. Jos mies haluaa apua, hän pyytää sitä. Ihan normaalia, ei kerjäämistä. Hyvä puhua asioista, molemmat tietää missä mennään. Uhriutuminen ei ole hyvä, se on passiivista aggressiota.

Eri

Kun se ei ole mitään auttamista, että kodissaan tekee kotitöitä. Se on joka ikisen aikuisen velvollisuus. Jos nainen pyytää apua tai mies lupaa auttaa kotitöissä, tuo ilmaisu sisältää oletuksen että kotityöt ovat naisen työ ja mies "auttaa" hyvää hyvyyttään.

Vierailija kirjoitti:

Jos kotona olevalle ei tee kun puolet kotitöistä ja vaatii työssäkäyvän tekemään toisen puolen niin samalla periaatteella töissäkäyvä on oikeutettu vaatimaan kotona olevaa maksamaan puolet elämän maksuista. Ei se naiset enää nykyään mene niin että nainen vaatii miestä tekemään puolet kotitöistä ja maksamaan kaikki maksut

Missä mielikuvitusmaailmassa elät? Tietenkin naiset maksavat puolet.

Riippuu ihan siitä syystä, miksi toinen on kotona.

Kotona oleva tekee kotityöt. Eihän niitä edes ole moneksi tunniksi.

Ihme nipottamista teillä on kotitöiden osalta.

Jos on työttömänä kotona,niin kaksi tuntia päivässä riittää kaikkiin kotitöihin aivan mainiosti.

Mieheni joutuu olemaan, ammattinsa vuoksi, sillointällöin työttömänä. Niina ajanjaksoina minun ei tarvitse tehdä mitään muuta kotona kuin pukea ja riisua itseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä meni niin aikoinaan, että minä tein kaikki kotityöt kotona ollessani lasten kanssa, hoidin tietty lapset kanssa. Viikonloppuisin kuitenkin jossain vaiheessa tuli skismaa, kun edelleen hoidin kaikki (heräsin lasten kanssa, tein ruuat päiväksi, ulkoilin lasten kanssa, puuhasin ja hääräsin ja laitoin lapset nukkumaan) Mies ehti tuolloin ottaa joskus päivän aikana kolmetkin lisäunet. Hän kyllä osallistui ja heräsi jos olin järjestänyt perheelle yhteistä toimintaa.

Yksi kerta sitten ihan romahdin ja sanoin, että viikonloput on mulle helvetillisiä. Mies rukka oli ihan ihmeissään ja kysyi, miksen ollut kertonut ajatuksistani..

Olin siis itse ajatellut, että tarjoan kaikille hauskaa. 

Miehet (mun kokemuksen mukaan) ottaa mielellään kaiken hyvän, jos sitä heille tarjotaan, eli pitäisi naisenkin vähän pyydellä apuja, eikä uhriutua

Ei ole naisen tehtävä kerjätä mitään "apuja". Jos mies ei hoida kotitöitä omassa kodissaan, se tarkoittaa että hän haluaa täysin tietoisesti pitää naisen kotiorjana.

Jos nainen haluaa apua, hän pyytää sitä. Jos mies haluaa apua, hän pyytää sitä. Ihan normaalia, ei kerjäämistä. Hyvä puhua asioista, molemmat tietää missä mennään. Uhriutuminen ei ole hyvä, se on passiivista aggressiota.

Eri

Kun se ei ole mitään auttamista, että kodissaan tekee kotitöitä. Se on joka ikisen aikuisen velvollisuus. Jos nainen pyytää apua tai mies lupaa auttaa kotitöissä, tuo ilmaisu sisältää oletuksen että kotityöt ovat naisen työ ja mies "auttaa" hyvää hyvyyttään.

Tietenkin. Pidän itsestään selvänä sitä, että molemmat tekevät kotitöitä, ja molemmat auttavat pyydettäessä. Ihan sama, miten päin sukupuolet menevät.

Jos jompikumpi kokee tekevänsä liikaa toiseen verrattuna, sitten avaa suunsa.

Sukupuolesta riippumatta on ihmisiä, jotka tekevät kotitöitä mielellään, ja niitä, jotka eivät.

Vierailija kirjoitti:

Kotona oleva tekee kotityöt. Eihän niitä edes ole moneksi tunniksi.

Ihme nipottamista teillä on kotitöiden osalta.

Jos on työttömänä kotona,niin kaksi tuntia päivässä riittää kaikkiin kotitöihin aivan mainiosti.

Mieheni joutuu olemaan, ammattinsa vuoksi, sillointällöin työttömänä. Niina ajanjaksoina minun ei tarvitse tehdä mitään muuta kotona kuin pukea ja riisua itseni.

Minä en ole mikään kodinhoitaja enkä palvelija, vaikka työttömänä olenkin. Maksan puolet kuluista ja teen puolet kotitöistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä meni niin aikoinaan, että minä tein kaikki kotityöt kotona ollessani lasten kanssa, hoidin tietty lapset kanssa. Viikonloppuisin kuitenkin jossain vaiheessa tuli skismaa, kun edelleen hoidin kaikki (heräsin lasten kanssa, tein ruuat päiväksi, ulkoilin lasten kanssa, puuhasin ja hääräsin ja laitoin lapset nukkumaan) Mies ehti tuolloin ottaa joskus päivän aikana kolmetkin lisäunet. Hän kyllä osallistui ja heräsi jos olin järjestänyt perheelle yhteistä toimintaa.

Yksi kerta sitten ihan romahdin ja sanoin, että viikonloput on mulle helvetillisiä. Mies rukka oli ihan ihmeissään ja kysyi, miksen ollut kertonut ajatuksistani..

Olin siis itse ajatellut, että tarjoan kaikille hauskaa. 

Miehet (mun kokemuksen mukaan) ottaa mielellään kaiken hyvän, jos sitä heille tarjotaan, eli pitäisi naisenkin vähän pyydellä apuja, eikä uhriutua

Ei ole naisen tehtävä kerjätä mitään "apuja". Jos mies ei hoida kotitöitä omassa kodissaan, se tarkoittaa että hän haluaa täysin tietoisesti pitää naisen kotiorjana.

Jos nainen haluaa apua, hän pyytää sitä. Jos mies haluaa apua, hän pyytää sitä. Ihan normaalia, ei kerjäämistä. Hyvä puhua asioista, molemmat tietää missä mennään. Uhriutuminen ei ole hyvä, se on passiivista aggressiota.

Eri

Kun se ei ole mitään auttamista, että kodissaan tekee kotitöitä. Se on joka ikisen aikuisen velvollisuus. Jos nainen pyytää apua tai mies lupaa auttaa kotitöissä, tuo ilmaisu sisältää oletuksen että kotityöt ovat naisen työ ja mies "auttaa" hyvää hyvyyttään.

Tietenkin. Pidän itsestään selvänä sitä, että molemmat tekevät kotitöitä, ja molemmat auttavat pyydettäessä. Ihan sama, miten päin sukupuolet menevät.

Jos jompikumpi kokee tekevänsä liikaa toiseen verrattuna, sitten avaa suunsa.

Sukupuolesta riippumatta on ihmisiä, jotka tekevät kotitöitä mielellään, ja niitä, jotka eivät.

Et ymmärtänyt.

Kuinka olette sopineet asiat hoidettavaksi? Mitä kotona oleva tekee sillä aikaa kun toinen raataa töissä perheen leivän eteen?

Minusta kotityöt jaetaan käytössä olevan ajan mukaan.

Jos molemmat ovat töissä kokoaikaisesti, jaetaan ne puoliksi, vaikka toisella olisi enemmän ylitöitä. Toki silloin voi ylityörahoilla ostaa palveluna noita.

Ja toki pyritään jakamaan niin, että omasta mielestä ikävemmät hommat on puolisolla ja hänestä ikävät sinulla. Minä pyyhin mielelläni aina pölyt ja pesen pyykit, jos ei tartte harvoida, ajaa nurtsia ja tehdä lumitöitä. Jos homma on molemmista ikävä, niin sitten faktuaalisesti puoliksi.

Jos on pieniä lapsia, niin se vanhempainvapaalla tms oleva on vähintään 8h päivässä hoitamassa lasta, silloinkin puoliksi oletuksena. Toki jos aikaa kotona olevalla jää, niin voi tehdä kotitöitä enemmän, paljon kiinni lapsista.

Jos on isompia lapsia tai koululaisia, niin silloin minusta voidaan laskea se hoidossa/koulussa vietetty aika pois. Silloin kotona oleva voi tehdä siinä suhteessa enemmän.

Jos toinen on täyspäiväinen opiskelija, kotityöt puoliksi, mutta mahdollisuuksien mukaan opiskeluja voi tehdä joskus enemmän, riippuen työn määrästä opiskeluissa.

Jos toinen on sairaslomalla, kotityöt puoliksi oletuksena, mutta jaksamisen mukaan voi kotona oleva tehdä enemmän, riippuen sairaudesta ja kunnosta.

Jos toinen on työttömän, mutta aktiivisesti hakee töitä, niin työn haulta jäävän ajan puitteissa, hän tekee enemmän. Toki jos oikeasti käyttää työpäivän joka päivä töiden hakuun, niin sitten puoliksi.

Jos toinen osa-aikainen, niin jäävän vapaa-ajan perusteella tekee enemmän kotona.

Jos toinen on vaan kotona ja lapset on jo isoja koululaisia, niin sitten minusta kotona oleva on vastuussa kotitöistä, mutta muu perhe auttaa pyydettäessä.

Ja jokaisessa tapauksessa kaikki perheessä laittaa itse omat pyykit pyykkikoriin, vaatteet kaappiin, astiat koneeseen, siivoaa jos jotain sotkevat (esim leivänmurut pöydältä), laittavat tavarat paikoilleen käytön jälkeen ja muu omien jälkien siivous. Lapsilla voi olla lisäksi kotitöitä esim viikkorahaa tai ruutuaikaa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on esim. lasta kotona hoitamassa niin työtä sekin on eikä tietenkään silloin kuulu kaikki kotityöt toiselle. Jos on työttömänä kotona ja hakee silti töitä aktiivisesti, mikä sekin vie aikaa, niin silloin suurin osa kotitöistä kuuluu kotona olevalle, mutta ei kaikki.

Miksi suurin osa? Maksan puolet kuluista. Miksi minun pitäisi tehdä osa miehelleni kuuluvista töistä?

Oletteko te pariskunta vai kämppiksiä?

Kumppanit tietysti molemmat haluavat toisilleen parasta, ja jos toisella on paljon töitä niin se toinen auttaa kotitöiden kanssa.

Ja jos yhdellä on vähemmän rahaa, niin toinen maksaa enemmän.

Ja jos jompikumpi on sairaana, niin terveenä oleva huolehtii hänestä.

Teen töitä kotitoimistossa ja sen myötä pystyn tauoilla tekemään kotitöitä. Tästä on ollut se seuraus, että mies ei edes hahmota, mitä kotitöitä täällä on. Hänen mielestään hänen osuudekseen riittää imurointi kerran kuussa ja lasten vienti kouluun aamulla.

Ei kuulu. Jos kotona olevalla on lapsia hoidettavana, niin lasten hoitaminen on päähomma. Siinä sivussa tehdään mitä keretään. Loput jaetaan. Jos taas toinen on kotona yksinään ilman lapsia, niin silloinkin kyllä on hyvä jakaa. Esim. pihatyöt on sellasia, että niitä on kätevä usein tehdä kahdestaan ja lisäksi ne on sille työssäkäyvälle ihan hyvää aktiviteettia vapaa-ajalle. Lisäksi aikuisen ihmisen on ihan hyvä laittaa ruokaa ja pestä pyykkiä edes silloin tällöin, että ei ihan vieraannut em. kotitöistä. Muuten voi käydä niin, että kun se kaikki kotityöt hoitanut osapuoli jossain vaiheessa palaakin työelämään, niin hänelle silti jää kaikki hommat, kun toinen on tottunut siihen, että mitään ei tartte tehdä.

Kotona oleva voi tehdä suurimman osan kotitöistä. Viikonloppuna töissä käyvä voi tehdä kotitöitä.

Riippuu miksi ollaan kotona, ja myös siitä, miten rahat jaetaan. Jos toinen on sairas, ei tee mitään. Jos hoitaa lasta, tekee mitä ehtii ja jaksaa. Jos menot jaetaan puoliksi, jaetaan myös kotityöt, riippumatta siitä, mikä on tilanne.

Minä olen kotona ja vaimoni käy töissä. Valtaosan kotitöistä hoidan mutten kaikkia. Meillä kaksi lasta joista toinen jo koulussa ja nuorempi täyttää tammikuussa kolme vuotta. Ruuat teen ainakin arkisin koska sopii perheemme aikatauluun parhaiten. Vaimo käy kaupassa ja saattaa siivota tarvittessa kotiin tultuaan jollen minä ehtinyt. Pyykit yms hoitaa kumpi tahansa mutta arkisin useimmiten minä kun olen paljon enemmän kotona. Leipominen ja viikonlopun ruoat ovat enemmän vaimon juttuja kun hän haluaa silloin ne hoitaa.

Jos ei ole lapsia, niin aikaa on tosi paljon tehdä kotitöitä ja silti jää vielä aikaa muuhun hommaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotona oleva tekee kotityöt. Eihän niitä edes ole moneksi tunniksi.

Ihme nipottamista teillä on kotitöiden osalta.

Jos on työttömänä kotona,niin kaksi tuntia päivässä riittää kaikkiin kotitöihin aivan mainiosti.

Mieheni joutuu olemaan, ammattinsa vuoksi, sillointällöin työttömänä. Niina ajanjaksoina minun ei tarvitse tehdä mitään muuta kotona kuin pukea ja riisua itseni.

Minä en ole mikään kodinhoitaja enkä palvelija, vaikka työttömänä olenkin. Maksan puolet kuluista ja teen puolet kotitöistä.

En kerralla, kun jään hoitamaan sairasta lasta kotiin, jätän pyykit pesemättä ja siivoamatta, koska se on siis oikeuteni? Tuskinpa vaimo ilahtuu, kun sanon hänen tullessa väsyneenä kotiin, että hoida oma osuutesi nyt, koska maksan puolet menoistamme.

Riippuu tapauksesta.

Esim. perinteisti kotirouvat ovat tehneet kaikki kotityöt ja näin tuonut oman osuutensa perheen hyväksi, kun toinen käy töissä ja tuo rahan pöytään, näin lisääntyy kaikkien hyvinvointi ja vapaa-aika. Suomessa ei juuri kotirouvia/herroja enää ole.

Jos toinen vanhempi on kotona perhevapaalla, veronmaksajien piikkiin, tietenkin kotityöt jaetaan puoliksi vanhempien kanssa, koska perhevapaat, jonka mahdollistavat työnantaja ja veronmaksajat ovat tarkoitettu parantamaan lapsen oikeutta, hyvinvointia ja kasvuja, eikä suinkaan lisäämään vanhempien vapaa-aikaa tai parantamaan elämänlaatua.

Sama jos kotona opiskellaan, ollaan työttömänä jne.

Moraalisesti ei ole oikein yhteiskunnan piikkiin lisätä kenenkään vapaa-aikaa tai tehdä kotitöitä, vaan jos ei viitsi itse tehdä, maksakoon omasta palkastaan siivoojan tai kokin, se ei ole yhteiskunnan tehtävä.