Lue keskustelun säännöt.
Ehdotin syöpäsairaalle mummille, että vien hänet kasvohoitoon, ostoksille, lempiravintolaansa ja minne haluaakin, vastaus oli "mitä hel vetin väliä semmoisilla enää olisi, älä tule jos ei ole oikeaa asiaa"
13.10.2022 |
Elinaikaa max. puoli vuotta lääkärin mukaan, mutta kukaanhan nyt ei ole ennustaja.
Mummi suuttui tästä niin, että ei vastaa enää puhelimeen. Kun yritin mennä käymään, sanottiin että hän ei ota vieraita vastaan. Äitini kyllä pääsi häntä katsomaan. Tuntuu kamalalta.
Kommentit (304)
Minulla diagnosoitiin kesällä vakava krooninen sairaus ja siihen voimakkaat lääkkeet. Pian diagnoosin jälkeen mieheni vei minut yllätyksenä hotelliin, varasi paikat kylpylään, pöydän ravintolaan ja kaikkea muutakin menoa. Ei siis kysynyt etukäteen, haluanko mitään näistä. Olin itse diagnoosista järkyttynyt ja lääkityksestä rättiväsynyt, joten olisin vain halunnut levätä kotona tai mökillä. En kehdannut sanoa mitään, mutta kesken viikonlopun purskahdin holtittomaan itkuun, koska en väsymykseltäni osannut nauttia mistään. Tunsin myös syyllisyyttä, koska mies oli käyttänyt viikonloppuun hurjasti rahaa ja oli tarkoittanut hyvää.
Jos haluatte olla tukena sairastuneelle, niin kysykää, mitä tämä haluaa. Jotkut haluavat olla yksin, joku haluaa tukea käytännön asioihin (esim. kaupassa käyntiin), joku haluaa juttukaveria, joku taas ihan muuta ajateltavaa. Älkää miettikö, mitä itse mahdollisesti haluaisitte tai mitä olette lukeneet jostakin naistenlehdestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa lukea Laura Pörstin Viimeinen vuosi. Siinä kuvataan rehellisesti sukupolvien kuilua lähdön lähestyessä. Yhteinen sävel löytyy, kun lapsenlapsi ymmärtää kunnioittaa vuosikymmeniä säästettyjä vaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu missä kunnossa mummisi on, mutta ehdottaisin mummille että voisi se kuoleman odottelu sujua rattoisamminkin kuin murjottaa kotona. Kyse on kriisistä, hirveästä tilanteesta, mutta ei se kotona ahdistumalla ainakaan helpota . Mummisi tarvitsee välillä muitakin, joten teet oikein yrittäessäsi. Voit selittää mummille, miten et osaa keksiä muutakaan osoittaaksesi rakkauttasi häntä kohtaan. Se on sinun tapasi välittää hänestä ja mielelläsi kuulisit, mitä hän toivoisi vai riittääkö kun vain olette hänen kotonaan yhdessä.
Vai, että "kuoleman odottelu sujuu rattoisammin, jos ei murjota kotona". Just. Sinun ei ole ilmeisesti kovin läheltä tarvinnut seurata kenenkään parantumattomasti syöpäsairaan viimeisiä kuukausia?
Mummi on luultavasti kauhuissaan, masentunut ja todella väsynyt.
No tuskinpa on kun porttikiellon jaksoi antaa. Että vielä on jonkunlaisessa kuosissa vaikka varmasti pelottaa.
Ymmärrän apn surun. Hän yritti omalla tavallaan kertoa mummille kuinka hän on rakas ja kiitollinen elämästä jonka on saanut mummin kanssa jakaa ja halusi tuottaa hyvän olon vielä hetkeä ennen kuin olot kääntyy huonoon. Mut se ei käynyt mummille joka mieluummin valitsi bunkkeroitumisen omaan kotiin.
Ja se on hänen valintansa ja olkoon niin.Täällä on paljon ihmisiä jotka ajattelee asioista negatiivisesti eikä mummisi ole poikkeus.
Olen pahoillani ap puolestasi. Yritit hyvää ja se sai karun lopun. Voimia teille kaikille.
Jokainenhan joskus kuolee. Olen vanha ja vuosia on vähän mutta ehdottomasti ajattelen negatiivisesti kuolemasta. Kaipaan kaikkia läheisiä ja ystäviä jotka hautausmaalla ovat.
Nyt en tiedä mikä päivä tuoni saapuu, mutta jos tietäisin, ei varmaan mikään ostoskierros tai kasvohoito saisi minua suhtautumaan positiivisesti tilanteeseen, kipuihin, pelkoihin, väsymykseen. Ehkä karskikielisemmän mummon sanoin v....n.
( Olen aika siistikielinen, mutta kirosana pärskähtää kun jotain tippuu varpaille tai oikeen kovasti harmistun. Vaikka olen mummo.)
Onhan tuo mummisi vastaus epäkohtelias, olisi hän ainakin voinut kiittää ehdotuksesta vaikka ei kiinnostaisi lähteä minnekään. Sinä kuitenkin ehdotit, että voisit vielä hänet minne hän haluakaan. Eihän sen silloin välttämättä tarvitsisi olla kasvohoito tai muu "turhamainen" vaan jotakin mistä hän nauttii. Monet parantumattomasti sairaatkin haluavat tehdä vielä mukavia asioita ennen kuolemaa, eivätkä pelkästään elää murehtien elämänsä viimeisiä hetkiä.
Vierailija kirjoitti:
Olisin itsekin suuttunut, jos elämäni kalkkiviivoilla joku olisi tullut jotain noin turhamaista esittämään. Todella tökeröä.
Minä en, olisi mukavaa ajatella muutakin kuin sitä kuolemaa, kasvohoito jne on hemmottelua miksei siitä voisi nauttia vaikka loppu lähenee ? Toki on ihmisiä jotka tykkää synkistellä, mutta kun ei ole enää mitään hävittävää voisi vaikka nauttia elämästään ja hemmotella itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvää tietenkin tarkoitit, mutta asiaa olisi kannattanut lähestyä kysymällä vaikka "haluaisitko vielä tehdä jotain?".
Mummillasi voi olla myös kipuja ja pahoinvointia, minkä takia hurvittelu ei kiinnosta. Myös henkinen hyvinvointi voi olla matala. Syöpäsairaalle on tärkeää, että on läsnä, eikä väkisin yritä keksiä hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo mummisi vastaus epäkohtelias, olisi hän ainakin voinut kiittää ehdotuksesta vaikka ei kiinnostaisi lähteä minnekään. Sinä kuitenkin ehdotit, että voisit vielä hänet minne hän haluakaan. Eihän sen silloin välttämättä tarvitsisi olla kasvohoito tai muu "turhamainen" vaan jotakin mistä hän nauttii. Monet parantumattomasti sairaatkin haluavat tehdä vielä mukavia asioita ennen kuolemaa, eivätkä pelkästään elää murehtien elämänsä viimeisiä hetkiä.
Siis sairaan mummin asia on olla lempeä, kohtelias, lohduttaa omaisiaan ja miellyttää heitä jotta jää mukava muisto.
Nyt kun olen lukenut tätä keskustelua yhä enemmän tulee vaikutus että nämä " viimeiset kasvohoidot" ovat omaisen yritys paikata omaatuntoaan ja itsekkäästi hakea kokemusta
siitä, että jäi hyvät muistot. Että kävin katsomassa. Jäi hyvät muistot kun ehdin.
Sairaan ja kuolevan todellisia tarpeita huomioimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No oikeassahan tuo on. Mitä sen kannattaa enää ostaa tai kasvohoidossakaan käydä? Että on sitten kuulas iho kun tekee kuolemaa saattohoidossa?
Yks edesmennyt työkaveri tai oikeastaan hän kävi töissä vapaaehtoisesti, sanoi että on raskasta olla niin vanha, kun pitää yöksikin meikata jos sattuu kuolemaan, hän halusi olla kaunis kuollessaan, toivottavasti onnistui kun kuoli jokunen kuukausi sitten. Meitä ihmisiä on siis on erilaisia, osa haluaa laittaa itseään ja eihän se kuulas iho siellä saattohoidossa haittaakaan tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin itsekin suuttunut, jos elämäni kalkkiviivoilla joku olisi tullut jotain noin turhamaista esittämään. Todella tökeröä.
Minä en, olisi mukavaa ajatella muutakin kuin sitä kuolemaa, kasvohoito jne on hemmottelua miksei siitä voisi nauttia vaikka loppu lähenee ? Toki on ihmisiä jotka tykkää synkistellä, mutta kun ei ole enää mitään hävittävää voisi vaikka nauttia elämästään ja hemmotella itseään.
Edes terveistä ihmisistä kaikki eivät tykkää kasvohoidoista. Minä saan sellaisiin välillä lahjakortteja, ja toki menen, kun ilmaiseksi pääsee. Eivät ne silti mitään suurta nautintoa ole. Itse hoidossa makoileminen on tylsää, ja naama on hoidon jälkeen usein punainen ja ärtynyt. En myöskään jaksa eri tuotteiden pakkomyyntiä hoidon jälkeen.
Uskokaa nyt jo: kaikki eivät tykkää samoista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisiko ap itseäsi tosiaan tuossa tilanteessa mennä johonkin ostoshelvettiin shoppailemaan, kasvohoitoon tms. pinnallista?
Sinäkö menisit Intiaan joogaamaan? Mulle kelpais kasvohoito tuossa(kin) tilanteessa.
Minä kuvittelisin, että ihmisellä, joka tietää varmasti kuolevansa pian, on muitakin murheita kuin ulkonäkö ja shoppailu. Miten typerä pitää olla, että menee tuollaista edes ehdottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin itsekin suuttunut, jos elämäni kalkkiviivoilla joku olisi tullut jotain noin turhamaista esittämään. Todella tökeröä.
Minä en, olisi mukavaa ajatella muutakin kuin sitä kuolemaa, kasvohoito jne on hemmottelua miksei siitä voisi nauttia vaikka loppu lähenee ? Toki on ihmisiä jotka tykkää synkistellä, mutta kun ei ole enää mitään hävittävää voisi vaikka nauttia elämästään ja hemmotella itseään.
Sinä ajattelet terveenä niin. Mutta jos kuolema olisi edessä parin kuukauden päästä, kivut ja väsymys kovaa voisit olla aika negatiivinen ja tarvita ahdistuslääkkeitä, et uusinta tehokasta nuorentavaa kasvohoitoa.
Voisit olla jo aktiivihoitovaiheessa negatiivinen kun sytostaateista jatkuva huono olo, väsymys, ettei jaksa mitään, tuskaantuminen kun muut "hoitavat kodin ja lapset väärin." Pelko , paranenko enää.
Näin tämän nuoren ihmisen kohdalla. Hän parani pahan sairastamisvuoden hoidoista ja toipuikin pikku hiljaa muuten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu missä kunnossa mummisi on, mutta ehdottaisin mummille että voisi se kuoleman odottelu sujua rattoisamminkin kuin murjottaa kotona. Kyse on kriisistä, hirveästä tilanteesta, mutta ei se kotona ahdistumalla ainakaan helpota . Mummisi tarvitsee välillä muitakin, joten teet oikein yrittäessäsi. Voit selittää mummille, miten et osaa keksiä muutakaan osoittaaksesi rakkauttasi häntä kohtaan. Se on sinun tapasi välittää hänestä ja mielelläsi kuulisit, mitä hän toivoisi vai riittääkö kun vain olette hänen kotonaan yhdessä.
Vai, että "kuoleman odottelu sujuu rattoisammin, jos ei murjota kotona". Just. Sinun ei ole ilmeisesti kovin läheltä tarvinnut seurata kenenkään parantumattomasti syöpäsairaan viimeisiä kuukausia?
Mummi on luultavasti kauhuissaan, masentunut ja todella väsynyt.
No tuskinpa on kun porttikiellon jaksoi antaa. Että vielä on jonkunlaisessa kuosissa vaikka varmasti pelottaa.
Ymmärrän apn surun. Hän yritti omalla tavallaan kertoa mummille kuinka hän on rakas ja kiitollinen elämästä jonka on saanut mummin kanssa jakaa ja halusi tuottaa hyvän olon vielä hetkeä ennen kuin olot kääntyy huonoon. Mut se ei käynyt mummille joka mieluummin valitsi bunkkeroitumisen omaan kotiin.
Ja se on hänen valintansa ja olkoon niin.Täällä on paljon ihmisiä jotka ajattelee asioista negatiivisesti eikä mummisi ole poikkeus.
Olen pahoillani ap puolestasi. Yritit hyvää ja se sai karun lopun. Voimia teille kaikille.
Minkälainen idioootti tuputtaa kuolemansairaalle ihmiselle kasvohoitoa ja shoppailua? Empatia puuttuu tästä aivan kokonaan. Minä, minä, minä ja mitä minä haluan.
Vierailija kirjoitti:
Haluat siis että mummi järjestämälläsi reissulla saakin koronan ja kuolee siihen jo aiemmin kuin syöpä veisi?
Ai sä leikit vielä tuota pandemialeikkiä? :D
Kun surua, ahdistavaa sellaista, ei tuollainen kiinnosta. Kuvittele itseäsi niin tajuat. Jos sinulle sanotaan tänään, että sairasta syöpää, johon kuolet kovasti kivuliaasti ja olet kivulias jo nytkin.
Et varmaan ensimmäisenä mene poistelemaan ryppyjä tai syömään, kun ajatus tuskaisesta kuolemasta pelkästään jo saa voimaan pahoin.
Ja olosi on niin huono, että menet sekuntti ja minuutti kerrallaan että kestät.
Been there done that
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu missä kunnossa mummisi on, mutta ehdottaisin mummille että voisi se kuoleman odottelu sujua rattoisamminkin kuin murjottaa kotona. Kyse on kriisistä, hirveästä tilanteesta, mutta ei se kotona ahdistumalla ainakaan helpota . Mummisi tarvitsee välillä muitakin, joten teet oikein yrittäessäsi. Voit selittää mummille, miten et osaa keksiä muutakaan osoittaaksesi rakkauttasi häntä kohtaan. Se on sinun tapasi välittää hänestä ja mielelläsi kuulisit, mitä hän toivoisi vai riittääkö kun vain olette hänen kotonaan yhdessä.
Vai, että "kuoleman odottelu sujuu rattoisammin, jos ei murjota kotona". Just. Sinun ei ole ilmeisesti kovin läheltä tarvinnut seurata kenenkään parantumattomasti syöpäsairaan viimeisiä kuukausia?
Mummi on luultavasti kauhuissaan, masentunut ja todella väsynyt.
No tuskinpa on kun porttikiellon jaksoi antaa. Että vielä on jonkunlaisessa kuosissa vaikka varmasti pelottaa.
Ymmärrän apn surun. Hän yritti omalla tavallaan kertoa mummille kuinka hän on rakas ja kiitollinen elämästä jonka on saanut mummin kanssa jakaa ja halusi tuottaa hyvän olon vielä hetkeä ennen kuin olot kääntyy huonoon. Mut se ei käynyt mummille joka mieluummin valitsi bunkkeroitumisen omaan kotiin.
Ja se on hänen valintansa ja olkoon niin.Täällä on paljon ihmisiä jotka ajattelee asioista negatiivisesti eikä mummisi ole poikkeus.
Olen pahoillani ap puolestasi. Yritit hyvää ja se sai karun lopun. Voimia teille kaikille.
Minkälainen idioootti tuputtaa kuolemansairaalle ihmiselle kasvohoitoa ja shoppailua? Empatia puuttuu tästä aivan kokonaan. Minä, minä, minä ja mitä minä haluan.
empatiakyky 0
Vierailija kirjoitti:
Minä kuvittelisin, että ihmisellä, joka tietää varmasti kuolevansa pian, on muitakin murheita kuin ulkonäkö ja shoppailu. Miten typerä pitää olla, että menee tuollaista edes ehdottamaan.
Hetken irtiotto kuoleman miettimisestä ja odottelusta?
Niinpä niin, typeräähän se (sarkasmia).
Sinun ajattelusi taustalla on ajatus, että kasvohoidot ja shoppailu tuottaisivat automaattisesti hyvää oloa. Näinhän ei ole. Olen itse vasta keski-iässä, mutta kaikenlainen kaupallisissa tiloissa lorviminen ärsyttää, ja kasvohoidossa en ole ikinä käynyt. Jos saisin kuulla olevani kuolemansairas, toivoisin apua kuolinsiivoukseen, en uutta krääsää.
Minusta kuulostaa vahvasti, että ap:lta puuttuu mummon elämäntilanteen suhteen empatia. Kun aikaa on vähän, sen haluaa käyttää omalla tavallaan, omilla ehdoillaan. Vai miltä ap:sta tuntuisi, jos hän itse olisi parantumattomasti sairas ja haluaisi viimeisistä kasvohoidoista, mutta sukulainen haluaisi hänet välttämättä hirvimetsälle!
-eri