Mikä suomalaisen kulttuurin kirjoittamaton sääntö nyppii teitä eniten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että me ollaan muita huonompia. 

Itseäni jurppii joskus juuri päinvastainen asenne. Moni suomalainen kuvittelee, että täällä oikeasti on kaikki paremmin ja suomalaiset jotenkin erityisen lahjakkaita ja viisaita. No eivät ole. Ihan samanlaista porukkaa on maailma täynnä.

Nimenomaan tämä. Siksi väitänkin, että mukamas on huono itsetunto suomalaisella. Se on emävalhe.  Itse tunnen vain näitä, jotka osaavat kaiken paremmin kuin muissa maissa. Kehuvat itsensä ja Suomen kaikilla aloilla viimeisen päälle. Kielitaitokin on Suomessa maailman parasta kun kaikki osaavat rallienkkua. Rakennustaito on maailman huippua, muualla kaikki on roskaa ja homeessa koko Euroopan muiden maiden talot. Suomessa osataan, ollaan lahjakkaita ja viisaita. Aivan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että me ollaan muita huonompia. 

Itseäni jurppii joskus juuri päinvastainen asenne. Moni suomalainen kuvittelee, että täällä oikeasti on kaikki paremmin ja suomalaiset jotenkin erityisen lahjakkaita ja viisaita. No eivät ole. Ihan samanlaista porukkaa on maailma täynnä.

Samaa mielta. Vahanko palstalla kirjoitellaan tyhmista amerikkalaisista ja ivataan ja nimitellaan muitankin kansoja ihan olan takaa. Mutta auta armias jos kirjoitat jotain kritiiksi ymmarrettya suomalaisista niin on paras vaan juosta lahimpaan pommisuojaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ykkösinhokkini suomalaisessa kulttuurissa on se, miten tiiviisti ihmiset pysyvät tietyissä porukoissa. Jos sulla on illanistujaiset parin kaverin kanssa, niin sinne EI kutsuta mukavaa työkaveria mukaan, vaikka juuri rupattelit hänen kanssaan että hänellä ei ole illalla mitään menoa, koska työkaveri ei kuulu juuri tähän porukkaan.

Jokaiseen tapahtumaan ei tietysti ole suotavaa kutsua ulkopuolisia mukaan, mutta jos kyseessä on tavallinen perjantaihengailu tai afterworkit, voisi kyllä avoimemmin kutsua ihmisiä mukaan. Niin moni kärsii kuitenkin yksinäisyydestä Suomessa, minäkin välillä.

Tämä pitää paikkaansa!

Olen ollut monta kertaa sellaisessa tilanteessa, jossa esim. henkilöt A, B ja C ovat kaupungilla. Paikalle saapuu A:n ja B:n yhteinen kaveri D. Lopulta kolmikko A, B ja D tekee yhdessä lähtöä jonnekin kaverinsa illanistujaisiin. C:llä ei ole mitään suunnitelmia illalle, mutta häntä ei kutsuta mukaan, eikä edes yritetä selvittää olisiko OK jos hän tulee. C lähtee yksin kotiin. 

Olen asunut useita vuosia ulkomailla, ja minulla on ystäviä monista eri maista. En ole törmännyt em. kaltaiseen käytökseen missään muualla kuin Suomessa. Kaikissa muissa kulttuureissa, joista tunnen ihmisiä, on sellainen tapa, että kaikki seurassa olijat kutsutaan mukaan. On myös tavallaan kirjoittamaton sääntö, että jos vaikka istut iltaa muutaman kaverin kanssa, ja joku toinen kaveri soittaa ja pyytää baariin, niin kaikki seurassa olevat ovat tervetulleita. Ei siinä aleta erotella kuka on osa mitäkin porukkaa ja siksi oikeutettu tulemaan. 

En ymmärrä, miksi suomalaiset pelkäävät porukoiden sekoittumista niin paljon. 

Minusta nuorena (15-27 v) porukat sekottuivat iloisesti, sen jälkeen muuttui jäykemmäksi. Tämä oma kokemukseni.

Se kun ihmiset ajattelevat että heidän ei tarvitse tutustua kehenkään, koska eivät tarvitse uusia kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Tämä voi johtua siitä että minulla on junttia sukua ja kaveripiiriä, mutta koen että täällä aika harvoin kokee stimuloivia älyllisiä keskusteluja. Puhe aina vaan menee sillä arjen tasolla, millaiset säät on ollut, lapsista jutellaan, tavallisesta elämästä jutellaan, ehkä jostain telkkariohjelmista jutellaan tai julkkiksista. Kun asuin briteissä, siellä pubeissa juteltiin politiikasta, maailman tilanteesta ja konflikteista, tieteen uusista saavutuksista joista oli uutisoitu päälehdisssä jne. Se oli jotenkin kiinnostavampaa kuin se ainainen esim. tiettyjen ystävien kanssa "no huh huh kun sitä ruoanlaittoakin on 20 vuotta tehnyt niin ei vaan jaksaisi mutta taas täytyy miettiä mitä perheelle tekisi (perään puoli tuntia viikon menun suunnittelua)".

Aijai miten oikeassa olet. Minulla sama mutta Saksassa. Mielenkiintoisia keskusteluja kantapaikassa joka viikko, kertakaikkiaan hienoja iltoja tuollaiset keskusteluillat. Suomessa pitkästyn tuohon arjen lässytykseen jo parissa päivässä kun siellä joskus lomalla viitsin käydä. Tuo suomalaisten "juttelu" on juuri sitä arjestaan kertomista, valitusta jostain tai julkkiksistä juoruilua. 

Vierailija kirjoitti:

Se että vieraiden kanssa ei saisi puhua, jossain vaikka odotustilassa, pysäkillä, kauppajonossa. Olen ihan introvertti, etten yleensä puhu minäkään, mutta joskus sattuu jotain hauskaa tai muuten kiinnostavaa, josta olisi kiva vaihtaa sananen muiden paikallaolijoiden kanssa. Harvassa vaan on ne ihmiset, jotka juttelee yhtään vähää. 

Sellainen yrmyily. Ei hymyillä kun puhutaan. Torjuva asenne. 

Olen kuullut että itä-Suomessa olisi toisin. Itse asun etelä-Suomessa. 

Minulle tullaan aina juttelemaan. Olen itsekin alkanut jutella tuntemattomille, jos on tylsää ja olisi hauskaa vaihtaa muutama sana. Asun Helsingissä.

Omaisuus pitäisi hankkia tietyssä järjestyksessä. Esimerkiksi asunto pitää omistaa ennen kuin saa edes haaveilla kesämökistä. Venettä ei saa hankkia jos ei ole autoa jne.

Saunaillat. " Nyt naiset saunaan ". No en saunonut uusien sukulaisten kanssa, koska heille ei kuulu vartalonmuodostukseni.

Paljuilu. Maataan kuumassa epähygienisessä vedessä aikuiset ja lapset yhtäaikaa.

Muumikuppihulluus ja marimekkohulluus.

Talon osto asuntolainalla.

Kahvin kittaus ja kahvitauot.

Kateus, joka saa aikaan pahansuopaa juoruilua.

Laumahenkisyys ja aivopestävyys.

Kouvolatukka ja äijämäisyys naisilla.

Ystäväpiirit ovat muuttumattomat, eikä niihin huolita enää uusia jäseniä.

Ei osata mennä yksin minnekään.

Kaljankittaus.

Perussuomalaisuus ja vastahakoisuus mennä lääkäriin keski- ikäisillä ukoilla.

Nepotistisuus. Oma perhe ja pikkupikkuserkut ovat jotain mahtavaa, koska heissä virtaa sama veri. Kuitenkin leikitään hyväsydämistä muillekin, mutta tilaisuuden tullen muistutetaan, että sinä et ole sukua.

Tunnevammaisuus ja persoonallisuushäiriöt. Vuosikymmenien puhumattomuus. Näistä seuranneet mielenterveysongelmat ja elämänilon totaalinen tyrehtyminen.

Vierailija kirjoitti:

Se että vieraiden kanssa ei saisi puhua, jossain vaikka odotustilassa, pysäkillä, kauppajonossa. Olen ihan introvertti, etten yleensä puhu minäkään, mutta joskus sattuu jotain hauskaa tai muuten kiinnostavaa, josta olisi kiva vaihtaa sananen muiden paikallaolijoiden kanssa. Harvassa vaan on ne ihmiset, jotka juttelee yhtään vähää. 

Sellainen yrmyily. Ei hymyillä kun puhutaan. Torjuva asenne. 

Olen kuullut että itä-Suomessa olisi toisin. Itse asun etelä-Suomessa. 

Mä olen nyt nelikymppisenä alkanut bussipysäkkihöpöttäjäksi. Osa kattoo välillä vähän pitkään, mutta kyllä juttuseuraa ja kommentia aina saan, ettei tarvii yksin jutella. :D

Lapset oli pieniä, niin mä olin alkuun se mulkoilija ja "onko pakko puuttuu hei... toisten keskusteluihin?!" Sitten mä vissiin kasvoin aikuiseksi ja ymmärsin, ettei tää niin vakavaa ole.

Niin, en mä siellä joka kerta ole läpändeerusta heittämässä, mutta just noin, kun hymähdyttää tms. Teini tuossa taannoin lakonisesti totes, että äiti on taas ollut hilpiänä koulunpysäkillä. ;)

Vantaalta N43 päivää.

Vierailija kirjoitti:

KAHVItauot ja KAHVIn jatkuva tyrkytys ja siitä puhuminen:

"voikun kolottaa jo kahvihammasta, otatko kahvia, mikset juo kahvia, joko pian saa kahvia, mistä sitä ilmaista kahvia saa, onko kahvi tarjouksessa, keitetäänkö kahvit, kai sinä nyt kahville sentään tulet, joko olet juonut kahvia, kai sitä nyt aina yksi kahvikupillinen menee..."

Kahvi on suomalaisten virallinen epäjumala. Ihmettelen, ettei Jumala jo ole tuominnut suomalaisia kahvin takia.

Arvelen, kuravettä ja tiskivettä maistamatta, että suomalaispaahtoisten kahvien maku muistuttaa erehdyttävästi niitä, jollakin happaman kitkerällä sotkulla maustettuna.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni se parjattu piirre suomalaisissa, että ei tungeta toisen naamalle on enemmänkin hyvä. Ikävä kyllä americantyylinen feikki yltiöystävällisyys kaikessa teennäisessä imelyydessään valtaa hiljalleen ala täälläkin.

Kylla on taas niin kumma kasitys etta amerikkalaisten ystavallisyys olisi feikkia. Ei ole.

Ystavallisempaa ja auttavaisempaa kansaa saa hakea. Ei tarvitse muuta kuin vahan aikaa katsella kaupassa jotain ylahyllya niin viereen tulee mies tai nainen kysymaan voisiko auttaa ottamalla sielta jotain. Siina sitten vaihdetaan muutama sana ja jatketaan matkaa.

Jos taalla kaatuu jalkakaytavalla niin on auttajia ymparilla kuin maasta poljettuna. Suomessa saisi lojua siina ainakin ensilumen tuloon.

Vierailija kirjoitti:

*Saatananmoinen :)

T. 13

Saastamoinen on ihan hyvä sukunimi. Ei nimi miestä pahenna!

Vierailija kirjoitti:

No että lomalla pitäisi käydä jossain muualla kuin kotikaupungissa ja mieluiten ulkomailla. Miksi pitäisi?

Tämä! Päinvastoin itsekkäistä ja maapalloa kuluttavista hupilennoista pitäisi tehdä mahdollisimman epämuodikasta ja sosiaalisesti ei-hyväksyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Se että perheessä nainen käy töissä sekä hoitaa myös lapset ja kotityöt.

Samaan aikaan kuin mies... käy töissä.

Tasa-arvoa.

Tämäpä juuri

Nämä nyt ainakin kirjoitti:

Saunaillat. " Nyt naiset saunaan ". No en saunonut uusien sukulaisten kanssa, koska heille ei kuulu vartalonmuodostukseni.

Paljuilu. Maataan kuumassa epähygienisessä vedessä aikuiset ja lapset yhtäaikaa.

Muumikuppihulluus ja marimekkohulluus.

Talon osto asuntolainalla.

Kahvin kittaus ja kahvitauot.

Kateus, joka saa aikaan pahansuopaa juoruilua.

Laumahenkisyys ja aivopestävyys.

Kouvolatukka ja äijämäisyys naisilla.

Ystäväpiirit ovat muuttumattomat, eikä niihin huolita enää uusia jäseniä.

Ei osata mennä yksin minnekään.

Kaljankittaus.

Perussuomalaisuus ja vastahakoisuus mennä lääkäriin keski- ikäisillä ukoilla.

Nepotistisuus. Oma perhe ja pikkupikkuserkut ovat jotain mahtavaa, koska heissä virtaa sama veri. Kuitenkin leikitään hyväsydämistä muillekin, mutta tilaisuuden tullen muistutetaan, että sinä et ole sukua.

Tunnevammaisuus ja persoonallisuushäiriöt. Vuosikymmenien puhumattomuus. Näistä seuranneet mielenterveysongelmat ja elämänilon totaalinen tyrehtyminen.

Tunnistatko itsesi tuosta viimeisestä kohdasta?

Itse olen viimeaikoina vaan oppinut arvostamaan suomalaisia piirteitä. Me ollaan oikeasti tosi kärsivällisiä, maltillisia, tekemiseen hyvin asennoituvia ihmisiä. Oon joutunu opiskelemaan ja tekemään töitä vierasmaalaisten kanssa ja aina ärsyttää se päälle puhuminen, auktoriteetin kunnioittamattomuus, lyhytpinnaisuus ja valitus. Sitä luulisi että suomalaisten kännykkäkäyttäytymistä pahempaa ei ole, mutta me ei olla pahimmasta päästä. Ihan semikouluttautuneet suomalaisetkin osaa käyttää logiikkaa hyvin, mutta pienemmän keskiverto-äo:n maissa tunteet ja parviäly menee aina yksilön logiikan edelle.

Eläköön suomalaiset!

Näitä kommentteja, kun lukee, niin 95% ei tiedä mitä kirjoittamaton sääntö tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

KAHVItauot ja KAHVIn jatkuva tyrkytys ja siitä puhuminen:

"voikun kolottaa jo kahvihammasta, otatko kahvia, mikset juo kahvia, joko pian saa kahvia, mistä sitä ilmaista kahvia saa, onko kahvi tarjouksessa, keitetäänkö kahvit, kai sinä nyt kahville sentään tulet, joko olet juonut kahvia, kai sitä nyt aina yksi kahvikupillinen menee..."

Kahvi on suomalaisten virallinen epäjumala. Ihmettelen, ettei Jumala jo ole tuominnut suomalaisia kahvin takia.

Tämä oli hauska :). Niin totta, mutta on kiva yhteinen asia meille suomalaisille. Onneksi mieskin on oppinut tähän.

Se kun lahjan saadessaan sanotaan ei olis tarvinnut. Miksei voi koskaan vaan ilahtua ja kiittää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että me ollaan muita huonompia. 

Itseäni jurppii joskus juuri päinvastainen asenne. Moni suomalainen kuvittelee, että täällä oikeasti on kaikki paremmin ja suomalaiset jotenkin erityisen lahjakkaita ja viisaita. No eivät ole. Ihan samanlaista porukkaa on maailma täynnä.

Nimenomaan tämä. Siksi väitänkin, että mukamas on huono itsetunto suomalaisella. Se on emävalhe.  Itse tunnen vain näitä, jotka osaavat kaiken paremmin kuin muissa maissa. Kehuvat itsensä ja Suomen kaikilla aloilla viimeisen päälle. Kielitaitokin on Suomessa maailman parasta kun kaikki osaavat rallienkkua. Rakennustaito on maailman huippua, muualla kaikki on roskaa ja homeessa koko Euroopan muiden maiden talot. Suomessa osataan, ollaan lahjakkaita ja viisaita. Aivan. 

No eipä liene kuin kourallinen maita, jotka ovat suurinpiirtein samalla viivalla Suomen kanssa. Tottakai jossain maassa joku asia on paremmin, mutta ehkä joku toinen sitten huonommin. Täysin tasapuolisesti laskettua "parasta maata" on vaikea määrittää, joten miksei sitten vaan olla tyytyväisiä siihen mitä on.