Oletko koskaan säälinyt narsistia tai psykopaattia?
Tunnen pari, joista toinen on narsisti ja toinen psykopaatti. Yhteistä näille on valtava kateus muita kohtaan, jopa huonompiosaisille. Narsisti, joka tienaa huimasti vuodessa on kateellinen työmarkkinatuella oleville ja psykopaatti jolla on kaikkea ei ole tyytyväinen omaan elämäänsä vaan yrittää tuhota kaiken muilta. Kumpikaan ei osaa arvostaa mitään mitä heillä on jo vaan pää kiehuu kateudesta jos joku muu iloitsee edes pienistä asioista, joista narsku ja psyko voivat vain haaveilla iloitsevansa esim. syksyn ruskasta, kevään ensi kukista jne. Kun sisällä on tyhjiö siellä missä kuuluisi olla tunnetta, empatiaa ja iloa, niin heillä siellä on viha, kateus ja katkeruus.
Siihen sääliin sitten...kun raivon vallassa yrittää tuhota toista, lopulta tuhoutuu itse. Maine ja kunnia menee ja ehkä siinä vaiheessa herää miksi läksin. Niin, myöhäistä katua kun on paskat housussa. Uskonko, että oppivat jotain? Valitettavasti en, vaan kuten eräs ihminen jolle olen puhunut näistä sanoi: tuo tulee vielä aiheittamaan hirveästi tuhoa aina uusissa paikoissa, koska luonne on sellainen.
Narsistia ja psykoa voi sääliä tai vihata, mutta lopulta elävät omassa helvetin tulessa, kun ovat ikuisesti kateellisia toisille, miettikääpä kaikki henkisesti terveet ihmiset minkämoista elämää se olisi. Ei käy kateeksi.
Kommentit (72)
Onko näille tutuille tehty psykopaatti ja narsisti diagnoosit, vai kerrotko vain omat tuntemuksesi faktoina?
Toki voi spekuloida mikä mitäkin ihmistä vaivaa, jotkut käytösmallit sopii joihinkin oireisiin mutta se on sairaanhoitopiirin tehtävä antaa loppu lausunto.
En sääli psykopaatti ja/tai narsisti diagnoosin saaneita enkä niitä joiden persoonallisuuteen liittyy tämän kaltaisten ihmisen käyttäytymistä. Se on jokaisen hyvä tiedostaa että tämänkin kaltaisia ihmisiä on. Haastavia persoonia, kannattaa välttää näitä tai pelata heidän peliä heitä vastaan. Jos annat periksi, se tuhoaa sinut.
Haluaisin kuulla mietteitä myös mitä on normaali persoona, normaali ihminen. Olisiko hyvä jos ihmiset luokiteltaisiin myös normaaleihin ihmisiin ja siitä saisi sairaanhoitopiiristä normaalin persoonan diagnoosin. Jos kaikki ihmiset diagnosoitaisi persooniin, ei tarvitsisi arvuutella. Työpaikkahaastattelija voisi cv:n lisäksi kysyä persoona diagnoosi todistusta.
No joo... vähän ihteeni peloittaisi moinen. Mitä kaikkea löytyy ;)
Vierailija kirjoitti:
Selän takana puhuminen
Olen aina oikeassa asenne ja minun oma elämäntyyli on oikea
Muiden ihmisten parisuhteiden hajoittamisessa mestari eli saattaa puhua paskaa toisesta osapuolesta ja pyrkii järjestämään pettämisiä millä voi sitten kiristää toista osapuolta ja saada parisuhteen riitaisaksi koska hän ei siedä että muilla menisi paremmin parisuhde elämässä.
Kostonhimoinen
Tiedän tapauksen jossa psykopaatti haikaili narskun perään, mutta narskua inhotti psyko. Toisaalta pelkäsi psykoa samalla. Mielenkiintoinen kuvio.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tarve joillain on estää narsisteista ja psykopaateista puhuminen? Pelkäävät paljastuvansa itse?
Niinpä. Sitäpaitsi nuo kummatkin ovat pääasiassa miesten diagnooseja, joten ihmekös se, että nainen törmää elämänsä aikana näihin. Sama kuin epävakaa persoonallisuushäiriö on pääasiassa naisten diagnoosi.
Ei kyllä säälitä. Psykopaattia on oikeasti turha sääliä, koska ei hän näe itsessään yhtään mitään vikaa eikä häntä kiinnosta yhtään muiden tunteet tai mielipiteet. Narsistiakaan en jaksa sääliä. Se vie energiaa pois multa. Suljen mahdottomat ihmiset elämästäni pois, koska mulla on oikeus olla onnellinen ja olla tekemisissä hyvien ihmisten kanssa. Lähisukulaisella on narsistisia piirteitä enkä jaksa enää piitata tunnetasolla hänen asioistaan. Käyn kyllä tapaamassa jne, mutta henkisesti olen päästänyt irti enkä vaivaa päätäni hänellä eikä hän rasita minua enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykopaatin sääliminen on typerää, se tarkoittaa että olet jo psykopaatin narussa.
Narsistidiagnoosia heitellään niin kepein perustein nykyään että en edes noteeraa jos joku väittää toista narsistiksi.
Väitän että 90% ihmisistä on taipuvaisuutta omahyväisyyteen niin turha sitä on kauhistella ja tuomita. Mielummin katse peiliin ja tarkkailua kuinka omahyväinen itse on.Et ole siis tavannut aitoa naskua tai psykoa. Muuten et kitjoittaisi noin.
Olen. Tunnen paljon omahyväisiä itsekkäitä ihmisiä. Mutta tällä palstalla saa käsityksen että kaikkien anopit ja exät ovat narsisteja, mutta itse kirjoittajat ei koskaan. Tämä on tilastollinen mahdottomuus.
Psykopaatteja on vain 1-2% väestöstä ja ovat sosiaaliluokaltaan keskimääräistä ylempänä psykopatiansa takia, joten tuskin tunnen yhtään kun liikun alemmassa sosiaaliluokassa.
Sosiopaatteja tunnen yhden.Wikipedian ja useiden muiden eri lähteiden mukaan psykopatiaan kuuluu "loismainen elämäntyyli", joten ihmettelen näitä ketkä väittävät psykopaattien olevan ylempää sosiaaliluokkaa.
Psykopaatti toimii antisosiaalisesti, joten tuskin välittää menestymisestä, ihmisten arvostuksesta tai yleisistä normeista.Psykopaattiset ihmiset haluaa nähdä itsensä neroina, mutta eivät sitä todellakaan ole. Eivätkä he huijaa ympäristöäänkään vaikka niin luulevat. Ne muutamat psykopaattiset mitä tunnen, heidät on tunnistanut kymmenet ihmiset, joukossa on kavereita, työtovereita, exiä, koulukavereita jne. henkilön elämän ajalta ja he käskevät varomaan kohdattaessa. Päin naamaa hymyilevät ja ovat kuin mukana kaikessa näiden psykojen jutuissa, koska eivät halua joutua tulilinjalle, mutta kaikki tietävät ja inhoavat. Se että tuollaisen johdosta joudut turvautumaan terveydenhuoltoon ja siellä todetaan sama kuin ympäristö on tiennyt jo vuosien ajan, ei ole kuin vahvistus sille minkä kaikki hiljaa tietää näistä.
Sinä et tunne ainuttakaan. Perus palstamamma olet joka näkee vain ympärillä olevista ihmisistä vikoja ja diagnooseja.
Sinun ei kannata ainakaan yrittää mitään päätellä todellisuudesta, koska se ei ole vahvin lajisi.
Säälillähän sen säälin kohde ei tee yhtään mitään. Harva aikuinen ihminen edes haluaa, että häntä säälitään, koska sääli on jollain tapaa alentavaa.
Oma ehehtymiseni alkoi siitä, kun minun piti kuvata yhdellä sanalla suhtautumistani äitiini. Ainoa asia, joka tuli mieleen, oli sääli.
Äitini on piilonarsisti tai herkkänahkainen narsisti, mikä siihen nyt on oikea termi. Ulospäin uhrautuva ja vaatimaton, perheelle ja lapsilleen katkera, takertuva, vihamielinen, kateellinen ja uhriutuva marttyyri, joka on kiinnostunut vain omasta kärsimyksestään.
Se, että päällimmäinen tunne ei ollutkaan viha, syyllisyys tai katkeruus, oli puhdistava asia. Lapsena minua on arvosteltu, vähätelty ja haukuttu, ja äitini oli koko maailmani keskipiste, jonka miellyttämisen ympärillä kaikki perheessämme pyöri. Olen aikuinen enkä enää pelkää ja alistu, vaan näen hänet sellaisena kuin hän todellisuudessa on. Onneton vanha nainen, joka käytti ainoaa pientä valtaansa omiin lapsiinsa, kun ei muuhunkaan ole pystynyt.
Säälin sitä, että hän ei ole kyennyt parempaan, että hänen elämänsä on niin surkeaa, tyhjää ja onnetonta. Se ei tarkoita sitä, että alkaisin paapoa häntä tai hyväksyä hänen tekojaan. Päin vastoin, olen ottanut vain enemmän etäisyyttä ja hyvä niin.
Viha ja katkeruus painavat myös paljon enemmän kuin sääli. Sääli on aika kevyt tunne, eikä juuri rasita.
Vihaa tarvitaan irrottautumiseen ja sen tunnistamiseen, että rajat on rikottu. Siitä voi sitten päästää irti.
Kyllä, teidän yhdenkin reissumiehen... saa ongelmia itselleen jokaisella paikkakunnalla missä asuu... aina samat ongelmat keksii itsestään suuruudenhulluja tarinoita mistä jää kiinni, päihteet, valehtelu, tuhoaa ihmisten välejä. Muuttoja ja ositteita ollut kynmeeniä ja kymmeniä. Missään ei saa rauhaa kun ei pääse pahaa luonnettaan pakoon. Lapsia 4 kpl mutta kaikki hylännyt. Ei kuulemma kaikissa lapsissa jotain sellaista mistä ei pidä. Yksinäinen vanhuus, jos ei viinapulloa lasketa
Vierailija kirjoitti:
Vihaa tarvitaan irrottautumiseen ja sen tunnistamiseen, että rajat on rikottu. Siitä voi sitten päästää irti.
Tämä on totta. Sain sanottua mun kiusajille mitä todella ajattelen heistä ja se muuten helpotti.
Kyllä mä niitä säälin, mutta en niin paljon, että antaisin olla osa elämääni. Säälin etäältä ja joskus otan mukaan iltarukoukseen.