Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämäni on pilalla nöyryyttävän ja pysyvän lääkehaitan takia :(
09.10.2022 |
Lääkäri määräsi minulle neuroleptin psykoottisen masennuksen hoitoon, ja sen seurauksena tuli tardiivi dyskinesia joka on jäänyt pysyväksi.
Olen 23-vuotias, ja joudun elämään koko loppuelämäni tämän vaivan kanssa. Silmäni räpyttelevät korostuneen voimakkaasti, huuleni nykivät itsekseen ja naamani vääntelehtii ilman että voin sille mitään. Tekisi mieli vain kuolla pois ja nopeasti.
Kieli sentään pysyy nyt suussa, aiemmin se tuli itsestään ulos mutta lääkärit onnistuivat korjaamaan sen lääkityksellä. Se on kuitenkin laiha lohtu kun muut oireet pysyivät ennallaan.
Mikä ihmeen järki tässä oli?
Lääkäri ei kertonut tästä haitasta etukäteen vaan väitti että lääke vain normalisoisi aivojen toimintaa sekä parantaisi toimintakykyäni ja mielialaani. Paskan vitut, koko elämäni on lopullisesti pilalla eikä minulla ole mitään mahdollisuuksia palata kouluun saatika mennä töihin. Pariutumisesta nyt puhumattakaan.
Että miettikää kahdesti ennen kuin haette apua psykiatreilta.
Kommentit (244)
Ap oletko kuullut dbs-hoidosta (deep brain stimulation)? Käytetään myös tardiivin dyskinesian hoitoon. Tutustu asiaan ja ota puheeksi lääkärin kanssa.
Mm. allaolevassa linkissä tietoa. Ja googlella lisää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, osa ihmisistä on tosi herkkiä lääkkeille ja osa taas ei, tai näiden kahden ääripään välillä, oli kyse lääkkeiden haittavaikutuksista tai ylipäänsä vaikutuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärrä logiikkaasi siinä, että nykivä naama estäisi kaiken opiskelun, työnteon tai pariutumisen. Moni paljon pahempienkin sairauksien tai vammojen kanssa elävä saa parisuhteen. Harvassa työssäkään tuo varsinaisesti haittaisi, no toki vaikka yläasteen opettajana voisi tulla aika ikävää kuittailua, mutta paljon on sellaisiakin töitä, joissa ei olla minkäänlaisessa asiakaskontaktissa ylipäätään. Ja etätyössä kukaan ei edes huomaisi. Kun kädet ja jalat ilmeisesti kuitenkin toimii normaalisti, niin mahdollisuuksia on vaikka mitä. Joten mahtaako masennuksesi ääni kuulua siinä, että näet tilanteen noin toivottomana.
Suositteletko vielä ap:lle sitten jotain masennuslääkkeitäkin? SSRI-lääkkeet aiheuttaa tunne-elämän latistumista, seksuaalisten halujen ja kykyjen menetystä, joskus pysyvästi.
Itse koin kylläkin että masennus aiheutti tunne-elämän latistumista ja seksuaalisten halujen ja kykyjen menetystä. Ne lääkkeet paransivat oloa niin että nuo vaivat häipyivät hiljalleen.
Mutta toki vaikea määrittää kumpi tulee ennen, muna vai kana
427 kirjoitti:
Lääkärit ovat pelkkiä lääkekuriireja ja diilereitä liiallista palkkiota vastaan. Ei he itse tarjoamiaan hoitojuttuja vedä. Itse saa päättää otatko vsi jätätkö
Tuo nyt on ihan pelkkää humpuukia. Masentuneet tai muuten sairastuneet lääkärit hoidattavat vaivojaan samalla lailla kuin muutkin ihmiset. Osa toki voi määräätä lääkkeen mieluummin itse itselleen kuin menevät kollegan luokse, mikäli häpeävät sairauttaan.
Kylläpä on kaikenlaisia vähätteleviä riemuidiootteja liikenteessä taas. Se on niin helppo jaella ylemmyydentuntoisia neuvoja kun itse ei koskaan ole kokenut mitään vastaavaa, näille kun sattuisi omalle kohdalle niin varmaan t*ppaisivat itsensä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ap:n psykoottinen masennus jakselee, eikö masennus pilaa elämää. Bentsojahan tms. ap kinuaa kumminkin. Ei onnistu.
Turhaakin turhempi ruma kommentti.
Sellainen teksti millainen kirjoittaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta nämä huomiohuoraus-itsesäälialoitukset on jotenkin todella rasittavia. Voisitko ap mennä vaivaamaan ongelmillasi ihmisiä, joita ne saattaisivat jopa kiinnostaa?
Suurinta osaahan täällä kiinnostaa,sinua ei.Joten voitko painua vit###n
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärrä logiikkaasi siinä, että nykivä naama estäisi kaiken opiskelun, työnteon tai pariutumisen. Moni paljon pahempienkin sairauksien tai vammojen kanssa elävä saa parisuhteen. Harvassa työssäkään tuo varsinaisesti haittaisi, no toki vaikka yläasteen opettajana voisi tulla aika ikävää kuittailua, mutta paljon on sellaisiakin töitä, joissa ei olla minkäänlaisessa asiakaskontaktissa ylipäätään. Ja etätyössä kukaan ei edes huomaisi. Kun kädet ja jalat ilmeisesti kuitenkin toimii normaalisti, niin mahdollisuuksia on vaikka mitä. Joten mahtaako masennuksesi ääni kuulua siinä, että näet tilanteen noin toivottomana.
Suositteletko vielä ap:lle sitten jotain masennuslääkkeitäkin? SSRI-lääkkeet aiheuttaa tunne-elämän latistumista, seksuaalisten halujen ja kykyjen menetystä, joskus pysyvästi.
Itse koin kylläkin että masennus aiheutti tunne-elämän latistumista ja seksuaalisten halujen ja kykyjen menetystä. Ne lääkkeet paransivat oloa niin että nuo vaivat häipyivät hiljalleen.
Mutta toki vaikea määrittää kumpi tulee ennen, muna vai kana
Mulla ei ainakaan muna tullu ku söin noita lääkkeitä
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä on kaikenlaisia vähätteleviä riemuidiootteja liikenteessä taas. Se on niin helppo jaella ylemmyydentuntoisia neuvoja kun itse ei koskaan ole kokenut mitään vastaavaa, näille kun sattuisi omalle kohdalle niin varmaan t*ppaisivat itsensä
Olisivatko niitä jotka selvinneet ilman lääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos lähetät vaihdetaan, haitta poistuu. Itse olen saanut paljon apua psykiatreilta.
Siis lääke vaihdetaan.
Ei todellakaan poistu. Ensinnäkin _kaikki_ neuroleptit aiheuttavat tätä vaivaa, eikä niistä vieroittautuminen riitä viemään td:tä pois kuin vain osalla. Eivätkä td:n hoitoonkaan tarkoitetut lääkkeet toimi kaikilla.
Joillakin tämä ihan oikeasti jää pysyväksi ja pilaa koko loppuelämän täysin.
-ap
Että mieluummin olisit elänyt siinä sietämättömässä psykoottisessa masennuksessa? Äläpä valehtele. Siksi hakeuduit hoitoon kun olo oli sietämätön.
Tuohon löytyy hoito.
"Pysyväksi jäänyttä tardiivia dyskinesiaa lievitetään parkinsonismi-lääkkeillä, kuten biperideenillä (kauppanimiä: Akineton, Ipsatol). Parkinsonismi-lääkkeet helpottavat myös muita psykoosilääkkeiden sivuvaikutuksia, sillä ne lisäävät dopamiinin määrää, jota psykoosilääkkeet poistavat."
Nykivät lihakset voidaan rauhoittaa Botoxilla, jota muutenkin käytetään parkinsonismiin.
Olen mies, jolle jäi myös pysyvä haitta psyk.lääkkeistä. Voisin seurustella sinun asemassa olevan naisen kanssa. Haluaisitko vaihtaa yhteystietoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene lääkäriin. Sulle varmaan annettiin ohjeet odottaa ja katsoa, lievittyykö oireet. Sitten palata asiaan.
Dopamiinin määrään voit vaikuttaa monipuolisella kasvisruokavaliolla ja liikunnalla.
Vierailija kirjoitti:
Olen mies, jolle jäi myös pysyvä haitta psyk.lääkkeistä. Voisin seurustella sinun asemassa olevan naisen kanssa. Haluaisitko vaihtaa yhteystietoja?
80 kg ylipaino ja impotenssi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos lähetät vaihdetaan, haitta poistuu. Itse olen saanut paljon apua psykiatreilta.
Siis lääke vaihdetaan.
Ei todellakaan poistu. Ensinnäkin _kaikki_ neuroleptit aiheuttavat tätä vaivaa, eikä niistä vieroittautuminen riitä viemään td:tä pois kuin vain osalla. Eivätkä td:n hoitoonkaan tarkoitetut lääkkeet toimi kaikilla.
Joillakin tämä ihan oikeasti jää pysyväksi ja pilaa koko loppuelämän täysin.
-apEttä mieluummin olisit elänyt siinä sietämättömässä psykoottisessa masennuksessa? Äläpä valehtele. Siksi hakeuduit hoitoon kun olo oli sietämätön.
Tuohon löytyy hoito.
"Pysyväksi jäänyttä tardiivia dyskinesiaa lievitetään parkinsonismi-lääkkeillä, kuten biperideenillä (kauppanimiä: Akineton, Ipsatol). Parkinsonismi-lääkkeet helpottavat myös muita psykoosilääkkeiden sivuvaikutuksia, sillä ne lisäävät dopamiinin määrää, jota psykoosilääkkeet poistavat."
Nykivät lihakset voidaan rauhoittaa Botoxilla, jota muutenkin käytetään parkinsonismiin.
Enempi kuulostaa siltä että lääkäri ei ole varoittanut haittavaikutuksista sillä tavoin että potilas olisi voinut valita itse miten ratkaisee hoitonsa.
Paljonko noita lääkkeitä Suomessa käytetään? Kuulostaa niin vakavalle nuo sivuvaikutukset.
Minä otin noita lääkkeitä alle viikon verran 4 vuotta sitten, ja siitä jäi tinnitus eli korvat piippaa ja soi joka päivä ja "päässä" sykkii pulssi erityisen kovaa.
Minulle annettiin ne paniikki- ja ahdistushäiriöön, ja jälkeenpäin todettiin että ne ovat aivan väärä lääke siihen ja annettiin bentsot, joita minun ei ole pahemmin tarvinnut edes enää ottaa kun olen parantunut muuten.
"Mulla on tällainen ongelma, joten voin olla just niin veemäinen ja tyhmä kuin haluan, vää, vää, vää!"
"Mikään ei oo mun syytä, olen UHRI, vää, vää, vää!"
Muillakin on (vakavia) ongelmia, mutta ei niistä tarvitse rakentaa identiteettiä. Naapurissani asuu nuori mies, jolla on ALS. Hän käyttäytyy kivasti ja käy pyörätuolilla töissä. Tietää kuolevansa aika piankin mutta ei ole poteroitunut sairauteensa.
Itsellänikin on parantumaton perinnöllinen sairaus, johon noin 66% kuolee ennen aikojaan. Minä päätin olla tekemättä niin. Jos kuitenkin kuolen, yritinpä ainakin.
Kaikella rakkaudella ap, koeta saada pääsi kuntoon vaikka nykisit miten. Se on ongelma vain sulle itsellesi, ei meille muille.
Vaikutat heittäneen roskikseen kaikki hoitosuositukset, koska on kivempi olla passiivinen sattuman uhri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ap:n psykoottinen masennus jakselee, eikö masennus pilaa elämää. Bentsojahan tms. ap kinuaa kumminkin. Ei onnistu.
Se tuosta aloituksesta paistaa läpi, että ollut vikatikki mennä lääkärille ylipäätään. Voisihan ap ottaa yhteyttä mediaan ja asettua näytille kuin että piilottelee vaivaansa neljän seinän sisällä.
Hyvin voisi, miksi pitäisi piilotella. Mitä hävettävää siinä itseasiassa on, että on saanut lääkkeestä vakavan haitan? Ei se ole ap:n syy millään lailla. Psykoosilääkkeiden käyttöön toki liittyy myös tietty stigma, mutta samalla voisi hälventää sitä. Niitä käytetään nykyään moneen muuhunkin kuin psykoosin hoitoon. Ja toisaalta, psykoosin sairastanutkin voi toipua ja elää ihan normaalia elämää, ei se tarkoita että olisi "hullu" tai jotain.
Erään 20 vuotta kestäneen seurantatutkimuksen mukaan psykoosista kyllä toipuu, kunhan muistaa lopettaa neuroleptien käytön ajoissa. Psykoosista toipuminen oli kuusinkertainen lääkityksen lopettaneiden keskuudessa, ja lääkkeettömät skitsofreenikot toipuivat useammin kuin lääkityt affektiivisista psykoosista kärsivät.
The adjusted odds ratio of not on antipsychotic medication was 5.989 (95% CI 3.588-9.993) for recovery and 0.134 (95% CI 0.070-0.259) for rehospitalization. That is, regardless of diagnosis, after the second year, the absence of antipsychotics predicted a higher probability of recovery and lower probability of rehospitalization at subsequent follow-ups after adjusting for confounders.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ap:n psykoottinen masennus jakselee, eikö masennus pilaa elämää. Bentsojahan tms. ap kinuaa kumminkin. Ei onnistu.
Se tuosta aloituksesta paistaa läpi, että ollut vikatikki mennä lääkärille ylipäätään. Voisihan ap ottaa yhteyttä mediaan ja asettua näytille kuin että piilottelee vaivaansa neljän seinän sisällä.
Hyvin voisi, miksi pitäisi piilotella. Mitä hävettävää siinä itseasiassa on, että on saanut lääkkeestä vakavan haitan? Ei se ole ap:n syy millään lailla. Psykoosilääkkeiden käyttöön toki liittyy myös tietty stigma, mutta samalla voisi hälventää sitä. Niitä käytetään nykyään moneen muuhunkin kuin psykoosin hoitoon. Ja toisaalta, psykoosin sairastanutkin voi toipua ja elää ihan normaalia elämää, ei se tarkoita että olisi "hullu" tai jotain.
Erään 20 vuotta kestäneen seurantatutkimuksen mukaan psykoosista kyllä toipuu, kunhan muistaa lopettaa neuroleptien käytön ajoissa. Psykoosista toipuminen oli kuusinkertainen lääkityksen lopettaneiden keskuudessa, ja lääkkeettömät skitsofreenikot toipuivat useammin kuin lääkityt affektiivisista psykoosista kärsivät.
The adjusted odds ratio of not on antipsychotic medication was 5.989 (95% CI 3.588-9.993) for recovery and 0.134 (95% CI 0.070-0.259) for rehospitalization. That is, regardless of diagnosis, after the second year, the absence of antipsychotics predicted a higher probability of recovery and lower probability of rehospitalization at subsequent follow-ups after adjusting for confounders.
Tiedätkö miten käy ihmisille, jotka ei saa psykoosissa lääkkeitä? Aivot palaa. Ei saada enää ikinä kuntoon.Näitä potilaita löytyy joskus lapista, ei ole kukaan huomannut yksinasuvalta erakolta, että psykoosissa elänyt vuosia. Loppuelämä meneekin sitten Niuvanniemessä.
Alue: Aihe vapaa
Hyvin voisi, miksi pitäisi piilotella. Mitä hävettävää siinä itseasiassa on, että on saanut lääkkeestä vakavan haitan? Ei se ole ap:n syy millään lailla. Psykoosilääkkeiden käyttöön toki liittyy myös tietty stigma, mutta samalla voisi hälventää sitä. Niitä käytetään nykyään moneen muuhunkin kuin psykoosin hoitoon. Ja toisaalta, psykoosin sairastanutkin voi toipua ja elää ihan normaalia elämää, ei se tarkoita että olisi "hullu" tai jotain.