Elämäni on pilalla nöyryyttävän ja pysyvän lääkehaitan takia :(

Vierailija kirjoitti:

Kokeile mennä rukoiltavaksi?

Onko sulla mitään hävittävää, jos mikään muu ei ole auttanut? Kokeile edes.

Rukoiltavaksi? Mitä työ oikein rukoilette tota tollasta jumalaa, joka sallii kaiken pahan?

Maailma on julma paikka. Olemme täällä vain menettääksemme kaiken.

Minä sain haitaksi akatisian psyykenlääkkeistä. Se tarkoittaa että ei voi lopettaa kävelemistä tai liikehtelemistä koska kun yrittää olla paikallaan, tuntuu kuin pitäisi raapia jalkojen sisältä kun hermostossa "kutisee". Kuin kokovartalon levottomat jalat mihin sisältyy myös kauhun tunnetta. Kuin se epämiellyttävä piinaava olo räjähtää jos ei vaan lähde liikkumaan. Pakko ponkaista ylös istumasta lievittääkseen sitä outoa äärimmäisen epämukavaa levottavaa kiduttavaa tunnetta. Jaloissa on liikkumispakon tunne. Sitten alkaa tulla paniikkia kun ei pysty olemaan paikallaan ja tajuaa että on pakotettu olemaan liikkeessä väkipakolla. Ei löydä mitenkään mielenrauhaa kun kehossa on niin vaikea olla. Miten rentoutuu? Miten istuu? Sain myös siitä itsemurha-ajatuksia koska jos tuo olisi jäänyt päälle lopullisesti olisin varmaan itseni päiviltä ottanut.

Pakko oli ottaa rauhoittavia tuohon oloon mutta nekään ei vieneet sitä täysin pois. Haitta lähti pois ajan saatossa laimentuen kun lähdin irti lääkkeistä mitkä puhkaisi sitä. Kaikki haitathan esim tardiivi dyskinesia ei lähde.

Kärsiessäni kyseisestä haitasta tiesin näyttäväni oudolta ja hullulta ja hävetti kun en ollut kontrollissa oman kehoni liikehdinnästä. Tunsin että hoidossa sitä ei otettu yhtään vakavasti enkä saanut kunnollista ymmärrystä että se oli pahassa olossa niin merkittävässä roolissa. Pystyin siis jollaintavalla tahdonvoimalla istumaan psykiatrin vastaanotolla miettien joka sekunti liikkeelle lähtöä ja psykiatrin oli vaan että oisko ahdistusta tai ei ottanut asiaa vakavissaan. Lopulta yksi ainokainen psykiatri otti asian jokseensakin vakavasti ja määräsi asianmukaisia lääkkeitä siihen esim betasalpaaja joiden teho valitettavasti oli marginaalinen. Aika paransi ja toivon että sinulla näin myös käy.

Akatisia on neurologinen häiriötila, puhkeaa varmaan siksi kun lääkkeet sotkee dopamiinia tai jotain välittäjäaineita mitkä vaikuttaa siis motoriseen toimintaan. En tiedä eksaktia mekanismia. Arvet jäi kokemuksesta enkä uskalla enää koskea psyykenlääkkeisiin ikinä. Koska se olo mikä on ilman akatisiaa on aina siedettävissä. Akatisia ei ole.

Sympatiani sinulle ap, se on raskasta kokea tuollaisia haittoja. Helppo se on jollain muulla sanoa kuka ei ole vastaavaa kokenut.

Vierailija kirjoitti:

En ihan ymmärrä logiikkaasi siinä, että nykivä naama estäisi kaiken opiskelun, työnteon tai pariutumisen. Moni paljon pahempienkin sairauksien tai vammojen kanssa elävä saa parisuhteen. Harvassa työssäkään tuo varsinaisesti haittaisi, no toki vaikka yläasteen opettajana voisi tulla aika ikävää kuittailua, mutta paljon on sellaisiakin töitä, joissa ei olla minkäänlaisessa asiakaskontaktissa ylipäätään. Ja etätyössä kukaan ei edes huomaisi. Kun kädet ja jalat ilmeisesti kuitenkin toimii normaalisti, niin mahdollisuuksia on vaikka mitä. Joten mahtaako masennuksesi ääni kuulua siinä, että näet tilanteen noin toivottomana.

Missähän maailmassa sinäkin elät? Koulujen opet käyvät kauneusleikkauksissa jottei heille irvailtaisi. Kukaan ei tod palkkaa ulkonäköhaitan omaavaa. Älä viitsi vähätellä toisten kokemusta.

Suomessa terveydenhuollossa saa olla todella tarkkana. Itselläkin on useita hoitovirheitä, osa vakavia. Etsi netistä tietoa englanniksi, löytyy ihan eri lailla. Ja kannattaa lukea Pubmediä suoraan, ihan ymmärrettäviä maallikollekin ne abstraktit ovat.