Lue keskustelun säännöt.
Mikä suomalaisen kulttuurin kirjoittamaton sääntö nyppii teitä eniten?
Minulla se on, kun kaikkien oletetaan rakastavan lomaa. Minusta on ärsyttävää, kum kysytään mitä teit lomalla, kun en tehnyt mitään.
Kommentit (1007)
Se että kaikki menee zombina mukaan kun "kuuluu mennä".
Joulukuun 4. päivä yritin yksinkertaisesti poistua kotoani mutta kun Turun aurajokirantaan oli joku taiteilija laittanut pari lamppua niin kansanvaellus oli sitä luokkaa että bussit ei kulkeneet ajoissa eikä keskustaan voinut kauheasti oikein kävelläkään siinä tungoksessa.
Muulloin on ihan väljää. Paitsi tietty jos on kesäää ja aurinkooo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on joka työpaikalla aina se tyyppi, joka kailottaa jyrkkiä mielipiteitään kovaan ääneen, ja jonka kanssa kukaan ei saa olla eri mieltä tai se savustetaan ulos .
Siksi olen ollut työtön jo pitkään, en jaksa noita tyyppejä, en kykene nuolemaan niitten takamusta.
Suomessahan vastaanväittäminen tai avoin väittely yleensä johtaa yleensaä fyysiseen väkivaltaan, siksi sitä varotaan harrastamasta. Suomessahan keskustelu on aina taistelu, jossa on voittaja ja häviäjä ja jota muut seuraavat kuin gladiaattoreita colisseumilla. Että kenen kuuluu hävetä ja kadota.
Taitaa olla todella moni kasvanut nassejen kanssa, kun nyhjöttäminen ja kaikesta vaikeneminen asioihin puuttuville hymähdellen on ainoa tapa selvitä elämästä. Jos taas on kasvanut normaalimmassa perheessä, tämän oppiminen - jos asian hyväksi katsoo - tapahtuu kovan ihmetyksen kera paljon myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Se, että surevalle "annetaan tilaa". Ts. kaikki katoavat ympäriltä silloin, kun heitä eniten tarvitsisi. Seurauksena epäluottamusta, välien rikkoutumista jne. Ihan täyttä p*skaa.
Samaa mieltä! Suomessa tuntuu olevan helppoa jättää vaikeassa tilanteessa ihminen yksin. Itse olen joutunut työuralla parikin kertaa uupumukseen vuoksi pitkälle sairauslomalle, mutta arvatkaapa vain onko kukaan kysellyt perään kuulumisia? Kai halusivat antaa tilaa. Töihin palatessakaan ei kukaan kysynyt, mitä kuuluu. Ollaan niin omissa oloissamme, että oksettaa.
Se, että harrastuksiksi hyväksytään vain ohjattu toiminta, mielellään liikunnallinen sellainen. Useimmiten vieläpä toivotaan harrastuksen olevan jotakin tavoitteellista. Jos sanoo harrastavansa käsitöitä, lukemista tai kevyttä ulkoilua, niin osakseen saa useimmiten outoja katseita. Ilmeisesti oikeita harrastuksia ovat vain maratonjuoksu, viikottainen tennisvuoro tai höntsäfutis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valtionkirkko!
Pyydän, olkaa ystävälliset ja älkää tulko kommentoimaan, että wööö Suomessa ei ole valtionkirkkoa.
Suomessa on valtionkirkko verotusoikeuksineen ja muine käsittämättöminen etuineen.
Kirkon verotusoikeus on poistettava, elättäkööt pappis-syöttiläät miten tykkäävät.
Pakko korjata:
Valtionkirkkojärjestelmä on Suomessa purettu vuonna 1870. Valtio ja kirkko ovat erillisiä toimijoita, ja kirkko päättää asioistaan itsenäisesti.
Mikä tässä on epäselvää. Evl.fi löytyy lisää perusteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että surevalle "annetaan tilaa". Ts. kaikki katoavat ympäriltä silloin, kun heitä eniten tarvitsisi. Seurauksena epäluottamusta, välien rikkoutumista jne. Ihan täyttä p*skaa.
Samaa mieltä! Suomessa tuntuu olevan helppoa jättää vaikeassa tilanteessa ihminen yksin. Itse olen joutunut työuralla parikin kertaa uupumukseen vuoksi pitkälle sairauslomalle, mutta arvatkaapa vain onko kukaan kysellyt perään kuulumisia? Kai halusivat antaa tilaa. Töihin palatessakaan ei kukaan kysynyt, mitä kuuluu. Ollaan niin omissa oloissamme, että oksettaa.
Mullekin hautajais-, perunkirjoitus ym. järjestelyjen keskelle vaan todettiin että "sä olet niin ihmeen vahva kun kaiken yksin hoidat"! No, eipä ollut vaihtoehtoja.
Se, että jotain asiaa pyritään määrittelemään ja esittelemään suomalaisena. Herätkää maailman kansalaiset! Suomi on peruttu, ja jo lähes kielletty. Meidän tehtävämme on ainoastaan olla se ryhmä, joiden päälle muut rakentavat kulttuuriset erivapautensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmuuden ja turvallisuuden tavoittelu mihin tahansa hintaan , toisin sanoen siis riskittömyys.
Se, että suuri osa luulee kaikkien olevan aamuvirkkuja ja haluavan tehdä työtä, joka alkaa aikaisin aamulla. Olet omituinen ja poikkeava, jos et ole tällainen. Muutoin mukamas menee vuorokausi hukkaan (yhtä paljon siinä vuorokaudessa kylläkin on tunteja rytmeistä riippumatta). En tiedä, että onko tämä vain lähinnä Suomen ilmiö vai laajempikin, mutta todellakin ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, että suuri osa luulee kaikkien olevan aamuvirkkuja ja haluavan tehdä työtä, joka alkaa aikaisin aamulla. Olet omituinen ja poikkeava, jos et ole tällainen. Muutoin mukamas menee vuorokausi hukkaan (yhtä paljon siinä vuorokaudessa kylläkin on tunteja rytmeistä riippumatta). En tiedä, että onko tämä vain lähinnä Suomen ilmiö vai laajempikin, mutta todellakin ärsyttää.
Täällä Helsingissä tuo menee aivan päinvastoin. Olet out ja häirikkö jos nouset ennen kymmentä tai menet nukkumaan ennen puoltayötä. Täällä aamuvirkut ovat pienen pieni vähemmistö.
Jotkut iltavirkut haluavat tietoisesti olla iltavirkkuja, säätävät olosuhteet itselleen sitä helpottavaksi kuten asunnon verhot. Verhothan ovat vuorokausirytmin hallintalaite. Jos avaar ne heti kun heräät, ja suljet heti kun tulee hämärää niin kehosi rytmi aikaistuu. Jotkut iltavirkut mitä olen seurannut, niin avaavat verhot vasta puoleltapäivin ja sulkevat iltayöstä. No se on ihan ok ja oma valinta, mutta siinä ihminen tekee itsestään iltavirkun, toki muutkin tekijät vaikuttavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että aina pitäisi haukkua Venäjää, bondata muiden kanssa sillä tavalla.
En jaksa, ei kiinnosta. Ei kiinnosta haukkua ketään ylipäätään toveruuden osoituksena.
Enkä juo kahvia.
Tämä on minustakin outo piirre monissa suomalaisissa, että sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta haetaan haukkumalla tai syrjimällä jotain tiettyä ihmistä. Ja että tämä käytös ei edes jää pois viimeistään parinkympin hujakoilla vaan sitä harrastavat myös reippaasti keski-ikäiset ja sitä vanhemmat ihmiset.
Keskustelu- ja kommunikointi taitojen totaalinen puuttuminen. Oletetaan ja vedetään oletusten perusteella johtopäätökset. Ei koskaan kysytä toiselta, mitä hän tarkoittaa. Ei olla yhtään kiinnostuneita muista, kunhan tungetaan oma asenteellinen mielipide framille. Keskustelut eivät johda mihinkään rakentavaan, on vain inttämistä ja vänkäämistä. Politiikassa ei juuri muuta olekaan. Ei etsitä yhteistä tavoitetta, pyritään vain nitistämään toinen osapuoli ja aiheuttamaan hänelle pahaa, kieroilla vääristävillä tempuilla. Tällä tyylillä elämä valuu hukkaan. Yhdessä voitais olla enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Kursailu. Jos meillä on vieraita, en jaksaisi käskeä kahville kolmea kertaa, ja vieraana taas en jaksaisi odottaa, että ns. arvokkaammat vieraat raahautuvat pöydän ääreen.
Vieraana on helppo todeta uskovansa isäntäväen kykyyn keittää kahvia: "minä ainakin luotan isäntäväen kykyyn..."
Jotain purevaa keksii kyllä sanottavaksi ollessaan itse tarjoilevana osapuolena. "kelpaako kahvi kuumana vai kaadetaanko ensin viemäriin jäähtymään?" kenties toimisi.
Heinäkuun ihailu kuuma hiostava kuukausi Tammikuu on paras kuukausi
Myös kesän ihailu Talvi on paras vuodenaika
Kaikki on totta mitä uutisissa sanotaan tai lööpissä lukee.
Ei voi mennä hätiin ellei ole joku välikäsi. Jos näet jäällä kaatuneen ihmisen joka on lyönyt päänsä silmiesi edessä, ei voi mennä auttamaan. Ja kauheasti tuskaillaan voiko edes soittaa 112.