Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako enää keski-ikäisenä lähteä suhteesta, joka on vain "ihan ok"?
Siis ei isompaa ongelmaa mutta ei mitään intohimoakaan. Tinderin lihamyllyyn ei kiinnosta näillä kilometreillä enää lähteä. Vaihtoehdot siis joko tämä tai yksin.
Kommentit (714)
Ymmärrän aloittajaa. On se vähän paska tilanne toi. Mutta kokeile sivusuhdetta, siitä saat nostetta ja intohimoa elämään. Ja kun se brakaa tyyliin crash and burn (lopulta niin aina käy), olet iloinen, että sulla on turvallinen vakaa ok-suhde, johon palata. Eikä koko elämä mennytkään remonttiin ja arvostat sittenkin sitä, mitä sinulla on. Näin mulla kävi, ja näillä mennään loppuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laske mitä saat yhdellä palkalla ja mieti uudestaan.
Ensisijaisesti kokeilisin rohkeasti siirtyä uudelle tasolle nykyisessä suhteessa. Olisi tärkeä puhua kaikki käsittelemättömät asia läpi. Puhua ja puhua. Tutustua uudelleen. Panostaisin seksilomaan jne. MUTTA tämä ei ole helppoa. Jos tämä ei onnistu, niin sitten kannattaisi ehdottomasti erota, koska kaverillinen parisuhde on ok, mutta kun otat eron, niin huomaat kuinka paljon se on vaikuttanut Sinuun henkisestikin. Kun olet yksin, niin avaat jälleen silmäsi ja tutustut kunnolla itseesi. Voit miettiä rauhassa mitä haluat elämältäsi, eikä parisuhde ohjaa enää elämääsi vanhoihin kaavoihin. Suosittelen, mutta ei se ole helppoa, jos parisuhde on ihan ok, eikä mitään isoa syytä ole erota,.... mutta ehkä onkin niin, että elät vain kerran... Kannattaa se rajallinen aika elää onnellisena ja rohkeasti.
Yli 50v ei ole ongelma. Kyllä niitä uusia kumppaneitakin löytyy, kun etsii. Ja voi sitä hetkeä, kun se löytyy ja muistat taas millainen ihminen olit 20-vuotta nuorempana. Se kihelmöinti, odottaminen, tuntemattomaan tutustuminen...
Totta kai kannattaa jos oma elämänlaatu siitä paranee.
Minä lähdin jo ennen keski-ikää koska halusin parhaan mahdollisen elämän itselleni. Sain vain tämän yhden, sitä en todellakaan tuhlaa johonkin "ihan ok:".
Kannattaa miettiä miten loppuelämänsä haluaa viettää, ja sitä että uusintaa ei saa.
Tarkennettakoot että todellakin aion elää itselleni parhaalla mahdollisella tavalla, ja se ei todellakaan ole mikään "ihan ok" parisuhde.
Onneli ja Anneli kirjoitti:
Sille parisuhdeterapeutille terveisiä: kysyttekö parisuhdeterapiassa avoimesti, että onko toinen osapuoli mahdollisesti- tai molemmat- rakastuneetkin toiseen ja olleet uskollisia? Usein on nimittäin niin, että ei uskalleta lähteä tällaisesta kaverisuhteesta, varsinkaan kun on lapsia ja parisuhdeterapeutit rakentavat näitä perhe-idyllejä siellä väkisin, hokemalla tuota klisettä, että parisuhteen saa kyllä toimimaan, kun vaan yrittää. Joo- järjelle perustuvan kaverisuhteen saa kyllä toimimaan, mutta rakkautta ja intohimoa ei voi pakottaa. Tietäisittepä, kuinka paljon ihmisillä on salasuhteita tästä syystä. Ja se on surullista. Että se oikea mahdollinen rakkaussuhde pitää pysyä salasuhteena siksi, että yhteiskunta odottaa, että pysyt naimisissa ja parisuhdeterapeutit komppaa tätä käsitystä. Kun yksi on ollut uskoton, eikä ole onnellinen suhteessa- suhde ei enää toimi. Sitten lähdetään parisuhdeterapiaan, jossa terapeutti tuputtaa käsitystä, että kun vaan nyt teette töitä suhteenne eteen ja väkisin laitatte peiton heilumaan, niin kyllä se siitä. Ihanko tosi? Terapiaan tullaan viimemetreillä. Olisi hyvä, että siellä puhuttaisiin avoimesti ja asioista niiden oikeilla nimillä. Olen kyllästynyt puolisoon ja itseasiassa rakastunut toiseen ja haluaisin olla hänen kanssaan. Onko se niin vaikea sanoa ääneen? Terveisiä sinne Jyväskylään parisuhdeterapeuteille, jotka väkisin rakentavat perhe-idylliä lasten vuoksi. Oikea rakkaussuhde toimii kyllä ilman terapeutteja. Osaateko te oikeasti tukea ihmisiä oikeisiin ratkaisuihin heidän oman onnensa vuoksi?
Totta et terapiaan kannattais mennä ennemmin kuin viime metreillä. Ei todellakaan tarkoita, et suhde olis väärä jos menee terapiaan, vaan päinvastoin. Sieltä saa hyviä työkaluja mm. kehittää omaa kommunikaatiota.
Rakastuminen/ihastuminen toiseen taas, kuinka monta kertaa minunkin olisi pitänyt erota, vaikka olen onnellinen omankin aviomieheni kanssa. Tunteet tulee ja menee. Mutta kyllä, työtä täytyy tehdä, jotta me epätäydelliset ihmiset siedettäis paremmin sen valitun puolison kanssa. Se ei ole ihmiselle luontaista, vaan helpompi riidellä ja ottaa ero, kun ei haluta katsoa peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eronnut nainen 36 kirjoitti:
Totta kai kannattaa jos oma elämänlaatu siitä paranee.
Minä lähdin jo ennen keski-ikää koska halusin parhaan mahdollisen elämän itselleni. Sain vain tämän yhden, sitä en todellakaan tuhlaa johonkin "ihan ok:".
Kannattaa miettiä miten loppuelämänsä haluaa viettää, ja sitä että uusintaa ei saa.
Tarkennettakoot että todellakin aion elää itselleni parhaalla mahdollisella tavalla, ja se ei todellakaan ole mikään "ihan ok" parisuhde.
Oma elämänlaatu ja ihana hedonismi, voiko olla parempaa kuin täydellinen itsekkyys <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse varmaan alkaisin miettiä ja ehdottaa asioita, jotka tekisivät suhteesta parempaa. Sanoisin myös suoraan, että on aika tasapaksua tämä meidän elämä, pitäisi tehdä jotain sille asialle. Ja sitten teet, etkä odota sitä ensimmäistä siirtoa siltä toiselta. Sinähän tässä olet se, joka miettii suhteenne tilaa.
Itse tein joskus niin, että varasin meille netistä viikon aurinkoloman. Sitten kerroin sen miehelle ja sanoin, että sen voi kyllä peruuttaakin ilman kuluja, jos ei mies haluakaan lähteä. Silmät olivat miehellä kuin teevadit ensin, kun kerroin asian, mutta ei halunnut, että matka peruutetaan.
No kyllä minä odottaisin, että se mies yrittää tehdä myös jotain sen suhteen parantamiseksi.
Keski-ikäiset miehet tuppaa ratkaisemaan pitkäaikaisen, väljähtyneen parisuhteen ongelmat vaihtamalla vaimon itseään vähintään 20 v nuorempaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse varmaan alkaisin miettiä ja ehdottaa asioita, jotka tekisivät suhteesta parempaa. Sanoisin myös suoraan, että on aika tasapaksua tämä meidän elämä, pitäisi tehdä jotain sille asialle. Ja sitten teet, etkä odota sitä ensimmäistä siirtoa siltä toiselta. Sinähän tässä olet se, joka miettii suhteenne tilaa.
Itse tein joskus niin, että varasin meille netistä viikon aurinkoloman. Sitten kerroin sen miehelle ja sanoin, että sen voi kyllä peruuttaakin ilman kuluja, jos ei mies haluakaan lähteä. Silmät olivat miehellä kuin teevadit ensin, kun kerroin asian, mutta ei halunnut, että matka peruutetaan.
No kyllä minä odottaisin, että se mies yrittää tehdä myös jotain sen suhteen parantamiseksi.
Keski-ikäiset miehet tuppaa ratkaisemaan pitkäaikaisen, väljähtyneen parisuhteen ongelmat vaihtamalla vaimon itseään vähintään 20 v nuorempaan.
Niin tehdään koska se todella ratkaisee ongelmat.
Puhu miehellesi tunteistasi ja ota selvää onko hänellä halua uudistaa, parantaa suhdettanne. Kerro rehellisesti mitä toivot suhteelta. Ehkä hän on jopa mielissään ideastasi ja samaa mieltä. Jos hän ei yritä eikä halua näihin suhteenne parannustalkoisiin niin sitten lähde, jos haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se jos mikä on sitä tosi rakkautta :)
Mikään kun ei ole turhempaa ja rumempaa kun keski-ikäinen nainen :)
Terveisin yksi jätetty ja vaihdettu sellainen :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse varmaan alkaisin miettiä ja ehdottaa asioita, jotka tekisivät suhteesta parempaa. Sanoisin myös suoraan, että on aika tasapaksua tämä meidän elämä, pitäisi tehdä jotain sille asialle. Ja sitten teet, etkä odota sitä ensimmäistä siirtoa siltä toiselta. Sinähän tässä olet se, joka miettii suhteenne tilaa.
Itse tein joskus niin, että varasin meille netistä viikon aurinkoloman. Sitten kerroin sen miehelle ja sanoin, että sen voi kyllä peruuttaakin ilman kuluja, jos ei mies haluakaan lähteä. Silmät olivat miehellä kuin teevadit ensin, kun kerroin asian, mutta ei halunnut, että matka peruutetaan.
No kyllä minä odottaisin, että se mies yrittää tehdä myös jotain sen suhteen parantamiseksi.
Keski-ikäiset miehet tuppaa ratkaisemaan pitkäaikaisen, väljähtyneen parisuhteen ongelmat vaihtamalla vaimon itseään vähintään 20 v nuorempaan.
Niin tehdään koska se todella ratkaisee ongelmat.
Ai ratkaisee ongelmat. Minä voin kertoa sinulle mitä ongelmia tulee tästä ratkaisusta: mustasukkaisuus, vainoharhaisuus, suorituspaineita, sydäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhdeterapeutti, näin epävirallisesti sanon kuuntelun kokemuksella.
älä lähde, suhde muuttuu vuosien varrella joka tapauksessa kumppanuudeksi. kumppanuuden voi herättää taas henkiin menemällä terapiaan, tekemällä itse työtä sen eteen (esim kännykät pois ja uusi yhteinen harrastus, uuden mukavan luominen lapsien poismuuton jälkeen ym ym) vuosien varrella katsonut aivan hyvien suhteinen loppuminen, kun ei enää viitsitä herättää intohimoa ja uutta henkiin. seksin saa henkiin tekemällä asian eteen töitä ym. Minä itse olen saman äärellä, suhteen saa silti erittäin hyväksi, pitää vaan tehdä töitä ja etsiä uusi kumppanuus. me kaikki muutumme ruuhkavuosien aikana vain äideiksi ja isiksi ja olemme oppineet etsimään kiinnostusta kodin ulkopuolelta "oman minän löytämiseksi". repäiskää jotenkin: erilainen loma kuin normaalisti, uusi yhteinen harrastus (jossa laatuaikaa yhdessä), etsikää netistä parisuhdekysymyksiä, joiden parissa keskustelelle, pitäkää alaston lauantai, menkää parisuhdekurssille tai tantraseksikurssille, päättäkää harrastaa 30 pv ajan joka päivä seksiä (vaikka ei huvita)... loputtomat mahdollisuudet, löytäkää vain jotain uutta ja luokaa uusiksi suhde.
Tuo edellyttää, että myös se toinen osapuoli (tyypillisesti mies) on tuohon kaikkeen valmis, ja usein ongelman juurisyy on siinä, että sillä ei ole motia oikein mihinkään. Ei seksiin, ei puhumiseen, ei niihin repäisemisiin. Yksin on paha korjata parisuhdetta.
Tämähän se on. Jotenkin epäuskoisia naurahduksia aiheuttavat nuo ammattilaisohjeet. Jaa, että joka päivä seksiä, kun sitä ei ole ollut moneen vuoteen lainkaan? Ja sitten nämä parisuhdekysymykset. Ajatella, että kokeilin tosissani näitäkin. Mieskin täytteli niitä vastauksia, mutta lopulta kiukutellen kieltäytyi näyttämästä minulle omiaan. Ja tämä kotinakuilu, mies oli sitä mieltä, että sellainen on epäsiistiä. Entäs yhteinen harrastus? Aloin harrastaa samaa kuin mies. Hän kierteli ympärillä ja olisi halunnut nalkuttaa tilan ja ajan käytöstä muttei voinut. Ei se meitä lähentänyt, mutta ainakin sain harrastaa. Jotenkin tuossa vaiheessa jaksoin vielä uskoa näihin tempaisuohjeisiin ja sainhan minä aikaa kulumaan. Ero siitä kuitenkin lopulta tuli.
Vinkki: älä vielä eroa, vaan lataa Tinder ja OkCupid yms ja katso, löytyykö uutta kaveria. Eroa, kun olet tavannut jonkun intohimoisemman rakastajan. Ei tarvitse sitten pelätä jäävänsä yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensin muutti tytär omilleen ja sitten vaimo. Viisikymppiä tulossa mittariin ja joku ikä tai identiteettikriisi kai päällä. Seksi ja hellyys loppui aikoja sitten kun rouvaa ei enää huvittanut. Suhteessa ei väkivaltaa, alko ongelmaa tai merkittävää ylipainoa. Seksikin oli hyvää niin kauan kun sitä oli. Kysyin eron syytä niin vastaus oli vain, että kaikki on jo sanottu ja morjens! Tässä sitä nyt sitten liki kolmenkymmenen vuoden jälkeen ollaan sitten sinkkuna. Toivottavasti rouva löytää sen mitä lähti hakemaan ettei ero ollut turha. Ai miten viisikymppinen mies löysi tänne? Ketjun otsikko tuli Iltasanomien sivulle bannerina, joten ajattelin kertoa oman kokemukseni.
Ihan kuin minun kirjoittamani, mutta olen nainen. Ensin lähti lapset ja nyt mies lähtemässä. Alkuvuonna tulee 50v mittariin ja lähes 30 vuotta yhdessä. Ei Alkoa, ei väkivaltaa ja seksiä oli niin paljon kun vaan mies tahtoi (ja hyvää seksiä oli) .... kunnes lakkasi haluamasta. Sinkkuus odottamassa meikäläistä, suru on valtava, mutta mikäs tekee. Jonkunnäiköisestä miehen "en tiedä mitä haluan elämältä" tyyppisestä tilanteesta kaikki lähti, kyseessä varmaankin se kuuluisa 50v kriisi.
En mä kyllätunne ketään ukkoa joka ois vaihtanut eukkonsa nuorempaan. Moni puhuu naisista kuin autoista.
Vierailija kirjoitti:
Keskittyisin tekemään nykyisestä suhteesta parhaan mahdollisen.
Juuri aioin sanoa samaa. Jos tilanne ei kohtuullisessa ajassa parane (esim. vuodessa, kannattaa olla kärsivällinen), niin sitten voi lopettaa suhteen tietäen ainakin yrittäneensä kaikkensa.
Vierailija kirjoitti:
eronnut nainen 36 kirjoitti:
Totta kai kannattaa jos oma elämänlaatu siitä paranee.
Minä lähdin jo ennen keski-ikää koska halusin parhaan mahdollisen elämän itselleni. Sain vain tämän yhden, sitä en todellakaan tuhlaa johonkin "ihan ok:".
Kannattaa miettiä miten loppuelämänsä haluaa viettää, ja sitä että uusintaa ei saa.
Tarkennettakoot että todellakin aion elää itselleni parhaalla mahdollisella tavalla, ja se ei todellakaan ole mikään "ihan ok" parisuhde.
Oma elämänlaatu ja ihana hedonismi, voiko olla parempaa kuin täydellinen itsekkyys <3
Tämähän oli aika läjä sitä iteään. Monen suhteen "kädenlämpöisyys" johtuu nimenomaan puhtaasta itsekkyydestä. Lähteä ei haluaisi koska abc, mutta on niin työlästä myöskään tehdä mitään toista varten, huomioida tai muistaa. Onneksi ei tarvitsekaan, koska se toinenhan on paha jos lähtee, ihanan epäitsekkäästi tässä vedetään supersitoutuneina (tähän voi koska vain vetää myös LastenParas(tm)-kortin).
Hyvässä suhteessa oma elämänlaatu on todellakin tärkeintä, ja sitä varten on luonnollista huolehtia myös kumppanista, kas kun onneton liitto heikentää kaikkien onnellisuutta. Nihkeä väkisitoutuminen ei ole mikään pyhimyksen teko, vaikka sillä marttyyrinviittaa voi toki sovitella ylleen.-eri
Vierailija kirjoitti:
Minusta on jotenkin järkyttävää, ettei ihminen voi olla tyytyväinen mihinkään. Minulla on 50-vuotias naistuttu,joka ollut naimisissa 30 vuotta ja on kyllästynyt avioliittoonsa. Hän sitten alkoi työpaikalta löytyneen miehen kanssa sivusuhteeseen. Tämä sivusuhde sitten kuoli kesken heidän seksin.
Nainen sanoi itsekin, ettei usko, että tuosta mitään kunnon parisuhdetta olisi tullut. Silti olisi halunnut pitää sekä turvallisen avioliittonsa että tuon sivusuhteen, joka tietysti oli alussa jännittävää, mutta ei oikein ole tajunnut vieläkään, ettei tuo huuma kestä kuin maks 2 vuotta. Elämässä ei vaan voi saada kaikkea.
Mulla alkoi sivusuhde 55-vuotiaana ja on kestänyt jo 10 vuotta eikä huuma ole haihtunut vieläkään....
Vierailija kirjoitti:
Jos tämmöstä asiaa pitää tulla vauva foorumille kyselemään, niin peli on kyllä sun osaltasi jo menetetty. Itse sun on päätökset tehtävä. Lähde tai lusi väljähtyneessä suhteessa. Kaikkein paras vaihtoehto olisi, jos sinut jätettäisiin.
Tämä ap jäiso yksin. Hän haluaa miehen, mutta tinder on lihamylly ja niin eespäin.
Vaikuttaa ihmiseltä, joka odottaa että joku hakee kotoa tai harrastuksista 🤣🤣🤣
Naisten kohdalla raja on toi 50 v, miehet eivät innostu mummonaisista joilla on alapään karvoituskin lähinnä hämähäkin seittiä. Vanha nainen ei ole seksuaalisesti kiinnostava. Sen sijaan 60-v miehet pokailevat suhteellisen helposti kolmekymppisiä naisia ja tuntuu olevan vähän statusjuttukin perustaa vielä kerran perhe pappaikäisenä. Se on varmaan kuitenkin totta että iäkäs mies osaa ja viitsii olla parempi isä kuin puolet nuorempi.