Lue keskustelun säännöt.
Elämäni on pilalla nöyryyttävän ja pysyvän lääkehaitan takia :(
09.10.2022 |
Lääkäri määräsi minulle neuroleptin psykoottisen masennuksen hoitoon, ja sen seurauksena tuli tardiivi dyskinesia joka on jäänyt pysyväksi.
Olen 23-vuotias, ja joudun elämään koko loppuelämäni tämän vaivan kanssa. Silmäni räpyttelevät korostuneen voimakkaasti, huuleni nykivät itsekseen ja naamani vääntelehtii ilman että voin sille mitään. Tekisi mieli vain kuolla pois ja nopeasti.
Kieli sentään pysyy nyt suussa, aiemmin se tuli itsestään ulos mutta lääkärit onnistuivat korjaamaan sen lääkityksellä. Se on kuitenkin laiha lohtu kun muut oireet pysyivät ennallaan.
Mikä ihmeen järki tässä oli?
Lääkäri ei kertonut tästä haitasta etukäteen vaan väitti että lääke vain normalisoisi aivojen toimintaa sekä parantaisi toimintakykyäni ja mielialaani. Paskan vitut, koko elämäni on lopullisesti pilalla eikä minulla ole mitään mahdollisuuksia palata kouluun saatika mennä töihin. Pariutumisesta nyt puhumattakaan.
Että miettikää kahdesti ennen kuin haette apua psykiatreilta.
Kommentit (244)
Tardiivi dyskinesia seuraa psykoosilääkkeiden käytöstä yleensä vasta monien vuosien käytön jälkeen. Psykiatri seuraa näitä mahdollisia haittavaikutuksia vastaanottokäynneillä. Annosta pudotetaan, tai lääke vaihdetaan toiseen tai lopetetaan kokonaan. Alkuvaiheessa dyskinesia on palautuva häiriö eli jää pois lääkemuutosten jälkeen. Psykiatri joutuu kuitenkin punnitsemaan kokonaistilannetta. Joskus vähäinen tardiivi dyskinesia on pakko hyväksyä, koska ilman juuri tuota käytössä olevaa psykoosilääkettä potilas menisi avoimeen psykoosiin eli tulisi voimakkaan itsetuhoiseksi, riehuvan maaniseksi tai kuolisi henkisesti skitsofrenian akuuttivaiheessa ja taantuisi sen jälkeen. Biperideeniä voidaan käyttää dyskinesian helpottamiseksi. Toisinaan kombinointi tiettyihin antiepileptisiin lääkkeisiin on hyödyllistä. - Psykiatrit eivät sadistisesti kiusaa potilaitaan, vaan yrittävät aidosti heidän elämäänsä helpottaa. Psykiatrien keinot auttaa eivät ole yhtä sankarillisia ja dramaattisia kuin vaikkapa kirurgien keinot. Siksipä päädymme usein kokemaan pilkkaa ja vähättelyä. Mutta kyllä sitä psykiatrin uransa aikana on muutaman hengen oikeasti pelastanut ja useamman psykoosivaiheen on pystynyt estämään, ja ahdistuneita tai masentuneita on pystynyt saattamaan takaisin tavalliseen elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus (aika useinkin) vaikeiden sairauksien lääkehoidossa on valittava kahdesta pahasta pienempi. Psykoottinen masennusko on sitten näistä se pienempi?
Noita lääkkeitä käytetään psykoosien hoitoon. Esimerkiksi 60 vuotta käsittävän laajan meta-analyysin mukaan lääkkeiden SMD (standardized mean difference) on 0,38 skitsofrenian hoidossa. Jotta ero plaseboon olisi kliinisesti merkitsevä, pitäisi SMD yleisesti käytetyn kriteerin mukaan olla 0.78. Kliininen merkitsevyys tarkoittaa sitä, että kliinikko edes havaitsee lääkkeestä saatavan hyödyn suhteessa plaseboon:
"In schizophrenia, a SMD of 0.73 is required for a minimal clinical improvement of 15 points on the Positive and Negative Syndrome Scale (PANSS) 149 , implying that SMDs below 0.73 are not detectable by clinicians and may not be clinically significant."
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8751557/
Meta-analyysin mukaan skitsofreenikoista 23 % sai hyvän vasteen neurolepteistä, toisin sanoen 77 % ei hyötynyt lääkkeestä kuin minimaalisesti, puolet ei sitäkään. Kun vasteesta poistetaan plasebovaste, joka on hyvällä vasteella 14 % tarkoittaa tämä sitä, että 11% saa lisähyötyä neurolepteista. Siis skitsofreenikoista, joille noita lääkkeitä pidetään melkeinpä hengenpelastajina. Meta-analyysin tekijät pitävät vastetta huonompana kuin aikaisemmin on oletettu ja havaitsivat, että plasebovaste on kasvanut vuosikymmenien aikana mutta lääkevaste pysynyt samana. Monet tutkijat ovat havainneet saman ja pohtineet, että mm. parempi sokkoutus on takana plasebovasteen kohenemiseen, kun vanhan sukupolven neuroleptit aiheuttivat enemmän sivuoireita ja johtivatHe pohtivat myös keinoja havaintojensa pohjalta, että miten lääkeyhtiöt voisivat paremmin manipuloida plasebovastetta, jotta lääkekokeiden onnistumisprosentti paranisi. Plasebovasteen manipulointi on yksi tämän alan keskeisimpiä lääkekehityksen kohdealueita: "Effect sizes were reduced by industry sponsorship and increasing placebo response, not decreasing drug response. Drug development may benefit from smaller samples but better-selected patients."
https://ajp.psychiatryonline.org/doi/10.1176/appi.ajp.2017.16121358
Tulee vielä huomioida, että nuo lyhytkestoiset tutkimukset tehdään epäedustavalla otokselle potilaista, jotka reagoivat poikkeuksellisen hyvin lääkkeisiin. Lääkärien ja tutkijoiden arvion mukaan tällaisten tutkimusten pohjalta voidaan kuitenkin esittää, että skitsofrenian hoidossa lääkehoidon hyödyt aina ylittävät sen haitat. Itse taas en syöttäisi edes koiralleni lääkkeitä, joiden sivuvaikutusten lista on pitkä kuin synti ja joka parhaimmillaankin tuottaa lisähyötyä vain marginaaliselle osalle potilaista oiretasolla lyhyellä aikavälillä, pitkä aikavälin toimintakykyä ei edes tutkita.
Niinpä. Olet aivan oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
"Mulla on tällainen ongelma, joten voin olla just niin veemäinen ja tyhmä kuin haluan, vää, vää, vää!"
"Mikään ei oo mun syytä, olen UHRI, vää, vää, vää!"
Muillakin on (vakavia) ongelmia, mutta ei niistä tarvitse rakentaa identiteettiä. Naapurissani asuu nuori mies, jolla on ALS. Hän käyttäytyy kivasti ja käy pyörätuolilla töissä. Tietää kuolevansa aika piankin mutta ei ole poteroitunut sairauteensa.Itsellänikin on parantumaton perinnöllinen sairaus, johon noin 66% kuolee ennen aikojaan. Minä päätin olla tekemättä niin. Jos kuitenkin kuolen, yritinpä ainakin.
Kaikella rakkaudella ap, koeta saada pääsi kuntoon vaikka nykisit miten. Se on ongelma vain sulle itsellesi, ei meille muille.
Vaikutat heittäneen roskikseen kaikki hoitosuositukset, koska on kivempi olla passiivinen sattuman uhri.
Ehkä olet aggressiivinen ja syyllistävä oman sairautesi takia kun et ole sen kanssa todellisuudessa sinut, ehkä et yksinkertaisesti ymmärrä että ihmisillä on erilaiset valmiudet selviytyä kriiseistä. Ehkä et siedä minkäänlaista keskeneräisyyttä muilta. Joskus kun ei ole mitään rakentavaa sanottavaa, voi olla myös hiljaa. Oletko koskaan sellaisesta ajatuksesta kuullut? Epätoivoon voi olla lähtemättä mukaan olematta tyly.
Itselläni on koiralenkkikaveri jolla on tardiivi dyskinesia ja olen ollut hänen kautta ihan järkyttynyt miten paljon sitä kommentoidaan. Itse olen lihava ja joskus korkeintaan joku känniläinen huutelee, mutta pääosin ihmiset ei sano mitään. Joten kuvittelin että samalla tavalla tuollaiseen selvästi ei-tahdonalaiseen silmien räpsyttelyyn ja kasvojen vääntelyyn suhtauduttaisiin. Mutta ei, hän saa säännöllisesti kommentteja. Eikä ne aina ole pahantahtoisia tietoisesti mutta ajattelemattomia. Kuten eräs joka jutellessaan yritti katsoa häntä silmiin ja sanoi "ai kauhea kun tuo sun silmä nykii, en pysty katsomaan kun tekee häijyä" - ei luultavasti edes tajunnut että loukkasi ja toinen tuli taas vaan lisää itsetietoiseksi ongelmastaan. Sitten on niitä jotka on ihan avoimesti ilkeitä kuten jotkut jotka huutelee "vammaiseksi" tms.
Mutta tämä kaveri on kyllä töissä, ruotsinlaivalla kokkina, huolimatta sairaudestaan. Ei voi kieltää etteikö se elämää hankaloita ja tuota paljon pahaa mieltä. Ja jos on muutenkin masennustaipuvainen se voi olla liikaa kestää. Mutta ei se sentään aina täysin normaalia elämää estä.
Vierailija kirjoitti:
Tardiivi dyskinesia seuraa psykoosilääkkeiden käytöstä yleensä vasta monien vuosien käytön jälkeen. Psykiatri seuraa näitä mahdollisia haittavaikutuksia vastaanottokäynneillä. Annosta pudotetaan, tai lääke vaihdetaan toiseen tai lopetetaan kokonaan. Alkuvaiheessa dyskinesia on palautuva häiriö eli jää pois lääkemuutosten jälkeen. Psykiatri joutuu kuitenkin punnitsemaan kokonaistilannetta. Joskus vähäinen tardiivi dyskinesia on pakko hyväksyä, koska ilman juuri tuota käytössä olevaa psykoosilääkettä potilas menisi avoimeen psykoosiin eli tulisi voimakkaan itsetuhoiseksi, riehuvan maaniseksi tai kuolisi henkisesti skitsofrenian akuuttivaiheessa ja taantuisi sen jälkeen. Biperideeniä voidaan käyttää dyskinesian helpottamiseksi. Toisinaan kombinointi tiettyihin antiepileptisiin lääkkeisiin on hyödyllistä. - Psykiatrit eivät sadistisesti kiusaa potilaitaan, vaan yrittävät aidosti heidän elämäänsä helpottaa. Psykiatrien keinot auttaa eivät ole yhtä sankarillisia ja dramaattisia kuin vaikkapa kirurgien keinot. Siksipä päädymme usein kokemaan pilkkaa ja vähättelyä. Mutta kyllä sitä psykiatrin uransa aikana on muutaman hengen oikeasti pelastanut ja useamman psykoosivaiheen on pystynyt estämään, ja ahdistuneita tai masentuneita on pystynyt saattamaan takaisin tavalliseen elämään.[/quote
No, hienoa, jos koet olevasi sankari, kun olet pelastanut muutaman ihmisen tässä elämässä. Mutta oikeasti, suuremmalle osalle porukasta psykiatria on aiheuttanut vain merkittävää haittaa, vahinkoa, ja tuhoa. Joidenkin elämän se on vaurioittanut ja aiheuttanut diagnooseillaan ja lyömällään stigmalla pysyvää tuhoa. Aiheuttanut lisää uusia sairauksia, niin kognitiviiseen, somaattiseen, kuin muuhunkin terveyteen.
Psykiatriassa toimii edesvastuuttomia lääkäreitä ja hoitajia, jotka oikeuttavat "sairauden hoitamisella" vaikka mitä. Etenkin, sairauden hoitamisella ja "hyvällä hoitovasteella" perustellaan, oikeutetan ja puolustellaan, vaikka mitä. hmiset eivät ole mitään lääkkeitä täyteen pumpattavia koekaniineja. Me olemme ihmisiä. Ihmisillä on myös oikeus saada tietää, jo etukäteen, mitkä ovat lääkkeiden mahdolliset haitta ja sivuvaikutukset.
Älkää ihmeessä luottako kukaan koskaan sinisilmäisesti psykiatriaan tai tähän terveydenhuoltoon. Liian monen ihmisen elämä on pilattu ja tuhottu täysin. Suurin osa markkinoilla ja määrättävistä lääkkeistä, niin neurolepteistä, kuin masennuksen hoitoomn käytetyistä lääkkeistä ovat potilaille haitallisia ja haittavaikutuksia aiheuttavia. Eikä kukaan myönnä, ymmärrä, eikä ota mitään vastuuta mistään. Puhumattakaan mistään korvauksien myöntämisestä.
Terv. Minä olen yksi niistä, tardiivista dyskineasta myös itse kärsivä, oireet eivät ole poistuneet vieläkään, lääkkeen käyttämisen lopettamisen jälkeenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ap:n psykoottinen masennus jakselee, eikö masennus pilaa elämää. Bentsojahan tms. ap kinuaa kumminkin. Ei onnistu.
Se tuosta aloituksesta paistaa läpi, että ollut vikatikki mennä lääkärille ylipäätään. Voisihan ap ottaa yhteyttä mediaan ja asettua näytille kuin että piilottelee vaivaansa neljän seinän sisällä.
Hyvin voisi, miksi pitäisi piilotella. Mitä hävettävää siinä itseasiassa on, että on saanut lääkkeestä vakavan haitan? Ei se ole ap:n syy millään lailla. Psykoosilääkkeiden käyttöön toki liittyy myös tietty stigma, mutta samalla voisi hälventää sitä. Niitä käytetään nykyään moneen muuhunkin kuin psykoosin hoitoon. Ja toisaalta, psykoosin sairastanutkin voi toipua ja elää ihan normaalia elämää, ei se tarkoita että olisi "hullu" tai jotain.
Erään 20 vuotta kestäneen seurantatutkimuksen mukaan psykoosista kyllä toipuu, kunhan muistaa lopettaa neuroleptien käytön ajoissa. Psykoosista toipuminen oli kuusinkertainen lääkityksen lopettaneiden keskuudessa, ja lääkkeettömät skitsofreenikot toipuivat useammin kuin lääkityt affektiivisista psykoosista kärsivät.
The adjusted odds ratio of not on antipsychotic medication was 5.989 (95% CI 3.588-9.993) for recovery and 0.134 (95% CI 0.070-0.259) for rehospitalization. That is, regardless of diagnosis, after the second year, the absence of antipsychotics predicted a higher probability of recovery and lower probability of rehospitalization at subsequent follow-ups after adjusting for confounders.
Tiedätkö miten käy ihmisille, jotka ei saa psykoosissa lääkkeitä? Aivot palaa. Ei saada enää ikinä kuntoon.Näitä potilaita löytyy joskus lapista, ei ole kukaan huomannut yksinasuvalta erakolta, että psykoosissa elänyt vuosia. Loppuelämä meneekin sitten Niuvanniemessä.
Lääkkeistä voi tulla seurannaisvaikutuksia mutta niillä toipuu nopeasti, ilman lääkitystä hitaasti tai ajautuu pysyvään psykoosiin, riippuu psykoosin asteesta.
Josko masennuspsykoosi olisi hoidettavissa myös ilman lääkitystä, mutta riittääkö sellaiseen resurssit, tuskinpa vaan, joten lääkäri joutuu määräämään hoidollisesti paremman tuloksen antavan, olisi hoitovirhe jättää ilman lääkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ap:n psykoottinen masennus jakselee, eikö masennus pilaa elämää. Bentsojahan tms. ap kinuaa kumminkin. Ei onnistu.
Se tuosta aloituksesta paistaa läpi, että ollut vikatikki mennä lääkärille ylipäätään. Voisihan ap ottaa yhteyttä mediaan ja asettua näytille kuin että piilottelee vaivaansa neljän seinän sisällä.
Hyvin voisi, miksi pitäisi piilotella. Mitä hävettävää siinä itseasiassa on, että on saanut lääkkeestä vakavan haitan? Ei se ole ap:n syy millään lailla. Psykoosilääkkeiden käyttöön toki liittyy myös tietty stigma, mutta samalla voisi hälventää sitä. Niitä käytetään nykyään moneen muuhunkin kuin psykoosin hoitoon. Ja toisaalta, psykoosin sairastanutkin voi toipua ja elää ihan normaalia elämää, ei se tarkoita että olisi "hullu" tai jotain.
Erään 20 vuotta kestäneen seurantatutkimuksen mukaan psykoosista kyllä toipuu, kunhan muistaa lopettaa neuroleptien käytön ajoissa. Psykoosista toipuminen oli kuusinkertainen lääkityksen lopettaneiden keskuudessa, ja lääkkeettömät skitsofreenikot toipuivat useammin kuin lääkityt affektiivisista psykoosista kärsivät.
The adjusted odds ratio of not on antipsychotic medication was 5.989 (95% CI 3.588-9.993) for recovery and 0.134 (95% CI 0.070-0.259) for rehospitalization. That is, regardless of diagnosis, after the second year, the absence of antipsychotics predicted a higher probability of recovery and lower probability of rehospitalization at subsequent follow-ups after adjusting for confounders.
Tiedätkö miten käy ihmisille, jotka ei saa psykoosissa lääkkeitä? Aivot palaa. Ei saada enää ikinä kuntoon.Näitä potilaita löytyy joskus lapista, ei ole kukaan huomannut yksinasuvalta erakolta, että psykoosissa elänyt vuosia. Loppuelämä meneekin sitten Niuvanniemessä.
Näin lääkärin mielestä psykoosissa olleena en kyllä usko, että aivot palavat psykoosissa. Voin oikein hyvin, en ole juuri koskaan käyttänyt neuroleptejä, minulla on kaksi maisterin tutkintoa ja olen työelämässä. Ihme ettei se erakko herännyt eloon saatuaan Niuvaniemessä ihmelääkkeitä, jotka lääkärien mukaan ilmeisen hyvin palauttavat tasapainon sairaaseen kehoon. Itse epäilen, että tuollaisilla ihmisillä ovat vaan liian pitkään kestänyttä sosiaalista isolaatiota, voimakasta traumaperäistä stressiä jota psykoottinen ajattelu ylläpitää ja muistirakenteet hajonneet liian pitkään kestäneen löysän assosioinnin takia. Ei kaikki huono-osaisuus ja vammaisuus ole lääkkeillä tehokkaasti hoidettavissa, aivovammojakin hoidetaan harjoittamalla hermostoa oppimaan ja luomaan uudelleen kadonneita yhteyksiä. Monesti se vaste joka psykoosipotilailla nähdään hoidossa johtuu osin siitä, että ihminen saa enemmän vuorovaikutusta ja pääsee turvalliseen ympäristöön. Moni ns. psykoosi voi tutkitustikin mennä ohi pelkästään sillä ilman mitään lääkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ap:n psykoottinen masennus jakselee, eikö masennus pilaa elämää. Bentsojahan tms. ap kinuaa kumminkin. Ei onnistu.
Se tuosta aloituksesta paistaa läpi, että ollut vikatikki mennä lääkärille ylipäätään. Voisihan ap ottaa yhteyttä mediaan ja asettua näytille kuin että piilottelee vaivaansa neljän seinän sisällä.
Hyvin voisi, miksi pitäisi piilotella. Mitä hävettävää siinä itseasiassa on, että on saanut lääkkeestä vakavan haitan? Ei se ole ap:n syy millään lailla. Psykoosilääkkeiden käyttöön toki liittyy myös tietty stigma, mutta samalla voisi hälventää sitä. Niitä käytetään nykyään moneen muuhunkin kuin psykoosin hoitoon. Ja toisaalta, psykoosin sairastanutkin voi toipua ja elää ihan normaalia elämää, ei se tarkoita että olisi "hullu" tai jotain.
Erään 20 vuotta kestäneen seurantatutkimuksen mukaan psykoosista kyllä toipuu, kunhan muistaa lopettaa neuroleptien käytön ajoissa. Psykoosista toipuminen oli kuusinkertainen lääkityksen lopettaneiden keskuudessa, ja lääkkeettömät skitsofreenikot toipuivat useammin kuin lääkityt affektiivisista psykoosista kärsivät.
The adjusted odds ratio of not on antipsychotic medication was 5.989 (95% CI 3.588-9.993) for recovery and 0.134 (95% CI 0.070-0.259) for rehospitalization. That is, regardless of diagnosis, after the second year, the absence of antipsychotics predicted a higher probability of recovery and lower probability of rehospitalization at subsequent follow-ups after adjusting for confounders.
Tiedätkö miten käy ihmisille, jotka ei saa psykoosissa lääkkeitä? Aivot palaa. Ei saada enää ikinä kuntoon.Näitä potilaita löytyy joskus lapista, ei ole kukaan huomannut yksinasuvalta erakolta, että psykoosissa elänyt vuosia. Loppuelämä meneekin sitten Niuvanniemessä.
Höpö höpö. Mene muualle trollaamaan.
Vierailija kirjoitti:
"Mulla on tällainen ongelma, joten voin olla just niin veemäinen ja tyhmä kuin haluan, vää, vää, vää!"
"Mikään ei oo mun syytä, olen UHRI, vää, vää, vää!"
Muillakin on (vakavia) ongelmia, mutta ei niistä tarvitse rakentaa identiteettiä. Naapurissani asuu nuori mies, jolla on ALS. Hän käyttäytyy kivasti ja käy pyörätuolilla töissä. Tietää kuolevansa aika piankin mutta ei ole poteroitunut sairauteensa.Itsellänikin on parantumaton perinnöllinen sairaus, johon noin 66% kuolee ennen aikojaan. Minä päätin olla tekemättä niin. Jos kuitenkin kuolen, yritinpä ainakin.
Kaikella rakkaudella ap, koeta saada pääsi kuntoon vaikka nykisit miten. Se on ongelma vain sulle itsellesi, ei meille muille.
Vaikutat heittäneen roskikseen kaikki hoitosuositukset, koska on kivempi olla passiivinen sattuman uhri.
Kuuluuko sairauteesi myös taantuminen teinin tasolle? Vää, vää, vää, minun ja naapurini sairaudet sitä ja tätä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ap:n psykoottinen masennus jakselee, eikö masennus pilaa elämää. Bentsojahan tms. ap kinuaa kumminkin. Ei onnistu.
Kaikki eivät ole kuin sinä.
"Korona aikana kaikki etäopiskelu mahdollisuudet tehneet suuren harppauksen eteenpäin. Ei kai kukaan voi pakottaa näkymään Teamsin kautta jos esim tietsikan kamera ei toimi (on peitetty kokonaan tms.)
Ja Teamsin kautta voi myös valita, ettei kamera ole päällä. Jos joku slkaa urputtaa, vetoa yksityisyyden suojaan. Ei kenelläkään ole mitään laillista oikeutta vaatia nähdä toisen osapuolen "kuvaa"."
Pitää tähän sivusta kirjoittaa, että ihmisillä tuntuu olevan liian hyvä kuva siitä kuinka Suomessa pystyy opiskelemaan etänä. Ehkä korona aikana oli sellainen jakso, mutta nyt on palattu suurimmaksi osin lähiopiskeluun. Samoin eivät todellakaan suostu siihen, että kamera on pois päältä. Itse sain tämän kokea, kun opiskelin yhtä alaa ja olin kerrankin kipeänä, kun keskustelimme teamsissa. Silti kamera vaan päälle, vaikka itse olin vähän epäsiistin näköinen. Itse siis opiskelen alaa jossa on yksi koulutus etänä. Kun sitten vaihdoin linjaa toiseen niin eipä löydy enää yhtään koulua jossa voisi etänä opiskella. Sopisi itselleni paremmin ja en haluaisi muuttaa nyt kauas täältä missä asun. Lisäksi minulla on sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Jos miettii amista niin harvaa alaa voi siellä etänä opiskella. Joskus voi, mutta sitten vaativat esim päivittäisin työharjoittelun jossain työpaikassa. AMK:saa voi olla eri tilanne ja enemmän mahdollisuuksia.
Pitää myös muistaa se, että tietyt alat eivät sovellu sellaiselle jolla lihasten nykinää. Ihmiset ovat myös yllättävän ikiviä monesti. Itselläni on tuttu jolla tourette ja hänen on vaikee käydä esim kaupassa, kun on oikein pahoja tic oireita. Samoin oli kiusattu koulussa. Ymmärrän sen kuinka ikäviä juttuja nuo ovat. Minulla tulee joskus kausia jolloin esim kylmä aiheuttaa pahaa elohiirtä kasvoihin. Otsa kramppaa sekä posket ja suu myös. Jatkuu pahana muutaman tunnin. Joskus koko päivän. Voin jo sen perusteella sanoa, että en voisi kuvitella kuinka ikävää olisi jos tuollainen juttu jatkuisi päivästä toiseen tai jopa lopullisesti. Se on kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykiatria on täysin edesvastuutonta ja diagnoosit sattumankauppaa. Usein potilas hakeutuu sinne elämänsä kauheimmassa aallonpohjassa. Diagnoosit lähinnä leimaa, stigmatisoi ja niistä tulee itseään toteuttavia ennustuksia. Ei ihmisen psyyke ole erillään hänen elinympäristöstään tai vaikka somaattisesta terveydestä. Lääkkeillä on kovia haittavaikutuksia, jos näitä tulee kukaan ei ota mitään vastuuta mistään.
Mä seuraan kauhuissani tätä "trendiä" kun nuoret haluaa jonkun psykiatrisen diagnoosin. Ja haluaa terapiaan. Lääkityksen. Oikeesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tardiivi dyskinesia seuraa psykoosilääkkeiden käytöstä yleensä vasta monien vuosien käytön jälkeen. Psykiatri seuraa näitä mahdollisia haittavaikutuksia vastaanottokäynneillä. Annosta pudotetaan, tai lääke vaihdetaan toiseen tai lopetetaan kokonaan. Alkuvaiheessa dyskinesia on palautuva häiriö eli jää pois lääkemuutosten jälkeen. Psykiatri joutuu kuitenkin punnitsemaan kokonaistilannetta. Joskus vähäinen tardiivi dyskinesia on pakko hyväksyä, koska ilman juuri tuota käytössä olevaa psykoosilääkettä potilas menisi avoimeen psykoosiin eli tulisi voimakkaan itsetuhoiseksi, riehuvan maaniseksi tai kuolisi henkisesti skitsofrenian akuuttivaiheessa ja taantuisi sen jälkeen. Biperideeniä voidaan käyttää dyskinesian helpottamiseksi. Toisinaan kombinointi tiettyihin antiepileptisiin lääkkeisiin on hyödyllistä. - Psykiatrit eivät sadistisesti kiusaa potilaitaan, vaan yrittävät aidosti heidän elämäänsä helpottaa. Psykiatrien keinot auttaa eivät ole yhtä sankarillisia ja dramaattisia kuin vaikkapa kirurgien keinot. Siksipä päädymme usein kokemaan pilkkaa ja vähättelyä. Mutta kyllä sitä psykiatrin uransa aikana on muutaman hengen oikeasti pelastanut ja useamman psykoosivaiheen on pystynyt estämään, ja ahdistuneita tai masentuneita on pystynyt saattamaan takaisin tavalliseen elämään.
Sellainen lääketeollisuuden edustajan tiedote siinä.
Kuinka monta elämää olet tuhonnut?
Ymmärrätkö ap, että millaista vahinkoa saatat aiheuttaa levittämällä tällaista trollipaskaa? Joku, jonka todella tulisi ottaa ne lääkkeensä, jättää takiasi lääkkeet syömättä ja hän ja ihmiset hänen ympärillään saavat kärsiä siitä.
Lääkevastainen trolli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ap:n psykoottinen masennus jakselee, eikö masennus pilaa elämää. Bentsojahan tms. ap kinuaa kumminkin. Ei onnistu.
Kaikki eivät ole kuin sinä.
Bentsoilla on lievemmät haittavaikutukset kuin neurolepteillä, niitä on jostain syystä silti demonisoitu paljon enemmän. Onko kyse rahasta: neuroleptit ja SSRI:t tuottavat enemmän voittoa lääkeyhtiöille tms.?
Tuossa hyvä bentsojen käyttöä puolustava lääkärin kirjoitus:
AP:n housuissa painattaisin paidan tekstillä "Tick väärästä lääkityksestä, ei muuten hullu". Sitten vaan jatkamaan elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ap:n psykoottinen masennus jakselee, eikö masennus pilaa elämää. Bentsojahan tms. ap kinuaa kumminkin. Ei onnistu.
Kaikki eivät ole kuin sinä.
Bentsoilla on lievemmät haittavaikutukset kuin neurolepteillä, niitä on jostain syystä silti demonisoitu paljon enemmän. Onko kyse rahasta: neuroleptit ja SSRI:t tuottavat enemmän voittoa lääkeyhtiöille tms.?
Tuossa hyvä bentsojen käyttöä puolustava lääkärin kirjoitus:
... mutta ne on vaarallista huuuuumetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos lähetät vaihdetaan, haitta poistuu. Itse olen saanut paljon apua psykiatreilta.
Siis lääke vaihdetaan.
Ei todellakaan poistu. Ensinnäkin _kaikki_ neuroleptit aiheuttavat tätä vaivaa, eikä niistä vieroittautuminen riitä viemään td:tä pois kuin vain osalla. Eivätkä td:n hoitoonkaan tarkoitetut lääkkeet toimi kaikilla.
Joillakin tämä ihan oikeasti jää pysyväksi ja pilaa koko loppuelämän täysin.
-ap
En oikein usko tuota, että kaikki neuroleptit aiheuttavat tahattomia liikkeitä.
Ihan ensiksi pitää kokeilla jotain muuta valmistetta. Noin itse tekisin. Jos on pakko käyttää ko lääkkeitä.
No keksitkö tuon keissin omasta päästäsi? Enpä ole koskaan kuullut Lapin erakosta jolla "aivot palaa" ja toimitettu niuvaan sen takia. Niuvaan ei Lapin erakot kyllä päädy vaan sellaiset todella vaaralliset potilaat joita ei muualla pystytä hoitamaan.