Pariskunnasta toinen kotona, toinen töissä. Kuuluuko kotona olevalle kaikki kotityöt?

Vierailija kirjoitti:

Minä teen meillä suurimman osan kotitöistä. Mies ainoastaan siivoaa minun kanssani yhdessä pari kertaa kuukaudessa. Mutta minä hoidan keittiön, teen ruoat, pidän yllä yleistä järjestystä ja pesen pyykit.

Katson, että tämä on minun hommani. Syyt:

- teen 30 % lyhyempää työaikaa

- olen paljon etätöissä. Otan keittiön siivouksen jumppataukona ja kahvitaukona. Teen silloin sitä pientä arkiliikuntaa enkä makaa sohvalla

- minä kun olen enemmän kotona, niin ne ovat myös enemmän minun sotkujani

- miehen ansiosta vietämme viidenntähden lomia. En pysty ikinä maksamaan niistä lomista omaa osuuttani, joten kompensoin yhteistö hyvää tällä toiminnallani.

- en näe mitään syytä, miksi toimisin toisin.

Sinä olet niitä harvoja naisia mitkä arvostaa kumppaniaan eikä olet että kumppanisi on vain kävelevä rahapussi ja palvelija

Jenni.86 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jenni.86 kirjoitti:

Minä teen meillä lähes kaikki kotityöt. Teen osa-aika työtä. Mieheni on johtavassa asemassa ja tienaa hyvin. Mies omistaa meillä kaiken. Hän ostaa ruuat jotka valmistan.

miehen kirjoittama provo. kotilokki kirjoittaisi, että "minä ostan ruuat" (miehen luottokortilla, mutta sitä ei mainita)

Ei ollut miehen kirjoittama. Yleensä käymme yhdessä kaupassa. Tarkoitin mieheni maksaa ruuat. Hän ei luottokorttia minulle kyllä antaisi.

Meillä mies maksaa kaikki ruoat ja usein käy myös kaupassa. Ruokaa hän ei laita koskaan. Minulla on neljä luottokorttia, joista yksi on aktiivisesti käytössä, ja toiset satunnaisesti eri yhteyksissä. Kolme korteista on yhteisiä miehen kanssa, yksi on vain minun nimissäni.

Vierailija kirjoitti:

Kun puhutaan kotitöistä ja yleensäkin siivoomisesta niin onko vaadittava siisteys taso naisen määrittelemä vai onko siinä kuunneltu miehenkin mielipidettä mikä on riittävä?

Meillä on yhtenevä käsitys siisteydestä, eikä kumpikaan halua elää sikolätissä. Siksipä minä kotona olevana siivoan enemmän.

Miksi ajatellaan, että se kotona oleva makaa päivät sohvalla. Meillä on kaksi sohvaa, mutta en ole kummassakaan maannut koskaan, en päivällä enkä muulloinkaan. Olen makuuasennossa vain yöaikaan, n. 8 - 9 tuntia yhtäjaksoisesti. Se riittää vuorokausittaiseksi makaamiseksi. Kun olen yksin kotona, niin kahvia/teetä juodessani, syödessäni ja odotellessani istun keittiönpöydän ääressä, ja luen netistä lehtiä, vastailen sähköposteihin, viesteihin ja nyt kirjoitan tänne.

Vierailija kirjoitti:

Kotityöt kuuluvat aina naiselle oli sitten töissä kumpi vain. Tämä järjestely on jo Raamatussa. Mies voi tietenkin avustaa raskaammissa kotitöissä mutta sen tulee olla vapaaehtoista.

Me olemme uskovainen pariskunta. Mies tekee meillä 90 % kotitöistä, myös työpäivinään.

Ei Jeesuskaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan. Miestä kehotetaan rakastamaan vaimoaan kuin Kristus seurakuntaansa.

Jos on esim. lasta kotona hoitamassa niin työtä sekin on eikä tietenkään silloin kuulu kaikki kotityöt toiselle. Jos on työttömänä kotona ja hakee silti töitä aktiivisesti, mikä sekin vie aikaa, niin silloin suurin osa kotitöistä kuuluu kotona olevalle, mutta ei kaikki.

Kuuluu!

Vierailija kirjoitti:

Pääsen töistä klo 16, mies klo 17. Joten teen siinä tunnissa ruuan ja tarvittavat muut kotityöt.

Ohiksena: en lakkaa hämmästelemästä päivällisen syömistä klo 17. Eikö muilla kuin meillä ole iltamenoja? Harrastuksia, kokouksia, opintoja...? En itse osaisi nauttia päivällisestä, jos tietäisin, että kuudeksi pitää mennä kokoukseen (ja osa alkaa jo puoli kuudelta). Tai liikuntaharrastukset; miten sitä edes jaksaisi aterian jälkeen lähteä liikkumaan?

Minulle päivällinen on se hetki, kun saa vihdoin vaihtaa vapaalle. Sen jälkeen ei enää tarvitse lähteä minnekään eikä tehdä mitään. Meillä syödään arkisin 20.30-21 aikoihin, harrastusiltana klo 22 ja samoin viikonloppuina voi venähtää sinne saakka.

(Ja joo, tietysti tilanne on toinen, jos on lapsia, heille tuo on liian myöhään, mutta ajattelin lähinnä tilannetta, jossa on vain kaksi aikuista.)

Vierailija kirjoitti:

Miksi ajatellaan, että se kotona oleva makaa päivät sohvalla. Meillä on kaksi sohvaa, mutta en ole kummassakaan maannut koskaan, en päivällä enkä muulloinkaan. Olen makuuasennossa vain yöaikaan, n. 8 - 9 tuntia yhtäjaksoisesti. Se riittää vuorokausittaiseksi makaamiseksi. Kun olen yksin kotona, niin kahvia/teetä juodessani, syödessäni ja odotellessani istun keittiönpöydän ääressä, ja luen netistä lehtiä, vastailen sähköposteihin, viesteihin ja nyt kirjoitan tänne.

Kyllä minä heitän välillä pitkäkseni sohvalle, vaikka ahkera ja aikaansaava ihminen olenkin. Tuntuu ihan hitsin hyvältä oikaista koivet hetkeksi, kun on monta tuntia talsinut menemään kaikenlaisissa askareissa. Jos joku näkee ja ajattelee että onpa laiska, niin hänen murheensa se yksin on. En kyllä ala kenenkään takia pingottaa kotonani. 😄

Vierailija kirjoitti:

Jos on työttömänä, niin toki peruskotityöt kuten tiskikoneen täyttö ja arkipyykit ehtii tehdä työnhaun ohessakin. Samoin ruoanlaitto ainakin pari kertaa viikossa. Mutta sellaiset isommat kuten viikkosiivoukset imurointeineen kuuluvat molemmille.

Entäs tilanne, että toinen tekee etätöitä? Kuuluuko olettaa että tauoilla tehdään tällöin kotitöitä? Mua välillä itseäni harmittaa, että ne päivät jos en ole ehtinyt esim pestä tiskejä, puoliso aina muistaa huomauttaa tästä. Olen yrittänyt takoa hänelle, että pitäähän mun välillä saada pitää ihan oikeita taukojakin. Yleensä siis päivän aikana täytän tai tyhjennän astianpesukoneen ja laitan päälle, kerran tai pari viikossa pesen myös pyykkiä.

Etätyöpäivinä pesen pyykkiä, laitan tuokaa, tiskikoneen täytän ja tyhjennän, vaihan käsipyyhkeet, tai jos käsipyyhe loppuu, niin vsihdan uuden, pyyhin tasot..onnistui se piparkakkutalon kokoaminen ja koristelu 3 minuutin tauoilla viitenä eri työpäivänä. Lyhyilläkin tauoilla ehtii sen koneen laittaa pyörimään jme. Ongelmana on mies, joka ei omilla etätyöpäivinään saa miuta aikaan kuin lisää sotkua. Jättää tiskit minne sattuu, ei pyyhi jälkiään pöydältä, ei saa edes pedattua sänkyä jne. Itse tässä alankin olemaan kypsä siihen, että oma aika menee muiden jälkien siivoamiseen. Olenkin muistuttanut, että eikö siellä työpaikallakin ole "siivoa jälkedi. En ole äitisi "- lappuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääsen töistä klo 16, mies klo 17. Joten teen siinä tunnissa ruuan ja tarvittavat muut kotityöt.

Ohiksena: en lakkaa hämmästelemästä päivällisen syömistä klo 17. Eikö muilla kuin meillä ole iltamenoja? Harrastuksia, kokouksia, opintoja...? En itse osaisi nauttia päivällisestä, jos tietäisin, että kuudeksi pitää mennä kokoukseen (ja osa alkaa jo puoli kuudelta). Tai liikuntaharrastukset; miten sitä edes jaksaisi aterian jälkeen lähteä liikkumaan?

Minulle päivällinen on se hetki, kun saa vihdoin vaihtaa vapaalle. Sen jälkeen ei enää tarvitse lähteä minnekään eikä tehdä mitään. Meillä syödään arkisin 20.30-21 aikoihin, harrastusiltana klo 22 ja samoin viikonloppuina voi venähtää sinne saakka.

(Ja joo, tietysti tilanne on toinen, jos on lapsia, heille tuo on liian myöhään, mutta ajattelin lähinnä tilannetta, jossa on vain kaksi aikuista.)

Ei ole kellään muilla kuin teillä. Olette ainutlaatuisia. Ja tärkeitäkin, kun kokouksiakin! Mieti, meillä käydään nukkumaa klo 21. Pöyristyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääsen töistä klo 16, mies klo 17. Joten teen siinä tunnissa ruuan ja tarvittavat muut kotityöt.

Ohiksena: en lakkaa hämmästelemästä päivällisen syömistä klo 17. Eikö muilla kuin meillä ole iltamenoja? Harrastuksia, kokouksia, opintoja...? En itse osaisi nauttia päivällisestä, jos tietäisin, että kuudeksi pitää mennä kokoukseen (ja osa alkaa jo puoli kuudelta). Tai liikuntaharrastukset; miten sitä edes jaksaisi aterian jälkeen lähteä liikkumaan?

Minulle päivällinen on se hetki, kun saa vihdoin vaihtaa vapaalle. Sen jälkeen ei enää tarvitse lähteä minnekään eikä tehdä mitään. Meillä syödään arkisin 20.30-21 aikoihin, harrastusiltana klo 22 ja samoin viikonloppuina voi venähtää sinne saakka.

(Ja joo, tietysti tilanne on toinen, jos on lapsia, heille tuo on liian myöhään, mutta ajattelin lähinnä tilannetta, jossa on vain kaksi aikuista.)

Päivällinen syödään usein viideltä ja iltapala 20.30.

No itse ainakin tekisin, jos olen päivät pitkät kotona. Sitten vietetään mukavaa yhteisaikaa, kun toinen tulee töistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääsen töistä klo 16, mies klo 17. Joten teen siinä tunnissa ruuan ja tarvittavat muut kotityöt.

Ohiksena: en lakkaa hämmästelemästä päivällisen syömistä klo 17. Eikö muilla kuin meillä ole iltamenoja? Harrastuksia, kokouksia, opintoja...? En itse osaisi nauttia päivällisestä, jos tietäisin, että kuudeksi pitää mennä kokoukseen (ja osa alkaa jo puoli kuudelta). Tai liikuntaharrastukset; miten sitä edes jaksaisi aterian jälkeen lähteä liikkumaan?

Minulle päivällinen on se hetki, kun saa vihdoin vaihtaa vapaalle. Sen jälkeen ei enää tarvitse lähteä minnekään eikä tehdä mitään. Meillä syödään arkisin 20.30-21 aikoihin, harrastusiltana klo 22 ja samoin viikonloppuina voi venähtää sinne saakka.

(Ja joo, tietysti tilanne on toinen, jos on lapsia, heille tuo on liian myöhään, mutta ajattelin lähinnä tilannetta, jossa on vain kaksi aikuista.)

Päivällinen syödään usein viideltä ja iltapala 20.30.

Olen eri, mutta syön päivällisen noin klo 20. Neljältä syön pienen välipalan ennen kuin lähden lenkille. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä meni niin aikoinaan, että minä tein kaikki kotityöt kotona ollessani lasten kanssa, hoidin tietty lapset kanssa. Viikonloppuisin kuitenkin jossain vaiheessa tuli skismaa, kun edelleen hoidin kaikki (heräsin lasten kanssa, tein ruuat päiväksi, ulkoilin lasten kanssa, puuhasin ja hääräsin ja laitoin lapset nukkumaan) Mies ehti tuolloin ottaa joskus päivän aikana kolmetkin lisäunet. Hän kyllä osallistui ja heräsi jos olin järjestänyt perheelle yhteistä toimintaa.

Yksi kerta sitten ihan romahdin ja sanoin, että viikonloput on mulle helvetillisiä. Mies rukka oli ihan ihmeissään ja kysyi, miksen ollut kertonut ajatuksistani..

Olin siis itse ajatellut, että tarjoan kaikille hauskaa. 

Miehet (mun kokemuksen mukaan) ottaa mielellään kaiken hyvän, jos sitä heille tarjotaan, eli pitäisi naisenkin vähän pyydellä apuja, eikä uhriutua

Ei se ole mitään uhriutumista vaan monelta mieheltä suoranaista laiskuutta. Kuka oikeasti kuvittelee, että naiset mielellään tekevät kotitöitä? Että vähän kun saisi harrastaa jotain mieleistä, kun siivoilee, käy kaupassa, hoitaa lapset ja pyöräyttää vielä ruuat siinä samalla? Miehet voisivat lopettaa tuon avun tarjoamisen ja sen sijaan tehdä oman osansa eikä ihmetellä huuli pyöreänä, että mikä sitä toista nyt noin kiukuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Joudun tekemään töiden jälkeen kotityöt.

Muija ja 19v tytär ei sohvalka löhöämiseltään ehdi tehdä kotitöitä.

Lopeta nyt hyvä mies (oletettu) se kotitöiden teko.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään.

Nyt hemmetti - tunti vertaa siihen että toinen kymmenen tuntia poissa.

Teet ruokaa, siivoat, riittää aikaa katsoa televisiota tai jumpata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä meni niin aikoinaan, että minä tein kaikki kotityöt kotona ollessani lasten kanssa, hoidin tietty lapset kanssa. Viikonloppuisin kuitenkin jossain vaiheessa tuli skismaa, kun edelleen hoidin kaikki (heräsin lasten kanssa, tein ruuat päiväksi, ulkoilin lasten kanssa, puuhasin ja hääräsin ja laitoin lapset nukkumaan) Mies ehti tuolloin ottaa joskus päivän aikana kolmetkin lisäunet. Hän kyllä osallistui ja heräsi jos olin järjestänyt perheelle yhteistä toimintaa.

Yksi kerta sitten ihan romahdin ja sanoin, että viikonloput on mulle helvetillisiä. Mies rukka oli ihan ihmeissään ja kysyi, miksen ollut kertonut ajatuksistani..

Olin siis itse ajatellut, että tarjoan kaikille hauskaa. 

Miehet (mun kokemuksen mukaan) ottaa mielellään kaiken hyvän, jos sitä heille tarjotaan, eli pitäisi naisenkin vähän pyydellä apuja, eikä uhriutua

Ei ole naisen tehtävä kerjätä mitään "apuja". Jos mies ei hoida kotitöitä omassa kodissaan, se tarkoittaa että hän haluaa täysin tietoisesti pitää naisen kotiorjana.

Jos nainen haluaa apua, hän pyytää sitä. Jos mies haluaa apua, hän pyytää sitä. Ihan normaalia, ei kerjäämistä. Hyvä puhua asioista, molemmat tietää missä mennään. Uhriutuminen ei ole hyvä, se on passiivista aggressiota.

Eri

Riippuu tilanteesta. Jos kotona olija on nainen, niin ei kuulu. Jos taas mies, niin totta kai kaikki koti työt kuuluu tasa-arvon nimissä miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ajatellaan, että se kotona oleva makaa päivät sohvalla. Meillä on kaksi sohvaa, mutta en ole kummassakaan maannut koskaan, en päivällä enkä muulloinkaan. Olen makuuasennossa vain yöaikaan, n. 8 - 9 tuntia yhtäjaksoisesti. Se riittää vuorokausittaiseksi makaamiseksi. Kun olen yksin kotona, niin kahvia/teetä juodessani, syödessäni ja odotellessani istun keittiönpöydän ääressä, ja luen netistä lehtiä, vastailen sähköposteihin, viesteihin ja nyt kirjoitan tänne.

No leviäähän perse tällä ahkeruudella varmaan sentin vähemmän vuodessa, vrt sohvalla makaajaan.