Lue keskustelun säännöt.
Mikä suomalaisen kulttuurin kirjoittamaton sääntö nyppii teitä eniten?
Minulla se on, kun kaikkien oletetaan rakastavan lomaa. Minusta on ärsyttävää, kum kysytään mitä teit lomalla, kun en tehnyt mitään.
Kommentit (1007)
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisessa kulttuurissa vaivaa välillä se, että kaikki ovat todella etäisiä. Ketään ei pääse lähelle, ei ainakaan henkisesti. Fyysinenkin läheisyys on monista tukalaa.
Kassajonossa monen on pakko tunkea huohottamaan edellä seisovan niskaan, mutta jos joku tulisi esimerkiksi bussipysäkillä yhtä lähelle, samat tyypit kiusaantuisivat välittömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisessa kulttuurissa vaivaa välillä se, että kaikki ovat todella etäisiä. Ketään ei pääse lähelle, ei ainakaan henkisesti. Fyysinenkin läheisyys on monista tukalaa.
Kassajonossa monen on pakko tunkea huohottamaan edellä seisovan niskaan, mutta jos joku tulisi esimerkiksi bussipysäkillä yhtä lähelle, samat tyypit kiusaantuisivat välittömästi.
Missä tahansa jonossa, paitsi siellä bussipysäkillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että sääntöjä pitää noudattaa. Vain suomalainen odottaa punaisissa valoissa, vaikka ketään ei näy missään. Kaikki eteläeurooppalaiset kiertävät veroja minkä ehtivät. Käteisestä ei muualla haluta luopua, koska se mahdollistaa verojen kiertämisen ja pienet välistävedot ja pitää pienyrittäjän nenän pinnalla.
Mutta katso missä kunnossa noiden kepulimaiden talous on. Korruptio rehottaa myös.
Suomalaisilla on maailmalla hyvä maine rehellisinä ihmisinä. Siitä kannattaa pitää kiinni.Joo, tosiaan kannattaa pitää kiinni. Nauravat suomalaisille, tietävät että me maksetaan kaikkien tukipaketit ja kyyristellään pimeässä.
Tyhmyyttä se on eikä rehellisyyttä. Voisi aloittaa olemalla rehellinen ensin itselleen ja myöntää, että meitä on kustu linssiin jo vuosikausia. Me ollaan se säästäväinen aikamiespoika maatalon takakammarista, jonka rahat ryypätään ja mällätään.
Ainakin South Parkissa ja Veepissä (Rouva varapresidentti) suomalaisten rehellisyydelle naurettiin. Muun maailman silmissä sääntöjä pilkuntarkasti noudattavat totuudenpuhujat ovat kummajaisia.
'Huono itsetunto'. En tiedä, kuka tämän hokeman on keksinyt, mutta melkein kaikki sitä jauhaa.
Jatkuva saunominen ja juuston syönti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt tiedä nyppiikö suoranaisesti mutta ihmetyttää ainakin.
Eli pyykkiä ei saisi pestä, tai ainakaan kuivattaa ulkona jos on liputuspäivä. Kun se lippu ilmeisesti loukkaantuu siitä jotenkin jos on samaan aikaan pyykkien kanssa ulkona.
????
En ole ikinä kuullut. Ja ehkä olisi ollut parempi jäädä kuulemattakin.
N38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ykkösinhokkini suomalaisessa kulttuurissa on se, miten tiiviisti ihmiset pysyvät tietyissä porukoissa. Jos sulla on illanistujaiset parin kaverin kanssa, niin sinne EI kutsuta mukavaa työkaveria mukaan, vaikka juuri rupattelit hänen kanssaan että hänellä ei ole illalla mitään menoa, koska työkaveri ei kuulu juuri tähän porukkaan.
Jokaiseen tapahtumaan ei tietysti ole suotavaa kutsua ulkopuolisia mukaan, mutta jos kyseessä on tavallinen perjantaihengailu tai afterworkit, voisi kyllä avoimemmin kutsua ihmisiä mukaan. Niin moni kärsii kuitenkin yksinäisyydestä Suomessa, minäkin välillä.
Tämä on täysin totta. Olen pieneltä paikkakunnalta tulleena usein ollut se ylimääräinen, jota ei kutsuta mukaan.
Kävin pieneltä kotipaikkakunnaltani noin 30km päässä isommassa kaupungissa sijaitsevaa lukiota. Minulla oli lukiossa viiden tytön porukka, jonka kanssa vietettiin aikaa koulussa ja jonkin verran myös vapaa-ajalla. Kun päästiin ylioppilaaksi, kysyin heidän suunnitelmistaan illalle. Kaikki heistä olivat menossa muista kuin kouluympyröistä tuttujen ystävien kanssa jonnekin. Minulla ei ollut mitään suunnitelmia. Kun yritin varovasti tiedustella, että sopisiko liittyä seuraan, kaikki antoivat ymmärtää, että ei oikein sovi. Vietin sitten lakkiaispäivän illan yksin puistonpenkillä istuen kun ei ollut muita kavereita joiden luo mennä. Olisin halunnut jäädä kotiin, mutta vanhempani olivat sitä mieltä, että "tuoreet ylioppilaat lähtevät aina kaupungille juhlimaan", joten minunkin piti lähteä, ja vanhemmat suorastaan pakottivat ulos. Tuo oli yksi elämäni kamalimmista "juhlailloista".
Voin kuvitella. Hyi olkoon mikä tilanne, päivä jonka pitäisi olla ikimuistoinen niin päättyy tuolla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihainen mulkoilu ja kyräily, kun näkee masnmiehensä jossakin ulkomailla asenteella, että miksi tuokin on tullut tänne maailman ääriin meidän kiusaksemme, vaikka kyse olisi kaikkein pahimmasta turistirysästä, jossa kaikki ovat jo käyneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että me ollaan muita huonompia.
Itseäni jurppii joskus juuri päinvastainen asenne. Moni suomalainen kuvittelee, että täällä oikeasti on kaikki paremmin ja suomalaiset jotenkin erityisen lahjakkaita ja viisaita. No eivät ole. Ihan samanlaista porukkaa on maailma täynnä.
Nimenomaan tämä. Siksi väitänkin, että mukamas on huono itsetunto suomalaisella. Se on emävalhe. Itse tunnen vain näitä, jotka osaavat kaiken paremmin kuin muissa maissa. Kehuvat itsensä ja Suomen kaikilla aloilla viimeisen päälle. Kielitaitokin on Suomessa maailman parasta kun kaikki osaavat rallienkkua. Rakennustaito on maailman huippua, muualla kaikki on roskaa ja homeessa koko Euroopan muiden maiden talot. Suomessa osataan, ollaan lahjakkaita ja viisaita. Aivan.
No eipä liene kuin kourallinen maita, jotka ovat suurinpiirtein samalla viivalla Suomen kanssa. Tottakai jossain maassa joku asia on paremmin, mutta ehkä joku toinen sitten huonommin. Täysin tasapuolisesti laskettua "parasta maata" on vaikea määrittää, joten miksei sitten vaan olla tyytyväisiä siihen mitä on.
Suomessa ei toimi pankkilaitos, laaketiede paljon jaljessa esim.USAa. Postinkulku vahan niin ja nain. Jne., jne.
Eipa ole aikoihin tullut mitaan innovaatiota Suomesta, ei ole oikeastaan mitaan merkittavaa teollisuutta kun kaikki sossitty.
Siina missa suomalainen ihmettelee sormi suussa miten viettaisi taas kuukauden loman niin amerikkalaiset ampuvat asteroidia vaan nahdakseen miten siina kay, jos vaikka voisi joskus pelastaa maapallon silla tiedolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kun jätetään puolet kertomuksesta kuulijan arvailtavaksi ja testataan tämän tietämystä.
Vierailija kirjoitti:
Se, että pahimmastakin juoposta ja vaimonhakkaajasta tai häntäheikistä tulee kuoltuaan lähes pyhimyksenomainen henkilö, josta ei saa pahaa sanaa ( lue totuutta ) sanoa, tai muuten sanoja lynkataan.
Jaa, että vain miehet ovat pahoja! Naiset sitä vastoin ovat enkeleitä tai vähintään neisytmarioita.
Tämäkin näyttää olevan yksi kirjoittamaton sääntö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mitä teet työksesi?"
Tämä on piintynyt klisee suomalaisissa keskusteluissa. Mitähän se niin kuin muille (kuin korkeintaan viranomaisille yms.) kuuluu lorvinko, opiskelenko, olenko työtön, nomadi vai jotain muuta. Mitä siihen edes kuuluisi vastata, jos ei halua kertoa? Sanonko vaan suoraan, että "mitä se sulle kuuluu".
No Amerikassa lisätään perään tai peräti kysytään ensin että mitäs tienaat, mitkä ovat vuositulosi.
Vierailija kirjoitti:
Ykkösinhokkini suomalaisessa kulttuurissa on se, miten tiiviisti ihmiset pysyvät tietyissä porukoissa. Jos sulla on illanistujaiset parin kaverin kanssa, niin sinne EI kutsuta mukavaa työkaveria mukaan, vaikka juuri rupattelit hänen kanssaan että hänellä ei ole illalla mitään menoa, koska työkaveri ei kuulu juuri tähän porukkaan.
Jokaiseen tapahtumaan ei tietysti ole suotavaa kutsua ulkopuolisia mukaan, mutta jos kyseessä on tavallinen perjantaihengailu tai afterworkit, voisi kyllä avoimemmin kutsua ihmisiä mukaan. Niin moni kärsii kuitenkin yksinäisyydestä Suomessa, minäkin välillä.
Minä olen sellainen työkaveri, jota ei kutsuttu mukaan afterworkeille eikä muuallekaan. Muuten kyllä tultiin hengailemaan työpisteeseeni, joskus ihan kiusaksi asti. Tultiin myös kertomaan, jos edellisenä iltana oli ollut jotain yhteistä tekemistä. Joskus yritin kautta rantain tuoda esiin, että minäkin voisin joskus lähteä mielelläni mukaan, mutta se sivuutettiin aina ikään kuin en olisi sanonut mitään tai sanojani ei olisi kuultu. Pandemian alettua siirryin tekemään töitä vain etänä enkä kaipaa tippaakaan työyhteisöäni. Vuorovaikutus sähköpostin, puhelimen, Zoomin ja Teamsin kautta riittää mainiosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä puhu tuntemattomille. Tosi tylsää ku kaikki vaan mollottaa hiljaa. Ja näin on mahdotonta tutustua uusiin ihmisiin.
Olen joskus yrittänyt puhua jotain, mutta saan vastauksena vaan vaivaantunutta muminaa ja hiljaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mitä teet työksesi?"
Tämä on piintynyt klisee suomalaisissa keskusteluissa. Mitähän se niin kuin muille (kuin korkeintaan viranomaisille yms.) kuuluu lorvinko, opiskelenko, olenko työtön, nomadi vai jotain muuta. Mitä siihen edes kuuluisi vastata, jos ei halua kertoa? Sanonko vaan suoraan, että "mitä se sulle kuuluu".
No Amerikassa lisätään perään tai peräti kysytään ensin että mitäs tienaat, mitkä ovat vuositulosi.
No ei kysyta. Urbaanilegenda. Jos joku torppo ulkomaalainen on joskus kysynyt niin vastaus on aina "enough".
Rikos tvast on aina uhrin syy.
Vierailija kirjoitti:
Rikos tvast on aina uhrin syy.
Tämä! Eikä uhri saa millään tavalla puolustautua.
Vierailija kirjoitti:
'Huono itsetunto'. En tiedä, kuka tämän hokeman on keksinyt, mutta melkein kaikki sitä jauhaa.
Jep.
Jos nyt muuttaisin Suomeen niin varmasti saisin paniikkikohtauksia kun en osaa enaa pitaa "vierasvaraa" eika meilla ole edes kahvinkeitinta. Kylla kylilla olisi puheenaihetta.
Joo, tosiaan kannattaa pitää kiinni. Nauravat suomalaisille, tietävät että me maksetaan kaikkien tukipaketit ja kyyristellään pimeässä.
Tyhmyyttä se on eikä rehellisyyttä. Voisi aloittaa olemalla rehellinen ensin itselleen ja myöntää, että meitä on kustu linssiin jo vuosikausia. Me ollaan se säästäväinen aikamiespoika maatalon takakammarista, jonka rahat ryypätään ja mällätään.