Lue keskustelun säännöt.
Todella vaikea saada kavereita näin aikuisena
16.10.2022 |
Olen sosiaalinen ja juttelen vaikka kauppajonossa ihmisten kanssa. Miehet suhtautuvat minuun tosi hyvin, mutta jostain syystä naiset eivät halua kaveerata kanssani. Tämä alkoi joskus vauvakerhossa n 15 vuotta sitten. Siitä lähtien olen ollut jotenkin ulkopuolinen joka paikassa.
Tuntuu, että minua katsotaan jotenkin pitkään ja välillä jopa vältellään. Yhdessä harrastuksessa missä käyn, niin olen yrittänyt tutustua ihmisiin. Ei onnistu sitten millään. Miesten kanssa ok, mutta en vaan pääse sisälle naisten porukoihin. Pari naisen kanssa ollaan juteltu ja sovittu tapaaminen, mutta yhtäkkiä peruvatkin ne. Tuntuu, että naisilla on joku salainen kerho, mihin en ole tervetullut :D
Kommentit (121)
Mä olen saanut aikuisiällä vain yhden ystävän ja hänkin mua 40 vuotta vanhempi. Töissä tutustuttiin kun oltiin työpari ja siitä nyt 10 vuotta ja ollaan edelleen ystäviä vaikka ystäväni jo eläkkeellä. Ei mitään hajua millaisia omanikäiset naiset ovat, tuskin osaisin heidän kanssaan enää ollakkaan ystävä. N33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole yksin ongelmasi kanssa. Niin kuin monien kommenteista tullut ilmi on Suomessa aikuisena ystävystyminen vaikeaa. Jos olet parisuhteessa, onko kumppanillasi kavereita, joiden kumppaneita et ole tavannut? Voisitteko harkita jotain yhteistä tekemistä esim menisitte syömään yhdessä? Harrastus sinulla jo on ja sen kautta voit kysyä joltain potentiaaliselta kaverilta haluaisiko esim lähteä kahville harrastuksen jälkeen. Jos joku sellainen harrastus missä samat henkilöt joka kerta paikalla, voit tiedustella porukalta pitäiskö järjestää jotkut pikkujoulut tai lähteä yhdessä vaikka glögille tai syömään kun olisi mukava tutustua porukkaan. Voi olla, etteivät innostu mutta aina kannattaa kokeilla. Jos työpaikalla kahvittelee tai lounastaa ihmisten kanssa, voi näiden taukojen aikana tutustua ihmisiin ja jos sieltä löytyy sellainen potentiaalinen kaveriehdokas, niin voi vaivihkaa ehdottaa jotain työajan ulkopuolista tekemistä. Huomioitavaa on se, että suomalaiset ovat sisäänpäin kääntyviä ja vaivaantuvat helposti. Ehdotuksen täytyy siis tuntua sellaiselta "tulipa vaan mieleen, mutta ei tarvitse suostua"-jutulta. Esimerkki 1 : "Vitsit kun mä haluaisin nähdä Amos Rexin näyttelyn, mutta en tiedä kenet saisin mukaan. Ei sua sattuisi kiinnostamaan?" Esimerkki 2 : "Mun pitäis löytää uudet farkut, mutta yksin shoppailu on niin tuskaa. Et sä haluis lähteä henkiseksi tueksi joku päivä töiden jälkeen?" Esimerkki 3 : "Ihan tohon meidän työpaikan viereen avattiin uusi ravintola/kauppa/kuntosali/mikälie onkaan avattu. Haluaisitko joku päivä käydä siellä mun kanssa?"
Kiitos pitkästä tekstistä, mutta tätä juuri olen yrittänyt tehdä, mutta se ei ole onnistunut. Siis harrastuspiireissä olen yrittänyt tutustua naisiin, mutta he eivät halua tutustua takaisin. Ja tämä koskee vain naisia, miehet kyllä haluavat olla kanssani tekemisissä. Mutta haluan siis päästä sisälle tuon harrastusporukan naispiiriin, mutta se ei onnistu.
Ap
Harrastusporukan vaihto on tietenkin vaihtoehto tai ainakin jonkun uuden ryhmän kokeileminen, mutta se on tietenkin tylsä vaihtoehto, jos muuten nykyinen ryhmä mieluinen. Itsellä taas tuntuu, että vaikka miehet mukavia niin heihin on ystävyyssuhteita vaikea muodostaa aikuisena. Se on enemmän sellaista small talkia tai muuta läpän heittoa, mutta eivät he noin vain viikonloppuna lähtisi ravintolaan syömään. Joko heidän puolisonsa ihmettelisi vastakkaista sukupuolta olevaa ystävää tai sitten he itse käsittäisivät sen jonain muuna kuin kaverikutsuna. Monilla tuntuu olevan se käsitys, ettei mies ja nainen voi olla vain kavereita.
Sama vika. Olen asunut pääkaupunkiseudulla 10 vuotta ja saanut yhden ystävän, häneenkin törmäsin netissä.
Vierailija kirjoitti:
Et ole yksin ongelmasi kanssa. Niin kuin monien kommenteista tullut ilmi on Suomessa aikuisena ystävystyminen vaikeaa. Jos olet parisuhteessa, onko kumppanillasi kavereita, joiden kumppaneita et ole tavannut? Voisitteko harkita jotain yhteistä tekemistä esim menisitte syömään yhdessä? Harrastus sinulla jo on ja sen kautta voit kysyä joltain potentiaaliselta kaverilta haluaisiko esim lähteä kahville harrastuksen jälkeen. Jos joku sellainen harrastus missä samat henkilöt joka kerta paikalla, voit tiedustella porukalta pitäiskö järjestää jotkut pikkujoulut tai lähteä yhdessä vaikka glögille tai syömään kun olisi mukava tutustua porukkaan. Voi olla, etteivät innostu mutta aina kannattaa kokeilla. Jos työpaikalla kahvittelee tai lounastaa ihmisten kanssa, voi näiden taukojen aikana tutustua ihmisiin ja jos sieltä löytyy sellainen potentiaalinen kaveriehdokas, niin voi vaivihkaa ehdottaa jotain työajan ulkopuolista tekemistä. Huomioitavaa on se, että suomalaiset ovat sisäänpäin kääntyviä ja vaivaantuvat helposti. Ehdotuksen täytyy siis tuntua sellaiselta "tulipa vaan mieleen, mutta ei tarvitse suostua"-jutulta. Esimerkki 1 : "Vitsit kun mä haluaisin nähdä Amos Rexin näyttelyn, mutta en tiedä kenet saisin mukaan. Ei sua sattuisi kiinnostamaan?" Esimerkki 2 : "Mun pitäis löytää uudet farkut, mutta yksin shoppailu on niin tuskaa. Et sä haluis lähteä henkiseksi tueksi joku päivä töiden jälkeen?" Esimerkki 3 : "Ihan tohon meidän työpaikan viereen avattiin uusi ravintola/kauppa/kuntosali/mikälie onkaan avattu. Haluaisitko joku päivä käydä siellä mun kanssa?"
Jos joku puolituttu pyytäisi mukaan shoppailemaan "henkiseksi tueksi", kieltäytyisin kohteliaasti ja ottaisin etäisyyttä. Yläaste meni jo pari vuosikymmentä sitten omalta kohdalta, aikuiset osaavat hoitaa hankintansa ilman tuttavaa käsipuolessa. Luottomakutuomari ja kaupassa piipahtaminen kahvittelun yhteydessä ystävän kanssa sitten asia erikseen.
Hei,
mulle voit kirjoittaa.
Tein osoitteet luettuani tämän ketjun. Google ehdotti noita numeroita, kun moni oli varattu :)
ystavyys66(at)gmail.com
Ei mitään pitkää kirjekaveruutta, eikä pitkiä kirjeitä :)
Vähän mietintää, löytyykö yhteistä tekemistä vai ei.
Millaista kaveria ja millaiseen tekemiseen etsit?
Uusimaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole yksin ongelmasi kanssa. Niin kuin monien kommenteista tullut ilmi on Suomessa aikuisena ystävystyminen vaikeaa. Jos olet parisuhteessa, onko kumppanillasi kavereita, joiden kumppaneita et ole tavannut? Voisitteko harkita jotain yhteistä tekemistä esim menisitte syömään yhdessä? Harrastus sinulla jo on ja sen kautta voit kysyä joltain potentiaaliselta kaverilta haluaisiko esim lähteä kahville harrastuksen jälkeen. Jos joku sellainen harrastus missä samat henkilöt joka kerta paikalla, voit tiedustella porukalta pitäiskö järjestää jotkut pikkujoulut tai lähteä yhdessä vaikka glögille tai syömään kun olisi mukava tutustua porukkaan. Voi olla, etteivät innostu mutta aina kannattaa kokeilla. Jos työpaikalla kahvittelee tai lounastaa ihmisten kanssa, voi näiden taukojen aikana tutustua ihmisiin ja jos sieltä löytyy sellainen potentiaalinen kaveriehdokas, niin voi vaivihkaa ehdottaa jotain työajan ulkopuolista tekemistä. Huomioitavaa on se, että suomalaiset ovat sisäänpäin kääntyviä ja vaivaantuvat helposti. Ehdotuksen täytyy siis tuntua sellaiselta "tulipa vaan mieleen, mutta ei tarvitse suostua"-jutulta. Esimerkki 1 : "Vitsit kun mä haluaisin nähdä Amos Rexin näyttelyn, mutta en tiedä kenet saisin mukaan. Ei sua sattuisi kiinnostamaan?" Esimerkki 2 : "Mun pitäis löytää uudet farkut, mutta yksin shoppailu on niin tuskaa. Et sä haluis lähteä henkiseksi tueksi joku päivä töiden jälkeen?" Esimerkki 3 : "Ihan tohon meidän työpaikan viereen avattiin uusi ravintola/kauppa/kuntosali/mikälie onkaan avattu. Haluaisitko joku päivä käydä siellä mun kanssa?"
Jos joku puolituttu pyytäisi mukaan shoppailemaan "henkiseksi tueksi", kieltäytyisin kohteliaasti ja ottaisin etäisyyttä. Yläaste meni jo pari vuosikymmentä sitten omalta kohdalta, aikuiset osaavat hoitaa hankintansa ilman tuttavaa käsipuolessa. Luottomakutuomari ja kaupassa piipahtaminen kahvittelun yhteydessä ystävän kanssa sitten asia erikseen.
Taidat ottaa kaiken aina kirjaimellisesti.
Tämä on ihan totta.
Liityin erääseen yhdistykseen, mihin olin kauan halunnut kuulua mukaan, myös tutustua samanhenkisiin ihmisiin siellä.
Ekassa tapaamisessa tajusin ettei ihmiset jaksa olla kiinnostuneita toisista, vieraista ihmisistä. Juttelu on pinnallista, heti jos kyselin jotain vaikka perheestä tai lapsista, ihmisille tuli ikäänkuin suojamuuri päälle. Tai jos kerroin itsestäni, niin nopeasti tajusin ettei muita kiinnosta, paras lopettaa heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä tuosta sukupuoliaspektista, mutta minulla uusia ystävyyksiä rajoittaa se että olen niin pirun nirso :D Yksi kollega halusi tehdä parempaa tuttavuutta, parin vapaa-ajan tapaamisen jälkeen totesin että kiitos ei ja annoin orastavan kaverisuhteen kuihtua.
Nyt raskaana on vertaistuen nimissä tutustunut vaikka kuinka moneen uuteen ihmiseen, joita osaa siedän porukassa ja osaa en ollenkaan. Pääasiallisesti on aina sellainen olo, että olen mieluummin keskenäni (tai tietysti niiden jo olemassa olevien ystävien) kanssa kuin väkisin tutustun ihmisiin, joiden kanssa ei vaan natsaa.
Että eipä tässä oikein voi kuin itseään syyttää :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole yksin ongelmasi kanssa. Niin kuin monien kommenteista tullut ilmi on Suomessa aikuisena ystävystyminen vaikeaa. Jos olet parisuhteessa, onko kumppanillasi kavereita, joiden kumppaneita et ole tavannut? Voisitteko harkita jotain yhteistä tekemistä esim menisitte syömään yhdessä? Harrastus sinulla jo on ja sen kautta voit kysyä joltain potentiaaliselta kaverilta haluaisiko esim lähteä kahville harrastuksen jälkeen. Jos joku sellainen harrastus missä samat henkilöt joka kerta paikalla, voit tiedustella porukalta pitäiskö järjestää jotkut pikkujoulut tai lähteä yhdessä vaikka glögille tai syömään kun olisi mukava tutustua porukkaan. Voi olla, etteivät innostu mutta aina kannattaa kokeilla. Jos työpaikalla kahvittelee tai lounastaa ihmisten kanssa, voi näiden taukojen aikana tutustua ihmisiin ja jos sieltä löytyy sellainen potentiaalinen kaveriehdokas, niin voi vaivihkaa ehdottaa jotain työajan ulkopuolista tekemistä. Huomioitavaa on se, että suomalaiset ovat sisäänpäin kääntyviä ja vaivaantuvat helposti. Ehdotuksen täytyy siis tuntua sellaiselta "tulipa vaan mieleen, mutta ei tarvitse suostua"-jutulta. Esimerkki 1 : "Vitsit kun mä haluaisin nähdä Amos Rexin näyttelyn, mutta en tiedä kenet saisin mukaan. Ei sua sattuisi kiinnostamaan?" Esimerkki 2 : "Mun pitäis löytää uudet farkut, mutta yksin shoppailu on niin tuskaa. Et sä haluis lähteä henkiseksi tueksi joku päivä töiden jälkeen?" Esimerkki 3 : "Ihan tohon meidän työpaikan viereen avattiin uusi ravintola/kauppa/kuntosali/mikälie onkaan avattu. Haluaisitko joku päivä käydä siellä mun kanssa?"
Kiitos pitkästä tekstistä, mutta tätä juuri olen yrittänyt tehdä, mutta se ei ole onnistunut. Siis harrastuspiireissä olen yrittänyt tutustua naisiin, mutta he eivät halua tutustua takaisin. Ja tämä koskee vain naisia, miehet kyllä haluavat olla kanssani tekemisissä. Mutta haluan siis päästä sisälle tuon harrastusporukan naispiiriin, mutta se ei onnistu.
Ap
Harrastusporukan vaihto on tietenkin vaihtoehto tai ainakin jonkun uuden ryhmän kokeileminen, mutta se on tietenkin tylsä vaihtoehto, jos muuten nykyinen ryhmä mieluinen. Itsellä taas tuntuu, että vaikka miehet mukavia niin heihin on ystävyyssuhteita vaikea muodostaa aikuisena. Se on enemmän sellaista small talkia tai muuta läpän heittoa, mutta eivät he noin vain viikonloppuna lähtisi ravintolaan syömään. Joko heidän puolisonsa ihmettelisi vastakkaista sukupuolta olevaa ystävää tai sitten he itse käsittäisivät sen jonain muuna kuin kaverikutsuna. Monilla tuntuu olevan se käsitys, ettei mies ja nainen voi olla vain kavereita.
Tässä harrastusporukassa olen mukana ihan vain sen takia, kun se on lähinnä kotoa. Miehiä minulla on kyllä ystävinä ja kavereina, mutta lähinnä kaipailisin johonkin porukkaan kuulumista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole yksin ongelmasi kanssa. Niin kuin monien kommenteista tullut ilmi on Suomessa aikuisena ystävystyminen vaikeaa. Jos olet parisuhteessa, onko kumppanillasi kavereita, joiden kumppaneita et ole tavannut? Voisitteko harkita jotain yhteistä tekemistä esim menisitte syömään yhdessä? Harrastus sinulla jo on ja sen kautta voit kysyä joltain potentiaaliselta kaverilta haluaisiko esim lähteä kahville harrastuksen jälkeen. Jos joku sellainen harrastus missä samat henkilöt joka kerta paikalla, voit tiedustella porukalta pitäiskö järjestää jotkut pikkujoulut tai lähteä yhdessä vaikka glögille tai syömään kun olisi mukava tutustua porukkaan. Voi olla, etteivät innostu mutta aina kannattaa kokeilla. Jos työpaikalla kahvittelee tai lounastaa ihmisten kanssa, voi näiden taukojen aikana tutustua ihmisiin ja jos sieltä löytyy sellainen potentiaalinen kaveriehdokas, niin voi vaivihkaa ehdottaa jotain työajan ulkopuolista tekemistä. Huomioitavaa on se, että suomalaiset ovat sisäänpäin kääntyviä ja vaivaantuvat helposti. Ehdotuksen täytyy siis tuntua sellaiselta "tulipa vaan mieleen, mutta ei tarvitse suostua"-jutulta. Esimerkki 1 : "Vitsit kun mä haluaisin nähdä Amos Rexin näyttelyn, mutta en tiedä kenet saisin mukaan. Ei sua sattuisi kiinnostamaan?" Esimerkki 2 : "Mun pitäis löytää uudet farkut, mutta yksin shoppailu on niin tuskaa. Et sä haluis lähteä henkiseksi tueksi joku päivä töiden jälkeen?" Esimerkki 3 : "Ihan tohon meidän työpaikan viereen avattiin uusi ravintola/kauppa/kuntosali/mikälie onkaan avattu. Haluaisitko joku päivä käydä siellä mun kanssa?"
Kiitos pitkästä tekstistä, mutta tätä juuri olen yrittänyt tehdä, mutta se ei ole onnistunut. Siis harrastuspiireissä olen yrittänyt tutustua naisiin, mutta he eivät halua tutustua takaisin. Ja tämä koskee vain naisia, miehet kyllä haluavat olla kanssani tekemisissä. Mutta haluan siis päästä sisälle tuon harrastusporukan naispiiriin, mutta se ei onnistu.
Ap
Oletko varma, että tuo naisporukka on ystäviä keskenään? Tapaavat porukalla myös muulloin kuin harrastuksessa? Vai ovatko he sittenkin porukassa vain siellä harrastuksessa? Ajan tässä takaa sitä, että mulla on oikein kiva työporukka, mutta ei me olla toistemme kanssa tekemisissä muualla kuin töissä ja työpaikan järjestämissä jutuissa kuten esim pikkujouluissa. Meillä on ihan hauskaa yhdessä, mutta emme kuitenkaan ole ystäviä keskenämme.
Tätä itse asiassa aloinkin miettimään, mitä jos tässä ei olekaan kyseessä mikään ystäväporukka, vaan ovat vain tekemisissä harrastuksen puolesta. Toki se näyttää niin tiiviiltä aina siellä harrastuksen yhteydessä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mä olen saanut aikuisiällä vain yhden ystävän ja hänkin mua 40 vuotta vanhempi. Töissä tutustuttiin kun oltiin työpari ja siitä nyt 10 vuotta ja ollaan edelleen ystäviä vaikka ystäväni jo eläkkeellä. Ei mitään hajua millaisia omanikäiset naiset ovat, tuskin osaisin heidän kanssaan enää ollakkaan ystävä. N33
Hyvä, että löytyi yksi ystävä
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei,
mulle voit kirjoittaa.Tein osoitteet luettuani tämän ketjun. Google ehdotti noita numeroita, kun moni oli varattu :)
ystavyys66(at)gmail.comEi mitään pitkää kirjekaveruutta, eikä pitkiä kirjeitä :)
Vähän mietintää, löytyykö yhteistä tekemistä vai ei.
Millaista kaveria ja millaiseen tekemiseen etsit?
Uusimaa :D
Tanssista siis kysymys.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan totta.
Liityin erääseen yhdistykseen, mihin olin kauan halunnut kuulua mukaan, myös tutustua samanhenkisiin ihmisiin siellä.Ekassa tapaamisessa tajusin ettei ihmiset jaksa olla kiinnostuneita toisista, vieraista ihmisistä. Juttelu on pinnallista, heti jos kyselin jotain vaikka perheestä tai lapsista, ihmisille tuli ikäänkuin suojamuuri päälle. Tai jos kerroin itsestäni, niin nopeasti tajusin ettei muita kiinnosta, paras lopettaa heti.
Näin se varmaan on. Olen varmaan vain tulkinnut, että naiset ovat keskenään ystäviä, mutta ei se välttämättä näin olekaan. Jos en sen takia pääse sisään porukkaan, kun mitään porukkaa ei olekaan..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoinen tapaus. Yleensä asiasta valittavat sellaiset jotka eivät ikinä edes käy missään eivätkä ota kontaktia keneenkään.
Mä kyllä käyn, juttelen ihmisille jne. Ehdotin yhdelle naiselle, että kävisimme harrastukseemme liittyen myös toisessa paikassa, koska siellä avoimet ovet. Hän jotenkin pelästyi ja nyt välttelee minua.
Ap
Ehkä sä olet jotenkin vähän liian nopea etenemään asioissa? Mulla on myös ollut tota ongelmaa että en saa helposti kavereita. Olen sittemmin huomannut, että parhaiten niitä saa kun ei liiaksi tuppaudu. Että esimerkiksi työpaikalla ja harrastuksissa vain juttelee naisten kanssa. Ja jättää sen siihen. Moni on niin poikki oman perheensä pyörittämisestä että eivät edes halua kuin vain jutella jonkun kanssa. Eivät halua varsinaisesti sitoutua mihinkään. Siinä menee helposti useampi vuosi ennen kuin heitä kiinnostaa lähteä johonkin myös vapaa ajalla.
Internet tuhosi sosiaaliset suhteet. Kukaan ei jaksa pitää yhteyttä kuin joillain alustoilla korkeintaan. Itse kun haluisin oikeasti tehdä asioita tosimaailmassa, vaikka kalastella, ulkoilla, illanviettoa ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole yksin ongelmasi kanssa. Niin kuin monien kommenteista tullut ilmi on Suomessa aikuisena ystävystyminen vaikeaa. Jos olet parisuhteessa, onko kumppanillasi kavereita, joiden kumppaneita et ole tavannut? Voisitteko harkita jotain yhteistä tekemistä esim menisitte syömään yhdessä? Harrastus sinulla jo on ja sen kautta voit kysyä joltain potentiaaliselta kaverilta haluaisiko esim lähteä kahville harrastuksen jälkeen. Jos joku sellainen harrastus missä samat henkilöt joka kerta paikalla, voit tiedustella porukalta pitäiskö järjestää jotkut pikkujoulut tai lähteä yhdessä vaikka glögille tai syömään kun olisi mukava tutustua porukkaan. Voi olla, etteivät innostu mutta aina kannattaa kokeilla. Jos työpaikalla kahvittelee tai lounastaa ihmisten kanssa, voi näiden taukojen aikana tutustua ihmisiin ja jos sieltä löytyy sellainen potentiaalinen kaveriehdokas, niin voi vaivihkaa ehdottaa jotain työajan ulkopuolista tekemistä. Huomioitavaa on se, että suomalaiset ovat sisäänpäin kääntyviä ja vaivaantuvat helposti. Ehdotuksen täytyy siis tuntua sellaiselta "tulipa vaan mieleen, mutta ei tarvitse suostua"-jutulta. Esimerkki 1 : "Vitsit kun mä haluaisin nähdä Amos Rexin näyttelyn, mutta en tiedä kenet saisin mukaan. Ei sua sattuisi kiinnostamaan?" Esimerkki 2 : "Mun pitäis löytää uudet farkut, mutta yksin shoppailu on niin tuskaa. Et sä haluis lähteä henkiseksi tueksi joku päivä töiden jälkeen?" Esimerkki 3 : "Ihan tohon meidän työpaikan viereen avattiin uusi ravintola/kauppa/kuntosali/mikälie onkaan avattu. Haluaisitko joku päivä käydä siellä mun kanssa?"
Kiitos pitkästä tekstistä, mutta tätä juuri olen yrittänyt tehdä, mutta se ei ole onnistunut. Siis harrastuspiireissä olen yrittänyt tutustua naisiin, mutta he eivät halua tutustua takaisin. Ja tämä koskee vain naisia, miehet kyllä haluavat olla kanssani tekemisissä. Mutta haluan siis päästä sisälle tuon harrastusporukan naispiiriin, mutta se ei onnistu.
Ap
Harrastusporukan vaihto on tietenkin vaihtoehto tai ainakin jonkun uuden ryhmän kokeileminen, mutta se on tietenkin tylsä vaihtoehto, jos muuten nykyinen ryhmä mieluinen. Itsellä taas tuntuu, että vaikka miehet mukavia niin heihin on ystävyyssuhteita vaikea muodostaa aikuisena. Se on enemmän sellaista small talkia tai muuta läpän heittoa, mutta eivät he noin vain viikonloppuna lähtisi ravintolaan syömään. Joko heidän puolisonsa ihmettelisi vastakkaista sukupuolta olevaa ystävää tai sitten he itse käsittäisivät sen jonain muuna kuin kaverikutsuna. Monilla tuntuu olevan se käsitys, ettei mies ja nainen voi olla vain kavereita.
Tässä harrastusporukassa olen mukana ihan vain sen takia, kun se on lähinnä kotoa. Miehiä minulla on kyllä ystävinä ja kavereina, mutta lähinnä kaipailisin johonkin porukkaan kuulumista.
Ap
Ymmärrän tuon porukkaan haluamisen tunteen, mutta kaikilla se vaan ei onnistu. Saa olla tyytyväinen jos löytyy edes yksi ystävä. Kaikki eivät edes halua mitään porukkaa. Esimerkiksi itse tykkään kyllä jutella porukassa vaikkapa töissä ja harrastuksissa, mutta omalla ajallani joku porukka on mun jaksamiselleni liikaa. Siinä joutuu huomioimaan liian monta ihmistä samaan aikaan. Mieluummin tapaan ystäviäni ihan kahdestaan. En myöskään ole isojen juhlien perään, juhlat pidetään mahdollisimman pienellä porukalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoinen tapaus. Yleensä asiasta valittavat sellaiset jotka eivät ikinä edes käy missään eivätkä ota kontaktia keneenkään.
Mä kyllä käyn, juttelen ihmisille jne. Ehdotin yhdelle naiselle, että kävisimme harrastukseemme liittyen myös toisessa paikassa, koska siellä avoimet ovet. Hän jotenkin pelästyi ja nyt välttelee minua.
Ap
Ehkä sä olet jotenkin vähän liian nopea etenemään asioissa? Mulla on myös ollut tota ongelmaa että en saa helposti kavereita. Olen sittemmin huomannut, että parhaiten niitä saa kun ei liiaksi tuppaudu. Että esimerkiksi työpaikalla ja harrastuksissa vain juttelee naisten kanssa. Ja jättää sen siihen. Moni on niin poikki oman perheensä pyörittämisestä että eivät edes halua kuin vain jutella jonkun kanssa. Eivät halua varsinaisesti sitoutua mihinkään. Siinä menee helposti useampi vuosi ennen kuin heitä kiinnostaa lähteä johonkin myös vapaa ajalla.
Tämä on varmasti myös totta, olen liian nopea. Ja tämä voi sitten pelästyttää toiset.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole yksin ongelmasi kanssa. Niin kuin monien kommenteista tullut ilmi on Suomessa aikuisena ystävystyminen vaikeaa. Jos olet parisuhteessa, onko kumppanillasi kavereita, joiden kumppaneita et ole tavannut? Voisitteko harkita jotain yhteistä tekemistä esim menisitte syömään yhdessä? Harrastus sinulla jo on ja sen kautta voit kysyä joltain potentiaaliselta kaverilta haluaisiko esim lähteä kahville harrastuksen jälkeen. Jos joku sellainen harrastus missä samat henkilöt joka kerta paikalla, voit tiedustella porukalta pitäiskö järjestää jotkut pikkujoulut tai lähteä yhdessä vaikka glögille tai syömään kun olisi mukava tutustua porukkaan. Voi olla, etteivät innostu mutta aina kannattaa kokeilla. Jos työpaikalla kahvittelee tai lounastaa ihmisten kanssa, voi näiden taukojen aikana tutustua ihmisiin ja jos sieltä löytyy sellainen potentiaalinen kaveriehdokas, niin voi vaivihkaa ehdottaa jotain työajan ulkopuolista tekemistä. Huomioitavaa on se, että suomalaiset ovat sisäänpäin kääntyviä ja vaivaantuvat helposti. Ehdotuksen täytyy siis tuntua sellaiselta "tulipa vaan mieleen, mutta ei tarvitse suostua"-jutulta. Esimerkki 1 : "Vitsit kun mä haluaisin nähdä Amos Rexin näyttelyn, mutta en tiedä kenet saisin mukaan. Ei sua sattuisi kiinnostamaan?" Esimerkki 2 : "Mun pitäis löytää uudet farkut, mutta yksin shoppailu on niin tuskaa. Et sä haluis lähteä henkiseksi tueksi joku päivä töiden jälkeen?" Esimerkki 3 : "Ihan tohon meidän työpaikan viereen avattiin uusi ravintola/kauppa/kuntosali/mikälie onkaan avattu. Haluaisitko joku päivä käydä siellä mun kanssa?"
Kiitos pitkästä tekstistä, mutta tätä juuri olen yrittänyt tehdä, mutta se ei ole onnistunut. Siis harrastuspiireissä olen yrittänyt tutustua naisiin, mutta he eivät halua tutustua takaisin. Ja tämä koskee vain naisia, miehet kyllä haluavat olla kanssani tekemisissä. Mutta haluan siis päästä sisälle tuon harrastusporukan naispiiriin, mutta se ei onnistu.
Ap
Oletko varma, että tuo naisporukka on ystäviä keskenään? Tapaavat porukalla myös muulloin kuin harrastuksessa? Vai ovatko he sittenkin porukassa vain siellä harrastuksessa? Ajan tässä takaa sitä, että mulla on oikein kiva työporukka, mutta ei me olla toistemme kanssa tekemisissä muualla kuin töissä ja työpaikan järjestämissä jutuissa kuten esim pikkujouluissa. Meillä on ihan hauskaa yhdessä, mutta emme kuitenkaan ole ystäviä keskenämme.
Tätä itse asiassa aloinkin miettimään, mitä jos tässä ei olekaan kyseessä mikään ystäväporukka, vaan ovat vain tekemisissä harrastuksen puolesta. Toki se näyttää niin tiiviiltä aina siellä harrastuksen yhteydessä.
Ap
Meidän työporukkakin näyttää tiiviiltä, mutta se on tiivis ainoastaan työympyröissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole yksin ongelmasi kanssa. Niin kuin monien kommenteista tullut ilmi on Suomessa aikuisena ystävystyminen vaikeaa. Jos olet parisuhteessa, onko kumppanillasi kavereita, joiden kumppaneita et ole tavannut? Voisitteko harkita jotain yhteistä tekemistä esim menisitte syömään yhdessä? Harrastus sinulla jo on ja sen kautta voit kysyä joltain potentiaaliselta kaverilta haluaisiko esim lähteä kahville harrastuksen jälkeen. Jos joku sellainen harrastus missä samat henkilöt joka kerta paikalla, voit tiedustella porukalta pitäiskö järjestää jotkut pikkujoulut tai lähteä yhdessä vaikka glögille tai syömään kun olisi mukava tutustua porukkaan. Voi olla, etteivät innostu mutta aina kannattaa kokeilla. Jos työpaikalla kahvittelee tai lounastaa ihmisten kanssa, voi näiden taukojen aikana tutustua ihmisiin ja jos sieltä löytyy sellainen potentiaalinen kaveriehdokas, niin voi vaivihkaa ehdottaa jotain työajan ulkopuolista tekemistä. Huomioitavaa on se, että suomalaiset ovat sisäänpäin kääntyviä ja vaivaantuvat helposti. Ehdotuksen täytyy siis tuntua sellaiselta "tulipa vaan mieleen, mutta ei tarvitse suostua"-jutulta. Esimerkki 1 : "Vitsit kun mä haluaisin nähdä Amos Rexin näyttelyn, mutta en tiedä kenet saisin mukaan. Ei sua sattuisi kiinnostamaan?" Esimerkki 2 : "Mun pitäis löytää uudet farkut, mutta yksin shoppailu on niin tuskaa. Et sä haluis lähteä henkiseksi tueksi joku päivä töiden jälkeen?" Esimerkki 3 : "Ihan tohon meidän työpaikan viereen avattiin uusi ravintola/kauppa/kuntosali/mikälie onkaan avattu. Haluaisitko joku päivä käydä siellä mun kanssa?"
Kiitos pitkästä tekstistä, mutta tätä juuri olen yrittänyt tehdä, mutta se ei ole onnistunut. Siis harrastuspiireissä olen yrittänyt tutustua naisiin, mutta he eivät halua tutustua takaisin. Ja tämä koskee vain naisia, miehet kyllä haluavat olla kanssani tekemisissä. Mutta haluan siis päästä sisälle tuon harrastusporukan naispiiriin, mutta se ei onnistu.
Ap
Harrastusporukan vaihto on tietenkin vaihtoehto tai ainakin jonkun uuden ryhmän kokeileminen, mutta se on tietenkin tylsä vaihtoehto, jos muuten nykyinen ryhmä mieluinen. Itsellä taas tuntuu, että vaikka miehet mukavia niin heihin on ystävyyssuhteita vaikea muodostaa aikuisena. Se on enemmän sellaista small talkia tai muuta läpän heittoa, mutta eivät he noin vain viikonloppuna lähtisi ravintolaan syömään. Joko heidän puolisonsa ihmettelisi vastakkaista sukupuolta olevaa ystävää tai sitten he itse käsittäisivät sen jonain muuna kuin kaverikutsuna. Monilla tuntuu olevan se käsitys, ettei mies ja nainen voi olla vain kavereita.
Tässä harrastusporukassa olen mukana ihan vain sen takia, kun se on lähinnä kotoa. Miehiä minulla on kyllä ystävinä ja kavereina, mutta lähinnä kaipailisin johonkin porukkaan kuulumista.
Ap
Ymmärrän tuon porukkaan haluamisen tunteen, mutta kaikilla se vaan ei onnistu. Saa olla tyytyväinen jos löytyy edes yksi ystävä. Kaikki eivät edes halua mitään porukkaa. Esimerkiksi itse tykkään kyllä jutella porukassa vaikkapa töissä ja harrastuksissa, mutta omalla ajallani joku porukka on mun jaksamiselleni liikaa. Siinä joutuu huomioimaan liian monta ihmistä samaan aikaan. Mieluummin tapaan ystäviäni ihan kahdestaan. En myöskään ole isojen juhlien perään, juhlat pidetään mahdollisimman pienellä porukalla.
Totta tuokin. 👍🏻
Ap
Oletko varma, että tuo naisporukka on ystäviä keskenään? Tapaavat porukalla myös muulloin kuin harrastuksessa? Vai ovatko he sittenkin porukassa vain siellä harrastuksessa? Ajan tässä takaa sitä, että mulla on oikein kiva työporukka, mutta ei me olla toistemme kanssa tekemisissä muualla kuin töissä ja työpaikan järjestämissä jutuissa kuten esim pikkujouluissa. Meillä on ihan hauskaa yhdessä, mutta emme kuitenkaan ole ystäviä keskenämme.