Lue keskustelun säännöt.
Ehdotin syöpäsairaalle mummille, että vien hänet kasvohoitoon, ostoksille, lempiravintolaansa ja minne haluaakin, vastaus oli "mitä hel vetin väliä semmoisilla enää olisi, älä tule jos ei ole oikeaa asiaa"
13.10.2022 |
Elinaikaa max. puoli vuotta lääkärin mukaan, mutta kukaanhan nyt ei ole ennustaja.
Mummi suuttui tästä niin, että ei vastaa enää puhelimeen. Kun yritin mennä käymään, sanottiin että hän ei ota vieraita vastaan. Äitini kyllä pääsi häntä katsomaan. Tuntuu kamalalta.
Kommentit (304)
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisiko ap itseäsi tosiaan tuossa tilanteessa mennä johonkin ostoshelvettiin shoppailemaan, kasvohoitoon tms. pinnallista?
Mua ainakin kiinnostaisi tehdä melkein mitä vaan mieluummin kuin märehtiä kotona. Mitä helvet in syvällistä tuossa vaiheessa kannattaisi muka tehdä. t.eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa ikävästi sanottu sulle : (
Ei ollut oikein.
Sä tarkoitit vaan hyvää.
Otan osaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinun ajatuksesi oli kaunis, mutta mummisi käy nyt läpi elämänsä suurinta luopumisnäytelmää.
Luopumista elämästä.
Ymmärrä tämä ja ole kärsivällinen häntä kohtaan.
Niin oikea vastaus.
Vierailija kirjoitti:
Joo. Kannattaa mielummin kysyä, mitä HÄN haluaisi tehdä. Joku leffailta, tai kotona leipominen, tai luontoretki lähiympäristöön voi lämmittää mieltä enemmän kuin shoppailut ja kasvohoidot.
Huomaa kyllä että täällä neuvojat ei oo koskaan ollut syöpäpotilaan kanssa joka jo loppusuoralla...
Jos mummo on koskaan muistellut lämmöllä jotain paikkaa tms niim ehdota siellä käyntiä. Tai jossain vanhalla kotipaikalla käyntiä jos sieltä olisi mukavia muistoja.
Ei itseäkään kiinnostaisi "maalliset" asiat varmaan tossa kohtaa elämää.
Mummollasi on surutyö meneillään eikä varmaan halunnut olla ilkeä tahallaa. Taitaa olla siinä surutyön toisen vaiheen kohdalla. Vaiheet oli mainittu jossain aikaisemmassa kommentissa jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hän tarkoita mitä sanoo. Ei kannata tuosta ainakaan loukkaantua, olet yrittänyt parhaasi!
Mene mieluummin mummon luo kahville ja osta vaikka pieni leivos
Ja käytte läpi asioita, jotka on ollut merkityksellisiä mummin elämässä, ehkä teidän yhteisiäkin juttuja. Jotka jatkavat elämäänsä mummin lähdettyä.
Sellaista luopumista tekevä ihminen kaipaa, ei kasvohoitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuis itestäkin vähän naamaan hieromiselta toi. (Pun not intended)
Ihmettelen kommentoijien tilannetajuttomuutta, kun arvostelette kuolevaa, ettekä osaa asettua asemaansa. AP:lle tsempit, ei sitä aina kulje ajatus selkeästi kun on hätä.
Vai ajatteletteko, että mummo ihan mielellään jo kuolee ja odotellessa ottaa kasvonaamion?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluat siis että mummi järjestämälläsi reissulla saakin koronan ja kuolee siihen jo aiemmin kuin syöpä veisi?
No vit unko väliä jos hän itse pitäisi siitä? Jos itsellä olisi elinaikaa vain kuukausia jäljellä niin en ainakaan kykkisi kotona märsäämässä vaan jos terveys antaisi myöden ja rahavarat niin revittelisin viimeisetkin roposet. Aivan sama jollekin koronalle kun huomenna saattaa jäädä auton alle.
No onhan tuo ihan idioottiehdotus. Ehkä joku voisi tuollaisilla sanoilla tarkoittaa hyvää, mutta ei... Olen kuullut nuo lääkärin sanat syövän levinneisyydestä, mutta onneksi olikin liian hätäinen ja väärä diagnoosi. Sen voi kertoa, että siinä tilanteessa millään ei ole enää mitään väliä. Kävisin mieluummin katsomassa arkkuja kuin ottamassa kasvohoidon. Hyvä ateria olis tosin tehnyt hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, tästä tuli mieleen Yle Areenassa katsottavissa oleva norjalainen sarja Jälkiloiste, jossa aiheena on syöpään sairastunut ja hänen perheensä sekä ystävänsä.
Suosittelen katsottavaksi. Elämäniloa ja lopulta sitä tuskaisuuttakin.
Se pääosan esittäjä oli rasittava
Joo, no sulla oli lempeä ajatus taustalla mutta siis mitä järkeä mennä johonkin kasvohoitoon jos tietää kuolevansa ihan pian? Olisit ehdottanut vaikka yhteisiä kahvihetkiä, kävely itä yhdessä jutellen tai että leipoisit hänelle jotain tai muuta rentoa... Ehkä mummo nyt piti ehdotuksiasi vähän typerinä. Et kyllä taida ihan käsittää millaisia asioita hän nyt käy läpi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista. Yritit parhaasi ja ymmärrän, että pahoitit mielesi, olit ystävällinen, mummusi ei ollut, hän olisi voinut vastata kauniimmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluat siis että mummi järjestämälläsi reissulla saakin koronan ja kuolee siihen jo aiemmin kuin syöpä veisi?
No vit unko väliä jos hän itse pitäisi siitä? Jos itsellä olisi elinaikaa vain kuukausia jäljellä niin en ainakaan kykkisi kotona märsäämässä vaan jos terveys antaisi myöden ja rahavarat niin revittelisin viimeisetkin roposet. Aivan sama jollekin koronalle kun huomenna saattaa jäädä auton alle.
Niinhän sä luulet.
Vierailija kirjoitti:
Hautaan ei saa mitään vaatteita, syöpäsairas ei voi välttämättä enää syödä mitään. Oikeassahan mummisi on. Miksi ehdotat tällaisia materiaalisia asioita syöpäsairaalle?
Itse olen kyllä kuullut monen vakavasti sairaan valittavan, että he haluaisivat keskittyä mukaviin asioihin kun vielä voivat, mutta läheiset ihmiset eivät enää osaa kohdata heitä normaalisti kuten ennen.
Ymmärrän ap:n hyvän ajatuksen, mutta tavallaan ymmärrän mummon reaktionkin. Jos hän kuitenkin on pohjimmiltaan hyvä tyyppi, saatte kyllä sovittua asian: sinä ymmärrät että ehdotus ei ollut ehkä paras mahdollinen ja mummo ymmärtää sen että tarkoitit kuitenkin hyvää.
Tuo ettei mummo vastaa enää ap:lle puhelimeenkaan / ei halua olla tekemisissä, viittaa kyllä siihen ettei välttämättä ole mikään mukava ihminen ylipäänsäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hautaan ei saa mitään vaatteita, syöpäsairas ei voi välttämättä enää syödä mitään. Oikeassahan mummisi on. Miksi ehdotat tällaisia materiaalisia asioita syöpäsairaalle?
Itse olen kyllä kuullut monen vakavasti sairaan valittavan, että he haluaisivat keskittyä mukaviin asioihin kun vielä voivat, mutta läheiset ihmiset eivät enää osaa kohdata heitä normaalisti kuten ennen.
Tuskin se nyt tommosta tekopirteää passaamista atrkottaa, vaan ihan normaalia olemista.
Jos minulla olisi 6 kk elinaikaa, niin haluaisin itse päättää, mitä niillä hetkillä teen. Kasvoihoito tuskin olisi mielessä tai ravintolassa syöminen, mieluummin olisi rauhassa itseni kanssa vaikka katsomassa vanhoja valokuvia.
Maailma on kamala paikka, kun kolmekymppiset vaativat saada päättää, millä tavalla kuolemansairas viimeiset kuukautensa viettää. Omaa tahtoa ei saisi olla, koska muut tuntuvat niin kovin hyvin tietävän, mistä haudan partaalla oleva nauttii.