Millaisia jouluperinteitä lapselle?

Juttuja, mistä meidän lapset edelleen tykkää teini-ikäisinä:

- joulua kohti siirtyminen: ekat glögit ja kaupan piparit, joulukoristeita ja valoja pikkuhiljaa lisää, joulukuusi, piparien leipominen serkkujen kanssa, joulukalenterit

- aamulahja: uudet pyjamat ja herkkukaakaosekoitus, torkkupeitto ja suklaarasia, jotain mikä tulee heti käyttöön

- juhlava jouluateria aattona suvun kanssa: valkoinen liina ja kynttilät, monta ruokalajia, jaksavat istua pöydässä pitkään

- rento joulupäivä, löhöilyä sohvalla koko perheen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät lapset kaipaa muuta kuin Ajoissa lahjoja, vähän karkkia, täytekakkua, leikkiä kirjaa, pieni ulkoilu pihassa ja isommille kivaa tv-ohjelmaa kotona tai lautapelit jne. Oman toiveensa mukaan. Kaikki muu tylsistyttää. Aikuiset tykkäävät omista jutuistaan. Rituaalimaiset jumalanpalvelukset, kirkot, pahanmakuiset ruuat, juomat ym ovat enemmän aikuisten juttuja. Joulupukiksi ei kannata ottaa mitä tahansa tuntematonta setää, joskus lahjat on vain jätetty kuusen juurelle. Koristeet lasten mieleen ja värivalot jotka eivät välky. Ehkä maisemassa on silti jotain kivaa katsottavaa, ulkona, ikkunasta näkyy jotain. Autolla pääsee pienelle kierrokselle lähelle. Joskus tuttu voi poiketa jouluna hetkeksi.

Täytekakkua?

Tuleeko yllärinä, että jotkut pitävät siitä juhlissa. Karkit sen päällä ovat joillekin lapsille mieleen. Ei liian kermainen tai rasvainen ole pakko olla, on kevytkermaakin tai muuta. Miksi tartut siihen, jokainen valitsee mitä haluaa.

En vain ole koskaan kuullut, että kenelläkään olisi jouluna täytekakkua. Synttäreillä kyllä.

Jossain päin maaseudulla ilmeisesti kuuluu jouluun. Kammottava ajatus. Sori😬

Mikä siinä on niin kammottavaa? Lapsuudenkodissani tehtiin aina jouluksi täytekakku. Ja elettiin Helsingissä. Myös sisareni tarjoavat täytekakkua joulupäivänä. Tämäkin Helsingissä.

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä paljon idyllistä tarinaa perheiden joulunviettotraditioista.

Joulun jälkeen palsta pursuaa sitten toisenlaisia tarinoita.

Näiden tarinoiden väliltä löytynee totuus.

No meillä on ainakin tuo idyllinen & perinteinen joulu ja ihan sen ansiosta, että haluamme sellaisen tehdä. Nuorin lapsi muutti viime vuonna omilleen, mutta kaikki (4) lapset ja lapsenlapset tulevat meille jouluksi kun tilaa riittää. 

Koristelen kodin joulukuun alkupuolella ja kuusi laitetaan Tuomaan päivänä (hyvä Tuomas joulun tuopi).

Aamulla iso harmaasuolattu kinkku uunista, aamupäivällä riisipuuroa ja sen jälkeen päivällisen loppuvalmistelua, kiireetön hautausmaakierros ja sieltä kotiuduttaessa päivällinen kaikkine laatikoineen, rosollia ja livekalaa valkokastikkeella. Kinkku ja savukalaa tietysti, joka laitetaan savustumaan hautausmaalta tultaessa. 

Ulos sytytämme roihuja, lyhtyjä ja muutaman miehen tekemän jätkänkynttilän.

Joulusauna tietysti sekä joulupukki on ehdoton niin kauan kuin pienemmät siitä nauttivat.

Tällä kaavalla on menty vuosikymmeniä ja mennään jatkossakin jos se minusta ja miehestäni on kiinni.

Ihanaa joulun odotusta kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä paljon idyllistä tarinaa perheiden joulunviettotraditioista.

Joulun jälkeen palsta pursuaa sitten toisenlaisia tarinoita.

Näiden tarinoiden väliltä löytynee totuus.

No meillä on ainakin tuo idyllinen & perinteinen joulu ja ihan sen ansiosta, että haluamme sellaisen tehdä. Nuorin lapsi muutti viime vuonna omilleen, mutta kaikki (4) lapset ja lapsenlapset tulevat meille jouluksi kun tilaa riittää. 

Koristelen kodin joulukuun alkupuolella ja kuusi laitetaan Tuomaan päivänä (hyvä Tuomas joulun tuopi).

Aamulla iso harmaasuolattu kinkku uunista, aamupäivällä riisipuuroa ja sen jälkeen päivällisen loppuvalmistelua, kiireetön hautausmaakierros ja sieltä kotiuduttaessa päivällinen kaikkine laatikoineen, rosollia ja livekalaa valkokastikkeella. Kinkku ja savukalaa tietysti, joka laitetaan savustumaan hautausmaalta tultaessa. 

Ulos sytytämme roihuja, lyhtyjä ja muutaman miehen tekemän jätkänkynttilän.

Joulusauna tietysti sekä joulupukki on ehdoton niin kauan kuin pienemmät siitä nauttivat.

Tällä kaavalla on menty vuosikymmeniä ja mennään jatkossakin jos se minusta ja miehestäni on kiinni.

Ihanaa joulun odotusta kaikille!

Lisäys omaan eli meillä ei kuulu alkoholi jouluun. Illalla juodaan joulukahvit joulutorttujen & pipareiden kera.

Joulu kannattaa viettää ulkomailla, mikäli sukuperinteitä ei ole rasitteena. Pääsee irtaantumaan arjesta ja kaikki ovat hyvillä mielin joka paikassa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus miettinyt tätä asiaa. En asu Suomessa, ja mieheni on kotoisin käytännössä uskonnottomasta juutalaistaustaisesta perheestä. Hänen perheessään ei ole vietetty minkään uskonnon mukaisia perinnejuhlia, vaan ainoastaan syntymäpäivät ovat olleet tärkeitä ja niitä on juhlittu isommin. 

Minun perheessäni joulut ovat aina olleet tärkeitä, ja niihin on panostettu. Olen maaseudulta kotoisin, ja meillä on aina ollut omasta metsästä haettu kuusi, kaikki jouluruoat on tehty itse imellettyä perunalaatikkoa myöten, aattona on käyty haudoilla ja joulusaunassa jne. 

Välillä olen miettinyt, että kun meillä on lapsia, niin miten ylläpidän jouluperinteitä, jos mies on niiden suhteen täysin välinpitämätön. Hänellä ei ole mitään joulua vastaan, ja syö ihan mielellään jouluruokaa jne. Mutta hän on sanonut, ettei hänellä ole jouluun minkäänlaista henkilökohtaista tunnesidettä, joten asialla ei ole juuri painoarvoa. 

Mielestäni ei ole oikein vaatia toista panostamaan johonkin sellaiseen joka ei kuulu hänen kulttuuriinsa lainkaan, mutta toisaalta haluaisin varmaankin joulun kuuluvan jollain tavalla lapseni elämään. Olen tosin sen tyyppinen ihminen, että inhoan kaikenlaista hössötystä. Epäilen, että kehittäisin joulusta helposti ihanan juhlan sijaan stressinaiheen, tai sitten se typistyisi joksikin epäjuhlaksi varsinkin kun olisin yksin vastuussa kaiken järkkäämisestä. 

Minusta aikuisella on kuitenkin vastuu siitä, että osaa asettua lapsen asemaan ja ymmärtää jos lapsi tykkää viettää joulua. Näin itse ajattelen. Aikuisen pitää joustaa asiassa. Joulu on kuitenkin sinunkin perinteeksi joten se tavallaan kuuluu perheen kulttuurin jos oikein ajatellaan. Samoin jokainen voi kehittää perinteitä ja tapoja itselleen, vaikka ne olisivatkin vieraita. Näin esim moni ulkomaalainen tavallaan oppii ja tutustuu toisen maan kulttuuriin tai juuri näihin juhliin. Jos olisin vastaavassa tilanteessa niin kyllä joulua vietettäisiin omalla tavallaan.

Meillä perinteenä että äijä juo viinat iltapäivään mennessä ja viimeistään aattoiltana ajaa akan ja pennut haulikon säestyksellä mäelle hakeen naapurin Reinolta ponua.

Joulun odotus on meilläkin semmoinen mihin panostetaan: laitetaan kotia joulukuntoon, muovikuusi laitetaan jo joulukuun alkupuolella, leivotaan pipareita, tehdään piparitalo, käydään joulutorilla ja tapahtumissa esim. joulukauden avauksessa. Kuunnellaan joululauluja.

Jouluna ollaan tähän saakka oltu aina mummolassa, mutta jouluperinteitä on aamuohjelmat tv:stä, joulupuuro lounaaksi, sitten, haudoilla käynti, sauna, ruoka ja lahjat. Nämä kolme viimeistä vähän vaihtelevassa järjestyksessä. Nyt on tulossa eka joulu suunnitellusti kotona, jolloin haudoilla käynti jäänee pois (koska kotikaupungissamme ei ole tuttujen hautoja), mutta ehkä sytytetään kynttilät takapihalle. Lounaan jälkeen voisi jo saada yhdet lahjat, että lapset malttaa paremmin odottaa kun valmistellaan ruokia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille kyllä aattoillan käynti kirkossa ja hautausmaalla on tärkeä jouluperinne.

Kynttilät, hyvä ruoka, perinteet. Yhdessä oleminen.

Kaikki jouluvalmistelu kuten piparien leipominen ja koristelu,

Tämä. Nimen omaan yhdessä olo ja kiireettömyys. Hämärästä tykkään itse, kun kynttilät kauneimmillaan. Riisipuuro aamupäivällä, jouluruoat illemmalla. Joulusauna tärkeä. Itse muistan lämmöllä lapsuuden kuusenhakureissun aattona. Oli paljon lunta, isi kulki edellä, penskat perässä.

Nykyisin hissuttelen aamuhämärissä villasukissa aattoaamuna. Kiireetön aamupala, kynttilät. Puolison kanssa kahdestaan lämmitetään pihasauna, laitetaan lyhdyt ulos, linnuille ruoat. Toivon lumisadetta aatoksi, se vaimentaa äänet. Saunassakin kynttilät.

Mutta jokainen voi luoda omat kivat perinteet. Riittää muutamakin juttu, mikä toistuu...

Hämäryys, en ollut edes ennen mieltänyt sen merkitystä, kunnes vietettiin joulua paikassa, missä olivat aattona kaikkien huoneiden kattolamput ja muut valaisimet päällä. Tuntui oudolta. Joulun tunnelman vei tehokkaasti.

Me katsottiin mummolassa aina talvisin sinistä hetkeä; hämäränhyssyä ikkunasta (muulloinkin kun jouluna). Siis miten hienoa, oma pieni hetki oman mummon kanssa ikkunasta ulos tuijotellen. Milloin koittaa maaginen hetki ja lumi ja ilma käy sinisenä ennen kuin muuttuu iltahämäräksi. Aivan mahtava olotila ja sitä aitoa kotimaista "hyggeä". Ollaan tässä hetkessä ja nautitaan.

Hämäränhyssy. Ihana sana, kiitos kun muistutit...

Ihan kauheaa, jos jouluaattona paistaa aurinko😕

Vielä kamalampaa on se, että juhannusyönä ei näy aurinko vaan pitää olla valot.

Maalla voi tehdä jää- tai lumilyhtyjä, jos on vähänkään pakkasta. Lintujen ruokkimisessa ei kannata liioitella jouluna, sillä niitä lintuja on ruokittava kevääseen saakka, joille laittaa jouluna ruokaa.

Minä ainakin ruokin lintuja koko talven. Viimeistään, kun lumi tulee maahan tai maa jäätyy niin aloitan. Joulukuun alussa viimeistään. Sitten ruokin johonkin maaliskuun loppuun aikakin. Asun maalla ja tarjoilla on monenlaista. Auringonkukan siemeniä, kauraa, pähkinöitä sekä talitankoja. Rahaa niihin menee ja linnut syövät paljon varsinkin pähkinää, mutta niitä on kiva seurailla. En aio lopettaa.

Kuunnellaan radiosta Joulurauhan julistus, Jumala ompi linnamme-virsi, ja Porilaisten marssi, ja syödään joulupuuroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisollakin voi olla joitain perinteitä, vaikkei osaa niitä nyt nimetä. Entä puolison vanhemmat? Haluavatko he ehkä teidät kylään jouluna? Miettikää yhdessä puolison kanssa mitkä asiat tekevät joulun. Ne ovat niitä perinteitä.

Itse olisin tosi varovainen siinä, että joulun perinteeksi muodostuu kyläily jossain. Yleensä aina kun kysellään joulun stressin aiheuttajia, niin esille nousee autossa istuminen ja paikasta toiseen suhaaminen. Usein ne on myös aina lapset ja lapsen lapset, jotka liikkuvat, isovanhemmat ovat kotonaan. Kuten äitini totesi, joulu kotona on niin mukava niinpä.

Itse miettisin myös, onko jotain jonka voi tehdä jo aaton aattona, voiko jotain jättää joulupäivälle tai tapanille. Turha yrittää tunkea kaikkea yhteen päivään.

Musta taas on ihana mennä isovanhemmille. Joulu ois aika tylsä jos oltais vaan kotona keskenämme.

Isovanhempien on helpompi kuin meidän käydä kaupassa jouluostokset ja valmistella kaikki rauhassa. Lasten kanssa ois jouluruuhkissa shoppailu kamalaa.

Kerrankin joku on samaa mieltä :D jo lapsuuden jouluista muistan tärkeimpänä hetket mummolassa serkkujen kanssa leikkien. Kauheaa jos vanhemmat ois joku joulu päättäneet että ollaan oman perheen kanssa kotona.

Omasta lapsuudesta yksi rakkaimpia jouluperinteitä on joulupuuro lounasaikaan mummon pienessä asunnossa suvun kesken, sopu antoi sijaa. Sitten kuunneltiin yhdessä joulurauhan julistus ja lähdettiin haudoille, ja siitä kotiin rauhoittumaan. Ja joku perhe aina vuorollaan otti mummon mukaan aattoillaksi, ettei hänen tarvitse olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä paljon idyllistä tarinaa perheiden joulunviettotraditioista.

Joulun jälkeen palsta pursuaa sitten toisenlaisia tarinoita.

Näiden tarinoiden väliltä löytynee totuus.

Niin eiköhän perheet ole aika erilaisia tämän suhteen. Tähän ketjuun kommentoi ne perheet joilla on idyllistä, niihin toisiin ne joilla ei niinkään. Ja toki monella ne asiat menee ideaalissa eri tavoin kuin käytännössä, eli kaikkea kauhujoulun ja ihanan idyllin välillä on. Tässä ketjussa ideana toki onkin miettiä miten saa lapsille luotua ne idylliset muistot vaikka aina ei kaikki menisi putkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä paljon idyllistä tarinaa perheiden joulunviettotraditioista.

Joulun jälkeen palsta pursuaa sitten toisenlaisia tarinoita.

Näiden tarinoiden väliltä löytynee totuus.

No meillä on ainakin tuo idyllinen & perinteinen joulu ja ihan sen ansiosta, että haluamme sellaisen tehdä. Nuorin lapsi muutti viime vuonna omilleen, mutta kaikki (4) lapset ja lapsenlapset tulevat meille jouluksi kun tilaa riittää. 

Koristelen kodin joulukuun alkupuolella ja kuusi laitetaan Tuomaan päivänä (hyvä Tuomas joulun tuopi).

Aamulla iso harmaasuolattu kinkku uunista, aamupäivällä riisipuuroa ja sen jälkeen päivällisen loppuvalmistelua, kiireetön hautausmaakierros ja sieltä kotiuduttaessa päivällinen kaikkine laatikoineen, rosollia ja livekalaa valkokastikkeella. Kinkku ja savukalaa tietysti, joka laitetaan savustumaan hautausmaalta tultaessa. 

Ulos sytytämme roihuja, lyhtyjä ja muutaman miehen tekemän jätkänkynttilän.

Joulusauna tietysti sekä joulupukki on ehdoton niin kauan kuin pienemmät siitä nauttivat.

Tällä kaavalla on menty vuosikymmeniä ja mennään jatkossakin jos se minusta ja miehestäni on kiinni.

Ihanaa joulun odotusta kaikille!

Lisäys omaan eli meillä ei kuulu alkoholi jouluun. Illalla juodaan joulukahvit joulutorttujen & pipareiden kera.

Meilläkään ei alkooli kuulu jouluun :)

Mietin itse lapsuuteni jouluja. Meillä oli tiettyjä perinteitä. Kävimme jo aaton aattona saunassa. Tämä siksi, ettei aattoon jäänyt saunomista joka vie aikaa niin paljon. Saunan jälkeen koristelin kuusen. Jo joulukuun aikana olimme leiponeet ainakin pipareita, torttuja sekä kuivaa kakkua. Aamulla riisipuuroa ja soppaa. Sen jälkeen varmaan olimme pihassa ulkona. Joskus tehtiin jo aiemmin jäälyhty sekä sytytettiin kynttilöitä. Iltapäivällä syötiin. Meillä oli hyvin tavallinen joulupöytä. Itselle on ollut kala tärkeintä. Lapsuudessa lohi varsinkin. Joululaatikoita myös söin.

Syömisen jälkeen lähdettiin kävelyllä. Isä aina ihmeellisesti "unohti" jonkun jutun sisälle ja lähti takaisin kotiin päin. Me sitten äitini kanssa menimme hitaasti edeltä päin. Isä kävi siis lahjat kuusen alle laittamassa. Monesti kävelimme melko pitkän matkan. Itselle jäi se sää mieleen. Lapsuudessa oli aika lunta jouluna. Asuimme Satakunnan rajoilla sisämaahan päin. Olipa typerä ilmaus, mutta en keksinyt muutakaan. Kuitenkin siellä oli aina lunta ja koviakin pakkasia. Näin lapsuudessa talvet olivat valkoisia. Myöhemmin muutimme ja lunta ei enää rannikolla asuessa ollutkaan. Se oli iso muutos.

Jos palataan jouluun niin kävelyn jälkeen ihmeteltiin kuinka tonttu oli tuonut lahjoja. Yleensä aikuiset söivät vielä jotain ja sitten avattiin lahjoja. Kuunneltiin samalla joululauluja. Valvottiin melko myöhään. Huomasin jo lapsuudessa kuinka huonosti moni tunsi joululaulut. Oli kerran koulussa eräs kilpailu missä piti kirjoittaa puuttuvia sanoja ja lauseita lauluihin. Moni ei tiennyt, mutta itse muistin melkein kaiken ja ryhmäni voitti. Se jäi mieleen.

Myöhemmin muutimme. Muutto toi mukanaan hyvää, kun näin esim isovanhempia useimmin. He eivät olleet kuin pari kertaa jouluna meillä, kun asuimme maalla. Silti esim lumettomuus sekä muutkin elämän tapahtumat vievät joulusta taikaa pois. Tietysti kasvoin itsekin. Nykyisin isovanhemmat ovat kuolleet jo. Jo sitä ennen olivat huonossa kunnossa ja vietin jouluja äitini kanssa. Meillä ei ole läheisiä ollut paljon. Ei koskaan ns niin läheisiä sukulaisia, että esim jouluna käytäisiin tai kutsuisivat ns muuten vaan kylään. Pitäisi tänä vuonna keksiä jotain ihan erilaista, kun joulusta häviää vähitellen taika. Sen pitäisi erottua arjesta ja emme oikein pysty enää luomaan mieleenjäävää ja sellaista mukavaa joulua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus miettinyt tätä asiaa. En asu Suomessa, ja mieheni on kotoisin käytännössä uskonnottomasta juutalaistaustaisesta perheestä. Hänen perheessään ei ole vietetty minkään uskonnon mukaisia perinnejuhlia, vaan ainoastaan syntymäpäivät ovat olleet tärkeitä ja niitä on juhlittu isommin. 

Minun perheessäni joulut ovat aina olleet tärkeitä, ja niihin on panostettu. Olen maaseudulta kotoisin, ja meillä on aina ollut omasta metsästä haettu kuusi, kaikki jouluruoat on tehty itse imellettyä perunalaatikkoa myöten, aattona on käyty haudoilla ja joulusaunassa jne. 

Välillä olen miettinyt, että kun meillä on lapsia, niin miten ylläpidän jouluperinteitä, jos mies on niiden suhteen täysin välinpitämätön. Hänellä ei ole mitään joulua vastaan, ja syö ihan mielellään jouluruokaa jne. Mutta hän on sanonut, ettei hänellä ole jouluun minkäänlaista henkilökohtaista tunnesidettä, joten asialla ei ole juuri painoarvoa. 

Mielestäni ei ole oikein vaatia toista panostamaan johonkin sellaiseen joka ei kuulu hänen kulttuuriinsa lainkaan, mutta toisaalta haluaisin varmaankin joulun kuuluvan jollain tavalla lapseni elämään. Olen tosin sen tyyppinen ihminen, että inhoan kaikenlaista hössötystä. Epäilen, että kehittäisin joulusta helposti ihanan juhlan sijaan stressinaiheen, tai sitten se typistyisi joksikin epäjuhlaksi varsinkin kun olisin yksin vastuussa kaiken järkkäämisestä. 

Minusta aikuisella on kuitenkin vastuu siitä, että osaa asettua lapsen asemaan ja ymmärtää jos lapsi tykkää viettää joulua. Näin itse ajattelen. Aikuisen pitää joustaa asiassa. Joulu on kuitenkin sinunkin perinteeksi joten se tavallaan kuuluu perheen kulttuurin jos oikein ajatellaan. Samoin jokainen voi kehittää perinteitä ja tapoja itselleen, vaikka ne olisivatkin vieraita. Näin esim moni ulkomaalainen tavallaan oppii ja tutustuu toisen maan kulttuuriin tai juuri näihin juhliin. Jos olisin vastaavassa tilanteessa niin kyllä joulua vietettäisiin omalla tavallaan.

Tämä on kinkkinen juttu. Nykyisellään miehen vastaus kaikkeen jouluun liittyvään on suunnilleen se, että "tiedäthän, ettei joulu merkitse minulle mitään, eikä asia kiinnosta minua." Tällä lauseella hän siis vapauttaa itsensä kaikesta jouluun liittyvästä, kuten sen asian pohdinnasta, missä osoitteessa hän joulukuun 24. ja 25. päivän viettää ja mitä hän silloin syö. Mies on sitä mieltä, että minun tulisi joulun vapaapäivinä haluta viettää aikaa puolisoni kanssa. Mutta häntä ei kiinnosta joulunvietto, jota minä taas haluaisin viettää. Mutta sitten jos lähden joulunviettoon sukulaisten kanssa, niin mies kokee että hylkään hänet joulunpyhiksi. 

Minulle tulee tällaisesta sellainen olo, että jos meillä olisi lapsi, riistäisinkö häneltä oikeuden tiettyyn kulttuuriperinteeseen? Tai riistäisinkö itseltäni oikeuden siirtää omaa kulttuuriperintöäni lapselleni.

Haluaisin tarjota lapselle ainakin joskus sellaisen joulun mitä itse lapsena vietin. Vai pitäisikö sittenkin vain kulkea jotain keskitietä jotta sopu säilyy, ja hylätä suurin osa omista jouluperinteistä ja korvata ne jollain yksinkertaisemmalla - jolloin asia tuntuu vähemmän juhlavalta ja erityiseltä, eikä se tietenkään ole sitten enää perinne. 

Olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksia siitä, miten kahden kulttuurin perheissä on jouluperinneasia ratkaistu!

70

Se tunnelma on myös tärkeä. Lisään vielä viestiini, että välillä oli helpompaa päästä tunnelmaan ja välillä ei. Lemmikit auttoivat paljon. Ensin kissani ja myöhemmin koirani, jotka olivat kaikessa mukana. Tärkeää oli myös se, ettei riidelty. Isäni välillä syyllistyi tähän. Kerran sai pidettyä itsensä aisoissa aaton, mutta joulupäivänä ruoka myöhästyi ja sen vuoksi alkoi raivota. Toki siihen taustalle liittyi muutakin. Oli ollut vaikea vuosi meillä muutenkin ja olimme kipeitä jouluna äitini kanssa. Silti lenkitimme koiran ja oli kylmä sää. Se oli myös viimeinen joulu isovanhempien kanssa. Näin joulun aika pitäisi rauhoittaa riitelyltä. Tämä nyt ohiksena, mutta on jäänyt mieleeni.

Vierailija kirjoitti:

Meillä aatto alkaa lastenohjelmilla ja riisipuurolla luumusopan, kanelin ja sokerin kera. Aamupalaan kuuluu myös joululimppu kalalla tai piirakat munavoilla. :)

Kuusi on haettu ja koristeltu yleensä aaton aattona.

Aamupalan jälkeen katsellaan yhdessä lastenohjelmia, lapsista on kiva seurata Joulupukin kuumaa linjaa ja jännittää, jos joku tuttu soittaisi sinne.

Ohjelmien jälkeen lähdetään käymään hautausmaalla ja haetaan samalla isovanhemmat meille.

Isovanhempien kanssa juodaan kahvit, syödään jotain pientä suolapalaa ja pipareita.

Lapset saavat tässä välissä katsoa elokuvia isovanhempien kanssa, minä ja puolisoni alamme valmistella ruokia.

Tässä välissä vietetään aikaa yhdessä niitä näitä jutellen ja puuhaillen, kuunnellaan joululauluja ja ollaan vain, jumalanpalvelusta radiosta.

Iltapäivällä on ruokailun aika, ensin katetaan juusto- ja kalatarjoilut ja nautiskellaan niistä.

Seuraavaksi on perinteiset laatikot ja kinkut, rosollit ynnä muut.

Jouluaterian jälkiruoalla on luumusoppaa.

Tämän jälkeen siirrytään taas olohuoneeseen yhdessä viettämään aikaa ja odottelemaan joulupukkia.

Kun pukki tulee, lapset saavat laulaa pukille jotain ja sitten avataan lahjat.

Jokainen avaa lahjat vuorollaan ja kaikki näyttävät, mitä pukki on tuonut.

Lahjojen avaaminen kestää pitkään ja on aina odotettu hetki.

Lahjojen avaamisen jälkeen ihmetellään yhdessä uusia lahjoja, leikitään uusilla leluilla ja ollaan vaan.

Juodaan uudestaan kahvit, tarjolla on torttuja, pipareita, kuivakakkuja ja konvehteja.

Lähdetään viemään isovanhemmat kotiin.

Kotona katsotaan perheen kanssa jouluelokuvia, Samu Sirkan joulutervehdys pakollinen.

Kuunnellaan joululauluja, syödään vähän lisää jouluruokia ja herkkuja.

Tämän jälkeen on vuorossa sauna, sen jälkeen lisää herkkuja ja oleskelua.

Tämän jälkeen yleensä lapset menevät nukkumaan.

Joulupäivänä mennään vielä isovanhemmille ja syödään uudestaan jouluateria.

Ulkoillaan ja katsellaan lisää elokuvia.

Teillä on jumalattoman pitkä aatto, ilmeisesti aloitatte aamuviideltä ja jatkatte puoleen yöhön?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus miettinyt tätä asiaa. En asu Suomessa, ja mieheni on kotoisin käytännössä uskonnottomasta juutalaistaustaisesta perheestä. Hänen perheessään ei ole vietetty minkään uskonnon mukaisia perinnejuhlia, vaan ainoastaan syntymäpäivät ovat olleet tärkeitä ja niitä on juhlittu isommin. 

Minun perheessäni joulut ovat aina olleet tärkeitä, ja niihin on panostettu. Olen maaseudulta kotoisin, ja meillä on aina ollut omasta metsästä haettu kuusi, kaikki jouluruoat on tehty itse imellettyä perunalaatikkoa myöten, aattona on käyty haudoilla ja joulusaunassa jne. 

Välillä olen miettinyt, että kun meillä on lapsia, niin miten ylläpidän jouluperinteitä, jos mies on niiden suhteen täysin välinpitämätön. Hänellä ei ole mitään joulua vastaan, ja syö ihan mielellään jouluruokaa jne. Mutta hän on sanonut, ettei hänellä ole jouluun minkäänlaista henkilökohtaista tunnesidettä, joten asialla ei ole juuri painoarvoa. 

Mielestäni ei ole oikein vaatia toista panostamaan johonkin sellaiseen joka ei kuulu hänen kulttuuriinsa lainkaan, mutta toisaalta haluaisin varmaankin joulun kuuluvan jollain tavalla lapseni elämään. Olen tosin sen tyyppinen ihminen, että inhoan kaikenlaista hössötystä. Epäilen, että kehittäisin joulusta helposti ihanan juhlan sijaan stressinaiheen, tai sitten se typistyisi joksikin epäjuhlaksi varsinkin kun olisin yksin vastuussa kaiken järkkäämisestä. 

Minusta aikuisella on kuitenkin vastuu siitä, että osaa asettua lapsen asemaan ja ymmärtää jos lapsi tykkää viettää joulua. Näin itse ajattelen. Aikuisen pitää joustaa asiassa. Joulu on kuitenkin sinunkin perinteeksi joten se tavallaan kuuluu perheen kulttuurin jos oikein ajatellaan. Samoin jokainen voi kehittää perinteitä ja tapoja itselleen, vaikka ne olisivatkin vieraita. Näin esim moni ulkomaalainen tavallaan oppii ja tutustuu toisen maan kulttuuriin tai juuri näihin juhliin. Jos olisin vastaavassa tilanteessa niin kyllä joulua vietettäisiin omalla tavallaan.

Tämä on kinkkinen juttu. Nykyisellään miehen vastaus kaikkeen jouluun liittyvään on suunnilleen se, että "tiedäthän, ettei joulu merkitse minulle mitään, eikä asia kiinnosta minua." Tällä lauseella hän siis vapauttaa itsensä kaikesta jouluun liittyvästä, kuten sen asian pohdinnasta, missä osoitteessa hän joulukuun 24. ja 25. päivän viettää ja mitä hän silloin syö. Mies on sitä mieltä, että minun tulisi joulun vapaapäivinä haluta viettää aikaa puolisoni kanssa. Mutta häntä ei kiinnosta joulunvietto, jota minä taas haluaisin viettää. Mutta sitten jos lähden joulunviettoon sukulaisten kanssa, niin mies kokee että hylkään hänet joulunpyhiksi. 

Minulle tulee tällaisesta sellainen olo, että jos meillä olisi lapsi, riistäisinkö häneltä oikeuden tiettyyn kulttuuriperinteeseen? Tai riistäisinkö itseltäni oikeuden siirtää omaa kulttuuriperintöäni lapselleni.

Haluaisin tarjota lapselle ainakin joskus sellaisen joulun mitä itse lapsena vietin. Vai pitäisikö sittenkin vain kulkea jotain keskitietä jotta sopu säilyy, ja hylätä suurin osa omista jouluperinteistä ja korvata ne jollain yksinkertaisemmalla - jolloin asia tuntuu vähemmän juhlavalta ja erityiseltä, eikä se tietenkään ole sitten enää perinne. 

Olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksia siitä, miten kahden kulttuurin perheissä on jouluperinneasia ratkaistu!

70

Minusta on edelleenkin väärin vedota siihen, ettei toisen perinteet kiinnosta. Kyllä jokaisen pitäisi joustaa sen verran. Samoin miehelläsi ei ole sitten tarjota sinulle mitään vaihtoehtoa, kun kerran kirjoitit ettei vietä mitään ns omaan uskontoonsa kuuluvia perinteitä. Hänen pitäisi sitten minusta tarjota jotain tilalle jos valittaa "sinun" joulustasi. Näin itse ajattelen. Yleensä on pitäisi olla vaan hyvä asia, että kiinnostuu toisen kulttuurista. Näin voisi löytää siitä jotain itselleen mieleistä. Minusta on myös sitten oma moka jos on joulunani yksin jos ei jousta yhtään. Mitä niin ikävää voi joulussa olla, ettei voi siihen tutustua. Sitten jos ei kuitenkaan halua niin se on minusta on valinta. Sitten voi antaa toisen nauttia siitä ja viettää omaa aikaa. Ei saisi riistää toisen iloa.

Samoin mietin, että mitä kulttuurin perinnettä sitten miehelläsi olisi tarjota lapselle jos kerran hän ei ole uskonnollinen niin jäävät jo ne ns uskontoon liittyvät perinteet pois. Tietysti kärjistän tässä, mutta hänen pitäisi sitten minusta tuoda jokin oma perinne myös esiin. Näin olitte tasoissa. Jos ei hän ei tuo mitään tälläistä niin miksi estäisi sitten sinua viettämästä omia tärkeitä päiviäsi niin kuin haluat. Näin itse mietin.

Tietysti on ole asiantuntija tähän liittyen ja kirjoitan vaan mitä mieleeni tuli. Silti jos mietin eräitä perheitä niin kyllä niissä vietetään "monen kulttuurin" juhlia ja yhdistellään kaikkea. Minusta se hyvä asia ja lapset saavat kokea erilaisia asioita. Samalla ei unohdu toisen kulttuuri.

(Ulkomailta)

Meilläkin- jouluja on ollut jos jonkinlaisia.

Yksi esim.

On sysipimeä, melko lämmin jouluaaton ilta.

Kello lähenee puolta yötä.

Pienellä vuoren nyppylällä, vanha kappeli on valaistu; kappelin pihan/pation suurimmassa puussakin on valot; näyttää ihan joulukuuselta.

Kukkia eli joulutähtiä on tuotu runsaasti koristeeksi niin kappelin sisälle kuin ulkopuolellekin.

Kaunis jouluseimi on sisäänkäynnin läheisyydessä.

Kuuluu ensimmäinen kappelinkellon kilkutus; ensimmäinen kutsu keskiyön messuun.

Kylän asukkaita alkaa pikkuhiljaa kävellä kohti kappelia.

Messun jälkeen kokoonnutaan kappelin pihalle; ko seurakunta tarjoaa kaikille halukkaille pienen lasillisen makeaa Muscat- viiniä ja palan paikallisilla hedelmillä maustettua sokerikakkua.

Lapsilla on yleensä oma pieni mehupurkki tai limsa mukanaan.

Lapset touhuavat omiaan aikuisten seurustellessa keskenään.

Monet lähtevät vielä messun jälkeen kylän baariin " jatkoille" eli nauttimaan ison mukillisen kuumaa, paksua suklaata...Niin mekin olemme jonkun kerran tehneet.

Tämä ei ole varsinaisesti mikään jouluperinne, mutta mun yksi vinkki olisi että yrittäisi antaa ainakin yhden sellaisen lahjan lapselle, joka on hänen toivomuslistallaan (jos siis on jo niin iso lapsi että on jotain toivomuksia). Meillä kävi noin 4-5 vuotiaan kanssa niin, että hän sai kyllä kivoja lahjoja (sukset, kelkka, joku vähän monimutkaisempi askartelujuttu jne...) mutta ei mitään sellaista, mitä oli toivonut eikä myöskään sellaista jolla olisi itse voinut silloin aattona enää leikkiä. Ei sen oman toiveen tarvitse olla edes mikään iso juttu, mutta on ihanaa kun edes yksi lahja on sellainen mikä on varmasti mieluisa.