Ehdotin syöpäsairaalle mummille, että vien hänet kasvohoitoon, ostoksille, lempiravintolaansa ja minne haluaakin, vastaus oli "mitä hel vetin väliä semmoisilla enää olisi, älä tule jos ei ole oikeaa asiaa"

Vierailija kirjoitti:

Tuo ettei mummo vastaa enää ap:lle puhelimeenkaan / ei halua olla tekemisissä, viittaa kyllä siihen ettei välttämättä ole mikään mukava ihminen ylipäänsäkään.

Tai sitten on vaan ahdistunut. Hitto, että ihmiset osaa olla tyhmiä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Kannattaa mielummin kysyä, mitä HÄN haluaisi tehdä. Joku leffailta, tai kotona leipominen, tai luontoretki lähiympäristöön voi lämmittää mieltä enemmän kuin shoppailut ja kasvohoidot.

Huomaa kyllä että täällä neuvojat ei oo koskaan ollut syöpäpotilaan kanssa joka jo loppusuoralla...

Olen toki, oli vielä dementikko joka luuli minua omaksi lapsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Mummollasi asian prosessointi kesken.

Ei välttämättä. Oikeassahan hän on tavallaan. Mitä aktuaalista hyötyä niillä on enää hänelle.

Ei mummo minustakaan vaikuta sellaiselta ihmiseltä, jonka kanssa on aina ollut hyvä olla, ilman mitään ylidramaattisia piirteitä. Ehkä hän on katkera siitä, miksi juuri hän, eikä joku muu.

Terminaalivaiheen syöpäsairaasta saattaa tulla korostuneen itsekäs, negatiivinen ja suorastaan ilkeä läheisilleen. Kun millään ei tosiaan ole enää väliä. Kuolema tulee lopulta kaikille helpotuksena ihan noista syistä.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisiko ap itseäsi tosiaan tuossa tilanteessa mennä johonkin ostoshelvettiin shoppailemaan, kasvohoitoon tms. pinnallista?

Itse haluaisin tuossa tilanteessa varmaan lähteä unelmieni matkalle, syödä hyvää ruokaa ja juomaa, viettää aikaa läheisten kanssa jne.

T.eri

Ap, sinulla oli kaunis ja hyväätarkoittava ajatus.

Mutta olet kaiketi vielä aika nuori ja kokematon. Sairaus tarkoittaa yleensä usein (koviakin) kipuja ja melkein aina kovaa uupumusta sekä surua, kuoleva tekee surutyötä siinä missä omaisetkin.

Jos hänon aina rakastanut kasvohoitoja tai shoppailua, ymmärrän ehdotuksesi, mutta jos se ei koskaan ole ollut hänen tapansa, ehdotus on höntti. Ehkä yritit miettiä, mikä sinusta olisi kivointa ja se on ihan hyvä alku sekin, mutta vielä tärkeämpää auttamisessa on sisäistää, että me ollaan niin erilaisia, toinen voi rentoutua tai saada lohtua vaan ihan eri asioista kuin itse.

Kun on noin sairas, kuolema sattaa myös pelottaa tai mietityttää ja käytätnö mietityttää monia. Milloin iste asiassa kuolen, tahdonko olla kenen kanssa sillooin, onnistuuko tämä, tuleeko olemaan kipuja, saanko paikan saattohoitokodista (kaikille ei onnistu), saanko kivunlievitystä, tahtoisinko sittenkin kuolla kotona, on siis helposti paljon pohdittavaa, mihin ei ole selkeitä vastauksia. Myös ihmissuhteet mietityttävät, voi olla selvittämättömiä asioita, voi olla rahaa saatavana joltakin ja tahtoisi sen voidakseen kustantaa hoitoja yms.

Oma ulkonäkö ei välttämättä kiinnosta lainkaaneivätkä kaikki koe mitään hoitoja rentouttaviksi. Kadvohoitokin voi olla sairaalle kivulias tai häiritä esim jotain lääkkeitä tai hoitoja tms stimuloimalla aineenvaihduntaa, en tiiä.

Haussunhauska shoppailupäivä ei paljon piristä, kun on oikeita huolia. Se tuntuu siltä, että toinen ei tajua oman kriisin syvyyttä ja karun vahvaa todellisuutta, jos ehdottas tuollaista.

Hän olisi voinut silti ilmaista kauniisti sinulle ettei kiinnosta. Olisit varmaan ansainnut sen, mutta ehkä ei vaan nyt jaksa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Katkeroitunut. Omapa on menetyksensä. Tuskin on koskaann ollut mukava ihminen.

Hieno analyysi jälleen kerran parin lauseen perusteella :D

Olette te hauskoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisiko ap itseäsi tosiaan tuossa tilanteessa mennä johonkin ostoshelvettiin shoppailemaan, kasvohoitoon tms. pinnallista?

Itse haluaisin tuossa tilanteessa varmaan lähteä unelmieni matkalle, syödä hyvää ruokaa ja juomaa, viettää aikaa läheisten kanssa jne.

T.eri

Unohdat, että on sairas. Keho ei jaksa, ei ehkä pysty syömään, ruokahalu mennyt.

On todella pelottavaa ja stressaavaa, kun ei voi luottaa normaaleihin kehon toimintoihin ja jaksamisiin, voi tulla vaikka oäönsärkyä ja paha olo lemtokoneessa.

Sairaana on hyvin ahdistavaa olla vieraassa paikassa, jossa ei tiedä, kuinka pääsee nopeimmiten hoitoon jos ja kun ylläreitä tulee ja jossa ei löydä oman kielistä lääköriä.

Vakavsti sairaana arvostaa arkensa toimivuutta ja turvallisuutta. Mahdollisuutta levätä. Varmuutta siitä,ettei esim ole tuoksuja ja liikaa valoja, joista voi tulla pahoinvointia yms. Eli oman kodin rauha.

Kuolemansairaalla on paljon käytännön huolta ja pahoinvointia. Ei ole kyse siitä, että olisi kehollisesti ihan kuin ennenkin mutta aika vaan lopussa.

Mitä helvettiä menet ehdottamaan typeriä, häh. Oli varmaan hauska pilata hänen päivänsä. Idiootti, ajattele seuraavalla kerralla mitä suustas päästät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisiko ap itseäsi tosiaan tuossa tilanteessa mennä johonkin ostoshelvettiin shoppailemaan, kasvohoitoon tms. pinnallista?

Itse haluaisin tuossa tilanteessa varmaan lähteä unelmieni matkalle, syödä hyvää ruokaa ja juomaa, viettää aikaa läheisten kanssa jne.

T.eri

Unohdat, että on sairas. Keho ei jaksa, ei ehkä pysty syömään, ruokahalu mennyt.

On todella pelottavaa ja stressaavaa, kun ei voi luottaa normaaleihin kehon toimintoihin ja jaksamisiin, voi tulla vaikka oäönsärkyä ja paha olo lemtokoneessa.

Sairaana on hyvin ahdistavaa olla vieraassa paikassa, jossa ei tiedä, kuinka pääsee nopeimmiten hoitoon jos ja kun ylläreitä tulee ja jossa ei löydä oman kielistä lääköriä.

Vakavsti sairaana arvostaa arkensa toimivuutta ja turvallisuutta. Mahdollisuutta levätä. Varmuutta siitä,ettei esim ole tuoksuja ja liikaa valoja, joista voi tulla pahoinvointia yms. Eli oman kodin rauha.

Kuolemansairaalla on paljon käytännön huolta ja pahoinvointia. Ei ole kyse siitä, että olisi kehollisesti ihan kuin ennenkin mutta aika vaan lopussa.

Lisäksi erilaiset lääkkeet, hoidot ja tutkimukset voi aiheuttaa raskaitakin kipuja, vösymystä ja pahoinvointia. Todellakaan ei ole kyse vain siitä, että mitäs mä tekisin nyt tällä ajalla. Moni on vuodekunnossa suuren osan tuollaista aikaa.

Kaunis ajatus mutta en minäkään haluaisi kasvohoitoon viimeisilläni.

Papin voisit kyllä tuoda paikalle.

Vietä aikaa sen mummon kanssa, jos olette toisillenne tärkeitä. Ei sitä tarvii ympäri kyliä raijata.

Vierailija kirjoitti:

Ei mummo minustakaan vaikuta sellaiselta ihmiseltä, jonka kanssa on aina ollut hyvä olla, ilman mitään ylidramaattisia piirteitä. Ehkä hän on katkera siitä, miksi juuri hän, eikä joku muu.

Terminaalivaiheen syöpäsairaasta saattaa tulla korostuneen itsekäs, negatiivinen ja suorastaan ilkeä läheisilleen. Kun millään ei tosiaan ole enää väliä. Kuolema tulee lopulta kaikille helpotuksena ihan noista syistä.

Jaa. Et sitten ymmärrä. Että terminaalivaiheen syöpäsairaan elämä koostuu kivuista ja esim kehontoimintojen vaikeuksista. Esim käytettävä vaippoja liittyen joihinkin hoitoihin tai ihan vaan itse sairauteen, tasapaino saattaa mennä, voi olla kovaa päänsärkyä ja oksentelua yms yms jne, siinä ihminen tulee väkisinkin aika kireäksi. Vai meinaatko, että itse olisit noilla spekseillö ihan kuin ennenkin, mukava sosiaalinen hahmo, joka jaksaa juhlia ja kuunnella toisten arkihuolia. Ei jaksa, vaikka tahtoisikin,

Suoraan sanoen, oma sukulaiseni ei olisi kieltäytynyt tuolla tavalla, vaan nätimmin, eikä olisi suuttunut ehdotuksesta.

Ei hänkään jaksanut liikkua entiseen tapaan, mutta ei olisi vastannut noin epäkohteliaasti.

Ap:han kirjoitti, että ehdotti mummolle vievänsä tämän minne tahansa tämä haluaa, kasvohoito ja ravintola olivat vain esimerkkejä, minne voitaisiin mennä.

Vierailija kirjoitti:

Kaunis ele, ap. Onko mummisi aina ollut kärkäs, vai voiko olla, että lähestyvä kuolema saa näin käyttäytymään?

Kipu ja lääkitys myös vaikuttavat mielialaan 24 tuntia päivässä, mielettömän väsymyksen lisäksi.  Siksi mummi ei jaksanut vastata kauniisti.  Ehkä voit lähettää kukkia ja kortin jossa sanot olit hieman ajattelematon, yritit käsitellä asiaa väärin. Älä jää kiinni asiaan vaan elä sinä nt kun vielä olet terve, elä kiitollisena, anna mummille anteeksi.

Kiusaus on sanoa, voisitko kysyä mummilta mitä hän eniten toivoisi sinulta nyt.

Voi hyvä ihme. Sukulainen kuoli syöpään kesällä. Oli kotihoidossa mutta ei jaksanut mitään, laihtui, jne.

Siis aika hassua ehdotella että syöpäsairas hauskalle matkalle tms ehdottelija ei ole nähnyt sairautta koskaan

Jos jonnekin olisi mummi pakko laahata niin vaikkapa auto ajelulle katsomaan elämälleen tärkeitä paikkoja.

Elämä on erilaista kuin elokuvissa, joissa syöpäsairaan viimeinen toive on päästä Disneylandiin ja sen jälkeen voi kuolla rauhassa. Ei tuossa vaiheessa mitään elämyksiä kaipaa. Hänen elämänsä on päättymässä ja muilla se jatkuu vaikka kasvohoitojen parissa. Jos jotain haluat tehdä mummisi eteen, niin käy hänen luonaan ihan vaikka juttelemassa ilman että pläräät puhelinta koko aikaa. Hänellä on ihan täysi oikeus kiukutella.

Täällä aloittaja ja monet muut katsovat että sen sairaan kuolevan on oltava seesteinen, hyväntuulinen, tehdä kaikkea hauskaa, lohduttaa läheisiään olemalla heille mieliksi.

Ymmärrän etteivät jotkut ihmiset koskaan ole nähneet kuoleman sairasta ihmistä ja eläneet viimeisiä kivun, ahdistuksen, täyttämiä kuukausia. Lääkkeistä "hämärtyy" ja muuttuu ajatuskyky. Omaiseni, vaikkei ollut vanha, ei enää jaksanut kännykän toimintaa. Ei vaan jaksanut enää

Ei sairaus ja kuolema ole mitään elokuvaa, "viedään potilas Himalajalle, kun se on aina tahtonut".

Vierailija kirjoitti:

Elämä on erilaista kuin elokuvissa, joissa syöpäsairaan viimeinen toive on päästä Disneylandiin ja sen jälkeen voi kuolla rauhassa. Ei tuossa vaiheessa mitään elämyksiä kaipaa. Hänen elämänsä on päättymässä ja muilla se jatkuu vaikka kasvohoitojen parissa. Jos jotain haluat tehdä mummisi eteen, niin käy hänen luonaan ihan vaikka juttelemassa ilman että pläräät puhelinta koko aikaa. Hänellä on ihan täysi oikeus kiukutella.

Sulle tuli sama mieleen kuin mulle, samaan aikaan on kirjoitettu ettei sairauteen kuolema ole kuin söpö elokuva.

Elokuvissahan ollaan nättejä ja pirteitä ja käydään omaisten/ ystävien kanssa ties missä, joko hurvitellaan tai käydään Pariisissa. Sitten vaan huolitellun näköisenä käydään satiinivuoteelle lepäämään, hitaasti sanotaan rakastan teitä kaikkia ja suljetaan silmät.

Ei, se on paljon raadollisempaa, pissapussia tai housuvaippoja myöten