Pariskunnasta toinen kotona, toinen töissä. Kuuluuko kotona olevalle kaikki kotityöt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy kyllä ihmetellä tätä joidenkin "puoliksi"-jankutusta. Minusta luonnollista on, että kotitöiden jakautumiseen vaikuttaa myös osapuolilla käytettävissä oleva vapaa-aika, ja se ei yleensä jakaudu tasaisesti.

Muita vaikuttavia tekijöitä ovat mm. mieltymykset sekä esimerkiksi omat vaatimukset siisteyden yms. asioiden suhteen.

Kotitalouden kuluihin osallistuminen ei mielestäni tässä asiassa juurikaan vaikuta.

Miksi sinusta aika ja raha eivät ole samanarvoisia?

Aivan samalla tavalla minä ihmettelisin sitä, jos (vakiintuneessa parisuhteessa) kulut pistettäisiin väkisin tasan silloinkin, jos puolisoiden tulot ovat täysin epäsuhtaiset. Mitään korrelaatiota kotitöiden tekoon en ymmärrä.

Eiköhän nämä kukin tee itselleen sopivalla tavalla. Tuskin on yhtä ainoaa sääntöä.

Meillä mä olin kotona ja tein suurimman osan kotitöistä. Vaikka mies toisinaan sanoikin, että hänellekin voi jättää jotain. Välillä sitten jätinkin, toisinaan en.

Ei meillä näistä asioista koskaan kuitenkaan riidelty tms. Asiat hoitu ja hoituu.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai kuuluu. Vaikka tekisi etätöitä kotona, niin kyllä sitä aikaa siihen on enemmän.

Ei ainakaan mene työmatkoihin aikaa

Ei, sillä kotona oleva nainen joutuu muutenkin tekemään 8h päivässä metatöitä, kuten kirjoittelemaan opettajille wilma-viestejä.

Se kotonassa oleskeleva lusmu lähtee ihan pian pois.

Näin lapsettoman näkökulmasta ei, ei toisen jälkiä tarvitse siivota tai kokata toiselle. Taloudessa on silti kaksi aikuista, ei koululainen ja kotiäiti. Mutta tottakai on ymmärrettävää ja järkevää, että kotona oleva tekee enemmän, kun on enemmän aikaa, mutta ei se voi olla mikään oletus, että kotona oleva on aina hoitanut kaiken.

Riippui tietenkin siitäkin minkä takia on kotona, mutta kyllä se päävastuu siivoamisesta ois sillä joka on kotona. Ei mun mielestä kaikkea kuitenkaan tarvi tehdä eikä sen useammin kuin normaali siisteys vaatii. Mikään "kotiorja" tarvi olla vaikka kotona on.

Itse aikoinaan tein kaikki kotityöt. Ajattelin, että tilanne muuttuu, kun menen töihin. Oletin että mieskin tämän osaa ajatella. Mutta tietäähän sen miten kävi: mies oletti että teen omien töiden lisäksi edelleen myös kotityöt. Jankkasi vain miten vaihtaa autoon renkaat 2x vuodessa. Erohan siitä tuli.

Jos töissä käyvälle kuuluu kaikki maksut niin kotona olevalle kuuluu kotityöt. Toinen vaihtoehto on se 50/50

Meillä molemmat käy töissä ja mies ei siivoa ollenkaan eikä teinit.

Ainut joka siivoaa olen minä. Ja pakko minun on siivota, kun muuten ei ikinä kukaan muu siivoa. Minä olen myös se, joka pesee yksin 4 hengen pyykit.

Te joiden mielestä kotona lapsia hoitavan tai opiskelevan täytyy siivota enemmän: kumman täytyy siivota kotona enemmän, jos molemmat on töissä, mutta toinen tekee etätöitä kotona?

Vierailija kirjoitti:

Mahdoton sanoa mitään noilla tiedoilla.

Jos joku hoitaa pientä lasta/lapsia kotona, ehtii tehdä vain osan, usein vain hyvin pienen osan. Puolikshan ne silloin menisi.

Jos lapseton pari ja toinen täysin terveenä työttömänä työnhakijana, hän voi varmaan tehdä normaalit kotityöt täysin.

Jotain menee kyllä pieleen, jos kahdenkin lapsen kanssa ei ehdi esim. valmistella aterioita, pitää perusjärjestystä yllä, pestä pyykkiä ja joutaa ulkoilun yhteydessä täydentäviä ostoksia. Laoset tekemiseen mukaan, ei niille pidetä kokopäiväistä ohjelmatoimistoa, vaan opetetaan myös sitä normaalia elämää.

Kaikkien etu on tass, että se työnhakija käyttää kunnollaxaikaa työnhakuun. Ehkä täydentää osaamistaankin. Toki siinä ehtii myös kotitöitä tekemään enemmän kuin työssä käyvä.

Vierailija kirjoitti:

Te joiden mielestä kotona lapsia hoitavan tai opiskelevan täytyy siivota enemmän: kumman täytyy siivota kotona enemmän, jos molemmat on töissä, mutta toinen tekee etätöitä kotona?

Jos sen toisen odotetaan tekevän etätöissä 7,5 tunnin työpäivää, niin se aika on varattu töihin. Eroa lähityöläiseen syntyy työmatkojen puuttumisesta, joten voi ajatella, että vähän enemmän ehtii. Ja meillä esim. etäpäivänä pyykkiä pestään ja tauolla ripustetaan, mutta ei tehdä tunnin imurointia työaikana.

Jos opiskelijalla on ns. täysi koulupäivä, sama juttu. Tai jos vaikka gradua tekee, siihen menee aikaa. Opiskeluaika ei ole kotityöaikaa.

Lasten hoidosta taas, pidättekö te siellä eskaria täyden ohjelmapalvelun kanssa, kun mitään ei ehdi tehdä? Lapset mukaan osallistumaan, kyllä siinä paljon saa aikaiseksi. Mutta toki iltaan ja viikonloppuun jää jaettavaksi kummallekin perheenjäsenelle kotitöitä.

Jos toinen elättää, niin se joka saa elatuksen, tekee kotityöt.

Valitsen mieluummin ulkomaalaisen naisen, elätän hänet ja teetän myös kotityöt. Tekevät mukisematta, koska näkökulmia on erilaisia.

t. Hyvätuloinen M33

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut kotirouva viimeiset kahdeksan vuotta, siitä lähtien kun muutimme pois Suomesta. Koska en ole töissä teen valtaosan kotitöistä. Käyn ruokakaupassa ja teen ruuat ja hoidan siivoamisen, pyykinpesun ja lasten harrastuksiin kuskaamisen. Vien myös yleensä autot huoltoon ja nyt kun remontoimme koordinoin kaikkea siihen liittyvää. Minulle jää silti runsaasti myös vapaa-aikaa. Ehdin päiväaikaan myös urheilla ja tavata ystäviäni yms.

Mun mielestä olisi aika kohtuutonta odottaa, että mies tulee kotiin ja alkaa sitten yhdessä tehdä kotihommia. Paljon kivempaa kaikille kun ne on tehty päivällä ja illalla voi sitten tehdä koko perheen kanssa muuta.

Minusta on kivempi tienata omat rahani kuin aikuinen.

Sinulle ei sitten taida sopia puoliso, joka haluaa kansainvälistä uraa. Jos oma raha on itsetunnolle välttämätön, se on tärkeä huomioida, kun perheen tulevaisuutta suunnittelee.

Lasten kanssa ulkoilla monta tuntia, sitten ripustetaan ulkovaatteet kuivumaan, tehdään ja tarjoillaan ruoka, nukutetaan pienempi, askarrellaan isomman kanssa, tarjotaan välipala, vessatetaan taas, ulkoillaan ja sit onkin jo ilta. Mistä tossa pitäis tinkiä, että ehtis siivoomaan? Ja siis tietenkin siivotaan päivän jäljet: astiat tiskiin jne, mutta ei tossa lattioita tai ikkunoita tai kylpyhuonetta pestä. Eteisen kerkee imuroimaan hiekkapäivänä, mutta ei se vähennä viikkoimuroinnin määrää.

Olin kotiäiti 18 v ja olen edelleenkin, vaikka lapsi muutti kotoa. Mies kävi töissä (ja käy edelleen). Kumpikin siivoaa omat jälkensä eli esim. pyykit koriin, vaatteet paikalleen, mutta kyllä minä hoidan huushollin täysin: pyykkään, silitän, imuroin, siivoan ja käyn kaupassa. Mies huolehtii talon hoitoon ja autoihin liittyvät asiat. Hän tekee pitkää päivää töissä, minusta on kohtuullista, että minä hoidan kodin, koska hänen työssäkäyntinsä mahdollistaa sen, että minun ei tarvitse mennä töihin.

Minun mielestäni kuuluu kotityöt kotona olevalle. Se on poikkeus, jos on pieniä lapsia perheessä, mutta jos on vain pariskunta kahdestaan, niin kotitöitä ei pitäisi jakaa, jos toinen on koko ajan kotona. Hänellä on aikaa tehdä. Näin meilläkin oli jako, kun minä olin työttömänä kokonaisen vuoden ja mies kävi töissä. Hyvin ehdin hoitaa pyykit ja siivoukset ja jäi aikaa vielä lenkkeillä ja katsoa leffoja sohvalla.

Meillä ruuanlaitto on jaettu noin 70/30, koska minulla on paremmat ruuanlaittotaidot. Mieheni osaa laittaa kallista ruokaa, muttei mitään halpaa. Minä keittelen ne tomaatti-linssikeitot ja punajuurigratiinit ja riisipuurot. Niillä tulee maha täyteen eikä ole kallista. Ruuanlaittoa en kyllä laske kotityöksi.

Vierailija kirjoitti:

Lasten kanssa ulkoilla monta tuntia, sitten ripustetaan ulkovaatteet kuivumaan, tehdään ja tarjoillaan ruoka, nukutetaan pienempi, askarrellaan isomman kanssa, tarjotaan välipala, vessatetaan taas, ulkoillaan ja sit onkin jo ilta. Mistä tossa pitäis tinkiä, että ehtis siivoomaan? Ja siis tietenkin siivotaan päivän jäljet: astiat tiskiin jne, mutta ei tossa lattioita tai ikkunoita tai kylpyhuonetta pestä. Eteisen kerkee imuroimaan hiekkapäivänä, mutta ei se vähennä viikkoimuroinnin määrää.

Minä olin kotiäitinä 7 vuotta. Meillä on kolme lasta. Kun esikoinen oli vauva, en ehtinyt tehdä mitään kotitöitä. Olin vain vauvan kanssa. Kun mies tuli töistä, sitten vasta aloin imuroida tai kävin kaupassa (miehen autolla).

Parin vuoden päästä esikoisen syntymästä tuli toinen lapsi. Opettelin heti alusta alkaen vähän erilaisen rytmin. Heti esikoisen ja minun aamupalan jälkeen laitoin vauvan vaunuihin ulos nukkumaan tai pakkasella pinnasänkyyn ja laitoin tiskit pesuun, vaatteet pyykkiin yhdessä esikoisen kanssa ja pari kertaa viikossa imuroitiin. Imurointiin kului noin 20 minuuttia. Kun imuroi usein, ei haittaa, vaikkei aina olisi huolellista. Imuroinnin jälkeen usein jo vauva heräili päiväunilta, joskus jatkoi vaunuissa ulkona unia, mutta me lähdettiin joka tapauksessa mahdollisimman pian ulos leikkimään tunniksi. Kerran viikossa oli aamupäivisin perhekerho, jolloin ei siivottu tai tehty kotitöitä kotona. Ulkoilun tai kerhon jälkeen kotona lounas, joka yleensä oli edellisen päivän päivällisruokaa lämmitettynä. Ja maitoa vauvalle. Sen jälkeen päiväunet. Minäkin saatoin usein vähän nukahtaa, jos vauva nukkui myös. Ei aina, koska lasten rytmit voi olla erilaiset. Päiväunien jälkeen meillä oli välipalaa ja tanssia, laulua, askartelua. Joskus tuli kylään esim. mummi tai äitikaveri. Sitten aloinkin valmistella päivällisruokaa. Samalla tyhjentelin astianpesukonetta esikoisen kanssa tai jos vauva oli väsynyt, heijasin häntä unille vaunuihin niin pitkään kuin nukkui vaunuissa unia. Yleensä aika täsmällisesti syötiin yhdessä noin puoli viideltä, kun mieskin tuli arkipäivisin silloin töistä. Talvella kävin usein illan aikana vielä esikoisen kanssa ulkona leikkimässä ja pulkkailemassa tai tuttavaäidin ja lasten kanssa kävelyllä. Sitten kun miehellä oli viikonloppuisin vapaapäivät, hän teki usein yhdessä esikoisen kanssa jotain ja minä olin nuoremman kanssa kahdestaan kotona. Kun hän oli päiväunilla, saatoin vaikka siivota kylpyhuoneen tai roskiskaapin tai pyyhkiä lattiat nihkeällä.

Toki meillä vähän arki muuttui, kun kolmas lapsi syntyi. Esikoinen oli silloin jo 4,5-vuotias. Kun vauva syntyi elokuussa, esikoinen aloitti syyskuussa päiväkerhon, joka oli 3 tuntia joka tiistai ja perjantai ja lisäksi osallistui musiikkileikkikoulun iltapäiväryhmään kerran viikossa ja liikuntaleikkikouluun maanantai-iltaisin. Se vaati järjestelyä uudelleen, koska kuljetin häntä pienempien sisarusten kanssa yhdeksäksi aamulla kävellen noin kilometrin päähän sinne päiväkerhoon ja haettiin pois klo 12. Niinä päivinä ei tehty mitään kotitöitä, ei ollut aikaa. Kuitenkin pidin tosi tärkeänä, että niin iso lapsi käy jo kodin ulkopuolella kerhoissa ja saa omia kavereita, oppii ryhmätoimintaa jne. Onneksi mies oli aika joustava ja hänkin auttoi pyykeissä ja kävi kaupassa ja jopa välillä valvoi nuorimman lapsen kanssa yöllä, koska meillä oli kuopuksella lähes vuoden ikään asti sellainen rytmi, että hän heräili öisin, olisi halunnut syödä vaikka 5 kertaa yön aikana ja etenkin hampaiden puhkeamisen aikaan kitisi ja itkeskeli pitkin yötä.

Kyllä se on vaatinut organisointia ja aikatauluttamista, että sain arjen toimimaan ja kotityöt tehtyä. Siihen nähden töihin paluu kotiäitivuosien jälkeen oli jopa erittäin vaikeaa, kun tuntui, ettei ehdi tehdä mitään kotitöitä iltaisin.