Sarjakouluttautujat -lukuisia tutkintoja mutta työvuosia ei kerry
Onko vain oma lähipiirini keskivertoa erikoisempi vai onko tämä joku trendi? Nelikymppisillä perheenäideillä voi olla kolmekin tutkintoa ja pari lasta ja kokopäivätyövuosia ehkä pari.
Vaikka näin ei saa sanoa niin kouluttautuminen on kallista. Varsinkin jos se ei johda työllistymiseen ja veronmaksuun.
Jos nelikymppisenä saa ekan vakiduunin, ja ekaa kertaa rupeaa jotain yhteiskunnalle takaisin tuottamaan niin ihan mediaanipalkka ei riitä että "takaisinmaksu" ikinä onnistuisi. Ei ole kestävää.
Kommentit (154)
Sinun täytyy sitten alkaa palkata ihmisiä hyväpalkkaisiin töihin, niin tulee verotuloja.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on kyllä sekin, että Suomi on niin tutkintouskollinen maa, että alanvaihto on ihan mahdotonta ilman soveltuvaa tutkintoa. Pitäisi olla paremmat mahdollisuudet tehdä täydentäviä opintoja.
OAJ kyllä osaa pitää puolensa.
Olen ihmetellyt samaa kuin aloittaja.
Nyt eläkkeellejäävät kouluttautui aikoinaan töiden ohessa. Hankittiin opistotason tutkinto, sitten työn ohessa opiskeltiin vaikka avoimessa yliopistossa, hoitovapaa käytettiin maisteriopintoihin jne. eli työvuosia karttui, lapset tuli hoidettua itse ja opintojen ansiosta saatiin uudenlainen työ. Nyt tuntuu olevan mahdotonta suorittaa edes parin tunnin opintoja, kun kukaan ei hoida lapsia viikonloppuisin, viikollahan ne on päiväkodissa ja silloin vanhempi panostaa 4 työpaikan hakemiseen kuukaudessa.
Viimeinen asia, mitä Suomi tarvitsee, on koulutustason lasku. Suomessa on jo nyt vähemmän korkeasti koulutettuja kuin OECD-maissa keskimäärin. Me emme kilpaile nälkäpalkkaisilla hikipajoilla vaan osaamisella.
Jos yksi tutkinto ei työllistä, aivan varmasti on parempi kouluttautua uudelle alalle kuin jäädä työttömäksi.
Olen 26v ja omassa kaveripiirissäni on monia, jotka suorittavat jo toista tai kolmatta tutkintoa. Minäkin, kun ei jumalauta pääse töihin ei minnekään niin onko muuta vaihtoehtoa. Miehelläni myös kolme tutkintoa, nyt vasta sai kolmannen jälkeen jalkansa työmarkkinoille ja sekin tuntui olevan ihan tuurista kiinni.
Ja tavallaan se myös ihmetyttää että tämä on sosiaalisesti hyväksyttävää, ja jopa ihailtua.
Monissa tapauksissa ei ole kyse siitä että se ensimmäinen tutkinto ei olisi johtanut työllistymiseen. Alan vaihtajia lähipiirissä esim. Sairaanhoitaja, farmaseutti, opettaja, ja uusi tutkinto on myös korkeakoulututkinto joka ei edes täydennä edellistä tutkintoa.
Tyypillistä naisille. Moni alkaa kouluttautua vuosia kestävään tutkintoon yli viisikymppisenä. Eli sitten valmistuu harjoittelupaikkaan eläkeiän kynnyksellä. Kyllä naurattaa. Kaikenmaailman museoiden kassat ja kirjastotädit.
Vierailija kirjoitti:
Olen 26v ja omassa kaveripiirissäni on monia, jotka suorittavat jo toista tai kolmatta tutkintoa. Minäkin, kun ei jumalauta pääse töihin ei minnekään niin onko muuta vaihtoehtoa. Miehelläni myös kolme tutkintoa, nyt vasta sai kolmannen jälkeen jalkansa työmarkkinoille ja sekin tuntui olevan ihan tuurista kiinni.
Eiköhän syy ole siinä että olet 26 ja roikut menopaussi-ikäisten tätien av-palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Nyt eläkkeellejäävät kouluttautui aikoinaan töiden ohessa. Hankittiin opistotason tutkinto, sitten työn ohessa opiskeltiin vaikka avoimessa yliopistossa, hoitovapaa käytettiin maisteriopintoihin jne. eli työvuosia karttui, lapset tuli hoidettua itse ja opintojen ansiosta saatiin uudenlainen työ. Nyt tuntuu olevan mahdotonta suorittaa edes parin tunnin opintoja, kun kukaan ei hoida lapsia viikonloppuisin, viikollahan ne on päiväkodissa ja silloin vanhempi panostaa 4 työpaikan hakemiseen kuukaudessa.
Täyttä höpöä. Ensinnäkin nykyään hyvin usein opiskellaan työn ohessa. Nyt eläkkeelle jäävät opiskeli korkeakouluissa opintolainan ja kesätöiden turvin.
Hoitovapaata ei edes tunnettu ennen 80-lukua.
Vierailija kirjoitti:
Viimeinen asia, mitä Suomi tarvitsee, on koulutustason lasku. Suomessa on jo nyt vähemmän korkeasti koulutettuja kuin OECD-maissa keskimäärin. Me emme kilpaile nälkäpalkkaisilla hikipajoilla vaan osaamisella.
Jos yksi tutkinto ei työllistä, aivan varmasti on parempi kouluttautua uudelle alalle kuin jäädä työttömäksi.
Suomen osaamisen laatu ei ole kiinni koulutuksesta, vaan lahjakkuuden puutteesta.
Vierailija kirjoitti:
Ja tavallaan se myös ihmetyttää että tämä on sosiaalisesti hyväksyttävää, ja jopa ihailtua.
Monissa tapauksissa ei ole kyse siitä että se ensimmäinen tutkinto ei olisi johtanut työllistymiseen. Alan vaihtajia lähipiirissä esim. Sairaanhoitaja, farmaseutti, opettaja, ja uusi tutkinto on myös korkeakoulututkinto joka ei edes täydennä edellistä tutkintoa.
Mitä se sinua puristelee, että toisilla on rohkeutta alanvaihtoon?
Vierailija kirjoitti:
Viimeinen asia, mitä Suomi tarvitsee, on koulutustason lasku. Suomessa on jo nyt vähemmän korkeasti koulutettuja kuin OECD-maissa keskimäärin. Me emme kilpaile nälkäpalkkaisilla hikipajoilla vaan osaamisella.
Jos yksi tutkinto ei työllistä, aivan varmasti on parempi kouluttautua uudelle alalle kuin jäädä työttömäksi.
Ehkä pitäisi satsata koulutuksessakin enemmän laatuun kuin määrään. Sisällötön innovaatiolässytys ei tuota hyvinvointia.
Mulla on yksi tuttu, joka teki matalapalkka töitä n. 20 vuotta, sitten löysi rikkaan miehen, teki lapset vielä vanhoilla päivillää ja kouluttautui ammattikorkeasta ja sitten vielä maisteriksi samalta alalta. Työvuosia kouluttautumiltaa aloilta ei vaan ole yhtään kertynyt ja ikääkin on jo yli 50 v. Haaveilee kuitenkin saavansa asiantuntijatöitä ihan tuosta noin vaan 'heti kun huvittaa'.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tavallaan se myös ihmetyttää että tämä on sosiaalisesti hyväksyttävää, ja jopa ihailtua.
Monissa tapauksissa ei ole kyse siitä että se ensimmäinen tutkinto ei olisi johtanut työllistymiseen. Alan vaihtajia lähipiirissä esim. Sairaanhoitaja, farmaseutti, opettaja, ja uusi tutkinto on myös korkeakoulututkinto joka ei edes täydennä edellistä tutkintoa.
Mitä se sinua puristelee, että toisilla on rohkeutta alanvaihtoon?
Ei se ala ole kuule vaihtunut ennen kuin on toistaiseksi voimassa oleva työsopimus ja koeaika ohi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeinen asia, mitä Suomi tarvitsee, on koulutustason lasku. Suomessa on jo nyt vähemmän korkeasti koulutettuja kuin OECD-maissa keskimäärin. Me emme kilpaile nälkäpalkkaisilla hikipajoilla vaan osaamisella.
Jos yksi tutkinto ei työllistä, aivan varmasti on parempi kouluttautua uudelle alalle kuin jäädä työttömäksi.
Suomen osaamisen laatu ei ole kiinni koulutuksesta, vaan lahjakkuuden puutteesta.
Lahjakkuutta varmaan löytyy niistä maista sitten, joissa opiskellaan vielä Suomea vähemmän. Eli mitä niitä maita nyt olikaan, kehitysmaat. Niistä saat mallia, miten hyvin talous toimii, kun ihmisillä ei ole turhia tutkintoja. Kumma kyllä ne pärjäävimmät maat on silti niitä, joissa ihmiset opiskelee enemmän kuin Suomessa.
No voihan yksi selitys olla, että jos jollain tutkinnolla nyt vaan ei saa töitä, niin opiskelee uuden tutkinnon. Olen itse tällainen sarjakouluttautuja, ja myönnän tuntevani siitä häpeää. Kävin lukion jälkeen kauppaoppilaitoksen ja olisin ollut ihan tyytyväinen "perustoimistotyöntekijä", mutta sellaiset työt katosivat silloin, ei ollut suhteita mihinkään jne. Kaikki kannustivat opiskelemaan vain lisää ja lisää, ja tein yliopistotutkinnon, jolla voi heittää vesilintua. Nyt teen kotoa käsin hommaa, jota voisin tehdä ilman mitään koulutustakin. Suomessa ongelmana ei ole liian matala koulutusaste (kuten ns. asiantuntijat hössöttävät) vaan se, että ammattikoulun käyneitä duunareita on liian vähän. Tästä juuri luin lehdestäkin tutkimuksen, jossa oli yrityksiltä kysytty millaista työvoimaa tarvitsevat. Ammattikouluun meneminen koetaan lähinnä noloksi ja ongelma onkin, että se koulutus on monissa paikoissa huonoa. Mutta ei se taso nouse, jos ei arvostus nouse. Lapseni meni peruskoulun jälkeen ammattikouluun ja on nyt 19-vuotiaana vakitöissä. Palkka ei ole hyvä, mutta kyllähän tällä menolla hänen kokonaisansionsa nousevat elämän aikana paljon korkeammiksi kuin itselläni. Jos olisin ollut fiksu, olisin varmaan jo lukion sijaan mennyt opiskelemaan vaikka kokiksi.
Ajatella, ja sitten jotkut tekevät koko työuransa julkisella sektorilla, eli saavat palkkansakin muiden maksamista veroista!
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi tuttu, joka teki matalapalkka töitä n. 20 vuotta, sitten löysi rikkaan miehen, teki lapset vielä vanhoilla päivillää ja kouluttautui ammattikorkeasta ja sitten vielä maisteriksi samalta alalta. Työvuosia kouluttautumiltaa aloilta ei vaan ole yhtään kertynyt ja ikääkin on jo yli 50 v. Haaveilee kuitenkin saavansa asiantuntijatöitä ihan tuosta noin vaan 'heti kun huvittaa'.
Kauheaa, joku tekee eri tavoin kuin enemmistö. Kutsukaa poliisi!
Ongelma on kyllä sekin, että Suomi on niin tutkintouskollinen maa, että alanvaihto on ihan mahdotonta ilman soveltuvaa tutkintoa. Pitäisi olla paremmat mahdollisuudet tehdä täydentäviä opintoja.