Lue keskustelun säännöt.
En matkustele. Se on minun valintani, koska voin elää vähän 'hulppeampaa' arkea siten
16.10.2022 |
Tienaan aika vaatimattomasti ja keksin tämän keinon saada arkeeni enemmän rahaa käyttöön, kun en matkustele. En tietenkään paheksu kenenkään matkustelua ja ymmärrän, että monilla riittää rahat sekä matkoihin että penniä venyttämättömään arkeen, mutta itse päädyin tällaiseen ratkaisuun omassa tilanteessani ja olen tyytyväinen.
Kommentit (89)
Hienoa, että voi elää haluamallaan lailla. Minä mieluiten matkustan. Jätän kalliit vaatteet ja noutokahvit väliin. Lehdet ja kirjat lainaan kirjastosta. En sijoita ripsihoitoihin tai geelikynsiin. Ensi vuodelle on jo kaksi perhelomaa varattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse päätin alkaa opiskella uutta tutkintoa. Ei ole varaa matkusteluun ja onnekseni emme omista edes autoa. Elämä on tässäkin tilanteessa ihan hyvää, kun ei ole mitään pakkoa päästä ulkomaille tai ajella autoa.
Ihme vittuilua täällä, antakaa jokaisen elää omalla , laillisella tavallaan .
Tuohan on tosiaan valintakysymys. Itse en myöskään ole kovin suurituloinen, mutta olen nuuka arjessa, ja matkustan ajoittain aina kuin on mahdollista. Itse koen, että minulle sopii se, että pääsen kotiympyröistä joskus pois. Jos vietän koko lomani kotona, niin se on sitä jokapäiväistä ruoanlaittoa, pyykinpesua, siivousta jne. ja mieltä piristää se, kun pääsee johonkin matkalle.
En koe, että matkalla pitäisi laukkoa koko ajan jossain sen maan hienoimmissa kulttuurikohteissa ihan joka minuutti. Minulle matkan tarkoitus on se, että saan vaihtaa maisemaa, sää on hieno ja mielellään helteinen, ei tarvitse pestä pyykkiä eikä laittaa ruokaa, vaan saan syödä ravintolassa. Rakastan merta, ja matkoilla usein teemme retkiä eri rannoille tai kävelemme kilometritolkulla jotain rantaa. Se riittää. Joku paikallinen museo tms. toki yleensä kiinnostaa. Yritämme myös aina löytää paikallisia ravintoloita, jotta saisi uusia makuelämyksiä. Ei se sen kummempaa ole. Yleensä majoitumme jossain tosi edullisessa hotellissa.
Jo pelkkä Tallinnaan matkustaminen piristää, vaihtelu virkistää. Jokainen toimii omalla tavallaan.
Kaukomaihin matkustelu olisi suotavaa kaikille. Maailmankuvan laajentuminen vähentää luuloja eli harhaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä elän hulppeaa arkea ja matkustelen
kannatti opiskella ja panostaa uraan
nyt nautin tuloksista
Sydämen sivistystä ei saa opiskelemallakaan.
Totta. Eikä se tule silläkään, että ei opiskele.
Eli sitä ei voi saada mitenkään.
Toki voi, se ei vaan liity opiskeluun tai opuskelemattomuuteen.
Et taida itsekään tietää, mistä kuvittelet sitä saaneesi. Mutta ei hätää. Ei sinulla selvästi sitä olekaan.
Olen tehnyt ihan saman valinnan. Mielummin vietän mukavaa arkea kivassa talossa hyvällä alueella, kaikki palvelut lähellä. Totesin, että matkustaminen on vaan stressaavaa enkä edes pidä siitä. Kotona voi oikeasti rentoutua ja levätä. Elämä on muulla tavalla haasteellista (työ ja lapset), en kaipaa uusia kokemuksia tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmeellistä maailmalla on suurinpiirtein Japania, Australia, Uutta-Seelantia ja n. tusinaa muuta maata lukuunottamatta jos haluaa matkustaa vain korkean elintason maissa missä kurjuus ei hypi silmille ja varkaat eivät ole länsimaalaisen perässä? Ihan eri ihmistyyppi nuohoaa kehitysmaita nähdäkseen ihmisten ja eläinten kurjuutta sekä saastaa joka paikassa kun poiketaan pääkadulta ja kaupanpäälle vielä eksoottisia loismatoja ja muita mahdollisesti vaikeahoitoisia sairauksia. Hotelleissa saat kytätä koko ajan, kömpiikö kasseihin torakka tai luteita, ruokaketjun korkeasta hygieniatasosta sairauksien ehkäisyssä tai käsien pesusta ennen ruoanlaittoa ei suurimmassa osassa kehitysmaamaailmaa ole kuultukaan saati että jotain hygieniaa ajateltaisiin. Haluanko syödä heidän pöperöitään? En.
Näin päälle viisikymppisenä ajatuksissa on myös se, haluanko ottaa riskin kuolemasta tai vammautumisesta ulkomailla, ei kiitos, kuolen kotimaassa.
Maailmaa on nähty Singaporea ja Ayers Rockia myöten, siitä ei ole kyse vaan siitä, että iän myötä alkaa arvostaa eri asioita ja tehdä riskiarviota, mieluummin sitä viihtyy kotimaassa ja kotosalla.
Sille joka ivaili, että joku ostaa mieluummin vaaterättejä kotimaassa kuin matkustaa: kaikissa maailman metropoleissa on hulppeita kauppakeskuksia ja torialueita, mihin suurin osa turistien rahoista uppoaa, onko tämä sitä parempaa shoppailua?
En matkustele minäkään. Rahakysymys se ei ole vaan en ole koskaan halunnut matkustella, koska se on rasittavaa ja vaivalloista. Jo ajatuskin saa hien pintaan.
Pienenä ollessani perheetön ja paljon matkustellut tätini olisi halunnut viedä minua kanssaan eri maihin, mutta ei. Ei napannut edes silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näin kirjoitti:
Hyvä, että valitsee laittaa rahansa niihin asioihin, jotka ovat itselle/perheelle tärkeitä. Eihän me vieraita ihmisiä varten eletä.
Oon jo viiskymppinen ja saanut matkustella paikoissa, jotka olen halunnut nähdä. Mitään "pakko nähdä paikkaa" ei enää ole, joten osittain koronan pakottamana ja osittain omasta halusta olen ollut nyt useamman vuoden kotosalla ja entisenlaista matkustusintoa ei enää ole.
Ihan sama tilanne. Olen reissanut paljon. Nyt tykkään olla kotona, mökillä, tai lyhyillä hotellilomilla Suomessa. En kaipaa enää ruuhkaisia lentokenttiä tai lomakohteita. Toki jo aikoinaan pyrin matkustamaan sesongin ulkopuolella. Rantalomakohteet lakkasivat kiinnostamasta 25 vuoden tietämillä ihan kokonaan. Olen nyt 52.
Ihan mielenkiintoista, että nuorempana reissaamista rajoitti vain raha, nykyisin sitä rahaa olisi, muttei enää mielenkiintoa matkustella. Matkojen hinnat tosin ovat nykyään edullisia entiseen verrattuna. Mutta aikansa kutakin.
Vierailija kirjoitti:
Kaukomaihin matkustelu olisi suotavaa kaikille. Maailmankuvan laajentuminen vähentää luuloja eli harhaisuutta.
Tähän riittää ihan pari reissua koko elämän aikana, ei tarvi sitä jatkuvaa monta matkaa vuodessa suhaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matkustelu on helvetin rasittavaa ja kun yleensä sen matkan jälkeen ajattelee väsyneenä, että ihanaa, kun on taas kotona, niin eipä se maksa vaivaa.
Edellisestä ulkomaanreissusta onkin jo ehtinyt vierähtää reilu yksitoista vuotta enkä ole jäänyt kaipaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Matkustelu on helvetin rasittavaa ja kun yleensä sen matkan jälkeen ajattelee väsyneenä, että ihanaa, kun on taas kotona, niin eipä se maksa vaivaa.
Edellisestä ulkomaanreissusta onkin jo ehtinyt vierähtää reilu yksitoista vuotta enkä ole jäänyt kaipaamaan.
Lasten ollessa pieniä vietiin niitä joskus Ruotsin risteilylle, kun se oli niistä hauskaa. Jo sekin otti koville ja ressasin sitä paljon etukäteen.
Nyt kun mietin niin olenhan minä käynyt ulkomailla. Työpaikan puolesta reissattiin Viroon ja työnantaja maksoi passin niille, joilla sitä ei ollut. Se oli virkistysmatka, mutta minulle kaikkea muuta. Siellä ryypiskeltiin ja tulomatkalla aloin jo muistuttamaan passikuvaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
harrastan minäkin matkustelua
olen käynyt jopa Kemissä
mieti sitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä elän hulppeaa arkea ja matkustelen
kannatti opiskella ja panostaa uraan
nyt nautin tuloksista
Sydämen sivistystä ei saa opiskelemallakaan.
sinulla siitä omakohtaista kokemusperäistä tietoa?
Vierailija kirjoitti:
Matkoilla vietetään vain ohikiitävä hetki elämässä.
Kotona eletään sitä arkea.
Kumpaan kannattaa sijoittaa?
Jotku perustelee, että matkalle pitää päästä, että unohtuu se ankea arki. Mitä jos panostaisit siihen arkeen, ettei se olis niin ankeaa?
Me kyllä matkustellaan siksi, että saataisiin elämyksiä, joita kotona, kotipaikkakunnalla tai Suomessa ei voi saada. Bucket List on pitkä, paljon kohteita, jotka haluan elämäni aikana nähdä. Koronan takia on viimeisten 2,5 vuoden aikana tehty vain kaksi ulkomaanmatkaa ja muut reissut ovat rajoittuneet Suomen sisälle,
Arjessa ei ole mitään muuta ankeaa kuin tämä ilmasto ja seuraavat kuukaudet sen ehdoilla elämistä; kylmää ja pimeää.
Monessa maassa (n. 20) on tullut käytyä, mutta ei ole jäänyt mieleen yhtään oikeasti todella hyvää ateriaa. Ehkäpä sitten en ole käynyt oikeissa ravintoloissa.
Matkalla on joskus kiva käydä, ja minullekin kyse on lähinnä siitä että on jossain muualla kuin tutussa ympäristössä, olipa se vaikkapa Kuusamossa tai Gibraltarilla.
En kuitenkaan tee siitä elämäntapaa siten että tinkisin joka asiasta päästäkseni matkalle joskus.
Vierailija kirjoitti:
Hulppeampi arki = luetaan kirjaston kirjaa ja välillä katellaan kuusimettänreunaa.
Hahha. Sulla köyhääkin köyhempi mielikuvitus näemmä. Itsellä on niin paljon erilaisia harrastuksia, että päivä tuntuu aina lyhyeltä. Lukeminen on hieno harrastus ja ehdin iltamyöhään lukemaan pari tuntia. Päivä kuluu maalatessa ja kangaspuilla kutoessa. Lisäksi on kasvimaa ja puutarha, pari kanaa ja kukko. Kolme kissaa ja mukavia naapureita ja ystäviä. Marjastaminen, sienestäminen ja pitkät kävelyt metsissä ja kukkuloilla. Ei eläkkeellä ehdi matkustella eikä tippaakaan huvita edes.
Arvostan aloittajan elämäntapaa ja elelen itsekin pitkälti samalla tavalla. Ruuhkaiset lentoasemat, ahtaat lentokoneet, tylsät hotellihuoneet ja myöhästelevät junat eivät saa minua kaipaamaan matkustamista. Yksityislentokoneisiin ja business luokan lentoihin minulla ei enää ole samalla tavalla varaa kuin vielä 1980-luvulla oli. Jonkin verran tunnen huonoa omaatuntoa silloin käyttämistäni järjettömistä määristä lentokerosiinia, mutta silloinei vielä ollut tietoakaan mistään ilmastomuutoksesta.
Ihan samat kotityöt ne on rivarissa kuin omakotitalossakin.
Jos tarkoitit jotain pihatöitä yms. niin ihan samat nekin. Meidän rivarissa ei ole mitään huoltoyhtiötä, ja samoin toimii monet muutkin pienet taloyhtiöt.