Todella vaikea saada kavereita näin aikuisena

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa näistä kommenteista heijastaa hyvin sitä miksi aikuisena on vaikea saada Suomessa ystäviä. Ystävyys nähdään taakkana. Toiset taas julistaa, etteivät ole enää yläkoulussa, joten kaikenlaiset yritykset ystävystyä saavat karttamaan yrittänyttä. Kirsikkana kakun päällä on uskomus siitä, ettei tosi ystäviä voi saada aikuisena. Elämän rakkauden voi kyllä löytää teinivuosien jälkeen, mutta että tosi ystävän? Mahdotonta!

Aika ihmeellisiä kommentteja tosiaan. No ei tarvitse ihmetellä miksi porukkaa mättää nappeja naamaan kaksin käsin ja alkokin maistuu. Joillekin ei taida tulla mieleen, että moni joutuu muuttamaan töiden ja opintojen perässä useampaan otteeseen elämänsä aikana. Kaikki eivät myöskään ole parisuhteessa, johon kuuluisi lapsia. Ei tarvitse ihmetellä tätä yksinäisten määrää yhtään enää kun näitä puusilmien kommentteja lukee. Hieno kulttuuri!

Suurin ongelma mun mielestä on siinä, että yksinäiset haluaisivat ystävikseen juuri niitä, joilla on jo ihan tarpeeksi ystäviä. Ja sanalla "tarpeeksi" tarkoitan sitä, että kun ystävyys kuitenkin edellyttää aikaa sekä yhteydenpitoa ja elämässä on muitakin ihmisiä ja muitakin aikaa vieviä asioita kuin vain ystävät, niin tavallisella työssäkäyvällä ihmisellä ei yksinkertaisesti ole mahdollista ylläpitää kymmeniä tai jopa satoja ystävyyssuhteita. Sekä yksinäisen että ei-yksinäisen vuorokaudessa on samat 24 tuntia, ei yhtään enempää eikä yhtään vähempää.

Tätä voisi verrata siihen, että sulla on kiva työpaikka ja mukavasti töitä. Sitten sun työmäärääsi lisätään. Sun pitää samassa ajassa tehdä enemmän töitä. Ja työmäärääsi lisätään jatkuvasti. Mikään työtehtävistäsi ei poistu vaan koko ajan sulle annetaan lisää töitä. Kuitenkin sun pitää edelleen selvitä hommista samassa ajassa. Jossain vaiheessa huomaat, että et kertakaikkiaan ehdi tehdä kaikkea. Et ainakaan hyvin ja huolellisesti. Sitten joku pahoittaa mielensä ja alkaa narista, kun et teekään enää hommaa samalla tavalla kuin ennen. Et toimitakaan valmista työtä perille yhtä nopeasti kuin aiemmin. Hommasi alkavat viivästyä ja viivästyä ja sulle närkästytään siitäkin. Huonolaatuista työtä ja liian hitaasti. Tämä sama tapahtuu, jos sulla on liikaa ystäviä. Kun et sä voi dumpata jo olemassa olevia ystäviäsi sitä mukaa, kun uusia ystäviä tulee elämääsi. Vai haluaisitko itse olla se, joka dumpataan? 

Yksinäisten pitäisikin pyrkiä ystävystymään sellaisten kanssa, joilla on aikaa. Sellaisten, joilla ei ole jo paljon ystäviä. Sellaisten, joilla ei ehkä ole puolisoa tai lapsia. Sellaisten, jotka eivät elä elämänsä ruuhkavuosia. Ja joo, tiedän tiedän, ettei pelkkä yksinäisyys ole riittävä yhdistävä tekijä. Mutta ei ole sama työpaikkakaan, sama harrastus tai sama asuinpaikkakunta. 

Itsehän sen sanoit, ei yksinäisyys voi olla ainoa yhdistävä tekijä, ja se voi toisaalta olla toksinenkin tekijä riippuen henkilöistä. Eivät yksinäiset valitse, että "hmm, tuolla on ystäviä ja perhe, haluan siis ystävystyä hänen kanssaan". Ei. Jos toinen vaikuttaa mukavalta, lähestyttävältä, luotettavalta jne. niin totta kai sitä haluaa tutustua? 

En sanoisi itseäni varsinaisesti yksinäiseksi, mulla on kumppani ja kavereita. Kuitenkin tarvitsen sydänystävyyteen henkisen yhteyden, mutta sellaista on etenkin suomalaisessa kulttuurissa vaikea saada. Kavereilta en vaadi tällaista samalla aaltopituudella olemista.

Sä et voi saada sydänystävyyttä  toisen yksinäisen kanssa, mutta ei-yksinäisen pitäisi voida saada? Ja itse sanoit, että yksinäisyys voi olla toksinen tekijä, mutta voihan se olla toksinen tekijä  myös ei-yksinäisen näkökulmasta? 

- eri

Pitääkö rautalangasta vääntää? :D Yksinäinen varmasti tutustuu kaikkiin, sillä eihän sitä edes voi tietää, onko joku toinen yksinäinen vai ei. Ei se ole asia, joka kirjoitetaan otsaan tai jota mainostetaan kovaan ääneen - ainakaan suurin osa. Sillä on stigma. Sitä paitsi yksinäisyys ei sinänsä katso sitä, onko perhettä tai kavereita, voit silti tuntea itsesi yksinäiseksi.

Jos koet ei-yksinäisenä yksinäisyyden toksiseksi, niin sano sitten suoraan, ettet halua nähdä toista vapaa-ajallasi? Mutta älä anna valheellisia mielikuvia toiselle.