Lue keskustelun säännöt.
Ehdotin syöpäsairaalle mummille, että vien hänet kasvohoitoon, ostoksille, lempiravintolaansa ja minne haluaakin, vastaus oli "mitä hel vetin väliä semmoisilla enää olisi, älä tule jos ei ole oikeaa asiaa"
13.10.2022 |
Elinaikaa max. puoli vuotta lääkärin mukaan, mutta kukaanhan nyt ei ole ennustaja.
Mummi suuttui tästä niin, että ei vastaa enää puhelimeen. Kun yritin mennä käymään, sanottiin että hän ei ota vieraita vastaan. Äitini kyllä pääsi häntä katsomaan. Tuntuu kamalalta.
Kommentit (304)
Riippuu missä kunnossa mummisi on, mutta ehdottaisin mummille että voisi se kuoleman odottelu sujua rattoisamminkin kuin murjottaa kotona. Kyse on kriisistä, hirveästä tilanteesta, mutta ei se kotona ahdistumalla ainakaan helpota . Mummisi tarvitsee välillä muitakin, joten teet oikein yrittäessäsi. Voit selittää mummille, miten et osaa keksiä muutakaan osoittaaksesi rakkauttasi häntä kohtaan. Se on sinun tapasi välittää hänestä ja mielelläsi kuulisit, mitä hän toivoisi vai riittääkö kun vain olette hänen kotonaan yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu missä kunnossa mummisi on, mutta ehdottaisin mummille että voisi se kuoleman odottelu sujua rattoisamminkin kuin murjottaa kotona. Kyse on kriisistä, hirveästä tilanteesta, mutta ei se kotona ahdistumalla ainakaan helpota . Mummisi tarvitsee välillä muitakin, joten teet oikein yrittäessäsi. Voit selittää mummille, miten et osaa keksiä muutakaan osoittaaksesi rakkauttasi häntä kohtaan. Se on sinun tapasi välittää hänestä ja mielelläsi kuulisit, mitä hän toivoisi vai riittääkö kun vain olette hänen kotonaan yhdessä.
Helpota? Siis miten meinaat että kuoleminen tulee helpoksi? Eikä kyse ole kriisistä; vaan väistämättömästä. Mikään ei tule muuttumaan: kuolet. Meinaatko että itse et joutuisi käsittelemään ihan itse sitä että elämäsi ei jatku? Ei silloin ole velkaa kenellekään mitään pärjäämistä tai hyvää mieltä. Sinäkin olisit kuoleman lähestyessä itsekäs ja niin pitääkin olla.
Vierailija kirjoitti:
Olisin itsekin suuttunut, jos elämäni kalkkiviivoilla joku olisi tullut jotain noin turhamaista esittämään. Todella tökeröä.
Minä taas olisin valinnut tuosta jotain, en ihan koko settiä.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisiko ap itseäsi tosiaan tuossa tilanteessa mennä johonkin ostoshelvettiin shoppailemaan, kasvohoitoon tms. pinnallista?
Muutamaa kuolemaan johtavaa syöpää tässä seurannut, niin KYLLÄ, yleensä kuoleva vielä siinä kohtaa kun on toimintakuntoinen, nimenomaan haluaa tehdä kaikkea kivaa ja nautinnollista. Hyvin harva haluaa elämänsä viimemetrit viettää vain murjottaen itsekseen.
Mutta nähtävästi niitäkin on.
Vetäisin turpaan ja käskisin kuolla tuollaista pinnallista lässyttäjää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos nyt saisit tietää kuolevasi muutaman kuukauden päästä, niin olisiko sinusta kiva että paras ystäväsi tai äitisi veisi sinut kasvohoitoon? Vai että istuisi viereen, pitäisi kädestä ja näkisi sinut ja todellisuutesi? Että elämäsi loppuu ja mitään ei enää ole? Olisi pahoillaan puolestasi ja jakaisi tuskasi?
Kasvohoito = hilirimpsis tässä
mitää hätää ole katellaan
Ja nämähän sulkee toisensa pois? Että siinä sitten muutama kuukausi istutaan askeesissa käsi kädessä, ja toinen tuijottelee sitä kuolevan "todellisuutta"?
Jos saisin tietää kuolevani, niin kyllä mä pyrkisin kaikin tavoin tekemään asioita, jotka on mulle tärkeitä ja rakkaita, enkä istua jossain toisten säälittävänä. Janäin olen nähnyt useamman syöpädiagnoosin saaneen tekevän.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu missä kunnossa mummisi on, mutta ehdottaisin mummille että voisi se kuoleman odottelu sujua rattoisamminkin kuin murjottaa kotona. Kyse on kriisistä, hirveästä tilanteesta, mutta ei se kotona ahdistumalla ainakaan helpota . Mummisi tarvitsee välillä muitakin, joten teet oikein yrittäessäsi. Voit selittää mummille, miten et osaa keksiä muutakaan osoittaaksesi rakkauttasi häntä kohtaan. Se on sinun tapasi välittää hänestä ja mielelläsi kuulisit, mitä hän toivoisi vai riittääkö kun vain olette hänen kotonaan yhdessä.
Vai, että "kuoleman odottelu sujuu rattoisammin, jos ei murjota kotona". Just. Sinun ei ole ilmeisesti kovin läheltä tarvinnut seurata kenenkään parantumattomasti syöpäsairaan viimeisiä kuukausia?
Mummi on luultavasti kauhuissaan, masentunut ja todella väsynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintä on olla läsnä, pitää kädestä kiinni. Minun äitini kuoli syövän toteamisesta muutamassa kuukaudessa ja elinaikaa annettiin puoli vuotta. Se, että tarjoaa jotain pinnallista on vaan sitä, että saa oman mieleen rauhoitettua ja ei tarvitse katsoa totuutta silmiin, mutta sairastava ihminen on lopulta yksin niiden ajatustensa kanssa, että tulee kuolemaan. Toki, jos itse haluaa niin silloin voi tarjota hemmottelua, mutta ei minunkaan äiti halunnut muuta kuin olla meidän lähellä. Hän kuoli kotiinsa, koska ei halunnut saattohoitolaitokseen.
Jaksaminenkin voi olla vaikeaa eli pitää muistaa, että voimat alkavat hiipua eli ei välttämättä edes jaksa vaikka saattaa näyttää siltä, että on pirteä. Ne hemmottelut pitää viedä lähelle häntä ja se voi olla vaikka uusimpia aikakausilehtiä ja jos vielä pystyy syömään niin vaikka leivokset. Valitettavasti äiti ei pystynyt syömään mitään, mutta aina jotenkin piristettiin häntä jollain muulla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu missä kunnossa mummisi on, mutta ehdottaisin mummille että voisi se kuoleman odottelu sujua rattoisamminkin kuin murjottaa kotona. Kyse on kriisistä, hirveästä tilanteesta, mutta ei se kotona ahdistumalla ainakaan helpota . Mummisi tarvitsee välillä muitakin, joten teet oikein yrittäessäsi. Voit selittää mummille, miten et osaa keksiä muutakaan osoittaaksesi rakkauttasi häntä kohtaan. Se on sinun tapasi välittää hänestä ja mielelläsi kuulisit, mitä hän toivoisi vai riittääkö kun vain olette hänen kotonaan yhdessä.
Vai, että "kuoleman odottelu sujuu rattoisammin, jos ei murjota kotona". Just. Sinun ei ole ilmeisesti kovin läheltä tarvinnut seurata kenenkään parantumattomasti syöpäsairaan viimeisiä kuukausia?
Mummi on luultavasti kauhuissaan, masentunut ja todella väsynyt.
Valtavan lapsellisia täällä monet kirjoittelevat, amerikkalaisten elokuvien muovisia ja hymyileviä kuolemia. No elämä opettaa ja maailma tassii. ( Tassii = tasoittaa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä pinnallisuus jaksaa aina vaan yllättää. Ap varmaan harrastaa shoppausta.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä ihme. Sukulainen kuoli syöpään kesällä. Oli kotihoidossa mutta ei jaksanut mitään, laihtui, jne.
Siis aika hassua ehdotella että syöpäsairas hauskalle matkalle tms ehdottelija ei ole nähnyt sairautta koskaan
No tässähän me nyt ei tiedetä mikä on sen mummin kunto, ikä, jne. Se on tullut selväksi, että mummi ei kaipaa sitä mitä aloittaja hänelle ehdotti, ja se on mummin oikeus.
Mutta ihan turha täällä on väittää, että kaikki kuolemansairaat toimisi näin, ja ap olisi ihan idiootti kun tällaista ehdotti. Mun hyvän ystävän sisko kuoli syöpään, ja sai aika tarkalleen puoli vuotta ennen kuolemaa tietää että elinaikaa on se puoli vuotta. Hän esimerkiksi nimenomaan tuon viimeisen puoli vuotta teki kaikkea mitä halusi ja mihin vielä pystyi, todellakin kävi kasvohoidoissa, lyhyillä ulkomaanmatoilla, söi hyvissä ravintoloissa, harrasti itselleen rakkaita asioita. Niin pitkään ettei kertakaikkiaan enää pystynyt, joka oli n. kuukausi ennen kuolemaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaunis ajatus ilahduttaa mummoasi , koskaan ei voi tietää miten toinen suhtautuu . Harmi että molemmille tuli pahaolo asiasta joka oli tarkoitettu ilahtumis mielessä . Lähestyvään kuolemaan suhtaudutaan niin eri tavalla . Itsekkin suhtautuisin mummosi tavoin ,mitä merkitystä millään on kuolema lähestyy ja toiset taas elävät ja yrittävät nauttia viimeisistä päivistä .
Sairasta ihmistä ei kannata raahata ympäri kaupunkia, vaan mennä hänen luokseen ja jutella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti, tämä on provo. Ap sun pitää muuttaa sun kirjoitustyyliä. Se on jo tunnistettava, aina sama tarinankulku ja kirjoitustyyli sulla aloituksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu missä kunnossa mummisi on, mutta ehdottaisin mummille että voisi se kuoleman odottelu sujua rattoisamminkin kuin murjottaa kotona. Kyse on kriisistä, hirveästä tilanteesta, mutta ei se kotona ahdistumalla ainakaan helpota . Mummisi tarvitsee välillä muitakin, joten teet oikein yrittäessäsi. Voit selittää mummille, miten et osaa keksiä muutakaan osoittaaksesi rakkauttasi häntä kohtaan. Se on sinun tapasi välittää hänestä ja mielelläsi kuulisit, mitä hän toivoisi vai riittääkö kun vain olette hänen kotonaan yhdessä.
Vai, että "kuoleman odottelu sujuu rattoisammin, jos ei murjota kotona". Just. Sinun ei ole ilmeisesti kovin läheltä tarvinnut seurata kenenkään parantumattomasti syöpäsairaan viimeisiä kuukausia?
Mummi on luultavasti kauhuissaan, masentunut ja todella väsynyt.
No tuskinpa on kun porttikiellon jaksoi antaa. Että vielä on jonkunlaisessa kuosissa vaikka varmasti pelottaa.
Ymmärrän apn surun. Hän yritti omalla tavallaan kertoa mummille kuinka hän on rakas ja kiitollinen elämästä jonka on saanut mummin kanssa jakaa ja halusi tuottaa hyvän olon vielä hetkeä ennen kuin olot kääntyy huonoon. Mut se ei käynyt mummille joka mieluummin valitsi bunkkeroitumisen omaan kotiin.
Ja se on hänen valintansa ja olkoon niin.
Täällä on paljon ihmisiä jotka ajattelee asioista negatiivisesti eikä mummisi ole poikkeus.
Olen pahoillani ap puolestasi. Yritit hyvää ja se sai karun lopun. Voimia teille kaikille.
En tiedä mitä itse tekisin tuossa vaiheessa.
Ikävintä olisi luopua harrastuksista ja luomuksista joita olen tehnyt vuosien saatossa.
Vanhuus, vanheneminen, sairaudet ja kuolema on iso ja ikävä asia.
Siksi nuoruutta palvotaan ja tavoitellaan.
Ensi v tulee 50 v mittariin ja ikä tosiaan jo huolettaa.
Mitä kuulee 60...100 veiltä niin on yhtä kärsimystä, kipua ja sairautta koko elämä.
Tosi monilla on niin, toki useilla takana elinikäinen viina, tupakka, läski ja sokeri dietti...
Parastahan on ikä 12
..35 w.
Asian vierestä. Pitäisikö niitä mummoja käydä katsomassa ja piristää silloin kun ovat vaan vanhoja ja yksinäisiä ja pikku kremppouneen odottelevat kuolemaa?
Ei, vaan vasta kun tulee vakavampi sairaus ja selviää ettei aikaa ole jäljellä, hyökätään sitten " piristämään" eli ppaikkaamaan huonoa omaatuntoaan. En ehtinyt käydä kun oli opiskelut, biletykset, seukkaamiset mutta nyt viimeisinä päivinä tehdään kaikkea mun haaveitteni mukaan. Että jää hyvä muisto.
Tai viedä tapaamaan sukulaisia tms kun vielä jaksaa:). Mummot ei yleensä jaksa junamatkoja tms, ja eivät enää aja autolla.
Ap, jos nyt saisit tietää kuolevasi muutaman kuukauden päästä, niin olisiko sinusta kiva että paras ystäväsi tai äitisi veisi sinut kasvohoitoon? Vai että istuisi viereen, pitäisi kädestä ja näkisi sinut ja todellisuutesi? Että elämäsi loppuu ja mitään ei enää ole? Olisi pahoillaan puolestasi ja jakaisi tuskasi?
Kasvohoito = hilirimpsis tässä
mitää hätää ole katellaan