Elämäni on pilalla nöyryyttävän ja pysyvän lääkehaitan takia :(

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrätkö ap, että millaista vahinkoa saatat aiheuttaa levittämällä tällaista trollipaskaa? Joku, jonka todella tulisi ottaa ne lääkkeensä, jättää takiasi lääkkeet syömättä ja hän ja ihmiset hänen ympärillään saavat kärsiä siitä.

Lääkevastainen trolli.

Oletko lääke-edustaja vai sadistinen potilaita kiusaava mt-hoitaja?

Mites psykoosin sairastaneet tai siinä riskissä olevat? Pyrittekö heitäkin auttamaan takaisin tavalliseen elämään, vai sen sijaan leimaamaan, kuntoutustukirumbaan ja kenties klubitaloille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs ap:n psykoottinen masennus jakselee, eikö masennus pilaa elämää. Bentsojahan tms. ap kinuaa kumminkin. Ei onnistu.

Kaikki eivät ole kuin sinä.

Bentsoilla on lievemmät haittavaikutukset kuin neurolepteillä, niitä on jostain syystä silti demonisoitu paljon enemmän. Onko kyse rahasta: neuroleptit ja SSRI:t tuottavat enemmän voittoa lääkeyhtiöille tms.?

Tuossa hyvä bentsojen käyttöä puolustava lääkärin kirjoitus:

https://www.duodecimlehti.fi/duo13032

... mutta ne on vaarallista huuuuumetta.

Opiaattipohjaiset kipulääkkeet paljon vaarallisempia? Oksatsepaami ja diatsepaami on ainakin tosi mietoja ja huumaava vaikutus niillä on vähäinen. Alpratsolaami on vahvempaa, mutta sitä aika vähän nykyään määrätäänkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrätkö ap, että millaista vahinkoa saatat aiheuttaa levittämällä tällaista trollipaskaa? Joku, jonka todella tulisi ottaa ne lääkkeensä, jättää takiasi lääkkeet syömättä ja hän ja ihmiset hänen ympärillään saavat kärsiä siitä.

Lääkevastainen trolli.

Oletko lääke-edustaja vai sadistinen potilaita kiusaava mt-hoitaja?

Tavallinen tunnollinen terveydenhuollon työntekijä, pienimmän haitan periaatteella, ja psykoosissa oleva on suurempi riski kuin lääkkeillä parannettu. 

Lääkäri määräsi minulle neuroleptin psykoottisen masennuksen hoitoon, ja sen seurauksena tuli tardiivi dyskinesia joka on jäänyt pysyväksi.

Olen 23-vuotias, ja joudun elämään koko loppuelämäni tämän vaivan kanssa. Silmäni räpyttelevät korostuneen voimakkaasti, huuleni nykivät itsekseen ja naamani vääntelehtii ilman että voin sille mitään. Tekisi mieli vain kuolla pois ja nopeasti.

Kieli sentään pysyy nyt suussa, aiemmin se tuli itsestään ulos mutta lääkärit onnistuivat korjaamaan sen lääkityksellä. Se on kuitenkin laiha lohtu kun muut oireet pysyivät ennallaan.

Mikä ihmeen järki tässä oli?

Lääkäri ei kertonut tästä haitasta etukäteen vaan väitti että lääke vain normalisoisi aivojen toimintaa sekä parantaisi toimintakykyäni ja mielialaani. Paskan vitut, koko elämäni on lopullisesti pilalla eikä minulla ole mitään mahdollisuuksia palata kouluun saatika mennä töihin. Pariutumisesta nyt puhumattakaan.

Että miettikää kahdesti ennen kuin haette apua psykiatreilta.

Olisiko kannattanut ennemmin ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa se masentelu?

Liikunta voi auttaa tuohon. Tutki mikä lisää aivohen muovautuvuutta.

Vierailija kirjoitti:

Psykiatria on täysin edesvastuutonta ja diagnoosit sattumankauppaa. Usein potilas hakeutuu sinne elämänsä kauheimmassa aallonpohjassa. Diagnoosit lähinnä leimaa, stigmatisoi ja niistä tulee itseään toteuttavia ennustuksia. Ei ihmisen psyyke ole erillään hänen elinympäristöstään tai vaikka somaattisesta terveydestä. Lääkkeillä on kovia haittavaikutuksia, jos näitä tulee kukaan ei ota mitään vastuuta mistään.

Tämä on niin totta! Ja psykiatrille ei muutenkaan saa aikoja kuin ehkä kerran vuodessa, siis julkisen puolen psykiatrille. Ja sitten kun sen ajan saa niin pitäisi tunnissa selittää koko elämäntilanne täysin tuntemattomalle ihmiselle. Minä kamppailin vaikean ahdistuneisuushäiriön kanssa vuosia. Se diagnosoitiin aina masennukseksi, ja sekin vaan jonkun typerän kyselylomakkeen perusteella. Täytin saman lomakkeen useita kertoja. Aina lykättiin käteen uusi lääkeresepti masennuslääkkeisiin. Lääkkeet eivät auttaneet oireisiini. Kukaan ei kuunnellut minua kun sanoin että minulla on valtava ahdistus ja sosiaalisten tilanteiden pelko.

Opamox paras jos panikoi, ahdistaa, tarvittaessa. Ei mitään mieliala lääkkeitä .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrätkö ap, että millaista vahinkoa saatat aiheuttaa levittämällä tällaista trollipaskaa? Joku, jonka todella tulisi ottaa ne lääkkeensä, jättää takiasi lääkkeet syömättä ja hän ja ihmiset hänen ympärillään saavat kärsiä siitä.

Lääkevastainen trolli.

Oletko lääke-edustaja vai sadistinen potilaita kiusaava mt-hoitaja?

Tavallinen tunnollinen terveydenhuollon työntekijä, pienimmän haitan periaatteella, ja psykoosissa oleva on suurempi riski kuin lääkkeillä parannettu. 

Öö, miksi esiinnyt viestien kirjoittajana, joita et ole edes kirjoittanut?

Ja sinulle 121, en ole kumpikaan. Enkä myöskään tavallinen tunnollinen terveydenhuollon työntekijä.

Olen tavallinen, normaaliälyllä varusteltu ihminen, enkä psykiatria- ja lääkevastainen hörhö, kuten eräät.

Ap:lle tsemppiä, kokeile ainakin tuo ison annostuksen b6-kuuri heti alkuun, tälleen helpoimmasta hoitokokeilusta aloittaen. Toivottavasti löydät avun, ymmärrän täysin miten vaikeaa olla näkyvästi erilainen.

Bentsoistakin haluaisin sanan sanoa. Nimittäin sen, että niiden määrääminen hallitusti olisi ehkä paras hoitokeino esimerkiksi paniikkihäiriöön. Vuosia söin ssri-lääkkeitä paniikkiin miedolla avulla, kunnes sitten sattumalta eräs vanha koulukaveri kävi kanssani kahvilla. Olin tuolloin just alkanut puhua häiriöistäni avoimemmin ja kerroin hänelle heti alkuun, että tuntuu vaikealta olla täällä ja pelottaa paniikkikohtaus. Hänellä oli kokemusta samasta (ehkä koska jaoimme erään traumaattisen kokemuksen) ja juttelu pyörikin sitten lähinnä tämän paniikkiaiheen ympärillä. Hän oli saanut avun bentsoista. Kahvilasta poistuttuamme hän antoi minulle muutaman kpl opamoxia. Ne pyörivät viikon takintaskussa, kunnes oli kohtauksen aika. Pelotti ottaa lääkettä jota ei minulle oltu määrätty, mutta paniikin alkaessa mikä vaan käy. Otin tabletin ja halleluja, siinä se oli, täsmäapu. Yritin saada itselleni reseptiä tietenkin tämän jälkeen. Enkä saanut kahdella yrittämisellä, jonka jälkeen luovutin. Olin tässä vaiheessa pärjännyt jo useita viikkoja tällä taskunpohjan varastolla. Jo opamoxin mukana olo rauhoitti mieltä niin, että sain paniikinalut kuriin sillä. En ymmärrä miksei tätä lääkettä, mitä kului niin vähän, voitu minulle määrätä, vaan piti syödä lääkettä päivittäin. Vaikka essitalopraami (ssri) ei ollut täysin epäsopiva (lähinnä latisti ja väsytti) niin ei se myöskään ollut täysin avuksi paniikkihäiriöön.

Lopputarina on vähän surkea lakien kannalta, ostin nimittäin opamoxini sitten muualta. Lopetin ssri hiljalleen ja otin bentson kun paniikkikohtaus oli pahempi. Nykyään kannan tablettia mukana ja viimeisimmästä kohtauksesta on varmaan noin puoli vuotta.

Miksi en sitten saanut reseptiä? En tosiaan tiedä. Mitään outoa taustoissani ei ole, ei huumeita, ei alkoholin liikakäyttöä, ei mitään hälyttävää.

Sellaista se on, lääkärit pelkäävät antaa bentsoja vaikka itselleni myös toimivat hyvin ja jos keskimäärin 5 pilleriä mennyt kuukausien kuluessa niin riskit riippuvuuteen lienee aika nollissa.

Sama neuroleptit. Jostain lukaisin että neuroleptien veroisen anti psykoottisen vaikutuksen saa CBD - öljyllä ja sillä tunnetusti juuri mitään haittoja ei ole mutta kummasti ei ketään kiinnosta sitä tarjota hoidoksi neuroleptien sijasta

Vierailija kirjoitti:

Tardiivi dyskinesia seuraa psykoosilääkkeiden käytöstä yleensä vasta monien vuosien käytön jälkeen. Psykiatri seuraa näitä mahdollisia haittavaikutuksia vastaanottokäynneillä. Annosta pudotetaan, tai lääke vaihdetaan toiseen tai lopetetaan kokonaan. Alkuvaiheessa dyskinesia on palautuva häiriö eli jää pois lääkemuutosten jälkeen. Psykiatri joutuu kuitenkin punnitsemaan kokonaistilannetta. Joskus vähäinen tardiivi dyskinesia on pakko hyväksyä, koska ilman juuri tuota käytössä olevaa psykoosilääkettä potilas menisi avoimeen psykoosiin eli tulisi voimakkaan itsetuhoiseksi, riehuvan maaniseksi tai kuolisi henkisesti skitsofrenian akuuttivaiheessa ja taantuisi sen jälkeen. Biperideeniä voidaan käyttää dyskinesian helpottamiseksi. Toisinaan kombinointi tiettyihin antiepileptisiin lääkkeisiin on hyödyllistä. - Psykiatrit eivät sadistisesti kiusaa potilaitaan, vaan yrittävät aidosti heidän elämäänsä helpottaa. Psykiatrien keinot auttaa eivät ole yhtä sankarillisia ja dramaattisia kuin vaikkapa kirurgien keinot. Siksipä päädymme usein kokemaan pilkkaa ja vähättelyä. Mutta kyllä sitä psykiatrin uransa aikana on muutaman hengen oikeasti pelastanut ja useamman psykoosivaiheen on pystynyt estämään, ja ahdistuneita tai masentuneita on pystynyt saattamaan takaisin tavalliseen elämään.

 Esimerkiksi eräs maailmankuulu neurotietelijä kumppaneineen kirjoitti eräässä tiedeartikkelissa, että " on vaikea olla eri mieltä kritiikin kanssa, jonka mukaan hallitsevin piirre psykiatriassa on sen tietämättömyys." He käsittelevät artikkelissaan dilemmaa joka syntyy siitä, että vaikka psykiatria on investoinut funktionaaliseen aivokuvantamistutkimukseen enemmän kuin suurin osa aloista ja julkaissut 16 000 artikkelia viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana, siitä ei ole ollut mitään hyötyä kliiniselle psykiatrialle. tai diagnostiikalle. Heidän mukaansa on hämmentävää, että noin suuri investointi on tuottanut niin olemattoman vähän todellisia tuloksia, mitä tulee psykiatrisiin diagnooseihin tai niiden oireulottuvuuksiin.  https://www.cell.com/neuron/pdf/S0896-6273(22)00647-X.pdf

Seuraavan kerran kun psykiatri kertoo potilaalleen, että hänellä on synnynnäinen neuropsykiatrinen erityispiirre tai että hänen aivonsa tuhoutuvat psykoosista tai että masennus johtuu serotoniinivajeesta aivoissa, kannattaisi ehkä pohtia potilaan oikeutta tietoon pohjautuvaan informaatioon ja lääkärin etiikkaa olla vahingoittamatta potilasta. Samalla tavalla kannattaa pohtia sitä, että jos lääkkeen keskimääräinen vaste on lähellä plaseboa tai sen NNT on hyvällä tasolla 8, niin on mahdollista että riskit ylittävät hyödyt ja että vähemmän haitallinen hoitomuoto, vaikka se olisi kalliimpi ja vähemmän tehokas, voisi olla hyvä vaihtoehto. Koska jos ei näin tee, niin diabeteksen kaltaisten aivosairauksien kuten skitsofrenian suhteellisen kuolleisuuden ja toipumisasteiden kuvaajat eivät ole ihan saman suuntaisia, kuin mitä vaikka 1 tyypin diabeteksella on ollut: 

"Consistent with the previous systematic reviews,15,17 we found no evidence to suggest that recovery outcomes have improved over time. There appear to be numerical differences over time in outcome in schizophrenia, but our sample size lacked sufficient power to demonstrate statistical significance. Indeed, recent decades had lower numerical proportions of subjects who met our recovery criteria. This is a sobering finding--"

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3796077/

Jos esimerkiksi sydänkirurgian menetelmien kehittyminen korreloisi kohonneen suhteellisen kuolleisuuden kanssa, joku voisi ehkä vähän irvailla sydänkirurgien ammattitaidolle ja osaamiselle. Täten ei ole myöskään ihme, että kohonnut suhteellinen kuolleisuus vakavissa mielisairauksissa ei herätä ihmisissä ajatuksia, että psykiatrit tietävät mitä tekevät: 

"Confirming the hypothesis that the relative mortality risk associated with schizophrenia is increasing, we found that SMRs have increased in a linear fashion during the 3 decades examined in this study. This finding is consistent with earlier studies"

https://jamanetwork.com/journals/jamapsychiatry/fullarticle/210034

Hei ap, jos olet vielä kuulolla. Minulla on samantyylistä kokemusta. Kaikkien ikävien vuosien jälkeen voin nyt aika hyvin, lääkitys on hiottu sopivaksi, hankalia sivuoireita ei juuri ole.

Toivon sinulle kaikkea hyvää, toivottavasti lääkkeesi voidaan vaihtaa sopivampaan tai annosta vähentää.

Uskon että muutaman kuukauden kuluttua voit paljon paremmin.💛

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mulla on tällainen ongelma, joten voin olla just niin veemäinen ja tyhmä kuin haluan, vää, vää, vää!"

"Mikään ei oo mun syytä, olen UHRI, vää, vää, vää!"

Muillakin on (vakavia) ongelmia, mutta ei niistä tarvitse rakentaa identiteettiä. Naapurissani asuu nuori mies, jolla on ALS. Hän käyttäytyy kivasti ja käy pyörätuolilla töissä. Tietää kuolevansa aika piankin mutta ei ole poteroitunut sairauteensa.

Itsellänikin on parantumaton perinnöllinen sairaus, johon noin 66% kuolee ennen aikojaan. Minä päätin olla tekemättä niin. Jos kuitenkin kuolen, yritinpä ainakin.

Kaikella rakkaudella ap, koeta saada pääsi kuntoon vaikka nykisit miten. Se on ongelma vain sulle itsellesi, ei meille muille.

Vaikutat heittäneen roskikseen kaikki hoitosuositukset, koska on kivempi olla passiivinen sattuman uhri.

Ehkä olet aggressiivinen ja syyllistävä oman sairautesi takia kun et ole sen kanssa todellisuudessa sinut, ehkä et yksinkertaisesti ymmärrä että ihmisillä on erilaiset valmiudet selviytyä kriiseistä. Ehkä et siedä minkäänlaista keskeneräisyyttä muilta. Joskus kun ei ole mitään rakentavaa sanottavaa, voi olla myös hiljaa. Oletko koskaan sellaisesta ajatuksesta kuullut? Epätoivoon voi olla lähtemättä mukaan olematta tyly.

Tuo viestihän nimenomaan oli rakentava. Paljon suuremmassa määrin kuin tuo sinun tai tämä minun. 

-eri

Olen pahoillani. Kuulostaa ihan kamalalta! Toisaalta "psykoottinen masennus" kuulostaa myös vakavalta, ja siihen on varmaan lääkäri yrittänyt äkkiä löytää parhaan mahdollisen lääkkeen. Kaikissa lääkkeissä on näitä sivuvaikutuksia, ja joskus käy paska mäihä kun ne osuvat kohdalle.

Oletko puhunut lääkärin kanssa, että jos kokeiltaisiin ensinnäkin toista lääkettä JA voisiko tätä lähteä korjaamaan jotenkin? Olisiko nykimistä mahdollista rauhoittaa esim. botoxilla? Jos tämä lääkäri ei vastaa kunnolla, hae toinen mielipide!

Kuulostaa siltä, että ap tekee meille kaikille palveluksen pysyttelemällä neljän seinän sisällä. Ei suinkaan tardiivin dyskinesiansa, vaan v*ttumaisen, vastuutapakoilevan marttyyriuhri-asenteensa vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrätkö ap, että millaista vahinkoa saatat aiheuttaa levittämällä tällaista trollipaskaa? Joku, jonka todella tulisi ottaa ne lääkkeensä, jättää takiasi lääkkeet syömättä ja hän ja ihmiset hänen ympärillään saavat kärsiä siitä.

Lääkevastainen trolli.

Oletko lääke-edustaja vai sadistinen potilaita kiusaava mt-hoitaja?

Tavallinen tunnollinen terveydenhuollon työntekijä, pienimmän haitan periaatteella, ja psykoosissa oleva on suurempi riski kuin lääkkeillä parannettu. 

Öö, miksi esiinnyt viestien kirjoittajana, joita et ole edes kirjoittanut?

Ja sinulle 121, en ole kumpikaan. Enkä myöskään tavallinen tunnollinen terveydenhuollon työntekijä.

Olen tavallinen, normaaliälyllä varusteltu ihminen, enkä psykiatria- ja lääkevastainen hörhö, kuten eräät.

Mutta tuossa otettiin kantaa siihen että joku lääke-edustajat tai mt-hoitaja levittäisi lääkepropagandaa potilaiden terveyden kustannuksella, mutta siitä lääkkeiden tyrkyttämisessä ei ole kyse, vaan että koululääketiede katsoo psykoosin hoitokeinoksi ne tietyt lääkkeet, eikä lääkäri tai hoitaja voi laistaa siitä jos selvästi sairauden oireet omaava tulee hoidettavaksi vaikka kuinka olisivat selvillä että aiheuttaa hankalia haittavaikutuksia. Ehkä itse eivät ensimmäisenä olisi ottamassa tai varoisivat visusti määräämästä läheisilleen.

Miten ihmiset ovat näin ilkeitä? Saako joku musta sielu oikeasti iloa ja riemua sydämeensä kirjoittamalla tällaiseen avaukseen pilkkavastauksia tyyliin "nyki-nyki"? Kaipaatteko niitä aikoja, kun olitte koulukiusaajia? Säälin teitä ja toivon, että löydätte elämäänne joskus ihan oikeaakin iloa ja onnea.

Mulla on ihosairaus, joka on ruma ja näkyvä, koska on myös kasvoilla ja kaulassa. Olisin voinut antaa sen rajoittaa elämää, niin kuin aluksi tein, mutta sen olemassaolon hyväksyttyä se ei ole rajoite. Toki ilkeitä kommentteja en jostain syystä oo saanu, lähinnä vain ihmetteleviä ja kauhistuneita katseita. Omalla asenteella on isoin merkitys, ja siihen pystyy vaikuttamaan. Toki pahoinvointi asian takia on aivan yhtä hyväksyttävää, mutta se ei ole ainut vaihtoehto!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrätkö ap, että millaista vahinkoa saatat aiheuttaa levittämällä tällaista trollipaskaa? Joku, jonka todella tulisi ottaa ne lääkkeensä, jättää takiasi lääkkeet syömättä ja hän ja ihmiset hänen ympärillään saavat kärsiä siitä.

Lääkevastainen trolli.

Oletko lääke-edustaja vai sadistinen potilaita kiusaava mt-hoitaja?

Tavallinen tunnollinen terveydenhuollon työntekijä, pienimmän haitan periaatteella, ja psykoosissa oleva on suurempi riski kuin lääkkeillä parannettu. 

kenelle riski? Sinulle vai hänen koko loppuelämä pilalla ja itsetuhoajatukset sen takia?