Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako enää keski-ikäisenä lähteä suhteesta, joka on vain "ihan ok"?
Siis ei isompaa ongelmaa mutta ei mitään intohimoakaan. Tinderin lihamyllyyn ei kiinnosta näillä kilometreillä enää lähteä. Vaihtoehdot siis joko tämä tai yksin.
Kommentit (714)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläkin suhde jossa muuten kaikki pelaa hyvin mutta seksiä ei ole. Eikä oikein toisaalta houkuta lähteä pelkän seksin takia. Ja ehkä ne parhaimmat seksikokemukset on olleet nuorempana sellaisien kanssa joiden kanssa ei olisi kuitenkaan toimivaa parisuhteen tyyppistä saanut aikaan. Sinkku aikoina myös huomannut että, on paljon naisia joista saisi seksiseuraa mutta parempi olla tapaamatta sillä vaikka seksiä saisikin niin siinä mukana myös ongelmia jotka seuraa jos vähänkin enempään kanssakäymiseen alkaa. Tosi paljon jotain mt-ongelmaisia joukossa oma duuni löytää sellainen kenen kanssa ei tule sitten samalla ongelmia joihin hänen toimestaan olet jotenkin joutumassa mukaan.
Tuo on totta. On naisia joilta voisi saada seksiä, mutta juurikin ne mukana tulevat ongelmat aiheuttavat ajatuksen että "eipä tuo kuitenkaan niin paljoa mieli tee". Osasta näkee päällepäinkin minkälaisia kompleksipesäkkeitä ovat.
Voi että, suunnilleen ikäiseni, ehkä hieman pyöreä nainen, normaalilla pääkopalla ja silmäkulmien naurunrypyillä, jos sellaisen löytäisin niin voisin vakavasti harkita seurustelua....
Mikähän siinä muuten on, että pimahtaneita plus 50 v akkoja on Suomi pullollaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole intohimoa vanhenevien parisuhteessa (yli 60 v), mutta on ystävyyttä, läheisyyttä, lämpöä, luottamusta ja turvaa niin mielestäni se on jo paljon elämisen iloa tuova parisuhde.
Nuoren pariskunnan kohdalla ymmärrän, että myös intohimo on tärkeää.
Ongelmahan on se, että nainen lakkaa haluamasta seksiä viimeistään vaihdevuosiin mennessä, kun taas miehiä himottaa hautaan asti. Seksin puute on suurin syy pitkänkin suhteen lässähtämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläkin suhde jossa muuten kaikki pelaa hyvin mutta seksiä ei ole. Eikä oikein toisaalta houkuta lähteä pelkän seksin takia. Ja ehkä ne parhaimmat seksikokemukset on olleet nuorempana sellaisien kanssa joiden kanssa ei olisi kuitenkaan toimivaa parisuhteen tyyppistä saanut aikaan. Sinkku aikoina myös huomannut että, on paljon naisia joista saisi seksiseuraa mutta parempi olla tapaamatta sillä vaikka seksiä saisikin niin siinä mukana myös ongelmia jotka seuraa jos vähänkin enempään kanssakäymiseen alkaa. Tosi paljon jotain mt-ongelmaisia joukossa oma duuni löytää sellainen kenen kanssa ei tule sitten samalla ongelmia joihin hänen toimestaan olet jotenkin joutumassa mukaan.
Tuo on totta. On naisia joilta voisi saada seksiä, mutta juurikin ne mukana tulevat ongelmat aiheuttavat ajatuksen että "eipä tuo kuitenkaan niin paljoa mieli tee". Osasta näkee päällepäinkin minkälaisia kompleksipesäkkeitä ovat.
Voi että, suunnilleen ikäiseni, ehkä hieman pyöreä nainen, normaalilla pääkopalla ja silmäkulmien naurunrypyillä, jos sellaisen löytäisin niin voisin vakavasti harkita seurustelua....
Niin, osalla naisista on aika kamalia kokemuksia takana.
Olen ymmärtänyt, että on hyvä olla yksin eikä ahdista, mutta ihmiset jotka puuttuvat toisten asioihin, arvostelevat negatiivisesti, vähättelevät ja mitätöivät muita ovat niitä ihmisiä, jotka aiheuttavat pahaa oloa muille. Elämä on ihanaa, kun ei tarvitse tuollaisten ihmisten kanssa olla tekemisissä.
Ei kenelläkään tule mielenterveysongelmia, jos saa itse päättää mitä tekee.
Yleensä vain saattaa suvussa, lapsuudenperheessä olla noita pahaa oloa aiheuttavia ihmisiä.
Esim. meillä tätini antoi 9 kuukauden ikäiselle vauvalleni suklaata mitään minulta kysymättä. Sairaita ihmisiä löytyy. Mielestäni äidin pitäisi tai olisi täytynyt saada itse päättää milloin lapsi saa syödä karkkia.
Olin ihan h-moilasena työpaikan kahvitauolla, kun yksi työkaveri sanoi, että ei ole vielä antanut puolitoista vuotiaalle lapselleen karkkia.
Siis onko sukuja, jossa äiti saa ihan itse päättää tuosta asiasta.
Kukas sitten päättää jos ei äiti?
Meillä sukulaiset ja anoppi on antaneet suklaata ja jäätelöä niin että minulta ei ole kysytty mitään.
Ja anoppi sanoi, että moni isovanhempi antaa kuulemma salaa vauvalle jäätelöä ja suklaata.
Kokemukset aiheuttavat mielenterveysongelmaa. Tuon lisäksi olin joskus ravintolassa seinän ja isokokoisen miehen välissä, tuo mies suuteli väkisin puoli tuntia ja yritin päästä pois ja noita kokemuksia on vaikka millä mitalla.
Ei kai kenellekään mielenterveysongelmia tule, jos saa rauhassa olla.
Onpas täällä kilttejä naisia kun seksi voi tapahtua vaan liitossa.
Ite en lähtis ok liitosta, mut jos ei ois seksiä niin sen hakisin sit muualta.
Kumppanuus, yhteen hiileen puhaltaminen, yhteinen historia.
pitkän suhteen etu on siinä, ettei tarvitse olla yksin täällä kovassa maailmassa, kun vierellä on joku, joka tuntee sut paremmin kuin sä tunnet itsesi ja jonka sä tunnet paremmin kuin hän tuntee itsensä.
Lähimmäinen, joka hyväksyy sut täysin sellaisena kuin olet: epätäydellisenä, vanhenevana kitisijänä.
On kiva kun vierellä on joku, joka vilpittömästi iloitsee, kun sulle käy hyvin ja myös on vilpittömän pahoillaan kun sulle käy huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa lähteä suhteesta. Ihmiset eroavat nykyään aivan liian vähän ja aivan liian myöhään.
Rakkaus on kuumaa intohimoa, suudelmia ja kosketuksia ja ennenkaikkea tunnetta. Vain paikoilleen jämähtäneet mitäänsanomattomassa tapasuhteessa olevat haluavat pysyä suhteessa. Ei oikea rakkaus ole mikään tahtotila tai valinta se on tunne.
Jassoo. Eli sinun mielestäsi oikea tapa elää on vaihtaa kumppania 2-3 vuoden välein? Rakastumisvaihe ei kestä sen pidempään.
Mitä sitten vaikka olisikin? Ihmisten pitäisi ymmärtää että pitää elää hetkessä. En ymmärrä miksi ihmiset ovat täysin väärän ajattelumallin vallassa että parisuhteiden pitäisi kestää pitkään. Minulle lyhytkin suhde voi tuoda paljon nautintoa.
Ei elämää voi suunnitella liiaksi. Jos kumppani muuttuu mielestäni välinpitämättömäksi niin minulla on oikeus hakea itselleni uusi. Sehän on vain parisuhde, mitäpä tuosta.
Vierailija kirjoitti:
Kumppanuus, yhteen hiileen puhaltaminen, yhteinen historia.
pitkän suhteen etu on siinä, ettei tarvitse olla yksin täällä kovassa maailmassa, kun vierellä on joku, joka tuntee sut paremmin kuin sä tunnet itsesi ja jonka sä tunnet paremmin kuin hän tuntee itsensä.
Lähimmäinen, joka hyväksyy sut täysin sellaisena kuin olet: epätäydellisenä, vanhenevana kitisijänä.On kiva kun vierellä on joku, joka vilpittömästi iloitsee, kun sulle käy hyvin ja myös on vilpittömän pahoillaan kun sulle käy huonosti.
Näin on hyvissä liitoissa. Huonoissa tai kädenlämpöisissä sen sijaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole intohimoa vanhenevien parisuhteessa (yli 60 v), mutta on ystävyyttä, läheisyyttä, lämpöä, luottamusta ja turvaa niin mielestäni se on jo paljon elämisen iloa tuova parisuhde.
Nuoren pariskunnan kohdalla ymmärrän, että myös intohimo on tärkeää.
Ongelmahan on se, että nainen lakkaa haluamasta seksiä viimeistään vaihdevuosiin mennessä, kun taas miehiä himottaa hautaan asti. Seksin puute on suurin syy pitkänkin suhteen lässähtämiseen.
Ei pidä paikkaansa. Yli 40 - vuotias nainen haluaa nimenomaan paljon seksiä. Mutta halut riippuu kyllä siitäkin onko mies mukava.
juu ei kannata. . turvallisuus ennen kaikkea . .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen naimisissa kymmenisen vuotta vanhemman miehen kanssa, eikä häntä voi todellakaan kutsua
sex-machineksi. Seksiä oli viimeksi n. 6 vuotta sitten ja hän on jatkuvasti sairaalassa.
Pitkien sairaalajaksojen aikana on välillä kovasti ikävä ja saan olla ihan itsekseni ihan mielin määrin.
En silti halua erota kun nyt rakastan kuitenkin ukkokultaani enemmän kuin seksiä. Hyvä kumppanuus on minulle tärkeämpää ja ainahan tuonne mummotunneliin voi mennä hyppelemään jos niikseen.
Tosin tarjontaa olisi ilman tyrkyttelyäkin.
Asiasta ois varmaani ihan suotuisa keskustella. tai niin entiiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole intohimoa vanhenevien parisuhteessa (yli 60 v), mutta on ystävyyttä, läheisyyttä, lämpöä, luottamusta ja turvaa niin mielestäni se on jo paljon elämisen iloa tuova parisuhde.
Nuoren pariskunnan kohdalla ymmärrän, että myös intohimo on tärkeää.
Ongelmahan on se, että nainen lakkaa haluamasta seksiä viimeistään vaihdevuosiin mennessä, kun taas miehiä himottaa hautaan asti. Seksin puute on suurin syy pitkänkin suhteen lässähtämiseen.
Ei pidä paikkaansa. Yli 40 - vuotias nainen haluaa nimenomaan paljon seksiä. Mutta halut riippuu kyllä siitäkin onko mies mukava.
Jos mies tiuskii ja räyskii ja huomauttelee asioista negatiivisesti niin ei tee seksiä mieli. Jos näkee, että mies välittää aidosti ja huomioi arkisin niin tekee seksiäkin mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole intohimoa vanhenevien parisuhteessa (yli 60 v), mutta on ystävyyttä, läheisyyttä, lämpöä, luottamusta ja turvaa niin mielestäni se on jo paljon elämisen iloa tuova parisuhde.
Nuoren pariskunnan kohdalla ymmärrän, että myös intohimo on tärkeää.
Ongelmahan on se, että nainen lakkaa haluamasta seksiä viimeistään vaihdevuosiin mennessä, kun taas miehiä himottaa hautaan asti. Seksin puute on suurin syy pitkänkin suhteen lässähtämiseen.
Ei pidä paikkaansa. Yli 40 - vuotias nainen haluaa nimenomaan paljon seksiä. Mutta halut riippuu kyllä siitäkin onko mies mukava.
Jos mies tiuskii ja räyskii ja huomauttelee asioista negatiivisesti niin ei tee seksiä mieli. Jos näkee, että mies välittää aidosti ja huomioi arkisin niin tekee seksiäkin mieli.
Sellainen mies on ihana, joka tulee halaamaan ja suukottelemaan ja sanoo, että olet kaunis.
Itse naisena janoan mieheltä huomiota eikä se ole rahallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole intohimoa vanhenevien parisuhteessa (yli 60 v), mutta on ystävyyttä, läheisyyttä, lämpöä, luottamusta ja turvaa niin mielestäni se on jo paljon elämisen iloa tuova parisuhde.
Nuoren pariskunnan kohdalla ymmärrän, että myös intohimo on tärkeää.
Ongelmahan on se, että nainen lakkaa haluamasta seksiä viimeistään vaihdevuosiin mennessä, kun taas miehiä himottaa hautaan asti. Seksin puute on suurin syy pitkänkin suhteen lässähtämiseen.
Eiku. Eiköhän asia mennyt nyt just päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole intohimoa vanhenevien parisuhteessa (yli 60 v), mutta on ystävyyttä, läheisyyttä, lämpöä, luottamusta ja turvaa niin mielestäni se on jo paljon elämisen iloa tuova parisuhde.
Nuoren pariskunnan kohdalla ymmärrän, että myös intohimo on tärkeää.
Ongelmahan on se, että nainen lakkaa haluamasta seksiä viimeistään vaihdevuosiin mennessä, kun taas miehiä himottaa hautaan asti. Seksin puute on suurin syy pitkänkin suhteen lässähtämiseen.
Ei pidä paikkaansa. Yli 40 - vuotias nainen haluaa nimenomaan paljon seksiä. Mutta halut riippuu kyllä siitäkin onko mies mukava.
Jos mies tiuskii ja räyskii ja huomauttelee asioista negatiivisesti niin ei tee seksiä mieli. Jos näkee, että mies välittää aidosti ja huomioi arkisin niin tekee seksiäkin mieli.
Sellainen mies on ihana, joka tulee halaamaan ja suukottelemaan ja sanoo, että olet kaunis.
Itse naisena janoan mieheltä huomiota eikä se ole rahallista.
Mutta jos vaimo ei ole kaunis, vaan kirkkokuoron Kaarina on kaunis. Pitäisikö alkaa valehdella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole intohimoa vanhenevien parisuhteessa (yli 60 v), mutta on ystävyyttä, läheisyyttä, lämpöä, luottamusta ja turvaa niin mielestäni se on jo paljon elämisen iloa tuova parisuhde.
Nuoren pariskunnan kohdalla ymmärrän, että myös intohimo on tärkeää.
Ongelmahan on se, että nainen lakkaa haluamasta seksiä viimeistään vaihdevuosiin mennessä, kun taas miehiä himottaa hautaan asti. Seksin puute on suurin syy pitkänkin suhteen lässähtämiseen.
Ei pidä paikkaansa. Yli 40 - vuotias nainen haluaa nimenomaan paljon seksiä. Mutta halut riippuu kyllä siitäkin onko mies mukava.
Jos mies tiuskii ja räyskii ja huomauttelee asioista negatiivisesti niin ei tee seksiä mieli. Jos näkee, että mies välittää aidosti ja huomioi arkisin niin tekee seksiäkin mieli.
Tai jos mies on aina poissa ja jäät aina viimeiseksi, ei tee kyllä mieli enää silloinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa lähteä suhteesta. Ihmiset eroavat nykyään aivan liian vähän ja aivan liian myöhään.
Rakkaus on kuumaa intohimoa, suudelmia ja kosketuksia ja ennenkaikkea tunnetta. Vain paikoilleen jämähtäneet mitäänsanomattomassa tapasuhteessa olevat haluavat pysyä suhteessa. Ei oikea rakkaus ole mikään tahtotila tai valinta se on tunne.
Jassoo. Eli sinun mielestäsi oikea tapa elää on vaihtaa kumppania 2-3 vuoden välein? Rakastumisvaihe ei kestä sen pidempään.
Mitä sitten vaikka olisikin? Ihmisten pitäisi ymmärtää että pitää elää hetkessä. En ymmärrä miksi ihmiset ovat täysin väärän ajattelumallin vallassa että parisuhteiden pitäisi kestää pitkään. Minulle lyhytkin suhde voi tuoda paljon nautintoa.
Ei elämää voi suunnitella liiaksi. Jos kumppani muuttuu mielestäni välinpitämättömäksi niin minulla on oikeus hakea itselleni uusi. Sehän on vain parisuhde, mitäpä tuosta.
Onhan sinulla oikeus tehdä noin, jos et sekoita kuvioon lapsia, tai kerrot arvosi kumppanille. Että et lupaa asioita, mitä et aio edes yrittää pitää.
Silti minusta tämä kaikki on jotenkin surullista. Et tule koskaan kokemaan, millainen on syvällinen parisuhde. Koska syvällisyys vie aikaa.
Erosin 10 v. sitten 47-vuotiaana. Se oli helpotus ja koska vielä oli ottajia, tutustuin moniin miehiin. Yhden kanssa suhteesta tuli vakavampi 6 vuoden mittainen. Havaintoni oli kuitenkin että miehillä alkaa olla keski-iässä aika painavia kiviä elämän repussa. Matkan varrella tapahtuneita asioita ei useinkaan ole selvitetty ja vanhat erot yms. hiertävät mielen sopukoissa. En halunnut alkaa kenenkään terapeutiksi.
Miettimisen arvoista on myös se mitä tapahtuu jos uudessa suhteessa jompikumpi sairastuu. Oletko valmis hoitamaan uutta puolisoasi tai hän sinua? Minulla on monia fiksuja, koulutettuja eronneita ystäviä jotka eivät ole löytäneet uutta kumppania - huonoja kun eivät huoli. Kaikki miettivät myös samaa asiaa; jäänkö loppuelämäkseni yksin.
Jos liitto on vain väljähtänyt, voi kokeilla sopisiko seksuaaliterapia tai sopimuksella molemmat voivat harrastaa seksiä harkiten tilapäisen partnerin kanssa FWB-periaatteella. Eihän yksi ihminen voi täyttää kaikkia toisen tarpeita kymmenien vuosien ajan.
Minä olen palaamassa yhteen ex-aviomieheni kanssa. Totesimme molemmat että ruoho ei ole vihreämpää aidan takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole intohimoa vanhenevien parisuhteessa (yli 60 v), mutta on ystävyyttä, läheisyyttä, lämpöä, luottamusta ja turvaa niin mielestäni se on jo paljon elämisen iloa tuova parisuhde.
Nuoren pariskunnan kohdalla ymmärrän, että myös intohimo on tärkeää.
Ongelmahan on se, että nainen lakkaa haluamasta seksiä viimeistään vaihdevuosiin mennessä, kun taas miehiä himottaa hautaan asti. Seksin puute on suurin syy pitkänkin suhteen lässähtämiseen.
Ei pidä paikkaansa. Yli 40 - vuotias nainen haluaa nimenomaan paljon seksiä. Mutta halut riippuu kyllä siitäkin onko mies mukava.
Jos mies tiuskii ja räyskii ja huomauttelee asioista negatiivisesti niin ei tee seksiä mieli. Jos näkee, että mies välittää aidosti ja huomioi arkisin niin tekee seksiäkin mieli.
Sellainen mies on ihana, joka tulee halaamaan ja suukottelemaan ja sanoo, että olet kaunis.
Itse naisena janoan mieheltä huomiota eikä se ole rahallista.
Mutta jos vaimo ei ole kaunis, vaan kirkkokuoron Kaarina on kaunis. Pitäisikö alkaa valehdella?
Sitten pitää erota, jos ei vaimo miellytä.
Itse en lähtisi kuin painavasta syystä. Jos on yhä välittämistä, ok suhteen voi saada tosi hyväksikin. On tavallista, että pitkässä parisuhteessa on parempia ja huonompia aikoja, kiinnostavampia ja tylsempiä myös. Siihen, että suhde tuntuu tasapaksulta arjelta voi itse vaikuttaa. Mikään ei pysy hyvänä jos sen eteen ei lainkaan näe vaivaa, ei edes uusi suhde. Tietenkin siinä tapauksessa, että mitään oikeaa rakkautta ja välittämistä ei ole koskaan ollutkaan, tilanne voi olla aika korjauskelvoton. Toivottavasti kukaan ei kuitenkaan ole näin olemattomalta pohjalta lähtenyt tai lähde jakamaan elämäänsä toisen kanssa.